Showing: 1 - 10 of 119 RESULTS
Puutarhahommia Reseptit Ruoka ja viini Viini

Kotipihalla viikonloppu

Kotipihalla paistoi viikonloppuna. 

Kotikaupungin pyöräteillä samoin. 

Juniori perheineen on ollut viikon reissussa – ”automatkalla jossain Etelä-Suomessa” – (mm. Järvenpäässä tietysti…) ja muutenkin on kovin hiljaista meillä. Ei olla saatu aikaiseksi mitään kesälomareissuakaan, ja mökillekin ehkä vasta elokuun alussa, josko minäkin olisin jo vähän enemmän ”työkykyinen” kuin  toukokuussa. Olemme olleet siis kaksin kotona. Pihalla, pyöräteillä ja pöydässä.  

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kaikki kukkii! 

Myös pöydässä on ollut jotain erityisen ”rehevää”. 

Ohje on aika pitkä, tekovaiheita vaikuttaa olevan aika monta, mutta aika nopsasti tämä valmistui: ja kyllä kannatti!

Suurin homma oli hommata nuo kaikki ”spessuainekset”, – vuonankaalta ei ollut kaupassa, ja perusviinietikka toimi ihan hyvin. Ohje on Viinilehden -sivuilta. Siellä oli myös viinisuositus ja kun tätä ei ollut lähi-Alkossa ajelin perjantaina Haukiputaalle, ihan asian tästä tehden. Toki itävaltalainen Lesehof  oli tähän ihan täsmä viini, mutta olen varma, että joku muukin kevyehkö, kuiva riesling sopii tämän kanssa oikein hyvin. Ja salaatti kyllä maistuu ihan ilman viiniäkin.

Sellainen juhlasalaatti! 

Paahdettu sydänsalaatti ja yrttimarinoitu burrata

Ainekset:
4 sydänsalaattia
1 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa
150 g pensasmustikoita
80 g vuonankaalia

Marinoitu burrata:
300 g burrataa (tai mozzarella di bufalaa)
1 ruukku basilikaa revittynä
½ ruukkua lehtipersiljaa revittynä
1 valkosipulinkynsi
1–1½ dl mietoa oliiviöljyä
1 rkl sitruunan mehua
ripaus suolaa
ripaus sokeria

Lisäksi:
80 g pekaanipähkinöitä
½ rkl oliiviöljyä
½ rkl siirappia
ripaus suolaa

Salaattikastike:
3 rkl oliiviöljyä
2 rkl omenasiiderietikkaa
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
ripaus sokeria

Valmistusohje:
1. Valmista ensin burrata. Sekoita basilika, lehtipersilja, valkosipulinkynsi ja öljy tasaiseksi yrttiöljyksi tehosekoittimessa. Mausta sitruunamehulla, suolalla ja sokerilla. Kaada öljy kannelliseen astiaan ja kääntele burrata yrttiöljyssä. Sulje astia ja nosta jääkaappiin maustumaan. Burrata saa maustua yrttiöljyssä vaikka yön yli, mutta kiireessä puoli tuntiakin riittää.
2. Paahda pekaanipähkinät paistinpannulla tuoksuviksi. Lisää kuumalle pannulle oliiviöljy, siirappi ja ripaus suolaa. Sekoita ja kaada seos leivinpaperin päälle odottamaan.
3. Sekoita salaattikastikkeen ainekset keskenään.
4. Leikkaa sydänsalaatit pituussuunnassa neljäksi lohkoksi ja lado ne leivinpaperilla peitetylle uunipellille. Pirskottele päälle oliiviöljy ja ripaus suolaa. Paahda sydänsalaattilohkoja grillivastusten alla pari minuuttia ja jäähdytä.
5. Nostele salaattilohkot vadille. Lisää joukkoon huuhdeltu ja kuivattu vuonankaali sekä pensasmustikat. Säästä muutama mustikka pinnalle koristeeksi. Revi päälle marinoitu burrata ja ripottele pinnalle rouhitut pekaanipähkinät.
6. Valuta salaatin päälle kastike ja koristele pensasmustikoilla.

