Showing: 1 - 20 of 219 RESULTS
Niitä näitä Oulu Reseptit Ruoka ja viini Valokuvaus

Muistikuvia, kuvia ja kakku

Vaikka melkein kaikki koivut ovat jo luovuttaneet lehtensä, on kaupunkimaisema keltainen, aurinkoinen, sinitaivainen. Kuin oltaisiin vielä syyskuussa.

Tänään kävimme Pehtoorin kanssa yhdessä M-mummun (=anopin) luona ja juteltiin – tietysti tälläkin kertaa enimmäkseen menneistä –  ja sielläpä tuli taas mieleen se, kuinka ”nuorena” isäni kuolikaan. Hänen äkillisestä, toisaalta ei aivan odottamattomasta, poismenostaan on tänään päivälleen jo 20 vuotta. Silloin hän ei ollut kovinkaan paljon vanhempi kuin minä nyt. Ja M-mummu, joka vielä yksikseen elelee toki monelta ja monenlaista apua saaden, on syntynyt samana vuonna isäni kanssa. Kaikenlaisia ajatuksia tähän teemaan liittyen on sitten pyörinyt mielessä.

Me mentiin Jääliin yhdessä pyöräillen, mikä poikkeuksellisuutensa vuoksi on erikseen mainittava: siis nimenomaan se, että pyöräilimme yhdessä. Mutta se olikin minun kannaltani varsinkin palatessa – hirmuisessa vastatuulessa – oikein hyvä juttu. Peesissä pääsin vähän helpommalla kuin tuulta halkova mies.

Tuirassa erkanin omille reiteilleni, sillä jokivarressa ja loppukotimatkalla tiesin olevan paljon keltaisia taipaleita – ihan vaan odottamassa kuvaamista ennen kuin loputkin lehdet lähtisivät.

[ Tuiranrannassa, otsikkokuva on Rautasillan kupeesta]

Muistiinpannakseni ja samalla vinkiksi skannailin tähän kardemummakakun ohjeen. Tämä kuivakakun ja pullan yhdistelmä, välimuoto, on helppo, kauan hyvänä säilyvä. M-mummulle olen tämän muutaman kerran ennenkin leiponut. Mutta ohje on ollut välillä hukassa, en ole netistäkään löytänyt, vaikka sieltä sen joskus olen kopioinut, ja nyt  kun se viikonloppuna reseptikansiossani tupsahti taas eteen, tein kakun eilen. Enkä tietenkään hoksannut kuvaakaan ottaa. Ei se kyllä kuvauksellinen olekaan, varsinkaan kun tällä kertaa minulla ei ollut edes hasselpähkinärouhetta. Mutta siis: simppeli, hyvä, nopea kakku. Kokeilehan vaikka!

  

Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini

Kaksi erinomaista reseptiä

Nyt kun olen varsin kylläinen, hyvästä ruoasta ja seurasta nauttinut ”After Work” -päivällisellä Hilikun bistrossa on hyvä kirjoitella lupaamani reseptit.

Hilikku on opetusravintola, jossa kolmannen vuosikurssin opiskelijat sekä keittiössä että salissa saivat harjoitella bistro-henkisen illallisen tekemistä. Me yhteensä 30 rotissöörin ja avecin kanssa ”uhrauduimme” olemaan harjoitusyleisöä. Hyvin se meni. Enkä olisi uskonut, että iso annos sorsaa olisi minun mielestäni ollut parempi kuin vallan hyvä savuahvenrisotto. Kaikkinensa: olipa mukava ja makoisa ilta.

 

Mutta nyt ne lupaamani ohjeet, joissa kummassakaan ei ole mitään minun kehittelemääni. Ensimmäinen löytyi lehdestä, se on syksyn juhlakeitto, lämmin suositus. Toisen ohjeen ”kirjaili” sisareni, jonka lauantaina tarjoama kakku nousi vielä suurempaan arvoon, kun näin nämä kaikki vaiheet, jotka sen tekemiseen kuuluivat.

Palsternakkakeitto ja savulohitartar

Ainekset:
500 g palsternakkaa
300 g puikulaperunaa
1 salottisipuli
3 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
2 rkl voita
1 l vettä
2 laakerinlehteä
suolaa
mustapippuria
tilkka samppanjaviinietikkaa (käytin tavallista)
1 rkl hunajaa
muutama tippa tryffeliöljyä  (tätä minulla jopa oli, mutta tuskin keitto on mauton ilman tätä)
2 dl kuohukermaa

Kylmäsavulohitartar:
150 g kylmäsavulohta
2 rkl ranskankermaa
2 tl sitruunamehua
3 rkl ruohosipulia hienonnettuna
ripaus mustapippuria

Valmistusohje:
1. Pese palsternakat ja perunat hyvin, kuori ja paloittele ne. Kuori ja lohko sipuli ja valkosipulinkynnet.
2. Kuumenna kattilassa öljy ja voi. Lisää kaikki kasvikset ja paahda niihin vähän väriä kattilassa.
3. Lisää vesi, laakerinlehdet, ripaus suolaa ja mustapippuria. Keitä noin 20 minuuttia tai kunnes kasvikset ovat pehmeitä.
4. Soseuta keitto sauvasekoittimella.
5. Lisää etikka, hunaja ja tryffeliöljy. Kiehauta keitto.
6. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita.
7. Vaahdota kerma löysäksi vaahdoksi ja kääntele kuuman keiton joukkoon juuri ennen tarjoilua.
8. Leikkaa kylmäsavulohi kuutioiksi. Sekoita lohi, ranskankerma, sitruunamehu, ruohosipuli ja mustapippuri.
9. Jaa keitto lautasille ja nosta päälle kylmäsavulohitartaria. Tarjoa heti.

Ohje on suora kopio Viinilehden nettisivulta 

Siellä makupariksi suositellaan Rheinhessenin laadukasta rieslingiä. Varmaan parempi kuin meillä ollut ”tavallinen” Rheingaun riesling; ehkä Corvers Kauter R3 Riesling

~~~~~~~~~~~~~~

Ja tässä sisareni terveiset blogini lukijoille:  Vadelma-mustikkakakku, josta sisareni keittiössä tuli mango-hillakakku.

”Kakkuidea lähti tästä: https://www.lemonsleipoo.fi/l/kuningatarkakku/

VANILJAKAKKUPOHJA
• 50g voita
• 4 isoa kananmunaa
• 2 1/2 dl sokeria
• 3 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1/2 tl ruokasoodaa
• 1 tl vaniljatahnaa / vaniljasokeria
• 1 dl maitoa

– Laita uuni kuumenemaan 160 asteeseen. Vuoraa 20 cm kakkuvuoka leivinpaperilla.
– Sulata voi ja jätä sivuun jäähtymään. Sekoita valmiiksi vehnäjauhojen joukkoon leivinjauhe ja ruokasooda.
– Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi paksuksi vaahdoksi.
– Lämmitä maito ja sekoita vaniljatahna sekaan. Lisää muna-sokerivaahdon sekaan vähitellen.
– Vatkaa joukkoon voisula.
– Siivilöi jauhoseos muutamassa erässä käännellen joukkoon.
– Kaada taikina vuokaan. Paista uunin alatasolla noin 40 minuuttia. Tarkista kypsyys tikulla. Kakkuvuoka ja uunin teho vaikuttaa lopulliseen paistoaikaan.
– Kun otat kakun uunista, tipauta vuoka pöydälle muutaman kerran. Anna kakkupohjan jäähtyä vuoassa noin 10 minuuttia ja kumoa sitten ritilälle jäähtymään.

Seuraavana moussen ohje, jonka kuningatarhillon vaihdoin lakkahilloon.

KUNINGATARMOUSSE (= lakkamousse)
• 1 dl lakkahilloa
• 2 dl vispikermaa
• 200 g lakkarahkaa
• 200 g tuorejuustoa
• 2 liivatelehteä
• 1/4 dl vettä
– Laita liivatteet kylmään veteen.
– Vatkaa kerma vaahdoksi.
– Vatkaa toisessa kulhossa hillo, rahka ja tuorejuusto yhteen.
– Lämmitä vesi ja sekoita liivatelehdet joukkoon. Kaada liivateseos ohuena nauhana tuorejuusto-rahkaseoksen joukkoon koko ajan vatkaten. Sekoita kermavaahto joukkoon.

Kuorrutus = mango ganache ohje https://www.instagram.com/p/C9XcGzqo7yt/

Heavy cream 35% fat – 30g
•Mango puree – 125g
•Glucose – 10g
•Invert sugar – 20g
•White chocolate callets – 290g
•Cacao butter – 15g

1. Bring the mango puree, heavy cream, glucose and invert sugar to a simmer.
2. Pour the mango mixture over the white chocolate callets and cacao butter and emulsify.
3. Cool down below 28 degrees Celsius and your ganache is ready to be used.

Mango ganache oli helppo tehdä. Jähmettyy nopeasti, joten säpäkkänä saa olla.

Koristeet 

Koristehillat pyöritin vaniljamassasta, jonka värjäsin pastavärillä. Pieniä palleroita, jotka liimasin elintarvikeliimalla yhteen. Hillan lehdet ovat vohvelipaperia, jotka maalasin.

https://herkkuhovi.blogspot.com/2016/03/fantasiapikkuleipa-resepti.html

Värjäsin osan taikinaa ja kaulitsin levyksi ja siihen päälle lehtiaiheita ja hillapalleroita. Laitoin leivinpaperin taikinan päälle ja kaulitsin värjätyt osat taikinalevyyn kiinni. Paiston jälkeen maalasin tarkemmat rajat hilloihin. Linkki Instagramiin löytyy alta  https://www.instagram.com/p/C7R1EagpLYn/

Mukavia hetkiä leipomiseen!

 

Näissä näkyy meidän kahden kokkailukärsivällisyyden rajat: minulle hyvä, nopea, simppeli soppa on just hyvä, sisareni jaksaa, osaa ja haluaa tehdä käsityönä jotain mahdottoman makoisaa.

Bloggailu Reseptit Ruoka ja viini

Teköäly versus ihan itse tehty

Sadetta, harmaata, kylmää, flunssaakin vielä, olisi toki ´oikeaakin´ tekemistä mutta kun ei huvita. 

Siis heti aamusta varaan meille matkan. Tammikuun lopussa lähdetään viikoksi lämpimään. Jo pelkkä varaus tuo hyvän mielen. 

