Viini – Tuulestatemmattua

Skumppakuulia ja (viini)ystävyyttä

Fazer lanseerasi joulun alla tällaisia ”Skumppakuulia”, ja niitä myytiin aluksi kai vain Fazer-kahviloissa, Fazerin myymälöissä ja nettikaupassa. En ehtinyt tilata niitä ennen kuin ensimmäinen ”maistiaiserä” loppui.

Pari viikkoa sitten löysin Fazer Storesta niitä jälleen. Ja tilasin niitä heti kolme pakettia. Lisäksi tilasin myös ”uutuuspaketin”, jotta on sitten muksuille pääsiäisen aarteen etsintään herkkuja. Ja samalla kertaa kun maanantaina hain paketin postin pakettiautomaatista, kävin kaupassa, ja kuinka ollakaan! Olihan näitä skumppakuulia sitten jo K-kaupan karkkihyllyssäkin!

Katsohan, onko sinun omassa kaupassasi! Kannattaa. Sillä aika hyviksi ne todettiin.

Olimme tässä illansuussa ystävien luona/kanssa, ja vein paketillisen tuliaisiksi. Todettiin paremmiksi kuin vihreät kuulat. Ehkä vappuna näitä palleroita kannattaa laittaa pakkaseen ja sitten sieltä kuohuviinilasillisen jäädyttäjäksi ja nautittavaksi. Ei huono! Ja varmastikin sopivat myös vaikka Pommacin kanssa, tai ihan vaan sellaisenaan. Juhlapöytään mukava pieni lisä.

Marmeladien lisäksi meillä oli tarjolla viinejä: jokainen pariskunta toi tullessaan punaviinin. Sokkona maistelimme, erilainen ilta. Eikä taaskaan opittu mitään! Tai siis, ettei kukaan arvannut, mitä kukin oli tuonut. Jäljillä olimme. Ja juttua riitti. Oli hyvä olla hetkessä, nauraa ja höpötellä. Suunnitella tulevaa ja todeta kuinka me vanhennemmekaan! Kaikilla kaikki nimet hukassa.

Vuoden 2011 Barolo, jota olen kellaroinut vuosikausia, oli vähän pettymys. Se ei ollutkaan niin ylivertainen kuin olin toivonut. Hyvin oli kuitenkin kypsynyt, kesyyntynyt. Olisi ehkä vaatinut ruokaa parikseen. Ehkä silti hankin uuden vuosikerran (2020) kellaroitavaksi: Barolo kuitenkin! 🙂

Saimme syödäksemme myös piirakkaa/pitsaa. Melkein terveysruokaa. Kunhan itse testailen tämän, kerron lisää. Johan sekin maistui, – oikein hyvälle.

Keskellä oleva Pinot Noir sai eniten kannatusta. ”Suoraan tilalta” tämä viini meille tarjottiin. Mahdottoman hyvää oli.

Nyt taas palaa ”arkeen”, – mutta tekipä hyvää istua yhdessä, ystävien kanssa. Unohtaen ja muistaen.

Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini Viini

Juran viinit ja reseptejä

Eilisen jälkeen vielä täydennystä.

Juran viinialue ei ole Suomessa kovinkaan tunnettu. Sieltä tulevia viinejä on Alkossa tällä hetkellä myynnissä yhteensä 11: yksi punaviini, muutama valkoviini ja loput kuohuviinejä (cremant de Jura). Cremantit ovat hyviä, jolleivät erinomaisia. Muut aika tuntemattomia meille. Nyt on tutustuttu.

Yli kolme vuosikymmentä kokoontunut viinikerhomme ei ole aiemmin Juraan tutustunut. Mutta nyt on: ”Jura on nyt hanskassa” todettiin eilisen illan päätteeksi.

Sen lisäksi, että viinit olivat – sanoisinko, hieman erikoisia – ne olivat aika tyyriitä. Kuusi pullollista tasan 200 euroa. Toisaalta kun sen jakaa yhdeksällä, ei maistellut viinit maksaneet per maistelija kuin kahden ravintolassa nautitun viinilasillisen verran. Tässä on yksi tämän ”kerhotoiminnan” hyvä puoli: yhteishankinnalla päästään maistelemaan monia eri viinejä. Kalliitakin viinejä ja pullollisesta riittää yhdeksälle maisteluannos ja sitten vielä ruoalle viiniä.

