Meillä on ollut ruokavieraita. Kestiystäviä, ystäviä, ruokavieraita. Meidän ex-naapurit olivat ensimmäistä kertaa sitten koronan käymässä. Pari kertaa aiemminkin on yritetty, mutta tänään se onnistui! Kyllä oli hyvä nähdä heitä, kunnolla vaihtaa kuulumiset, päivittää sairaskertomukset, lapset ja lastenlapset, jutella, muistella menneitä, kerrata yhteisiä vuosia, hyviä hetkiä…  Niitä on niin paljon. Oli ilo tarjota heille päivällinen, lasi, pari viiniä, tuoda vähän vaihtelua jo vanhuksiksi käyneiden elämään.

Menu enteili tulevaa —  siis voisi sopia vaikka pyhäinpäivän päivälliseksi; oranssia oli tarjolla vähän joka vaiheessa, samoin kurpitsaa ja sadonkorjuuteemaan sopivia ruokia. Tässä voisi olla valmiiksi suunniteltu menu muillekin?

Alkuruokana myskikurpitsakeittoa (raikas versio, tänään mausteinen versio)

Pääruokana liha-kurpitsapataa (tai vaikka lohirullia, joita meillä oli eilen. Resepti täällä. )

Jälkiruoaksi hillajäätelökakku

Sikälikin hyvä menu, että kaiken voi tehdä valmiiksi hyvissä ajoin. Keiton voi lämmittää juuri kun ruokailijat ovat pöydässä, lohirullat ovat hyviä myös kylmiä tai huoneenlämpöisinä, pata on tehtäväkin kuusi tuntia ennen ruokailua ja jälkkäri säilyy pakastimessa vaikka muutaman viikon.

Tälläkin kertaa kannatti luottaa erikoiskauppoihin: kalakauppias leikkaa lohen sopiviksi siivuiksi valmiiksi ja lihakauppias poistaa sisäpaistista kalvot ja paloittelee lihan valmiiksi annospaloiksi. Eikä tarvitse itse tuhrata aikaa ja hermoja ja äpöstää fileiden ja lihakimpaleen kanssa.

Suosittelen todella lämpimästi: Kalaliike Minna Pekuri ja Torin lihamestari

Eikä sisäpaisti paljoa maksa! hyvää, halpaa, perinteistä, ruokavuoden kiertoon sopivaa hyvää pataa. Kaakaota ja lihaa! Paksua, makoisaa, lämmittävää, täyteläistä. …

Liha-kurpitsapata (ohje täältä, siellä myös kelpo viinisuositus )
(Kuudelle)

Valmistusaika n. 6h

1 kg naudan patalihaa (esim. kulmapaisti, niska tai sisäpaisti)
rypsiöljyä paistamiseen
hienoa merisuolaa
1 rkl chipotlechilitahnaa (tai harissatahnaa)
2 rkl tomaattipyrettä
1 rkl paprikajauhetta
1 tl jauhettua kanelia
2 dl punaviiniä (Pinha)
4 dl lihalientä
1 tlk (400g) tomaattimurskaa
1 rkl fariinisokeria
1 rkl kaakaojauhetta
1 hokkaidokurpitsa tai pieni myskikurpitsa
6 valkosipulin kynttä
½ prk hillosipuleita

suolaa

1. 1. Laita uuni lämpenemään 120 asteeseen.
   2. Poista lihasta mahdolliset isot kalvot ja kuutioi noin 3 x 3cm paloiksi. Halkaise kurpitsa ja kaavi siemenet pois. Leikkaa kurpitsa lohkoiksi ja kuori lohkot terävällä veitsellä leikkuulautaa vasten. Leikkaa kuoritut lohkot paloiksi.
   3. Ruskista lihat rypsiöljyssä muutamassa erässä, mausta kevyesti suolalla ja laita pataan keskilämmölle. Lisää lihojen joukkoon chipotletahna, tomaattipyre ja paprikajauhe sekä jauhettu kaneli. Paistele hetken, lisää sitten punaviini ja nosta lämpöä, kiehauta. Lisää lihaliemi, tomaattimurska, fariinisokeri ja kaakaojauhe, sekoita ja lisää lopuksi kurpitsakuutiot, kokonaiset valkosipulin kynnet ja hillosipulit.
   4. Kiehauta pata kerran, peitä kannella ja nosta sitten uuniin. Anna hautua ainakin 4 tuntia, pata on valmista kun liha murenee kun sitä painaa haarukalla. Padan voi huoletta jättää uuniin jopa kahdeksaksi tunniksi, jolloin lämpötilaksi riittää 100 astetta.
   5. Kun liha on kypsää, tarkista nesteen määrä ja lisää tarvittaessa ½dl – 1dl nestettä jos kastike on kovin paksua. Sekoita huolellisesti ja tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa.

Jälkkäriksi tein hillajäätelökakun. Sekin siitä hyvä, että voi tehdä päivää tai vaikka viikkoa etukäteen. Tuttuni kehittelemä resepti on täältä:

Hillajäätelökakku

Taikina:
100 g voita
2 dl vehnäjauhoja
1 dl hasselpähkinöitä hienonnettuna
3 rkl sokeria

Täyte:
2 keltuaista
3 rkl hienoa sokeria
1,5 dl lakkahilloa
3 dl kuohukermaa

Nypi voi muiden aineksien kanssa murumaiseksi ja painele 24-senttisen pyöreän irtopohjavuoan pohjalle. Laita jääkaappiin puoleksi tunniksi.
Kuumenna uuni 200 asteeseen ja paista piiraspohjaa varttitunnin ajan, kunnes se saa kauniin värin. Jäähdytä.
Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Lisää lakkahillo. 
Vatkaa kerma vaahdoksi ja yhdistä se varovasti täytteeseen.
Levitä täyte pohjan päälle ja pakasta se vähintään neljäksi tunniksi.
Koristele muutamalla lakalla ennen tarjolle viemistä.

