Showing: 1 - 10 of 374 RESULTS
Isovanhemmuus Mökkielämää Niitä näitä

Muksut mökillä

Kuinka tätä päivää, tai jo eilistä, olenkaan odottanut.

Siitä on aikaa, kun mökille on Juniorin ja lasten kanssa päästy. Nyt päästiin. Kaikenlaisia muuttuvia tekijöitä on aiemmin ollut, mutta nyt!

Teimme matkan rauhallisesti. Eilen aamulla lähdettiin aurinkoisesta Oulusta, poikkeuksellisen paljon ´pit stoppeja´ (Peuran Esso´, jossa Lokki Joonatan EI ollutkaan paikalla, Rollossa French & Burgerissa (”taivallista ruokaa” totesi Apsu) ja vielä Porttipahdassa Cafe Hariannassa jätskillä). Lappi näytti lupaavalta, muksut jaksoivat matkan oikeinkin hyvin.

Saavuimme itikattomalle Hangasojalle neljän aikoihn, ja jo kolmen tunnin jälkeen lapset olivat – hihkuen – ehtineet käydä purolla, noin kymmenen kertaa, tehdä ensimmäiset kaarnalaivat, ruokkia lintuja, kurkata kellariin, olla lämmittämässä saunaa, kokeilla saamelaisten rumpua, kuunnella lintuäänikirjaa, syödä herkkuja, haastaa pelaamaan yatsia, järjestää tikkakisan, nähdä oravan, ihmetellä liiteriä, heitellä kiviä puroon, kokeilla ainakin viisi kertaa veden lämpötilaa, – ja sanoa, tai paremminkin huudahtaa/huutaa ”Mummiiiiiii”.

Myös iskä ja pappa pääsivät jakamaan lasten iloa, saunomaan ja syömään yhdessä: notskimakkara oli ilo ja riemu. Saatikka vaahtokarkkien paistaminen. Ja kuinka tärkeitä omat kuksat ja (A:lle) puukko olivatkaan. Ihan eränkävijöitähän nämä!

Tein kaikkeni ollakseni hetkessä, – niinkuin koko päivän tänäänkin.

Kaunispään munkeilla kävimme, uusi Kuukkeli ja sen Kesport ja tilpehöörikauppakin käytiin aamupäivän sadekuurojen aikana katsomassa. Kierreltiin kylällä ja aika hyvin lapset muistivat tutut jutut parin vuoden takaisen edellisen reissun jälkeen…

Tänään ehkä paras hetkeni oli, kun jossain välissä tullessani takaisin pihalle, kahdesta eri suunnasta kuului ”Tuu mummi tänne!”

Onnen päivä on ollut!

Lappi Liikkuminen Mökkielämää

Kauden loppuhuipennus

Se on puolimaraton! Tai vähän ylikin = 24 km.

Hiihdin aurinkoisessa aamupäivän pikkupakkasessa Piispanojan ja Rumakurun kautta Luulammelle.

Olen nyt niin hiihtäjää, niin hiihtäjää.

Rumakurulle (kuvassa) olen toki tänäkin talvena sivakoinut, useinkin, mutta siitä on matkaa Luulammelle vielä viisi kilomeriä. Patikoitu sinne on melkein joka kesä ja maastopyörillä ajeltu, mutta että murtsikalla!

Kun oli niin hieno keli ja aika varma tuntuma, että Luulammella on latukahvila auki, päätin jatkaa. Nousuja mutta mukavia laskujakin matkalla on. Ja onneksi maja oli auki: en tiiä, miten olisin ilman kahvia ja pullaa jaksanut takaisin,  huom. Rumakurulta paluumatkan nousut! Minullahan ei tietenkään ollut mukana mitään juotavaa, ei energiapatukkaa, ei suklaata, ei smoothieta.

Tai no olisin jaksanut, mutta … parempi että oli vähän luomudopingia. Näin hiihdosta jäi hyvä mieli ja olo.

Liikkuminen Mökkielämää

Lankalauantai mökissä – ja ulkona

Lankalauantai.

Pakkasyön jälkeen aika varhain aamulla ulos: Pehtoori (liukastelemaan) talvikävelypoluille, mutta minä en luopunut hiihdosta. Onneksi en.

Pehtoori kohtasi ketunkin lähimetsässä.