 

 

Reseptit Ruoka ja viini Viini

Liikkeellä, ilolla!

Siniset ja lilat kukat pientareilla: kissankellot, lehtosinilatvat, huopaohdakkeet, horsmat, hiirenvirnat. Niittyleinikkejä vielä paikoin, samoin koiranputkien pitsittämiä ojienreunoja, mutta voikukista ei enää edes haituvia. Eilen Haukiputaalla, toissapäivänä Turkansaaressa, tänään pitkin poikin kaupungilla. Kilometrejä pyörän mittariin taas kertyy, tuntuu kesälle.

Kahteen kuukauteen nyt kolme peräkkäistä yötä, vuorokautta ilman särkyä, kipua, särkylääkkeitä, valvomista! Taas muistan olla kiitollinen paljosta, nyt erityisesti siitä, että pääsin – eilen, vihdoin – omalle hierojalle, ja minun murtunut solisluuni, jännittinyt, jämähtänyt, molemmin puolinen hartiaseudun ja käsivarsien kipuilu on ohi, – tai ainakin tauolla. Aika lailla terve, liikkunut, nukkunut olo tuntuu mahdottoman hyvälle.

Ehkä taas vähän aikaa muistan, että tämmöinen ei ole itsestäänselvyys. Ainako pitää kokea tai kohdata jotain ikävää, kipeää, kolhivaa, sairasta, surua ennen kuin muistaa, että on paljon kaunista, hyvää, levollista, tärkeitä ihmisiä, liikkumista, terveyttä, valoa, iloa ja toivoa.

Hyvään oloon kuuluu myös ilo laittaa ruokaa, ja kuvailla! Ja jopa somettaa!  Tänään sekä ”lounas”/välipala whatever oli poikkeuksellisen hyvä. Tai noh, joka kesäinen juttu. Tänään eka kertaa tälle kesälle. 

Croissant (tänään paistoin Danerollerseja – pieniä, hyviä, ei niin kalorisia kuin Chez Flon, Mon Choun tai Fazerin paistopisteiden (syntisen hyvät) croissantit), ja sitten viipale, pari vuohenjuustoa, mansikoita ja vähän hunajaa. 

Ehdimme nauttia näistä pihalla ennen kuin monta tuntia uhitellut ukkonen tuli ylle. Kesä! 

Kuohuviini on etelä-afrikkalainen rose Pongrácz. Chardonnay ja Pinot Noir -rypäleet ovat tässä, ja makoisa, raikas muttei tuikean kuiva, vaan oikein hyvä, minusta jopa kaunis. Ja myydään kauniissa pahvilaatikossa (Vink, vink jos haluat viedä kesäjuhliin kukkakimpun sijaan pullollisen hyvää kuohuvaa.)

 

Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini Viini

Viikonlopun hyviä juttuja

Kuluneen viikonlopun teemana on ollut hyvä ruoka ja lapsenlapset (toki myös isänsä ja miniä). Jo torstaina pojanpoika kyseli josko lähtisin kanssaan tuohon meidän läheiselle frisbeeradalle, – arvasin, että haluaa kuvia heitoistaan 🙂 , mutta siirsimmekin jutun perjantaiaamulle. Juniori tuli pojalle kaveriksi fribaamaan, ja Eepi minulle kuvausassistentiksi (ja etsimään kiekkoja 🙂 . Ne kun tahtovat välillä lennellä vähän ohi radan. Apsulla vähemmän kuin isällään.

Ensimmäisen viisi koria kuljimme mukana, ja lähdimme sitten torille jätskille, sekä ostamaan mansikoita ja uusia perunoita. Ehdittiin piipahtaa leikkipuistossakin. Olipa mukava olla kaksin liikkeellä. Yleensä A & E ovat aina yhdessä, kun heitä tapaan, joten vähän erilaista oli seitsemänvuotiaan kanssa näin kahdestaan.

