Mökkielämää

– Tiedätkö, mitä varten matoissa on hapsut?
– Hmmmm …. Noh?
– Ne ovat kauniit kun ne on suorassa.

– Ikkunoita on turha pestä, jollei samalla pese ikkunanpokia. Ja raitoja ei saa jäädä!

– Hirsiä pestessä pyyhitään ensin kuivalla (tai imuroidaan) pölyt pois raoista, ja sitten vasta kostealla. Jos pyyhit heti pelkällä koskealla, niin lika vain jää kiinni hirteen.

Äitini lähes ehtymättömistä, vanhan mökin komerossa säilyneistä siivoustarvikkeista ja -aineista otin käyttöön puusuovan. Sellaisen, jota ei enää mistään taida saada. Jo tuoksu on niin tymäkkä, että nykysäädökset tuskin sellaista sallisivat.

Maalausprojektieni jälkeen päätin eilen (sateisen ja kylmähkön sään vuoksikin) siivota Tuulentuvan viimesen päälle.

Ja siinä lattioilla juuriharjalla [”mitkään muoviharjat eivät tee puhdasta jälkeä”] lattialautoja hinkatessa ja ikkunanpuitteita jynssätessä kuulin mielesäni äitini neuvot, laittamattomat viisaudet siivouksista, siisteyden tärkeydestä ja itse tekemisestä.

Vasemmalla (huonossa känny)kuvassa yläosa ämpäriin asti puusuovalla jynssätty, etuala vielä pesemättä. Ei tuo tumma ole likaa, ei ainakaan enimmäkseen, vaan puun tummumista vuosikymmenten saatossa.

Ja mieleen tuli paljon muitakin muistoja, täältä pohjoisesta varsinkin.

Ai niin, ihan itse hoksasin, että ovenkahvojen tummuneet messinkiosat saa kiiltäviksi Pata-padalla hinkkaamalla. 🙂 Tosin taidan ostaa seuraavalla Extrapiste-reissulla jotain puhdistusainetta ihan niitä varten, sillä sellaista ei äidin siivoustarvikelaatikossa ole. Hänen aikanaan tummumista ei tainnut vielä olla; on yli 20 vuotta siitä kun äiti (ja sisarukseni) myivät Tuulentuvan minulle.

Sain siivoukseen ja muisteluihin menemään koko päivän. Mutta nyt on puhdasta, ja kausivalonkin jo ripustelin valkoisten pokien kunniaksi! Ja tuli todettua, että kyllä ne muutkin katot, kylppärin maalauksen raikastamisen jälkeen, on maalattava. Mutta se on ensi kesän juttu se.

Tänään olisi siis hyvinkin voinut lähteä metsään sieniä etsimään tai patikalle, mutta täällä on HYYTÄVÄN kylmä, + 5 C, tuulee pohjoisesta ja koko aamupäivän on satanut. Kuin lokakuussa! Siispä vähän kaappien tyhjentämistä, – vielä on isoja neuleita, toppahousut ja pari ulkoilutakkia vietäväksi Smukiin. Kun en pidä niitä edes täällä, niin en. Kiertoon!

Puutarhurin majasta tilasin kesällä pikkumökin eteiseen seinäkoukut.

Eivätkös ole mukavan näköiset?

Nyt on edes vähän sieniä! 😊

Siis ei ulos, mutta voisin kokkailla huolella jotain hyvää LappItalia-henkistä. Eilen olikin perisuomalaista: siikaa ja lyttypottuja, – olihan suomalaisen ruoan päivä.

Ja ehkä tänäänkin on leffailtapäivä. Eilen illalla löysin Netflixistä Puhalluksen (The Sting. Robert Redford ja Paul Newman vuodelta 1973). Kävin sen aikanaan koulukaverini kanssa katsomassa, ja se jätti jäljen. Puhallus on Pehtoorin kanssa joskus 80-luvulla VHS:nä vuokrattukin.

Ja LP:n ostin heti kun se ilmestyi ja sain rahat säästetyksi (24 markkaa); levy on puhki soitettu, sillä se oli varsinkin Toivoniemen vuosinani (1981- 1987) viikonlopun ruoanlaittomusiikkia! Scott Joplinin ragtime-musiikki sovitettuna tähän leffaan toi yhden sen saamista seitsemästä Oscarista.

