Pieni juhla, paljon puhetta

Kesän viimeiset tuoreet mansikat?  – Ehkä niin.

Tänään kotosalla venetsialaiset, laidunkauden lopettajaiset, – mutta ennen kaikkea kohtaaminen, ystävien tapaaminen, yhdessä syöminen, elämänmenosta puhuminen ja kuuntelu. Sukupolvet, lapset, lastenlapset, vanhemmat, sairaudet, oireet ja lääkkeet, tulevaisuuden pelot ja menneiden muistelut. Koko elämisen kaari, kaikki mennyt hyvä, kaikki pelottava tuleva. Ja toisaalta hyvän odotukset, menneiden hautaamiset… Tällaiset illat ovat tärkeitä. Pimenevässä illassa, pimenevässä vuodessa, – mutta kyllä tässä eteenpäin mennään. Siihen uskon.

Ja tuli vähän terästäydyttyä myös keittiössä. Kehittelin porofileille uuden kastikkeen: demi-glacea, karpaloa, lakritsia, pippuria. Ja kyllä, hyvää se oli. Mutta älkää kysykö mittasuhteita, joka tapauksessa kauan sitä hauduttelin. Toinen uusi juttu oli ”some-omenapiirakka”. Sepäs olikin hyvää. Semminkin kun tein sen oheen kulhollisen mascarpone-vaahtoa. Lupaan kirjoitella tähän ohjeita huomenissa.

Huomenna pyhä, sunnuntai, lepopäivä? Taitaa olla – tai ehkä ei sittenkään. Muuttoasioita vielä huomenissa…

~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tässä linkki omenapiirakan ohjeeseen …  Voin kyllä suositella tämän leipomista.

https://satukoivisto.fi/omenapiirakka-somenapiirakka-hurmasi/

Ja ruokavieraat sekä Pehtoori kyllä yhteen ääneen todistivat, että liki retromaineen saanut mascarpone-kastike (oma kehitelmäni… 😉 ) sopi tämän kanssa erinomaisesti. Amaretton mantelisuus tukee piirakan mantelijauhetta. Kokeilehan. Ohje on ensimmäisessä keittokirjassani ”Riemusta ruoanlaittoon” sivulla 73. Se on on hyvä kastike. Sopii moneen…

Energian kulutusta ja hankintaa

Vielä on kesää…

Hyvin tuulista kylläkin. Aamulla olin topakkana lähdössä pohjoiseen, Iihin, mutta jo Pateniemessä totesin, että onpahan edessä niin kova, puuskainen vastatuuli yli 30 kilometrin matkalle, että enpä sittenkään taida. Olkoonkin, että olisi ollut hulppea paluumatka.

Niinpä käännyin sivumyötäiseen, risteilin suuntaan jos toiseenkin etsien suojaisia reittejä. Ja sain kuin sainkin liki kolme tuntia kulutettua liikkuen: Pateniemen uusittu venesatama, Linnanmaan puutarha, Aaltokankaan ja Ritaharjun uudet asutusalueet, sitten Kuivasjärven ja Pyykösjärven kautta Tuiraan (LIdl!) ja vielä Nallikari ja sitten kotiin.

Elokuussa kaupungissakin ilo kulkea: kauniita, hyvin hoidettuja pihoja, puutarhoissa kylläisiä värejä, puistot vehreitä, pieniä polkuja pyöräilijällekin, vesien äärellä kimmellystä, aurinkoa koko ajan, kesän lopun leppeä lämpö. Joka sitten jatkui kotipihalla.

En tiedä, mistä moinen idea, mutta ehkä juuri lämpö aiheutti sen, että päätin lopulta tehdä (välimerellistä) mansikka-vuohenjuustosalaattia ja bolognese-kastiketta pastalle. Alkuruokasalaatti jotenkin odotusten mukainen. Makea ketjap manis -soija sopi salaattikastikkeeksi vähintäänkin tavattoman hyvin, eikä hunaja-balsamico-yhdistelmä ollut sekään huono.

