Juhlaviikonloppu! Kuudessa viikossa ohimon haava on umpeutunut, arpikin liki olematon, polvikipu häipynyt, murtunut solisluu kokenut hyviä ja huonoja aikoja, – ehkä parempia aikoja edessä.

Tänään aamulla lähdettiin kaksistaan kauppaan: tapaturmapaikalle rohkeasti. Juuri tuohon korokkeeseen [oikealla] törmäsin silloin. Nyt vakaasti Pehtoorin perässä ruokakauppaan – tarkasti korokkeiden välistä – ihan ehjänä tällä kertaa. .

Eilen (ja tänäänkin) juhlapäivä! On kuusi viikkoa siitä, kun kompuroin Prisman pihalla: seurauksen solisluun murtuma etc. On kaksi viikkoa siitä, kun kolmen viikon takainen punkin purema ”eskaloitui” erythema migrans -ihottumaksi [ja mitä todennäköisimmin borreliooriksi] seurauksenaan tymäkkä ja tehokas antibioottikuuri kaikenmoiseni rajoitteineen. Tänään molempien ”varoaika” umpeutui: oli lupa pyöräillä!, oli lupa ja melkein velvoite syödä skyriä, jukurttia, kalsiumia yllin kyllin, kohottaa malja* tuunattuamme kotipiazzaamme entistä paremmaksi. Taas hetken kaikki tuntuu olevan hyvin, levollista, aika huoletonta.

Eilen, kun oli sateista, kun oli se päivä, jolloin meidän oli tarkoitus tulla pohjoisesta ja ajella perinteisesti Kukkolankosken kautta kotiin, mahdollisesti piipahtaa Haaparannan kaupoissa… Eiliseksi olin Juniorin ja kaverinsa kanssa tilannut Haaparannan Systemenbolagiin muutamia laatuviinejä. Aikoinaan [kun viikkoja sitten tilausta tehtiin] ideana ja ajoituksena oli, että me ajelemme kotimatkalla hakemaan niitä ja rapuherkkuja etc. … Mutta koskapa palauduimme jo viikko sitten, oli tilatut jutut käytävä hakemassa erikseen, siis eilen. Eilen oli aika ulkomaanmatkalle.

Haaparannasta amaronet ja samppajat saa noin 2/3 hinnalla verrattuna Suomen hintatasoon, mutta vielä olennaisempaa on, että sieltä saa – tilaamalla – selllaisia viinejä, joita Alkosta ei löydy. Myös Ikea tietysti kohteena: hankittiin muutakin kuin ylivertaisen hyviä pakastepusseja. Olen mm. tullut liki riippuvaiseksi Stuk-tilanjakajista. Mökin ja kodin kaapin ovat nyt mintissä!!! Oi, että. Piazzalle apujakkara ja kukkia! Ja laventeleita! Yrttiruukun huipulle ne kuuluvat. Kolmella eurolla kaksi.

Tänä vuonna ehkä tärkein syy piipahtaa Tornio-Haaparanta -seudulla oli se, että Torniossa, Aineen taidemuseossa, on valokuvanäyttely, jossa on minun ”ammattikouluaikoinani” (valokuvaajan ammattitutkinto, Ammattiopisto Lappia) opettajanani olleen Jaakko Heikkilän Ja minusta tuli ihminen -näyttely.

(Aforismit, ajatukset Jaakko Heikkilä.)

Myös Aineen taidemuseon 40-vuotisnäyttely.

Paluumatkalla aika myös ruumiin ravinnolle: Kemissä on uudehko (avattu 2024) ravintola, jossa kävimme syömässä: Meritähti. Kauniilla paikalla Kemin pienvenesatamassa, merenrantatunnelmaa, mukava monipuolinen menu, ja ainakin Skagen oli hyvä.

Täyttävä, makoisa, ei-mitään fine-dining-gourmeeta, mutta eipä se olisi tuonne sopinutkaan. Maut hyviä, raikkaita, miljöö hyvä, palvelu hymyilevää, nälkä lähti. Kaikki mikä sopi retkemme paluumatkallemme oikein hyvin.

Juhla jatkui tänään! Eka pyörälenkki puoleentoista kuukauteen! Varovasti ajelin parikymmentä kilometriä. Olihan ilo. Jokivarressa, merenrannassa, hautuumaalla nimipäiväsankareille viemässä pienet ruusut, vielä kaupasta uusia pankojauhoja kuhan panerointiin… Kesälauantai ja pyöräily 🩵🚴🏻‍♀️

1 Comment

  1. Tuonne läntiselle rajalle kun joskus itsekin ehtisi.
    Ikeaa täälläkin, rahtasin mukanani kaksi pahvilaatikkoa täynnä mäntylautoja, erilaisia ruuveja ja puutappeja. Tänään sain kasattua tarjoilukärryn hyllyillä ja klaffipöydällä, lisätilaksi keittiöön. Yli jäi vain yksi puutappi ja neljä samannäköistä ruuvia…
    Pysyy näemmä kasassa ilman niitäkin.

Jokainen kommentti on ilo!