Muista ottaa huoneen lämpöön 15 – 30 min. ennen tarjolle tuomista. Laitoin tarjolle oheen myös kulhollisen marinoituja marjoja.

Ai, niin: eilen meillä on Tervahovin erikoisen revanssi! Oli pakko yrittää uudelleen: ja todellakin: vanha resepti toimii oikein hyvin, kun laittaa 2 tl soodaa, EI 4 tl.

Lokakuussa yhdessä valokuvaushaasteryhmässä on aiheena oranssi ja kurpitsa. Ryhmän haasteessa on aina tavoitteena myös ko. värin ja hedelmän tai kasviksen symbolisen merkityksen esille tuominen. Nyt oli siis yritettävä saada aikaan/tehdä kuva, jossa oranssi hahmottaa lämpöä ja nautintoa ja kurpitsa edustaa suojelua, lämpöä ja hyvinvointia.

Kauaa minun ei tarvinnut miettiä, millaisen kuvan rakentelisin. Semminkin kun viime viikolla ystävien luona saimme lämmintä, nautittavaa myskikurpitsakeittoa ja kun hyvä ruoka merkitsee ainakin minulle myös ”suojelua ja hyvinvointia”. Niinpä olen roudannut kaupasta muutamankin kurpitsan, onhan nyt niiden sesonkikin.

Minulla on muutamia ”omiakin”, tykättyjä kurpitsakeitto-ohjeita, mutta varsinkaan ”Paahdettu myskikurpitsakeitto” (niin hyvää kuin se onkin) ei nyt oikein sovi nykyiseen ruokavaliooni, joten tein torstain sopan ystävien antamalla ohjeella (kiitos, EH). Käytin myös ohjeessa mainitun ´bonuksen = tulisuuden lieventäjän eli pienen purkillisen kookosmaitoa. Keitto maistuu lievästi tuliselta, mutta ei missään tapauksessa ole poltteleva.

Fetaa murustelin keittoon vähän turhankin runsaasti, mutta olihan kylmä fetamuru kuumassa keitossa oiva lisä.

Ohje näyttää pitkältä, mutta on lopulta vallan simppeli. Kokeilehan viimeistään Halloween-viikonloppuna. Alkukeitoksikin sopii hyvin.

Lähi-idän mausteinen myskikurpitsakeitto

• • 1 myskikurpitsa
  • 2 sipulia
  • 3 valkosipulinkynttä
  • 2 isoa porkkanaa, palasina
  • 2-3 varsisellerin vartta, palasina
  • 3 rkl oliiviöljyä

– hienonnetut sipulit ja muut kasvit kuullotetaan öljyssä n. 10 min

Sopivan kokoinen myskikurpitsa kuoritaan ja paloitellaan ja lisätään kattilaan yhdessä mausteiden kanssa. Jatketaan kuullottamista n. 15 min.

Mausteet:

• • 1 rkl juustokuminaa
  • 1 tl kanelia
  • n. 1 tl savustettua paprikajauhetta

Kun kurpitsa on hieman pehmennyt lisätään:

• • n. litra kiehuvaa vettä
  • n. 2 tl suolaa
  • mustapippuria
  • 1 rkl chilitahnaa
  • 2,5 dl punaisia linssejä, huuhdottuina
  • 1 kasvisliemikuutio

– annetaan hautua hiljalleen 25 min.

– surautetaan sileäksi ja maustetaan:

• • 1 rkl hunajaa
  • 2 rkl sitruunanmehua

– jos keitto on liian tulista, voi lisätä purkillisen kookosmaitoa

Yrttiöljy

• • n. 3 dl tuoretta basilikaa, korianteria ja lehtipersiljaa
  • ¾ dl oliiviöljyä
  • n. 1 rkl sitruunanmehua
  • ripaus suolaa

– surautetaan tasaiseksi. Pirskotellaan keiton pinnalle lautasella. Voi myös murustella fetaa ja/tai ripotella savumanteleita ja paahdettuja kurpitsansiemeniä.

Annoksesta tuli niin paljon, että kahden päivän keitot jäi pakastettavaksi. Syksyn ulkoilulenkeiltä palatessa tämä on hyvä ja helppo lämmittää.

Syksyn kauniit päivät jatkuvat.

Tänään on syöty hyvin. Inarin Wilderness-hotellissa syötiin pari viikkoa sitten, ja siellä valitsimme alkuruoaksi maa-artisokka-tatti-keittoa. Kuulosti mitä mahtavimmalta, mutta oli pettymys. Se oli melkein juoksettunutta, ja tatteja se oli ehkä nähnyt, mutta eipä niistä ollut paljon makua jäänyt. Vaatimattomuuttani sanoin Pehtoorille, että varmastikin osaisin tehdä parempaa, ei voi olla kovin vaikeaa. Eikä ollut! Tästä tykkäsivät kaikki (aikuiset, pienet kieltäytyivät edes maistamasta).

