Showing: 1 - 10 of 32 RESULTS
Niitä näitä Rotissöörit

Konsertissa – myös hyviä makuja

Pitkästä aikaa rotissööritapahtuma.

Diandran tulkintoja muun muassa Lady Gagalta, Whitney Houstonilta, Madonnalta, Celine Dionilta ja muilta maailman tunnetuimmilta diivoilta. Oulu Sinfonian kapellimestarina toimii Antti Rissanen.

Ennen konserttia meille tarjoiltiin Ravintola Preludin kabinettiin tapaksia ja samppanjaa ja väliajalla kahvit ja leivokset.

Verigreippigraavattu hauki oli uutta, erilaista, erinomaisen suunmyötäistä.

 Kaikkinensa hyvä konsepti oli tämä! Tosin kahvit jätettiin väliin, ei iltakahveja ole voitu vuosiin juoda. Ei ainakaan jos aiotaan nukkua yöllä. Samppanjaa ei jätetty väliin.  Pöytäseurueessa uusi tuttavuus tutun isänsä kanssa. Oli hyvä tutustua, mukava jutella.

Ja konsertti: Diandra on! Ohjelmassa oli oikeastaan kaikki toivottavissa olevat elokuvamusiikit ja viime vuosikymmenten (nais)artistien hienoimmat biisit. Kuten lupaus oli ”Music of divas”. Ja Antti Rissanen johtamassa Oulu Sinfoniaa, joka soitti myös RIssasen pari omaa sävellystä. Pidettiin oikein todella paljon. Diandra tuntuu voivan laulaa kaksi tuntia huikean hyvin, hyvinkin erilaisia kappaleita.

Konsertin viimeinen biisi oli Europen Final Countdown.  Ehkä juuri se olisi mun Elämäni biisi! Silloin vielä kun kännyköihin ostettiin soittoääniä, niin minä ostin tämän. Kuulin/kuultiin se eka kerran vuonna 1987 Lissabonissa taksin kyydissä matkalla vanhaan kaupunkiin, Alfamaan, kuuntelemaan fadoa ja syömään äyriäisiä. Siinä oli oikeasti jotain maagista. Tänäänkin siinä oli. Ehkä vain encore (Memories) sai vielä enemmän kylmät väreet iholle, kosteutta silmänurkkiin.

Torstai-ilta voi olla näinkin hieno.

Lappi Rotissöörit Ruoka ja viini

Saariselällä herkuteltu!

Eilisen Lapin Keittiömestareiden Herkkupöytä-tapahtuman jälkeen, vielä tänäänkin olimme ehdottomasti sitä mieltä, että tältä mökkireissulta paluu maalikyliin kannatti venyttää viikonlopun yli. Tärkein syy tähän on eilinen Herkkupöytä ja tämänpäiväinen pikkupatikka Sivakkaojan suunnalla. Kuinka valoisa ja kaunis metsä olikaan.

Kerron siitä, ja kuvitan sitä,  huomenna lisää.

~~~~~~~

Eilinen Lapin Keittiömestareiden Herkkupöytä-tapahtuma oli meille kuudes (edelliset 2010, 2011, 2012, 2013 ja 2021). Tälläkin kertaa se oli makoisa ja herkullinen, uusia makumuistoja synnyttävä.

 

Käytin ”rotissööri-korttini” ja pääsimme Lapin voutikunnan paistinkääntäjien seuraan. Meille tuttuja lappilaisia rotissöörejä ei voutia lukuunottamatta ollutkaan paikalla, mutta niinpä olikin mukava tutustua uusiin ruoka-ammattilaisiin/kulttuurifriikkeihin, jutella ruoasta, varsinkin pohjoisesta näkökulmasta. Pöytäseurueessa myös Italia vaikutti olevan lähellä sydäntä tai ainakin makumaailmaa… (LappItalia -keittoskiini pitäisikin oikeastaan tehdä kakkososa. Siihen olisi paljon uusia reseptejäkin jaettavaksi. 🙂 Kuvistakin tulisi parempia.)

Rotissöörikäädyt kaulassa merkitsi sitä, että olimme mukana kattauksen esittelyssä ennen kuin salin ovet avautuivat muille ja pääsin rauhassa kuvaamaan kaiken tarjolla olleen. Kuvakansio on täällä.