~~~~~~~~~~~~

Minulla oli väärä tieto siitä, milloin alkaisi WordPress -kurssi. Luulin että tänään, mutta vasta marraskuun sunnuntait ovatkin sitä varten. WordPress on se ”alusta”, jolla näitä postauksia ja nettisivuja teen. Nythän ei olisi enää paljon tarvettakaan moiselle kurssille, kun osaan tämän perusteet jo aika perusteellisesti (15 v. päivittäinen kokemus) eikä enää ole tarvetta uudistaa esim. Muistikuvien sivuja saatikka mitään muuta tähdellistä. Silti ilmoittauduin ja maksoin kurssin ihan vaan oppimisen ilosta. Ja toki haluan vähän askarrella uusien nettijuttujen parissa, vielä voin sitten jotain uutta kehitellä. Mutta kurssi alkaakin vasta kuukauden päästä.

Tästä huolimatta vähän kokeilin jo nyt itsekseni tämän editorin uusia mahdollisuuksia. Enkä oikein tiedä, olenko ilahtunut vai vähän kuin turhautunut. 

Tekoäly kun tekee kaiken niin helpoiksi, jos kohta myös aika persoonattomaksi. 

Tässä pari esimerkkiä. 

Avasin uuden tyhjän postaussivun ja kirjoitin siihen ”Ruoanlaitto on mukavaa, se rentouttaa ja tuo iloa muillekin.” Ja sitten yhdellä AL-klikkauksella annoin tekoälyn tehdä ”postauksen”. Ja sekunnissa tai kahdessa tuli tällainen juttu!

Mitäpä tähän lisäämään! Tekoäly on sujuvasanainen ja tietää mistä ”kirjoittaa”. 

Entäs sitten kuvat. Kun en kerran päässyt itse pyöräilemään ja kuvailemaan, niin mitenkäs tekoäly tämän jutun ratkaisi? 

Klikkasin WordPressin kuvaeditoria, sitten Generate with Al –namiskaa ja kirjoitin: ”syksyinen katu märkä asfaltti keltaiset lehdet nainen pyöräilee kypärä ” Eikä mennyt kuin 10 sekuntia ja tsädää! 

 

En oikeastaan ole sittenkään varma, haluanko oppia uutta! Ehkä olen konservatiivi ja pitäydyn vielä vanhassa tavassa, omissa teksteissä ja kuvissa. 

~~~~~~~~~~~~~~~~

Näin ollen kerron, että tänäänkin oli mukava värkkäillä jotain uutta jälkkäriksi, vaikka en sateen ja, nyt jo ehkä hiljalleen hiipuvan, flunssan vuoksi päässyt tänäänkään pyöräilemään.

Tein meille päärynäjälkkäriä. Resepti löytyi Etiketti-lehdestä: Päärynäkeikauspiirakat

Lehden ohjeessa päärynöitä ei kuorita, mutta minä kuorin, kun oli niin paksut kuoret ja lisäksi kehotettiin tarjoamaan vaniljajätskin kanssa, mutta kun sitä ei ollut, laitoin kastikkeeksi Valio Creme brulee -kermajogurttia. Sopii moneen, vaikka vaan makean nälkään ja hemmotteluun. 

Se se on hyvää. Ja varmaankin ihan yhtä paljon kaloreita ja makua kuin vaniljajätskissä. Tosin jätski olisi lämpimän päärynän kanssa ollut ehkä vielä suun myötäisempi makupari. 

Buon appetito! 

 

 

 

 

 

 

 

Reseptit Ruoka ja viini

Matkakuumeisena – ja reseptiikkaa

Ei mitään määrää surffailuilla ja somekanavilla pyörimisellä.

Noh, aamupäivällä pyöräteillä ja pihalla puutarhahommissa pikkusateesta huolimatta, mutta muutoin …

Eikä mikään tähdellistä löytynyt. Ei hyviä uusia reseptejä, ei neuleohjeita.

Matkakuume kyllä nousi melkein varauslukemiin. Kohde ja ajankohtakin taitaa olla päätettynä: tammikuussa lämpimämpään. Luulen näin.

~~~~~~~~~~~~

Perjantaina Pehtoorin valmistaman päivällisen menun ja reseptilinkit lupasin kirjoitella, joten tässäpä nyt. Oikein hyvä tasapainoinen menu. Ja kaikki kolme ruokaa olivat mieluisia ja makoisia. Hyvin tehtyjä ja alkuruoka vielä kauniiksi annokseksi aseteltu.

Alkuun Lohitartar ja piparjuurismetana ,  joka olikin graavisiiasta. Minulle mieluisempikin noin. Ja syksyllähän siika on parasta.  Molemmat kyllä todettiin, että siikaversioon ei ehkä kannata laittaa sitruunankuorta vaan mehu. Lohiversioissa kuori on varmaan parempi, – leikkaa lohen rasvaista makua raikkaammaksi.

Pääruokana Rapeat kesäkurpitsarullat, joissa Cheddaria ja prosciuttoa rullattuna. Näitä teen varmasti itsekin. Ja vielä tälle satokaudelle. Olivat tosi erinomaisia.

Jälkkkäriksi Helpot Granolauuniomenat. (kuvaamattahan ne jäivät)   Niihin käytetään Valio-kinuskikreemiä, ja sitä juuri käytin mökillä hillojen (lakkojen) kanssa tarjotussa kermavaahdossa. Se oli siis kinuskivaahtoa = puolet vispikermaa ja puolet kinuskikreemiä sauvasekoittimella paksuksi vaahdoksi. Sopii varmasti myös tavallisten uuniomppujen tai omena-kauramössön kanssa.

Reseptit Ruoka ja viini

Omppupiirakoita ja halauksia

Sellainen aika tavallinen lauantai, johon iloa ja eloa toi perhepäivällinen.

Alkuun lohileipiä ja pääruokana hampurilaisia kotigrillistä (Juniori sai grillailla 🙂 ). Sillä aikaa minä bongailin lasten kanssa leppiksiä. Tämä yksi oli kyllä ”lentäväinen”, palasi kuitenkin aina takaisin, uudelleen ja uudelleen. Eepi sai olla ”leppäkertun kuiskaaja”.

Jälkkäri ansaitsee erityismaininnan, – monikoissa mainintoja! Eilen leipomani piirakka oli selkeästi parempi ja tykätympi kuin tänään tekemäni ”tavallinen” pähkinäinen (ja rusinainen) omppupiirakka.

Eilinen oli uusi kokeilu, Pullahiiren blogista bongaamani koko pellillisen  piirakka, joka oli aika vaisu ulkoiselta olemukseltaan, rapeaa kovempi reunoiltaan, mutta, ah, niin karamellinen, toffeinen piirakka, jolle vaniljakastike oli ehdoton makupari. Helppo ja nopea piirakka.

Kun tuli leivottua kaksi piirakkaa, on mitä pakata mukaan. On jo pakattu. Suunnilleen kaikki muukin. Huomenna ruskareissulle! Lomailemaan möksälle!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

 

Karjalassa syntyneen ja siellä 11.11.1943 hukkuneen pappani synttäripäivä (136.) oli eilen. Kävin tänään – taas – hautuumaalla, ja menin myös Karjalaan jääneiden muistomerkin ohi. Suomen luonnon päivänä luonnossa on halauksia. Olisipa vielä ollut oikea kamera mukana: halaus oli kuvaamisen väärti.

 

 

Reseptit Ruoka ja viini

Aikaa on

Sateinen aamupäivä houkutti istahtamaan kirjoituspöydän ääreen. Ihan rauhassa askartelemaan, kalenteroimaan loppuvuotta, samalla kuunnellen tunneälyistä, lempeää, ymmärtävää kirjaa. Etsimään, ostamaan ja tulostamaan tarroja, vähän piirtelemään, värittämään, miettimään mille tarvii tilaa…

Tämäkin touhuilu on sellaista, mistä en olisi vielä 10 vuotta sitten uskonut saavani iloa ja enkä olisi uskonut, että käyttäisin tämmöiseen kuukausittain monta tuntia aikaa. Onhan niitä, hyvänen aika, valmiita paperikalentereita ja muistikirjoja myynnissäkin, ja työnantajakin sellaiset joka vuosi tarjosi ihan ilman mitään turhan aikaisia askartelutuunailuja.

