Päätteellä

Liekö se, että niin leuhkasti DNA-kaapelointityötä ja valokuitua kauppaavalle puhelinmyyjälle vastailin, että ei tartteta kun nyt laajakaista pelittää nopeasti ja hyvin, vaikutti siihen, että nyt ei pelitä. Vai onko nämä viimeisen kuukauden aikana sattuneet monet erilaiset tietokone/ohjelma/nettiyhteysongelmat vain sen syytä, että (pakon edessä) vihdoinkin siirryin Windows kymppiin. Tiedä häntä. Vai se, että kone on tänään ”höyrynnyt” kuumana, kun olen tehnyt melkein kellon ympäri kuvaprojekteja. Ja kuunnellut kirjoja.

PItäisiköhän se tuo valokuitu hommata? En kyllä jaksaisi millään taas ryhtyä ”rakentamaan” kaikkia systeemejä, eikä 450 euroa liittämisestä nyt ole mikään pikkusumma.

Sen verran pidin taukoa, että lenkillä kävin ihanassa auringonpaisteessa liukastelemassa meren rannassa: liittelisin kuvia vihreiltä rannoilta (meillä syreenissä on vihreät silmut!!) mutta kun yhteys Adoben pilvipalveluun ei toimi! Sapuskan tein, ja pyykkäystä olen ohessa hoidellut.

Ei mainittavaa

Kyllä nyt on vähän hutera olo.

Hyvin vähäuninen yö, aamupäivä liikkeellä kameran kanssa, iltapäivällä tuntuma alkavasta flunssasta, kolmas yritys tälle talvelle, ja taas olen napsinut sinkkiä niin paljon, että olo on jo siitäkin syystä painava. Kahdella edellisellä kerralla taudin uhatessa onnistuin torjumaan sen – soisinpa nytkin olevani sinkkipuolustuksen tuella voimakkaampi tässä pienessä henkilökohtaisessa taistossa.

Jos oltaisiin mökillä, flunssan ehkäisyyn kuuluisivat myös sauna ja rommikaakao takkatulen ääressä. Tänään täällä kotosalla torjuntavoiton avaimet ovat hyvässä ruoassa ja vedessä. Toivottavasti.

Tällaisena päivänä aikaansaannokset vähäisiä, päivän sanoittaminen vaikeaa.

PS. Kuva-arvoitukseen on tullut vasta kaksi kommenttia: huomenna iltapäivällä on arvonta. Palkinto ei ole suuren suuri, mutta jo kommentti vaikka tyyliin ”enpä kyllä tiedä” takaa ”arvontalipukkeen”. Osallistuhan. 😉

Mökkihöperöilyä

Olisi ollut mielenkiintoinen ”Mitä juomaa liharuoalle – oppia, kokkausta ja juomia” -kurssi-ilta tänään, mutta minäpä en mennytkään. Aikas merkillistä. Kunhan kokkailin kotona sapuskaa ja soppatykkihommia. Minun piti tehdä tänään (oikeastaan jo sunnuntaina) iso kattilallinen punajuuri-vuohenjuustokeittoa, mutta – ette ehkä usko – mutta niin vain on päässyt käymään, että minä olen hukannut punajuuret. Olen satavarma, että ostimme niitä lauantaina. Valitsin vielä oikein ”mehukkaan” näköisiä luomu-punajuuria, mutta niitä ei löydy mistään. Paljon kaikenlaista olen elämässäni hukannut, mutta enpä aiemmin vielä punajuuria. Noh, on onneksi kassillinen muita keittoja huomenna äidille vietäväksi. Ja ettei hukattu juttu (tällä kertaa) ole kovinkaan arvokas tai korvaamaton.

Eiliset tietskariongelmat ovat nyt selvitetty, ja olen puuhaillut kuvienkin parissa. Enää ei puutu kun muutama kymmenen kuvaa ja sitten minulla on Vastavalossa myynnissä 2000 kuvaa. Klikkaa tästä: pääset katselemaan viimeisimpiä otoksiani: KLIK Sen jälkeen siirryn varmastikin työstämään taas ”Oulun vanhat rakennukset” -korttisarjaa valmiiksi. Josko kesäksi saisin ne kaikki myyntiin.

Päättelin myös neljä pari villasukkia, joita olen (vähäisen) telkkarinkatseluni ohessa kutonut, sillä nyt tekisi mieli ryhtyä kutomaan jotain vähän isompaa: ehkä kirjoneuletta itselleni? – Tai Eevikselle kesävillatakkia? Mistä lie kutomisinto nyt pulpahtanut? Ehkä systerin neuleprojektit sen herättivät? Tässä on pari kuukautta ennen kuin pääsee pyöräilemään ulos (ja saamaan sillä tavoin olkanivelet kipeiksi 😀 ) niin nyt voisi tässä välissä laittaa puikot heilumaan. Latasin jopa CMoren kokeilujakson, jotta voisi katsella jotain leffoja samalla. Jotain mökkihöperöitymisjuttuja tuntuu kyllä olevan nyt meneillään.