Eikä se ollutkaan vain yksi ”buffetti”; ainakin kolmenkymmenen keittiömestarin – mukana myös Suomen voitokkaan kokkimaajoukkueen jäseniä – voimin ja taidolla koottu herkkupöytä oli taas kerran runsas, monipuolinen, uutta ja tuttua tarjoava. Tänä vuonna teemana olivat Pohjoiset maut.

Kuten edellisilläkin kerroilla pyrimme siihen, että maistoimme kaikkea. Pieni nokare, annospala, viipale, — kaikkea maisteltiin. Viisi lautasellista kaikkea hyvää. Mikään ei ollut huonoa, ei mikään.

[Neljä muuta lautasellista kuvakansiossa.]

Alla menu, johon olen merkinnyt tähdellä ne, joista miehen (ja pöytäseurueenkin) kanssa pidimme erityisen paljon.  Ihan erityismaininnan ansaitsevat Savustetulla suutarilla täytetyt tuhkatuulihatut,

porotartar (erityisesti pöytäseurueessa miehet tykästyivät tähän),

Maa-artisokkalappapuuro!! (ehkä etsin siihen ohjeen!!), Koivu-gin tonic -helmiä ja pikkelöityä kurkkua – kaikkea sitä!, Paahdettua naudan rintaa ja suppilovahvero-pihlajanmarjakastiketta – tässä kastike oli taas kerran ratkaiseva! Entäs jälkkärit: minähän en muka niistä niin välitä, mutta nämä!! 

* Maitosuklaa-jogurttikääretorttua ja karviaista
* Mustikka-kardemumma punnuspulla

* Hillapehmistä ja suolakaramellia
* Irish coffee-suklaakonvehti

Koko menu tässä

Lapin Keittiömestareiden 33. Herkkupöytä,
Santa’s Hotel Tunturi

Mädit ja Äyriäiset

Jokirapukakkua ja maivan mätiä
* Siianmätihyytelöä ja juuressipsiä
Kampasimpukkaa, porkkana-inkivääri pyrettä ja kurkku-minttupikkelssiä
Kuningasrapua, perunaa ja emmentalia

Kylmät Kalat

Graavattua särkeä ja mummonkurkkua
Matalalämpökypsennettyä taimenta ja haukea, hernepyrettä
* Savustetulla suutarilla täytettyjä tuhkatuulihattuja
* Halstrattua siikaa Lasimestarin tapaan
Kuusenkerkällä glaseerattua taimenta, savumajoneesia

Kylmät Lihat

Naudan bavettea, sidesalaattia ja maarianheinäöljyä
Paistettua Meri-Lapin karitsan ulkofileetä ja minttu-vuohenjuusto vaahtoa
* Porotartar, keltuaiskreemiä ja pikkelöityä retikkaa

Kylmät linnut

Hanhirilletteä, karpalokompottia ja kotimaisia juureksia
Riekkopateeta, naurislastua ja riimiriekkoa

Kylmä kasvis

* Maa-artisokkalappapuuroa, puolukkarusinaa ja ruisrouhetta
Juuriselleriä hampputäytteellä ja lehtikaalimurua
Paahdettua kuningasosterivinokkaan jalkaa ja merilevää
Piparjuurella maustettua etikkamunakoisoa
* Koivu-gin tonic -helmiä ja pikkelöityä kurkkua

Lämmin pääruoka

Kylmäsavulohella täytettyä siikaa ja liekitettyä jokirapukastiketta
* Paahdettua naudan rintaa ja suppilovahvero-pihlajanmarjakastiketta
Kurttukaali-rouskukäärylettä
Perunaa, kaskinaurista ja naattiporkkanaa

Leivät

Hapanjuurileipä
Kaurainen perunaleipä
Joululimppu
Hapanjuurisämpylä
Pave hedelmäleipä
Siemenpatonki
Perunarieska
Rouheinen reikäleipä
Ruisleipä

Gluteeniton vuokaleipälajitelma

Juustot

Lämmintä munajuustoa ja vadelmahilloa
Leipäjuustoa hillakiilteellä
* Peltolan Blue:ta ja omenahilloketta

Jälkiruoka

Kampanisu, kahvikreemiä ja puolukkageeliä
* Maitosuklaa-jogurttikääretorttua ja karviaista
Tiikerikakkua
Porkkana-tyrnileivos ja Amarettoa
Sitruunarahkamunkki
* Mustikka-kardemumma punnuspulla
* Hillapehmistä ja suolakaramellia

Variksenmarjamarmeladi
* Irish coffee-suklaakonvehti
Earl grey-suklaakonvehti
Mustaherukka-suklaakonvehti

Kulta Katriina Reilu
Kulta Katriina Relax
Espresso
Teepiste

Kuvakansiossa on melkein kaikki kuvattuna. Sinne pääset TÄSTÄ.