On kyllä todettava, että tuolla em. hotellin illallisella valitsemani punajuuripihvit ja grillattu, marinoitu vuohenjuusto olivat todella, todella täyteläisiä ja huippu kasvisruoka-annos. Samoin kuin Pehtoorin valitsema paistettu nieriä.

Tässä tämänpäiväisen sopan resepti (tulee iso annos)

Maa-artisokka-tatti-keitto

2 sipulia
2 yksikyntistä valkosipulia
8 dl maa-artisokkaa (kuorittuna) ja pilkottuna
4 dl tatteja
2 rkl voita
8 dl kasvislientä
2 dl ruokakermaa
suolaa
valkopippuria

Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota sipulit, maa-artisokat ja sienet rasvassa.
Lisää mukaan kasvisliemi ja ruokakerma. Hauduta puolisen tuntia miedolla lämmöllä.
Soseuta keitto ja mausta se suolalla ja pippurilla.
(Paahda uunissa prosciuttoa tai pekonia, murustele keiton pinnalle. Tarjoa ohessa esim. pestobostonia, hapanjuurileipää tai paahdettua ruisrevittyä.)

Ja pääruoaksi tein hirvipaistia. Ostin pyöröpaistin Kauppahallista Kylmäseltä. Ennen kokematon juttu, mutta tulipa hyvää, mureaa, mukavan lempeää riistaruokaa.

Hirven (pyörö)paisti

hirven pyöröpaisti
suolaa
riistamaustetta
härän fonfia
mustapippurirouhetta
kokonaisia maustepippureita
4 porkkanaa
5 salottisipulia
5 valkosipulinkynttä

Ota (sulanut) hirvipaisti huoneen lämpöön pariksi tunniksi.
Hiero lihan pintaan suolaa ja mustapippurirouhetta
Kuumenna pannu kuumaksi ja ”ota pinnat” = ruskista paisti kauttaaltaan.
Kuori ja lohko uunipataan/vuokaan porkkanat ja sipulit.
Nosta liha juuresten päälle.
Ripottele vielä suolaa, pippuria ja riistamaustetta, lisää mukaan 6–10 kokonaista maustepippuria.

Kaada pataan lihalientä (vesi + fondi) niin paljon, että lihasta jää näkyviin alle puolet.
Laita pata uuniin 150 asteeseen tunniksi, ja sen jälkeen laita uunipataan kansi päälle ja pienennä lämpötilaa 125 asteeseen.

Hauduta tässä lämpötilassa paistia kolmisen tuntia. (paistimittarissa oli minulla 65 C)
Välillä voit kääntää lihaa padassa ympäri, jottei lihan pinta kuivu. Huolehdi ettei neste haihdu padasta.

Kun aika on kulunut, nosta liha padasta ja kääri se folioon vetäytymään 15 minuutiksi.
Siivilöi padasta neste kattilaan, ja lisää joukkoon ruokakerma, suolaa ja mustapippurirouhetta.
Tarvittaessa suurusta vehnäjauholla tai Maizena-suurusteella.

Jälkkäriksi oli aie tehdä jo puoloffee tai puolukkaposset, mutta jäipä sitten liian vähän aikaa, kun huitelin pyörälenkillä yli puolenpäivän. Paistoin sitten pannarin, ja sen kanssa sitten syksyistä omppuhilloa ja montaa muuta hilloa, suolakaramellikastiketta ja kaikkea sellaista. Kun parempaa ei ollut tarjolla hyvin upposi sekin.

Iltajunalta hain tyttären. Mahdottoman mukava kun on pari päivää välipysähdyksellä tässä matkalla taas mökille etätöihin ja -opiskeluihin.

Aina ei ole sopiva aika! 

Minulla on viime ja tänä kesänä ollut tapana, satunnaisesti poiketa Limingantullin Kontti-kirppiksellä. Etsin sieltä lähinnä kuvausrekvisiittaa ja jotain satunnaisia punaisia tai sinisiä astioita. Muutaman mini-Mariskoolin olen sieltä ostanut, samoin täydennystä Luna- ja Origo-sarjaan, lisäksi yhden pienen maljakon ja jonkun tabletin.

Kun tänään oli ihan hiton hyytävä pyöräilykeli, päätin poiketa siellä ja jättää Kempeleeseen aikomani reissun tekemättä. Kaksi niinitablettia (yht. 1 €) ja kauniin punaisen, pienehkön (pikkupullille sopivan) lasilautasen (mökille ajattelin viedä, siellä kun punainen on ns. tehosteväri) löysin. Maksoin vitosen, ja siirryn pakkaamaan lautasta makulatuuriin, jotta voisin sen turvallisesti laittaa pyörän satulalaukkuun.

Juuri kun olin pakkauspisteessä, soi puhelin. Minulle tuntemattomasta numerosta, vähän huono kuuluvuus (nappikuulokkeissa kesken ollut kirja keskeytyi) ja samalla kannattalin hanskoja, puhelinta, lompakkoa ja yritin kääriä suojaa pikkulautaselle. Koska viime aikoina, kuukausina, jokainen puhelu aina säpsähdyttää ja jotenkin velvoittaa vastaamaan, niin hatarasta tilanteesta huolimatta vastasin.

