Touhutiistai

Vaihteeksi sataa. Koko päivän on ”vaihteeksi” satanut, tai ainakin aina ja taas välillä.

Sadekuuron välissä ja niiden aikana liikkeellä autolla ja pyörällä, asioilla ja lenkillä. Pitkästä aikaa päivä, jolloin olen saanut touhutuksi monenmoista. Kylläpäs siitä tulee hyvä mieli.

Aamutuimaan Rajahaudan kunnostetun hiekkarannan kautta Taskisenperän venesatamaan ja sieltä vielä Kellon kalasatamaan.

Merellisissä merkeissä siis, ja vasta paluumatkalla sen verran sadekuuroja, että kaivoin satulalaukusta sadeviitan esiin – ja voila!! Hukassa olleet nappikuulokkeet (ne vanhat, johdolliset) sieltä tupsahtivat jostain mutkasta esiin. Siis hyvä sadekuuro!

Tummansinisen ”metsästyksessä” edelleen, kuten huomaatte.

Hyvin ehdin vielä käväistä kotosalla ennen kuin lähdin Tuiraan, Pinjaan. Jo oli aikakin: tuntuu kuin olisin saanut ”silmät paikoilleen”.

Pullataikinan vuoro – Pehtoorille raparperipiirakkaa anopin ohjetta mukaillen. Siis pullataikinapohja, nuoria raparperinvarsia sokeroituna, ja päälle vielä ”kuorrutus” = 1 kananmuna, 1 keltuainen, ½ – 1 dl sokeria, 2 tl vaniljasokeria, 1 dl kermaa/kermamaitoa. Lorautin vielä pari ruokalusikallista suola-karamellikastiketta raparperien päälle, jottei jäisi ihan kalorittomaksi tämäkään herkku. 😀 Ja kyllä siitä hyvää tulikin. Pieni nokare turkkilaista jukurttia piirakkapalan päälle niin maistui minullekin.

Vaikka eipä jälkkärin tarve kovin iso ollutkaan, sillä kävimme ulkona syömässä. Indian Cuisine asemaa vastapäätä on ollut testaamatta meidän ”Oulun etniset ravintolat” -listassamme, joten sinne siis. Joskus vuosia, vuosia sitten on käyty siellä, ja senkin perusteella voitiin tänäänkin todeta, että täysin odotusten mukainen. Kyllä curry oli hyvää. Naan-leipä ei niinkään. Pimeitä ja vähän tuhnuisiahan nämä useimmat aasialaiset ravintolat tahtovat olla, niin tämäkin. Mutta arvostelen ruoka edellä, joten parempaa keskitasoa tämä omassa sarjassaan oli.

Valokuva-asioillakin tänään ja ehdinpä vielä piipahtaa salillakin. En treenaamassa, vaan ihan vaan mittauksessa, mutta kuitenkin. Ja nyt viimeistelen Apsun Adidas-villasukat ja kuuntelen loppuun Kirsti Paakkasen elämäkerran. Kuten sanottu touhutiistai!

Viikonloppu alkaa herkutellen

Vaikea sanoa, mikä oli parasta, naattiporkkanat, hiiligrillattu dry aged ulkofile vai (uudella reseptillä tehty uudenlainen) avokadokerma. Ihan törkeen hyvää (kuten sanonta kuuluu) oli kaikki. ”Ken keitetyn paistaa, se makean maistaa.” (vanhempi sanonta, 🙂 )  – Naattiporkkanat. Pelkästään ne riittäisivät pääruoaksi. Varsinkin kun vielä lisää ihan pienen, pienen lusikallisen hunajaa porkkanoille… Ja sitten ehkä viipale tai kaksi erinomaista Tuban hapanjuurileipää! Sitä oli tänään meidän lähikaupassa (heidän omassa nettikaupassaan on paljon muutakin hyvää, erinomaista), ja vaikka meillä on nykyisin tosi harvoin leipää tai ehkä juuri siksi, niin nyt maistui tosi, tosi hyvälle.

Kesäporkkanat keitän pikaisesti kiehuvassa vedessä, todella jäävät al dente, ja sitten pannulle kunnon nokare oikeaa voita, jossa paistoa jokunen minuutti (samalla paistuvat sipulirenkaat), lopuksi suolaa, pippuria ja vähän juoksevaa hunajaa. Karkkipäivä! Dry aged lihaa Pehtoori kävi hakemassa Torin lihamestarilta, grillasi hiilillä. Joten olihan meillä gourmetia, viinin hain jo viime viikonloppuna: portugalilainen Pinha. Ehkä en osta uudelleen tai sitten pitää olla joku tosi mausteinen pata- tai grilliruoka sen kaverina. Mutta ei se huono ollut.