 

Rotissöörit

Rotissööripiknik vol. 13

Oulun rotissöörivoutikunnan vuosittainen, mun mielestä paras, happening on piknik. Tänään se oli 13. kerran. Tällä kertaa ei kenenkään kotona, kuten aika usein, vaan kokoonnuimme Arkkitehtikillan talolle Pikisaareen. Siellä on oltu kerran ennenkin.

Iltapäivän puolella jo aloitimme, toisemme heippailimme, halailimme, kuulumiset vaihdoimme, uusien kanssa tutustuimme, vanhoista ystävistä erityisen kiitollisia olimme ja sitten, kun kaikki ovat tuomisensa saaneet yhteiseen piknikpöytään, aloimme nauttia.

Videoklipeissa ei ole ihan kaikki tarjolla ollut, eikä valitettavasti ole menukorttia esiteltäväksi, mutta voin kertoa, että äärimmäisen harvoin missään muualla kuin rotissööripiknikillä ollaan näin monipuolista, herkullista, innostavaa, makunystyröitä monin tavoin hellivää ja toistekin maistamaan pääsyä toivovaa tarjoilua on päässyt kokemaan. Muikkupiirakka ja lampaanliha-kaalikääryleet, limemarinoitu hauki ja leipäjuusto-savuporosalaatti,  — ainakin nuo tulevat heti mieleen. Oikeasti kaikki oli hyvää!!

Muutaman tunnin piknikistä nautimme. Menneitä muistelimme, tulevaa suunnittelimme.

Olihan tämänkertaisen piknikin teemasta oli sovittu näin:

”Voisiko perinneruokiamme modernisoida ja upeista raaka-aineistamme luoda jotain uutta? Teemasta on hyvä jatkaa vuoden 2026 kapitulin suunnitteluun, sillä kyseinen vuosihan on myös Oulun kulttuuripääkaupunkivuosi ja tavoitteenamme on rakentaa kapitulin teemaa saman aiheen ympärille.”

Monta hyvää ”modifikaatiota” ja perinneruokaa uudella tavalla oli tarjolla. Mie vein hillatiramisun. Ei se huono ollut.

Ruoka ja ruokaystävät, kesä ja helppoa yhdessäoloa. Hyvälle maistuu vieläkin …

Oulu Rotissöörit Ruoka ja viini

Paljon hyviä aistimuksia tänään

Puoleenpäivään mennessä sain päivän agendalla olleet jutut valmiiksi: kuvat asiakkaalle, pyykit silitettyä ja parit sähköpostit hoidettua.

Aika kesäiselle Oulu-kierrokselle: pari, kolme tuntia kiertelin ja kaartelin, pysähtelin ja nautin kauniista kotikaupungista, jossa tuntuu nyt olevan ennätysmäärä tietöitä, saksalaisia turistibusseja ja pyöräteillä hortoilevia koiria ja vanhuksia.

Tuiranpuiston rodot jo melkein kukintansa ohittaneet…

Tänään vain salaattilounas (illalla tiedossa ravintolaruokaa), joten oli hyvä syy pysähtyä Mon Choun (”monsuunin”) kohdalla ja käydä ostamassa pari croissantia. Sen edessä (kuten toisellakin puolella Pakkahuoneenkatua) on riemunkirjavat kukkalaatikot. Melkein kuin olisi ulkomailla. 🙂

Liekkö Monsuunissa käyttävät croissantien voiteluun paahdettua voita, – vai mikä on toffeisen maun salaisuus? Ja ilokseni hoksasin, että pasticceria oli saanut laajennuttua pikkuruista konditoriaa useilla pöydillä. Hyvä, hyvä.