Ja jostain syystä eiliseltä jäi aika paljon viinejä pullojen pohjalle: illan viinin pisteytysten keskiarvo (bonuksia ja likööriä ei pisteytetty) oli 7- ! Siitä on aikaa, kun noin alhaisia arvosanoja on jaettu. Mutta yksikään viini ei ollut juomakelvoton, ei paha. Mutta olen aika vakuuttunut siitä, ettei meistä kukaan noista yhtäkään erikseen tilaile ulkomailta.

Paikallinen (tai ainakin sen tapainen) ruoka auttoi. Jos olisi pisteytetty ruoan yhteydessä, olisivat pisteet varmaan olleet korkeammat.

Otsikkokuvassa on punaisten ykkönen ja kakkonen, joka oli illan kallein viini ja sen saama pistemäärä oli 5½! Se on luomu, vege, biodynaaminen, mikä näkyy sameutena, vähän kuin mansikkamehu. Tämä viini oli niitä harvoja, joita kaadeltiin jo eilen ”sylkykuppiin”. SILTI: hyvä oli maistaa ja oppia.

Niin paljon porukkamme ei Juran viineille lämmennyt, että vaikka kerroin , että helmikuussa Juran vuoristomaisemissa on Ranskan suurimmat viinifestarit, ei kannatusta yhteiselle viinimatkalle tullut. Viinilehden artikkelissa on paljon tietoa noista festivaaleista sekä Juran viineistä: tässä linkki artikkeliin. Jos viinikulttuuri kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti lukea.

Ja sitten siitä ruoasta. Tässä vielä menu.

Keiton ohje on suoraan Valion sivulta. Koska Juran vuoristomaisemissa savustetut ruoat ovat tavallisia ja suosittuja nimenomaan paikallisten viinien kanssa, lisäsin keittoon savuporolastuja, ja oheen noita leipäsiä. Pääruokana oli ”tietysti” Lyonin kanaa. Taas tuli todettua, että on eri asia tehdä ruokaa kahdelle tai yhdeksälle. Pitäisi uskaltaa rohkeammin maustaa… Yritän muistaa.

Ja sitten se kirsikkapannari. Clafoutis! Tällä kertaa muokkailin aiempaa, ties mistä, poimimaani ohjetta. Ja kyllä nyt tuli parasta. VOL. 3 on ”oma”.

Kirsikka-clafoutis vol. 3

tölkki hapankirsikoita (Stollenwerk) (tai tuoreita kirsikoita)
4 kananmunaa
1½ dl sokeria
1 dl maissitärkkelystä
1 dl vehnäjauhoja
½ dl mantelijauhetta
2 tl vaniljasokeria
¼ tl suolaa
2 dl kermaa
2 dl maitoa
2 rkl ruokokidesokeria

Lisäksi
2 rkl voita
tomusokeria

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Vuoraa irtopohjainen kakkuvuoka (halk. 24 cm) leivinpaperilla ja voilla. Valuta tölkkikirsikat (tai poista tuoreista kivet).

Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi. Vatkaa maissitärkkelys, vehnäjauhot, mantelijauhe, vaniljasokeri ja suola joukkoon. Lisää kerma ja maito ja vatkaa tasaiseksi.

Ota kourallinen kirsikoita erilleen koristelua odottamaan. Laita loput marjat vuokaan. Kaada taikina päälle. Kypsennä uunissa 30 minuuttia. Ripottele ruokosokeria pannarin pinnalle ja kypsennä vielä noin 20–30 minuuttia, kunnes pannari on keskeltäkin kiinteä.
Anna jäähtyä kunnolla ja sen jälkeen ripottele loput kirsikat päälle ja koristele tomusokerilla ja kermavaahdolla. Myös tarjolle kermavaahtoa.

JOS jostain saat tonkapapuja, niin niiden raastetta kermavaahdon, creme fraichen ja (vanilja)sokerin kanssa vaahdoksi. Makupari kirsikoiden (ja vielä kirsikkaliköörin) kanssa on kyllä hyvä. Ainakin minun makuuni erinomainen. Varsinkin kun tonkapapuihin liittyy lämmin muisto.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Iltapäivällä hienoja helmiäispilviä! [Instagram-sivullani lisää kuvia]

Reseptit Ruoka ja viini Viini

Olipas yllätyksellisiä makuja!!

En ehkä ihan aloittelijoille tarjoaisi!