Avokadokerman ohje oli uusimmassa Glorian Ruoka ja viini -lehdessä, jonka olen jopa tilannut (Digikamera-lehden lisäksi minulle ei nykyisin muita tulekaan).

Avokadokerma

1 avokado
½ ruukkua basilikaa
1 sitruunan mehu
½ dl luonnonjukurttia
mustapippuria, suolaa

Koverra avokadoliha kuoresta lusikalla kulhoon, kaada puristettu sitruunan mehu päälle, lisää basilikan lehdet ja laita muut aineet joukkoon. Soseuta tahnaksi sauvasekoittimella.

Varsinaisesti tämä ei ole lihan lisäke, mutta toimi hyvin, ja tuon leivän kanssa varsinkin. Mutta luulenpa että sunnuntaina Perämeren lohen kanssa on mitä parhain kumppani. Varmasti sopii äyriäistarjoiluunkin. Niin hyvää suoraan kulhon reunoiltakin!

Näin siivouspäivän sapuskaksi kohtuullista. 😉 Joka tapauksessa erottaa arjen viikonlopusta ja se oli tarkoituskin.

Jotta toivottelen kaikille makoisaa ja aurinkoista viikonloppua.

Hyvä ruoka, parempi mieli

Niinhän se on. Ainakin minulla: ”Hyvä ruoka, parempi mieli”. Ruoka on lohduksi. Iloksi. Haaste. Väriä. Opiksi. Yhdessäoloksi. Rakastamiseksi. Hyväksi arjeksi. Tekemisen iloksi. Voimaannuttamaan. Yhteisöllisyyden ja seuran tuojaksi. Aina tarpeen.

Tälle päivälle ei ollut pitkälle vietyä etukäteissuunnittelua, mutta aamulla kauppalappua tehdessä selailin keittokirjojani, ja päätin, että tänään on ”mun päivä”. Siispä Sikke Sumarin keittokirjasta ”lämmin vuohenjuusto-hedelmäsalaatti”. Ohjeen lopussa lukee näin: ”Tarjoa lämpimänä kylmän, helmeilevän roseeviinin kanssa aurinkoisena päivänä suuren puun katveessa”. Ehkä juuri tuo lause sai aikaan päätöksen: ”Tätä tänään.” Tämä päätös huolimatta siitä, että tiesin, ettei päivästä tule aurinkoista, eikä lämmintä.

Lämmin vuohenjuusto-hedelmäsalaatti

2 sentin paksuista viipaletta vuohenjuustoa
oliiviöljyä
rosmariinia
timjamia
vesimeloniviipaleita
hunajameloniviipaleita
2 tl hunajaa
2 rkl pistaasipähkinöitä
mansikoita
mustapippuria

Silppua timjamia ja rosmariinia (oksa molempia) oliiviöljyn sekaan. Laita vuohenjuustoviipaleet öljyyn marinoitumaan muutamaksi minuutiksi.
Aseta viipaleet leivinpaperin päälle ja paista uunissa 200-asteessa kunnes juusto pehmenee (noin 5 minuuttia) tai paista pannulla (siten teen ensi kerralla).

Asettele meloniviipaleet lautasille, ja nosta paistettu vuohenjuusto niiden päälle. Valuta päälle hunaja, paahdetut pinjansiemenet ja lisää mansikat.  Mustapippuria myllystä. Niin hyvää!

Ohessa Calamata-leipää kaupasta ja Pehtoorin grillaamia kokonaisia scampeja/jättikatkoja.

Hain rapuja Aasia Marketista aamupäivän pyörälenkillä ja ehdin parahiksi laittaa ne sulamaan ja marinoitumaan.

Grillittavien jättirapujen marinadi

2 limen mehu
1 valkosipulin kynsi murskattuna
1 vihreä chili silputtuna
2 tl raastettua inkivääriä
1 dl oliiviöljyä

Pari, kome tuntia marinadissa ja pikainen kypsennyt kuumassa grillissä, ja siinä ne oli.

Näitä ei nautittu aurinkoisena päivänä puun alla, vaan koti-Festassa illansuussa sen jälkeen kun olin pikkuiset vienyt kotiinsa iltapäivän vierailun jäljiltä.

