Mökkielämää

Tänään aamupäiväkahvit Tuulentuvan uudella terassilla.

Aurinko ei ollut ainoa syy iloon, hyvään mieleen, vaan helpotus siitä, että homma kannatti tehdä, tuli hyvä (Pehtoori kyllä suunnitteli, piirsi, mittaili, valitsi ja tilasi tavarat tarkasti (80 m lankkua runkoon, 176 m pintalankkua): kaikki toimi, ja riitti. Paitsi ruuvit: reilut viisisataa ei riittänyt kuin puoleen tarvittavasta. Mutta onneksi Ivalosta saatiin niitä lisää. Lankkua jäi kaksi metriä. Jämpti olisi isäni sanonut.

Eilen valmiin pinnan käsittely (kahteen kertraan), siinä sitä kaksistaan aamupäivä konttailtiin, lankkujen reunat vaativat kärsivällisyyttä, jota minulla nyt ei niin hirveästi tämmöisissä hommissa ole, mutta tulipahan tehtyä. Ja sävy on nyt hyvä ja luonnollinen, lankut haarmaantuvat ajan kanssa luonnollisesti lisää.

Mukavasti tuli tilantuntua, ikää terassille ja todennäköisesti myös käyttöä. Aamupäiväauringossa on hyvä. Ja toki muutenkin.

Vanhan terassin ”siivekkeen” alla ollut pinta on nyt siirtokuntan, kuorikatteen ja havumullan peittämä. Kyllä se vihertää parin vuoden päästä. 🙂

Ja kuten kuvista näkyy, me ollaan saatu hommailla melkein koko viikko auringossa. Sääskiä ei näy kuvissa, eikä näkynyt luonnossakaan. Hyvin meni.

Tänään ”himmailua”, varaston siivousta, ikkunoiden pesua, roskien kuskaamista, klapikuorman ”liiteröinti”, pitkiä tuokioita auringossa istuen, ja minä kävin jo metsässäkin – oi, että. Olikin jo ikävä sinne.

Mulle koko projektista tuli merkillisen voimaannutava olo: touko-kesäkuun sairastelu (solisluun murtuma, kiertokalvosimen tulehdus, borrelioosi, johon lääkitys rankempi kuin tauti), tekemisen kiellot, kivut, aikaansaamattomuus, huoli pystymisestä, myös ukkelin osalta, mutta nyt on jaksettu ja tykätty tekemisestä, syöty hyvin, saunottu joka päivä, ja Lapin luonto on ollut aurinkoinen lähes koko ajan. Ei haittaa. Hyvä projekti oli tämä. Etten sanoisi, että ”elämä on”. 💙

Luonnossa alkukesän kirkkaus ja heleys ovat hiipuneet. Aamulla kuuden aikaan terassin mittari näytti +1,0 C! ”Raksalla” seitsemän aikoihin aloiteltaessamme oli jo hyvinkin syksyn tuntua, tyventä, mutta lämmin aamu ei millään muotoa ollut. Vetäydyinkin pariksi tunniksi sisälle ikkunoiden pesuun.

Aamun toisen kahvin jälkeen minäkin jo ulos, kunnolla pihalle: loppukesän täyteläisyys, syvä vihreä, levollinen päivien kulku on hellinyt koko viikon, muutamia saderäpsäyksiä lukuunottamatta on ollut hyvää tekevää… niin sitten tänäänkin. Heti yhdeksän jälkeen! Kun oli jo aika lämmin, alkoi viikon duunaamisen jälkeen tuntua, että hetkinen … mitenkäs jos välillä sienimetsään, jos tunturiin, puron varrella voisi istuskella, kuvailla.

Mitä sitä turhia jossittelemaan: kimpassa uuden terassin pintaan puunsuoja, sävy …  ja siitähän tulikin hyvä!! 

Meillä alkaa olla terassiremontti, ikkunanpesut, maisemoinnit, siivoukset, monet isot ja pienet maalaukset sisällä ja ulkona tehtynä. Hyvälle näyttää ja tuntuu. Tosin ei Pehtoorin käsissä; tämän kesän toisen (Juniorin pihalle toukokuussa) terassin teko taitaa olla viimeinen iso remppahomma, johon enää ryhtyy. Ainakin jos on minusta kiinni. Eikä taida enää itsekään haluta mihinkään isoihin projekteihin. Nyt me vaan nautiskellaan kaikesta rakennnetusta ja tehdystä. Koetan huomenissa saada aikaiseksi kuvia valmiista, ja vaiheista matkan varrelta.

