Category

Muistikuvia

Showing: 1 - 50 of 103 RESULTS
Muistikuvia Ravintolat

Ruokakuvaushommissa

Jokohan se oli viimeinen ”virallinen” kuvauskeikkani.  De Gamlas Hemin a la carte -lista vaihtuu taas ja valokuvaajaa tarvittiin markkinointikuvien ottamiseen.

Niin se vaan oli, että kun ei ole moneen kuukauteen kuvaillut huolella mitään, niin olihan se ennen kuvauksiin lähtöä kertailtava ja tarkkaan muistaen vetolaukkuun kaikki tarvittava pakattava. Ei riitä, että vain kameran pukkaa reppuun. On muistettava ottaa mukaan jalustaa, lamppua, johtoa, softboxia, klipsiä, heijastinta, muistikorttia, ladattuja akkuja, lampuille tuet etc. etc.

 

Tänään kävi oikeastaan eka kertaa noissa hommissa siten, että tuli kohtuullinen nälkä kuvaillessa. Melkein kolme tuntia kun kuvailee pitkästi toistakymmentä annosta eri lokaatioissa, ”studiokuva”, miljöökuva yksin ja miljöökuva kaksin etc, huomioiden että kuvassa on oikeat ottimet, annokseen sopivat juomat, tilanteeseen sopivasti lautasliinat paikallaan tai pois, ei ehdi maistella –  vaikka lupa olisikin. Ja tänään oli monta uutta annosta, jotka on varmaankin kesän kuluessa käytävä illastamassa:

  • Ruskeassa voissa haudutettua ahventa, manteli crumblea,
    viinirypäleitä ja tillimaustettuja sipsejä
  • Marinoitua kirsikkatomaattia, basilikaa, rucolaa, balsamicoa,
    vegaanista fetaa ja paahdettua oliivimurua
  • Punajuuri-fenkoli -risottoa, paahdettua porkkanaa ja vuohenjuustoa
  • Friteerattua leipäjuustoa kuusenkerkkäsiirapilla
    ja tyrni parfait

Yleensä kun on näitä iltapäivä/iltakuvauksia ollut, olen jo kunnon lounaan syönyt, niin tänäänkin, mutta silti …

Tässä kyllä on onneksi edessä hyvin syömisen päiviä monta peräkkäin, joten luulen, että toivun tästä tämän iltaisesta nälän aiheuttamasta ”annoskateudesta”, jota tunsin kun katsoin muiden syövän. Ravintolan henkilökunta kun on maistelemassa ja tutustumassa uuden illallislistan annoksiin, jotta he voivat sitten asiakkaita asiantuntevasti palvella.

Minullakin vielä asiakaspalvelua tehtävänä, kun on kuvat editoitava. Sitten alkaa ”Muistikuvia” hiipua muistoihin. Ehkä. 🙂

Muistikuvia Ruoka ja viini

Muistikuvia hiipuu hiljalleen

Tänään ja eilen on ollut minun yhden hengen Muistikuvia-yritykseni loppusuoran valmistelua. Yritys täyttää seitsemän vuotta huhtikuussa, ja siihen se sen tehtävä tässä universumissa taitaa loppuakin.

Veroilmoituksen teko ja sen lisäksi puuhia toiminimen lakkauttamiseksi olen tässä selvitellyt ja laitellut vireille. Tuli jotenkin mieleen se, kun syksyllä pitää pihakalusteet viedä varastoon ja kesäkukat hävittää, yrttimaa putsata. Tai kun joulun jälkeen on luovuttava kausivaloista, joulukoristeista ja kynttilöistä.

Keväisin aina illolla laittelee kaikkea, siivoilee pihaa, istuttelee kesäkukkia, etsii uusia ideoita. Saatikka joulun valmistelu: ihan into pinkeänä puuhailee kaikkea säästelemättä aikaa ja vaivaa. Mutta sitten on aika luopua.

Niin se oli Muistikuvienkin kanssa. Seitsemän vuotta sitten oli liiketoimintasuunnitelman tekoa (se oli yksi osa ammattitutkinnon näyttökokeesta), nettisivujen teko, kaikki – toki aika vähäinen – aloitusbyrokratia, verotusasioiden selvittäminen, y-tunnuksen ja ennakkoveropäätöksen saaminen, logon hommaaminen, pankkitili, vähän mainontaa ja tiettäväksi tekemistä, asiakkaiden hankkimista, käyntikortit ja kaikkea muuta pientä jännää. Jota varten piti opiskella, selvittää ja oppia kaikenmoista ja nyt sitten kaiken alasajo hiljalleen. Tällainen vaihe nyt menossa.

Tänäänkin ulkona syömässä: systerillä oli pieni, tai oikeastaan aika isokin, syy juhlaan, ja sen merkeissä kävimme Hanko Aasiassa lounaalla ja päivittämässä kuulumisia livenä. Eilen italialaista, tänään japanilaista ja viikonloppuna sitten kotiruokaa kahdelle. Ja toivon mukaan niistä ja aiemmista kokeiluista saan sunnuntai-illaksi valmiiksi jonkinlaisen koosteen. Myös viinisuosituksia pääsiäispöytäänne on tulossa.

Muistikuvia

Laskutushommia

Muistikuvien viimeinen(?) laskutus tänään. Ja muutama karhukirjekin vielä.

Nämäpä ovat sellaisia hommia, jotka tässä mun ”ammatillisen” valokuvaustoiminnan parissa ovat olleet kaikkein ikävämpiä.

Mukavinta on ollut kiertää kuvaamassa Oulua ja Oulun seutua sekä Saariselkää ja Lappia ja tehdä niistä kuvista kortteja ja kalentereita. Kuvaukset ravintoloiden somemarkkinointia varten ovat myös olleet mieluisia.

Enimmäkseen mukavaa oli myös kuvata, editoida ja saada julkaistuksi kuvatoimisto Vastavalon myyntisivuille noin 2000 kuvaa – toki niistä on vain alle 10 % tullut myydyksi: joko suoraan Vastavalon kautta tai esim. Oulun Liikekeskukselle, yhdelle matkailuyritykselle, muutamiin lehtiin ja mainosjulkaisuihin (referenssejä) tms.

Mutta laskutus on vain koneella istumista, kirjaamista, luettelointia, tiliöintiä  – ja karhuamiset! Auts! Ei ole mukavia ne, – saatikka että olisivat millään muotoa luovaa puuhaa.

Kalenterimyynti (sentään joitakin satoja yhteensä monien vuosien aikana) on se ainoa, jonka vuoksi olen muutamia karhukirjeitä joutunet tekemään. Yleensä ne ovat tuottaneet tulosta, ja unohtunut lasku on heti maksettu ja vielä pahoiteltu unohtumista, mutta sitten on pari tapausta, joista parinkympin kalenterin hintaa en ole saanut. Minä kun olen luottanut tilaajiin, enkä ole lähettänyt ensin laskua ja sitten vasta kalenteria, vaan samassa paketissa olen ne toimittanut perille.

Muutamien turhien muistutusten jälkeen olen parin kalenterin hinnan sitten joutunut kirjaamaan tappioksi. Ja vähän hyväuskoisuutta ja luottamusta olen kyllä myös siinä samalla menettänyt.

Kaksi tällaista tapausta vuosien varrelta on jäänyt erityisesti mieleen: toinen kalenteritilaaja, joka ei koskaan maksanut kolmea tilaamaansa kalenteria, asuu/asui Oulussa, ja kun hän kolme, neljä vuotta sitten Oulu-kalenterit tilasi, hän kirjoitti minulle pitkähkön kirjeen, jossa kertoi niin ihailevansa ottamiani Oulu-kuvia, olevansa iloinen, että vihdoinkin sai ostaa kotikaupungin kalenterin, antavansa sellaiset joululahjoiksi vanhalle äidilleen ja Oulusta pois muuttaneelle pojalleen, ja selitti kaikkea muutakin. Ei hän sitten sen jälkeen kirjoitellutkaan enää mitään, ei maksusummaa pankkitililtään, ei vastauksia useisiin posteihini, ei tekstareihini. Kävin jo katsomassa talon, jossa hän asuu, mutta en kuitenkaan koskaan mennyt soittelemaan ovikelloa tai ryhtynyt muihinkaan perintähommiin.

Toinen kalenteria koskaan maksamaton tilaaja parin vuoden takaa oli Lounais-Suomesta. Hänellekin lähettelin maksumuistutuksia, saamatta koskaan mitään vastauksia. FB:stä kävin hänenkin profiilinsa katsomassa, ja sen vuoksi sitten vielä googlettelinkin ja hänestäpä löytyikin pari lehtijuttua. Ja syy kalenterilaskun maksamattomuuteen selvisi. Tämä naishenkilö kun kärsi silloin ja tod.näk. ed. pitkää vankeusrangaistustaan kavalluksesta.

JOS ikinä enää ryhdyn postimyynnissä tuntemattomille myymään kalentereita, kortteja tai mitään muutakaan kuvatuotteita, teen niin, että paketti lähtee vasta sitten kun maksu on tilillä.

 

Postauksen kuvat olen ottanut neljä vuotta sitten ( 27.1.2020 )Kaunispäältä.

Otsikkokuvan nimeksi (Vastavaloon pitää aina otsikoida kuvat)

olen laittanut ”Lupaus”.

Nyt en antaisi samaa nimeä.

Muistikuvia Ruoka ja viini

Taas herkkuja kuvaamassa

Minun pikkuruinen Muistikuvia-firmani täyttää tänä vuonna jo seitsemän vuotta. Vähän on ollut tarkoituksena ja aikeena lopetella valokuvaushommat, – jäämään eläkkeelle siitäkin. Y-tunnuksesta oli tarkoitus luopua tuossa vuoden vaihteessa, mutta vielähän se on käytössä.