Oli minun vuoroni järjestää BOn viininmaistiaiset. En tiedä, missä naksahti, ehkä siinä, kun on monta kertaa Pehtoorin kanssa nautittu Ranskan Juran alueen hyviä cremant-kuohuviinejä, joku kelpo valkkarikin. Ja alue on jäänyt katveeseen niin meidän reissuilla kuin viinikerhomme maisteluilloissa, joten halusin kokeilla, etsiä tietoa ja saada vertaisnauttijoita, – vai -kärsijöitä??

Juran viinialue on pieni alue Ranskassa Sveitsin rajan kupeessa, vuoristossa.

Jo opiskellessani alueesta ja sen viineistä, vähän epäilin, josko sittenkään ovat maistamisen arvoisia, mutta mikseipä! Porukalla testataan ja maistetaan, ja teen viineille hyviä makupareja paikallisesta keittiöstä. Siispä tilasin Juniorin vinkkaaamasta viinikaupasta [Alkosta näitä ei saa…] viinit, opiskelin mökillä ja kotona. Vähän aloin miettiä, oliko sittenkään hyvä teema, mutta mikseipä, oppia ikä kaikki!

Ja eiku rohkeasti etsimään Juran reseptejä: mitä siellä syödään, miten paikalliset viininsä nauttivat? Vuoristossa tarvitaan tuhtia ruokaa, työ on raskasta ja karjankasvatuksesta saadaan lihaa ja juustoa. Minähän en juuri ranskalaista keittotaitoa hallitse enkä tunne, mutta ei muuta kuin rohkeasti kokkaamaan.

Ja menu on tässä:

Pitihän se ranskaksi vääntää… 🙂 Yksinkertaisesti: palsternakka-juusto-savuporokeittoa ja leipäsiä savujuuston ja savuporoleikkeleen kera. Pääruokana Lyonin kanaa, paahdettuja perunoita ja oma kehitelmä vihersalaatti-viinirypäleistä.

Ja jälkkäri! Sen olen tehnyt ennenkin, monta kertaa. Kirsikka-clafoutis ja tonkapapu-kermamoussea. Tänään onnistui oikeinkin hyvin. Sen oheen olin löytänyt ranskalaisen (hapan)kirsikkaliköörin. Ja sehän olikin kaltaiselleni kirsikkafriikille mitä makoisin pieni lisäherkku. SITÄ ostan toistekin. 🙂

Kerron huomenna viinien saamat pisteet ja kommentit! Varoituksen ja suositusten sanoja on tulossa.

Historiaa Ruoka ja viini Ruokatarinoita ja -historiaa Viini

Taste-vin – viiniammattilaisten ja -harrastajien työkalu

”Jo antiikin aikana– ”
Vesuvion juurella Pompeijissa yksi hienoimmista taloista on Vettin talo. Talo oli kahden miehen, joilla oli viinikauppaa, viljelyksiä, ehkä myös ilotalo, ja sen talon seinästä on paljastunut fresco, jossa cupidot maistelevat viiniä, ja heillä on käsissään pieni kuppi, hyvin paljon taste-vin´n näköinen pieni pyöreä astia.

Se on paljolti samannäköinen kuin myös se, jollaisesta on mainintoja 1400-luvun Ranskasta. Silloin maistelukupin nimi oli ´bordolese´(mikä on myös pullon muodolle nimitys Burgundissa). Tämä 1400-luvun bordolese oli pyöreä, sen keskellä oli aukko, eikä siinä ollut kahvaa tai ketjua. Sen halkaisija oli kahdeksan senttiä ja syvyys kaksi senttiä, ja se näytti vähän siltä kuin halkaistu donitsi.

Nykyisen kaltaisena taste-vin syntyi ilmeisesti 1700-luvulla, ja oli yleisesti käytössä Ranskassa jo 1800- ja 1900-luvuilla.

Maistelukupin ”kuplat”

Maistelukuppeja on valmistettu monista eri raaka-aineista, mutta tässä viime vaiheessa oli tärkeää, että se ei mene rikki mm. hevoskyydillä kuljettaessa. Taste-vin tehtiin enimmäkseen hopeasta tai hopeoidusta metallista – paitsi että se kestää, se taittaa hyvin valoa, jota taas tarvitaan viinin värin tunnistamiseen. Lisäksi hopean käytön kerrotaan mahdollistavan viinien, erityisesti valkoisten, hyvän hapetuksen.

