Showing: 1 - 10 of 3 981 RESULTS
Niitä näitä Puutarhahommia Reseptit Ruoka ja viini

Kesäpäiviä 💚

Kesäjuttuja kotosalla: keittiössä ja pihalla.

Eilen yritin innostua kävelemisestä näillä kotihuudeilla. No en innostunut, mutta kävin silti sen 10 000 askeleen lenkin. Minä niin haluaisin jo pyöräilemään, mutta eihän sellainen ole vielä sallittua. Tänään, kun oli ihan tavattoman hieno kesäpäivä, eikä meidän pihalla vieläkään sääskiä, ei ainakaan auringossa, välttelin kävelemään lähtemistä sillä, että ryhdyin vihdoin Huvilan pesuun ja kesäkuntoon sisustamiseen.

Johan me siellä yksi lounas syötiin pari viikkoa sitten silloin kun tytöt Järvenpäästä ja Juniorin poppoo olivat yhtä aikaa täällä mummilassa. Taisin olla ainoa, jota silloin häiritsi, että pikkuruista ”pihamutteria” ei ollut vielä talven jäljiltä kuurnattu. No nyt on. Pehtoori avitti nostelemalla isot tuolit ulos, mutta muutoin pärjäsin luutuushommissa ja ikkunanpesuissa ihan hyvin.

Kun homma oli jo iltapäivällä hoideltu, oli siirryttävä vielä toiselle puolen pihaa, piazzalle siivoiluhommiin, jotta lenkille lähtemisen voisi edelleen siirtää.

Sisäpiha, joka meillä leuhkasti (sille on syynsä) kulkee Piazza di Pekka -nimellä, kaipasi painepesurinkäyttäjää ja siitepölyn luutuajaa, kukkipurkkien tuunausta, joten siinä oli meille molemmille toviksi touhua. Nyt on hyvä. Kuin pisteeksi tilasin lopuksi uuden, ison, hienon, kalliinkin (😬) aurinkovarjon; edellinen, ainakin 10 vuotta ja pari myrskyä kokenut ja aika hyvin kestänyt varjo alkaa olla jo hengenvaarallinen, joten nyt on tulossa uusi!

Kesäruokavihje tähän loppuun: jos joku jaksaa vielä parsaa tälle kaudelle syödä, niin tämä! K-kaupan ruokalehdestä löysin lupaavanoloisen ruokaisan perunasalaatin ohjeen, siihen tulee siis myös parsaa. Ainekset siihen löytyivät viime viikolla Ivalon K-marketista. Noh, mökkivieraille salaatti jäi tekemättä, mutta maistui se meille eilen kotonakin.

Paahdettu peruna-parsasalaatti kannattaa kokeilla.

Varsin ruokaisa salaatti, jonka ohessa tarjosin paahdettua juurileipää ja kahta erilaista lisuketta, millähän nimellä niitä pitäisi kutsua? Jonkunlainen kastike ehkä. Tähän tuli mökillä reissun käynyttä poron kylmäsavupaistia ja samoin mökillä pakastettuna käynyttä lohta, jota graavasin viikonloppuna pienen palasen. Molemmissa sama pohja: 2 rkl creme fraichea, 2 rkl Bulgarian jukurttia, 2 rkl ruohosipulituorejuustoa sekoitetaan keskenään ja sitten joukkoon sekoitetaan joko porolastuja tai graavilohikuutioita. Nuo Mariskoolit on niitä pieniä, eikä minulle olisi ihan ”luvallistakaan” syödä tämmösiä kalsiumpommeja, – söin silti ja hyvää oli. Sopisi varmasti uusien perunoiden oheenkin.

Mökkielämää Niitä näitä

Luontohavaintoja…

Pajulintu laulaa lähimetsässä. Laulaa niin isosti, että kuuluu mökkipihaan asti.

Toissapäivänä kuulimme haukan ääniä, monta kertaa. Toivottiin, jotta olisivat taas (kuten kymmenkunta vuotta sitten) pesimässä tässä meidän ´selkosilla´, mutta eipä ole nyt ollut yhtään näköhavaintoa. Tämä kuva ampuhakoista tuosta meidän kohdalta puronvarresta kesältä 20215.

