Showing: 1 - 10 of 262 RESULTS
Isovanhemmuus Liikkuminen

Hyvien asioiden päivä

Mummin hommia

”Aja nyt niin lujaa ku Raili-mummu silloin, ku se ajoi yksin mennessään Lapin mökille sillo kerran yöllä!”

Oltiin tulossa Apsun kanssa aamupäivällä kouluhammaslääkäristä, jossa olin häntä käyttänyt.

– Hetkinen, mitä ihmettä tarkoitat?

– No eikö Caritaksen mummu oo ajanu kaikkein nopeiten matkan mökille?

– No niinhän se taitaa olla.

Haukiputaan keskustan läpi terveyskeskuksen hammaslääkäristä takaisin koululle olisi siis pitänyt ajaa reilusti, paino sanalla reilusti, yli 100 km/h, jos olisin ajanut kuten äitini joskus 80-luvulla Hangasojalle huristeli. Tämä legendaarinen hurjastelu pojanpojalla oli mielessä siksi, että tänään oli koulullaan penkkarit, ja abiturientit olivat tulossa karkkienjakokierrokselle alakoulun puolelle, eikä A. halunnut jäädä paitsi tästä huvista ja herkuista. Hyvin ehti, vaikka ihan rajoitusten mukaisesti ajelinkin.

Tämä taisi olla jo neljäs kerta, kun oltiin hammasrauta-asioilla yhdessä. Vaikka eka kerralla meitä molempia taisi jännittää, on sen jälkeen ollut oikeastaan ihan mukava juttu. Ollaan reilu puolisen tuntia ihan kaksistaan, ehditään vähän autossa ja odotellessa jutella. Ja mummikin saa tehdä jotain merkityksellistä, kun on saföörinä ja seurana.

Helmikuun valo

Hyvin ehdin keskipäivän aurinkoiselle ladullekin. Ei aurinko vielä kovin korkealle nouse, mutta tänään se paistoi muutaman pakkasasteen säässä siniseltä taivaalta. Eilisen myräkän ja aamuisen latukoneen jäljiltä latu Kuivasjärveltä (Saaran tallin nurkalta) Auranmajalle oli aivan 10 ++ kunnossa. Metsä kaunis ja kimalteleva, mielenrauhaa suova. Helmikuu oli tänään enimmäkseen lempeä ja tavallaan lämminkin.

Liikkuminen Teneriffa

Rotkopatikalla ja juhlaillallisella

Lappi Liikkuminen Mökkielämää Niitä näitä

Yhden jutun päivä

Rohkeasti ladulle heti kun mittarilukema mökkiterassilla putosi alle -15 C.

 Oli ihan mahdottoman kaunista, joten ei haitannut, että luisto oli ties missä. Alamäetkin oli hiihdettävä. Noh, hiihtämään, enkä laskemaan, olin lähtenytkin. 😊 Eikä ollut ruuhkaa. Pikkuisen reilun kympin lenkillä näin tasan yhden hiihtäjän. Pehtoori oli omallaan nähnyt kaksi.

Kuu ei ollut vielä ehtinyt painua mailleen, eikä häipyä näkyvistä, kun menomatkalla hiihtelin kohti pohjoista. Pastellisävyt, sininen hämärä ja ilo olla ulkona.

Kun olin päässyt Savottakahvilan nurkalle (= alas) tuntui, että pakkanen alkoi taas kiriä, ja  mittari näyttikin jo melkein kahtakymmentä astetta.

Pakastumisen myötä taivas selkeni ja kun paluumatkan aluksi olin noussut Laaniselän huipuille, näkyi se, mitä olen jo kaksi päivää yrittänyt puolenpäivän aikoihin saada kuviin: aurinko horisontin yläpuolella! Polaariyö ON ohi. Kaamos on nyt hiipunut. Olipa ilo saada olla tämäkin päivä täällä.

Ja mitä muuta tänään on ehditty? – No eipä juuri muuta! Mutta tässähän olikin jo paljon! 💙

Lappi Liikkuminen Mökkielämää

Kauden avaus

Hiihtämään! 

Huhtikuun kymmenes hiihdin edellisen kerran tänä vuonna. Tänään uuden kauden aloitus ja sama lenkki: Laanila (Savottakahvilan parkki – kohti Ahopäitä (Onninjälki) – Rumakurun risteykseen – Piispanoja – Välimaa -Prospektori ja Laanila = Pieranvaaran lenkki vähän laajennettuna = reilu kymppi. Miltäkö tuntuu? – Mahdottoman hyvälle.