Ja ihan peruspastaa, tosin soosi ehkä ei ihan perus. Vaatii nimittäin parin, kolmen tunnin keittämisen. Mutta on sen väärti, ja ehdottomasti kannattaa tehdä tupla-annos. Nyt on pakkasessa monen arkiruoan varmuusvarasto.

Ohje on mm. LappItalia-opuksessani (sivulla 72). Tänään kolminkertaistin porkkanan, sipulin, valkosipulin ja sellerin määrän. Vähän niinkuin vegempään, kevyempään suuntaan siis. Bueno! Eikä parmesaania vaan raastettua pecorinoa. Tulipahan syötyä turhankin paljon.

Ja iltapäivän lopulla kotipiazzalla äänikirjan ja kutimen kanssa kiireettömyydestä, leppeästä tuulesta ja elokuisesta lämmöstä nauttien.

Juhlapäivä

Pendolino Helsingistä Ouluun toi illansuussa tyttären ja pyöränsä. Puoleen vuoteen ei olla tavattu, joten ikävähän se on jo ollut. Korona, opiskelut ja työt ovat pitäneet Esikoisen pois kotikotoa. Toukokuun lopussa etäopiskelu Helsingin yliopistossa vaihtui etätöiksi (harjoittelija-koodari) Aalto-yliopistossa, joten lomaa ei ole ollut, eikä ole nytkään, mutta nyt on sopiva välämä tehdä etänä vaikka pari viikkoa Oulusta asti.

Tervetulosapuskalla olimme sitten kolmistaan, mutta ei se estänyt minua tekemästä vähän parempaa ruokaa, oikein alkuruokaa ja jälkkäriäkin.

Alkuun oli liekitettyjä scampeja, pääruokana pastaa ja jälkkärinä uudenlaista raparperihyvää.

Ohje suoraan Rajamäen sivulta. Ohjeessa mainittua Liquid Chiliä on haettu sekä S- että K-marketeista, mutta eipä löytynyt. Laitoin vähän peperoncinoa (ital. chilisekoitus) ja yhden vihreän tuorechilin.

Chili-katkarapupasta tuoretomaattikastikkeella

Neljälle

500 g kirsikkatomaatteja
4 valkosipulinkynttä
1 rkl Rajamäen Ekstra-Neitsytoliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria
kourallinen basilikanlehtiä
180 g katkarapuja
2 rkl kapriksia
2 tl Rajamäen Liquid Chiliä (tai maun mukaan)
500 g tuorepastaa

Halkaise osa kirsikkatomaateista, jätä osa kokonaisiksi. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota tomaatteja ja valkosipuleita muutama minuutti. Mausta suolalla ja mustapippurilla, lisää hienonnetut basilikanlehdet. Ota puolet seoksesta ja soseuta suurpiirteisesti sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Palauta pannulle.

Lisää tomaattien joukkoon sulatetut katkaravut, kaprikset ja Rajamäen Liquid Chili. Anna kuumentua.

Keitä tuorepasta pakkauksen ohjeen mukaan, valuta. Sekoita pasta kastikkeen joukkoon. Tarkista maku ja tarjoile. 

 

Ja jälkkäriksi raparperia ja vaniljajätskiä. Lakritsi sopii mahtavasti tähän. Ohjeen löysin Liemessä-blogista. Helppoa, hyvää, kesäruokaa.

Lakritsi-raparperimuru

3 dl kaurahiutaleita
1 dl emmerjauhoja (tai speltti tai vehnä)
2tl kanelia
1 dl ruokosokeria
100 g sulatettua voita
3 vartta raparperia
3 tl lakritsijauheutta
0,5 dl ruokosokeria (tai maun mukaan)
1 rkl perunajauhoja

Tarjoiluun:
vaniljajäätelöä

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Pese ja pilko raparperit pieniksi. Laita raparperit kulhoon ja sekoita joukkoon sokeri, perunajauho ja lakritsijauhe. Voitele piirakkavuoka ja levitä raparperit pohjalle. Paista uunissa 15min. Tee sillä välin kauramuru. Sulata voi. Sekoita kulhossa kaikki aineet sekaisin ja levitä raparperien päälle. Paista 200 asteessa 30min. Nauti vaniljajäätelön kera.