Puhelimesta kuului… ”Onko Reija? No hyvä, soittelen täältä Toppilasta, Toppilan …. [jotain epäselvää, missä vaiheessa olen varma, että puhelu on äidin uudesta Toppilassa sijaitsevasta hoivakodista], joten siirryn romppeineni ulos liikkeestä, ja jään kuuntelemaan. Luurista kuuluu: ”Enhän häiritse, minulla vain lyhyt asia” – Joo, ei mitään, pakkaan kyllä just lasiastioita,… Mutta kerro toki”. – Niin täältä Jehovan todistajista soittelen, …” Ja sillä samalla sekunnilla se minun uusi punainen lasilautanen pirstoutuu asfalttiin!! Puhelimesta kuuluu ”Särkyikö se? No voi että…” ja ihan oikeasti: melkein ivallista naurua. En enää vastannut mitään, pidättelin ja ryhdyin keräämään sirpaleet roskiksen ja tämä pelastaja vielä kuuluu puhelimessa pulputtavan voivansa soittaa vaikka huomenna, että eihän tässä mitään kiirettä. Suosittelee, että voisin katsoa heidän nettisivuiltaan lisätietoa asiasta, jonka vuoksi hän soitteli… En puhunut edelleekään mitään, ehkä pieni voimasana suupielestä äänettömästi lipsahti ilmoille. Ja numero, josta puhelu tuli, on nyt ”estetty”.

Eihän neljän euron kirpparilautasen kilahtaminen asfalttiin nyt ole iso juttu, mutta lopulta itsekseni kyllä kirosin ääneen . Se teki hyvää!

LappItalian toinen kierros

Julia Childin keittokirja ”Ranskalaisen keittiön salaisuudet” on klassikko, jonka ostin jo joskus 80-luvun alussa. Kirjan innoittamana olen kokannut paljonkin, ja kirja on innoittanut myös elokuvaohjaaja Nora Ephronia. Vuonna 2009 ensi-illassa ollut komedia Julie & Julia ”ilosta, pakkomielteestä ja voista” on mm. Netflixistä katsottavissa. Traileri on esim. täällä. Ihan hyvä leffa se on, semminkin kun toista pääosaa esittää Meryl Streep.

Se, miksi tämä tuli mieleeni, suositeltavaksi, on tunne, joka minulla on nyt tällä viikolla ollut tämän oman keittokirjan ”toisintoa” tehdesssäni. Tänäänkin kaksi ruokaa LappItaliasta: Vitello tonnato ja Mustikkakukko.

Pollo Tonnato ja mustikkakukko

Vasikanlihasta ja tonnikalakastikkeesta tehty italialainen, piemontelainen klassikkoruoka on tullut tehdyksi suunnilleen kerran vuodessa. Aika usein vieras-. kalaasi- ja juhlaruoaksi. Joskus perhepäivällisellekin. Niinkuin tänäänkin. Olen aina tehnyt sen kalkkunapaistista, sellaisesta verkkoon pakatusta ”kalkkunapallosta”, mutta sellaistapa ei tähän hätään löytynyt, joten ostin kolme pakettia viljabroilerin fileitä (merisuola). Jo eilen illalla ladoin ne uunivuokaan, suolaa ja pippuria väleihin ja laitoin uuniin (200 C, noin puolituntia). Jäähdytin ja laitoin yöksi jääkaappiin. Aamulla viipaloin fileet pitkittäissuunnassa ja sitten kokosin ruoan vuokaan.

Kylmä ruoka, jonka voit tehdä jo edellisenä päivänä. Hyvä vierasruoka. Tänään keittelin oheen pinaatti-tagliatelleä ja tein Insalta Capresen. Kukaan ei valittanut.

Tässä ohje, jota lihan osalta varioin em. tavalla.

Vitello (tai pollo) tonnato

1 paistovalmis kalkkunapaisti tai kalkkunafilettä (tai broilerfilettä!!!) 
1 purkki tonnikalaa öljyssä
1½ dl majoneesia
4 rkl kapriksia
4–5 anjovisfilettä
vettä/oliiviöljyä/kermaa
puolen sitruunan mehu
suolaa, mustapippuria
parmesan/grano padano -viipaleita

Paista kalkkunarulla tai file uunissa paistopussissa kypsäksi.
Jäähdytä (vaikka yön yli).
Leikkaa ohuiksi viipaleiksi.
Sekoita tehosekoittimessa tonnikala, majoneesi, puolet kapriksista ja anjovisfileet.
Purista joukkoon puolikkaan sitruunan mehu.
Notkista kastiketta vedellä, öljyllä tai kermalla.
Levitä astian pohjalle kastiketta ja sitten ohueksi viipaleiksi leikattua kalkkunaa/broileria,
viipaleiden päälle suolaa ja pippuria, ja taas kastiketta jne.

Anna makujen tasaantua useita tunteja ennen tarjoilua.

Ennen tarjoilua laita päälle loput kaprikset ja juustolastut.

Ja jälkkäriksi toinen klassikkoherkku! Mustikkakukko! Kuuluu tehdä isohkoon savikulhoon, mutta minunhan oli taas saatava uudet vuoat käyttöön. Taikinasta kaksi kukkoa.  Tämä on ehkä reliikki karjalaiseen ruokakulttuuriin hurahtamisen vaiheesta elämässäni.

Mustikkakukko

250 g voita
1 dl sokeria
2 dl ruisjauhoja
2 dl ohrajauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 litra mustikoita

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi. Sekoita jauhot ja leivinjauhe ja lisää voi-sokeriin. Vuoraa taikinalla vuoka, ja laita sinne mustikat ja ripottele loput sokerit joukkoon. Jos onnistut tee osasta taikinaa kansi kukolle. Minä en ole oikein onnistunut, joten olen vain murustellut osan taikinasta kukon kanneksi. Paista tunti 200-asteisessa uunissa.