Kesäkuun perjantaina on usein ollut ohjelmassa verenluovutus: vähän kuin kesäloman alkajaisiksi. Niin tänäänkin. Ja olihan kyllä ihan erilainen meininki kuin ennen. Onneksi olin varannut ajan etukäteen. Suosittelen varaamista. Ja ensimmäistä kertaa ikinä, suunnilleen ikinä 😉 , kaikki sujui ongelmitta. Suonet löytyivät, neula kohdallaan, ja siinä se oli: neljä minuuttia ja puoli litraa apua jollekin oli pussissa. Niin hyvä mieli siitäkin. Hyvä mieli.

Pieni kesäjuhla

Aamun siivous- ja pyykkäyshommien jälkeen päämäärättömästi ulos, jonnekin – pyörällä. Tie vei kohti etelää, aurinko paistoi, tuntui liki kesälle, – jossain risteyksessä päätin, että ei taas Kempeleeseen, – siis Oulunsaloon. Lentokentälle.

Siellä oli niin surullista. Ei lähdön iloista tunnelmaa, ei lempeitä kotiintuloja, ei kiireisiä työtätekeviä, ei eron hetkiä, ei halauksia palaaville. Surullista, tyhjää, hiljaista. Kummallisesti halusin sieltä äkkiä pois. Poljin Oulunsalon kirkolle, kuvasin sen jo viime kesänä, mutta nythän piti hakea nalle!

Vähän nolona siellä kiertelin, kun oli juuri saattoväkeä saapumassa kirkkoon, mustissaan, kukkalaitteiden kanssa, hiljaisina lauantaiaamun auringossa. Löysin nallen, ja pian menin sivummalle juomaan matkakahvini, ja vähän mutkan kautta kotiuduin siten, että sain sen 50 kilometriä mittariin. Hyvä hyrinä siitä, että ollaan kuitenkin menossa kohti kesää: on tämänkin jälkeen edessä paljon hienoja retkiä…

Ja tänään sitten sain yrttipenkkini valmiiksi: taimet ja pistokkaat maahan ja koreihin – iltapäivän auringossa, kädet mullassa. Nyt on toiveissa yrttejä kesän herkkuihin.

Herkuista puheenollen. Kuukauden on ollut ystävien kanssa puhetta, että ”kunhan lämpenee” niin tavataan ulkona… No nyt! Tänään oli sille aika ja mahdollisuus. Meidän piazzalla on mahdollisuus järjestää turvavälit ja viettää pieni tovi yhdessä – livenä. Tein kukkafocaccian. Ja vadelmapossetia. Myös hugot ja macarons mukana tarjoilussa. Pientä kaunista, hyvää. Tärkeämpää kohtaaminen. Kesä, tyven illansuu, piha, ystävät …  Mitäpä tässä muuta. ..

Kukkafocaccia. Leivän ohje entinen, koristeluun ideoita Instasta.

Vanhat reseptit uusiksi

 

Kun ihmisellä on paljon aikaa, …

eikä oikein jaksa paneutua kuvien (tai paremminkin korttitilauksen) tekoon,

eikä sittenkään ollut äidin käyttämistä OYSissa (lääkäri sairastunut)

eikä pyörälenkilläkään jaksanut koko päivää olla, vaikka hyvä kirjakin (Pirjo Tuomisen Satakuntasarja menossa) on nyt kuuntelussa

eikä tänään sittenkään ollut pullanleivontapäivä (siirtyi huomiselle kun Apsu tulee kaveriksi),

niin voi tehdä maanantain salaattiruoasta pienen ”installaation”. Ei, en suinkaan itse keksinyt tuollaista. Serkkuni (armoitettu käsityö- ja askartelijaihminen, tiffanytöiden yms. sellaisten tekijä) julkaisi kuvan tällaisesta salaattiteoksesta. Pöllin idean ja sovelsin.

Jotta ei jäisi vain silmänruoaksi, tein pohjan vanhalla kunnon couscous-salaattiohjeellani (resepti LappItaliassa sivulla 46 ja täälläkin). Tämä sopii paitsi pääruoaksi arkena, niin oikein hyvin lisukkeeksi kesän grilliherkuille. Kahden hengen ”kimppu” oli aika pieni, mutta tästä saa näyttävän buffet-pöydän ruoan jos ruokailijoita on enemmänkin.

