Reija

Tänään on Downton Abbeyn  viimeinen jakso.  Se on yksi niistä televisiosarjoista, jotka ovat olleet elämässäni tärkeitä …

No, viime vuosina en ole paljon muita sarjoja katsonutkaan, enkä telkkaria juuri ollenkaan. On illat menneet enemmän netin ja kirjojen maailmassa. Ja valokuvien. Ja töiden. Mutta on niitä ollut monia mieleenjääneitä, kaikki jaksot ja tuotantokaudet katsottuja, sarjoja: Batman, Me Tammelat, The Monkies, High Chapparal, Peyton Place, Mennään bussilla, Coronation Street, Goldizt, Pieni talo preerialla, Onnen päivät, Mennyt maailma, Levyraati, Ihmeidentekijät, Puhtaat valkeat lakanat, Hovimäki, Bon Appetit, Sopranos, Gilmoren tytöt… Mitä kaikkia? Varmasti jäi jotain ”elämää suurempia” tuosta pikaisesti mieleentulleiden luettelosta pois. Mikä on ollut sinun ”The Telkkarisarja”? Mikä on oikeasti vaikuttanut sinuun ja tekemisiisi, ketä/mitä olet fanittanut?

Nyt tulee kyllä ikävä Crawleyn perhettä, upeasti tehtyä pukudraamaa, jossa historian mentaliteetti, ajankuva ja miljööt ja niiden muutokset on huolella rakennettu, kuvattu ja näytelty.  BBC on kyllä tehnyt kuusiosaisen sarjan Leo Tolstoin ´Sodasta ja rauhasta´, joka on kuulemma hieno ja pukudraamana vähintään DA:n tasoinen, mutta se on Venäjällä… Noh, ehkä se syksyllä alkaessaan tuo jotain lohdutusta ja edes vähän paikkaa DA:n jättämää tyhjiötä.

Tänään olen Violet Crawleyn, Granthamin leskikreivittären, ohjeiden mukaisesti rohkaistunut, luottanut itseeni ja astunut epämukavuusalueelleni, tehnyt toviksi rauhan itseni kanssa, ja ottanut omakuvia.

Vähän kuin siedätyshoitona jo ennakkoon ottanut selfieitä. Ensi viikonlopun lähiopetusjaksolla kun on ”omakuva”-harjoituksia..

Päivän pakkasesta (mittarissa aamukahdeksan lukema) huolimatta otin mukaani Tomafoin ja kameran sekä jalustan, ja lähdin taas Kaunispäälle kuvailemaan.

Tunsinpa itseni jälleen kerran järin viisaaksi, kun tunturin laella kuvailin tonttua ja itseäni!! Vitkalaukaisimen 10 sekunnin varoaika piti käyttää tarkoin. Kuvahaasten punainen ja jouluinen kuva tulivat otetuksi, ja niitä selfieitäkin.

Kameran, objektiivien ja jalustan ja tontun kanssa vanhan palovartijan mökin/”Ylämajan” kahvilan portailla ja ikkunanpielien tienoilla touhutessani kävi yksi jos toinenkin turistipariskunta kyselemässä, josko ottaisin heistä heidän kamerallaan kuvia. Ainakin japanilainen, venäläinen, ja espanjalainen (espanjankielinen) nuoripari tuli kuvatuksi. Ja Tomafoi pääsi jonkun tuntemattoman ensi vuoden joulukorttikuvaan.

Ja aina heti kuvan ottamisen jälkeen pipo takaisin päähän ja toppaliivi ylle. Kaunista, ja kylmää, on siis tänäänkin ollut. Sellaisena jatkunee. Noh, mökissä on lämmin ja pariksi pirttipäiväksi riittää kyllä puuhaa.

Vuoden toinen päivä. Usein se on työpäivä. Tänään se oli hiihtopäivä. Ja valokuvauspäivä. En ole siitä pahoillani.

Ystävät lähtivät aamiaisen jälkeen. Siitä olen kyllä hieman pahoillani.

Tänään me nousimme aika aikaisin aamiaispöydästä: tavallisesti puuron ja sen sellaisen äärellä vierähtää tunti, usein toinenkin. Tänään hätäisesti kolme varttia. Ja sitten K & M siivosivat pikkumökin, pakkasivat autonsa ja huristelivat Ouluun. Vähän harmittaa kun jäi vähän vajaaksi loppuvuoden kokkailut, mutta mie petrailen ens kerralla. 😉 *   Me jäimme Pehtoorin kanssa rannalle, Hangasojan rannalle, eikä ihan heti täältä alas liu´uta.

Alunperin toiveena ja haaveena oli, että Juniori, Miniä ja Aapeli tulisivat ensi viikolla tänne, koska pojalla ei ole töitä eikä koulua, mutta eivät saaneet koiruleita hoitoon, joten eivät sitten päässeetkään lähtemään pohjoiseen. Nyt tulee pisin eropätkä pojanpojan kanssa. Ja juuri tänään Apsu oli ollut jo lähtöasemissa konttaamaan, eikä me olla näköetäisyydellä. 🙁 Luojalle kiitos videoklipeistä ja whatsappista! Ja toiveissa oli myös, että naantalilaiset olisivat näissä maisemissa näinä päivinä, että heidät saataisiin vierailulle, että tavattaisiin, mutta tällä kertaa aikataulut eivät tangeeranneet . . .  🙁

Olemme siis kaksin. Kohti etelää lähdetään vasta perjantaina, jolloin minulla on Torniossa koulupäivä. Viime etäopetusjaksolta sieltä suoraan tänne, nyt täältä suoraan sinne.

Lauantain kunniaksi teimme pienoisen viikkosiivouksen, – paino sanalla ´pienoisen´.

Tein yhden läksytehtävän. Yhden kuvan muokkaaminen oli tehtävänä, ja sain moiseen kulumaan tunnin. Tunnin! Yhden kuvan muokkaukseen tunti, eikä siitä sittenkään tullut sellainen kuin mallikuva edellytti. Mutta minä yritin!

Iltapäivän aluksi oli aihetta lähteä ulos ja liikkumaan. Pehtoori tepastelemaan, minä ladulle.

Naapurimökin liiterin seinustalla on näin vakuuttava rivi suksia (kiitos, että sain käydä kuvailemassa). Mitkä valitsisin?  – Tutuimmat ovat keskellä olevat Järviset. Sellaisilla tuli pentuna hiihdetyksi, – ja paljon. No tänään kuitenkin omat ”minigripit” (= nanogrip?) ja vajaan kympin lenkki.

Tämmöisiä lavastekuvia… viikkohaastehan se on mielessä: ”mennyt aika”.

Nyt tuntuu hyvältä että tuleva aika, ensi viikko, on täällä, eikä Linnanmaalla. Huolimatta siitä, että historiankirjoitusprojektia on täälläkin tiedossa koko viikoksi! Mutta välillä voin tästä pirtin pöydän äärestä lähteä ladulle… jos huvittaa.

~~~~~~~~~~~~~~

Yksi pieni mielenkiintoinen juomakokeilu meillä eilen iltasella oli. Siitä on kerrottava. Ja JOS sinulla sattui jäämään joululta Blossan vuosikertaglögiä, niin sen voi käyttää vaikka kesäjuhlissa: Pari senttiä glögiä (kylmänä) kuohuviinilasin pohjalle, ja päälle jääkylmää Fresitaa (ja jäitä jos on, meillä ei ollut kuin jäisiä karpaloita). Kyllä, kyllä kuulostaa epäilyttävältä, mutta maistui mesimarjalta, kuohuvalta, hyvältä. Suosittelemme äänin 4 – 0.