Niitä näitä – Tuulestatemmattua

Muksut mökillä

Kuinka tätä päivää, tai jo eilistä, olenkaan odottanut.

Siitä on aikaa, kun mökille on Juniorin ja lasten kanssa päästy. Nyt päästiin. Kaikenlaisia muuttuvia tekijöitä on aiemmin ollut, mutta nyt!

Teimme matkan rauhallisesti. Eilen aamulla lähdettiin aurinkoisesta Oulusta, poikkeuksellisen paljon ´pit stoppeja´ (Peuran Esso´, jossa Lokki Joonatan EI ollutkaan paikalla, Rollossa French & Burgerissa (”taivallista ruokaa” totesi Apsu) ja vielä Porttipahdassa Cafe Hariannassa jätskillä). Lappi näytti lupaavalta, muksut jaksoivat matkan oikeinkin hyvin.

Saavuimme itikattomalle Hangasojalle neljän aikoihn, ja jo kolmen tunnin jälkeen lapset olivat – hihkuen – ehtineet käydä purolla, noin kymmenen kertaa, tehdä ensimmäiset kaarnalaivat, ruokkia lintuja, kurkata kellariin, olla lämmittämässä saunaa, kokeilla saamelaisten rumpua, kuunnella lintuäänikirjaa, syödä herkkuja, haastaa pelaamaan yatsia, järjestää tikkakisan, nähdä oravan, ihmetellä liiteriä, heitellä kiviä puroon, kokeilla ainakin viisi kertaa veden lämpötilaa, – ja sanoa, tai paremminkin huudahtaa/huutaa ”Mummiiiiiii”.

Myös iskä ja pappa pääsivät jakamaan lasten iloa, saunomaan ja syömään yhdessä: notskimakkara oli ilo ja riemu. Saatikka vaahtokarkkien paistaminen. Ja kuinka tärkeitä omat kuksat ja (A:lle) puukko olivatkaan. Ihan eränkävijöitähän nämä!

Tein kaikkeni ollakseni hetkessä, – niinkuin koko päivän tänäänkin.

Kaunispään munkeilla kävimme, uusi Kuukkeli ja sen Kesport ja tilpehöörikauppakin käytiin aamupäivän sadekuurojen aikana katsomassa. Kierreltiin kylällä ja aika hyvin lapset muistivat tutut jutut parin vuoden takaisen edellisen reissun jälkeen…

Tänään ehkä paras hetkeni oli, kun jossain välissä tullessani takaisin pihalle, kahdesta eri suunnasta kuului ”Tuu mummi tänne!”

Onnen päivä on ollut!

Niitä näitä Reissut Ruoka ja viini

Hailuodossa ja Oulunsalossa …

Hailuodon retkemme toisen päivän aamu oli sateinen, mutta tyyni. Pöllanlahden rannalla vesilintujen laulu ainoa ääni. Hyvä oli hengitellä.

Aamusoudulle en tohtinut lähteä, vaikka meidän majapaikan rannassa ollut vene olisi ollut käytettävissä. Nautimme hyvän aamiaisen, siivoilimme ja lähdimme vielä katselemaan muutamia Hailuodon nähtävyyksiä.

Organum-teos

”Teos on arvostetun akustiikkataiteilija Lukas Kühnen suunnittelema. – – Veistos koostuu kolmesta erikokoisesta toisiinsa kiinnittyneestä kupolista. Kullakin kupolilla on oma resonanssi, joka vastaa nuottia, ja toimii luonnollisena äänen vahvistimena.”

Punkkipelostaan huolimatta kaunisääniset ystävämme uskaltautuivat kävelemään pellon poikki pientä polkua pitkin teoksen luo: ”Jo joutui armas aika.. ” kuului ja resonoi kauniisti. Luulen, että siitä hetkestä jäi hyvin säilyvä, kantava, kaunis muistijälki pitkäksi aikaa.

Kun kerran Ulkokarvon tien päässä jo oltiin, kävelimme myös Petsamon laiturille. Hailuodon Petsamon satamaan.

Sinne liikennöi Hailuoto-laiva vuodesta 1920 vuoteen 1968, jolloin alkoi lauttaliikenne.