Vuosisatoja sitten viinien arviointi tehtiin pimeässä, kynttilänvalossa kellareissa, joten taste-vin´n reunoille suunniteltiin syvennykset, pienet kuopat tai kuplat, jotka vangitsevat ja heijastavat valoa. Oikealla on kahdeksan isompaa kuoppaa, ja niitä käytetään nimenomaan punaviinien värin ja kirkkauden arviointiin. Vasemmalla on yhteensä 17 pientä ”kylkiluuta” ja ne puolestaan korostavat valkoviinien vivahteita. Kupissa on pohjalla ympyrässä 14 pientä nystyä, ja niiden tarkoitus on edistää viinin hapettumista. Keskellä, pohjassa on suuri kupla, jonka yläreuna on raja, johon asti viinin sai kaataa. Siis todellakin vain maisteluannos näistä kipoista maistettiin!

Taste-vin´n oikeaoppinen käyttö noudatti tiettyä kaatotapaa; näin siksi, että viiniin saadaan oikea ”valon kulma”. Valkoviinin analysoinnissa taste-vin´ä pidettiin vasemmalla kädellä ja viiniä kaadettiin oikealla kädellä. Punaisen kohdalla toisinpäin: kuppia pidettiin oikealla kädellä ja viiniä kaadettiin vasemmalla.

Taste-vin jäi pois ammattikäytöstä tai ylipäätään viininmaistelusta, koska sen muoto ei sovellu tuoksun arvioimiseen. Tuoksu haihtuu matalasta, avoimesta taste-vinis´tä melko nopeasti. Niinpä maistelulasit syrjäyttivät taste-vin´n ja nyttemminhän se on enimmäkseen sommelierien, viiniasiantuntijoiden ja -harrastajien tunnuksena, ketjussa tai nauhassa kaulalla roikkumassa. Mainittava vielä, että pieni taste-vin-kippo on viiniharrastaja-rotissöörien (OMGD) käädyissä (kuva yllä).

Dionysoksen symboli ja taste vin

Menneinä vuosisatoina maistelukipoissa oli usein myös pieni kahva/varsi. Kahva muodostui usein toisiinsa kietoutuneista käärmeistä, mikä oli viittaus tai kunnianosoitus Dionysokselle, viinin jumalalle.

Dionysoshan oli ylijumala Zeuksen ja Semele-nimisen kuolevaisen naisen poika. Kuten voitte kuvitella, Zeuksen vaimo Hera ei ollut aivan tyytyväinen, kun hän sai tietää Semelen olevan raskaana. Hera järjesti Semelen kuoleman (pelästyi kuollakseen Zeuksen salamia). Semelen kuoleman jälkeen Zeus otti Dionysoksen Semelen kohdusta ja kasvatti tämän omalla reidellään kuin kohdussa. Ja muutamaa kuukautta myöhemmin Dionysos syntyi Zeuksen reidestä, ja Zeus antoi hänelle käärmekruunun.

Vuosia myöhemmin, kun ihmiset alkoivat palvoa Dionysosta (Cult of Dionysys -juhlissa), he kiersivät käärmeitä käsivarsiensa ympärille, mistä sitten aihe myös taste-vin´n kahvaan.

~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kuva Vettin talon frescosta Wine News -nettijulkaisun artikkelista.

Kuva Dionysoksesta Dionysus and members of his thiasos on an Attic black-figure krater-psykter (525–500 BCE, Louvre Museum)

Joulu Viini

Nautintoja kuunnellen ja maistellen

Joulukirjoja, leppoisia, lämminhenkisiä (rakkaus)romaaneja ilmestyy perinteisesti joulun alla. Niin tänäkin vuonna. Tänä vuonna olen kuunnellut jo kaksi:

Irlantilainen maalaisjoulu on kolmas osa Patrick Taylorin Irlantilainen maalaislääkäri-sarjassa. Ensimmäinen osa oli mieleiseni, ”vanha kunnon lukuromaani”, josta tuli hyvä mieli, kakkososa oli vähän liian ennalta-arvattava, ehkä. Ja tämä kolmas (jonka voi lukea/kuunnella ilman edellisiin perehtymistä) oli tämän viikon sisällä olo -päivinä kelpo kirja.