Kuten tavallista lapintiaisia, viherpeippoja, järripeippoja, kuukkeleita ja käpytikka on nähty ja kuultu. Ja kirjosieppopariskunta on parinakin aamuna kierrellyt tuvan ikkunasta näkyvän linnunpöntön lähellä; ”asuntoesittelyssä”? – Eivät kuitenkaan ole tietääksemme tänne asettuneet.Olen tehneet luontohavaintoja lähinnä mökkipihassa, sillä emme ole vielä tunturiin lähteneet; on saatu aika kulumaan leppoisasti aurinkoisessa, lämpimässä (+ 18 C tänään) pihapiirissä. Minulla pitkästä aikaa pieniä maalaushommia; Pika-Tehoa puitteisiin! Maalaaminen on rauhallista, kevyttä puuhaa. Tykkään! Maisemointihommia luonnollisesti myös.

Yksi tutuista mökkitienoon naapureista piipahti pihassa mönkkärillään, ja Pehtoori ymmärsi kutsua sisälle kahville. Päiviteltiin kuulumiset ja oltiin yhtä mieltä, että mökkielämä kesäkuun alussa (myös silloin, erityisesti silloin) Hangasojan varrella on hyvää.

Mökkielämää Niitä näitä

Suunnitelmia uusiksi

Mökillä oltu kaksi päivää. JOS oltaisiin edetty (jo viime kesänä tehtyjen) suunnitelmien mukaan niin Tuulentuvan terassi olisi jo purettu. Mutta ei ole.

Eikä tällä reissulla puretakaan, saatikka että tehtäisiin uutta. Tehdään elokuussa, ehkä. Jos minullakin on silloin kaksi toimivaa, ja ennen kaikkea nostamiseen ja kantamiseen pystyvää kättä. Ja jos Pehtoorillakin rakentamiskunto on palautunut kunnolla Juniorin terassirempan jäljiltä. Muutamia muitakin muuttuvia tekijöitä tässä on tullut perusteeksi siirtää terassiprojektia. Sillä kun ei ole kiire. Meillä kun Myötätuulen terassi on oikeinkin suojaisa ja ilta-aurinko paistaa kauniisti. Terassiremppaa ei, mutta ollaan tehty muuta. Ajankohtaisempia asioita.

Eilisessä suvisunnuntaissa paistoi aurinko, oli lämmintä (+15 C), hiljaistakin; silloin kun ei tuule, varsinkaan länneltä, niin Jäämerentien autoliikenteen äänet eivät humise täällä. Eikä eilen tainnut muutenkaan olla kovin vilkasta pikitiellä.

Pehtoori meni metsään, palasi kolmen tunnin päästä: korillinen korvasieniä mukanaan! Saamaan aikaan minä keräilin talven myrskyroskia mökkitontilta, ja niitä oli enemmän kuin koskaan. Koetin vähän haravoidakin, muka siten, ettei vasen käsi liiku. Muka. Mikä sitten kyllä tuntui viime yön pätkäisinä, kipeinä yöunina.

Tänään heti aamusta isolle kirkolle: nyt on jääkaappi, lattiakellari, viinihylly, dosetit, siivousvälinekaappi ja maalaustarpeisto täytetty ja täydennetty. Tervehtymistä, leppoisaa mökkiarkea, liikkumista, kunnossapitoa ja ystävien viikonloppuvierailua varten kauppa-asiat hoidettu. Nyt ei suunnitella enää mitään, elellään hetkessä.

Niitä näitä

Kesän alussa hyvillä mielin

Suvivirren aika. Kyllähän se sydämessä läikähdyttää aina, virsi ja sen aika.

Suwi Wirren sanat vuodelta 1701.
Ajalta, joka toi taas leivän pöytään, ajalta, jolloin pikku jääkausi hellitti otettaan Suomenniemeltä ja katajainen kansa sai taas leipää syödäkseen…

Suwi Wirsi (v. 1701) (virren kaikki säkeet tässä postauksessani)

Jo joutu armas aica,
Ja Suwi suloinen,
Joll caunist caiken paican,
Caunista cuckainen.
Nyt armas Auring meitä,
Taas lähte lähemmäx,
Hän cuolleet hauto, heitä
Jäll teke eläwäx.

Tänään moni asia paremmin. Ja kummasti tänään taas ymmärtää olla kiitollinen monesta asiasta…

Tänään olisi ollut konsertti/rotissööri-ilta. Olin ostanut liput sinne jo kuukausia sitten, mutta nyt kun on ollut paljon näitä muuttuvia tekijöitä, päätinkin eilen, että annan liput pois. Joskus tulee tehtyä hyviä ”peruutusliikkeitä”; tämä oli yksi niistä. Hyvä liike.