Puolenpäivän aikaan paluumatkalla katselimme lautalta uuden pengertien valmistumista. Vuoden päästä syksyllä lauttaliikennekin sitten loppuu.

Petsamon satamasta kohti Hiukunkarin lauttarantaa kävimme vielä keskipäivän jäätelöllä ja kahvilla.
Eikä missä tahansa kuppilassa!

Kahvila (ja kirppis ja lähituottajaputiikki) Tuulesta Temmattu oli iloksemme auki.

Mehän on – sattuneesta syystä – Pehtoorin kanssa käyty tuonne yrittämässä jo edellisillä Hailuodon reissuillamme, mutta silloin kesäkahvila on ollut kiinni. Tänään ei!

Eikä mitä tahansa jäätelötikkua siellä nautittukaan, vaan KAJOn jätskiä. Sitä voisi jo nimittää vaikka artesaani-, gourmet- ja aitomaitojäätelöksi. Nettisivulla kerrotaan tästä herkusta ja Oulun seudun kaupoista löytyy nautittavaksi. Parasta tietysti Tuulesta Temmatussa. Lauttarannasta on vain muutaman kilometrin matka, kannattaa käydä Lauran pihapiirissä.

Kotiin palattua ehdin iltapäivällä ehdin vielä käydä ”kaupoilla” ja illaksi lähdimme Pehtoorin kanssa vielä takaisin Oulunsaloon, pyöräillen kävimme synttäriviineillä, – ystävien seurassa iltakin.

~~~~~~~~~~~~

Eilen oli ”Tee elämästä kaunista” -päivä. Sellainen siitä tulikin. Ystävyys kantaa ja tekee elämästä paljon kauniimpaa kuin se olisi ilman heitä.

Niitä näitä

Hailuodossa – pitkästä aikaa

Tästähän me on jo kauan puhuttu.

Aamupäivän lauttamatkalla näkyi uuden pengertien rakennustyömaa.

Nyt me ollaan Hailuodossa. Me kolme, jotka täällä olimme 40 vuotta sitten kaivamassa ja tutkimassa, etsimässä ja löytämässä Hailuodon keskiaikaa. Löysimmekin. Tänään olimme viiden hengen porukalla verestelemässä muistoja, muistelemassa arkeologisia kaivauksia, viivähtämässä tutuissa miljöissä.

Ensimmäisenä pysähdyimme kahville: Luovon Puoji ja Hailuodon Panimo ovat pysähtymisen väärtejä. Puojissa muutamia näyttelyitäkin. Viehätyimmepä hyvinkin.

Kävimme kaivauspaikalla: Hailuodon vanhan kirkon kaivauspaikalla muisteltiin ja ystävämme K. [kaivausten johtaja] palautti mieleemme tutkimushistoriaa ja uusia tulkintoja. Siinä suvisena tiistaina vietimme hautausmaalla pitkin tovin. Sää suosi ja vuosikymmenet, vuosisadatkin vierähtivät mielessä, puheissa, kulkiessa. Epätodellista ja hetkessä kaikki hyvin.

Nyt 40 vuoden jälkeen meidän kaivausmonttumme on ”kirkkosali” ja voikukkapelto.

Jatkoimme Marjaniemeen, lounaalle Luovo-hotellin ravintolaan. Ahvenkalakeitto! Sehän oli melkein makeaa, – maistuipa hyvinkin. Katselimme merta, ja leppoisaa oleilua: ”Ihan kuin oltaisiin lomalla”. Juuri niin. Helppoa, hyvää yhdessäoloa. Tepastelimme rannalla, nautimme merestä, tyvenestä, kesästä.

Iltapäivän lopulla oli aika majoittua. Hailuodon loma-asunnot on majapaikkamme. Hyvä onkin. Kerron kuvin lisää joku päivä.

Nyyttäri-illallinen, vanhat kuvat, muistot, kokemukset, elämisen arki, – eihän meiltä keskustelun aiheet lopu. Eikä ole vaikeaa vaikka välillä ollaan hiljaakin.

Nyt merenlahti on tyventynyt. Mielikin.

Niitä näitä

Kukkia kaikkialla

Kukkia tänään – joka paikassa.