Tämä on hyvää lämpimänäkin, mutta vielä parempaa jääkaappikylmänä kermavaahdon tai vaahdotetun vaniljakastikkeen kanssa.

Syksyllä 2007 ryhdyin kokoamaan toista keittokirjaani ja LappItalia -à la Carte ilmestyi sopivasti jouluksi, ja sen pieni painos oli vuodessa loppuunmyyty.

Se on yksi parhaista tekemistäni (keitto)kirjoista.

Nykyisin kyllä kuvat (ja erityisesti niiden pielessä oleva valkotasapaino) häiritsevät, mutta kyllä kai noillakin kuvilla ruokahalu edes vähän herää.

Ideana kirjassa oli yhdistää lappilainen ja italialainen keittiö. Siihenhän nimikin viittaa; järjestin töissä ja tuttavapiirissä (sähköpostitse) sekä blogissa kilpailun nimen keksimiseksi ja silloisen italian kielen jatkokurssikaverin ehdottama nimi valikoitui kirjan nimeksi.

Kirjassa on melkein sata reseptiä, joiden taustalla on minun ”ruoanlaittofilosofiani” tai se, että en osaa enkä tykkää pipertää. Hyvä resepti on mielestäni sellainen, että sen noudattaminen ei ole ihan turhan tarkkaa. Ainesten vaihtelu ja uusien mausteiden ja yrttien kokeilu saattaa synnyttää ikimuistoisen makuelämyksen; näin ruuista tulee ´omia´. Moni kirjan resepteistä on jatkuvasti käytössä, ja moniahan olen tänne blogiinkin kirjannut.

Nyt kun tässä on vähän pakosta joutunut säätelemään ruokavaliotaan, niin kaivoin kirjan esille katsellen, josko siellä olisi unohtuneita ruokia, jotka nyt maistuisivat. Ajattelin, että sitä mukaa kun näitä kokeilen, postailen myös tänne blogiin. Ehkä vähän muokaten ja soveltaen vanhoja ohjeita.

Ensimmäiseksi valikoitui ihana leipäboston! En ole pitkään aikaan sitä tehnyt, mutta eilen. Sen reseptiä en ole tänne aiemmin kirjoitellutkaan. Se on erinomainen lisä esimerkiksi kasvisosekeittojen yhteyteen tai vaikka perjantai-illan juustolautasen oheen. On kohtuullisen tuhtia leipää, ja siinä on rasvaa siinä määrin, että on vielä toisena ja kolmantenakin päivänä mehukasta ja makoisaa!

Pestoboston (2kpl)

4 dl maitoa
2 dl kermaa
1 pala hiivaa
2 kananmunaa
2 tl suolaa
2 rkl sokeria
6 dl hiivaleipäjauhoja
8 dl vehnäjauhoja
2 rkl oliiviöljyä
150 g pehmeää voita
4 valkosipulinkynttä
1 rkl tuoretta timjamia
1 dl pestokastiketta
parmesaaniraastetta

Liota hiiva kädenlämpöiseen maito-kermaseokseen.
Sekoita joukkoon kananmunat (jätä vähän voitelua varten).
Sekoita kuivat aineet keskenään ja sitten nesteeseen.
Lisää lopuksi loraus oliiviöljyä. Kohota taikina.

Sekoita täytteen aineet keskenään.
Vaivaa taikina toistamiseen.
Ota siitä palanen ja kauli kahden irtopohjavuoan
pohjalle sopivat pohjapalaset.
Voitele vuoka kevyesti öljyllä.
Kauli lopputaikina levyksi (tai kahdeksi).

Levitä täyte levy(i)lle ja rullaa.

Leikkaa rullasta 16–20 palaa ja laita ne pystyyn
vuokaan. Kohota ja voitele lopulla munalla ja
ripottele pinnalle juusto.
MUISTA laittaa vuokien alle folio,
josta olet nostanut reunat ylös,
jottei rasva valu uunin pohjalle
ja saa aikaiseksi palohälytystä.
Ks. eilinen postaus!

Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia.

Täytettähän voi varioida vaikka miten: esimerkiksi sienimuhennoksen jämät voisi olla hyvä tähän. Tai savulohta, tilliä ja voita sekaisin ja sitten vain rullailemaan bostoniin. Mitä muuta, mikä maistuisi? Kokeilehan ja kerro vinkkisi.

Eilisen järkyttävän räntäsateen jälkeen saatiin tänään hyvitystä: oli aurinkoinen, tyyni sää, ja kolmen päivän tauon jälkeen pääsin vihdoin pyöräilemään kunnolla.

Poikkimaantien sillalta näkymä kohti Oulujoen alajuoksua, – taas tässä kohtaa kaupunkiruska hehkui liekeissä. Ja joki ihan rasvatyyni, mikä on todella harvinaista.

Lämykällä (Lämsänjärvi) uimaranta jo tyhjä, eikä edes lintuja rikkomassa tyventä peilipintaa.

Intiaanikesästä voidaan ehkä puhua, ainakin suomalaisesta intiaanikesän versiosta.

Aamupäivällä vitkuttelin lähtöä ulos, ja siinä odotellessa tein tiikerikakun. Milloinhan viimeksi? – En ole oikein kuivakakkujen ystävä, muutenkin välttelen ”turhaa” leipomista. Turhaa siten, että tulee sitten syötyä makeaa jos sitä on kaapissa. 🙂 No ihan vaan meitä varten tätäkään en leiponut.