Toinen vastikään uudistamani vanha luottoresepti on leipä. Ohje on ”Riemusta ruoanlaittoon” -keittokirjassani, siis siinä ensimmäisessä, ja siellä leivän nimi on Toscanalainen rusina-pähkinäleipä. Mistähän tuollaisen nimen olen tälle ”pullalle” olikein tempaissut? Toscanalainen tämä ei kyllä oikein voi olla, koska aidossa toscanalaisessa leivässä ei ole suolaa nimeksikään ja tässä sitä on kokonainen ruokalusikallinen!  Ohjeessa on toinenkin virhe. Nimenomaan lyöntivirhe: 1 g rusinoita!!  Noh juuri nuo rusinat ja pähkinärouheen vaihdoin pois, ja laitoin niiden sijaan pussillisen (Earth Control) karpalo-cashew-sekoitusta.

 

Vähän pienin niitä, mutta kokonaisiakin jäi joukkoon. Kyllä oli niin hyvää. Syötiin kokonainen leipä (ohjeesta tulee kaksi leipää) porukalla, Apsukin tykkäs mahdottomasti.

”Toscanalainen” juhlaleipä

3 dl vettä
35 g hiivaa
½ dl öljyä
1 rkl suolaa
1 g rusinoita
75 g pähkinärouhetta
2 dl grahamjauhoja
1 dl ruisjauhoja
4 dl vehnäjauhoja
Liuota hiiva haaleaan veteen. Vatkaa mukaan öljy, suola, hienonnettu
anis, rusinat, pähkinärouhe ja graham- ja ruisjauhot. Alusta taikina
kimmoisaksi vehnäjauhoisilla. Anna kohota. Leivo taikinasta kaksi pientä
limppua ja kohota pellillä. Voitele kohonnut leipä öljyllä ja paista ensin
250 asteessa noin 10 minuuttia ja sitten pudota lämpö 200 asteeseen.
Jatka paistamista vielä noin 25 – 35 minuuttia.

Kaloreita ja niiden kuluttamista

Aamupäivän pyörälenkin kohteena urheiluvaatekauppa. XXL:stä oli kertakaikkisen pakko käydä ostamassa itselle uudet ulkoiluhousut. Minun molemmat sopivat, välikausiulkoiluhousut on mökillä. Täällä kotona vain toppahousut, ohuita kesä/saliverkkareita ja kahdet vanhat, isot goretexit. Joten etsin aamulla netistä valmiiksi mieluisat, sykkelöin kaupalle, tein täsmäiskun sisään, ostin housut sovittamatta ja palasin kotiin. Sopivat ja kaikin puolin hyvät ovat. Illalla piti käydä toinen pyörälenkki, jotta pääsi kokeilemaan uusia pöksyjä. Hyväksi havaitsin käytössäkin. 😀

Nythän taitaa koronatartunnalta välttyminen olla helpompaa kuin pitkään aikaan tulevina kuukausina. Tällä hetkellä Oulussa on todettu yhteensä 89 tartuntaa, eikä moneen päivään ole löytynyt  yhtään uutta. Vieläkään  ei kovin paljon väkeä ole liikkeellä, joten ennen kuin rajoitusten purku alkaa vaikuttaa, on vähän sellainen tyyntä ennen myrskyä -tuntuma? Jokapäiväisenä tätä shoppailua ei kylläkään ole tarkoitus ryhtyä harrastamaan. 🙂

[Tämä on mielestäni edelleen Oulun kaunein koivikko. Se on Pateniemessä. Ilta-auringon valossa uutta asuinaluetta varten raivatun montun täytyttyä sulamisvesistä näytti kuin olisi ollut jossain järven rannalla.]

Pyöräilyn ja shoppailun lisäksi ruoanlaittoa. Tein eka kertaa taas yhden ”viraalihittireseptin” mukaan sapuskaa. Ja aina vaan helpompaa.

Mehevä tonnikalapiirakka poikkeaa monin tavoin siitä jota minulla oli 80-luvulla tapana tehdä jos kaverit tulivat meille etkoille tai tupareihin tms. Silloin piirakkapohja oli kaupan voitaikinasta ja täytteenä keittyä riisiä, tonnikalaa, herneitä, keitettyjä kananmunia ja tilliä. Tämänpäiväinen oli paljon simppelimpi ja kevyempi. Ihan kelpo ruoka hyvän feta-salaatin kera. Jos/ehkä teen tätä uudelleen, niin silloin sitten oheen esim. kermaviilistä, tillistä, sitruunatilkasta, suolasta kastike oheen.