Ja ainakin vielä tänään kuvauspäivä: minullahan on ollut ilo olla De Gamlas Hem hotellin ja ravintolan ”luottokuvaaja”. Ja tulinpa sitten luvanneeksi että tämän vuoden talvimenunkin kuvaan. Niissä hommissa tänään, ja riittääpä editointihommaa vielä huomiseksikin.

Pakkanen on ollut tänään(kin) niin kireä (-26 C näytti auton mittari kun Heinäpäästä kotiin ajelin), ettei väliä vaikka päivä on kulunut sisällä.

Kun parissa tunnissa kuvaa pitkästi toistakymmentä annosta eri kulmista, eri positiossa, eri valossa, suoraan keittiöstä, toinen toistaan paremman näköisiä ja herkullisen tuoksuisia ruokia, ei ehdi edes olla nälkäinen. Tosin olen oppinut tällaiseen hommaan mennessä syömään aika kylläiseksi jo kotona. 🙂 Voisi muuten vähän keskittyminen kuvaamiseen herpaantua.

 

 

 

Muistikuvia Valokuvaus

Loppuunmyynti – ja muuta jouluista

JOULUKORTTIEN LOPPUUNMYYNTI

Nyt on vihoviimeinen joulu, kun myyn näitä joulukortteja. Korttivaraston inventointi on tehty ja korttipakettien hinnat on pudotettu niin alas että uskon ja toivon todellakin olevan kyseessä LOPPUUNmyynti. Valittavana on kolmen erikokoisen ja hintaisen paketin lajitelmia. Kaikissa paketeissa on neljän kortin lajitelma. 

  3 kpl  x  4 = 12 korttia   =  10 € (á 0, 83 €) 
 10 kpl x  4 = 40 korttia  = 25 € (á 0,63 €)
25 kpl  x  4 = 100 kpl      = 45 € (á 0,45 €)

Ylläolevassa kuvagalleriassa voit liikkua oikean reunan nuolella ja näet kaikki neljä erilaista korttia. Näitähän voi käyttää vaikka pakettikortteina tai viedä nipun tuliaisena ystävälle tai laittaa kiitoskortiksi työkaverille. Tai lähettää ihan perinteisenä joulukorttina!! Moni tekeekin niin. 😀

Korttien tilaus Muistikuvia-nettisivulta KLIKS

SAARISELKÄ KUVISSA -KALENTERI VUODELLE 2024

Tänä vuonna en enää tehnyt Oulu kuvisssa -kalenteria. Siksikään että olen kuvaillut Oulua kovin vähän ja toisekseen sitä meni viime vuonna aika vähän – ainakin verrattuna Saariselkä-kalenteriin. Mihin varmaankin on syynä se, ettei sille ole ollut yhtä hyvää mainoskanavaa kuin kymmenientuhansien Saariselkä-fanien FB-ryhmä on ollut. Sinne kun saa laittaa myynti-ilmoituksia, toisin kuin esim. Oulu tutuksi tai Oulun puskaradi -ryhmiin. Jälkimmäiseen en kyllä laittaisikaan; on siellä sen verran railakasta keskustelua melkein aiheesta kuin aiheesta. Ainakin on ollut niinä kertoina, kun sinne olen joskus eksynyt.

Mutta siis – ainakin vielä tänä vuonna – Saariselkä kalenteri on olemassa ja myynnissä. Ensimmäinen erä on jo muutamaa kalenteria vaille myyty, ja toisen erän tilaan siten, että se on postitettavissa joulukuun ekalla viikolla. Joten nyt kannattaa laittaa tilaus jos mielit sellaisen joululahjaksi itsellesi, Lapin hullulle ystävällesi tai Saariselällä kulkijalle antaa.

Tilauslomake on täällä.

Jos haluat ja mainitset asiasta lisätietokentässä, voin laittaa mukaan bonuksena pikkupaketillisen joulukortteja. 🙂

PIKKUJOULUTORTTUJA JA NUTELLA-VAAHTOA

Koskapa meillä on huomenna pienet synttärijuhlat, kun on Eepin 5-vuotispäivä, olen tehnyt täytekakun. Ja lisäksi leiponut ”pikkujoulutorttuja”. Söimme jo tänään yhdet sellaiset jälkkäriksi Pehtoorin kanssa. Olisikohan nämä tämän jouluntienoon ”hittituote”? – No meidän mielestä vois olla. Kyllä näistä tykkäsin enemmän kuin esim. niistä muutaman vuoden takaisista vihreä kuula -tortuista. Mitään muuta erikoista näissä ei ole kuin, että perinteisen luumutäytteen tilalla on paistamisen kestävää Valion kinuskikreemiä. Sitä olen käyttänyt pullapuustisten täytteenä – nyt siis tortuissa. Kannattaa testata.

Uusi täyte on myös viisivuotiaan täytekakussa. Ihan tavallisen sokerikakun täytteenä on pakastemansikoista tehtyä karkeahkoa, kevyesti sokeroitua mansikkasosetta ja Nutella-vaahtoa! Vispikerman sekaan (noin 2/1 suhteessa) Nutellaa. Olen aika varma, että lasten herkkuruoan = tortillojen jälkeen löytyy vielä myös jälkkärimaha ja kakkukin kelpaa. 🙂

Muistikuvia Oulu Yliopistoelämää

Miten meni, – niinku omasta mielestä?

Muistanpa kun yliopistossa otettiin käyttöön kehityskeskustelut. Varmastikin puolenkymmentä vuotta, tai ehkä sittenkin 10 vuotta sen jälkeen, kun sellaiset olivat yritysmaailmassa arkipäivää, ne tulivat myös akateemiseen maailmaan. Jo aiemmin meidän lasten oli ollut koulussa arvioitava omia suorituksiaan, oppimistaan ja tekemisiään. Ja niinpä sitten minunkin oli omissa kehityskeskusteluissa lähiesihenkilön kanssa  arvioitava omaa suoriutumistani, innovatiivisuuttani, yhteisöllisyyttäni, työhyvinvointiani ja mitä kaikkea!  Ja kaiken hyvän lisäksi mietittävä keinoja vastaisen varalle: miten parannan tuloksellisuutta, omaa osaamistani ja kaikkea muuta työyhteisön tulevaakin edistymistä kaikilla mahdollisilla mittavissa olevila tasoilla.

Korkeakoulupedagogisia opintoja kasatessani oli todellakin joka välissä harjoitettava itsekritiikkiä ja itsetutkiskelua. Tuo kaikki oli joskus, aika useinkin, vähän kuormittavaa, toki pisti myös miettimään, mihin kaikkeen käytänkään työaikaani. Työaikaa, jota oli iso, itse asiassa isoin! osa jokaisesta arkipäivästä. Joskus myös pyhäpäivistä.

Tämä velvoitettu itsekritiikki ja oma arviointi tuli mieleen tänään, kun viimeistelin, vihdoin, Saariselkä-kalenterin lähtemään painoon. Periraatteessa se on ollut valmis jo kuukausi tai ainakin viikko sitten. Mutta kun sitten ryhdyin tekemään vihoviimeistä viimeistelyä, tarkistuksen tarkistusta, hoksasin yhden jos toisenkin ”ongelman”: kuvia samalta tunturilta on liikaa, onko toukokuun kuvassa liikaa vihreää, kuuluuko Aittajärvi Saariselkä-kalenteriin, kuvissa on liikaa taivaita ja liian vähän rakennuksia!!! Ja kun vaihtoehtoisia kuvia on satoja, jopa tuhansia, on päivä mennyt haaskioon?/laaduntarkkailuun/ylenpalttiseen vekslailuun?

Mutta mikäpäs siinä. Ei ole tänään ollut mitään tähdellisempääkään tekemistä, ei luvattua, ei aiottua, ei välttämätöntä. Ei edes pyöräilyä! 🙂

On satanut lunta suunnilleen koko päivän. Aika paljon lunta. Niin paljon, ettei todellakaan olisi ollut mitään mahiksia lähteä sykkelöimään ja hankkimaan niitä puuttuneita ”tavoitekilometrejä”,  joten olen edelleen antanut itselleni luvan olla tyytyväinen eiliseen ajoittuneesta pyöräilykauden päättymisestä.

Kunhan kävin autolla Tuiran postipisteellä hakemassa paketin: ensi vuoden ’bullet journal’ on nyt hankittu; tuunaaminen odottakoon.

 

Maininnan arvoista on, että olen tehnyt ihan hurjan hyvää aasialaista ruokaa (tämä sovellettuna) ja saanut sitten, kuitenkin, kaikesta itseruoskinnasta ja kuvien vekslailusta huolimatta kalenterin lähetetyksi tuotantoon.

Eihän tuo kaikki omasta mielestä nyt taaskaan ihan kympillä mennyt, mutta kuten aina olen opiskelijoilleni, lapsilleni, itsellenikin sanonut: ”Paras työ, tehty työ”.

Niin se vain on.

Muistikuvia Rotissöörit Valokuvaus

Kuvista muistoihin ja takaisin

Viime vuonna loka- ja marraskuussa elin paljon 30- ja 40-luvun Karjalassa ja Särkisalossa ja 50-luvun Kotkassa ja Oulussakin; äidin evakkomatka-kirja oli intensiivisen, liki jokapäiväisen tekemisen ja kirjoittamisen aihe. Mielessä pyörivät ajatukset, surutyö, tunnelmat. Ja nyt on pari viime päivää hyvin intensiivisesti, aamuviidestä lähtien tullut elettyä omassa menneessä vuodesta 2009 tähän päivään.

Kymmeniätuhansia kuvia on vilahdellut näkökentässä, postimerkin kokoisina kansioissaan tai isolla näytöllä muokattavina. Rotissöörien Gaala-illassa ensi lauantaina on tarkoitus ison Aurora-salin screeneillä pyöriä 300 kuvan kokoelma kuvia järjestön tapahtumista. Ja nimenomaan niistä kuvista, joita olen ihan harrastuksen vuoksi ja välillä tilattuna valokuvaajanakin ottanut.