Niin hyvä, kun on Tyär tullu …

Touhutiistai

Vaihteeksi sataa. Koko päivän on ”vaihteeksi” satanut, tai ainakin aina ja taas välillä.

Sadekuuron välissä ja niiden aikana liikkeellä autolla ja pyörällä, asioilla ja lenkillä. Pitkästä aikaa päivä, jolloin olen saanut touhutuksi monenmoista. Kylläpäs siitä tulee hyvä mieli.

Aamutuimaan Rajahaudan kunnostetun hiekkarannan kautta Taskisenperän venesatamaan ja sieltä vielä Kellon kalasatamaan.

Merellisissä merkeissä siis, ja vasta paluumatkalla sen verran sadekuuroja, että kaivoin satulalaukusta sadeviitan esiin – ja voila!! Hukassa olleet nappikuulokkeet (ne vanhat, johdolliset) sieltä tupsahtivat jostain mutkasta esiin. Siis hyvä sadekuuro!

Tummansinisen ”metsästyksessä” edelleen, kuten huomaatte.

Hyvin ehdin vielä käväistä kotosalla ennen kuin lähdin Tuiraan, Pinjaan. Jo oli aikakin: tuntuu kuin olisin saanut ”silmät paikoilleen”.

Pullataikinan vuoro – Pehtoorille raparperipiirakkaa anopin ohjetta mukaillen. Siis pullataikinapohja, nuoria raparperinvarsia sokeroituna, ja päälle vielä ”kuorrutus” = 1 kananmuna, 1 keltuainen, ½ – 1 dl sokeria, 2 tl vaniljasokeria, 1 dl kermaa/kermamaitoa. Lorautin vielä pari ruokalusikallista suola-karamellikastiketta raparperien päälle, jottei jäisi ihan kalorittomaksi tämäkään herkku. 😀 Ja kyllä siitä hyvää tulikin. Pieni nokare turkkilaista jukurttia piirakkapalan päälle niin maistui minullekin.

Vaikka eipä jälkkärin tarve kovin iso ollutkaan, sillä kävimme ulkona syömässä. Indian Cuisine asemaa vastapäätä on ollut testaamatta meidän ”Oulun etniset ravintolat” -listassamme, joten sinne siis. Joskus vuosia, vuosia sitten on käyty siellä, ja senkin perusteella voitiin tänäänkin todeta, että täysin odotusten mukainen. Kyllä curry oli hyvää. Naan-leipä ei niinkään. Pimeitä ja vähän tuhnuisiahan nämä useimmat aasialaiset ravintolat tahtovat olla, niin tämäkin. Mutta arvostelen ruoka edellä, joten parempaa keskitasoa tämä omassa sarjassaan oli.

Valokuva-asioillakin tänään ja ehdinpä vielä piipahtaa salillakin. En treenaamassa, vaan ihan vaan mittauksessa, mutta kuitenkin. Ja nyt viimeistelen Apsun Adidas-villasukat ja kuuntelen loppuun Kirsti Paakkasen elämäkerran. Kuten sanottu touhutiistai!

Viikonloppu alkaa herkutellen

Vaikea sanoa, mikä oli parasta, naattiporkkanat, hiiligrillattu dry aged ulkofile vai (uudella reseptillä tehty uudenlainen) avokadokerma. Ihan törkeen hyvää (kuten sanonta kuuluu) oli kaikki. ”Ken keitetyn paistaa, se makean maistaa.” (vanhempi sanonta, 🙂 )  – Naattiporkkanat. Pelkästään ne riittäisivät pääruoaksi. Varsinkin kun vielä lisää ihan pienen, pienen lusikallisen hunajaa porkkanoille… Ja sitten ehkä viipale tai kaksi erinomaista Tuban hapanjuurileipää! Sitä oli tänään meidän lähikaupassa (heidän omassa nettikaupassaan on paljon muutakin hyvää, erinomaista), ja vaikka meillä on nykyisin tosi harvoin leipää tai ehkä juuri siksi, niin nyt maistui tosi, tosi hyvälle.