Illalla olimme Rotissööri-illassa: Koivurannan kahvilan smokeryssä

MENU
Savustettua lohta wakame-pedillä ja savustettuja jättikatkarapuja
24 h savustettua briskettiä kauden lisukkeilla
Amerikkalainen juustokakku ja vadelmamelbaa

Vaikka en oikein pidäkään Koivurannan idyllisen kahvilan pihapiirin muuttumisesta parin ison teltan peittämäksi, oli ilta mukava, ruoka oikeinkin hyvää. Erityisesti nuo savustetut katkat olivat mieleeni, eivät olleet sitkeitä, sopivan chilisiä. Nam. Jälkkäri on ehkä heikoin lenkki. Mutta upposi toki sekin. 🙂

Ja niinhän se nyt on että minulla on taas kymmeniä kuvia huomenna editoitavaksi. Mutta ei haittaa. Aikaa on.

Niitä näitä Reseptit Rotissöörit Ruoka ja viini

Rotissöörin kotikeittiössä

Kilpipäivä

Rotissöörien kilpipäivä on tänään. Teemana tänä vuonna kansalliset perinteet; ja niinhän minä sitten kokkasin taas italialaista.

😊

Kilpipäivän idea on syödä kilpiravintolassa, joiden määrä Oulussa on kyllä tällä hetkellä kovin alhainen. Mutta on me edeltäneinä vuosina käyty kaikissa mahdollisissa oululaisissa kilpiravintoloissa kilpipäivää viettämässä. Tänään kuitenkin kotona: sen vuoksi nostin kahden hengen päivällispöytäämme pronssilaatan, jonka sain jokunen vuosi sitten merkiksi aktiivisesta rotissööriurastani. Eli sellainen ”pikkukilpipäivä” tänään.

Uusi keittokirja inspiroi edelleen, ja tänään vuorossa Gnoccheja parsan, gongonzolan ja saksanpähkinöiden kanssa. Klassikkoruoka tämäkin, vaikkei nyt ihan kansallinen perinne olekaan.

Gnoccheja parsan,
gongonzolan ja saksanpähkinöiden kanssa

nippu vihreää parsaa
50 g gorgonzolajuustoa
1 ½ dl kuohukermaa
ripaus muskottia
500 g perunagnoccheja
8 lehteä tuoretta salviaa
1 dl raastettua parmesaanijuustoa
3 rkl hienonnettuja saksanpähkinöitä
suolaa ja mustapippuria


Jos parsa on paksukuorista, kuori se.
Paloittele parsa 2 cm:n paloiksi.
Laita gorgonzola ja kerma laakealle pannulle ja lisää ripaus muskottia.
Hauduta juusto-kermaseosta 5 minuuttia välillä sekoittaen.

Laita gnocchit ja parsat kiehuvaan veteen ja keitä niitä 2 – 3 minuuttia.
Valuta gnocchit ja parsa ja lisää heti pannulle kastikkeen joukkoon.
Lisää myös salvianlehdet ja parmesaani.
Sekoita varovasti kaikki ainekset keskenään ja mausta mustapippurilla.
Mausta vielä tarvittaessa suolalla ja ripottelle päälle hienonnettuja saksanpähkinöitä.

Ohje on suoraan kirjasta ”Henkan Italia”. Kirjoitin ohjeen sanasta sanaan juuri niin kuin se on kirjassa. Siksikin näin, että voin perustella sen, kuinka italialaisessa keittiössä hyvä ruoka on lopulta aika simppeliä, ei pitkiä ainesluotteloita, ei monia esivalmisteluita, ei tuntien tuunausta, vaan yksinkertaista, aika nopeasti valmistuvaa hyvää perusruokaa, joka ei kuitenkaan maultaan ole ihan ”vain perus”. Tässä on ehkä kiteytettynä se minun(kin) ”ruokafilosofia”, josta viikolla kirjoittelin.