Ja ovatko kuvat arkistoitua yhdelle ulkoiselle kovalevylle, josta niitä olisi voinut ruveta valitsemaan ja perkaamaan, editoimaan ja esitykseen laittamaan? – Ehei. Niitä on isoilla muutaman teran valtavilla kovalevyilla, pienillä kovalevyillä, muistitikuilla ja pilvipalvelussa ja pahimmoillaan vain Oulun voutikunnan kuvablogissa, josta olen huolehtinut vuodesta 2013. Se on pahimmoillaan, koska sieltä niiden saaminen screenille-esitykseen vaatii aikana hurjasti vekslailua ja säätämistä.

Minä olen aloittanut tämän kyllä ajoissa, muttaku. Kyllä tänäänkin on tehokasta työaikaa tärvääntynyt useampikin tovi siihen, että olen kaikkia kansioita lärätessä ja etsiessä löytänyt paljon muuta kiinnostavaa kuin etsimääni. Mm. päiväkirjojani ennen blogia, kirjeenvaihtoa opiskelijoiden kanssa, tenttituloksia ja sitten on joku nimi tarttunut silmiin, ja sitten googlattava mitä hänelle tai koko vuosikurssille 🙂 kuuluu.

Oman portfolionikin löysin; olipa siinäkin asioita, joita en muistanut, ja sitten kun aloin muistella niitä, olinkin jo hyvin kaukana menneessä. Samalla sentään pystyin mekaanista kuvaediittiä tekemään.

Pyöräilemään en hyytävään säähän lähtenyt, vaikka kaupungissa oli pakko piipahtaa: kastelahja- yms. asioilla. Ja siihenkin liittyen olen elellyt menneessä, omien lasten kastejuhlien muistoissa, ja siinä miten vanhempani silloin isovanhempina elivät meidän maailmassamme.

Kaiken tämän menneen keskellä, yhdessä kirjeessäni ollut lausahdus. sopii nyt tähänkin iltaan suorana lainauksena oikein hyvin.

Tähän on siis tultu: siteeraan itseäni vuosikymmenten takaa.

Olisi vain toivottava, että ”tulisi huominen, jolloin muistella eilistä”
kuten Kaari Utrio oli hienosti kiteyttänyt.
Sellaistahan minun elämäni aina tuppaa olemaan.

Noh, huomenna tämä kirjaimellisesti muistikuvissa, muistoissa ja kuvissa, kuvamuistoissa pyöriminen ja niihin pysähtyminen pitäisi olla tältä erää paketissa, ja sitten palaan taas nykyhetkeen, ajattelemaan tulevaa. Huomista kohti.

Historiaa Lappi Mökkielämää Muistikuvia

Iiskonlompolo

Viime viikonloppuna sekä täällä blogissa että Saariselkä-FB-ryhmässä julkaisemaani kalenteriarvontaan saivat osallistua kaikki: ei väliä, tiesikö lammen oikean nimen vai ei, pelkkä kommentointi toi osallistumisen arvontaan.

Vastauksissa (joita tuli yhteensä yli puolensataa!) esitettiin Pessinlampea, Luulampea, Kelolampea, Rönkönlampea, lampea Aurora-polun alussa, varrella tai lopussa, olikohan siellä Kuukkelilampikin arvuuteltuna oikeaksi vaihtoehdoksi,  – ja myös Iiskonlampi oli mainittu useissa kommenteissa.

Kyseessä tosiaan on Iiskonlampi.

Ja voittaja on: Sanna Kolehmainen, jolle tieto voitosta on jo mennyt.

Näissäkin kuvissa, lammen eri rannoilta, tämä Saariselän keskustassa oleva, Aurora-polulle näkyvä, lampi tosiaan on. Se on Kummituskämpän ja Kelotuvan ”takana”. Kelo-oja lähtee Kelolammesta, juuri siitä, jossa kesällä on uimaranta,  ja se kulkee kylätien sivuitse ja laskee Luttojokeen. Ja Luttojokeen laskee myös puro Iisakinlompolosta.

Iiskonlompolon rannalla on Lapland Safariksen Aurora Cabin , tulistelupaikka ja kotarakennelmia.

Lompolo-sanalla tarkoitetaan järvimäistä suvantoa joen varrella ja sanaa käytetään erityisesti Peräpohjolan murteissa. Paljonhan lompoloita on pitkin Lappia, ja Lompolo onkin lainasana (pohjois)saamen luobbal-sanasta.

Iisko on saamelainen miehen nimi ja tällä hetkellä se on 39 suomalaismiehellä etunimenä. Nimen etymologia on Iisak/Iisakki-nimessä. JOS Iiskonlompolo pitäisi kääntää suomeksi, se olisi sitten Iisakinlampi.

Kuva Iiskonlompolosta on tämän vuoden (2023) Saariselkä-kalenterissa lokakuun kuvana. Ja sitä varten vasta viime vuonna itsekin otin selvää tutun lammen nimestä. Liskolammeksi sitä yksi informantti väitti, – jostain matkailuun liittyvästä riitajutusta olisi ollut kyse, ja sukunimestä olisi väännetty ”haukkumanimi” lammelle. Mutta kuulostaa kyllä vähintäänkin urbaanilta legendalta. Tuo Iiskon lompolo on paljon uskottavampi. Pyyntikulttuurissa vesistöjä ja pyyntipaikkoja nimettiin hyvinkin tavallisesti paikan nautinnasta vastaavan mukaan. Esihistoriallisena aikana (ja toki myöhemminkin) suku, perhe tai kotakunta pyyntikauden eleli omalla nautinta-alueellaan, jossa vaihtoi asuinpaikkaa kalastuksen ja metsästyksen tarpeiden mukaan. Kyse on siis myös jutaamisesta.

Lappi Mökkielämää Muistikuvia Valokuvaus

Nili, arvonta ja sumusade

Lähtökohtaisesti sää näytti aamusella aika kalsealle. Sumuiselle, sateiselle tai ainakin sumusateiselle. Mutta me on jo monta päivää (to-pe-la) pyöritty lähinnä pihapiirissä, joten oli jo korkea aika päästä tunturiin, metsään, kulkemaan.

Meni kuitenkin melkein puolillepäivin ennenkuin sain arvonnan (ks. alla) laadituksi  ja sitä varten www-sivut päivitetyksi, ennen kuin pääsimme lähtemään. Ajeltiin Kiilopäälle, tai siis sen parkkipaikalle, ja uudelle reitille (ennen näkemättömän frisbeeradan läpi) kohti – Mariankurua! Taas! Nyt Kiilopäältä päin, eikä mökiltä kuten esim. hääpäivänä kuukausi sitten. Mariankuru on tämän kesä-syyskauden juttu.

EDIT 2.10. aamulla. Ei me oltu Mariankurulla, joka on kartassa ympyröidyllä alueella, vaan kohdassa, johon nuoli näyttää. Tietääkö joku tämän kurun nimeä? 

 

 

Tiedättekö, onkos siitä ollut puhettakin, että Pehtoorissa on sellainen juke-box -ominaisuus. Kun häneltä kysyy, miten se menikään se ”yl´ kasteisten vuorten… ” jota koulussa ja partiossa laulettiin, niin Pehtoori laulaa sen. Ainakin kerran ennenkin olen juuri tätä toivonut, ja laulun saanut kuulla. Niin tänäänkin.

Olipa mukava huiputus tänään, tänäänkin. Kuvat sitten huomenissa, tai tiistaina.

Nili – mökkipihassa uusi hieno juttu

Tälle päivälle lupasin kuvat meidän uudesta nilistä.

Niliaitta tai patsasaitta on pieni pylvään päähän nostettu pieni aitta, useimmiten ruoka-aitta. Niitä näkee vieläkin näillä leveysasteilla talojen pihoissa. Ja mökkien pihoissa, joissa niiden arvo ja käyttötarkoitus lienee ensisijaisesti olla tuomassa tunnelmaa, luoda aitoa lappilaisen miljöön tuntua.

Meidän mökkinaapurin (Nimiloppu) pihapiirissä on ollut niliaitta ”aina”, ja olen saanut luvan kanssa sitä kuvailla ja käyttää sekä joulukorteissa että kirjan (taka)kannessa.  Täällä blogissakin on siitä ollut usein kuvia, joko Tomafoin (meidän mökkikotitonttu) kanssa tai ilman. Joskus olen toivonut sellaista joululahjaksi tai jotain… Mies on sanonut, ettei osaa salvoa, ja homma unohtui. Sitten nilistä tulikin Pehtoorille itselleen ”hanke” = hän on etsinyt tekijää ja taitajaa. Ja viime syksynä sellaisen tapasi. Sodankyläläinen H., joka on ollut tuossa naapurimökin uudisrakennusta tekemässä, nilin meille teki. Ja pystytti.

Se on niin huolella tehty, se on kuin ”pihakoru”. Oulun seudulla tuollainen ei pihapiiriin sopisikaan, mutta täällä se on just hyvä. Meillä siitä ei tule ruokavarasto, paitsi ehkä jos on sulan aikaan enemmän porukkaa, niin voidaan käyttää ”kylmäkomerona” ja olen varma että muksujen kanssa me saamme sen mukaan tarinoihin ja tekemisiin, mutta on sille myös muukin funktio kuin ”pihapatsastelu”.

Siinä on auton lämpöpaikka ja tarvittaessa myös latauspiste. Ja hyvänen aika, kuinka paljon revinkään siitä riemua – varsinkin talviaikaan kuvaillessa.

 

Pehtoori suunnitteli niliin tunnelmavalaistuksenkin, ja parahiksi kolmen kuukauden lupausten ja hoputtelun jälkeen paikallinen sähkäri kävi viime keskiviikkona juuri ennen tänne tuloamme parin tunnin homman hoitamassa. 🙂

Tämä on oikeastaan ensimmäinen kerta, kun meillä on kokemusta siitä, että lappilaiset eivät muka hoitaisi hommiaan ajallaan ja kunnolla. Sekä mökkirakentamisessa että pienemmissäkin hommissa, esim. juuri tämä nili, kaikki sovitut hommat ovat hoituneet ajallaan, siististi ja ammattitaidolla.