Tunturissa on lunta, ladut aamukymmeneltä priimakunnossa ja tyhjät. Eteläinen taivas tulessa auringon oranssin-punaisen valon heijastuessa horisontin alapuolelta kohti tummaa taivasta ja pohjoisen ”yöpuolella”,  tuntureiden yläpuolella hempeitä pastellisävyjä. Jos minulla olisi ollut puhelinta kummoisempi kamera mukana, olisi lenkkiin mennyt vielä kauemmin kuin tänään meni. Mie vain nautiskelin, hiihtelin, pysähtelin, mietin ja kiitin kaikkia mahdollisia tahoja tuosta kaikesta, ja siitä, että meillä on mahdollisuus olla täällä, että pääsin hiihtämään, että on oikea talvi, – kaikesta.

Kauppakeskus Kuukkeli

Kahden aikoihin alkoi hämärä taipua pimeäksi, Pehtoori saanut viimeisetkin lumityöt hiottua, lähdimme kylille. Ei varsinaisesti ollut vielä kauppa-asioita, mutta pitihän se uusi Kuukkeli-kauppakeskus ja siellä ole K-Market Saariselkä käydä tsekkaamassa. (laittelen kuvia tässä joku päivä kun olen kameran kanssa liikkeellä)

K-Market oli kuin olikin kuin mikä tahansa K-ketjun uusittu, mustahyllyinen liike. Minulle tuli mieleen Oulun Ritaharjun K-market. Vanhaan Kuukkeliin ja Pikku-Kuukkeliin verrattuna huomattava hyvin järjestyksessä kaikki 🙂 ja kaikki vähänkään erikoinen ei ollut hinnoiteltu Lapin lisällä. Toki (pakastettu) rautufile (nieriä) maksoi 60 €/kg ja hillat 40 €/kg. Ja merkittävä puute entiseen oli, että kaupassa ei ollut savupororieskoja eikä hillamunkkeja. Mutta niitähän löytyikin sitten uudesta urheilukauppa Kesportista ja Bistro & Cafe -ravintolasta – myös kotipakettiin jos olisi tarvittu. 😄

Sekä urheilukauppa että Bistro ovat Saariselän legendaarisen kauppiaan AY:n, mikä on tunnistettavissa jo kuvassa näkyvän keltaisen mainoskyltin layoutista! Anteron tyyli on näkyvä – ja omanlaisensa!

Bistro & Café Kuukkeli jäi meillä tänään testaamatta. Ehdimme kyllä käydä kunhan tämä vuodenvaihteen ulkomaalaisten matkailijoiden aalto hiipuu. Tänään bistro oli aivan täynnä, ja kaupassakin asiakkaita melkein ruuhkaksi asti.

Kauppakeskuksessa on myös Alko, joka on isompi kuin Saariselän edelliset. Sieltä kävimme huomiseksi ostamassa samppanjan.

Hangasojallakin on asukkaita. Noin joka toisessa mökissä näyttää valoa olevan, joten täällä ei turismista ole tunkua.

Lappi Liikkuminen Mökkielämää

Pyhäpäivän parempi patikka

Tälle päivälle suunniteltiin edellisiä päiviä lyhyempi lenkki; ”sellainen sunnuntaipatikka, – – –  käydään vaan Kiilopäällä.”

Niin tehtiin, mutta tulipa siitä aika ikimuistoinen.

Tänään siis kavuttiin – taas kerran – Kiilopään huipulle. Ei koskaan ennen marraskuussa.

Ehkä siksikin ikimuistoinen:

”Kohti ääretöntä ja sen yli!” – tunne pitkästä aikaa.

Kuinka kaunista ja vaikuttavaa siellä oli marraskuisena pyhänä: näkyvyys oli huikea, aurinko oli puolenpäivän jälkeenkin, yhden aikoihin, vielä melko korkealla ja kaamos tuntui ainakin tuolla olevan kaukana, lumi ja puiden oksat kimmelsivät kristallisina.

 

Kulkijoita vähän, aika tyventä, vähän epätodellistakin. Lapin luonto! 💙

Tänään ei yhtään haitannut latujen puuttuminen, ehtiihän tuota taas ensi vuoden puolella hiihdellä.

Näiden kuvien myötä vielä FB:n Saariselkä-ryhmään kalenterimainos, tilauksiin vastatessa ja niitä kirjatessa onkin sitten iltapäivä mennyt, mitä nyt tehtiin myskikurpitsasoppaa ja vähän muuta ravitsevaa nälän karkottamiseksi.

Viikko on täällä jo vierähtänyt ja nyt kiitollisena siitä, ettei tarvitse kohti Oulua vielä lähteä.

Lappi Liikkuminen Mökkielämää Niitä näitä

Pyhäinpäivänä tunturin juurella

Mökkipäivinä on aamuisin tovi mietittävä, – mikä viikonpäivä, mille ryhdytään?