Tuomet tuoksuvat, omppupuut kukkivat, pientareet ovat keltaisena voikukista, vihdoin valkovuokkoja kotipihassa.

Kukkia hautausmaalla, kukkia pyörälenkin varrella, kukkia kuvissa, joita siskon miehen kanssa tänään katseltiin kun tyhjenneltiin mappeja ja kansioita, samalla säästeltiin albumeita. Ikäväkin kukki, – kyyneleinä silmänurkkiin.

Kodin seinustalla arovuokot ”rikkaruohoina”. Ei tarvetta kitkeä.

Kukkia mielessä ajatuksissakin: viikonlopussa toive ja aie lähteä kohti pohjoista. Onkohan kullerot jo kukassa? Siksi bannerikuvassakin jo yksi!

Niitä näitä

Japaninkelloja ja italialaista

Japaninkellot (miljoonakellot yms.) ovat monena vuonna olleet meillä ikkunoiden alla laatikoissa ja portinpielissä. Tämä kesäkukka on helppohoitoinen, ei tarvitse nyppiä, kukkii koko kesän, kerran viikossa kunnon kastelu riittää. Tänä vuonna Säynäjäahon puutarhalla oli uusi (heille ja minulle 🙂 ) kerrottu, pinkki kukka. Ostin niistä monta. Ne ovat nyt löytäneet paikkansa pihapiiristä. Muutoinkin melkein kesä.

Kovin paljon kesäjuttuja ei vielä ole ollut meidän arjessa saatikka juhlassa, mutta toissailtanahan minä tilasin 20 tonnia!!! kivituhkaa. ”Halavalla” (= 260 euroa rahteineen) kun sain! Enkä suinkaan kotipihalle, vaan mökille! 20 tonnia! Minä, jolta kärrääminen on kielletty ja minä, joka olen vuosikymmeniä koettanut maisemoida mökkipihaa ”luonnonmukaiseksi” ja nyt sitten Sodankylästä asti ”siirtomaata” Hangasojalle. Kunhan (toivottavasti jo viikon päästä) möksälle päästään, avaan tätä ehkä enemmän.

Tänään oli tarkoitus viimeistellä minun osuuteni täällä kotona pihatöistä, tai siis pihan ”somistuksesta”, mutta eihän sitä eläkeläinen kovin montaa juttua yhdelle päivälle ehdi. Kaupungissa, asioilla, odottamattoman hyvin sujuneilla sellaisilla, kului iso osa päivästä, mikä kyllä helpotti eloa ja oloa.

Illansuussa lähdettiin Pehtoorin kanssa aiotulle päivälliselle ”ulos”. Pitkästä aikaa kaksistaan, ihan noin vaan. Pyöräiltiin keskustaan, ja näinäkin päivinä vahvasti tuntuneeseen Italia-kaipuuseen vähän lievitystä kun menimme pitkästä aikaa Rotuaarilla olevaan Italica Tabernaan. Pasta ja jälkkärit (menu), kuin myös Sisiliasta oleva Syrah, olivat lempeitä, makoisia, italialaisia, kylläyttäviä, muistoja tuovia.

Silloin kun se kolme vuotta sitten avattiin, oltiin melkein ensimmäisten asiakkaiden joukossa: vietettiin kolmestaan systerin nimppareita. Juuri tänään olikin taas niin ikävä. Haluaisin nytkin vaihtaa kuulumisia! Niin paljon haluaisin.

Niitä näitä

Tuomenkukkien aikaan

Aamun sadekuurojen jälkeen ulos. Pihalle, pyöräilemään, hengittelemään kosteaa tuoksuvaa ilmaa.

Jokivarressa tyventä, mutta paluumatkalla merenrannan kautta ajellen yllättäen kylmä: syvänsininen, tuulinen meri huokui vielä viileänä. Silti, kuitenkin, tuntui että NYT kesä.

Kesä myös makuaistille: ensimmäinen jätskitötterö Lämsänjärven kitskalta. Wanhan ajan vanilja ja lakka, hyvällehän se maistui.

Niitä näitä

Rästipostaus vol. II

Masterchef on jättänyt jälkensä keittiöömme.

Viime viikkojen monta hyvää ruokareseptikokeilua on jäänyt postailematta, joten tähänpä taas muutamia niistä.