Ainakaan meistä aika ei ole heikentänyt elokuvan hohtoa. Päinvastoin.

Tänään aamupäiväkahvit Tuulentuvan uudella terassilla.

Aurinko ei ollut ainoa syy iloon, hyvään mieleen, vaan helpotus siitä, että homma kannatti tehdä, tuli hyvä (Pehtoori kyllä suunnitteli, piirsi, mittaili, valitsi ja tilasi tavarat tarkasti (80 m lankkua runkoon, 176 m pintalankkua): kaikki toimi, ja riitti. Paitsi ruuvit: reilut viisisataa ei riittänyt kuin puoleen tarvittavasta. Mutta onneksi Ivalosta saatiin niitä lisää. Lankkua jäi kaksi metriä. Jämpti olisi isäni sanonut.

Eilen valmiin pinnan käsittely (kahteen kertraan), siinä sitä kaksistaan aamupäivä konttailtiin, lankkujen reunat vaativat kärsivällisyyttä, jota minulla nyt ei niin hirveästi tämmöisissä hommissa ole, mutta tulipahan tehtyä. Ja sävy on nyt hyvä ja luonnollinen, lankut haarmaantuvat ajan kanssa luonnollisesti lisää.

Mukavasti tuli tilantuntua, ikää terassille ja todennäköisesti myös käyttöä. Aamupäiväauringossa on hyvä. Ja toki muutenkin.

Vanhan terassin ”siivekkeen” alla ollut pinta on nyt siirtokuntan, kuorikatteen ja havumullan peittämä. Kyllä se vihertää parin vuoden päästä. 🙂

Ja kuten kuvista näkyy, me ollaan saatu hommailla melkein koko viikko auringossa. Sääskiä ei näy kuvissa, eikä näkynyt luonnossakaan. Hyvin meni.

Tänään ”himmailua”, varaston siivousta, ikkunoiden pesua, roskien kuskaamista, klapikuorman ”liiteröinti”, pitkiä tuokioita auringossa istuen, ja minä kävin jo metsässäkin – oi, että. Olikin jo ikävä sinne.

Mulle koko projektista tuli merkillisen voimaannutava olo: touko-kesäkuun sairastelu (solisluun murtuma, kiertokalvosimen tulehdus, borrelioosi, johon lääkitys rankempi kuin tauti), tekemisen kiellot, kivut, aikaansaamattomuus, huoli pystymisestä, myös ukkelin osalta, mutta nyt on jaksettu ja tykätty tekemisestä, syöty hyvin, saunottu joka päivä, ja Lapin luonto on ollut aurinkoinen lähes koko ajan. Ei haittaa. Hyvä projekti oli tämä. Etten sanoisi, että ”elämä on”. 💙

Luonnossa alkukesän kirkkaus ja heleys ovat hiipuneet. Aamulla kuuden aikaan terassin mittari näytti +1,0 C! ”Raksalla” seitsemän aikoihin aloiteltaessamme oli jo hyvinkin syksyn tuntua, tyventä, mutta lämmin aamu ei millään muotoa ollut. Vetäydyinkin pariksi tunniksi sisälle ikkunoiden pesuun.

Aamun toisen kahvin jälkeen minäkin jo ulos, kunnolla pihalle: loppukesän täyteläisyys, syvä vihreä, levollinen päivien kulku on hellinyt koko viikon, muutamia saderäpsäyksiä lukuunottamatta on ollut hyvää tekevää… niin sitten tänäänkin. Heti yhdeksän jälkeen! Kun oli jo aika lämmin, alkoi viikon duunaamisen jälkeen tuntua, että hetkinen … mitenkäs jos välillä sienimetsään, jos tunturiin, puron varrella voisi istuskella, kuvailla.

Mitä sitä turhia jossittelemaan: kimpassa uuden terassin pintaan puunsuoja, sävy …  ja siitähän tulikin hyvä!! 

Meillä alkaa olla terassiremontti, ikkunanpesut, maisemoinnit, siivoukset, monet isot ja pienet maalaukset sisällä ja ulkona tehtynä. Hyvälle näyttää ja tuntuu. Tosin ei Pehtoorin käsissä; tämän kesän toisen (Juniorin pihalle toukokuussa) terassin teko taitaa olla viimeinen iso remppahomma, johon enää ryhtyy. Ainakin jos on minusta kiinni. Eikä taida enää itsekään haluta mihinkään isoihin projekteihin. Nyt me vaan nautiskellaan kaikesta rakennnetusta ja tehdystä. Koetan huomenissa saada aikaiseksi kuvia valmiista, ja vaiheista matkan varrelta.