Tähän sellainen huomio ja hoksauttamisen paikka, että kannattaa hankkia oikeaa, kunnolla suolaista, vahvasti maistuvaa gorgonzolaa, ei mitään Castelloa, Auraa tai Presidentiä, vaan oikeaa italialaista gorgonzolaa. Gnocchit vaativat vähän tujua makua rinnalleen, varsinkin kun kermakin pehmentää makua. Saksanpähkinät tuovat mukavasti purutuntumaa ruokaan. Molto bueno!

Vuoden kuohuviini testattu

Testasimme myös luxemburgilaisen Bernard-Massardin (”perttimasa” on kuulemma tämän lempinimi 🙂 ) chardonnay-kuohuviinin, joka on vastikään valittu ”Vuoden kuohuviiniksi”. Viinilehden valinnoista juttu esimerkiksi Ilta-Sanomissa.

Kyllä, kyllä se on hyvää, todellakin hintansa (18 €) väärti. Hedelmäisyys ja persikkaisuus eivät kyllä olleet ihan sitä, mitä odotimme ja kaipasimme, mutta lempeät, pienet, aromikkaat suunmyötäiset kuplat tyylikkäässä kuohuvassa on. Mikseipä siis vapuksi tätä?

Tosin vuoden kuohuva -valinnan jälkeen se on aika lailla loppu koko maasta, mutta saattaa ehtiä vielä vappubrunsseille ja – piknikeille. Tämä sopii nimenomaan ruoan pariksi, ehkei niinkään lakkiais- tai muuhun juhlaan onnittelumaljaksi.

Tänään piknikit tuntuvat kyllä hyvin kaukaisille. Lunta on vielä hirmuisesti, sitä on tullut tänään vähän lisääkin, ja tuuli edelleen sellainen, että pyörälenkki Koitelinkoskelle katselemaan tulvia jäi. Tulvat taitavat laantua ennen kuin Koiteliin pyöräilen.

Niitä näitä Reseptit Rotissöörit Ruoka ja viini

Vaihtoehtoja on: aijiaco

Torstai voi olla hernesoppapäivä. Tänään ei ollut.

Viime kesänä rotissöörien piknikillä oli tarjolla paljon hyvää, mm. bogotalaista kanakeittoa, – aijiacoa. Tykästyttiin molemmat siihen niin paljon, että pyysin  ammattilaiskeittiömestarilta ohjeen sen tekemiseksi, ja hänhän sellaisen ”karkean reseptin” kuten hän itse sanoi, minulle toimitti.

Olen tehnyt tätä jo useammankin kerran ja vasta tänään hoksasin, että lupauksestani huolimatta en ollut muistanutkaan sitä tänne blogiin kirjoittaa. Mutta ei soppa siitä ole kärsinyt. Esimerkiksi tällaisena viimaisen pohjoistuulen ja monien pakkasasteiden huhtitorstaina lämmittävä ja maukas keitto maistui oikein hyvältä ja vahvistavalta. Ei kesäisintä, mutta  vielä huhtikuu-toukokuussa sopii arkiruokapöytään ja nälän karkottamiseen mainiosti.

Aukikirjoitin saamani ohjeen tuohon alle. Mittoja RR ei antanut, joten reseptissä on ne mitat, joilla meille tänään tein kattilallisen. Ihan kaikki ei  kulunut, siis noin 3 hengen annos on tuo. Soppa maistuu kyllä lämmitettynäkin, edes avocadot eivät tykkää huonoa.

Alkuperäiseen, aitoon columbialaiseen keittoon (johon yksi reseptiversio on täällä) kuuluu myös guascas-mauste. Sitä ei olla Suomesta onnistuttu löytämään, joten  JOS joskus satut näkemään jossain, niin kerro ihmeessä tännekin tiedosta.

Bogotalainen peruna-broilerkeitto  – Aijiaco 

1 l vettä
3 puikulaperunaa ja 4 Annabel-perunaa
(2–4 eri perunalaatua pieninä kuutioina)
1 kanafondikippo
1 pieni purkki maissinjyviä
½ prk kapriksia
2 – 3 avocadoa kuutioina nekin
250 g maustamattomia broilersuikaleita

Kuori ja pilko perunat ja laita ne kiehumaan
– kaikki samaan aikaan kiehumaan,
jotta osa soseutuu ja saostaa keiton.