Iltapäivällä puuhailiin kaikenlaista, salaatteja ja jälkkäreitä, eturuoaksi scampeja grilliin ja pääruokana oli segretoa. Sehän se on tämän poppoon juhlaruoka Perämeren lohen ohella.

Tein myös alkuruoaksi cevicheä, omalla ? vanhalla reseptillä, mutta muokkasin vähän. Jätin korianterin pois, enkä laittanut katkarapuja marinoitumaan, vaan vasta loppuvaiheessa lohimassan päälle.

Lohi-katkarapuceviche

200 g lohta
pieni pussillinen pakastekatkarapuja
yhden sitruunan mehu
pieni punainen chili (siemenet ja kalvot pois)
½ ruukkua korianteria
15 cm pätkä purjoa
1 rkl oliiviöljyä 
1 tl suolaa
sokeria

Leikkaa lohifile pieneksi silpuksi.
Valuta sulaneet katkaravut. Silppua ja pieni kaikki muutkin ainekset.
Purista sitruunasta mehu ja sekoita kalan joukkoon. Lisää sitten muut aineet.
Anna makuuntua jääkaapissa tunti, pari.
Valuta sulaneet katkaravut ja lisää ne annokseen vasta lopuksi, juuri ennen tarjoille vientiä.
Tarjoa paahtoleivän tai hapanjuurileivän kanssa.

Kuvassa pinnalla pieni hyvä majoneesilisä (Lime majo), jos sellaista sattuu kotona olemaan. 😉

Mansikat ovat minusta parhaita sinällään. Napsittuna pitkin päivää, aamujugurtin seassa, muutama silloin tällöin jääkaapista, tai vähän pilkottuna salaattiin tai sitten vaniljajätskin kanssa tai … Mutta joskus on mukava tehdä niistä oikein spessujälkkäri. Pitkästä aikaa tämä!

Mansikoita marinoituna

Ei lasten lemppari, mutta aikuiset tykkäsivät.

Eilen tein kirsikkapiirakan. Ohje on Yhteishyvästä, ja kulkee nimellä Helppo kirsikkapiirakka. Tuon helpon takia tämän valitsin. Ja kyllä, kyllä se oli helppo. Eikä ollenkaan huono. Silti olisi ehkä kannattanut sittenkin tehdä kirsikkaclafoutis.

Siihen minulla on montakin hyvää ohjetta, mutta oikein hyvän kirsikkapiirakan ohjeen ottaisin mielelläni vastaan. Olisiko jollakin? Tai linkki johonkin hyväksi havaittuun?

Kirsikkapiirakka, helppo, toki aika hyväkin

Pohja
150 g                 voita tai margariinia
3 kpl                  kananmunaa
1 1/2 dl            sokeria
1 tl                      leivinjauhetta
3 dl                     vehnäjauhoja
80 g                    (1 ps, 2 dl) mantelijauhetta

Täyte
200 g                 (1 prk) vaniljakreemiä
500 g                 kirsikoita

Uuni lämpenemään ~ 200 C
Sulata rasva.
Voitele osalla rasvaa piirakkavuoka (halk. 26 cm).
Riko munat kulhoon.
Sekoita joukkoon sokeri ja rasva.
Yhdistä leivinjauhe vehnäjauhoihin. Sekoita taikinaan mantelijauhe ja jauhot.
Kaada taikina vuokaan ja tasoita se.
Levitä päälle vaniljakreemi.
Lisää pinnalle kirsikat.
Paista 200-asteisessa uunissa 35–40 minuuttia, kunnes pohja on kypsä.
Anna piirakan jäähtyä.