Ja varsinkin tämä nili.

Arvonta

Onhan siitä ollut monta kertaa jo puhetta, aietta ja uhkausta, että hiljalleen lopettelen kuvaushommat, tai ainakin lopettelen Muistikuvia-yritykseni toiminnan. Etten enää tienaa ja tilauksesta tee kuvauksia, kortteja, kalentereita. Että ihan vaan kuvailen omaksi ilokseni, oppiakseni ja toki kuvailen näitä päivittäisiä höpinöitäni kuvittamaan.

Uusia kortteja en ole tehnyt vuoteen, enkä enää tee Oulu-kalenteriakaan, mutta nyt tämän mökkioleilun aikana ja toissaviikolla kuvataulua Kiilopää-Luulampi-reitiltä asiakkaalle työstäessäni päätin, että sittenkin, vielä kerran.

Siis Saariselkä kuvissa vuodelle 2024 -seinäkalenterini on kuin onkin tekeillä.

Se valmistunee ja tulee myyntiin marraskuun vaihteessa.

Ja sitä voi jo ennakkotilata tästä osoitteesta

https://www.muistikuvia.fi/kortti-ja…/1996-2/

Kalenteri on palkintona myös arvonnassa. Miksetpä osallistuisi? – Täällä blogissa tai FB:n Saariselkä-ryhmässä.

Arvonta!

Kuka tietää missä tämä paikka on? Mikä sen nimi on?

Kuva eiliseltä (la 30.9.203) aamulta.

Kaikkien arvanneiden/tietäneiden kesken arvon yhden Saariselkä kuvissa 2024 -kalenterin. Ei tarvitse tietää, kunhan osallistut! 🙂
Osallistu kommentoimalla tähän postaukseen.

Arvonta-aikaa on viikko ja se päättyy lauantaina 7.10.

Voittaja julkistetaan tällä sivulla sekä FB:ssa Saariselkä-ryhmässä, jossa on sama arvonta.

Bloggailu Muistikuvia Valokuvaus

Tauon aikana ja sen jälkeen

Käyttökatkos ja sen vaikutus 

Onhan helpottavaa, kun kaikki tässä postaushommassa taas toimii.

Sekä oma töpeksintäni että webhotellin hyvin pieni ”huolimattomuus/hoksaamattomuus” ovat pari päivää vaikeuttaneet jokapäiväistä bloggaamistani. Kaikkein eniten katkokset, ongelmat, postaamisen mahdottomuus lienevät häirinneet eniten minua, ja vain minua. Pienellä, tai noh, pienellä ja pienellä, rahallisella satsauksella pitkälle ensi vuoteen kaikki taas tällä saralla toiminee ongelmitta.

Tosin nyt tulee oikeasti harkittavaksi kuvien julkaisun mahdollisuudet. Tässä blogissa kun on yli 20 000 kuvaa, ja ne vaativat paljon maksullista webhotelllitilaa. Olisi oikeasti ryhdyttävä perkaamaan varsinkin vanhemmista postauksista suht surkeita, mutta turhan isoina tiedostoina postaamiani kuvia, jotta tilaa uusille kuville tulisi lisää. Tai sitten rajoitettava päivittäin julkaistavien kuvien määrä artikkelikuvaan ja sen lisäksi yksi, korkeintaan kaksi kuvaa per päivä. Mutta kun se ei oikein vastaa omia ajatuksiani. Blogiahan on minulle myös albumi. Paperikuva-albumeita tulee täyttäneeksi nykyisin hyvin vähän, onneksi sentään ainakin muksuista on kuvakirjoja ja matkoista matkakuvakansioita … Mutta katsellaan.

Samaan aikaan toisaalla – työnteon kaltaista ja kirjoja kuuntelussa 

Näinä parina edellisenä päivänä, jolloin muutamankaan rivin saaminen internettiin viestiksi katkeamattomasta postaamisesta, on ollut tekemistä ja kulkemista, kuvattavaa ja kuljettua aamuvarhaisesta pitkälle iltaan. Melkein voisi työnteoksi nimittää monenmoisia Muistikuvia-hommia. Ja lisäksi on ollut ihan poikkeuksellisen aktiivista viestintää suuntaan jos toiseenkin, ja ihan tavallista pyöräilyä ja kokkkaamista [tai noh, melkein tavallista: bogotalaisen keiton ohjeen kirjoittelen tässä joku päivä. Se ON odottamisen väärti.]

Väärti sanasta tulikin mieleeni toinen niistä kirjoista, jotka olen tässä editoidessa, järjestellessä, kuvakansioita asiakkaille ja omiin tarpeisiin kootessa kuunnellut. Janne Saarikiven  Rakkaat sanat oli pitkästä aikaa todella, todella mielenkiintoinen tietokirja. Opin taas paljon myös historiasta, kielestä – ja omastakin historiastani.

Toinen kirja, joka sekin on tietokirja ja joka sai ajattelemaan, on Maijastiina Kahloksen Taikakirja. Kaltaiseni tonttumaailmassa ja kristinuskon (historian) maailmassa elänyt, tuntenut ja tutkinut sai kyllä todella paljon ahaa-elämyksiä, uutta erinomaisen kiinnostavaa tietoa tämän myötä.

Kauniita päiviä ja kuvia 

Aamukaste takapihalla on tehnyt siitä kimmeltävän. Ruohonkorsien pinnalla värisevät vesipisarat aamuauringossa saavat aikaan ”bokehia”; pyöreitä valopisteitä, joita usein tulee tavoitelleeksi kuvien syväterävyysalueen ulkopuolelle.

Tällä kertaa päätin täyttää koko kuva-alan niillä.

Postauksen muissakin kuvissa on näitä bokeh-palleroita, mutta vain taustalla.

Nyt Vain elämää ja uusi neule puikoilla. 🙂

Muistikuvia Valokuvaus

Kuvat vilisevät

Nyt vilisee silmissä. Olen suunnilleen koko päivän, pl. ah niin mukavaa pyörälenkkiä, istunut koneella ja editoinut kuvia, tehnyt niistä kansioita eilen Koitelissa perhe- ja vauvakuvauksessa olleelle nuorelle perheelle. Oli virettä tehdä homma urakalla pois. Vaativampaa on henkilökuvaus kuin ruoka-annosten kuvaus. Ja puolivuotiaan vauvan kuvaus syksyisessä luonnossa oli jo ihan oma lajinsa.

Ensi viikolla onkin taas ruoka-annoskuvauksia, lokakuussa olisi ollut isot rotissöörijuhlat kattauksineen ja ruokineen kuvattavana, mutta minullapa on silloin parempi ”keikka” tiedossa, joten tuosta kuvausprojektista jouduin kieltäytymään.

Meidän ”Pallero”, jolla työnimellä Järvenpään vauvaa kutsuttiin jo odotusaikana, saa juuri silloin kasteessa nimen. Pallero ei olekaan ollut oikein kuvaava nimitys, ei edes odotusaikana, jolloin Tyär oli kaikkea muuta kuin raskaus”vahvuudessa”, eikä vauvakaan ole vielä miltään pallerolta näyttänyt. Nyt puolentoista kuukauden ikäisenä on sentään jo saanut pyöreyttä  kasvoihinsa. Ja kuulemma jo hymyillytkin.

Onneksi on jo ennen kastajaisia reissu Helsinkiin, ja samalla tietysti Järvenpäähänkin!

Mie vetäydyn nyt näytön ääreltä takkahuoneeseen neulomaan, – sitä voi tehdä silmät kiinni. Ei ole kirjoneulevaihe puikoilla…

Muistikuvia

Sunnuntaille kuvattavaa

Kesällä Kalevassa oli artikkeli pienestä keramiikkapuodista tässä lähellä. Olen kesän mittaan monta kertaa pyöräillyt ohi. Monta kertaa olen sinne aikonut, mutta vasta tänään sattui/muistui sopivasti mieleen sopiva hetki, jolloin se oli auki.

Ei siellä enää niitä isoja ruukkuja ollut, joita lähdin hakemaan ja jopa iso hedelmä/salaatti/koristevati, jota olin jo kuvista katsellut ja ihaillut monta kertaa, jäi ainakin tällä kertaa kauppaan.

Kauppa on siis Ceramica e arte kalsa

Mutta ehkä vain siksi, että minulla oli jo melkein kiire kuvauskeikalle Koiteliin. Muutoin olisin antanut itseni keksiä montakin perustetta, miksi tämän astian olisin muutenkin runsaisiin astiakokoelmiini lisännyt. Lisännyt siitä huolimatta, että se ei väreiltään, eikä muutenkaan sovi meillä oikeastaan yhtään mihinkään. Mutta kyllä siihen(kin) ihastuin.

Onneksi sentään yrttiruukkuja, ja vieläpä todella edullisesti, oli tarjolla. Ne sentään ehdin ostaa. Ja keväällä palaan tuonne: ”oliivilehtoni” ansaitsee uudet ruukut. Ja putiikki jatkaa nettikauppana talven yli: ties mitä kaikkea tulenkaan ehdottomasti tarvitsemaan.

Ja sitten Koiteliin. Jonne matka tuntui paljon pidemmältä autolla kuin itsekseni pyöräillen jonakin tekemättömänä kesäpäivänä. Mutta olihan se taas hyvä paikka.

Hyvissä ajoin ennen sovittua kuvaussessiota olin paikalla, itsekseni nautiskelin, etsin kuvauslokaatioita, hain sopivia valotuksia. Enpä ennen ole vauva/perhekuvauksia ulkona tehnytkään. Studiossa sentään muutamia.

Sää oli kyllä oikeastaan mitä parhain, puolipilvistä, pieni tihkukuuro teki vain hyvää. 🙂 Ja puolivuotias kuvausten pääosan ”esittäjä” oli mitä mainioin, huikean turkoosinsinisine silmineen. Pieni perhe oli mukava kuvattava.