Raidoitus siten kuin meillä lapsuudenkodissa oli tapana: äiti teki aina vain yhden leveän raidan. Teki siten, että kaakaoraitaa, suklaista tummaa, oli yhtä paljon kuin vaaleaa. Ja ainoa oikea kaakao tiikerikakkuun on Ögönkaakao, jota entiseen maailmanaikaan sai vain Haaparannasta. Ja nimenomaan tällaisissa tölkeissä sitä meillä oli. Nythän se on Fazerin ”alla”, mutta hyvä tuote edelleen.

Pyörälenkiltä en olisi malttanut kotiutuakaan. Oli melko tyven, sää niin ihanan lämmin ja leppeä, kaupunki ja sen laitamat aika tyhjät, pyöräteillä hyvin tilaa, hyvä kirja kuuntelussa, ei mitään kiirettä mihinkään…

Jos eilen oli hyvää ”La Cucina Italiana” -tyylistä sapuskaa, niin oli tänäänkin. Tattirisotto. Ihan perinteinen, ainoa ero tavalliseen, että parmesan oli markkinoilta ostettua, melkein makeaa 24 kk kypsynyttä herkkua. Ja viininä alkoholiton rose (ei kuvassa), jollaista puoli pullollista oli jäänyt kaappiin … Näistä huolimatta tai niiden ansiosta oikein kelpo risottoa oli. Lisäksi Pehtoorille paistelin uunissa HK:n Prosciutto pekonia, ja toimintani saa kiitosta: sopi kuulemma erinomaisen hyvin risoton kanssa.

Oli meillä vielä hunaja-meloni-parmankinkku-salaattikin, joten hyvin Italian ikävää tuli helpotettua ja levollista, aurinkoista sunnuntaita vietettyä.

Kuvaan piti rotissööri-essu tällätä mukaan, sillä koko viikonlopun olen somesta saanut seurata/joutunut seuraamaan, kun ruokaystävät, monet oululaiset paistinkääntäjät ovat viettäneet Turussa kapitulia. Kymmenen kertaa mekin niissä pilheissä on oltu mukana, mutta tänä vuonna asiat vähän toisin, ja vielä me kapituliin joku kerta pääsemme ja lähdemme.

Eilisen kesäkurpitsapastan reseptin vohkin Harri Syrjäsen Instasta. Hänellä on siellä menossa OnePot Pasta -projekti. Yhden kattilan pastaruokaa… Juniori vinkkasi tästä, ja kyllä kannattaa ottaa seurantaan.

”Creamy” kesäkurpitsa🥒 sitruuna🍋 OnePot Pasta🍝

2 pientä kesäkurpitsaa
300g pastaa
1 mieto chili
1 sitruuna
1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
kourallinen mintunlehtiä
2 dl kermaa
0,5 dl oliiviöljyä
9 dl mietoa kasvislientä
1 dl raastettua parmesania
suolaa, mustapippuria myllystä

Leikkaa punasipuli ¼ renkaiksi. Pilko chili ja valkosipuli. Leikkaa yksi kesäkurpitsa lohkoiksi. Raasta toinen kesäkurpitsa ja purista käsin ylimääräinen neste pois. Revi mintunlehdet, jotta eteeriset öljyt tulevat esiin. Laita kasariin puolet oliiviöljystä ja lisää punasipuli, kesäkurpitsalohkot ja chili. Kuullota muutama minuutti ja ota lautaselle sivuun. Lisää kasariin loppu oliiviöljy sekä raastettu ja puristettu kesäkurpitsa ja valkosipuli. Freesaa miedolla lämmöllä jatkuvasti sekoitellen noin 5 minuuttia, kunnes rakenne muuttuu kermaisen pehmeäksi. Lisää kasvisliemi ja kerma. Kiehauta ja lisää pasta. Keitä hiljaa hymyillen noin 12 min. Lisää joukkoon kesäkurpitsa, punasipuli ja chili. Raasta sitruunankuori ja purista mehut siitä. Raasta parmesania mukaan ja mausta suolalla ja pippurilla. Lisää vielä mintunlehdet ja sekoita. Keitä vielä muutama minuutti, kunnes pasta on kypsää.

Nyt nauttimaan TTK:n alkamisesta.

Aamulla oli päästävä merenrannalle. Eikä Nallikari taaskaan pettänyt. Tovi siellä teki hyvää. Sitten matka jatkui.

Kaupungin kautta, Rotuaarilla kohtaaminen oikeasti vanhan valokuvaajan kanssa. Olimme anonyymejä, tunnistimme yhteisen harrastuksemme, tunnustauduimme ikuisiksi canonisteiksi, ja sähköpyöräilijöiksi, sekä Oulusta tykkääjiksi ja uuden oppijiksi. Melkein harmittaa, etten ehdottanut treffejä. Meillä riittäisi oppimista ja juttua. Kuitenkin luovuin ja jatkoin matkaa…

Vielä muutamia projektin täydennyskuvia, ja sitten Oulujokivarteen kulkemaan äänikirjan avittamana. Kesäaamu. Tuntui hyvälle.

Iltapäivällä äidin luona sairaalassa tavallista pidempään, pitkään juteltiin. Paljon mietittävää, koskettavaa, muistettavaa, ymmärtämistä vaativaa, elettävää, opittavaa sielläkin.