Ja loppuun vielä kepeä, raikas, rasvaisenkin ruoan (possu ja lohi) hyvin kestävä valkoviini. Toscanalainen Fioralis Vermentino (IGT) joka tuoksuu kuin Sauvignon Blanc (siitähän minä en juuri pidä) mutta maistuu hedelmäiselle vermentinolle. Tämä on varmaan sellainen ”yhden erän viini”, joten kannattaa hankki nyt. Ehdottomasti hintansa (alle 15 €) väärti.

Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini Viini

Tyyntä, valoisaa, ystäviä, perhettä, hyvää ruokaa – ja elämää

Elämä on ollut viime päivät mukavan valoisaa ja hyvää, paljon tekemistä, toistasataa kilometriä pyöräilyä uskomattoman upeassa kevätsäässä ja mukavia kohtaamisia.

Torstaina olin yliopistolla. Siellä oli kirjajulkkarit. ”Naisten Oulu – Pohjoisen kaupungin historiaa” –yleisöluentosarja on parhaillaan menossa (ohjelma täällä) ja se pohjautuu samannimiseen kokoomateokseen. Luennon ja kirjan takana on kollegoitani yliopistovuosiltani, ja kun yhden kuvankin kirjaa varten kävin ottamassa, kutsuivat minutkin julkistusjuhliin. Olipa mukava tavata ja tovi jutskailla tuttujen kanssa. Ja mukava oli myös se tunne, joka tilaisuudesta lähtiessä oli: se tunne, että on hyvä, että työurani on jo ohi, on ollut jo pitkään ohi. Enää en jaksaisi/haluaisi … Ja jos yliopistomaailma olisi aikanani ollut sellainen kuin nyt olen ymmärtänyt sen olevan nyt, en varmasti olisi niin paljon pitänyt työstäni, työyhteisöstäni, kaikesta siitä, mihin olin yli 30 vuotta sitoutunut.

Perjantainakin oli pieni ”juhla”: muksuille (ja Juniorille) tortillakestit. Tein huolella, monenlaisin täyttein, mm. parhaan guacamolen ikinä. Samalla vanhalla reseptillä, mutta jotenkin tähtien asento tai avokadojen laatu olivat niin hyviä, että lisuke oli ihan ylivertaisen hyvää.

Eilinen päivä menikin sitten vähän isompien kekkereiden parissa: oli meidän vuoro järjestää viininmaistiaiset. Samalla taidettiin viettää meidän La Festan 18-vuotissynttäreitä. Aamulla kun katoin ”kesäkeittiömme” pöytää iltaa varten, ajattelin taas kerran, että alan järjestää vain brunsseja, ainakin näin keväisin. Aamupäivän valo siellä on niin kaunis; harvemmin siellä tulee kuitenkaan aamiaisia/brunsseja syötyä.

Mutta tietysti silloin, kun on ruokavieraita ja/tai mitä tahansa juhlia, on Festa ehdoton, mutta kaikki nämä Festan 18 vuotta me on ukkelin kanssa viikonloppuisin syöty siellä; myös silloin (siis useimmiten) kun ollaan vaan kahdestaan. Erottuupa eläkeläisten arki ja viikonloput edes jotenkin. Ruokapöytään mennään ulkokautta. 🙂

Eilisestä maisteluteemasta päättäessäni sain ammattilaisapua. Pyysin vinkkejä parsaruokia varten, joten Alkon valikoimien erikoiseristä löytyikin kolme riesling-rypäleestä tehtyä valkoviiniä (+ yksi kanadalainen puolimakea, jota maistelimme pähkinöiden ja juuston kanssa) ja punaviineinä oli Grenache/Carnacha -lajikkeen viinejä. Tämä rypälehän on usein sekoiteviineissä, mm. Châteauneuf-du-pape-viineissä Ranskassa, ja se on tärkeä osa monia espanjalaisia ​​viinejä.