Seuraavaksi saanenkin kuvata meidän omaa pienintä lapsenlasta.

Muistikuvia Niitä näitä Ruoka ja viini

Hommat hanskassa – ainakin tällä erää

Nyt on hyvä mieli!

Aamuvarhaisesta on ollut tekemistä ja jälkeäkin on syntynyt. Suorittaja minussa, jota en ole vieläkään ihan saanut vuosien yrittämisen jälkeen nujerretuksi, on tyytyväinen, eikä edes väsynyt.

Eilinen iltapäivä meni kuvaushommissa, ja tänään sitten massiivinen muistikorteille tallentunut kuvamäärä perattavana ja editoitavana. De Gamlas Hemin hotelliin (Hemmettiin) on valmistunut uudisrakennus pihapiiriin, ja sehän merkitsi minulle duunia. Mikäpä siinä, mukavahan se. Urakoin kuvapaketin ja illalla on ollut aikaa värkkäillä huomista varten sapuskaa.

Nyt alkaa misat olla ok. ”Misat” (mise en place ~ laittaa kaikki paikalleen)  on ammattikokkien keittiöslangia, jolla tarkoitetaan esivalmisteluiden tekemistä. Misauksella tarkoitetaan  raaka-aineiden pilkkomista ja tarvittavien ainesten kokoamista ja varmistamista, että kaikki tarvittava on saatavilla.  Siis ensin menun suunnittelu, sitten kauppareissu, sitten misaus ja kun on juhlan/dinnerin aika (siis huomenna), niin sitten ruoanlaitto hoituu helposti, ainakin helpommin kuin ilman misausta.

Toki kävin mutkan kautta kaartaen kaupungissa hakemassa erikoistarpeita ja postissa. Ifolor on jotenkin muuttunut, muuttanutkin?, ja toimitukset kestävät paljon entistä kauemmin. En tykkää. Mutta toisaalta yksi projekti sitäkin kautta kohta tehtynä.

Muistikuvia Valokuvaus

Sää suosii sisähommia

Hyvänen aika! Kesäkuun ensimmäinen, armas aikakin on jo (periaatteessa ja perinteen mukaan) eilen koittanut, ja kesäisen vihreältä ja aurinkoiselta näyttää, mutta miltä tuntuu? – En tiedä! Kylmältä. Purevalta. Jotenkin ”väärältä”. Ihan hyytävän kylmältä.

Viime vuonna me oltiin tähän aikaan aika autiolla Saariselällä, mm. hieno patikka Jorpulipäälle, maastosähköpyörät parina päivänä ja sielläkin puhkesi silloin kesä. Tänään siellä on satanut ihan kunnolla lunta. (Liekkö tämä videolinkki aukenee?  KLIKS  Joka tapauksessa vaikuttava lumipyry Kaunispään huipulla kuvattuna.) Onhan tässä taas ollut aietta sinnekin päin suunnata jossain välissä, mutta hiihtämään en nyt kaipaa. Joten ei vielä kiirettä ”ylös”.

Mutta tänään iltapäivällä oli Oulussa pakko siirtyä koneen äärestä ulos. Hyytävä ja kova tuuli eivät olleet esteitä keskeyttää muistikorttien valtaisan kuvamäärän jaottelua toisaalta kehitettäviin ja toisaalta deletoiviin, ja aloittamaan editointi. Mutta jo Kaijonharjun suoralla olivat kädet – hanskoista huolimatta – jäätyneet ohjaustankoon ja ruskettunut kasvojeni iho punoitti ja kirveli poskissa, ihan kuin jäisessä tihkussa olisi ajellut.

Näin siitä huolimatta, että aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Joten häthätää tunnin tärväsin tehokasta projektiaikaa liikkumiseen ja muutamaan puistopysähdykseen kunnes joutuin palasin sitätiloihin.

 

Muistikuvia Niitä näitä Valokuvaus

Valokuvaushommia juhlassa

Tänään oli se iso kuvauskeikka, joka oli yksi syy meidän Provencen loman vaihtamiseksi Kroatiaan ja varhentamiseksi viime viikolle. Ranskan reissu olisi ollut tällä viikolla, joten Oulun uuden Oikeustalon avajaisjuhla ja kuvaaminen, sekä aamupäivän henkilökunnalle suunnatussa juhlassa että iltapäivän-illan kutsuvierasjuhlassa, olisi ollut jonkun muun homma kuin minun, jos olisimme lähteneet aiotulle polkupyöräreissulle Ranskaan.

Toinen syy siitä aikeesta luopumiseen ja pyöräilyn vaihtaminen kävelyyn (käveltiin Kroatiassa muuten melkein 100 kilometriä  (76 km on melkein 100 🙂 ) oli pelkoni ja epäilyni sen suhteen, miten minun resu olkapääni viikon intensiivisen pyöräilyn kestäisi; noh, tuskin olisi pärjännyt kovin hyvin, kun sen kanssa saa kipuilla aamuöisin edelleenkin, myös Kroatian lämmössä ihan ilman pyöräilyäkään.

Joten hyvä kun ollaan tänään oltu Oulussa ja olin suhteellisen toimintakykyisenä myös viime viikolla reissussa. Siispä tänään kuvaushommissa Oikeustalolla hienoissa 300 + 300 hengen juhlissa.

Samalla sain kuulla Oulun ja Pohjanmaan oikeushallinnon kehityksestä, historioitsija minussa tykkäsi kovasti, kun ohjelmassa oli monessa kohtaa menneiden vuosikymmenten ja satojen vaiheista asiaa ja anekdootteja, ja myös selvitystä vaiheista, jotka tämän uuden talon aikaansaamiseen on läpikäyty. Ihan erityisen kiinnostavaa oli kuulla arkkitehtien ja taiteilijoiden näkemyksiä ja taustoitusta töilleen ja ratkaisuilleen.

Talo on hieno! Ajatuksella suunniteltu, turvallisesti jyhkeä olematta raskas, levollinen ja siellä on monia hienoja kuvataideteoksia. Ja kuten aiemmin jo paljastinkin henkilökunnan taukotilassa on minun ottamastani valokuvasta tehty tapettiseinä. Sitäkin sai tänään juhlia. 🙂
Seitsemässä istuntosalissa ja aulan seinillä on Otto Karvosen tilateos ”Kuin kaikkialla virtaava vesi”.

Kai Rentolan työt ovat vanerille painettuja isoja tauluja. Hienoja nekin. Tekoprosessi ainakin minulle ennestään tuntematon.

Ja valokuvia oli toisen ja kolmannen kerroksen tiloissa toki muiltakin kuin minulta – seinänkokoisia ei tietääkseni muita. 🙂

Illan juhla oli myös ruokajuhla, tovin söinkin ja sen voimalla vielä tässä jo perannut kuvasaalista, huomenna homma jatkuu.  Hyvä päivä tänään.

Muistikuvia Niitä näitä Valokuvaus

Kuva julkiseen tilaan – tai vaikka kotiin

Pääsin tänään tutustumaan Oulun uuden Oikeustalon tiloihin ja suunnittelemaan loppukuun kuvauksia.

Kerroinhan täällä blogissa jo pari vuotta sitten, että olen muutaman muun kuvaajan kanssa ehkä pääsemässä mukaan isoon projektiin. Ja nuo kaksi muuta ovat kuuluisia, tunnettuja, palkittuja pohjoissuomalaisia valokuvauksen suuria nimiä, – ja sitten minäkin sain lähettää ehdolle kuviani tehosteseinien kuvittamiseksi!

Työryhmät ja arkkitehdit suunnittelivat, valitsivat, pohtivat ja jossain välissä ilmoittivat, että yksi kuvistani voisi olla tarkoitukseen sopiva, mutta että voisinko vähän säätää ja ”mustavalkoistaa”, kyselivät, mitä kuva maksaisi etc. ja sitten päättivät kuvan ostaa ja käyttää sitä sisustuksessa. Toiselta edellä mainitsemistani kuvaajista on myös yksi kuva Oikeustalossa.

Tänään siis pääsin näkemään henkilökunnan kahvi-, ruoka- ja juhlatilan, jonka seinällä kuvani on. Eikä olekaan ihan pikku printti!

Kuvassa olevan Toripolliisin kuvan käyttö vaatii perikunnalta luvan ja korvauksen käytöstä, ja sekin hoitui ”järjestävän osapuolen” kautta ja kuvani pääsi esille.

Olen kuvasta ja sen sijoittamisesta oikein iloinen ja ylpeä.

Koko seinän kokoinen kuva!

Onneksi halusivat/valitsivat mustavalkoisen. Se on just noin hyvä! Ja saanut jo nyt – kuulemma – paljon hyvää palautetta.

Ehkä tämä innostaa muitakin tekemään valokuvasta tapetteja?!! Ainakin Oikeustalon henkilökunta tuntuu olevan oikeinkin tyytyväinen valintaansa.

Ja juuri se valinta oli heidän. Kuva minun. Kaikki pärjäsimme. 🙂

Muistikuvia Ravintolat Ruoka ja viini Valokuvaus

Iltavuorossa kuvaamassa

Olen aina sanonut, ettei minusta olisi vuorotyöläiseksi. Lukuunottamatta lyhyttä vaihetta linja-autonkuljettajan hommassa (kesällä 1983 ja kevättalvella 1985) työurallani työaika on ollut määrättynä tai valittavana siten, että duuni on alkanut aamulla. Useimmiten menin kustannuspaikalle kahdeksan aikoihin, muutamina vuosina seitsemäksi, koska niin halusin. Ja se sopi minulle hyvin. Päivät kestivät yleensä sen kahdeksan-yhdeksän tuntia, mutta oli myös aikoja, jolloin normityöpäivä oli kellon ympäri. Mutta tärkeää oli, että työt alkoivat aamulla ja että ne olivat mielekkäitä.