Kesäporkkanat keitän pikaisesti kiehuvassa vedessä, todella jäävät al dente, ja sitten pannulle kunnon nokare oikeaa voita, jossa paistoa jokunen minuutti (samalla paistuvat sipulirenkaat), lopuksi suolaa, pippuria ja vähän juoksevaa hunajaa. Karkkipäivä! Dry aged lihaa Pehtoori kävi hakemassa Torin lihamestarilta, grillasi hiilillä. Joten olihan meillä gourmetia, viinin hain jo viime viikonloppuna: portugalilainen Pinha. Ehkä en osta uudelleen tai sitten pitää olla joku tosi mausteinen pata- tai grilliruoka sen kaverina. Mutta ei se huono ollut.

Avokadokerman ohje oli uusimmassa Glorian Ruoka ja viini -lehdessä, jonka olen jopa tilannut (Digikamera-lehden lisäksi minulle ei nykyisin muita tulekaan).

Avokadokerma

1 avokado
½ ruukkua basilikaa
1 sitruunan mehu
½ dl luonnonjukurttia
mustapippuria, suolaa

Koverra avokadoliha kuoresta lusikalla kulhoon, kaada puristettu sitruunan mehu päälle, lisää basilikan lehdet ja laita muut aineet joukkoon. Soseuta tahnaksi sauvasekoittimella.

Varsinaisesti tämä ei ole lihan lisäke, mutta toimi hyvin, ja tuon leivän kanssa varsinkin. Mutta luulenpa että sunnuntaina Perämeren lohen kanssa on mitä parhain kumppani. Varmasti sopii äyriäistarjoiluunkin. Niin hyvää suoraan kulhon reunoiltakin!

Näin siivouspäivän sapuskaksi kohtuullista. 😉 Joka tapauksessa erottaa arjen viikonlopusta ja se oli tarkoituskin.

Jotta toivottelen kaikille makoisaa ja aurinkoista viikonloppua.

Hyvä ruoka, parempi mieli

Niinhän se on. Ainakin minulla: ”Hyvä ruoka, parempi mieli”. Ruoka on lohduksi. Iloksi. Haaste. Väriä. Opiksi. Yhdessäoloksi. Rakastamiseksi. Hyväksi arjeksi. Tekemisen iloksi. Voimaannuttamaan. Yhteisöllisyyden ja seuran tuojaksi. Aina tarpeen.

Tälle päivälle ei ollut pitkälle vietyä etukäteissuunnittelua, mutta aamulla kauppalappua tehdessä selailin keittokirjojani, ja päätin, että tänään on ”mun päivä”. Siispä Sikke Sumarin keittokirjasta ”lämmin vuohenjuusto-hedelmäsalaatti”. Ohjeen lopussa lukee näin: ”Tarjoa lämpimänä kylmän, helmeilevän roseeviinin kanssa aurinkoisena päivänä suuren puun katveessa”. Ehkä juuri tuo lause sai aikaan päätöksen: ”Tätä tänään.” Tämä päätös huolimatta siitä, että tiesin, ettei päivästä tule aurinkoista, eikä lämmintä.

Lämmin vuohenjuusto-hedelmäsalaatti

2 sentin paksuista viipaletta vuohenjuustoa
oliiviöljyä
rosmariinia
timjamia
vesimeloniviipaleita
hunajameloniviipaleita
2 tl hunajaa
2 rkl pistaasipähkinöitä
mansikoita
mustapippuria

Silppua timjamia ja rosmariinia (oksa molempia) oliiviöljyn sekaan. Laita vuohenjuustoviipaleet öljyyn marinoitumaan muutamaksi minuutiksi.
Aseta viipaleet leivinpaperin päälle ja paista uunissa 200-asteessa kunnes juusto pehmenee (noin 5 minuuttia) tai paista pannulla (siten teen ensi kerralla).