Illan olemme olleet ”kylillä”. Eka kertaa viikon aikana mökin ulkopuolella – Ivalon rautakaupan, jätehuollon ja ruokakaupan lisäksi. Ystävät Oulusta, joilla on osake Saariselän keskustassa, hakivat heille syömään; johan oli mukava. Ilta ja ruoka, ja se, että vietin illansuun ruokapöydässä, johon joku muu oli tehnyt, mitä mainioimman, selkeän lappilaisen illallisen. Päivittelimme omat ja yhteisten tuttujen kuulumiset, Saariselän jutut. Huomenna me mökkiläiset – ollaan! Ainakin enimmäkseen. 

“Kuule, Pehtoori. Mis sie tarviit oikein hyvää hanslankarii? – Täs siul on sellanen.”

Pitkä päivä (aika) aurinkoisella Hangasojalla on taas duunattu. Ensimmäinen kuva toissaillalta ja loput sen jälkeen. Vanha terassi on nyt mennyttä! Oli muuten aika lahoa hirttä – ja ihan hiton painavaa!

Pehtoori on saanut uuden etupuolen terassirungon melkein valmiiksi, ja minunkin ”tonttini” (mökin vasemmalla seinustalla ollut käyttämätön terassi) jo purettu/pois/matkalla kierrätykseen, terveisin ”purkutyöhön erikoistunut”.

Taaplarina ja köksänä, saunanlämmittäjä ja kärrääjänä, sorkkaraudan kanssa ja ilman on tullut tepasteltua sen verran kuin täällä sellaisina tavallisina pikkupatikkapäivinä; mutta hyvin me vähän raihnaiset ollaan touhuttu. Tämmönenkin sopii meille oikein hyvin, kokemusta on, ja hyvin on ennenkin sujunut.

Huomenna ensimmäinen lasti, iso peräkärryllinen lautoja ja lahoja hirsiä Ivalon hyötyjäteasemalle. Toinenkin joudutaan vielä roudaamaan. Samalla vähän lisää tykötarpeita, maaleja – ja ruokaakin. Hyvin ollaan viikonlopun aikana syöty: ruumillinen työ vaatii kunnon, hyvää, maukasta ravintoa.

Eilen illalla jaksoin kulkea kameran kanssa purolla, tehdä kuvia (Instassa ja Facessa) – nyt vain luppoilua.

Työleirimme käynnistyi aurinkoisessa, hiljaisessa aamussa heti seitsemän jälkeen. Mökin pihapiirissä ihan hiljaista, tyventä, aurinko jo puiden latvojen tasolla.

Otsikkokuvassa ja yllä olevassa kuvassa vanha mökki ja sen vanha terassi eilen iltasella. Se on tarkoitus purkaa ja tehdä uusi, pienempi.

Tänään Pehtoori sai etuosan jo melkein puretuksi. Ja totesi, että yli 40 vuotta vanha, katosta vailla oleva osa, on jo varsin laho. Kun tuo vasemmalla oleva lisäosa on ollut täysin käyttämätön nyt jo sen parikymmentä vuotta kun uusi mökki on ollut olemassa, ei lahonneen tilalle uutta tehdä. Uutta ilmettä ja turvallisia portaita valmistunee viikon kulueassa.

Olin vain vähän jeesaamassa, mutta maalaushommissa mökin wc-kylppärissä, pihan vielä siistimässä, kämppäemäntä (mm. italialainen kaalilaatikko, mmmm — kirjoittelen reseptin tässä joku päivä) ja saunamajurina.

Kuinka onkaan mukavaa ja mahtavaa kun on terve ja työkykyinen, kesä parhaimmillaan (+ 23 C), leppeä lounatuuli ja aurinkoa siniseltä taivaalta valkoisten kumpupilvien välistä. Kyllä kelpaa.

Ai, niin: ja ”raksapäivän” jälkeen rantasauna ja pulahdus purossa (+ 7 C). Kaikki hyvin.

Tänään illalla.