Aika pian olimme kalenterissa oikeassa kohtaa ja totesimme, että päivän tärkein toimi olkoon ulkoilu. Ensin aamupäivä pieniä arkisia puuhia, ja koska pakkasta oli yön jäljiltä aika lailla, odottelimme melkein puolille päivin, että mihinkään liikuimme.

Tänäänkin lähdimme minun valitsemalleni reitille: aattelin ja toivoin, että Iiskonlammella, sen ”takana”, Iisakkipään alarinteillä, voisi olla vielä sulavesiä, lampareita, pulputtavia puroja, suojaisia notkelmia. Sinne siis.

Jätimme auton kappelin parkkiin, olisi ollut näin pyhäinpäivänä hyvä käydä sisälläkin, mutta lukittu oli pikku kirkko. Sen vierellä on pieni hautalehto, tuhkien sirottelupaikka, muisto- ja hautakivi, ja sinne kävimme viemässä kynttilöitä läheisille menneille, – nimenomaan niille, joille nämä maisemat ovat olleet tärkeitä. Aika monen kanssa tuli hiljaa kuulumiset vaihdettua…

Sitten luontoon. Kappeli, temppeli, hiljentymispaikka, pyhä paikka, ilon ja elon paikka on sekin. Vuosi vuodelta tärkeämpi. Niin tänäänkin, jolloin luonto on jo valmis talven kestävään hiljenemiseen, pakkasen alle taipumiseen ja värien vähenemiseen.

Talven tullessa purot pulputtavat, mutta vettä ei juuri näy. Miten se voi jäätyä noin  (yläkuva)?

Siellä missä alkukesän patikkapolun varressa on sammakoilla kosiomatkansa kohokohta ja missä silloin kuuluu hillitön kurnutus, on nyt marraskuun alkupäivinä jäähilettä ja puron äänen kuulumista on melkein etsittävä. Saraheinät kimmeltävät, aurinko paistaa sittenkin!

Varjot ovat pitkiä ja auringon säteet kulkevat maan pinnalla vaakasuorassa, kunnes kolmen jälkeen häipyvät kokonaan. Tulee pimeä. Harmaan kautta pimeä.

