Niitä näitä

Kyllä olen ollut kätevä emäntä tänään. Aivan sellainen koti-ihme ja -niin kätevä! 😀

Normaalit maanantaihuushollaukset tietysti, mutta sitten jotain ihan uutta: ompelin koneella. Eikä vain jotain pöytäliinan reunaa tai lahkeiden lyhennystä, vaan minä ”modistin” keväällä 2015 Saariselän Design Centeristä ostamani tunikan. Se on ollut mökillä käytössä – hyvin harvoin tosin – ja nyt toin sen tänne kotiin ja todellakin modistin. Minun ompelutaidoillani ei kovin kummoisia tehdä: siis kavensin sen mukavaksi. Ja myös yhdet villahuopahousut joutuivat käsittelyyni. Molemmista tuli ihan kelvollisen kotikäyttöön; saumoja ei tarvitse kovin tarkkaan katsella. 😀 En siis turmellut mitään! Kätevä!

Toinen uusi juttu oli, kun päätin leipasta vähän saaristolaisleipiä. Pehtoori haki jo eilen piimät, hiivat, maltaat etc. ja minä nostin ne tänään hyvissä ajoin huoneen lämpöön ja sitten eiku touhukkaana toimeen: ja hupsis! Hoksasinpas siinä sekoitellessa, että piimän sijaan käytinkin tölkillisen kreikkalaista jukurttia. Joten nyt minun leipärepertuaarissani on kreikkalaisen saariston leipä! Eikä se ole ollenkaan huonoa. Vähän erilaista, mutta pehmeämpää, kosteampaa kuin minun tavallisesti leipomani.

Muutin perusreseptiä (se on täällä) siinä jukurttituoksinassa. Tässä on uusi versio. Olkoon se sitten

Saaristoleipä kreikkalaisittain 🙂

1 l kreikkalaista luonnonjukurttia (Valio)
1½ pkt hiivaa
3 dl kaljamaltaita
1 rkl suolaa
1½ dl leipäsiirappia
3 dl karkeita ruisjauhoja
3 dl vehnäleseitä
6 – 7 dl vehnäjauhoja

Lämmitä siirappi, ja lisää se jukurtin joukkoon. Murenna hiiva haaleaan seokseen. Lisää maltaat ja anna turvota puolisen tuntia.
Lämmitä uuni 180 asteeseen. Lisää kaikki loput aineet sekoittaen kauhalla tasaiseksi taikinaksi.

Kaada taikina kahteen tai kolmeen pitkulaiseen kertakäyttöalumiinivuokaan (leivinpaperilla vuoraaminen helpottaa irrottamista).

Paista ensin tunti, ja laske sitten uunin lämpö sataan asteeseen, peitä vuoat foliolla ja anna olla uunissa vielä 45 – 60 minuuttia.

Tämä on nyt toinen leipäohje, jonka olen vahingossa muuttanut ”kreikkalaiseksi”. Meillä kun on joululimput vuosikymmeniä maustettu aniksella, eikä kuminalla, kuten kai yleensä on tapana. Kun tämän töpeksinnän ensimmäisen kerran tein, moni totesi, että tässä joululimpussa on joku raikas, hyvä, erilainen maku. Mies tunnisti leivästä aniksen (ouzo!) ja sen jälkeen meillä on tehty ja lahjoiksi annettu aina ”kreikkalaisia joululimppuja”. Senkin ohjeen olen julkaissut, sekä vanhoilla joulusivuillani, keittokirjoissa ja täällä blogissa (KLIKS)  Suosittelen. 😉

Nollakelissä, tosin tuulisessa, lenkillä, taas ”joulutaloja” kuvailin. Jospa vasta huomenissa lopetan eilen asettamani arvauskisan ja paljastan, mikä talo kuvassa on. Ja huomenna blogipostaus alkaa kuvalla: joulukalenterin eka kuva.

– Oli kauheaa, kun piti sanoa ”minä en tiedä”. Hän oli väsynyt siihen, ettei ymmärtänyt mitään.
             Muumipappa ja meri

– Täällä on paljon sellaista mitä ei voi ymmärtää, Muumimamma sanoi itsekseen. – Mutta miksi kaiken oikeastaan pitäisi olla juuri niin kuin on tottunut?
            Vaarallinen juhannus

– Minä olen lomalla, hän sanoi nyrpeänä. – Minä saan unohtaa mitä haluan. Unohtaminen on mukavaa. Aion unohtaa kaiken muun paitsi muutamat hauskat asiat jotka ovat minusta tärkeitä.
            Muumilaakson marraskuu

Paluumatka ei tuntunut yhtä vaaralliselta. Ei kai sellaiselle voi mitään sattua, joka on juuri löytänyt luolan?
            Muumipeikko ja pyrstötähti

– Huomenna on uusi pitkä päivä, sanoi äiti. – Aivan jokaisen oma alusta loppuun. Se on hauska ajatus.
            Muumipappa ja meri

Aamulla herätessä ensimmäinen ajatus: vielä ei tarvitse lähteä Ouluun. Vaikka on sunnuntai, ei tarvi.