Toinen kirjasarja, josta myös olen kuunnellut aiemmatkin osat, on Maija Kaivannon Kahvila Koivu -sarja. Kun nämä kirjat lukee Kati Tammensola, ne soljuvat leppoisasti taustalla siivotessa tai neuloessa. Ei mitään suuria elämyksiä, mutta oikein mukavaa, aika uskottavaakin (ihan niin kuin se olisi joku hyvän kirjan kriteeri) viihdekirjallisuutta. Hahmot ovat hyvin tunnistettavia. Tässä sarjassa kuten irlantilaisessa maalaislääkärisarjassa ruoka ja leivonnaiset ovat tärkeässä osassa, ja mikä parasta, molempien sarjojen kirjoissa on reseptejä.

Kardemummajoulussa, joka on siis sekin joulukirja, on mm. jouluhalko-ohje. Ja minähän aion sen mukaan tehdä meille jälkkärin parin viikon päästä. Joskus vuosia, vuosia sitten olen tehnyt jouluhalon, joka ei niin kovin kummoinen ollut, mutta tässä kirjassa oleva ohje inspiroi taas kokeilemaan.

Ilona Tuomisen Kortteli-sarjaa en ole aiemmin kuunnellut, enkä taida niin tehdä vastaisuudessakaan, mutta sarjan joulukirjan Korttelirauhanjulistus (vain parituntinen) latasin äsken; kohta siirryn sen, takkatulen ja kutimen ääreen.

Ehkä jääkaapissa on vielä tilkka erinomaista valkoviiniä, jota nautittiin puna-ahvenen ja katkarapukastikkeen kera. Ilman mitään ennakkotietoa sen ostin: vaikutti mielenkiintoiselta uutuudelta. Ja sehän olikin tavattoman hyvää chardonnayta (Morillon on chardonnaystä käytetty vanha nimitys). Hieman voinen, runsas, vähän pähkinäinenkin valkoviini Morillon Blanc on etelä-ranskalainen viini, jonka tekijä on Jeff Carrell.

Emme ole tainneet aiemmin hänen viineihinsä tutustua, mutta tämänpäiväinen kokemus vakuutti. Viini oli niin makoisa ja suunmyötäinen, että nimi jää mieleen. Luulenpa, että tätä on meillä joulupöydässäkin tarjoilla. Sitä näyttää olevan Alkoissa ympäri Suomea, joten tässäpä jouluviinivinkki muillekin.

Ruoka ja viini Viini

Tietoliikennettä ja tanssia

Merkillinen päivä.
Kummallisen pitkä, ja kiireinen. Ja tuskastuttavakin. Mutta antoisakin.

Aamuviiden jälkeen ei minuuttiakaan unta. Noh, kuuden jälkeen noustua sitten täyttä touhua koko pyhäinen lepopäivä. Ei kaikkein mieluisin vaihtoehto. Mutta toisaalta osaamisen ja onnistumisen tunne datailussa on mukava. Ja mahdottoman mukava puhelu kalenteritilauksiin liittyen. Tulin siinä ajatelleeksi, itsellenikin myöntäneeksi, että koko (aika isotöisen, lopulta kovin vähän matkakassaa kartuttavan) kalenteritouhun suola, riemu ja rikkaus on kontaktit. Saariselkä/Lappi-fanit, tutut ja tuntemattomat!

Ja kaiken datailun ohessa aikaa tehdä ruokaakin. Perjantaina viiniystävät muistuttivat Beaujoalis Nouveau -perinteestä*. Marraskuun kolmas torstai maailmanlaajuiseen levitykseen tulevan nuoren, uuden sadon punaviini on jäänyt monena vuonna testaamatta. Monena vuonna (jopa Japanin matkalla 2016) se oli koettava. No, eilen ostin pullollisen tämänvuotista, maistoimme lasin pohjat sitä, ja totesin, että tästä taitaa olla parasta tehdä pataa.

Tänään siis Burgundin pataa! (Tällä kertaa ohje mukaillen tästä) Sekin jäi vähän ”ohueksi” koska burgunderin (Bourgognen viinin) sijaan ruoassa oli tämän vuoden viiniä, – mehua melkein. Beaujolais Nouveau on testattu!

~~~~~~~~~~~~

Ja TTK finaali nautittu. Kyynelehditty. Tanssit olivat koskettavia, kauniita, taitavia, harjoituksella tehtyjä, mikä kaikki sai liikuttumaan, mutta on niin hienoa nähdä, kuinka tuossa tuotannossa tanssijat ja oppilaat arvostavat ja kiittävät toisiaan. Sunnuntai-iltaisin maailmantuska on ollut vähemmän liki.