Nyt kun puolenkymmentä vuotta olen tehnyt satunnaisia valokuvauskeikkoja, on kuvaustapahtuma ollut useimmin päiväsaikaan – editointihommat ja painotuotteiden (kortit, kalenterit) työstäminen sekä kuvatoimistojutut olen tehnyt yleensä aloittaen nimenomaan aamulla. Ja edelleen: sellainen sopii minulle parhaiten.

Tänään oli taas De Gamlas Hemin uuden ruokalistan annosten kuvaus; kuvaukset alkoivat neljältä. Eihän siellä kulu kuin pari-kolme tuntia, mutta koko päivä menee odottaessa, että voin lähteä hommiin. Pikku juttu tietysti tässä vaiheessa, mutta niinpä se kuitenkin kävi, että ihme haahuilua oli koko päivä. Noh, nyt on koko uusi lista (15 annosta) kuvattu monesta eri suunnasta ja osana erilaista kattausta. Ihan mukavaa puuhaa. Ja huomenna aamulla aloitan kuvasaaliin perkaamisen ja editoinnin.

Onneksi kuitenkin kaikelta haahuilultani sentään tein ja söin ruoan kotona ennen lähtöä. Varsinkin kahden parsan risoton, etanapannun, karitsa-annoksen kohdalla olisi keskittyminen kuvaamiseen varmaankin ollut aika epävakaata. Menu on taas oikeinkin houkutteleva.  Toivottavasti kuvatkin. 🙂

Isovanhemmuus Muistikuvia Niitä näitä Valokuvaus

Kuvia ja tauluja

Kuvia sisustukseen

Pitkään vireillä ollut aikeeni valita ja editoida kuva, josta teetättäisin rullaverhon meidän ”pihakeittiö” La Festan oveen, on hieman nytkähtänyt eteenpäin.

Isossa lasiovessa, sivuovessa, joka talvella kyllä on pääasiallinen sisäänkäynti, on ollut rullaverho jo 12 vuotta. Oven ikkunasta on näkymä mattotelineelle ja takapihan puutarhavajaan, joten aikanaan halusin jotain peittävää siihen eteen.

Rullaverhokankaalle painettu maisema Toscanan pikkukylästä kesän 2009 reissulta on ollut hyvä, tykätty ja tehnyt tehtävänsä. Siinä kulkeva tie jatkuu sisätilasta luontevasti. Jopa niin luontevasti, että Apsu (vai sittenkin Eevis) parivuotiaana tupsahti päin ovea, kun luuli pääsevänsä jatkamaan kuvan maisemaan. (Viereinen vanha kuva ovesta ei oikein tee oikeutta sille.)

Rullaverho teetätettiin Kopio-teoksessa, jota ei enää ole ja verho maksoi vain 70 €. Nyt se on haalistunut, sotkeentunut ja lerpahtanutkin. Siis aika uusia. Kerrankin minäkin olen vaihtamassa verhoja, tai siis verhoa.

Valokuvia on meillä on muutenkin käytetty sisustukseen; mökin keittiönseinän riekonmarjakuva ehkä ison juttu. Nyt en löydä siitä kuvaa, mutta laitanpa, kun ensi kerralla ollaan siellä.

Nyt uusi kuva on tähän oveen löytynyt ja editoitu, pitäisi vielä ottaa yhteyttä johonkin liikkeeseen, jossa noita tehdään. Se sitten huomenna.

Potrettikuvia seinälle

Olen myös etsinyt muksuista kuvia tauluksi/kehystettaväksi. Molemmista olen tehnyt kuvakirjat vauva- ja taaperovuosilta, materiaalit seuraaviin opuksiin on kyllä kuvattuna, ehkä ensi talvena sitten teen sellaiset, mutta nyt vain meidän makkarin seinälle muutama studiopotretti, ehkä yksi- ja kolmivuotiskuvat?  Sellaiset on kyllä otettu, mutta en ole niistä tauluja tilannut.

Monessa kodissa varmaan on kirjahyllyssä tai juuri makkarin seinällä perheestä kuvia, sukulaisia, isovanhempia etc. Molemmilla vanhemmillani oli ja Jäälin mummulassa on vieläkin hyllyissä tunkua, kun lapsia perheineen, yhdessä ja erikseen on kuvattu ja kehystetty: ylioppilaina, rippijuhlassa, häissä ja vauvoina – kaikissa mahdollisissa elämän taitekohdissa.

Muotokuvakin! 

Minun lapsuudessani äiti keräsi potrettikuvia meistä kolmesta enemmän kuin tarpeeksi 🙂 – ja maalauttipa meistä jopa muotokuvatkin! Rovaniemeläinen muotokuvamaalari Korva kävi meillä kotona ja muistan, että hän oli jotenkin pelottava! Tiedättehän: taiteilija! Olin silloin 9-vuotias, veljeni 6-v. ja silloin vasta vuoden ikäisestä sisarestani tehtiin taulu muutama vuosi myöhemmin. Taiteilija otti meistä kuvat, – ei sentään tarvinnut enempää mallina istua!

Äidillä maalaukset olivat seinällään, vielä hoivakodissakin, mutta äidin mentyä me lapset otimme omat kuvamme, niitä ei pantu myytiin eikä kiertoon, kuten äidin monet, monet muut taulut.

Minun kuvani on meillä täällä pimeän vaatehuoneen seinällä, ehdottomasti kieltäydyin katselemasta sitä makkarissa tai missään muuallakaan. Otinpa siitä nyt kuitenkin kuvan, ehkä muutaman vuoden päästä itsesensuuri on sen verran hellittänyt, että ryhdyn käyttämään kuvaa some-profiileissani! 😀

Kuvien ja taulujen tilaus netistä

Olen valokuvausasioissa tehnyt asiakkaille listan osoitteista taulujen ja muiden kuvatuotteiden tilaukseen ja liitän tähän loppuun.

Vielä en ole Muistikuvia-hommia ihan lopettanut,
joten jos tarvitset kuvia ja kuvaajaa,
niin don’t hesitate to ask 🙂 

Beyondprint
https://beyondprint.fi/
Metali-, lasi-, akryyli- puu-, kehystauluja sekä julisteita ja fine-art-tulosteita

Dialab
http://www.dialab.com/fineart-valokuvataulut/
Komeita ja laadukkaita valokuvatauluja, erikoisprinttauksia ja postereita.

Vistaprint
https://www.vistaprint.fi/markkinointimateriaalit/postikortit?rd=1
Tämä on kai halvin, paljon käytetty. Tekee mm. hyviä käyntikortteja.
Ja täältä olen tilannut enimmät korttini, Oulu- ja joulukortit

Fotonetti
http://fotonetti.fi
Torniolainen firma, nopea toimitus, helppo korttien teko-ohjelma, ja paljon valmiita pohjia. Kuvien taso hyvä.

Ifolor
https://www.ifolor.fi/kuvakortit
Ihan hyvä, hinta-laatu kohdillaan, aika edullinen, varsinkin kun siellä on jatkuvasti alennuskampanjoita.
Myös tauluja ja kalentereita olen sieltä tilannut.

MOO
https://www.moo.com/eu/products/postcards.html
Ehdottomasti parasta jälkeä, toimitus kestää aika kauan verrattuna suomalaisiin.
Kaikkein kallein.

Bloggailu Muistikuvia Oulu

Vinkki ja tilastoja

Tänään vanhainkotihommissa. Ei hoivakoti, vaan vanhainkoti. Kyseessä siis entinen vanhainkoti.

De Gamlas Hemin ravintolaa olen monta kertaa täällä mainostanutkin, mutta nyt voisin vinkata sitä myös kokous- ja juhlapaikkana. Tunnelmalliseen rakennukseen mahtuu hienoja, isoja ja pieniä kabinetteja ja moneen muotoutuvia tiloja, – niitä olin tänään kuvaamassa.

Mutta ehkä vielä paremmin teille, hyvät blogin lukijat, sopivat suositukset yösijasta tässä viehättävässä pikkuhotellissa. Huoneita on  sekä yhdelle että kahdelle, yksi sviitti ja yksi huoneistokin. Ja hinnat eivät ole yhtään kalliimmat kuin keskustan ketjuhotelleissakaan, päinvastoin, ja Staycation-paketti on aika houkutteleva. Ouluun tulijoille tai vaikka yhden yön kaupungissa läpikulkumatkalla viivähtäville vinkkaan tätä.

Itse en ole siellä ollut yötä, eikä tämä ole maksettu mainos, joten ihan vaan tiloissa kulkeneena (ja niitä kuvanneena) voin kyllä suositella; boutique-hotellissa on paljon viehättäviä yksityiskohtia (ks. artikkelikuva yllä) ja se on lähes keskustassa.

PS. Siellä vielä jatkuu bliniviikotkin…

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Omaksi tiedokseni kirjaan tähän ylös tällaisenkin merkkipäivän: vuodesta 2009 käynnissä olleessa blogin kävijälaskurissa on tänään ”merkittävä” luku: 1 555 555.

Ja tusina kommenttia lisää, niin niitäkin on sitten yhteensä 14 000! Melkein puolet tietysti minun vastauksiani. 🙂 Näiden näkyvien lisäksi sitten ne kommentit ja kirjeet, joita satunnaisesti saan sähköpostitse. Nytkin mökkiviikkojen aikana tuli yksi kirje. Lämmittäähän se sellainen.

Katriin ja ”Lähes naapuriin” olen tutustunut blogin kautta, oikeastaan myös Jariniin. Kati pohjoisessa ja Toini etelässä ovat edelleen tuttuja vain blogin kautta. Tämä uusi blogialusta ei edelleenkään näytä, ketkä täällä piipahtelevat tai pidempäänkin sivuilla viihtyvät, mutta sikäli kuin oikein osaan tilastoja tulkita, teitä on noin 150 – 170, jotka päivittäin klikkautuvat Tuulestatemmattuun.