Mehevä tonnikalapiirakka (Ohje Iltalehdestä)

Pohja:

200g kermaviiliä
1 kananmuna
2 ½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Täyte:

200g kermaviiliä
2 kananmunaa
2 prk tonnikalaa
valkosipulia +mausteita
juustoraastetta

Kaada vesi pois tonnikalapurkeista. Sekoita kaikki pohjan raaka-aineet keskenään (leivinjauhe ensin vehnäjauhojen kanssa) ja kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun piirakkavuokaan.
Sekoita täytteen ainekset keskenään ja kaada täyte raa’an pohjan päälle. Lisää halutessasi hieman juustoraastetta.
Paista 200 asteessa kauniin ruskeaksi, noin puoli tuntia. Taikina tulee piirakkavuokaan (24 cm) piripintaan: käytä siis hieman isompaa tai suojaa uunin pohja vaikkapa pellillä.

Tämä oli oikeastaan yhdenlaista tonnikalapullaa. Variointimahdollisuuksia on varmasti paljon. Voisi jättää toisen tonnikalapurkin pois ja laittaa tilalle silputun paprikan ja sipulin?

Ja sitten viikonlopulta yksi resepti. Key Lime Pie! Sehän on tiedossa, että olen sitruunapiirakka-fani, mutta ehkä vielä sitruunaakin enemmän pidän limestä. Monessa muodossaan. Ja tässä tuli kyllä nyt yksi suosikki.

Ihan pelkkää kaloria koko piiras, mutta ei sitä isoa palaa tarvi syödäkään. Ohjeessa kehotetaan pakastamaan ennen nauttimista, ja kyllä se kannattaa ehdottomasti tehdä. Ja sitten antaa tovi (5 – 10 min.) sulaa. Mahdottoman hyvin tämän yhteyteen sopi myös kermavaahto, jonka maustoin vaniljalla, enkä millä tahansa, vaan nimenomaan ”mexican vanilla” -jemmastani lorautin pari teelusikallista vispikerma-sokerivaahdon joukkoon.  Taas kerran tuli todettua yksinkertainen on hyvää! Ihan tolkuttoman hyvää.

Key Lime Pie (limepiirakka) (tämänkin ohje Iltalehdestä)

1 pkt Digestive keksejä
100 g sulatettua voita

 Murskaa keksit ja lisää sulatettu voi. Painele massa reunoja myöten kakkuvuokaan ja aseta pohja jääkaappiin kovettumaan.

5 dl kermaa
3 dl Creme fraichea
1,5 dl limen mehua
1 limen kuori
1,5 dl sokeria

Kiehauta ainekset keskenään ja lisää limen mehu joukkoon. Siivilöi, jäähdytä ja kaada massa vuokaan jähmettyneen keksipohjan päälle.
Pakasta, mutta muista ottaa ulos, kun piiras on melkein jäätynyt. Tai ota ajoissa sulamaan jääkaappiin.

Reseptejä kotoilupäiviin

Uusien arkiruokien kokeilu ja leivonta on ollut viime viikkoina myös meidän huushollissa nouseva trendi. Leivontakokemuksista ja -resepteistä olenkin täällä jo ”raportoinut”. Nyt sitten vuorossa muutama sämpyläohje, jotka ovat kyllä somessa pyörineet jo kauan ja moni on varmastikin ne jo kokeillut, mutta minulla nämä olivat vasta nyt maisteltavina.

Sikke Sumarin rapeat aamusämpylät ovat kyllä tällaisina kotoiluaikoina mainio ja makoisa juttu. Kun on hetki aikaa odotellakin aamiaista, eikä tarvitse sännätä töihin tai kouluun kiireellä. Vaikka nopsasti nämäkin  syntyvät. Herättyäsi laitat uunin päälle, lusikoit taikinan uunipellille ja reilun puolen tunnin päästä sinulla on ihania, rapeita mutta pehmeitä sämpylöitä. Minä paistoin samasta taikinasta sunnuntaiaamuksi sämpylät, päiväruoalle kun pikkuperhe tuli syömään ja sitten vielä maanantaina aamulla meille riitti muutamaan sämpylään.