~~~~~~~~~~~~~~

*Beaujolais Nouveau on ranskalainen Beaujolais-alueen viini. Gamay-rypäleestä valmistettu Beaujoulais Nouveau -viini on valmistettu kuluvan vuoden sadosta, ja se tuodaan markkinoille marraskuun kolmantena torstaina, joka on viinivuoden tärkeimpiä päiviä. Pullot leviävät vuorokaudessa lentorahtina ympäri maailman. (Wikipedia)

Isovanhemmuus Ruoka ja viini Viini

Tietokoneongelmia, pipareita, viiniä

Täällä tuoksuu pipari! Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on kuulunut tähän päivään!

Ensinnäkin: puolensataa vastausta on tullut eiliseen kyselyyni, kiitos niistä, kaikista vastauksista ja lisää ehtii vielä!

Olen vähän yllättynyt tuloksesta, mutta myös sen huomioonottava! Että 2/3 lukee näitä juttujani joko puhelimella tai tabletilla? Selvä, ja varsin ymmärrettävää.

Minähän olen ”pöytäkoneihmisiä”. Aiemmin se oli kaikille ainoa mahdollisuus, ja nyttemmin minulle, edelleen, kuvien kanssa paljon tekevälle ainoa mahdollisuus. Ja kuinkas sitten kävikään! Eilen illalla ilmeni ongelma: näyttö ei enää avautunut. Melkoinen huoli kesken nettisivujen uudistamisen ja kaiken muunkin kanssa, mm. sunnuntaina jatkuva WP-koulutus. Onneksi ei sentään mitään Muistikuvia-hommia kesken!

Siispä tänään aamulla tietokone auton peräkonttiin ja kohti luotto-datagrouppia! Ymmärsivät hätäni, lupasivat ottaa heti työn alle. Ja minä lähdin aika levollisena asioille, ja Virholle hiusten huoltoon, ja silti vilkuilin koko ajan puhelinta: kuuluuko mitään tiestkarin rempasta? – Ei kuulu.

Hain muksut koulun ja eskarin jälkeen meille: oli aika piparien leipomiselle ja tietokoneongelmat olivat enää murunen maailmankaikkeuden suuruuden laidalla huolehdittavana. No problem, aattelin.

Iltapäivä meni lasten kanssa hyvillä mielin: piparkakkutalo pihoineen ja rasiallinen pipareita tuli valmiiksi. Juttua ja asioita, joulun odotusta ja iloa.

Ja sitten soitto tietokonevelhoilta: tietokone ok, näyttö tosiaan on sökö! Siis aika pieni juttu kuitenkin.

Juuri äsken asensin uuden näytön paikalleen ja kiitin universumia, että rikki oli vain näyttö, eikä kovalevy etc. Siis kaikki pelittää taas! Olenhan mahdottoman helpottunut.

Ilta kului ystävien luona: vietimme viinikerhomme (Botrytis Ouluensis) tapaamista Iskossa. Ja viinit olivat ehdottomasti maistamisen arvoisia: illan keskiarvo 8½.

Ja ruoka!!! Possun poskia, kaarnikkahyytelöä, ruusukaalia ja perunamuusia ja taivaallisen hyvää omenapiirakkaa. Oikeasti! Omenaviipaleiden paistaminen voissa ja sokerissa ennen piiraspohjalle lisäämistä ja kuorruttaminen mascarpone-kermalla tekee ”kotipihan omenoista” gourmetia. Oi, että.

Elämä on!

Reseptit Ruoka ja viini Viini

Viiniä, viraalihittiresepti ja glögiarvonta

Pitkästä aikaa postaus keittiöstä ja ruokapöydän äärestä.

Ensin pari viinisuositusta: Stellenrust Pinotage ja Burgundin Cremant Chateau de Sassangy, molemmat ”ylempää keskiluokkaa” = parinkympin viinejä, ja sellaisena paljon hintaansa parempia. Etelä-afrikkalainen Pinotage-rypäleestä tehty punaviini on mainio talviviini, takkatuliviini, pataruokaviini, liharuokaviini. Lempeä ja lämmin, siinä on marjojen, hillojen!, makua. Ainakin siemaus, pari kannattaa nauttia ennen kuin istahtaa ruokapöytään. Ihan sinällään niin ystävällinen viini. Ystävällinen? Olenko keksinyt uuden viiniluonnehdinnan? Tiedä häntä, mutta se tästä nyt tuli mieleen.