Lisää tölkkimaissit ja kanalientä.
Kun perunat ovat kypsiä,
osa jo soseutunutkin, lisää kaprikset liemineen.
Lisää puolet avocadokuutioista.
Kypsennä taas tovi.
Lopuksi lisätään broileri pieninä kuutioina
(tai suoraan paketista ”broilersuikaleet, maustamattomat”).
Kypsennetään sen aikaa, että broileri kypsynyt.

Tarjolle myös ranskankermaa sekä avocadokuutioita.

 

Niitä näitä Rotissöörit Ruoka ja viini

Rotissöörit Patiolla

Vuosikokoukset jatkuvat: tänään vuorossa rotissöörien vuosikokous, joka pidettiin uudessa Nallikarin Aallossa. Oulun = Valkean kaupungin Pohjolan Rivieraksi kutsutun hiekkarannan äärelle on avattu uusi ravintola.

Aallossa on majoitushuoneistoja, välinevuokraamo ja elämyskeskus Nallikari Safaris ja hyvinvointipalveluja tarjoava yritys Osfysio Wellness, sekä ravintola Bistoria Patio. Ja siellä me nautimme vuosikokouspäivällisen.

Bistrohenkistä ruokaa oli illan menussa

MENU

FOCACCIA DELLA CASA (L)
Talon focacciaa ja italialaisia levitteitä
(Basilikahummusta, tomaatti-tuorejuustotahnaa, vuohenjuustomoussea, hunajaa ja pinjansiemeniä)

BURRATA AL TARTUFO (L, G)
Italialaista burratajuustoa, pinaatti, kirsikkatomaattia, punasipulia, hasselpähkinää ja tryffeliä

PASTA AL SALMONE AFFUMICATO (L)
Strozzapretipastaa, savustettua lohta, punasipulia, fenkoli, kermaista kapriskastiketta ja rucolaa

PANNA COTTA (G, L)
Vadelmapannacottaa

COFFEE & TEA
Paulig Mundo luomu kahvia ja Bradley ́s mustaa teetä

Ruoka oli hyvää, annokset vähintäänkin riittäviä, ja erityismaininnan ansaitsee antipastien vuohenjuustomousse, hunaja ja pinjansiemenet. Jotain tuollaista yritän kehitellä viikonloppuna, raportoin sitten tuloksen.

Ja Burrata al tartufo!!! Perfetto. Annos oli liiankin iso, mutta onneksi oli. Tryffeliä oli juuri sopivasti. Burrata tuoretta, pehmeää, raikasta.

Ketään ei hämmästyttäne, että pöytäseurueen keskustelun aiheena oli ruoka, muukin ruoka kuin tarjolla ollut.

Ammattilaiset ja amatöörit vaihtelivat ravintolakokemuksia ja pääsiäisruokavinkkejä. Ja puheeksi tuli tietysti mämmi: eivät muut olleet maistaneetkaan LakuMämmiä! Siis nyt viimeistään on tästä täälläkin vinkattava. Hyvää ilman kermaakin, mutta kerman tai vaniljakastikkeen kanssa ihan mahdottoman hyvää.

Keskustelimme myös siitä, mitä itse kukin vastaa ”sitten kun olet” kuuluisa, ja sinusta tehdään juttu Anna- tai RuokaGloria-lehteen, ja sinulta kysytään, ”mitä sinulla on AINA jääkaapissasi”. Vain kaksi tuotetta, raaka-ainetta tai ruokaa saa mainita. Meistä kuudesta minulla ja yhdellä nuorella miehellä oli samat: sitruunaa ja parmesaania.

Lupasin järjestää huomenna kyselyn rotissöörien FB-ryhmässä, mutta kyselenpä nyt teiltäkin hyvät blogin seuraajat: Mitkä kaksi ainesta sinulla on aina jääkaapissasi?  Kerrohan kommenteissa, olisipa mukava kuulla …

 

PS. Ja sillä aikaa, kun mietit vastaustasi, katsohan otsikkokuvaa! Sydän pilvien keskellä!