Eilen ja toissapäivänä (vesi)sade ja toisaalta lämpö ja auringonpaiste pehmensivät ladut, joten pari päivää on tepasteltu kylillä ja pihapiirissä tehty kevättä. Pieni ajatus mäkeen menemisestä kyllä heräsi, kun kuljettiin hisseillä: eilen siellä oli ”retro”-päivä. Vanhat laskettelukamppeet mukana, päällä olisi saanut hisslipun puoleen hintaan ja muita ”veteraanilaskijoita” näytti olevan liikkeellä ja rinteet huippukunnossa! Nyt on jo kolmas vuosi kun en ole rinteeseen mennyt. Jokohan vuosikymmeniä liki intohimoisena jatkunut laskettuluharrastus on minulta ohi? – Vielä en kamppeita kierrätykseen vie; ehkä ensi vuonna nostalgia-rinnepäivä?

Mutta tänään: ilolla vietin aikaa Sivakkaojan, Kiilopään ja Kakslauttasen huudeilla. Hiihdellen ja nautiskellen 15 kilometrin verran. Verraten lyhyen hiihtokauden kilometritavoite (600 km) on jo lähellä täyttymistään. Ja mikä tärkeintä: hiihto tekee hyvää monin tavoin.

 

Saunottu ja syöty hyvin. Eilen (ja tänään) muflonia! Villilammasta eka kertaa elämässä. Palaan asiaan, reseptien ja kommenttien kera.

Kylillä olisi paljonkin tapahtumia, tekemistä, konsertteja (mm. Petri Laaksonen kappelissa), rotissööritapahtumia, Vaskoolihiihto, Mehtäbaarin lettutarjoukset, Vaskisoittajat (joissa tuttu vuosikymmenien takaa) Kuukkelissa, ja mitä me teemme? Pidämme takkatulta, tehdään (= minä teen) tuntitolkulla ruokaa, istuskellaan ruokapöydässä, minä neulon, Pehtoori tekee ristikkoja, valmistelen hautajaisia, saunotaan, suunnitellaan – vaihteeksi – pihapiiriin vähän remppaa kesäksi, minä mietin, paljon, viesteillään jälkikasvun ja ystävien kanssa, yritetään nukkua, katsellaan telkkaria.

Joskopa huomenna jo jotain mökkihöperöilyn ylittävää?

Aurinkoista ja makoisaa pääsiäistä!

Mökkielämää

Illan valo

Aamun tiheä tuisku sai hanget taas samettisiksi ja peitti tuulisten päivien roskaiset jäljet. Iltapäivällä paistoi siniseltä taivaalta ja mittarissa oli jo lämpöasteitakin. Aamupäivän apeus hiipui iltapäivällä tunturissa ja mökkipihassa.

Lunta on reilusti yli puoli metriä, virallinen lukema on kai 80 cm.  Sillä kestää kävellä, ilman lumikenkiäkin.

Illan valo on kaunis. Niin ulkona kuin sisälläkin. Ja täällä Napapiirin pohjoispuolella sitä jo riittää aamuihin ja pitkälle iltaan. Siinä on jotain melkein maagista. Lempeä valo. Illan valo.

Tämä mökkimme viettää tällä viikolla täysi-ikäisyysjuhlia. 18 vuotta sitten pääsiäisenä nukuttiin eka kertaa täällä. Ehkä me vietämme pienet juhlat sen kunniaksi vaikka lauantaina.

Historiaa Mökkielämää

Laskeuduttiin laskiaissunnuntaina

Aamupäivällä kotimatkalla pois Lapin talven ihmemaasta, vielä eilisen auringonpaisteen pistämänä ja ladulla olleena, Lappiin – sen luontoon ja rauhaan – taas kerran hurahtaneena ja mökkikuplaan humplahtaneena havahduin siihen tosiasiaan, että helmikuu on joka tapauksessa nyt selätetty. Helpostihan se meni. Ainakin tänä vuonna, jolloin puolet sai viettää mökillä.

Surkeassa, loskaisessa, liukkaassa säässä palatessa annoin mielelläni Pehtoorille ajohukin koko matkalle. Neuloin, surffailin, luin uutisia – mieletön, mieletön maailma!  Ja sitten viesteilin suuntaan jos toiseenkin.

Ja lähettelin laskiaissunnuntaikortteja.