Mutta nyt on aikaa kuvittaa ajankäyttöään, tehdä kalenterit ihan ite. Aikaa on paljon! Vai onko sittenkään…

Päivän toinen tuloksia tuottanut puuhailu oli keittiössä. Tein texmex-pataa Valion ohjeella (vähensin veden puoleen, joten keitosta tuli pata).

Aikas hyvää oli, helppoa ja halpaa. Tein tämän vähän kuin kokeeksi, että jos A & E tykkäisivät ja että olisi heille joku uusi lemppariruoka tarjota. Etten aina tekisi heille vaan samoja safkoja: lohta, perunapalleroita, poronkäristystä ja puikulamuusia, pastaa, hotdoggeja, ”lasten salaattia” ja lihapullia,  tms.

He kun tykkäävät jauhelihatortilloista tosi paljon, ajattelin että tämä texmex-keitto/pata voisi olla kelpo ruoka heidän mielestään. Mutta taitaa olla vähän turhan mausteista muksujen makuun. Me Pehtoorin kans kyllä tykättiin, ja hunajamelonisalaatti ohessa oli oikein hyvä lisäke mausteisen padan rinnalla.

 

 

Mökkielämää Reseptit Ruoka ja viini

Juhlapäivänä tekemistä – ja kakkua!

Sellaisina pilvisinä päivinä kuin tänään, on ollut hyvä sittenkin pestä ikkunat ja luututa lattiat. Ai, että on hyvä mieli kun sain tehdyksi. Yllättäen suorittaja-minä riemastui tänään siivouspuuhista. Koska hanslaakaria ei miehen työmaalla tänään paljonkaan tarvittu, päätin hoidella sisähommia. Huomenna taas ulos, ehkä tunturiinkin!

Vähän yllättäen tänään on ollut aika pilvistä, jopa muutama sadekuuro havaittiin. Aikeista huolimatta jäi oma metsäretkikin tekemättä, mutta ei haittaa. Vielä on mökkieloa monta päivää jäljellä, joten ehdin kyllä.

Tänään on puuhastelujen ohessa vietetty Pehtoorin synttäreitä. Kahden hengen pilheissä paljon whatsapp-viesteilyä perheen ja ystävien kanssa, ja hyvin syömistä kaiken siivoamisen ja rakentamisen ohessa ja välissä.

Perinteisesti ”synttärikakkuna” on ollut pullapohjaan leivottu mustikkapiirakka, mutta eihän se nyt näillä metsän tai kaupan antimilla onnistunut, joten – kerran vielä tälle kesälle – limoncello-tiramisu tuunattuna pensasmustikoilla. Kelpasi se tämäkin. Ja luulenpa, että se on huomenna vielä parempaa. Onneksi on luvassa jälkkärille hangasojalaista seuraakin, jottei jää ihan meidän varaan tuon syöminen.

Nyt jo ilta-aurinko, viikko kulunut nopeasti, onneksi on toinen jäljellä. Ainakin melkein, ehkä.

Lappi Reseptit Ruoka ja viini

Pieniä ja suuria iloja

Tänään ylläpito-, huolinta-, siivous-, puron perkaus-, (yhden) matonpesu-, vuosihuolto yms. – päivä. Enimmäkseen kylläkin vain aamupäivä. Iltapäivän aluksi vähän siistiydyimme ja lähdettiin kylille ja Kaunispään Huipulle lounaskahville ja lohileiville. Katselemaan myös Saariselän keskustan kesäistä vilinää. 😂

Purossa on tällä rupeamalla näkynyt paljon tammukoita. Pieniä kuten kuvassa, ja niitä näkee kyllä joka kesä, mutta nyt on ollut sellaisia parikymmensenttisiä isojakin. Pitäisiköhän hakea onget esille ja hommata kalastuslupa? – Olisi graavattu tammukka kyllä huippuherkkua.

Mustikoitakin sattui linssin eteen, ihan saunan vierustalla. Kuivia ovat.

Uutta makrolinssiä ulkoilutin kuten näkyy.

Ja Kaunispään huipulla sitten jotain paljon isompaa! Uusi säätutka pian satavuotiaan palovartijan tuvan vieressä ei viehätä mun silmää! Mutta on kai kehityksen annettava kehittyä; ehkä tämä fallosmainen pömpeli onkin osannut ”tutkailla” tänne näin huiput säät?! 😊

Keskustan ”lenkki” kierrettiin käveleskellen liki helteisessä säässä, ihmeteltiin väen vähyyttä. Mutta olihan sitten ”pääsuoralla” Saariseläntiellä jotain hämmästeltävää: kaksi komeaa hirvasta upeine sarvineen tönötti keskellä tietä. Näimme ne jo kaukaa, eikä niitä pätkän vertaa haitannut, että kävelimme kohti…

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Saariselän keskustassa torstai-iltapäivän ruuhka. Ei poroja ohi kulkevat autotkaan haitanneet. Näytti siltä, että ne nukkuivat seisaaltaan.

 

Laitoin videoklipin myös Saariselkä-FB-ryhmään, jossa nämä tunnistettiin, ovat jo jonkun viikon keskustan kaduilla kuulemma kulkeneet. Tänään eivät kulkeneet. 🤣 Joku epäili, että porot ”ovat vetäneet sieniä”, joku arveli, että odottavat jo parin viikon päästä kokoontuvia moottoripyöräilijöitä (”Jänkhällä jylisee” – tapahtuma). Niin tai näin. Ihan levossa ja komeita olivat!

Sieniä tuskin olivat syöneet, niitä kun ei metsissä näy olevan, eikä näillä helteillä tule. Siispä tein meille piirakan kaupan kantarelleista. Tuhtia, hyvää siitä tuli.

Ohje tähän löytyy tämän linkin takaa.

Huomenna on taas aika päiväpatikalle!

Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini

Ruokaa hakien, tehden ja nauttien

Vähän sellainen olo, että koko päivä on kulunut vain ruoan ympärillä.

Aamupäivällä laitoin scampit marinadiin, tsatsikiainekset valumaan, keitin kananmunat, tein smetanasta ja Dias-purkista (jollainen minulla taitaa aina olla kaapissa jemmassa) etc. mäti-smetanasoosin tekeytymään.

Sateen alkamista odotellen tai peläten, sen väistelyä, pyörälenkin piirun tarkkaa ajoittamista, pohtimista etelään vai pohjoiseen? Siinä samalla katsellessa olympialaisten avajaisten huipennuksia netistä, kun ei jaksettu illalla loppuun asti seurata. Vähän puutarhahommia, perhechattia: Tytär hillastaa mökillä!! Enpä olisi moista uskonut! Ja hilloja kuulemma on. Juniori ja Miniä junalla matkalla Helsinkiin: huomenna vuoden odotettu Coldplay.

Sitten vihdoin päätin lähteä pohjoiseen: kohti Virpiniemeä, ehkä uimaankin sinne, mutta joka tapauksessa toiveena ja tavoitteena oli kunnon pyörälenkki (eestaas Takkurannan kautta), joten tiedossa kunnolla yli 40 km aurinkoisessa kesälauantaisssa.

Jo Kellossa päätin, että pidemmälle en mene. Katselin ja kuvailin kalasatamaa ja hain Kalapuohista pari pientä pakettia (muutama graavilohisiivu ja pari lohiruusuketta), kunnes ymmärsin että vaikuttavan näköiset pilvet merkitsevät pian alkavaa sadetta, ilmanalassa oli reilusti ukkosta.

Joten ei muuta kuin hopusti kohti kotia! Ja oikeasti hopusti: en ole koskaan polkenut 15 kilometrin matkaa niin nopeasti ja kaikki mahdolliset sähköavut hyväksi käyttäen. Ja kolme minuuttia sen jälkeen, kun olin kotona, salamoi ja samalla iski ensimmäinen peruskalliota täräyttävä ukkosjyrähdys. Ja vetta tuli – ihan huolella.

Ukkonen ei vienyt lämpöä, joten saimme iltapäivän lopulla syödä ulkona. Viime kesänä (Mathildedahlin jälkeen) koetin muutaman kerran koota meille (ja ystävillekin) ”saaristolaislautasen”. Minun mielestäni kesäruokaa ihan kympillä. Ja onnistuihan se tänäänkin, helposti. Valmiiden lohiruusukkeiden ja graavilohen lisäksi jo mainittua tsatsikia*, mätimoussea, kananmunia ja uusia perunoita sekä uunigrillattuja scampeja.

 * Tsatsiki on meillä perusruokaa, arkiruokaa, kesäruokaa. Teen sitä usein. Mutta nyt on vähän aikaa ollut hukassa kunnon koostumus: joten oli aika kokeilla taas kerran uutta jukurttia, valuttaa sekä kurkku ETTÄ jukurtti. Lisätä valkosipuli vasta aika lopuksi, eikä säästellä suolassa. [Suola on hyvä ripotella valutettavana olevan kurkkuraasteen päälle. Siten turha neste kurkusta irtoaa parhaiten.] Mutta tämänpäiväisessä onnistumisessa olennaista oli kreikkalainen jukurtti: Salakis Creamy Se on vielä parempi kuin Valion Bulgarian jukurtti tai Salakisin ”tavallinen turkkilainen jukurtti”  Tämä ”uusi” Salakis on sellaisenaankin hyvää, ja todella kermaista, mukavan hapanta. 🙂

Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini Valokuvaus

Janojuomaa on tarvittu!