Muistikuvia Rotissöörit Valokuvaus

Kuvista muistoihin ja takaisin

Viime vuonna loka- ja marraskuussa elin paljon 30- ja 40-luvun Karjalassa ja Särkisalossa ja 50-luvun Kotkassa ja Oulussakin; äidin evakkomatka-kirja oli intensiivisen, liki jokapäiväisen tekemisen ja kirjoittamisen aihe. Mielessä pyörivät ajatukset, surutyö, tunnelmat. Ja nyt on pari viime päivää hyvin intensiivisesti, aamuviidestä lähtien tullut elettyä omassa menneessä vuodesta 2009 tähän päivään.

Kymmeniätuhansia kuvia on vilahdellut näkökentässä, postimerkin kokoisina kansioissaan tai isolla näytöllä muokattavina. Rotissöörien Gaala-illassa ensi lauantaina on tarkoitus ison Aurora-salin screeneillä pyöriä 300 kuvan kokoelma kuvia järjestön tapahtumista. Ja nimenomaan niistä kuvista, joita olen ihan harrastuksen vuoksi ja välillä tilattuna valokuvaajanakin ottanut.

Ja ovatko kuvat arkistoitua yhdelle ulkoiselle kovalevylle, josta niitä olisi voinut ruveta valitsemaan ja perkaamaan, editoimaan ja esitykseen laittamaan? – Ehei. Niitä on isoilla muutaman teran valtavilla kovalevyilla, pienillä kovalevyillä, muistitikuilla ja pilvipalvelussa ja pahimmoillaan vain Oulun voutikunnan kuvablogissa, josta olen huolehtinut vuodesta 2013. Se on pahimmoillaan, koska sieltä niiden saaminen screenille-esitykseen vaatii aikana hurjasti vekslailua ja säätämistä.

Minä olen aloittanut tämän kyllä ajoissa, muttaku. Kyllä tänäänkin on tehokasta työaikaa tärvääntynyt useampikin tovi siihen, että olen kaikkia kansioita lärätessä ja etsiessä löytänyt paljon muuta kiinnostavaa kuin etsimääni. Mm. päiväkirjojani ennen blogia, kirjeenvaihtoa opiskelijoiden kanssa, tenttituloksia ja sitten on joku nimi tarttunut silmiin, ja sitten googlattava mitä hänelle tai koko vuosikurssille 🙂 kuuluu.

Oman portfolionikin löysin; olipa siinäkin asioita, joita en muistanut, ja sitten kun aloin muistella niitä, olinkin jo hyvin kaukana menneessä. Samalla sentään pystyin mekaanista kuvaediittiä tekemään.

Pyöräilemään en hyytävään säähän lähtenyt, vaikka kaupungissa oli pakko piipahtaa: kastelahja- yms. asioilla. Ja siihenkin liittyen olen elellyt menneessä, omien lasten kastejuhlien muistoissa, ja siinä miten vanhempani silloin isovanhempina elivät meidän maailmassamme.

Kaiken tämän menneen keskellä, yhdessä kirjeessäni ollut lausahdus. sopii nyt tähänkin iltaan suorana lainauksena oikein hyvin.

Tähän on siis tultu: siteeraan itseäni vuosikymmenten takaa.

Olisi vain toivottava, että ”tulisi huominen, jolloin muistella eilistä”
kuten Kaari Utrio oli hienosti kiteyttänyt.
Sellaistahan minun elämäni aina tuppaa olemaan.

Noh, huomenna tämä kirjaimellisesti muistikuvissa, muistoissa ja kuvissa, kuvamuistoissa pyöriminen ja niihin pysähtyminen pitäisi olla tältä erää paketissa, ja sitten palaan taas nykyhetkeen, ajattelemaan tulevaa. Huomista kohti.

Lappi Mökkielämää Rotissöörit Ruoka ja viini Valokuvaus

Gourmetia Sodankylän Sattasessa

Joskus sattuu hyvin. Tälle päivälle sattui.

Juuri tälle päivälle, jolloin meillä oli aiekin lähteä kohti pohjoista, sattui Sodankylän Sattasessa olemaan rotissööritapahtuma: Lapin Gourmetkokit -herkkupuodille on myönnetty rotissööri-kilpi, mikä ei todellakaan ole ihan tavallista. Ja tämän päivän kokemuksen perusteella olen (kuten 40 muutakin läsnäollutta) vakuuttunut, että Gourmetkokit ovat todellakin kilpensä ansainneet. Kilven luovutustilaisuus alkoi puolelta päivin, – pitemmittä puheitta, siinä nyt ei turhan kauan mennyt.