Ja uusi, ainakin Alkon valikoimissa uusi, cremant – burgundin kuiva, mutta, ah niin maukas kuohuviini on mainittava. Siinä on yllättäen jotain jouluisiakin häivähdyksiä, mantelia, vaniljaa, omenaa. Kuitenkin hyvin hienostunut, samppanjamainen maku. Sokkona maistellen olisinkin arvellut edulliseksi samppanjaksi.

Kahta glögiäkin on jo ehditty (mökillä) maistaa, enpä vielä julkisesti täällä arvostele. Onko muilla kokemuksia? Muistanette, että glögisuosituksensa jakaneiden kesken on edelleen menossa arvonta:

Mikä on sinun lemppariglögisi? Omatekemä tai -tuunaama vai Alkon valikoimista joku tai joku alkoholiton? Kertomalla mieluisesi glögin olet mukana arvonnassa. Tähän ehdit osallistua ensi kuun (=marraskuun) loppuun asti. Siis kunhan kohdallesi sattuu mieluinen glögijuoma ilmoittele siitä täällä. Siten olet mukana arvonnassa, jossa on palkintona Saariselkä kuvissa -kalenteri vuodelle 2025. Kirjoittele tämänvuotinen suosikkisi kommentteihin, mielellään perusteluineen ja/tai resepteineen.

Eilen kehittälemäni kastikkeen (poron fileille, mutta varmasti toimii muunkin liharuoan ohessa).

Kastike poronfileille – tai vaikka jauhelihapihveille

2 rkl voita
2 salottisipulia tai muutama kevätsipulin varsi
3 rkl riistafondia
3 dl vettä
3 rkl mascarponea

Kuullota sipulia voissa muutama minuutti, lisää kattilaan fondi ja vesi. Sekoittele huolellisesti, ja jätä liedelle matalalle lämmölle redusoitumaan, – hiljalleen kiehuuntuu kokoon. Lisää lopuksi mascarpone, sekoita hyvin ja anna tasaantua tovi. Samalla voit unohtaa kastiketölkit ja/tai jauhepussit. Tämä oli tosi hyvää ja valmistuu ´siinä ohessa´.

Tänään sitten jotain ihan muuta! Hesarissa oli juttu uudesta viraalihitistä: Marry me -kanaresepti vaikutti kokeilemisen arvoiselta, joten ainekset sen tekemiseen hankin jo alkuviikosta. Tänään se realisoitui lautasille. Vähäisen skeptisyyteni nielaisen ensimmäisen haarukallisen jälkeen.

Me söimme kahdestaan reilusti yli puolet neljän hengen isosta annoksesta. Mietin, oliko siinä jotain umaamia, jota on monissa aasialaisissa ruoissa ja joka koukuttaa syömään enemmän kuin olisi järkevää. Mutta ehkä ei. Ei tämä mitään ylimaallisen makoisaa ollut, mutta todellakin maistui niin paljon, että varmasti teen toiste, vaikka noin hiilaripitoinen ruoka ei enää useinkaan kuulu ruokailutottumuksiini.

Tämän kaiken jälkeen todellakin soisin huomenna pääseväni ulos! Ja oikeasti liikkumaankin. Onko oikeasti hankittava se salikortti? – Tulispa lunta, paljon lunta!

Niitä näitä Ruoka ja viini Viini

Kaikilla aisteilla

Marraskuu. Sehän se, vaikka ei todellakaan siltä tunnu. Eikä näytä.

Tänään – kaikista muista kiireistä huolimatta 🙂 – lähdin kuin lähdinkin vielä pyöräilemään. Perinteisellä reitillä ei puolenpäivän aikaan montakaan kulkijaa. Mutta olipa mukava

Vihdoin hain Valkean Instrusta myös rillit, joihin uusittu linssit. Pieni korjaus tekee paljon.

Kauppakeskus Valkean jouluasu hämmästytti! Ei mitään erikoista, mutta minun vuosikalenterini ei ole vielä lähelläkään jouluttamista. Ehkä viikonloppuna siihen herään. Nyt olen jämähtänyt syksyisiin maisemiin, heijasteisiin, harmaisiin vesiin.