Luulen, että hankin toistekin näitä – varsinkin keskimmäinen uusiseelantilainen Grenache Dundelion oli minun makumaailmaani sopiva…

Illan teemaksi runoilin: ”Tuttu rypäle kaukana kotoa ja Suuri, pieni rypäle”. Lehtinen, jossa tietoa viineistä ja menusta etc. on alla! (Prujun sivut ovat vähän hassussa järjestyksessä koska pdf on ”tulostusmoodissa”.

Ja mitäkö näiden maistelun jälkeen ja näiden kanssa syötiin.

Menu 11.4.2026

Scampeja aasialaisittain
Chez Flon patonkia

Parsaa Kellogg´s ja
Kylmäsavulohi-parsapiirakka

Comte-juusto, suolakeksejä, pähkinöitä
Pistaasijuustokakkua laseissa


Kylmäsavulohi-parsapiirakka oli (ainakin minulle) vähän pettymys, Kellogg´s parsa taatusti tykätty, scampi-reseptiin palaan myöhemmin, mutta tässä kuva pistaasijuustokakusta!


Ohje on suoraan Valion sivuilta. Tehdessä vähän mietin, onko tämä sittenkään hyvää, mutta olihan se!! Tekeytyminen jääkaapissa oli tarpeen. Ohje on neljälle hengelle, mutta minusta siitä riittää hyvinkin kuudelle. (Erinomaista pistaasitahnaa on Oulussa mm. Torin Lihamestarilla ja Lidl on tunnetusti edullinen hyvien, tuoreiden manteleiden, myslien, pähkinöiden kauppa: puolikiloa tuoreista suolattuja pistaaseja alle 9 €!) Tätä teen varmasti toistekin.

Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini Viini

Täyteläinen viikonloppu

Täyte
200 g vaniljarahkaa
2 dl lemon curdia

Marenki
4 valkuaista
2 dl sokeria

Täyte
Sekoita täytteen aineet kulhossa tasaiseksi seokseksi. Lusikoi täyte pohjan päälle. Valmista marenki.

Marenki
Mittaa kulhoon valkuaiset ja sokeri. Vaahdota tukeva, paksu ja kiiltävä marenkivaahto. Pursota tai levitä marenki pohjan päälle. Jos pursotat marengin, tee se löyhästi ja väljästi jotta se riittää koko piirakkaan. Marenki turpoaa hieman uunissa. Paista piirakkaa uunissa noin 45 minuuttia, kunnes pohja on kypsä ja marenki saa kauniin värin.

Minullahan on tietysti tästä MONTAKIN KUVAA.

Ja herkkutarjotin?! Tähänkin idea Insgramista: Justjennysboards

Kaikkea pientä hyvää.


On siis oltu hyvässä seurassa ja herkuteltu viikonloppuna.

Ja minullahan on tietysti näistä (muitakin kuin tuo kännykkäotos tarjottimesta) kuvat, jopa valmiiksi editoituna. MUTTA: kuvat ovat kovalevyllä. Ja missä on kovalevy? Kotona. Ja me olemme kuin olemmekin nyt jo mökillä!

Aamuyhdeksältä lähdimme kotoa, sulat, liki tyhjät tiet, pilvistä, mukava ajella – vihdoin mökille! Nykyisin kaksi kuukautta pois täältä tuntuu pitkältä ajalta. Ja nyt, kuten aina, tuntui hyvälle tulla tänne. Palaan asiaan …

Oulu Ruoka ja viini Viini

Hietasaaressa hakemassa ruokahalua

Nythän taas päivät ovat sellaisia, että ulkoilu/liikkuminen ja ruoka ovat ne ”raamit”, joiden puitteissa meidän kahden hengen yhteiselo ja olo ovat tänäänkin rytmittyneet: erikseen lenkillä, yhdessä syöden.

Ulkona

Minulla on taas vaihe, että on päästävä metsään, merenrantaan, hautausmaalle, hiljaisuuteen, omilleni. Suru vaatii sijansa, polkunsa, päivänsä.