Pitkiin aamuihin (tai sopan seuraksi) sämpylät 

7,5 dl vettä
25 g tuorehiivaa
1 rkl suolaa
1,5 dl ruisjauhoja
2 dl kokojyväjauhoja (tai spelttiä, emmeriä, grahamia.. minä laitoin desin kaurajauhoa ja desin kauralesettä)
noin 10 dl vehnäjauhoja

Sekoita vesi, hiiva ja suola yhteen ja lisää ensin ruisjauot ja kokojyväjauhot.
Lisää sitten vehnäjauhoja, kunnes tulee paksun puuron kaltainen taikina.
Älä vaivaa taikinaa. Reipas sekoitus isolla lusikalla riittää.
Taikina on valmis kun tunnet, että siihen syntyy hiukan sitkoa.
Laita taikina leivinpaperilla ja liinalla peitettynä jääkaappiin yöksi.
Tee sämpylät aamulla suoraan jääkaappikylmästä taikinasta isolla lusikalla leivinpaperin päälle uunipellille.
Huiskauta päälle vähän jauhoja ja ehkä siemeniäkin ja paista uunissa 220 asteessa 35min.
Pitkä paistoaika ja kuuma uuni takaavat rapean kuoren.

Kyllä on kuule talossa taas kätevä emäntä/isäntä, kun näitä puuhaat! Helppoa ja hyvää.

Meidän eilisellä puistoretkellä oli Sami Kurosen sämpylöitä, jotka Juniori oli leiponut: ”Helppoja olivat”, sanoi. ”Hyviä”, todettiin porukalla. Nyt kun kauppojen tuorepaisto-yksittäissämpylät ovat ”karanteenissa” niin tästä!

Kurosen sämpylät

6 dl vettä
25 g hiivaa tai 1 pussi kuivahiivaa
1 tl suolaa
1 rkl hunajaa
2 dl vehnäleseitä
12 dl vehnäjauhoja

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, hunaja ja vehnäleseet. Sekoita hyvin.
Lisää vehnäjauhoja vähitellen samalla sekoittaen. Taikina saa jäädä löysähköksi.
Peitä liinalla ja anna kohota tunti lämpimässä paikassa.
Levitä pöydälle vehnäjauhoja ja kaada taikina jauhojen päälle. Leikkaa sopivan kokoisia paloja ja pyörittele ne palloiksi jauhoisilla käsillä.
Paista 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, kunnes sämpylät saavat väriä pintaan.

                            (Sami Kuronen, Elämäni reseptit (Otava 2019))   ja  Ilta-Sanomat 

Vähän tuoreempi nettireseptilöytö on

Teresa Välimäen ”peltiruoka

Uunipellille ladotaan kaikki ruoka-ainekset, ja kypsennetään kerralla. Sopii erityisen hyvin pienen ruokakunnan kokkailuihin. Ilta-Sanomien artikkelissa Välimäki kertoo, mitä hän näihin pellisiin laittaa (kannattaa tsekata). Alla olevista kuvista näet, mitä minä toissapäivänä kokeilin.

Porkkananapit ovat tarpeeksi ohuita, että kypsyivät lohen kanssa tasatahtia, mutta jäivät ´al dente´ -rapeiksi. Niiden päälle laitoin pari teelusikallista hunajaa, – ja suolaa. Muiden päälle laitoin Arlan salaattijuustokuutioita öljyineen kaikkineen (ei öljyä lohen päälle). Kalalle tietty myös vähän suolaa.

Ja tulipa helpolla hyvää. Oheen vielä pieni vihersalaatti kurkun ja fetamurujen kanssa. Paista 220-asteisessa uunissa 15–20 minuuttia.

 

Hei, ja sitten! Muistattehan ”Jokaviikkoinen soppamme”. Tässä on luetteloituna alkuvuoden 2017 keitot, reseptit kaikkiin löytyvät teeman alta.

Soppaprojektini ohjeissa on monen monta hyvää, nopeaa, makoisaa arki- ja juhlasoppaa. Ja lähes poikkeuksetta nämä ovat sellaisia, että kestävät pakastamisen. Siis tee kattilallinen ja pakasta loput: ei tarvitse syödä montaa päivää peräkkäin, mutta on kotitekoista valmiina.

Nyt kun kaupassa käynnit on harvenneet tai tilaus tulee harvoin, kannattaa suunnittella ruokalistaa useaksi päiväksi valmiiksi. Ks. esim Pimun kanakeitto, siitä kahdeksi päiväksi idea… Jauhelihakeiton upgreidattu versio sopii arkeen ja viikonloppuna korona-aikana syömään alkuruokana fenkolikeittoa de luxe! – ja sen oheen rapeita sämpylöitä?