Kuvat ovat mökkipuron rannasta. Yli satavuotiaan kelkan kyydissä Roope-nalle, ja pikku nalle (ehkä se on Roi?) . Roope-nallella on Tiu-neule, jonka alunperin neuloin Miniälle. Tulinpahan huovuttaneeksi heppaneuleen nallelle sopivaksi ja jämälangoista tein myös tyynyn vanhaan kelkkaan.

 

Kelkka on lähtöisin Albergasta (Leppävaara) 1800-luvun lopulta. Ostin sen Oulun kauppahallin pop-up antiikkikaupasta (Minnan antiikki) joululahjaksi itselleni viime jouluna.

Leppoisaa laskiaista, ”pitkiä pellavia, hienoa hamppua”! 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

*Mitä pidemmälle laskettiin, sen parempi tuleva sato olisi!
Syksyllä naiset kehräsivät ja muokkasivat pellavia, hamppuja ja villoja, ja sitten laskiaisen aikoihin alettiin kutoa kankaita.
Laskiaisen koko huuto kuului: ’Pitkiä pellavia, hienoa hamppua, nauriita kuin lautasia ja lanttuja kuin nurkanpäivät!’.

 

Lappi Mökkielämää

Rauha tunturissa

Punatulkku lauleskeli ja käpytikka naputti jossain puronrannassa, kun lähdin mökkipihasta. Muutoin täysin hiljaista.

Ajelin autolla Laanilan parkkiin, olin iloinen, kun sää ja keli näyttivät suosivan kaksiviikoisen mökkielon viimeistä hiihtopäivää. Ehkei tänään sadakaan lunta, ei vettä, ei räntää, – voisiko jopa paistaa?

Savottakahvilan nurkalta lähdin samalle reitille kuin eilenkin. Eilen totesin tämän hyväksi, sopivaksi, miksenpä siis heti toistamiseen. Niin hyväksi, kauniiksi ja komeaksi olin reitin eilen aatellut, että tänään otin Canonin mukaan. Ja eka kertaa hiihtämään lähtiessä puin myös kameravaljaat päälle.

Kannattihan se: järkkäri kulki mukana melkein huomaamatta. Tosin välillä kamera rinnuksilla ”hyytyi” ~ automaattitarkennus jäätyi, vaikka pakkasta ei ollut kuin puolenkymmentä astetta. Manuaalisti kuitenkin onneksi pelitti!

Ja ennen kuin pääsin Piispanojan taukotuvalle, aurinko jo paistoi siniseltä taivaalta.

Jo siellä tupisin, huudahtelin ääneen: ”Oi, että”, ”Kuinka voikaan olla näin kaunista?” Niinhän siinä kävi, että vietin ladulla reilun parituntisen. Nimenomaan enemmänkin vietin kuin hiihdin/kuntoilin. Reilut 13 kilometriä pelkkää liikkumisen iloa, hiljaisuutta.

Rauhaa, mielenrauhaa, maailmanrauhaa. Lapin luonto, aurinko, tarpeeksi aikaa,mahdollisuuksia ja terveyttä. Sini-valkoinen maisema, korkea sinitaivas, valkoiset, kimmeltävät hanget. Melkein tuntui, että kaikki hyvin.

Eihän se mikään vaellus ollut, eikä ”verenmaku suussa” -hiihto.

Lauantaina keskipäivällä hiljalleen hiihdellen, paljon kuvaillen. Kiitos taas mökkimaisemat, Lapin luonto, Saariselän ladut.

Päivän latu/kuvaretki täällä (50 kuvaa) : https://pic.fi/VH2R4APJKG

Lappi Liikkuminen Mökkielämää

Asioita on suhteutettava

Ihan turhan aikaisin hereillä tänään. Monestakin syystä, mutta onpa ollut päivä aikaa tehdä kaikenlaista.

Ensimmäisenä tietysti ravitseva ”hiihtäjän aamupala”, heh! = kahvia, hedelmiä, jukurttia, rahkaa, kahvia, pala kampanisua. Ja sitten lehdet (päällisin puolin) ja muu nettiseuranta (nopeasti).

Tälläkään kertaa en puutu maailman tilanteeseen, enkä somesumuun, mutta yksi kuva, joka Kalevan sivulta sattui silmiin, on kopioitava tähän kuvateksteineen. Eilen Oulussa:

Tämä kuva mielessäni hiihtelin Sivakkaojan varressa ja mietin, että eihän meillä onneksi ole vielä perjantaina aietta, eikä ehkä tarvettakaan lähteä Ouluun. Niinpä hiihto tuntui tavallistakin paremmalta.