Asettele meloniviipaleet lautasille, ja nosta paistettu vuohenjuusto niiden päälle. Valuta päälle hunaja, paahdetut pinjansiemenet ja lisää mansikat.  Mustapippuria myllystä. Niin hyvää!

Ohessa Calamata-leipää kaupasta ja Pehtoorin grillaamia kokonaisia scampeja/jättikatkoja.

Hain rapuja Aasia Marketista aamupäivän pyörälenkillä ja ehdin parahiksi laittaa ne sulamaan ja marinoitumaan.

Grillittavien jättirapujen marinadi

2 limen mehu
1 valkosipulin kynsi murskattuna
1 vihreä chili silputtuna
2 tl raastettua inkivääriä
1 dl oliiviöljyä

Pari, kome tuntia marinadissa ja pikainen kypsennyt kuumassa grillissä, ja siinä ne oli.

Näitä ei nautittu aurinkoisena päivänä puun alla, vaan koti-Festassa illansuussa sen jälkeen kun olin pikkuiset vienyt kotiinsa iltapäivän vierailun jäljiltä.

Kesäkuun perjantaina on usein ollut ohjelmassa verenluovutus: vähän kuin kesäloman alkajaisiksi. Niin tänäänkin. Ja olihan kyllä ihan erilainen meininki kuin ennen. Onneksi olin varannut ajan etukäteen. Suosittelen varaamista. Ja ensimmäistä kertaa ikinä, suunnilleen ikinä 😉 , kaikki sujui ongelmitta. Suonet löytyivät, neula kohdallaan, ja siinä se oli: neljä minuuttia ja puoli litraa apua jollekin oli pussissa. Niin hyvä mieli siitäkin. Hyvä mieli.

Pieni kesäjuhla

Aamun siivous- ja pyykkäyshommien jälkeen päämäärättömästi ulos, jonnekin – pyörällä. Tie vei kohti etelää, aurinko paistoi, tuntui liki kesälle, – jossain risteyksessä päätin, että ei taas Kempeleeseen, – siis Oulunsaloon. Lentokentälle.

Siellä oli niin surullista. Ei lähdön iloista tunnelmaa, ei lempeitä kotiintuloja, ei kiireisiä työtätekeviä, ei eron hetkiä, ei halauksia palaaville. Surullista, tyhjää, hiljaista. Kummallisesti halusin sieltä äkkiä pois. Poljin Oulunsalon kirkolle, kuvasin sen jo viime kesänä, mutta nythän piti hakea nalle!

Vähän nolona siellä kiertelin, kun oli juuri saattoväkeä saapumassa kirkkoon, mustissaan, kukkalaitteiden kanssa, hiljaisina lauantaiaamun auringossa. Löysin nallen, ja pian menin sivummalle juomaan matkakahvini, ja vähän mutkan kautta kotiuduin siten, että sain sen 50 kilometriä mittariin. Hyvä hyrinä siitä, että ollaan kuitenkin menossa kohti kesää: on tämänkin jälkeen edessä paljon hienoja retkiä…

Ja tänään sitten sain yrttipenkkini valmiiksi: taimet ja pistokkaat maahan ja koreihin – iltapäivän auringossa, kädet mullassa. Nyt on toiveissa yrttejä kesän herkkuihin.

Herkuista puheenollen. Kuukauden on ollut ystävien kanssa puhetta, että ”kunhan lämpenee” niin tavataan ulkona… No nyt! Tänään oli sille aika ja mahdollisuus. Meidän piazzalla on mahdollisuus järjestää turvavälit ja viettää pieni tovi yhdessä – livenä. Tein kukkafocaccian. Ja vadelmapossetia. Myös hugot ja macarons mukana tarjoilussa. Pientä kaunista, hyvää. Tärkeämpää kohtaaminen. Kesä, tyven illansuu, piha, ystävät …  Mitäpä tässä muuta. ..

Kukkafocaccia. Leivän ohje entinen, koristeluun ideoita Instasta.