Kun sunnuntai kestää iltaan asti, kun on tepastellut lumipeitteisiä polkuja, tuntureiden kupeita, kurujen pohjia muutamankin tunnin, kun on mahdollisuus jatkaa mökkieloa vielä vähän aikaa, kun on tullut talvi, kun on todella pimeää, kun on oma mökki, kun ainakin melkein kaikki tuntuu olevan ainakin melkein hyvin.

Asioiden näin ollen on hyvä olla tovi. Turhia tekemättä, surematta, valittamatta, pohtimatta.. Olla levossa. Kiitollisena.

~~~~~~~~~~~~~~

PS. Toissapäivänä oli lasten oikeuksien päivä. Ensimmäistä kertaa liputuspäivä. Kuvasinkin aiheen, mutta unohdin julkaista. Tässä se nyt myöhässä.

Marraskuinen lauantaiaamu ja me nukuimme pitempään kuin ikinä!! Oikeasti oli vähän valoa kun nousimme yhdeksän jälkeen!! Milloin olen näin nukkunut! Ja kuinka se tuntuukaan hyvälle. Eikä tällainen hulvaton nukkuminen taida onnistua kuin mökillä.

Aamupäivällä vierähti pitkä tovi, kun tein arvonta-kuulutusta Facebookiin, Instaan ja tänne blogiin. Kalenteri-arvonta jatkuu viikon. Osallistuhan sinäkin. Ja/tilaa kortteja tai kalentereita (molempia on enää hyvin rajallisesti, joten älä turhaan mieti). Sellainenkin mahdollisuus on, että tilaat kalenterin suoraan jollekin sukulaiselle tai ystävälle, minä laitan joulupakettiin, liitän mukaan joulukortin ja siihen haluamasi tekstin ja toimitan sopivasti jouluksi perille (ja laskun ihan tavallisilla postitus- ja toimituskuluilla (Oulun alueella kuluitta) lähetän sitten sinulle… 😉  ). Kaksi tällaista on jo sovittukin.

Puolelta päivin lähdimme ulkoilemaan. Tarkoitukseni oli kyllä seurata yhtä väitöstätilaisuutta netistä, mutta se unohtui. Pikkupakkanen, kova etelätuuli, mutta ei sitä auringonpaistetta, ei edes pilkahdusta, joka luvattu oli. Hyvä oli kuitenkin kulkea, tuntureita kuvailla.

Pilvet tekivät yhden hämäävän ”tunturijonon”; Saariselän Fuji on tänään nähty.

Päivän menossa lohta kahdella tavalla, ginigraavattuna ja pastakastikkeessa. Ja niiden kanssa testattiin yksi mahdollinen jouluviinisuositus. Ja sellaiseksi se päätyi.

Rantasauna, Netflix, kudin, some, pakastimen sulatus, joululahjakuvakirjan teko.. niistä on mökkilauantai-illansuu tehty. Onneksi huomenna ei tarvitse vielä palautua etelään. Onneksi ei.

Nyt on menossa ARVONTA!

Jouluinen Oulu -korttejani

sekä ensi vuoden Oulu kuvissa -kalentereita on enää vähän jäljellä,

joten nyt on oikea aika hankkia ne.

Ilahduttaa joulukortilla tai pienellä lahjakalenterilla ystäviä ja sukulaisia.

https://www.muistikuvia.fi/oulu-kuvissa-vuosikalenteri-2021/

Kalenterin voit myös voittaa!

Osallistu arvontaan tykkäämällä ja kommentoimalla

kumpi Jouluinen Oulu -kortti miellyttää sinua enemmän:

kortti, jossa keskellä on Kauppahalli vai Kaupungintalo?

Voit osallistua arvontaan FB:ssa, Instassa tai blogissani

(kommentoinnilla saat yhden arvontalipukkeen kaikissa;

mahdollisuus saada yhteensä kolme lipuketta).

Arvonta päättyy 27.11. klo 23.59.

Facebook tai mikään muukaan kolmas osapuoli ei ole mukana arvonnassa.