Tänään paljon touhuilua, joista mikään ei ole niin kiinnostavaa, että kehtaisin moisista kirjoitella.

Muutamia mieluisia kuvia kuitenkin (uusi makro, perfetto). Viime viikolla tekemäni sitruunamenu on tänäänkin ollut tarpeen: se on hyvää janojuomaa. Ja ruokajuomanakin se meillä on maistunut.

 

Tässä vielä ohje:

Sitruunamehu

3 sitruunaa
30 g sitruunahappoa (apteekista)
½ kg hedelmäsokeria
2 l vettä
Lado pestyt, viipaloidut sitruunaviipaleet isoon kulhoon
ja ripottele väliin hedelmäsokeri.
Anna sokerin sulaa sitruunoiden joukkoon.
Sekoita sitruunahappo veteen
ja kaada sitruunaviipaleiden päälle.
Parin tunnin kuluttua siivilöi mehu ja pullota.

Sekoita menu 1:4 suhteessa jääkylmään veteen.

 

Makrokuvaus Reseptit Ruoka ja viini Valokuvaus

Kesäistä tyhjäkäyntiä

Sade antaa luvan olla sisällä

Oli synkkä ja myrskyisä kesäpäivä.

Ja kuinka olikaan mukavaa – luvan kanssa, melkein pakotettuna – pysytellä sisällä vailla mitään tekemistä. Ei ole ollut ainakaan mitään tähdellistä, välttämätöntä. On ollut hyvä katsella ja kuunnella sateen ropinaa, ukkosen jylinää. Käydä siinä sopivan hetken tullen piipahtamassa pihalla nuuhkimassa happirikasta, vihreää tuoksua.

Uusi makro

Ja ottamassa kuvia. Minulla on uusi macro-objektiivi!! Kun on vielä Muistikuvia-firma elossa (y-tunnus ja mahdollisuus verovähennyksiin) hankin Canonin uuden macro-objektiivin. Vanha on (ainakin) 15 vuotta vanha ja hyvinkin paljon korjauksen tarpeessa, joten päätin laittaa sen vaihtoon varsinkin kun nyt Canonilla on Cash Back-kamppanja. Melkein kuin olisin saanut rahaa,sen sijaan että maksoin useita satasia. Onpa taas ilo kuvailla ötököitä, kukkia, pisaroita, viinejä, kaikkea pientä ja tarkkuutta vaativaa. Kylläpä nyt tulee lähikuvia blogiinkin. (ks. myös artikkelikuva ”Sateen jälkeen”).

Paksoin ja soijan aika

Nyt taitaa olla paksoin sesonkiaika. Niitä ainakin on kaupoissa, oikeinkin hyvän näköisiä muuallakin kuin Aasia-marketissa. Tänään tein pannullisen niitä kaikkien eilisten ja toissapäiväisten ruokarääppiäisten oheen.  Varsinkin broilerin kera maistuu hyvälle.

 

Kelpo ohje on Anna-lehdessä: paistettua paksoita.

 

Makuun vaikuttavat tietysti kaikki raaka-aineet. Ja meillä on nyt erinomaisen hyvää soijaa. Olen tainnut mainostaa ennenkin, mutta kerron kuitenkin: Järvenpään K-Citymarketista tätä saa ja meille sitä tuli juhannuksena kotiinkuljetuksena. Jos kohdallesi sattuu tällainen, niin ehdottomasti kannattaa ostaa ja nauttia.

Ja sitten vielä (kotimaan) matkakuume

Nyt on kalenterini/kalenterimme tyhjä. Ei mitään puoleentoista viikkoon! Mihin sinä lähtisit jos olisi ensi tai seuraavalla viikolla mahdollisuus lähteä päiväksi tai pariksi pienelle reissulle. Meiltä ei ehdi Tukholman eikä Tallinnan risteylylle, ja esim. Porvooseen on liian pitkä matka, mutta siis minne? Mielellään 500 km säteellä Oulusta, mutta kaikki ehdotukset ovat tervetulleita. Me emme tänä vuonnakaan osallistu rotissöörien kapituliin, joka oli 10 vuotta meidän vuoden kohokohtia, kotimaan matkailua ruoan ja tuttujen parissa, joten nyt olisi hyvä päästä omalle pikku reissulle.

Viime kesän ”evakkomatkaa” – äidin lapsuuden ja nuoruuden kotipaikkojen kiertämistä – tuskin voi ylittää oikein missään suhteessa, – se oli jotain ainutlaatuista, mutta vähempikin elämyksellisyys nyt riittäisi.  Mihin sinä lähtisit? Mitä suosittelet?

Missä olisi suomalaista maalaismaisemaa, hyvää ruokaa, idyllisiä kaupunkimiljöitä ja ehkä myös historian havinaa. Porvoo tai vaikka Koli voisivat olla sellaisia, joita aattelen, mutta niissä on tullut vasta käytyä. Minne siis? Joku vähemmän tunnettu paikka, ehkä? Sellainen, jossa sinä olet tykännyt käydä. Ei tarvitse olla mikään maailmanluokan turistikohde, vaan joku ”mukava” päivän piipahduksen paikka… Ehdotukset tervetulleita.

 

Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini

Sitruunaiset kesäkekkerit

Tänään kesäkekkerit – kuten vuosia sitten oli tapana. Me tapasimme systerini kanssa järjestää kesäkekkerit heinäkuun alun viikonloppuna joko hänen luonaan tai meillä. Ne järjestettiin vuorovuosina äidin synttäreiden aikoihin, joten tänään oli hyvä ajankohta viettää taas yhteistä ruokajuhlaa. Nyt sitten ilman äitiä neljästään.

Yleensä kesäisin, ja tänä kesänä juuri nyt minulla on menossa ”sitruunavaihe” – eikä vähäisin syy tämänkertaiseen sitruunabuumiin ole käynti Gardalla ja Limonessa. Toin sieltä  sisarelleni tuliaisiakin – myös hän pitää sitruunaleivonnaisista ja jälkkäreistä paljon. Ja kerrankin hoksasin hankkia tuomisia, – hän kun tuo lähes aina.

Menussa ei ole oikein teemaa, ruoissa ei oikein italiaa, ei oikein sitruunaakaan (pl. limoncello-tiramisu), mutta kesää sentään. Kirjoitin ja tulostin menun, ja tänään käytin sitä juuri siihen tarkoitukseen, johon ne nykyisin (= jo pari vuosikymmentä) aina teen: jotta muistan ja hoksaan nostaa pöytään kaiken, mitä olen tarjottavaksi aikonut ja tehnyt. Juhannuksena perhepäivällisellekin olin tehnyt listan, ja se olikin aika pitkä!, mutta niin vain juustogratinoidut tryffeli-herkkusienet jäivät uuniin ja pikkelöity punasipuli jääkaapin ylähyllylle tarjoiluastiaan.

Mutta tänään muistin kaiken. Ja melkein kaikki kuluikin: vain jälkkäreitä jäi – tarkoituksella niitä oli huomiseksikin asti tehtynä.

Paahdettu paprika-valkosipulitahna ja tuoreet katkaravut on Linnea Vihosen kirjasta.Teen toistekin.

Sen oheen tein kukkafocaccian ja siinä on nyt sitä eilen esittelemääni italianolkikukkaa eli kuolematonta. 🙂

Jälkkäreitä oli montaa sorttia, ajatuksena että jokainen voi maistaa vaikka jokaista. Veronan lentokentältä tietysti myös suukkoja = Baci. Ja nyt oli uusiakin. Kahvi-Bacit todettiin äänin 4 – 0 erinomaisiksi.

Ja nyt sain eka kertaa tehdä limoncellomisua ja siihen reissusta ostamaani Limoncino Cremaa. Tein kaksi pientä vuokaa, toisen alkoholittoman (limoncello pois) version. Ainakin tämän ekakerran tein suoraan Valion ohjeella: Limoncellomisu

Molto bueno! Johan oli raikasta, makeaakin, muttei liian.

Kaikkinensa olipa mukava iltapäivä, ilta.

Mökkielämää Reseptit Ruoka ja viini Viini

Mökin jälkeen, ennen juhannusta

Eilisen mökiltä paluun ja huomisen juhannusaaton välissä yksi päivä; paljon sitä ehtii, kun herää aamukuudelta. Ollaan edelleen aamutuurissa, ja minä edelleen myös iltatuurissa. Siis unta noin kuusi tuntia yössä. Kuulostaa ihan kiireisiltä työviikoilta – sikäli kuin muistan. 😀

Kahdeksalta istahdin kampaajalle hiusten leikkuuseen, sitä ennen ehdin pyöräillä (ihan liian vähällä vaatteella) reilun tunteroisen, käydä hautausmaallakin heippaamassa vanhemmille hyvät juhannukset ja Lapin terveiset, niitä äiti ainakin odotti. Tai minä ainakin muistin, että hän olisi ne halunnut kuulla.