Tänäänkin meillä oli Pehtoorin kanssa kahden hengen herkullinen sapuska. Eilistä wasabimajoneesia hyödynsin tänään scampivartaiden ohessa, kuvasta puuttuu pala savulohta. Sekin sopi tähän settiin. Kukkakaalimuusia en ollut pitkään aikaan tehnytkään. Nyt siihen innosti kirja (Anne B. Radgen Berliininpoppelit-kirjassa vol. 6 sitä tehdään pariinkin otteeseen,) ja kun nyt on sen paras aika… Näyttää riisipuurolta kanelin kera, mutta ei sentään ole mitään sinne päinkään. On vielä parempaa!

Kukkakaalimuusi

1 iso kukkakaali
suolaa
jätä vähän keitinvettä loppuvaiheen säätöön….
30 – 50 g voita
1 dl kuohukermaa
muskottipähkinää

Tee kuten perunamuusi. (Keitä kukkis suolavedessä kypsäksi, soseuta sauvasekoittimella, lisää joukkoon voi, ehkä keitinvettä, desi kermaa, lopuksi maun mukaan muskottipähkinää. Kuumenna uudelleen. On hyvää. Ihan herkkua. Kestää lämmittämisen seuraavana päivänä.)

EIlisessä postauksessa on pankomarinoitujen ahvenfileiden ja wasabimajoneesi ohje. Klikkaudu sinne.

Olenhan tätä aikonut. Tänään sain aikaiseksi: pyöräilin uimaan! Valkeiselle (Valkiaisjärvi Hiukkavaaran takana) ajelin sunnuntaisuven aamussa, perhejuhannuksen jälkeisessä pyhäpäivässä, kun tilanne on sees. Pieni luonnollinen, liikkumisella höystetty euforinen olotila, auringon paisteessa, suviaamun leppeässä tuulessa.

Tekeeköhän muut sitä mitä minäkin? – Peittää paikkoihin liittyviä mielleyhtymiä, muistoja, kipeitä tuntoja käymällä samoilla paikoilla hakemassa uusia hyviä fiboja, ikäänkuin hautaamassa, päästämässä irti niistä menneistä. Vähän sillä mielin hain tuolla tänään uusia hyviä tuntoja ja kyllä oli niin hyvä uida. Tyventyikin parahiksi. Olin järvessä ja rannalla aika kauan.

Tällaisina kesäpäivinä minulla vilahtaa ajatus, että voisin luopua paljosta, että saisin asua järven rannalla, uida joka aamu sulan veden aikana, nähdä järven syksyn, talven – ehkä tehdä avannon, ja kevään. Kulkea ja kuvata sen jäällä ja sen rannoilla. Ja nimenomaan pulahtaa veteen kesäaamuina, kesäiltoina, uida kun huvittaa. Oi, että. Mutta onhan se hyvä että edes näin on mahdollista. Menisiköhän huomennakin? – Mikseipä. On tunne, että tarvitsen sellaista taas.

Iltapäivällä kotipiazzalla tyttären ja ukkelin kanssa nautimme viikonlopun rääppiäisiä, ja tulimme todenneeksi, että samppanjamansikkahillo on tämän juhannuksen makumuisto numero yksi* , nautimme auringosta ja minä sovin tapaamisen huomiseksi: on mummin ja Apsun humputtelupäivä!! Kesälomat on niin hyvä juttu.

* 

Mansikka-samppanjahillo

(Ohje Sanna Miettusen kirjasta ”Päivän paras hetki: aamiainen”)

1 l mansikoita
1 l vadelmia
1 vaniljatanko
1 kannelitanko
3 dl hillosokeria
1 dl samppanjaa (käytin kuivaa ranskalaista kuohuviiniä, cremantia)

Laita kaikki ainekset kuohuvaa lukuunottamatta kattilaan.
Kuumenna, vähennä sitten lämpöä siten, että hillo vain hieman poreilee.
Anna kiehua noin 15 minuuttia.
Ota kattila liedeltä, lisää kuohuviini.
Kaada hillo ilmatiiviisiin purkkeihin ja säilytä viileässä.

Meillä tätä on nyt viime päivinä ja aamuina nautittu mm. kaurapuuron, kreikkalaisen jukurtin, jäätelön, pavlovan ja croissantien kanssa. Sopisi varmastikin myös lettujen tai vohveleiden kanssa.

Äänin 7/7 se on täällä todettu ihan mahdottoman hyväksi.

Uudet arkiruokakokeiluni ovat jatkuneet ja pari kertaa olen antanut myös ”lihankorvikkeille” mahdollisuuden, vaikka joskus olen vannonut, että esim. Mifulla on porttikielto meidän keittiöön.

Mökillä oli (toistamiseen) testattavana, tällä kertaa omalla idealla kokattavana Like Chicken bite. Se on soijapohjaista maustettua ”broilerin kaltaista” proteiinisapuskaa, jota ei periaatteessa tarvisi kuin vähän paistaa pannulla. Niin tein. Ja vähän lisämaustamista. Keksin ruoalle oikein houkuttelevan nimenkin

Sinihomeisia broiskujäljitelmiä 🙂

1 pkt Like Chicken bite
1 rkl oivariinia
1 rkl rypsiöljyä
1 silputtu valkosipulinkynsi
1 silputtu iso salottisipuli

½ pss Aura-murua (tai iso kimpale Castello sinihomejuustoa)
tilkka omenamehua, kanalientä tai ruokakermaa 

Tee ensin salaatti (hunameloni sopii sinihomejuustoruokien kanssa aina hyvin) ja cuscous-lisuke (tai keitä riisiä). 