Ja lisäksi tämänpäivänen hyvä salaatti. Se, kuten myös toscakakkuset,ja peltiruoka ovat olleet kokeilussa, koska Master Chef!

Melkein koko kausi tuli tänäkin vuonna seuratuksi, ja yksi lempparityyppi ohjelmassa oli oululainen Iina. Positiivisisuus ja periksiantamattomuus, nuoruus ja nöyryys, hymy ja hämmästys, ilo ja into! Hänen Instagram-postauksistaan jo kaksi juttua ollaan testattu ja hyviksi havaittu. Toscamuffinien ohje on TÄÄLLÄ. Nämä pienet toscakakkuset maistuivat myös muksuille, ja M-mummu sulki silmänsä mielihyvästä, kun näitä äitienpäivänä söi. Siis neljä sukupolvea ovat tykänneet näistä pienistä, hyvinkin ´klassikkomaisista´ leivonnaisista.

Skarppiinan ohjeella kokkaamani uunipeltiruoka oli vain meidän kahden maisteltavana, mutta osui ja upposi sekin. Kana-chorizopelti on helppo, ruokaisa (vaikka vähensin perunoiden määrää) ja kaikin puolin suunmyötäinen arkiruoka. Alla kollaasissa ruokaan tarvittavat ainekset, pelti ennen ja jälkeen uunin.

Simppeli mutta silppuamista vaativa ruoka on tämä. Ja kuten Iina postauksessaan toteaa: seuraavana päivänä kylmänäkin hyvää. Esim. töihin oikein hyvä lounasruoka, – jos siis vielä kävisi töissä eväiden kanssa… Ohje tähän löytyy täältä: https://www.instagram.com/p/DJQiGIqKlBH/

Master Chef 2025 voittaja Samuli oli ainakin ohjelmassa liki lapsenomaisen innostuksen ja ilon ruumiillistuma, ja tulinpa hänenkin Insta-tilillään käyneeni. Sieltä löytyi ohje tämänpäiväisen sunnuntaisapuskamme salaatiksi, jonka oheen grillistä (Pehtoorille) Kapen Chorizo-makkaraa. Kelpo pari aika kylmän suvisunnuntaina päivälliselle.

Samuli antaa ohjeessaan vinkin hankkia granaattiomenan siemenet pakastealtaasta pussitettuna, mutta minulla on toinen, parempi? vinkki: hedelmätiskistä kannattaa etsiä mahdollisimman hyvä, kiiltäväkuorinen granaattiomena, pyöritellä sitä keittiötasolla niin, että hedelmä ”rutisee”, sen jälkeen laskea keittiöaltaaseen kylmää vettä, pilkkoa hedelmä neljään tai vaikka kuuteen osaan, ja irrotella siemenet veden alla. Valkoinen (pahanmakuinen) malto nousee pintaan ja siemenet painuvat altaan pohjalle, josta ne on helppo nostella salaattiin. Kirjoitettuna vaikuttaa monimutkaiselta, mutta helposti ja nopeasti hoituu näin. Ja on tuore!

Toinen kesän grilliruokien oheen sopivat salaatti oli meillä viime viikonloppuna Iberico Secredon (ihan karkkia oli tuo) kylkiäisinä: synttärisankari 10 v. olisi syönyt possua enemmän kuin oli tarjolla. Toki me kaikki muutkin tykkäsimme. Lihamestarilla oli ainakin eilen sitä vielä: kävin hakemassa pakkaseen juhannusta varten. Mutta siis se salaatti: klassikko sekin! Coleslaw kannattaa pitää mielessä näin grillikauden alussa ja pitkin kesää. Tein kevytmajoneesiin, ja vielä parempaa kuin ennen! Perusohje täällä.

Kuvissa näkyy uusi pöytäliinani! Tämä kesä La Festassamme syödään sinisen sävyissä: Pentikin uusi Lapin kukka, jossa on kulleroita, mustikoita ja vaivaiskoivuja, olisi periaatteessa mökille passelimpi, mutta minä hankin sen kotiin. Ilahduttaa täällä! Varsinkin jos se kesä vielä tulee. Ei tullut kunnon talvea millään, toivottavasti tulee pian kesä.