Tästä kukkaistutuksestakin tuli äiti mieleen. Se on Oulussa ihan keskustassa kampaamon parkkipaikan ja viereisen Makia-kahvilan pation vieressä. Ukonlaukkaa ihasteltiin äidin kanssa kesällä 2021, jolloin olimme pyörätuolilenkillä ja nautimme lounaskahvit ulkona. Se oli viimeinen päivä kun äiti oli ulkona. Seuraavana päivänä alkoi pitkä sairaalajakso, ja sen jälkeen suoraan hoivakotiin.

Mökkijuttuja

 … piti täällä blogissakin vielä kertomani.

Kuten kerroin, tänä vuonna minulla oli tunturissa ahkerassa käytössä ”Suomen muuttolinnut” -äppi. Ja niinhän siinä kävi, että se linnun laulu, josta en erityisemmin pidä ja josta olen täällä höpissyt monta kertaa tyyliin ”taas-järripeipon-narinaa-metsässä”. Järripeippo on aiheetta saanut minulta nuivat kommentit vuosi toisensa jälkeen. Se on VIHERpeippo, joka narisee. Toki järripeippokin, mutta ei niin pahasti, sillä on paljon laulavampi ääni. En aio ryhtyä etsimään vanhoista postauksista järripeippoa loukkaavia lausahduksiani, korjaus näin riittäköön. Sori koko Saariselän järripeippo-yhteisö!

Blogiini mökkiviikoilla laittamiani kuvia selailin tänään täällä kotona isolla, kalibroidulaa näytöllä, ja hämmästelin. Ovat paikoin kovin hailakoita, vähäkontrastisia, utuisiakin. Editointi on paikoin hyvinkin pielessä: on koetettava ens reissulla mökkiläppärin näyttö kalibroida. Noh, muutoinkin kone alkaa kyllä olla jo tehtävänsä tehnyt, aika raihnaista on toiminta.  On mietittävä, mitä tehdä. Pahoittelen siis kuvien vajavaista laatua.

Ja sellainen juttu vielä kerrottava tässä ”etusivullakin”, jos kaikki eivät lukeneet kommenteista tietoa, joka liittyy Kaunispään päällä olevaan valkoiseen ”mysteeripalloon”.  Pallo on säätutka, kertoo Lapin Kansan uutinen. Samassa jutussa kerrotaan myös – taas – uudesta Kaunispään rinteille suunnitellusta isosta hotellista.

Juhannusta tehden

Keittiössä ja Festassa, järjestellessä, vähän siivoillessa, enemmän leipoessa ja kokatessa, on päivä paljolti kulunut. Saaristolaisleivät, Pinocchio- alias Brita-kakun pohjat mansikkakakkua varten sekä kirsikkaclafoutis uunissa vuorotellen.  Kirsikkapannaria ja jätskiä nautittiin jo tänään jälkkäriksi.

Ja sitten graavasin lohen. Kauppahallista haetaan huomenna perinteistä rasiallinen, mutta tein puolen kilon palasesta myös uuden – vähän uskaliaan? – kokeilun. Miniä kertoi viikolla, että Alkosta haetaan Aperolia todella paljon – nimenomaan juhannuslohen graavaamiseksi. Meillä on  usein kesäisin Aperol-pullollinen muutenkin kaapissa, joten olihan se kokeiltava. Löysin tik-tok-videon, ja sen mukaan tein tällaisilla mitoilla.

Aperol-graavattu lohi

500 g pala lohta
1 – 2 rkl karkeaa suolaa
4 cl Aperolia
tillinippu
yhden appelsiinin raastettu kuori

Kuivaa kalan pinta, painele siihen kevyesti suolarakeet.
Valele file Aperolilla.
Silppua tilli, raasta appelsiini ja sekoita niistä tahna,
ja levitä se kalan pinnalle.

Kääri lohi tiiviisti talouspaperiin, laita vielä kelmu tai folio päälle,
ja paketti jääkaappiin vuorokaudeksi (tai kahdeksi?) pienen painon alle .

Saapa nähdä kuinka maistuu.

Toivottelen jo nyt aurinkoa ja aurinkoista mieltä keskikesän juhlaan!

Reseptit Ruoka ja viini

Tomaatin ja tryffelin sopuisa paritus

Kesäpäivä.

Siihen kuuluu – aina – tomaatit. Pienet, isot, mustat, kirsikka-, luumu-, terttu-, helmi-, napostelu-, pihvi-, kelta-, raf = mustat tomaatit. Lisäksi tietysti MUTTI, sose, kastike, maustettu, paseerattu, pizza…. Salaateissa, kastikkeissa, vuokaruoissa, sellaisenaan, täytettyinä, grillisssä, focacciassa, keitossa, pizzassa, lämpimissä leivissä. Tomaatti kuuluu kesään, ja kaikkiin vuodenaikoihin.

Pehtoori toi tänään kaupasta kauniista isoja tomaatteja, joten nyt oli hyvä tilaisuus tehdä niistä, mozzarellesta ja tryffelistä Burrata al Tartufo. Toki vähän oikaistuna.

Söimme sitä kevättalvella Oulun Nallikarissa, olen syönyt Roomassa, ja nyt tehnyt muutaman kerran kotonakin. Järvenpään reissulla ostin sieltä tryffelijauhetta ja saman tuottajan tryffelivoita ja tryffeliöljyä sain systerin Firenzen reissun tuliaisina. Nyt on siis ”pakko” käyttää näitä.

Helppo ja hyvä keino on ostaa laadukas mozzarellapallo, laittaa se edellisenä iltana tryffeliöljyyn ja ripotella päälle vielä tryffelijauhetta. Palloa kohti 1 – 2 rkl öljyä ja ehkä teelusikallinen jauhetta. Kannattaa peittää purkki, sillä muutoin KAIKKI jääkaapissa tuoksuu tryffelille. Kuvasta näkyy kuinka helposti annos kahdelle valmistuu. Alle revittyä salaattia, reunoille rucolaa, viipaloitua tomaattia ja kaiken päälle viipaloitu mozzarella.

Lisäksi meillä oli pienet grillipihvit maustevoilla, maissia ja kermaviilikastiketta (valkosipulia, ketsuppia, suolaa, chilijauhetta, valkopippuria).

Giuliano Tartufi -tryffelituotteita näkee Suomessakin hyvin varustetuissa ruokakaupoissa, sekä netin erikoismyymälöissä tai vaikka Turun Italian herkut -liikkeessä.

Italia Reseptit Ruoka ja viini

Limonen inspiroimana 🍋

Gardajärven länsirannan Limone-kaupungissa olimme veneretkellä toissasunnuntaina, ja sehän olikin piristävä, keltainen, sitruunainen kaupunki monin tavoin. Tulin ostaneeksi kaikenlaista pientä sitruunaista, mutta Limoncelloa en ostanut.  Itseasiassa Pohjois-Italiassa sitruunalikööri on Limoncinoa ja etelämpänä (Rooman seutu taitaa tässäkin olla rajana) se on Limoncelloa.

Limoncinoa/Limoncelloa ei Limonesta tuotu, mutta päätinpä taas tehdä kotona. 🙂 Limoncella di Casa -pullollinen on meillä useana kesänä ollut jääkaapissa ”vierasvarana”. Nyt on taas uusi pullollinen jo alkuvaiheessa tekeillä…

 

Limoncello di Casa

Ensin:
viisi kauniskuorista sitruunaa
pullo Vodkaa tai vaikka Absolut Citron´ia (50 cl)

ja parin viikon kuluttua:
1/2  litraa vettä
1/2 kg sokeria

Pese (luomu)sitruunat saippuavedessä. Kuori sitruunoista keltainen ohut osa. Laita kuorisuikaleet pulloon/purkkiin ja kaada päälle vodka.

Jätä pullo ikkunalaudalle pariksi viikoksi. Siivilöi sen jälkeen kuoret pois.

Kiehauta vesi ja sulata sokeri siihen. Yhdistä keltaiseksi, sitruunaiseksi makuuntunut vodka ja sokeriliemi.

Laita likööri kylmään (vähintään) kuukaudeksi. 

Tästä ei tule kovinkaan makeaa, eikä kovinkaan vahvaa (20 %), mutta juuri sellaisena se kesän lämpiminä päivinä hyvin jäähdytettynä maistuukin parhaalta, vaikka pikkuruisena jälki”ruokana”. Kermavaahtoon lisättynä siitä saa vaikka täytekakkuun tai mansikoille sitruunaista raikkautta. Ja tänä kesänä ajattelin testata sitä Limoncello Spritziin, jospa osaisin tehdä yhtä raikkaan ja hyvän kuin saimme Limonessa. Yksinkertainen ohje siitä mm. Alkon sivuilla.

Kunhan saan oman koe-eräni juhannuksena tehdyksi, niin kerron sitten lisää. Minulla on pienen pieni pullollinen viimekesäistä mökillä jemmassa, joten se lienee uuttunut hyväksi perustaksi hyvälle spritzille.