Varsinkin kun tänään aamuisen röntgenin jälkeen sain lääkäriltä tiedon, että ainakaan tämänhetkisen tilanteen perusteella leikkausta ei tarvita. Ei vaikka solisluun luutuminen (osteopeniani vuoksi?) on aika verkkaista, joten minulla on nyt lupa lähteä ukkelin kans mökille. Sellainen ilon lisäkerroin tähän asiaa tuli, kun lähteminen oli vähän epävarmaa, joten entistä mukavampaa lähteä pohjoiseen.

Lääkärireissun jälkeen kävin kauniissa toukokuisessa päivässä kertomassa systerille kuulumisia, muistelemassa mm. meidän yhteistä suvivirren aikaista Helsingin reissua. Ja kävin myös vanhempien haudalla vähän siivoilemassa, kiertelin pitkään kauniilla, hiljaisella hautuumaalla. …

Ja kotipihalla istuttelimme kesäkukat. Ja vähän orvokkeja mökkiterassille vietäväksi.

Kesän merkki sekin, että meillä oli taimenta ja sen kanssa M:n rapukastiketta – Kauppahallista tietenkin – ja uusia perunoita.

Vastoin skeptisiä odotuksia nehän olivatkin aika kelpoja. Ehkä Madetojansalilla rotissööri-iltapala ei sittenkään oli ollut tämän voittanutta. Joka tapauksessa, nyt on hyvä hipsiä levolle, aamulla kohti pohjoista. ”Koska mä voin!!!”

Ihanaa kesän alkua kaikille, opeille ja opiskelijoille, koululaisille ja kaikille! Päivä kerrallaan, paljon hyvää on!

Niitä näitä

Tyhjäkäynniltä tuntuu

Kalenterissani toukokuun viimeinen viikko on vuosien varrella ollut usein aika täynnä; paljon menemistä ja tekemistä kotona ja töissä, harrastuksissa ja yhdistyksissä, ystävien ja perheen kesken. Nyt tuntuu, etten ole tehnyt mitään. Paitsi kulkenut fyssarilla, lääkärissä, röntgenissä ja apteekissa. Vielä viime viikolla kävelin kaupunkiin tai Tuiraan noiden takia, nyt olen jo ajellut itse autollakin, joten olen liikkunut aivan mahdottoman vähän. Eikä se tee minulle hyvää!

Eilen käytiin Pehtoorin kanssa puutarhalta hakemassa kesäkukkia ja tällä kertaa tein sen, mitä olen aikonut jo monta vuotta!! Ostin ehkä puolet sitä mitä aiempina vuosina. Toki nytkin Callio-Pe -pelakuita ja Japanin(miljoona)kelloja ja kaksi ruukkubegoniaa, mutta siinä kaikki! Näidenkään ruukuttamista en pysty tekemään; en ainakaan ilman apua. Hmph!

Otsikkokuvassa on suunnilleen ne kaikki valkovuokot, jotka tänä vuonna meidän pihallamme kukkivat. Jostain syystä näin vähän, ainakin viisi edellistä vuotta niitä on ollut monta neliöitä.

Kesän ekan raparperipiirakan sentään saatoin hyvinkin tehdä. Tein taas sitä viime vuosien suosikkia (Maisemakahvilan raparperipiirakka) ison pellillisen, koska toiveena lähteä mökkimaisemiin (ainakin) ensi viikoksi ja sinne hyvä viedä piirakkaa pakasteena.

Niitä näitä

Juhlaviikonloppu meni jo

Sataa vettä, on kylmä. ´Oikiasti kylymä´, kuten Oulun murteella tulee sanotuksi.

Eilisen auringon, kolmen sukupolven yhteisen lounaan, muksujen (ja omien lasten) näkemisen ja heidän kanssaan olemisen jälkeen tänään aika totaalinen notkahdus. Noh, aamupuurolla vielä yhdessä, ja sen jälkeen Pehtoori vei tyttären ja tytöt kotimatkan alkuun, minä laittamaan kotia ”oletusasetuksiin”. Se on paljon ikävämpää kuin pedata sänkyjä tulevia varten, kuin etsiä kaikki vanhat lelukätköt esille, kuin tarkistaa, että on pillejä, kuin että on herra Hakkarais -pyyhkeet suihkun vieressä, kuin että on Irlannin matkan tuliaiset annettaviksi, kuin että on kamerassa akkua, kuin olla varma, että on myös aikuisille juhlaruokaa ja ….