Myrskymaanantai

Yöllä myrskysi, aamulla satoi vettä. Ulkona on pimeää, liukasta ja rumaa.

Microsoft Office kieltäytyy toimimasta ja uudelleenasennus ei onnistu, sähköpostit ei kulje, eikä mikään muukaan pelitä.

Sentään perjantain kuvapaketti alkaa olla työstetty.

Taas yksi suru uutinen, – ja yksi todella hyvää tekeväkin! Minä keskityn nyt siihen.

Olisi muistettava

Pakkaspäivä. Helmikuun heleät. Valkoinen, puhdas hanki. Pitkä lenkki. Hyvää tekevä liikkuminen. Aurinko. Jännittävä, ei väkivaltainen dekkari kuulokkeista. Alkava nälkä, ja jo ennen lenkille lähtöä ukkelin kanssa kaupasta isot kassilliset ruokaa, pari pulloa hyvää viiniä. Liikkumisen ilo. Lauantai. Oma, hyvä kamera mukana ja kuvaamisen into ja mahdollisuus aina vaan oppia siitä lisää. Ilo mitään tekemättömyydestä, tai ainakin siitä, ettei tarvitse juuri tänään tehdä yhtään mitään sellaista, mikä ei tunnu mieluisalle.

. . . ja tänään taas muistan, ymmärrän, että mikään tästä kaikesta hyvästä ei ole itsestäänselvyys. Että tämä ei ole ”annettu”, ei välttämättä pysyvä, ei itsestäänselvyys. ”Voi hyvin” ja ”elämä on” – mutta miten ja kuinka kauan?

Entistä enemmän ajattelen, ”carpe diem” ja aamuinen linnunlaulu, keskipäivän kimmeltävä hanki, oikea talvi, viesteily nuorten ja ystävän kanssa, lempeä punaviini palsternakkasalaatin ja kalkkunapihvien kera varsin tutussa seurassa, paljon hyvää musiikkia tuovat ilon ja ajatuksen ”mikäs tässä”. Minulla on niin paljon. Ja hyvänen aika, muistaisinpa sen. Ja sen, että ei ole itsestäänselvyyksiä.

Juhlaa koko päivä

Ensimmäistä kertaa pienet olivat kahdestaan melkein koko päivän mummilassa.

Onko parempaa kuin että pieni nukahtaa viereen, kun on päikkäreiden aika? – Ja sitten herää iloisena jatkamaan oloaan kun herää.

Unosten aikana isoveljensä ehti hävittää mummin sekä Muumipelissä että Kimblessä, useasti.

Kyllä me kolmestaankin onnistuttiin puuhailemaan, mutta kun sitten laittelin simppeliä lounasta, oli jo vähän mietittävä, miten vuoden ikäisen uteliaan, liikkuvaisen touhuja valvotaan  kokkauksen ohessa ja samalla koetettava vastailla ja lupailla melkein viisivuotiaalle, että kilparadan askartelu jatkuu ihan varmasti, kunhan on syöty.

Puolenpäivän jälkeen pappakin tuli sitten apujoukkoihin.

Mutta totta puhuen, aika rauhallisia ja ”helppoja” nämä meidän pikkuiset ovat. Apsu on kyllä kerran sanonut äidilleen, ”että en minä koskaan mummille kiukuttele”, elikkäs vieraskoreita taitavat olla. 😀

Kun iltapäivällä vein heidät kotiinsa, oli liikuttavaa kuunnella, kuinka Apsu selitti Eevikselle (joka oli siis tänään eka kertaa mummin Beetlen kyydissä), missä on radio, missä pidetään autotallin kaukosäädintä, jne. Tosin sitten kummasteli, ”Mummi! Miksi sulla ei oo täällä takapenkillä penkinlämmittimiä?!” – Tuskinpa muissakaan autoissa takapenkillä ja varsinkaan lastenistuimissa mitään lämppäreitä on, vai mitä?

Illansuussa mulla oli sitten treffit Nallikarissa.

Siellä on bliniviikot menossa, ja minä halusin valmiille, joten kävelinpä sinne.  Pehtoori tuli sitten autolla. Voin suositella.

Oulussakin oikea talvi

Oikea talvi tuntuu hyvälle, jopa pakkanen, kun se on vielä kohtuullista.

Huvilan ikkunaan pakkanen piirteli höyheniä, kuurankukat tanssivat sinisessä illassa, untuvikoilla oli hempeää tai tummaa elämää…

 

 

Näistä saa läppärin näytölle aika mukavan backgroundin… Ihan fiiliksen mukaan voit valita, per favore.

(Klikkaa kuva isommaksi, ja sitten hiiren oikeaa näppäintä, ja valitse tallenna. Kuva tallentuu koneellesi ja sitten voit siirtää näytön taustakuvaksi. 😉 )