Toinen vanha hyvä resepti, joka on pitkään kulkenut mukanani on cantuccinien eli mantelikorppujen ohje. Koska viime viikolla kävimme myös Cassonessa, jossa niitä maistoin ensimmäistä kertaa, on nyt hyvä syy julkaista ohje uudelleen. Semminkin kun niitä on nytkin meillä keittiössä kulhollinen.

Cantuccinit ~ italialaiset mantelikorput

200 g mantelimursketta
1 sitruuna kuori
3 munaa
250 g sokeria
3 rkl aitoa vaniljasokeria
400 g vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl voita
ripaus suolaa

Paahda mantelisilppu paistinpannussa, sekoita koko ajan ja jätä sitten jäähtymään. Kuumenna uuni 175-asteiseksi.

Vatkaa keltuaiset ja sokerit vaahdoksi.
Valkaa valkuaiset toisessa kulhossa ja kääntele valkuaismassa keltuaisiin varovaisesti.
Sekoita raastettu sitruunankuori ja mantelit taikinaan, lisää seuraavaksi jauhot ja leivinjauhe.

Jaa taikina kolmeen osaan ja leivo niistä kolme paksua tankoa. Paista 35 minuuttia.
Leikkaa tangot lämpiminä sentin paksuisiksi viipaleiksi ja jätä kuivahtamaan.

Kesällä 1997 Cassonen kylän pienessä kaupassa saimme niitä paketillisen cantuccineja kaupanpäällisiksi. Se oli ensimmäinen kerta, jolloin niitä maistoin. Myöhemmin opin, että niitä on Italiassa tapana kastaa Vin Santoon – pyhään viiniin. Nykyisin meillä syödään niitä ihan arkena, jos vain olen niitä leiponut. Annoksesta riittää meille kahdelle kahvin särpimeksi hyvinkin muutamaksi viikoksi.

Näitä voi myös varioida: olen ainakin kerran korvannut mantelit tummalla taloussuklaalla. Joskus olen laittanut taikinaan pari ruokalusikallista – sitruunaa!

 

 

 

 

Niitä näitä Reseptit Rotissöörit Ruoka ja viini

Rotissöörin kotikeittiössä

Kilpipäivä

Rotissöörien kilpipäivä on tänään. Teemana tänä vuonna kansalliset perinteet; ja niinhän minä sitten kokkasin taas italialaista.

😊

Kilpipäivän idea on syödä kilpiravintolassa, joiden määrä Oulussa on kyllä tällä hetkellä kovin alhainen. Mutta on me edeltäneinä vuosina käyty kaikissa mahdollisissa oululaisissa kilpiravintoloissa kilpipäivää viettämässä. Tänään kuitenkin kotona: sen vuoksi nostin kahden hengen päivällispöytäämme pronssilaatan, jonka sain jokunen vuosi sitten merkiksi aktiivisesta rotissööriurastani. Eli sellainen ”pikkukilpipäivä” tänään.

Uusi keittokirja inspiroi edelleen, ja tänään vuorossa Gnoccheja parsan, gongonzolan ja saksanpähkinöiden kanssa. Klassikkoruoka tämäkin, vaikkei nyt ihan kansallinen perinne olekaan.

Gnoccheja parsan,
gongonzolan ja saksanpähkinöiden kanssa

nippu vihreää parsaa
50 g gorgonzolajuustoa
1 ½ dl kuohukermaa
ripaus muskottia
500 g perunagnoccheja
8 lehteä tuoretta salviaa
1 dl raastettua parmesaanijuustoa
3 rkl hienonnettuja saksanpähkinöitä
suolaa ja mustapippuria


Jos parsa on paksukuorista, kuori se.
Paloittele parsa 2 cm:n paloiksi.
Laita gorgonzola ja kerma laakealle pannulle ja lisää ripaus muskottia.
Hauduta juusto-kermaseosta 5 minuuttia välillä sekoittaen.

Laita gnocchit ja parsat kiehuvaan veteen ja keitä niitä 2 – 3 minuuttia.
Valuta gnocchit ja parsa ja lisää heti pannulle kastikkeen joukkoon.
Lisää myös salvianlehdet ja parmesaani.
Sekoita varovasti kaikki ainekset keskenään ja mausta mustapippurilla.
Mausta vielä tarvittaessa suolalla ja ripottelle päälle hienonnettuja saksanpähkinöitä.

Ohje on suoraan kirjasta ”Henkan Italia”. Kirjoitin ohjeen sanasta sanaan juuri niin kuin se on kirjassa. Siksikin näin, että voin perustella sen, kuinka italialaisessa keittiössä hyvä ruoka on lopulta aika simppeliä, ei pitkiä ainesluotteloita, ei monia esivalmisteluita, ei tuntien tuunausta, vaan yksinkertaista, aika nopeasti valmistuvaa hyvää perusruokaa, joka ei kuitenkaan maultaan ole ihan ”vain perus”. Tässä on ehkä kiteytettynä se minun(kin) ”ruokafilosofia”, josta viikolla kirjoittelin.

Tähän sellainen huomio ja hoksauttamisen paikka, että kannattaa hankkia oikeaa, kunnolla suolaista, vahvasti maistuvaa gorgonzolaa, ei mitään Castelloa, Auraa tai Presidentiä, vaan oikeaa italialaista gorgonzolaa. Gnocchit vaativat vähän tujua makua rinnalleen, varsinkin kun kermakin pehmentää makua. Saksanpähkinät tuovat mukavasti purutuntumaa ruokaan. Molto bueno!

Vuoden kuohuviini testattu

Testasimme myös luxemburgilaisen Bernard-Massardin (”perttimasa” on kuulemma tämän lempinimi 🙂 ) chardonnay-kuohuviinin, joka on vastikään valittu ”Vuoden kuohuviiniksi”. Viinilehden valinnoista juttu esimerkiksi Ilta-Sanomissa.

Kyllä, kyllä se on hyvää, todellakin hintansa (18 €) väärti. Hedelmäisyys ja persikkaisuus eivät kyllä olleet ihan sitä, mitä odotimme ja kaipasimme, mutta lempeät, pienet, aromikkaat suunmyötäiset kuplat tyylikkäässä kuohuvassa on. Mikseipä siis vapuksi tätä?

Tosin vuoden kuohuva -valinnan jälkeen se on aika lailla loppu koko maasta, mutta saattaa ehtiä vielä vappubrunsseille ja – piknikeille. Tämä sopii nimenomaan ruoan pariksi, ehkei niinkään lakkiais- tai muuhun juhlaan onnittelumaljaksi.

Tänään piknikit tuntuvat kyllä hyvin kaukaisille. Lunta on vielä hirmuisesti, sitä on tullut tänään vähän lisääkin, ja tuuli edelleen sellainen, että pyörälenkki Koitelinkoskelle katselemaan tulvia jäi. Tulvat taitavat laantua ennen kuin Koiteliin pyöräilen.

Niitä näitä Reseptit Rotissöörit Ruoka ja viini

Vaihtoehtoja on: aijiaco

Torstai voi olla hernesoppapäivä. Tänään ei ollut.

Viime kesänä rotissöörien piknikillä oli tarjolla paljon hyvää, mm. bogotalaista kanakeittoa, – aijiacoa. Tykästyttiin molemmat siihen niin paljon, että pyysin  ammattilaiskeittiömestarilta ohjeen sen tekemiseksi, ja hänhän sellaisen ”karkean reseptin” kuten hän itse sanoi, minulle toimitti.

Olen tehnyt tätä jo useammankin kerran ja vasta tänään hoksasin, että lupauksestani huolimatta en ollut muistanutkaan sitä tänne blogiin kirjoittaa. Mutta ei soppa siitä ole kärsinyt. Esimerkiksi tällaisena viimaisen pohjoistuulen ja monien pakkasasteiden huhtitorstaina lämmittävä ja maukas keitto maistui oikein hyvältä ja vahvistavalta. Ei kesäisintä, mutta  vielä huhtikuu-toukokuussa sopii arkiruokapöytään ja nälän karkottamiseen mainiosti.

Aukikirjoitin saamani ohjeen tuohon alle. Mittoja RR ei antanut, joten reseptissä on ne mitat, joilla meille tänään tein kattilallisen. Ihan kaikki ei  kulunut, siis noin 3 hengen annos on tuo. Soppa maistuu kyllä lämmitettynäkin, edes avocadot eivät tykkää huonoa.

Alkuperäiseen, aitoon columbialaiseen keittoon (johon yksi reseptiversio on täällä) kuuluu myös guascas-mauste. Sitä ei olla Suomesta onnistuttu löytämään, joten  JOS joskus satut näkemään jossain, niin kerro ihmeessä tännekin tiedosta.

Bogotalainen peruna-broilerkeitto  – Aijiaco 

1 l vettä
3 puikulaperunaa ja 4 Annabel-perunaa
(2–4 eri perunalaatua pieninä kuutioina)
1 kanafondikippo
1 pieni purkki maissinjyviä
½ prk kapriksia
2 – 3 avocadoa kuutioina nekin
250 g maustamattomia broilersuikaleita

Kuori ja pilko perunat ja laita ne kiehumaan
– kaikki samaan aikaan kiehumaan,
jotta osa soseutuu ja saostaa keiton.
Lisää tölkkimaissit ja kanalientä.
Kun perunat ovat kypsiä,
osa jo soseutunutkin, lisää kaprikset liemineen.
Lisää puolet avocadokuutioista.
Kypsennä taas tovi.
Lopuksi lisätään broileri pieninä kuutioina
(tai suoraan paketista ”broilersuikaleet, maustamattomat”).
Kypsennetään sen aikaa, että broileri kypsynyt.