– –  Nyt on talvi. Oikea, luminen, valkoinen, harmaa talvi. Lunta ei ole paljon, ei kunnolla laduiksi asti, mutta pihoilla ja poluilla, metsissä ja merenrannassa on kaunista, puhdasta, valkoista.

Pyörälenkeillä kuljin siellä suunnalla melkein päivittäin, ainakin viikoittain Toppilansalmen, Nallikarin ja Hietasaaren rannoilla, mutta tänään meninkin sinne puolenpäivän kävelylle.

Hietasaaressa on uusi ”terveysmetsäpolku” ja senkin siinä ohessa tepastelin, ja osa kuvista on sen varrelta.

Enkä nyt oikein tiedä, liekö tuolla ”tervehdyin”, mutta oli siellä pakahduttavan kaunista ja rauhallista.

Lauantain ruokapöydässä 

Meillä oli tänään poikkeuksellisesti lauantaina Viinilehden ohjeella ja viinisuosituksella pastaa (fenkoli-lohi). Pasta on yleensä arkiruokaa, mutta tänään tällaista.

Minulla oli valtava fenkoli, lohta säästeliäästi, mutta joku umaami tai muuten vain hyvä maku (ja liikunnan tuoma nälkä?) sai meidät tyhjentämään tämän 4-hengen annoksen kahdestaan.

Pastan kanssa vanha hyväksi havaittu Rheingau Corvers R3. Ei huono.  Päinvastoin, viini ja ruoka tukivat taas kerran toisiaan. Viini sai ryhtiä fenkolin ja kerman mausta.

Ja oheen se joulun ykkössalaatti, mutta mozzarellan tilalla aura-kolmion jämät. Melkein parempi kuin mozzarella.

Ja jälkkäri?  – En tehnyt mitään, oli vain kaupasta ostettuja Runebergin torttuja. Palaan asiaan.  …

Ravintolat Rotissöörit Ruoka ja viini Viini

Turnauskestävyyttä vaatinut viikonvaihde

Hyvin ruokapainotteinen viikonloppu vaati turnauskestävyyttä ja tänään sitten oli aikaa ulkoilla!

Perjantaina Oulu2026 kulttuuripääkaupunki avajaisfestareissa ensin Kauppahallissa herkuttelemassa Tervaleijona-gelatolla, minkä jälkeen kotona Juniorin perheen kanssa blinikestit. Lauantai meni Tuunaa perinneruoka -kilpailun finaalissa, minkä jälkeen menimme Pehtoorin kanssa Uleen syömään. Ule on Radisson Blu -hotellin ravintola (ent. Bistro Mesu), joka sai syksyllä Rotissööri-kilven. Kilvenluovutusillallisella emme olleet; taas kerran pohjoisen mökillä kun olen luopunut myös voutikunnan kuvaajan hommista.

Kävimme siis kaksistaan testaamassa Ulen menusta muutamia juttuja. Minulla alkuun Toast Skagen ja pääruoaksi simpukat, Pehtoorilla alkuun porotartar ja pääruokana siikaa kermaisen Sanderfjordin-kastikkeen kera. Toast Skagen oli saaristolaisleivällä, mikä ei ollut ollenkaan huono vaihtoehto. Vaikkei pikkelöity punasipuli Skagenissa tavallista olekaan, niin sopipa se silti oikeinkin hyvin. Simpukoiden liemi oli kermainen ja oikein suunmyötäinen. Myös Pehtoori oli tyytyväinen annoksiinsa.