Noh ensinnäkin: Pehtoori, joka edelleen kuulemma ”katsoo täältä, mitä meille kuuluu”, 😀  sisareni, ja sitten kaksi hyvää ystävää ja … ehkä nuo ahkerat kommentoijat ainakin. Sitten on (kai) sellainen noin sadan hengen poppoo, jotka käyvät enemmän vähemmän satunnaisesti pari, kolme kertaa viikossa ja sitten 50 – 100, jotka eksyvät tänne milloin milläkin hakusanoilla. Joka tapauksessa  yhteensä 1 555 555 kertaa! Kiitos niistä.

Muistikuvia Reseptit Ruoka ja viini Valokuvaus

Uusia kokemuksia keittiössä ja kameran takana

Johan taas on ollut säät tänään! Ei puhettakaan, että aamun räntäsateiseen nollakeliin olisin lähtenyt hiihtämään.

Keskipäivällä uudenlainen kuvauskeikka, ihan hyvä sellainen, mutta enpä sen jälkeen viitsinyt enää muuta kuin piipahtaa keskustassa kaupassa viimeistelemässä viikonlopun ruokatarpeiden varastoa, ja sitten kotiin.

Iltapäivällä takkaseinälle mieluiseni valo.

Jostain syystä, todellakaan en tiedä mistä, johtuu, että pidän hyvin paljon valosta, joka siivilöityy sälekaihtimien välistä kodin seinälle. Ehkä se on kevät? 🙂

Nuo takkaseinän upotuksissa (joista kesällä 1986 muurarin kanssa keskustelimme tovin, ovatko sittenkään tarpeen… Sain tahtoni läpi. 🙂 ) on lasiset pullot (sininen ja punainen), lasitaidetta, jotka ostin Malcesinesta Gardajärven rannalta kesällä 1997. Ne ovat edelleen jokapäiväinen ilo. Vähän erilaisia matkamuistoja. Eipä ole ollut tarvetta heitellä niitä roskiin tai kierrätykseen. Niiden paikka on tuossa. Ehkä ”aina”.

Tänään meillä oli (proosallisesti) pihviä ja eilistä veriappelsiinirisottoa (ei mikäään pikkujuttu!! Palaan asiaan.) yms. mutta myös alkupalaleivät. Sattuipa nimittäin niin, että jostain merkillisestä syystä (Italia, Amalfi) aloitin tässä viikolla kuuntelemaan kirjaa nimeltä ”Kesä Amalfin rannikolla”! Virhe!

Ajattelin lopettaa jo ensimmäisten 20 sivun jälkeen, mutta sitten kuitenkin sinnittelin, ja joku sado-masokistinen juttu sai jatkamaan hamaan odotettavaan loppuun asti. Viimeistään siinä vaiheessa, kun kirjan minä tilasi Positanon pienessä tavernassa Sancerrea ja Chevreä, olisi pitänyt ymmärtää lopettaa. Italiassa tilataan burrataa ja Vermentinoa tai ihan mitä tahansa italialaista, mutta EI ranskalaista viiniä ja juustoa! Semminkin, kun niitä tuskin Amalfin rannikolla on tarjolla. Mutta ei, jatkoin! Joten tähän mennessä ainoa BookBeatin kirja, jolle olen antanut 2/5. Yleensä olen ymmärtänyt lopettaa ajoissa, ennen kuin tällainen Harlekiini-kirjallisuus (totean minä, joka en koskaan ole lukenut ainuttakaan Harlekiinia) saa kädet hikoamaan ja pään tuntemaan myötähäpeää omasta puolestani.

MUTTA. Kirjassa oli pieni hetki, joka sai kiinnostumaan. Leivät! (Kirjassa näitä syötiin Amerikassa, ei Italiassa.) Sämpylä, voita, rucolaa, emmentalia ja vadelmia/vadelmahilloa. Nyt on kokeiltu molempia: hillolla parempi (tuoreet kuvauksellisempia). Jotain hyvää tästäkin lukukokemuksesta.

Eilen meillä oli uusi kalaruoka. Kuhaa paneroituna vehnäjauho-parmesanilla, oheen herneenversosalaattia (kuvassa olevien haituvien päälle oikea vihreä salaatti). Ja lisukkeena punaisella Njuda-salamipestolla maustettu pottuvoi eli perunamuusi!

Mutta kuha-resepti tässä. Leikkaa kuha annospaloiksi, kierittele jauho-parmesan (puolet ja puolet) -seoksessa, jossa on myös suola mukana ja paista kohtuullisen runsaassa voissa. Finduksen kalapuikotkin voivat joidenkin mielestä olla hyviä, mutta tämä oli ihan hemmetin hyvää.

Ja mikä parasta, sain tungettua annokseen myös ”home-made” -herneenversoja. Niistä on nyt iloa myös talokyläni keväässä. 😀

Pikkuisen teksi mieleni täydentää talokujan asujamistoa. Semminkin kun Puutarhurin Majaan on tullut ihan uusia mökkejä.

Huom. etualalla sisareltani joululahjaksi saamani pippuri- ja suolamyllyt. Arjen iloa, estetiikkaa ja makua on niissä. Pehtoori ja systeri olivat tonttuilleet tietämättäni, – en ole pahastunut. Joka päivä nämä ilahduttavat.

Historiaa Muistikuvia Niitä näitä

Historiaa tilauksesta

Projektin loppusuoralla – historioitsija on työnsä tehnyt, historioitsija saa mennä.

Olenhan täällä aika ajoin, puolentoista vuoden ajan kertoillut, että olen ollut mukana historiaprojektissa, käynnistämässä sitä, asiantuntijana, historiatoimikunnan jäsenenä, käsikirjoituksen eri vaihessa kommentoijana, kuvatoimitushommissa, kuvaajana, reproajana, kokouksissa kulkijana. Tänään oli viimeinen historiatoimikunnan kokous ja viimeinen kuvaustoimksianto tässä hommassa. Kirja on nyt enää taittamista ja painamista vaille  valmis.

Ja projekti on nyt jo julkinen: LähiTapiola Pohjoinen, jonka juuret ulottuvat 160 vuoden taakse paloapuyhdistyksiin, pääsee julkistamaan uuden historiateoksen toukokuun lopussa. On ollut tekemistä, ihan mukavasti paluuta historioitsijahommiin, sopivasti – enhän missään tapauksessa halunnut itse ryhtyä kirjaa kirjoittamaan, vaikka sitäkin mahdollisuutta tarjottiin. Mielelläni ja vakaasti luottaen suosittelin opiskelijaani, sittemmin kollegaani tekemään varsinaisen tutkimus- ja kirjoitustyön. Luottamus kannatti. 🙂

Nyt kun tämäkin historiaprojekti omalta osaltani on ohitse, samoin rinnalla kulkenut äidin evakkomatka-kirja, näyttää siltä, että minulla on tyhjä aukko ”historiallisella” työsarallani. Tällä hetkellä tuntuu tietysti hyvälle. Vaikka mielekästä ja mukavaa tekemistä on tämäkin ollut.

 

Muistikuvia Valokuvaus

Vesihiihtoa ja blinejä?

Vesisade tekee tammikuusta umpipimeän. Se tekee liikkumisen – ainakin ulkona ja lihasvoimalla – aika vaikeaksi. Ladut ovat pilalla, metsän polut sohjoa ja upottavia, ja tiet ja jalkakäytävät ovat niin liukkaita, että tuntuu, ettei edes nastakengillä uskalla käveleskellä.

Iltapäivällä sain kuvprojektit tältä erää valmiiksi ja niistä jo kiittävää palautettakin, mikä tietysti teki hyvä mielen. Kansikuvassa yksi kymmenistä menukuvista: De Gamlas Hemin blini. Niitäkin uudistetussa menussa nyt on. Ehkäpä ensi viikonloppuna sinne, tai jos tekisi itse.

Hyvä mieli tuli myös muutamista viikonlopun väitöksen jälkeen virinneistä viestiketjuista; yhden kollegan ja parin opiskelijan (ml. väittelijä), tai eiväthän he enää opiskelijoita ole, kanssa chattailtiin ja muisteltiin, vaihdeltiin kuulumisia.

Kun kuvahommat tänään olivat paketissa, olisin niin kovin mielelläni lähtenyt huolletuilla suksilla sivakoimaan. Nyt oli vain tyydyttävä hakemaan ne huollosta. Hakiessani niitä liikkeestä (Lajikumppanit –  alan tosiharrastajien Oulun parhaaksi  kehuma) huoltomies sanoi, ettei ollut hoksannut vesikelin voiteita valmiiksi laittaa. Ei kiitos vesihiihdolle. 🙂

Viikonloppuna kuvakansioissani (joissa on jo varmaan yhteensä liki satatuhatta kuvaa (joista 90 % ihan roskislaatua) törmäsin vanhaan kesken jääneeseen projektiini.

Tällaisiä keittiötauluja/kortteja/kuvituskuvia aloitin joskus tekemään: voisi oikeastaan jatkaakin.

Tosin nyt kaikki ”käsityöenergia” tuntuu menevän neulomiseen. 🙂

Muistikuvia Reseptit Ruoka ja viini Valokuvaus

Muistikuvia tänäänkin

Kuvia, kuvia. Ruokakuvia, väitöskuvia, annoskuvia, väitöskahvikuvia, blinikuvia, luentosalikuvia… Nyt vilisee silmissä. Päivän on mennyt ediittihommissa. About 500 kuvaa on tullut perattua, valittua ja paljon jo työstettyäkin. Sekä De Gamlas Hemin annoskuvat että väitöskuvat perjantailta ovat olleet työstettävänä.

Ei siis ihan perinteinen pyhitetty sunnuntai. Lenkillä (vesisadetta tammikuun puolivälissä, ei hyvä!) ja sapuskan tekoa ja nauttimista kuitenkin. Eipä juuri muuta.

Kun nyt en muutakaan postattavaa saa aikaiseksi, niin vihdoin tännekin tämä tomaatti-balsamico salaatin ohje, jota on ystävä- ja perhepiirissä tullut moneen kertaan jaetuksi. Tästä on jokunen ”raakaversio” ollut täällä blogissakin, mutta tässä nyt tämän hetkinen tilanne.