Tiedetäänhän tämä, ihan sama, mitä kauan odotettua se koskeenkaan: matkaa, tapaamista, projektin valmistumista, kesää, hiihtokauden alkua, mökkiviikkoa…

Valmistelussa on yleensä aina iloa, jälkipelissä/siivouksessa etc.yleensä paljon haikeutta, joskus surua tai kaipuuta, mutta onneksi usein, niin nytkin kuten ennenkin myös paljon riemullista tai leppoisaa muisteltavaa, muistoissa onnen täyttämiä välähdyksiä (”mummiiiiii….”). Ja olenhan nyt oppinut ´söpöstelyä´-sanan ja sen merkityksen, ja sen, kuinka lapsenlapsi äkkiä oppii sanan ”lellipentu” ja sen, miten sitä voi käyttää! – ja onhan taas jälleennäkemisen odotusta!

Viikonloppuna yksikätisyyteni konkretisoitui siinä, etten pieniä (Emmiliini jo melkein 3 v. ja pikkusiskonsa kohta 4 kk) juuri voinut kanniskella, – sylitellä sentään saatoin. Ja olla läsnä.

Ja helliä ruoalla kaikkia läsnäolleita.

Joten maailma aika mallillaan – kuitenkin.

~~~~~~~~~~

Kuvissa Apsun synttärikakkuja. Pojanpojalle, joka ei perinteisistä kermakakuista, eikä yltiömakeasta muutenkaan perusta, mutta joka on ehdoton vaniljajäätelön ystävä. Siksipä kaksi jätskikakkua ja paljon erilaisia kastikkeita, mansikoita ja strösseleitä ja muuta sellaista (Eepi ja Emmiliini olivat hyvänä apuna näitä tehdessä).

Ja nämähän olivatkin hyvä ja tykätty juttu!!

Niitä näitä

Irlannin patikkamatka kuvitettuna

Niitä näitä

Ei tekemisen puutetta

Minä niin toivoin voivani tänään julkaista Irlannin reissun kuvakansiot, ja samalla postailla vielä matkavaikutelmia menneeltä matkalta, mutta ei nyt vaan ole valmista. Ei vaikka periaatteessa olen tänään melkein koko päivän kuvia editoinut ja kansioihin laitellut. Mutta huomenna sitten valmista, hope so!

Matkan ja viikonlopun rotissööri-illallisen jälkeen on ollut aktiviteettia aika lailla: Pehtoori & Poika yhdessä tekivät jo viikonloppuna valmisteluja Juniorin rivitalonkodin pihaterassin uusimiseksi. Pehtoori lupasi Juniorille joululahjana, että tulee tekemään terassin ja sitä on nyt sitten rakentanut. Huomenna taitaa homma olla valmiina.

Minulla fysioterapia ja kävely (sitä tai muuta liikuntaa pitääkin tehdä, että kroppa jatkaa toipumistaan murtumasta etc.) ovat olleet kuvaprojektien lisäksi pääasiallisina puuhina.

Reissukuvissa on parikin kuvaa, joista näkyy, kuinka universumi tai mikä lie yritti minulle muistuttaa, että kompurointia on välteltävä! Tämä varoittava kyltti oli Muckrossin kartanon ruokasalin aulassa.

Näinä iltoina on ohjelmassa ollut – taas – myös neulominen! Viikonloppuna vanhin lastenlapsista täyttää JO 11 v. ja minähän lupasin hänelle jo pääsiäisenä, että teen (toisen) islantilaisneuleen hänellekin. Kesäksi sitä tuskin tarvitsee, mutta kun päätin, että teen valmiiksi. … Apsun synttäreitä vietetäänkin vähän isommalla porukalla meillä perjantaina, joten myös ruoka- ja kakkusuunnitelmat hioutumassa ja valmistelussa.

Niitä näitä

Nyyttärit kannattaa aina 🍽️ 🩵