Jälkiruoat jätimme väliin ja päätimme lähteä kaupungille avajaisfestarihulinaan ja ehkä jonnekin drinksulle, olisiko Irish Coffee talvisessa kaupungissa hyvä? – Mehän menimme Jumpruun! Edellinen kerta ehkä 15 tai 20 vuotta sitten. Jumpru, sen patio ja yläkerran Kaarlenhovi oli nuoruusvuosina/opiskeluaikana aika usein paikka viettää kavereiden kesken viikonloppua, vappua, – olenpa siellä viettänyt polttarinikin. 🙂 Tuttu pariskunta sattui olemaan pubin hiljaisemmalla puolella, joka tunnetaan myös ”Jumprun geriatrisena looshina”. Siis siellä tapaavat kai käydä muutkin 70-80-luvun vaihteen nuoret.

Tällä kertaa lähdimme bussipysäkille siihen aikaan kun vuosikymmeniä sitten asetuimme jonoon ravintolan oven taakse. Tai varhemminkin. Kahdeksalta sytyteltiin takkatulta kotosalla.

Ja juhlaviikonloppu jatkui vielä eilen! Oli viinikerho Botrytis Ouluensiksen maistelu Iskossa. Aivan uusia alueita ja rypäleitä! DO Bierzo (rypäle Mencia) ja DO Toro (rypäle Tinto de Toro, joka muualla Espanjassa kulkee tutummalla nimellä Tempranillo). Kaikki maistellut saivat hyviä ja saivat kiitettäviä kommentteja. Pari maistelluista viineistä aion hankkia vielä kotiinkin, ja laittelen sitten kuvia ja tietoja…

Koska viinikerhon yhdeksästä jäsenestä minä olen nuorin, on meillä ikärakenne jo sellainen, että yhä useammin tapaamme kokoontua nimenomaan ”iltapäiväkerhona” 🙂  , joten eilenkin olimme jo kahdeksan jälkeen kotosalla.

Silti minulle kolme päivää vilkasta elämänmenoa ja harrastuneisuutta ja sosiaalista kanssakäymistä enemmän kuin joulun jälkeisinä viikkoina yhteensä.

PS. Lauantain Tuunaa perinneruoka -kilpailun finalistien reseptit on

nyt julkistettu OULU2026 -reseptit sivulla ja

Kalevassa oli  artikkeli aiheesta

 

Lappi Niitä näitä Valokuvaus Viini

Pakkasessa vuosi alkuun

Vuodenvaihtuessa unen läpi kuului pauketta, ehkä mökkitieltä, todennäköisesti paljon kauempaa … Tai ehkä se oli vain unta. Ei jaksettu alkuunkaan katsoa vuodenvaihtumista edes telkkarista: ei vaikka siellä oli kotikaupungin kulttuuripääkaupunkivuoden aloitusfestarit!

Vuosi 2026 alkoi yli kolmenkymmenen asteen pakkasessa, ja aamukahvin aikoihin kuun noustessa horisontin takaa tummansiniselle taivaalle.

Nyt olisi lunta ja latuja, terveyttä ja tahtoa tarpeeksi, mutta pakkasta vähän liikaa – vähän sellainen tunne, ettei hiihto kaikkein terveellisin ulkoilumuoto tällaisella säällä.

Lähdettiin yhdessä autolla liikkeelle, Pehtoori jäi jo Savottakahvilan kohdalla pois – minä kuvailin siellä tovin, ajelin sitten Saariselän keskustaan ja taas kerran kävelemään Kaunispään rinteille ja huipulle. Ylhäällä on lämpimämpää, ja varmaan eka kertaa ikinä olin siellä lähes yksin. Kummallisen hieno tunne, ja siellä oli täysin hiljaista. Ei edes tuulen ääniä.

Iltapäivä perinteisesti: presidentin puhe ja ennen kaikkea Wienin filharmoonikot! Eiliseltä säästämämme erinomainen franciacorte saten (Berlucchi, olen joskus tilannut ulkomailta) puolikas sopi juhlavaan konserttiin.

Merkillisesti täällä tuli sellainen olo, että kyllä tässä maailmassa on vielä niin paljon hyvää, että tämä uusikin vuosi pärjätään.

[Otsikkokuvassa näkyy Kiilopää. Ehkä huomenna sinne suunnalle liikkumaan.]

