Mummin hommia
”Aja nyt niin lujaa ku Raili-mummu silloin, ku se ajoi yksin mennessään Lapin mökille sillo kerran yöllä!”
Oltiin tulossa Apsun kanssa aamupäivällä kouluhammaslääkäristä, jossa olin häntä käyttänyt.
– Hetkinen, mitä ihmettä tarkoitat?
– No eikö Caritaksen mummu oo ajanu kaikkein nopeiten matkan mökille?
– No niinhän se taitaa olla.
Haukiputaan keskustan läpi terveyskeskuksen hammaslääkäristä takaisin koululle olisi siis pitänyt ajaa reilusti, paino sanalla reilusti, yli 100 km/h, jos olisin ajanut kuten äitini joskus 80-luvulla Hangasojalle huristeli. Tämä legendaarinen hurjastelu pojanpojalla oli mielessä siksi, että tänään oli koulullaan penkkarit, ja abiturientit olivat tulossa karkkienjakokierrokselle alakoulun puolelle, eikä A. halunnut jäädä paitsi tästä huvista ja herkuista. Hyvin ehti, vaikka ihan rajoitusten mukaisesti ajelinkin.
Tämä taisi olla jo neljäs kerta, kun oltiin hammasrauta-asioilla yhdessä. Vaikka eka kerralla meitä molempia taisi jännittää, on sen jälkeen ollut oikeastaan ihan mukava juttu. Ollaan reilu puolisen tuntia ihan kaksistaan, ehditään vähän autossa ja odotellessa jutella. Ja mummikin saa tehdä jotain merkityksellistä, kun on saföörinä ja seurana.
Helmikuun valo
Hyvin ehdin keskipäivän aurinkoiselle ladullekin. Ei aurinko vielä kovin korkealle nouse, mutta tänään se paistoi muutaman pakkasasteen säässä siniseltä taivaalta. Eilisen myräkän ja aamuisen latukoneen jäljiltä latu Kuivasjärveltä (Saaran tallin nurkalta) Auranmajalle oli aivan 10 ++ kunnossa. Metsä kaunis ja kimalteleva, mielenrauhaa suova. Helmikuu oli tänään enimmäkseen lempeä ja tavallaan lämminkin.