Tarjolle myös ranskankermaa sekä avocadokuutioita.

 

Reseptit Ruoka ja viini Ruokatarinoita ja -historiaa Viini

Pääsiäiseen reseptejä ja viinivinkkejä

Pääsiäinen on mielestäni ruokavuoden paras juhla. Pääsiäiseen kuuluu, on lupa ja mahdollisuus, toive ja yritys syödä ja tehdä monenlaisia ruokia. Ollaanpa mökillä tai kotona, kaksin tai isommalla porukalla hamstraan ruokaa ja aloitan pääsiäispyhien menujen suunnittelun hyvissä ajoin. On klassikkoruokia, joita teen joka vuosi, mutta aina etsin myös jotain uutta kokeiltavaa. Ja ainakin viimeisten kymmenen vuoden ajan olen onnistuneimpia kokeiluja ja kehitelmiä sitten jakanut täällä Tuulestatemmatuissa jutuissa. Ja nyt siis – taas – pieni kirjanen aiheen tiimoilta.

Ruokaharrastuneisuuteni on jo vuosikymmeniä sitten johdattanut myös viinien pariin, nimenomaan valitsemaan (juhla)ruoalle sopivia makupareja viineistä. Viinivinkkejä itse kyselen ja niitä minulta kysellään; työvuosina tuntui joskus siltä, että koko työyhteisössämme kaikki nauttivat samoja viinejä esimerkiksi jouluna – ja kyllä, kyllä minulla oli siihen vaikutukseni. 🙂  No mutta nyt siis eilen julkaisemani kirjasen lisäksi myös viinivinkkejä.  Ja viineistä on ”kauppalappu” ruokakirjasen viimeisellä sivulla. 

~~~~~

Eilen (25.3.2024) julkaisemaani uudempaa pääsiäisreseptivihkosta päivitin tänään ja lisäilin vielä lisää helpohkoja, kotikeittiöön sopivia pääruoka- ja kakkuohjeita, sekä listan viinivinkeistä.

Alla olevien linkkien takaa avautuvat pdf-versiot, vaikka ladattavaksi omalle koneelle/puhelimeen. Näissä lehtisissä ei ole vain pääsiäisherkkuja: molemmissa on myös vappuun tai jouluun, arkeen ja juhlaan sopiva reseptejä, joten olkaapas hyvät! 

Tätä uudempaa voit lukea suoraan koneelta klikkaamalla tästä linkkihirviöstä:

Click to access Pieni+P%C3%A4%C3%A4si%C3%A4isruokakirjanen_VOL2_2024.pdf

Tai jos klikkaat alempaa pdf-tiedosto tallentuu omalle koneellesi.

Uusi: Pieni_Pääsiäisruokakirjanen_Vol._2

Vanha:  Pieni pääsiäisruokakirjanen (2014) Vol. 1   

 

Klikkaamalla edellä olevaa linkkiä pdf-tiedosto latautuu omalle koneellesi.  JOS haluat paperiset tulosteet noista, niin laita printterin asetuksissa suunta-valikossa ruksi kohtaan ”vaaka”, niin tulostuu sopivan kokoisena ja sommiteltunakin. 

MITÄ VIINIÄ PÄÄSIÄISPÖYTÄÄN? 

Osaan on perhepiiristä saatu asiantuntijavinkkejä, osa ihan omia löytöjä, – klassikkojakin. 

Heti aloitan kahdella alsaselaisella crémantilla. Varsinkin tuota Tradition Brut´ia olen kehunut ja kehottanut maistamaan yhdessä sun toisessakin seurassa ja täällä blogissakin varmaan useammankin kerran; poikkeuksetta siitä on tykätty. Olkoon, että sitä on yleensä myynnissä vain puolikkaissa pulloissa (just sopivasti lasilliset kahdelle tai kaksi lasillista yhdelle 🙂 ) ja olkootkin vähän keskihintaista tyyriimpää, niin kyllä sillä kelpaa pääsiäisen lounas tai päivällinen aloittaa. Erinomainen aperitiivi on tämä.

Fernand Engel Crémant d’Alsace Tradition Brut

Saman talon toinen crémant, joka on 100 % chardonnay ja alle 20 € iso pullo, on myös täyteläinen, paahteinen, raikas olematta liian kuivakka.  Engel Crémant d’Alsace Chardonnay Brut 2021

Oikeastaan voisin suositella melkein mitä vain crémantia. Niitä ovat ranskalaiset kuohuviinit, jotka valmistetaan samalla menetelmällä kuin samppanja. Crémantia saa valmistaa vain kahdeksalla viinialueella Ranskassa; varsinkin monista Alsacen tuottajien (Wolfberger, Bestheim, Metz, Mure) kuohuvista on tykätty. Toki Bourgognen ja Loiren –  sekä Luxemburgin, jossa crémantia myös saa tuottaa ja jota tuodaan Suomeen, laatukuohuvat on todettu oivallisiksi juhlistajiksi. 

Bestheim Crémant Rosé Brut

Tämän artikkelin otsikkokuvassa mökin nurkan kelotiskillä on italialainen Belstar Prosecco. Se on melkein malliesimerkki proseccon hedelmäisestä, päärynäisestä, vähän makeasta mausta. Oikein sopiva aurinkoisille (mökki)terasseille nautittavaksi; ruokapöytään en laittaisi. 

~~~~~~~

VALKOVIINEJÄ karitsalle, salaateille, parsalle, keitoille. Ensimmäiseksi täsmäviini parsaruoalle. Toki sopii hyvin broilerruokien ja lohenkin kanssa tarjottavaksi: Schloss Bockfliess Muskateller 2023

Tuoksu on vähän uhkaava, tuoksuu makeahkolle, mutta kerrassaan oivallinen paritus on tässä. (Varmasti sushillekin sopiva makupari.) 

Itävaltalaiset grüner veltliner -viinit ovat monikäyttöisiä, keveitä, eivät kuitenkaan heppoisia, vaalealle lihalle ja kalalle maistuvia seuralaisia. Tässä Kamptalin alueen viinissä vielä kaunis etikettikin 🙂 , ja edullinen hinta. Steininger Grüner Veltliner 

Yksi italialainenkin on mukaan laitettava: Serra Lupini Roero Arneis 2022

”Musta enkeli” on Roero Arneis -rypäleestä tehty hedelmäinen, sopivan hapokas

– sopii pastalle, buffet-pöytään, broilerille, sellaisenaankin. 