Mutta missä on sininen hetki? Miksei sitä tähän aikaan vuodesta täällä näy? Miten se syntyy, mikä sen saa aikaiseksi? – Marraskuun lopussa tiedän sen täällä olevan, mutta miksei nyt? Sitä kaipailin tänään ja sytyttelin mökkipihaan vielä loputkin liiteristä löytyvät lyhdyt. Ei ole punaisten lyhtyjen piha meillä, on pienten, monien vuosien varrella hankittujen monien pikkulyhtyjen piha.

~~~~~~~~~~~~

Kun on liikuttu, on ´lupa’ ja ilo saunoa ja syödä hyvin. Niin ainakin tänään.

Ystävältä saatu risottopussi ”Zucca e amaretti” oli tänään käytettävä. Kurpitsaa ja amaretti-keksejä sekä mausteita risottoriisipussissa. Ihan täydellinen halloween-pyhäinpäivän kahden hengen juhlaruoan ”puolivalmiste”. Eilisen paistin jämät jalostin pistaasi-pinjansiemen-maldonsuola-oliiviöljy-tahnalla, joka syntyi laittamalla nuo kaikki ainesosat mortteliin ja murskaamalla tahnaksi. Johan oli ihan juhlaruoka patikkapäivän illalla.

Juuri nyt kaikki hyvin.

Lappi Liikkuminen Mökkielämää Niitä näitä

Lumettomassa tunturissa

Lunta ja latuja odotellessa voi vielä hyvin patikoida.

Tänään  – kuten tällä kaudella monta kertaa ennenkin – etsittiin ja löydettiin taas uusi kohde. Kuusipää on toki tuttu, se on niin kesällä kuin talvella, syksyllä ja keväällä käyty tunturi, mutta tänään käveltiin sen ”taakse” (kiitos taas kerran vinkistä ”Lähes naapuri”, BTW: aurinkolaseja ei näkynyt).

 

Kuusipään huipun (388 mpy) jälkeen loivaa laskua kunnes lopulta olimme kurun pohjalla.

Siellä on myös pieni lampi: Alajoenlampi, oikein viehättävä paikka. Siellä oli ihan tuuletonta, toisin kuin tunturin laelle vastatuuleen noustessa. Melkein kympin lenkki siitä saatiin, ja sykekin nousemaan kun paluureitille lähtiessä korkeuskäyriä oli aika tiuhassa – ei ihan selälleen kaatumisen vaaraa sentään.

Tunturissa ei näkynyt muita, ei edes poroja. Niitä on pieni parttio pyörinyt koko päivän, ja jo eilenkin, pihapiirissä ja lähimetsässä.

Näissä kuvissa aurinko keskipäivän korkeudessa; kaamoksen alkuun on vielä yli kuukausi, joten valoa on. Keskipäivällä ainakin. 😉

 

 

Hyvä päivä tänäänkin.

Liikkuminen

Pyöräilykauden lopulla

Kuudes sähköpyöräilykesä alkaa olla lopuillaan. Sää sallisi vielä kulkemisen, sillä vielä ei ole jäisiä baanoja tai metsäpolkuja, ei vihmovia pakkasia, eikä juuri sateitakaan, mutta tässä on taas pikku reissu ja mökkiviikot edessä, joten Helkamani joutaa pian jo talviteloille.

Näinä kuutena kesänä olen ajanut yhteensä lähes 22 000 km pyörällä. Tälle kesänä vain 3000 km, mikä on muutama sata kilometriä vähemmän kuin mitä keväällä toivoin kalenteriini saavan. Toisaalta olen ajellut sen 20 – 40 km melkein kaikkina niinä päivinä, jolloin olen ollut Oulussa ja kun olen ollut terveenä. Vain muutamana kertana sade tai joku meno/juhla/perhepäivähoito on pitänyt minut pois pyörän selästä.

Mökkireissuja pyöräilykaudella on ollut jo kolme (= 36 vrk) ja ensi viikolla neljäs. Lisäksi Gardan reissu ja kolme Helsinki-Järvenpää -piipahdusta, joten poikkeuksellisen paljon ollaan oltu pois kotoa ja pyörän luota.

Ja kesäflunssia! Onko koskaan ennen ollut kolmea yhtenä kesänä? Eka heti Gardan jälkeen alkukesästä, sitten elokuun ”pikku”korona ja nyt jo yli kolme viikkoa aaltoillut tauti, joka vaati viime viikolla jo antibiootin hakemisen (poskiontelot).

Eikös kuulosta jo jonkun oikean urheilijan surkean kauden selitysten hakemiselta? 😂 – Any way, kaikesta huolimatta, olen oikein tyytyväinen kauteen. Vähän kyllä harmittaa kun on jo kohta ohi: rospuuton alkaminen merkitsee liikkumisen vähenemistä, mikä ei ole hyvä asia.

Parinkymmenen kilometrin lenkki (ilman kameraa :D) kestää aika lailla tasan tunnin. Koiteli-, Turkansaari-, Kempele- tai Virpiniemi-Haukipudas -lenkit (30 – 50 km) sisältävät usein pysähdyksen (cappuccino tai jätski), joten niillä vierähtää hyvinkin kolmisenkin tuntia. Ne ovatkin usein enemmän sellaista retkeilyä kuin ”kuntopyöräilyä”. Molemmat mukavia.

Yllä oleva pieni mäki on Toppilansuoran meidän päässä, – taustalla näkyy minun kansakouluni. Tästä on meille matkaa puolitoistakilometriä. Tällä tiellä olen kulkenut suunnilleen koko ikäni. Pyörällä, autolla, onnikalla, kävellen, juostenkin joskus. Nyt on taas siirryttävä tepasteluun ja autoiluun. Pyörä huoltoon ja minä odottelemaan lumia ja latuja.

Lappi Liikkuminen Mökkielämää Niitä näitä

Bures boahtin, amici!

Tiistaiko? Vai perjantai? Ei sillä väliä. On aurinkoista, lämmintä. Aamusella hyvissä ajoin olimme Kiilopään juurella valmiina kapuamaan tunturiin …

Kohti Niilanpäätä.

Ekan kerran käyty melkein sama lenkki jo 2011  ja minä olen käynyt viimeksi huhtikuussa. Sää ja maisema aika lailla erilainen silloin ja tänään!

Ruska taitaa nyt olla hehkeimmässä loistossaan juuri nyt: 10.9. klo 12. 😀

Melkein kolmen tunnin patikan saimme tehdyksi. Melkein ruuhkaa oli patikkapolulla, mutta kapusimmekin tunturin laelle (Niilanpää 401 mpy), jossa lämmin mutta kova tuuli.

Edelleen ainutlaatuista ovat nämä säät.

 

~~~~~~~~~~~~~~

Bures boahtin. Saameksi, italiaksi. Tervetuloa, ystävät!

Juuri noin sekaisin se kuuluikin toivottaa illansuussa Oulusta tulleille ystäville. Ihan tällä kokoonpanolla ei ennen olla Hangasojalla oltukaan. Ja nytkin meistä puuttuu yksi. Yksi meidän kuuden hengen amici-poppoostamme, yksi jolle jouduimme jättämään hyvästit alkuvuodesta. Ikävä on. Mutta elämä jatkuu. Nyt me viidestään muistellaan ja tehdään muistoja. Tänään vielä vain mökillä, huomenna tunturiin.