Paistinkääntäjien kapituli on kaksipäiväinen noin 400 – 500 hengen juhla: perjantaina on amical ´ystävien ilta´, lauantaina lounas ja installointi (käätyjen luovutus uusille jäsenille ja arvon vaihtajille) sekä illalla dinner, joka on vain jäsenille aveceineen. Ei mitään salaseurahommaa, mutta vain jäsenille, ja nimenomaan niille, jotka ehtivät ilmoittautua. Monena vuonna kaikki halukkaat eivät ole mahtuneet mukaan. Me kävimme 2010-luvulla melkein joka kesä jossain suurkapitulissa, sittemmin vain satunnaisissa talvikapituleissa (minä niissä kuvauskeikalla 🙂 ). Olennaista tässä jutussa on se, että sekä ruoka/ravintola-alan ammattilaiset että ruokaharrastajat/intohimoiset kotikokkaajat ovat yhdessä.

Tänä vuonna valtakunnallinen suurkapituli on osa Oulu2026-kulttuuripääkaupunkivuoden tapahtumia; edellisen kerran iso kesäkapituli oli Oulussa 10 vuotta sitten, ja silloin olin hyvinkin aktiivisesti järjestämässä, luonnoimassakin, ja tiedottamassa ja kuvaamassakin. Kaukana ovat nuo aktiiviset päivät!

Tänä vuonna minulla ei ole kuin pieni osuus järjestelyissä, ja se on juuri siinä kohtaa, jolloin ruokakulttuuritapahtuma on avoin kaikille: Meijän maut –  Ruokaa, kokkeja ja gastronomiaa Oulu2026-alueelta. Rotuaarilla, Oulun keskustassa on silloin paitsi kansainväliset markkinat, myös paistinkääntäjien tapahtuma, jossa olen ”Makupalat” Pekkalan ja Nykyrin haastateltavana. Josko satut olemaan Oulussa silloin, niin tervetuloa heippaamaan Rotuaarille.

Eilen meillä oli siis aktiivisten rotissöörien pieni porukka koolla. Kun viime kesänä tätä häppeninkiä suunniteltiin ei ollut mitään tietoa paikasta ja järjestelyistä: kun kokoonkutsujaksi lupautunut TL sitten juuri ennen meidän Irlannin matkaa soitteli ja kyseli, olisiko minulla ideoita, miten homma järjestettäisiin, niin ihan harkitsematta ja mielelläni! ilmoitin, että tulkaa meille. Lupasivat tulla.

Ja mikä parasta: saman tien sovittiin tämän de luxe -nyyttärin menusta: ammattilaiset ja me intohimoiset harrastajat jaettiin se, mitä kukin tuo.

Kunhan katoin pöydän, kirjoittelin menun, tein oman osuuteni menusta, siistittiin paikkoja ja Pehtoori huolehti pihan siisteydestä, niin loppu olikin sitten ruokavieraiden varassa. Viinivastaava oli luvannut tuoda vanhempiensa viinikellarin kätköistä tuomisia. Ja mitä me saimmekaan jaettavaksi! Mm. vuoden 1983 Lenz Moserin Trockenbeerenauslese! On viinejä ja on viinejä! Tämä oli HUIPPUA. Juustot olivat suoraan Travemündestä, tuliaiskukat kauniita, saimme uuden upean pannunalusen, ja rääppiäisiä jäi niin paljon, että jo tänään ja ainakin vielä huomenna syömme kaksistaan gurmeeta!

Ruokaystävyys on taas ollut hyväksi sekä vatsalle että mielelle!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tervetuloa Ouluun!

Elokuussa syyään ja juuaan,
ollaan vähä pölöjiä
ja nautitaan ölövinä.

Tervetulua mukkaan!

21.8.2026 klo 12 Rotuaarilla!

Tänään sitten sitten sulattelua ja siivoilua, kävelyä ja kuvia (sekä eiliseltä että Irlannista). On kevät.

Niitä näitä

Ruokaystävyyttä

Tänään on ollut ruokajuhla. Se on vienyt koko päivän. Ja sen tunnelma ja ilo kestää vielä kauan. Kuinka hyvin olemmekaan syöneet – ja juoneetkin. Kuinka hyvää ruokaystävyys voikaan olla! Meitä oli 10 henkeä meillä, ja kymmenen hengen voimin valmistettua ruokaa. De luxe -nyyttärit. Oi, että!

Palaan asiaan, tähän. Ja Irlannin kuviin. Heti huomenna. Kun kerran vasen käsikin toimii. 🙂