Zenaton viinitaloon on meillä luotettu. Amaronet, spumantet, roseet, punaviinit ja valkoviinit ovat olleet makumaailmaanmme sopivia, moni päivällinen on niiden kera nautittu. Niinpä on sitten tälläkin kertaa nostettava esille yksi; esimerkiksi broiler/kanaruoille: Zenato Lugana San Benedetto 2022

~~~~~~

PUNAVIINEJÄ KARITSALLE ja muille pääsiäisen liharuoille ja juustolautasen oheen.

Pääsiäisen liharuokien (lampaan/karitsan) kanssa meillä on useimmiten nautittu australialaisia shiraz-viinejä (esim. Hewitson, Peter Lehmann) tai argentiinalaisia malbec-viinejä, varsinkin jos on grillattu. 

Tässä yksi suosikki.  Hewitson Le Secateur 2021

Toinen hyvä, myös mökin lähi-Alkossa tarjolla oleva ´helppo´ ja hyvä punaviini on Nuganin Durif.  Nugan Estate Durif 2018 

Tänä keväänä Alkon valikoimiin tullut portugalilainen Touriga Franca- ja Touriga Nacional -rypäleistä tehty mehevä ja vähän hilloinenkin,  olematta äitelä, on Duorum-viini. Sekin alle 20 € ja saatavissa useimmista liikkeistä.  Duorum Organic 2022

Jos pääsiäiseen kuuluu grillikauden avaus, niin sitten tämä ikihyvä Italian Piemonten klassikko: Etana-viini.
Sopii toki juustokuorrutetuille etanoillekin, mutta etiketin vuoksi Etana-viini.

 

 

Vite Colte Rossofuoco Barbera d’Asti Biologico 2022  

Grillikauteen ja valkosipulisten pääsiäisruokien ohessa hyviä makumuistoja syntyy myös silloin, kun lasissa on argentiinalaista, malbec-rypäleestä tehtyä viiniä. Tätä kannattaa kesällä olla varuilta yksi pullo jemmassa.  Don David Malbec Reserve 2022

Toivottelen hyviä makumatkoja ja -muistoja pääsiäiseenne! 

Reseptit Ruoka ja viini

Pieni pääsiäisruokakirjanen Vol. 2 on valmis!

No nyt on pikku vihkonen valmis. Ehti kuin ehtikin ennen pääsiäistä.

Siinä on uusia juttuja ja uusia kuvia. Eikä kaikki ohjeet ole mitenkään ”vain” pääsiäiseen liittyviä. Ja moni aikomani, kokeilemani, kuvaamani resepti jäi pois. Osa niistäkin on täällä blogissa jo ollut. Ja kuten joka vuosi näin pääsiäisviikon alussa, juuri tässä samassa tilanteessa, päätän, että ensi vuodeksi teen sitten oikean kunnon kirjasen. Mutta sitten käy aina näin; jää harrasteluksi nämä hommat.  Ja jälki sen mukaista. Nyt taidan jo uskoa että harrasteluksi jää.

Mutta silti. Toivon, että tästä on iloa pääsiäisesi kokkailuja ja leipomisia miettiessäsi. Viinisuosituksia tuohon lipareeseen en laittanut. Ne muutamat ovat kuitenkin jotensakin valmiita, joten lisäilen ne huomenna vihkoseen, sekä tänne blogiin..

JOS haluat tulostaa 11-sivuisen lipareen, niin laita printterin asetuksissa suunta-valikossa ruksi kohtaan ”vaaka”, niin tulostuu sopivan kokoisena ja sommiteltunakin.

Voit lukea sitä suoraan koneelta klikkaamalla tästä:

Click to access Pieni_P%C3%A4%C3%A4si%C3%A4isruokakirjanen_Vol._2+(1).pdf

Tai jos klikkaat tästä pdf-tiedosto tallentuu omalle koneellesi.

 

Pieni_Pääsiäisruokakirjanen_Vol._2

 

 

 

 

Reseptit Ruoka ja viini

Kohti pääsiäisen kokkailuja

Olen jo pari viikonloppua/viikkoa touhunnut uuden Pääsiäisruokakirjasen parissa. Eikä se intensiivisestä yrityksestäni huolimatta valmistunut tälle illalle. Huomenna voin jo julkaista: uusi lehtinen Pieni pääsiäisruokakirjanen VOL. II alkaa olla valmis. Alla esittely, ja huomenna sitten linkki valmiiseen tiedostoon resepteineen.

Pieni pääsiäisruokakirjanen vol. I

On kymmenen vuotta siitä, kun tein ensimmäisen pääsiäisruokakirjasen tai paremminkin -lehtisen. Se on edelleen täältä blogista tulostettavissa. Alla olevasta sisällysluettelosta näkyy, mitä se sisältää…

Noista en kaikkia enää kelpuuttaisi (koska kyllästyminen) uudelleenjaettavaksi, mutta esim. Parsaa Kellog´s -muroilla meillä tehdään vuodesta toiseen.

Siis se kannattaa testata. Samoin lammaspatee, takuuvarma, helppo, edullinen pääsiäisen pääruoka, joka maistuu kylmänä seuraavanakin päivänä.

Ja Lemon posset, (tuon linkin takana lisää pääsiäisruokareseptiikkaa) on klassikko kesät talvet, pääsiäiset ja vaput.

Noh, kaikkinensa,  … oikeastaan kannattaa avoimin mielin avata tuo pdf-tiedosto ja valita omat suosikit.

Ja jotain uutta pääsiäiseen 

Leipähän se on hyvää ja tärkeää pääsiäisenäkin. Italialaisesta focacciasta on (koronavuosina ja sen jälkeen) julkaistu kuvia hashtag ”Kukkafocaccia”. Silloin tällöin innostun sellaisen taiteilemaan. Niin eilenkin. Ei tässä nyt paljon pääsiäistä ole, mutta mukava ja maistuva pääsiäispöydän lisuke. Ja helppo. Moni on varmasti minua luovempi koristelussa, – kokeilehan vaikka. 🙂 Pääsiäiseen passelimman voisi tehdä koristelemalla leivän pinnan täyteen erilaisilla pääsiäismunilla? Esim. paprikasta on helppo leikata eri värisiä suikaleita.

Kukkafocaccia

3 dl huoneenlämpöistä vettä
25 g tuorehiivaa
2 tl sokeria
400 g durumvehnäjauhoja
reilu rkl hyvää oliiviöljyä
1 tl suolaa

Koristeluun esim. punasipulia, oliiveja, kapriksia, paprikaa, ruohosipulia, rosmariinia, parsakaalia, siemeniä,

Sekoita veteen ensin hiiva ja sokeri, lisää jauhot ja lopuksi oliiviöljy. Sekoita huolellisesti, mutta älä vaivaa.  Anna taikinan nousta tunnin verran, lisää sitten vasta hieno suola ja vähän jauhoja.

Levitä taikina vuokaan, jonka pohjalle kannattaa laittaa leivinpaperia, tai sipaista ohuelti öljyllä. Kohota vielä vartin verran.

Voitele pinta öljyllä ja koristele halutessasi. Lopuksi vielä ainakin sormisuolaa pintaan, ehkä myös rosmariinin lehtiä ja sitten uuniin. Paista uunissa 220°C noin 25 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin kullan ruskea.

Koristeluideoita löytyy netistä, varsinkin Instasta tai Pinterestistä, hakusanoilla kukkafocaccia. Tai vaikka suoraan tämän linkin takaa:  https://nl.pinterest.com/innersspace/focaccia-art/

Focaccian kanssa, tai vaikka lampaanviulun, palvilampaan, karitsanfileiden, broileruoan tai ihan vaan lounaaksi sopii hyvin meidän tämän kevättalven ykkössalaatti: appelsiineja ja fenkolia. Se ei ole vaikea: silppua kulhon pohjalle vihreää (friseesalaattia, babypinaattia, jäävuorisalaattia, … mitä nyt sattuu kotona olemaan, leikkaa päälle appelsiinia viipaleiksi, leikkaa tai höylää juustohöylällä kerros, pari, kolme .. fenkolia. Sekoita kastike: oliiviöljyä, appelsiinimehua, vähän hunajaa (tai ripaus sokeria), mustapippuria, suolaa. Kaada kastike salaatin päälle juuri ennen tarjoilua.

Meillä oli lisäksi tsatsikia. Kohtuullisen valkosipulinen versio siitä sopii lammas- ja karitsaruokien kanssa tavattoman hyvin. Tänään ei ollut focacciaa, joten hiilarit lautaselle saatiin porkkanasta.

Ne tein yhden makumuiston, joka liittyi DDR:n suurlähetystöön 🙂 , siivittämänä. Keitä porkkanan pätkät ´al dente´ -kypsyyteen, lisää kattilaan ja tarjolle ruskistettu voi tai paahdettu voi.

Pääsiäisen jälkiruoka-asiaa

Pehtoori ei ole ollut ollenkaan pahoillaan tästä pääsiäislehtis-projektistani, vaikka on tässä jo pari viikkoa ”joutunut” maistelemaan koekeittiön tuotoksia. Ja jälkiruokakokeiluja hän sietää erityisen hyvin. Jo eilen oli testissä tuulihatut ”pääsiäisellisellä täytteellä”. Sitruunainen lemon curd ja tömäkkä-vispikermavaahto sopivat hyvin yhteen, ja ovat hyvä tuulihattujen täyte.

Minulle mieluisampi jälkkäri oli (eka kertaa tekemäni, soveltamani, koska en löytänyt ohjetta, jonka muistan joskus hyvin arvovaltaiselta rotissööriystävältäni saaneeni) turkinpippuri-pannacotta. Mitenkö turkinpippuri-pannacotta liittyy pääsiäiseen? – No  siten, että kun kaikki eivät tykkää mämmistä, niin tarjolle voi kuitenkin tehdä mustanpuhuvan tai ainakin ankean harmaan pannacottan. 😀

Turkinpippuri-pannacotta 

2 liivatelehteä
5 dl kuohukermaa
1 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
10 kpl Turkinpippuri-karkkeja  (tai -rouhetta sopiva määrä)
2 tl lakritsijuurijauhetta (Urtekram)

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen noin 10 minuutiksi.

Laita kasariin kerma, sokeri, murskatut turkinpippurit
sekä vaniljasokeri ja keitä miedolla lämmöllä vartin verran.
Lisää lopuksi joukkoon lakritsijauhe.
Purista liivatteista ylimääräinen neste ja sulata ne kuumaan kermaseokseen.

Tarjoile sellaisenaan (ehkä rouhetta pinnalle) tai lakupaloja
tai (veri)appelsiiniviipaleiden tai vadelmien kanssa.

Ja sitten mämmifriikeille vinkkinä. Aika uusi tulokas kauppojen pakastealtaissa oleva Laku Mämmi (joka on mielestäni parempaa kuin Salty Caramel) on sellaisenaan hyvää. Vispikermavaahto tekee siitä gourmet´a. Ja tavallisesta mämmistä saa salonkikelpoisen pienellä tilkalla italialaista mantelilikööriä ja lusikallisella kermavaahtoa.

~ Tässä alla vielä linkkejä moniin aiempiin pääsiäisen ruokapostauksiini.

Huomenna siis uuden reseptivihkosen ja viinivinkkien julkistus.

Pääsiäisruokia meiltä ja muualta

Fenkolikeittoa, viinejä

Karitsaa ja stout-kastiketta

Porkkanakeittoa, karitsanfilettä, lemon possetia…

Parin vuoden takaisia, edelleen toimivia, viinivinkkejä

Kaikkien aikojen suosituin reseptipostaukseni: kevyt pasha

Colomba – italialaisten pääsiäispulla vailla vertaa