Illan olemme olleet ”kylillä”. Eka kertaa viikon aikana mökin ulkopuolella – Ivalon rautakaupan, jätehuollon ja ruokakaupan lisäksi. Ystävät Oulusta, joilla on osake Saariselän keskustassa, hakivat heille syömään; johan oli mukava. Ilta ja ruoka, ja se, että vietin illansuun ruokapöydässä, johon joku muu oli tehnyt, mitä mainioimman, selkeän lappilaisen illallisen. Päivittelimme omat ja yhteisten tuttujen kuulumiset, Saariselän jutut. Huomenna me mökkiläiset – ollaan! Ainakin enimmäkseen. 

“Kuule, Pehtoori. Mis sie tarviit oikein hyvää hanslankarii? – Täs siul on sellanen.”

Pitkä päivä (aika) aurinkoisella Hangasojalla on taas duunattu. Ensimmäinen kuva toissaillalta ja loput sen jälkeen. Vanha terassi on nyt mennyttä! Oli muuten aika lahoa hirttä – ja ihan hiton painavaa!

Pehtoori on saanut uuden etupuolen terassirungon melkein valmiiksi, ja minunkin ”tonttini” (mökin vasemmalla seinustalla ollut käyttämätön terassi) jo purettu/pois/matkalla kierrätykseen, terveisin ”purkutyöhön erikoistunut”.

Taaplarina ja köksänä, saunanlämmittäjä ja kärrääjänä, sorkkaraudan kanssa ja ilman on tullut tepasteltua sen verran kuin täällä sellaisina tavallisina pikkupatikkapäivinä; mutta hyvin me vähän raihnaiset ollaan touhuttu. Tämmönenkin sopii meille oikein hyvin, kokemusta on, ja hyvin on ennenkin sujunut.

Huomenna ensimmäinen lasti, iso peräkärryllinen lautoja ja lahoja hirsiä Ivalon hyötyjäteasemalle. Toinenkin joudutaan vielä roudaamaan. Samalla vähän lisää tykötarpeita, maaleja – ja ruokaakin. Hyvin ollaan viikonlopun aikana syöty: ruumillinen työ vaatii kunnon, hyvää, maukasta ravintoa.

Eilen illalla jaksoin kulkea kameran kanssa purolla, tehdä kuvia (Instassa ja Facessa) – nyt vain luppoilua.

Työleirimme käynnistyi aurinkoisessa, hiljaisessa aamussa heti seitsemän jälkeen. Mökin pihapiirissä ihan hiljaista, tyventä, aurinko jo puiden latvojen tasolla.

Otsikkokuvassa ja yllä olevassa kuvassa vanha mökki ja sen vanha terassi eilen iltasella. Se on tarkoitus purkaa ja tehdä uusi, pienempi.

Tänään Pehtoori sai etuosan jo melkein puretuksi. Ja totesi, että yli 40 vuotta vanha, katosta vailla oleva osa, on jo varsin laho. Kun tuo vasemmalla oleva lisäosa on ollut täysin käyttämätön nyt jo sen parikymmentä vuotta kun uusi mökki on ollut olemassa, ei lahonneen tilalle uutta tehdä. Uutta ilmettä ja turvallisia portaita valmistunee viikon kulueassa.

Olin vain vähän jeesaamassa, mutta maalaushommissa mökin wc-kylppärissä, pihan vielä siistimässä, kämppäemäntä (mm. italialainen kaalilaatikko, mmmm — kirjoittelen reseptin tässä joku päivä) ja saunamajurina.

Kuinka onkaan mukavaa ja mahtavaa kun on terve ja työkykyinen, kesä parhaimmillaan (+ 23 C), leppeä lounatuuli ja aurinkoa siniseltä taivaalta valkoisten kumpupilvien välistä. Kyllä kelpaa.

Ai, niin: ja ”raksapäivän” jälkeen rantasauna ja pulahdus purossa (+ 7 C). Kaikki hyvin.

Tänään illalla.

Olipa hyvä palata tänne hiljaiselle Hangasojalle – ajella mökkitien päähän ja asettua. Huom. kuvan oikean reunan viheralue! Pari vuotta sitten yhteensä pariviikkoinen puuhastelu ”raiviolla” alkaa nyt näyttää tuloksia.