Ja tässä illansuussa parituntinen vierähti konissööriopintojen* 😉 parissa. Oli Oulun Viininystävien viini-ilta, jossa saatiin tietoa (tuttua ja taas niin paljon uutta) Sangiovese-rypäleestä ja Toscanan viineistä. Johan oli taas mukava tavata viiniystäviä, ja oppia uutta. Nuo kaikki olivat maistuvia, italialaisen ruokakulttuurin antimiin hyvin paritettavia, ja aivan ikimuistoisen, mahdottoman hyvä oli tuo Vino Nobile di Montalcino! Jos vain jostain tuota löytyisi, niin olisihan meidän jouluviini siinä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

*konossööri
Konossööri on termi, joka viittaa henkilöön, joka on asiantunteva ja erikoistunut tiettyyn alueeseen, erityisesti ruokien, juomien tai taiteen alalla. Sana juontaa juurensa ranskankielisestä sanasta ’connaisseur’, joka tarkoittaa asiantuntijaa tai tuntemusta. Konossöörit ovat usein syvästi perehtyneet makuihin, koostumuksiin ja tuotantoprosesseihin, mikä antaa heille kyvyn arvioida ja arvostaa tuotteita kriittisesti.

Niitä näitä Ruoka ja viini Viini

Ruokaa ja juomaa

Perjantai tuntuu nyt levolliselle.

Tänään koekeittiössä Syrjäsen peruna-lohi-laatikko/vuoka. Edelleenkään Syrjäsen habitus tai oikeamminkin hänen tapansa ”esiintyä” ei minua sykähdytä (varmaankin nuorempiin puree, mutta ei minuun, mutta mitä sillä on väliä), mutta taas kerran hänen Insta-tililtään löytyi kokeilemisen arvoinen ruokaohje: lohi-peruna-smetana -uuniruoka. Kylläpä tuli hyvää!! Ajattelin, että isosta annoksesta olisi meillä kolmeksikin kerraksi syömistä, pari arkiruokaa samalla kertaa pakkaseen. No joo, — söimme puolet tästä yhdellä istumalla, ja meillä oli kuitenkin ohessa isohko vihannessalaatti. Ehkä kyse on myös siitä, että ruokahalu palaa vihdoin – flunssaoireiden hiljalleen helpottuessa.

Ja vielä makukokemuksia jakoon: kyllähän siitä lähden, että suosittelen, kehun, vinkkaan hyvällä, jaan hyviä kokemuksia, mutta hyvähän se on myös joskus varoittaa, eikö? No lähtökohtaisesti tässä Vino Spumantessa tuntui olevan kaikki speksit kohdillaan, ja hintakin viittasi laatuun (18 € ja jotain), mutta eipä tarvitse toista kertaa etsiskellä.

Ei se pahaa ollut, mutta täysin mitäänsanomatonta. Tenute Lombardolle löytyy varmasti parempikin vaihtoehto. Niin kauan kuin valtion monopoli tarjoaa ostettavaksi huikean valikoiman viinejä, kannattaa nauttia, ja vaikka joka kerta ostaa jotain uutta. Sillä periaatteella tämänkin ostin, mutta enpä osta toiste.

Ja sitten… kohti joulua jo. Tai siis kausivaloja – meillähän on jo niitä, kuin myös kynttilöitä vähän joka huoneessa, haudoilla, pihalla. Valoja ja joululahjaneuleita lukuunottamatta en vielä kuitenkaan kovin paljoa joulua hypettele, mutta ostinpa tänään tuon vähän vaisun spumanten lisäksi pullollisen glögiä. Alkossa suosittelivat Blossan uusinta, jota kannattaa kuulemma kokeilla myös ihan vaan huoneenlämpöisenä. Varmaan jo huomenna niin teemme.

Tähän liittyen: aloitanpa nyt arvontojen sarjan, johon tulee mahdollisuus osallistua myös toiste. Mutta tässä kohtaa on siis ensimmäinen mahdollisuus.

Mikä on sinun lemppari glögisi? Omatekemä tai -tuunaama vai Alkon valikoimista joku tai joku alkoholiton? Kertomalla mieluisesi glögin olet mukana arvonnassa. Tähän ehdit osallistua ensi kuun loppuun asti. Siis kunhan kohdallesi sattuu mieluinen glögijuoma ilmoittele siitä täällä. Siten olet mukana arvonnassa, jossa on palkintona Saariselkä kuvissa -kalenteri vuodelle 2025.

Kuvassa Aperol-glögi, jollaista voi nauttia yhden kaudessa, mutta ei siitä oikein pitempiaikaiseksi suosikiksi ole. Kaikin puolin makoisaa ja mukavaa viikonloppua toivottelen.