Mutta se lounas! Juhlaruoka! Hyvin harvoin saa näin hyvää, suunmyötäistä, huolella tehtyä, konstailematonta ruokaa. Ja koko kokonaisuus! Kaikki oli hyvää. Jopa poronsaparo! Tai oikeastaan varsinkin se. Kypsyydet, annosten komponenttinen harmonia, tuoreus, kaikki!

Mie, joka en tykkää rössystä (oululainen veripalttu), söin rapeita poropalttukuutioita varsin mielelläni ja puikula-varhaisperunat! Ennen kokematon juttu. Olihan ne muikean makoisia. Pikkuisen olivat voissa paahdettuja. Jo vain, paljon parempaa kuin karkki.

Ja isäntäpari! Meille tuttuja muista rotissööritapahtumista: ja he osaavat houstata! Tai parempi olisi sanoa, että olivat hyviä väärtejä. Ruokaväärtejä. Ammattilaisia, jotka laittavat ruokaa täydestä sydämestä. Ja sanakin on hallussa. Isännällä varsinkin. Oli siis hauskaakin.

Ja meillä oli tuttuja jututettavaksi ja halattavaksi (korona kaukana menneessä tärvelemästä tilaisuuksia ja tunnelmaa) ja saimme rovaniemeläisiä rotissöörejä pöytäseuraksi. Reilu kolmituntinen vierähti hopusti tällä taukopaikalla. Hyvässä seurassa, mahdottoman hyvin syöden, ruoan päälle ymmärtävien seurassa ja vielä lappilaisia iskelmiä livenä kuunnellen. Ai että.

Ei ollut mitään kiirettä jatkaa matkaa mökille. Ja sitten kun lähdettiin, käytiin vielä kilven saaneessa herkkupuodissa ostamassa poromakkaraa ja muita herkkuja. Ja käymme kyllä vastakin.

Puolineljän aikoihin olimme varsin kylläisiä ja hyvin hyvällä mielin, ja aika jatkaa viimeiset sata kilometriä mökkipihaan.

Mökkilauantai-iltana ei ollut tarvetta kokata yhtään mitään. Pihalla touhuiltiin, purettiin iso osa tavaroista (peräkärryllinen niitä on, koska se notskiremppa odottaa) ja sitten mie tappelin taas netin kanssa. Rotissööri-tapahtuma oli minulle myös vähän työkeikka, joten kuvasatoa perkasin, editoin ja toimittelin eteenpäin tiedottamista varten.

Ruokaystävyys on mahdottoman mukavaa. Lapissakin.

 

Rotissöörit Ruoka ja viini

Rotissöörien 12. piknik on nautittu!

Piknik!

Jo sana lupaa paljon. Jos siihen liittyy vielä ammattilaisruokaihmisiä ja intohimoisia harrastaja-ruoanlaittajia, osaavia ja sellaiseksi oppineita ja opettelevia, lisäksi perinteitä, välitöntä yhdessäoloa, ystävyyttä, iloa ja mukava miljöö, jonne kaikki tuntevat olevansa tervetulleita, ei mikään voi mennä pieleen.

Ei mennyt. Yksi vuoden kohokohdista on koettu.

Ihan sama, että oli vähän sadetta, aluksi ainakin, ja vähän vilpoista, varsinkin lopuksi, mutta piknik oli 12. kerran mahdottoman mukava ja niin makoisa.

 

 

Tässä listassa ja videossa ei edes ole jälkiruokia!

 

Meitä oli melkein 40 henkeä, ruokaa olisi riittänyt sadalle.

Oli puhetta ja halauksia, syömistä paremmin kuin missään muualla olisi ollut mahdollista ja oli viinistä nauttimista, naurua ja kuulumisten vaihtamista.

Seuraavan kerran nälkä on ehkä joskus huomen illalla, mutta aamuksi on tulossa brunssivieraita, joten nyt unille. Palaan ruoka-asiaan vielä…