Kuullota sipulit rasvaseoksessa, lisää chicken bite, paista pari minuuttia ja lisää vähän jotain nestettä sekä lopuksi sinihomejuusto. Kun juusto on sulanut ja ruoka kuumaa, on se myös valmista! 

Tänään sitten kokeilussa Katin kommentissaan vinkkaama arkiruoka, jonka perusaineksena on maitopohjainen proteiiniruoka Mifu Fajitas

Mukailtu Katin Mifu-safka 

1 pkt Mifu Fajitas 
öljyä, oivariinia
½ pussia wokkivihanneksia (mielellään mukana vesikastanjaa, tulee mukavaa purutuntumaa)
½ pussia Rummon perunagnoccheja tai vaikka edellisen päivälta ruoalta jäänyt pasta 
salottisipulia, valkosipulia
paprika-, chili- ja umamijauhetta
Sweet Chili -kastiketta
suolaa, pippuria 

Tarjoiluun limeä, raastettua pecorinoa ja kermaista (sushi)majoneesia

Ainelista ja myös tekotapani näyttävät kirjoitettuna monimutkaiselta, mutta ei lopultakaan ollut sitä. Nopsasti valmistui tämäkin.

Keitä kattilassa tarpeellinen määrä gnoccheja, pari minuuttia riittää, kaada vesi pois ja sen jälkeen gnocchit odottamaan kulhoon, jossa voi maustaa ne chili- ja paprika- sekä umamijauheella. Tai mikä tuntuu hyvälle. 🙂
Lisää kattilaan oivariini-öljyseos, kuullota sipulit ja sitten mifun paistaminen (pari minuuttia riittää). Siirrä seos kattilasta lautaselle. 
Paista lopuksi wokkivihannekset. Mausta suolalla, ja kun ne ovat kypsiä, lisää kattilaan gnocchit ja Mifu. 
Mausta lisää – sekä gnocchit että Mifu vaativat maustepurkkien esille ottamista. 

Ennen tarjolle asettamista puristin päälle vähän limeä, raastoin pecorinoa ja pöytään sushi-majo, josta on tullut meille ”uusi ketsuppi, sinappi, kermaviili tai joku”. Se sopii aika moneen. Siis Creamy sauce for sushi. Ettei menis ihan turhan terveelliseksi ja kevyeksi tämäkään ruoka. 😀 

Tuosta juustoraasteesta (Pecorino) tuli mieleen vielä yksi suositus. Kaltaiseni pecorino/parmesan/sitruuna/lime-raastaja on ollut hyvin tyytyväinen viime kesänä Tampereen Culinaria-kaupasta ostettuun Cuisipron raastimeen. Nettikaupoissakin sitä näyttää olevan myynnissä. Suosittelen.

Makoisia arkipäiviä muillekin!

Oritkarissa oli monin tavoin kuvauksellista tänään. Myös merenjäällä.

Tänään on ollut hernekeittopäivä. Torstai, ja kohti laskiaista ja paaston aikaa mennään, niin tietysti hernesoppaa. Hernesopasta ja sen historiasta kirjoittelinkin jokunen vuosi sitten, joten ei siitä nyt sen enempää. Mutta tämänpäiväisestä sopasta on kerrottava vähän.

Tänään Tyär (ja poikaystävänsä luonnollisesti myös) palautuivat mökkimaisemista Ouluun vietettyään pohjoisessa viisi viikkoa. Mökkihöperöiden paluu oli syy, etten ihan vaan tavallista purkkihernekeittoa pöytään laittanut.

Tuunasin sopan italialaiseksi ja vähän peruskeittoa tuhdimmaksi. Olkoon sitten vaikka

Purkkihernesoppa meets Italia!

1 prk Jalostajan hernekeittoa + purkillinen vettä
1 pkt Luomu-kikherneitä
1 prk Härkäpapuja (Bonduel)

8 siivua panzanellaa (toki pekonikin käy, mutta italialaisempi ja parempi tähän on panzanella, jota Oulussa saa ainakin Torin Lihamestarilta)

1 prk smetanaa
1 rkl Dijonin sinappia

oliiviöljyä
½ nippua tuoretta oreganoa 

Ison kattilan pohjalle oliiviöljyä ja siihen kikherneet, joita suolasin kevyesti ja laitoin vähän umaamiakin.
Vähän aikaa niitä huljuttelin siinä. Seuraavaksi purkkihernekeitto ja lähes purkillinen vettä.
Anna niiden kiehua hiljalleen kymmenkunta minuuttia.

Vaahdota sillä aikaa smetana ja lisää siihen sinappi. Laita tarjoilukulhoon pöydälle. 

Laita panzanella leivinpaperin päälle 200-asteiseen uuniin. Niin kauan, että ovat ruskistuneet ja rapeutuneet (10 min. ?)
ja nosta sitten talouspaperin päälle, jotta rasva valuu pois ja jäähtyvät.
Sen jälkeen murustele tai leikkaa palasiksi, ja nämäkin tarjolle kippoon. 

LIsää keittoon purkillinen härkäpapuja ja kuumenna keitto. 

Sekoita lopuksi keiton sekaan silputtu oregano, jätä vähän yrttejä koristeeksi. 

Oheen Meriläisen leipomon Ruisrevittyä, voita ja tuorekurkkuviipaleita. 

Taas yksi hyvä arkiruoka, per favore!