Niitä näitä Puutarhahommia

Puutarhoissa ja merenrannassa

Puutarhoilla, – pyörällä Seelantiin, pyörällä Hietasaareen, ensin Säynäjäaholle, sitten Aleniukselle. Molemmista täydennyksiä jo aiemmin haettuihin… Molemmat omalla tavallaan parhaita.

Auringossa, hyvä on, melkoisessa siitepölypöhnässä, mutta liikkumisesta nauttien, vähän mutkienkin kautta, että sain sen 40 km poljettua.

Oli vähän hassu tunne, sellainen totaalisen kiireetön: ei tarvitse tehdä mitään. Ei mitään, ei tarvi.

Mutkiin kuului ajelu Möljälle, pyörä parkkiin, ja rannalle hengittämään. Oli ”meren tarve”. Eikös minulla aina? Viime aikoina taas enemmän.

Ja siellä yksinäisen joutsenen lento ohi,- honottaen, toitottaen, heipaten, – olen ihan varma, että systerihän se.

Iltapäivä pihalla, kesäkukatkin on nyt. Nyt on näin.

Niitä näitä

Tulkoon kesä!

Enimmäkseen aika levollinen päivä, vaikka kaikenlaista kulkemista mm. puutarhalta hammaslääkärille* siihen kuuluikin.

* (Minun ”kerää koko sarja -hammasongelmia ja niiden korjauksia” sen kun jatkuu!)

Kaikilla aisteilla väriä, ääniä, tuntuja.

Sinitaivas, alkukesän vihreys ja pelargonioiden puna.

Valo, lämpö, liike ja linnunlaulu!

Niitä näitä Puutarhahommia

Kesää odotellessa

Tänään ensimmäinen päivä jolloin tarkenin pyöräillä lenkin ilman sormikkaita. Iltapäivällä jo niin lämmin, että islannin villaneuleen olisi voinut jättää pois, mutta kyllä se aamupäivällä oli vielä ihan tarpeen. Siis se, mitä yritän selittää on se, että vihdoinkin on ollut aika lämmin päivä.

Ehkä kevään viileys selittää, miksei minun viime syksynä istuttamistani kymmenistä, tai yli sadasta kukkasipulista ole noussut kuin muutama narsissi ja kuusi tulppaania. Eikä yhtään krookusta! Posliinihyasintit (kuvissa) sentään ovat kukkineet jo pari viikkoa. Ne on kivan näköisiä.

Huomenna ajateltiin hakea puutarhalta kesäkukat ja sitten alkaakin olla piha kesäasetuksissa ja ”päivitetty”. Eilen sain Huvilan siivottua ja ikkunat pestyä – huolimatta hyytävästä säästä ja ikävistä sadekuuroista. Tehdään kesää vaikka väkisin. Noh, eihän nämä nyt niin isoja huolia…

Mökkireissuja lukuun ottamatta meidän kesäkalenterissa ei mitään reissuja olekaan, joten hyvä saada koti ja piha kesäiseksi.

Paitsi että ajateltiinhan me keskiviikkona käväistä ulkomailla: Haaparantaan ajateltiin pitkästä aikaa piipahtaa, ja Torniottaressa haluan myös käydä. Kesäjuttuja sieltäkin. Tornion Lappia-opistossa vuosina 2015 – 2017 kulkiessani löysin tuon mukavan putiikin, josta löytyi monta kertaa sekä kotiin tai mökille että garderobiin jotain kaunista ja/tai muuten mukavaa, enemmän vähemmän tarpeellista. Josko nyt löytyisi mustat kesähousut? Tai musta salsahame! Myydäänköhän niitä enää missään? Vaatekaapista perkasin ja huolsin viime viikolla ison kassillisen aika väljäksi käyneitä kesäkamppeitani ja vein SMUK-kirpparille. Oulun keskustassa tämä ”täyden palvelun, moderni” kirppis kierrättäköön vaatteeni, ja minä hankin vähän uusia.