Reseptit Ruoka ja viini Viini

Pyhäinpäivän aattona

Lokakuun loppu, pyhäinpäivän aatto, Halloween-perjantai, apaattinen vesisade, kekri, kaksin kotona. Ei mitään ”suuren urheilujuhlan tuntua”, vaan ihan vaan tavallinen, levollinen perjantai.

Ruoanlaittoa viimeisen päälle, huolella hankintoja ja tekemistä. Ja ensimmäinen leivinuunin lämmitys.

Pehtoori sen jo aamuvarhain aloitti. Iltapäivällä lämpö juuri sopiva pitkään valmistellulle kurpitsa-naudanlihapadalle. Valmistelu ei ollut vaikeaa, toki vei tovin aikaa, mutta sitähän minulla päivällä kerrallaan nykyisin on. Eikä tarvitse olla enempää; päivä kerrallaan. Ja tänään on ollut hyvä päivä. Juuri tänään.

Korttelileipomon viikonloppukassi oli oiva aloitus ruoalle: yllätys oli halloween-koristelu hapanjuurileivän pinnalla. Juuri sopiva tämän vuoden Halloweeniin.

 

Meillä kun ei nyt ole alakouluikäisiä täällä käymässäkään, niin haamuleipä oli hyvä ”myönnytys” halloweenille. Toki pääruokakin oli teemaan sopiva: kurpitsa-naudanlihauunivuoka! Johan se oli hyvää.

 

Padan resepti vaati viiniä. Ohjeen mukaista viiniä ei Ruskon Alkossa ollut, mutta toinen, suht edullinen portugalilainen löytyi: Vale D. Maria.

Se puolikas, joka padan kypsennyksestä jäi ruoan kanssa nautittavaksi, oli ilo ja maistui ruoan parina oikein hyvin.

Huomenna sitten Halloweenista pyhäinpäivään….

 

Ruoka ja viini Viini

Kalaisten maistelujen jälkeen

Viikonloppu. Kuin se olisi alkanut jo eilen.

Meillä oli eilen ruokajuhla: Kalaiset maistiaiset! Siis viinikerho maistelemassa viinejä ja syömässä illallista, jonka teemaksi olin valinnut kalan. Palannen näihin vielä jossain vaiheessa.

 

Viinien maistelun teema oli ”Italian maakunnat (vol. II)” ja tällä kertaa olin valinnut kaksi autonomista Italian maakuntaa, jotka ovat saaria. Siis Sardinia ja sieltä Vermentino-rypäleestä valmistetut viinit ja Sisilia, ja sen ”Etna Rosso”-viinit.

Kuten – aina – tekemällä muistiinpanoja, opin kirjoittamalla ja muistan paremmin. Nyt kun on aikaa on mukava värkkäillä tällaisia prujuja: Italian maakunnat vol 2

Sardinian vermentinot olivat oikeinkin hyviä. Yllätys siis se. Ja sitten kun en laittanutkaan maisteluun Sardinian cannonauta, jotka olin hankkinut 8wines- kaupasta, koska vähän pelkäsin, että ne olisivat liruja tms. Ja niinpä ostin Alkosta Sisilian Etna Rossoja Nerello Malcalese -rypäleestä (me on joskus juotu oikein hyviäkin siellä ja sieltä…) ja ne olikin, –  noh, karkeita, rikkisiä etc. Siis kolme Sardinian Cannonauta jäivät vain katselun asteelle ja hieman pettyneenä maistelimme, ja jätimme pulloihin juomattakin noita Sisilian rossoja. Noh, opimmehan taas uutta.

Klikkaa kuvat auki, näkyvät vähän isompina…

Italian maakunnat vol 2

Ja tänään verkkainen pyörälenkki kaupungin laitamilla. Ja uudella Hartaansillalla! Palaan huomenna kuvin tähän reittiin…