Parin vuoden takainen myllätty, revitty, rujo tienvarsi on tänä kesänä vehreä, melkein luonnottoman vihreä tähän maisemaan, mutta kyllä se siitä maisemoituu. Nyt heinän seassa valtavasti kissankelloja. Varmaan satoja muutaman kymmenen metrin pätkällä. Illanvalossa niitä ihailin hyvillä mielin.

Ja sääskiäkö? – En ole nähnyt vielä yhtäkään! Toisin kuin esim. eilen iltana kotipihalla Oulussa kastellessa kukkia ja pakatessa orvokeita tänne mukaan. Päivä on täällä kaksi tuntia pitempi (yli 20 t/vrk) kuin Oulussa, ja jos sää pysyy näin hienona, aurinkoisena, liki tyvenä niin juhlaahan elo täällä taas on.

Ehdimme iltapäivällä ja illansuussa jo purkaa peräkärryn ja muuta tavarat, laitella mökki ja piha asuttavaksi, puron pulahduspaikan tikkaat ja pohjan jo putsailin, huomenna VIHDOIN talviturkki lähtee. Ehdittinpä vielä aloitella remppahommiakin. Laittelen tulevina päivinä kuvia etenemisestä. 🙂

Myötätuuli ei remppaa tarvitse, ikkunat ehkä voisi pestä, katsotaan nyt. Mutta vanhan mökin kylppäri ja terassi …

Mökkiaamu alkoi puurolla (Musta Kaura) joka nautittiin pirtin pöydän ääressä, mutta kahvin lähdin juomaan puronrantaan.

Eihän täällä vielä kovin vehreää ole, mutta lämmintä, puron hyvää tekevää pulputusta ja linnunlaulua, laulurastaskin ilahdutti. Taivaanvuohikin muiden joukossa omalla ääntelyllään.

Ja minä astiafriikki iloitsin uudesta kahvimukista. Itseasiassa niitä on kuusi (Le Creuset), meillä vain lämpimän värisiä. Tyär kysyi, miksi hankin uudet, onhan vanhat (todella vanhat, yli 40 v.?) Pentikin mukit ihan ehjät. On ne, mutta kun ”koskaan-ei-ole-liikaa-kauniita-astioita” tai ”arjen-iloja-ovat pienet-asiat” tai — olen niistä oikein iloinen. Ja Pentikit on nyt pikkumökin, Tuulentuvan puolella. Täällä Myötätuulessa kahvit ja kaakaot nautitaan noista uusista.

Le Creusetin -pata minulla on sekä kotona että täällä mökillä: lapsilta toinen viime buonna joululahjaksi, toinen joskus vuosia sitten. Olette varmasti niitä pata- ja muissa ruokakuvissanikin täällä blogissa nähneet. Onhan ne mieluisia, käytettyjä, hyviä haudutukseen, kauniita myös kattaukseen.

Aamukahvilla saatoin myös iloita ”kätteni jäljistä”. Enhän minä täällä tällä viikolla isoja ole touhunnut, en patikoinut, en kuvaillut, – hyvin poikkeuksellista mökkielämää, muttaku. Mutta jotain sentään olen saanut aikaiseksi: mm. rantasaunan ikkunanpuitteet ja muuta pientä putsattuna ja maalattuna. Näitä näperrellessä tuli mieleen kesän 1986 kesäloma; silloin maalasin neljä viikkoa joka ikinen päivä. Uusi kotimme oli tekeillä! Mutta nyt edes tämmöistä. Aika aikaansa kutakin. Ja olisko tänään keskipäivän saunassa ollut vähän ”siistimmät” löylytkin?! 🙂 Puroon on yksikätisenä rohjennut (tikkaat!) pulahtaa, en vaikka vesi oli aika lämmintä (+ 9 C). Viime vuonna kun olimme täällä tähän samaan aikaan muksujen (Apsu & Eepi + isänsä) kanssa, vesi oli hyytävän kylmää (+2 C) ja silti humplahtelimme puroon.

Tänäänkin iltapäivällä saimme mökkinaapurin vaihtamaan kuulumisia. Tänään piipahti itäinen naapuri, ”Lähes naapuri”. Oli hyvä tavata, kun nyt pitkästä aikaa olemme yhtä aikaa saman parin sadan metrin etäisyydellä. Saimme tuliaisiakin Etelä-Italiasta.

Kaikkinensa, taas kerran, mökkielossa on paljon hyvää.