Tänään oli ehkä reilun viikon paras keli, vaikka ei ihan jaksanut paistaakaan. Jo lähtiessä päätin, että en (tälläkään kertaa) ota kameraa mukaan, enkä pysähtele edes mitään kännykkäräpsyjä ottamaan. Muttaku. Olen selvästi kyvytön katsomaan, nauttimaan, taltioimaan maisemia, hetkiä, tunnelmia, valoa, keliä, … yhtikäs mitään ilman että katson sitä linssin läpi. Jossain muistissani ja verkkokalvoillani on pakottava tarve nostaa kamera esiin ja ottaa kuva.

Tänään olin päättänyt, että katselen tunturimaisemaa, talvista Sivakkaojaa, Kiiloselän pehmeitä, ”muumilaakson talvi -maisemia” siten, että koetan vain sanoittaa, en ollenkaa kuvata, näkemääni.

Että tänään en blokkaisikaan kuvien kera, vaan kertoisin eläväisin, tunnistettavin, muistettavin, kuvailevin sanoin, kuinka ainutlaatuista, liki unenomaista, rauhoittavaa, toisaalta voimaannuttavaa, (teksi mieleni kirjoittaa maadoittavaa, mutta sanasta on tullut vähän turhan ”muodikas”), antoisaa ja yksinkertaisesti hyväätekevää liikkuminen ulkoilmassa hurjan valkoisessa, puhtaassa ja kauniissa luonnossa voikaan olla. Että kuinka pienestä, latu ja luonto, mutta niin suuresta, tuleekaan kiitolliseksi.

Mutta eihän se taaskaan onnistunut. Sanoja ei pulpunnut, ja kuvia otin. Paljon hyvää tänäänkin.

Mökkielämää Reseptit Ruoka ja viini

Kampanisuja ja linnuille ruokaa

Hiihtämään?

 – Aamupuuron äärellä yhteispäätös: Laduille ei lähdetä. + 2 C ja vesi/räntäsateen uhka, joka sitten tuli todeksi, olivat hyvä peruste pitää jonkinlainen palautumispäivä liikkumisesta.

Aamupäivä kului minulla viesteillessä ja Kuukkeli Bistro&Cafen kuvia editoidessa. Ja viikon kauppareissukin Kuukkeliin oli ajankohtainen. Tänään sinne mahduimme me mökkiläisetkin, – ulkomaalaiset taitavat käydä myöhemmin iltapäivällä ja illalla.

Kampanisuja

Olipa kaupassa tuoreita (Lapin Leipomon) kampanisuja! Nehän on enemmän läntisen Lapin, Torniojokivarren  ja Koillismaan kuin tunturi-Lapin perinneleivonnaisia, mutta toki niitä on yhtä lailla täällä ”ylhäälläkin” kahviloissa tarjolla. Ja tänään meillä jälkkäriksi mökillä. Hyviä olivat, kun olivat tarpeeksi voisia. 🙂

Joskus niitä leivoin itsekin, nimenomaan hiihtolomille. LappItaliassa on niiden ammattilaisohjekin (joka toimii puolitettunakin). Jos Runbergin tortut ja laskiaispullat alkavat olla jo kohta menneen helmikuun herkkuja niin nämä sopisivat

Joskus niitä leivoin itsekin, nimenomaan hiihtolomille. LappItaliassa on niiden ammattilaisohjekin (joka toimii puolitettunakin)

Koulukuntaerot näiden leivonnassa koskevat sokerin määrää, samoin kananmunien määrää.

Pihahommia – katoilta lumia ja linnulle ruokaa 

Ennen iltapäivän sateita ehdittiin puuhailla mökkipihalla. Pehtoori lapioi raskasta lunta terasseilta, patioilta ja nilin katolta.

Nyt kun täälläkin on jo (valitettavasti) keväisen lämmintä, ajateltiin, että linnutkin voivat palata pihapiiriin. Niinpä laittelin auringonkukan siemeniä ja koiranruokaa ehdolle ruokintapaikoille, ja tulihan yksi aika surkean näköinen kuukkeli evästelemään.