Marinoitu tomaattisalaatti

2 rkl oliiviöljyä
1 rkl hyvää balsamiviinietikkaa (esim. Il Caratello)
1 valkosipulinkynsi (pieni tai puolikas) murskattuna
1 salottisipuli (en aina laita, jos on liharuokaa niin ehkä sitten)
ripaus suolaa
aika monta rouhaisua mustapippuria
1 rkl silputtua basilikaa (aina ei ole ollut)
2 + 2 tl ruokokidesokeria (tavallinenkin hätätapauksessa käy)

Sekoita em. aineet keskenään, puolet ruokokidesokerista vasta valmiin salaatin päälle.

Leikkaa pikkutomaatit (kirsikka, luumu- tms.) puolikkaiksi ja lisää ne edelliseen marinoitumaan.

Anna marinoitua jääkaapissa ½ – 4 tuntia.
Lisää tomaatit vihersalaatin päälle ennen tarjoilua.
Revi tai leikkaa vihersalaattia (romainea, jääsalaattia, rucolaa, Juicea, Pirkka ”Rapeat Pikkusalaatit”),
mitä milloinkin sattuu kotona olemaan, kulhon pohjalle.

Ja olennaista tässä on tuo hyvä balsamico. Torin Lihamestari tai Haukiputaan Keltainen Kolibri ainakin ovat niitä paikkoja, joista sitä olen hankkinut. Ostinpa joululahjaksikin sitä muutaman pullollisen. Toki muualtakin löytyy hyviä balsamicoja, mutta ihan etikkaisinta, ohuinta, halvinta en tähän laittaisi – se kun vaikuttaa koko salaatin makuun aika olennaisesti. Raaka-aineet ratkaisevat.

 

 

Muistikuvia Valokuvaus Yliopistoelämää

Kaksi eri maailmaa – kameran läpi molemmat

Olen ollut omassa maailmassani kaksi päivää: kameran kanssa ruoan äärellä ja tiedemaailmassa.

Eilen ruokakuvaukset De Gamlas Hemissä, jossa tänään on julkistettu uusi menu: illallinen kaikkine ruokalajeineen oli kamerani kuvauksen kohteena. Voitte olla varmoja, että kuvatessa tuli nälkä. Samaan aikaan henkilökunta/tarjoilijat saivat maisteltavaksi uuden listan annokset. Kyllä minäkin sain/olisin voinut maistella, jos olisin ehtinyt. Oli vain parasta ohittaa melkein kaikki tarjolla ollut. Porkkanarisotto oli PAKKO maistaa, hyvää sekin. Ja kerrankin pihvi näytti ja tuoksui vähintäänkin houkuttelevalta.

Blinit, nieriä ja Fiia-emännän salaatti, jonka olen tuolla moneen kertaan alkuruoaksi nauttinutkin, olivat houkuttavia. Mutta oli oltava tiukkana ja vain kuvattava. Mutta sekin maistui. 🙂

Tämä tuntui saavan eniten hymiseviä adjektiiveja kaikilta läsnäolleilta maistelijoilta. Hasselbackan peruna, smetana kastikkeen kylkiäisenä ja pippuripihvi. Mikseipä!

Ja tänään ihan toisessa maailmassa.

Olin kuvaajana, – ihan keikalla, ja niin mielelläni, olihan väittelijä yksi niistä, jotka 2000-luvun alussa aloittivat historian fuksina opintonsa. A. ei jäänyt harmaaksi varpuseksi vuosikurssinsa opiskelijoissa. Ilopilleri, jonka opintojen loppuvaiheessa en juurikaan ollut mukana, alkuvaiheessa sitäkin enemmän. Ja ilo oli tänään olla väitöksessään. Myös siksi, että tapasin taas kollegoja, – ja kiertelin pitkään Linnanmaan kampuksen auloissa ja käytävillä. Mietin, että – kuitenkin – kyllä se yliopistomaailma sittenkin on (lue: oli) minun maailmani: historian havinaa, paljon nostalgiaa, melkein pientä haikeutta, kun se kaikki on jo aika lailla ohi. Mutta silti: ei ollut vaikea sulahtaa joukkoon, olkoonkin, että olin kameran kanssa siellä.

Ja väitös ja sen aihe olivat tavattoman mielenkiintoisia, ja vastaväittäjä teki väitöskirjalle ja väittelijälle oikeutta, hän teki tiettäväksi mitä ja miten oli tutkittu. Antoi arvon tehdylle työlle sortumatta hymistelyyn.

Nyt hillitön väsy. On mennyt viikko vähillä unilla, vähillä ulkoiluilla, ehkä myös liian vähällä ruoalla. Nyt pari päivää kuvien tekoa edessä, sitten taas luppoilua ja leppoilua. 😀

Lappi Liikkuminen Muistikuvia Valokuvaus

On taas aika lähteä – palata

Nytko jo pakattava? Nytkö jo taas etelään suunnattava?

Huomenna aamulla mökkitien ja Jäämerentien (nelostien, Rovaniementien, Ivalontie – nimityksiä samalle tielle monia) risteyksessä näyttänee tältä.

Huomenna on käännyttävä tuonne päin, etelään, kohti kotia.

Mutta Myötätuuli, mökki, ei jää kylmilleen, sillä Tyär ja Vävy tulevat taas tammikuuksi tänne.  Huomenna on siis vaihtopäivä.

Me emme niinkään odota etelään paluuta, mutta helpottavaa on, että on mahdollisuus taas aika pian palata … On lähdettävä, että voi palata. Koskeehan se myös kotia. Ja on kotonakin paljon hyvää odotettua tiedossa.

Tänään onkin ollut jo vähän ”lähdön tunnelmaa”, pieniä hyvästejä ladulle, saunalle, siivoiluja, pakkailuja.

Ja hiihtämässäkin kävin, jo pimeän aikaan (kymmeneltä 🙂 ) lähdin.

Vaikka olen tässä kuukauden ajan selitellyt, että sai olla viimeinen vuosi kun Oulu kuvissa- ja Saariseltkä kuvissa -kalentereita teen, saatikka kauppaan, niin nyt olen jo pyörtämässä… AInakin joulu- ja tammikuulle on valittavaksi asti kuvia. 😀 Ja Saariselkä FB-ryhmä on jo hyvin vastaanottavaisen oloinen – kovasti ovat muutamat otokseni saaneet tykkäyksiä ja kommentteja. Katsellaan. Tämä vuosi lienee tässäkin asiassa erilainen kuin edelliset… katsellaan.

Muistikuvia Niitä näitä

Muistikuvia – joulumyynnin aika

Jouluaattoon on tasan kuukausi. Ja vuoden vaihtumiseen viikko enemmän. Niinpä NYT mainostan kalentereitani täälläkin! Tämän yhden kerran. Siis ”kaupallinen yhteistyö” ihan oman firmani kanssa. 😀

Olisiko näistä ratkaisu johonkin lahjapulmaasi? Tai ihan vaan omaksi iloksi ja hyödyksi kalenteri Oulusta tai Saariselältä. Koko vuodeksi mukavia pieniä näkymiä, ehkä hyviä muistoja tuovia kuvia.


Molemmat kalenterit ovat A4-kokoisia, niissä nimipäivät ja liputuspäivät, ja vähän tilaa omille merkinnöille. Jokaisen kuukauden kuvassa on kaupunkimaisema/miljöö  ko. ajankohtana Oulusta tai Saariselältä kalenterista riippuen. Kalenterissa on nimipäivät ja liputuspäivät, ja sen pinta on silkkimatta, joten siihen voi kirjoitella omia merkintöjäkin.

Kalenterin hinta on 19,90 € (+ mahdolliset lähetyskulut alk. 4,80 euroa). Halutessasi voin toimittaa kalenteri(t) lahjaksi suoraan ystävällesi jouluviikolla ja liittää mukaan sinulta joulukortin haluamillasi saatesanoilla. Vältytään tuplapostitukselta. Mainitse tästä lomakkeen lisätieto-kentässä tai laita minulle sähköpostia.

Koskapa olen myymässä korttivarastojani loppuun, niin kaikille jomman kumman kalenterin viimeistään 30.11. tilanneelle viisi Oulun kauniit rakennukset -postikorttia bonuksena.

Oulu joulupostikortteja (ainakaan tällaisia kuin nämä) en enää ensi vuonna tee myytäväksi, mutta nyt on vielä muutamia pinkkoja myynnissä. Siispä – entäs jos tilaisit myös joulukortit samalla?

Valittavana on erikokoisia paketteja, joissa on neljän kortin lajitelma. Jos merkitset tilauksen lisätietokenttään ”Blogi” niin saat noihin kahteen isompaan pakettiin 10 % alennuksen.

3 kpl  x  4 = 12 korttia = 10 € (á 0, 83 €)
10 kpl x  4 = 40 korttia = 30 € (á 0,75 €)
25 kpl  x  4 = 100 kpl = 60 € (á 0,60 €)

 

 

Varsinkin Saariselkä-kalenteria on mennyt jo nyt niin paljon, että joudun tekemään (siis saan tehdä) toisen tilauksen, ja teen sen heti alkuviikosta. Siis toimitukset kaikille tilaajille joulukuun ekalla tai toisella viikolla. Hyvin ehtii jouluksi, kun tilaat nyt kun kalentereita on vielä tulossa.

Kaikkien näiden tuotteiden tilaussivuille pääset näistä linkeistä. Noilla sivuilla on tilauslomakkeet, mutta toki voit tilata suoraan sähköpostillakin (reija at satokangas.fi).

Joulukortit Oulusta 

Oulu kuvissa -seinäkalenteri vuodelle 2023

Saariselkä kuvissa -seinäkalenteri vuodelle 2023

Oulun vanhat kauniit rakennukset -postikortit

 

 

 

 

 

 

Muistikuvia Oulu Valokuvaus

Paperi- ja kuvahommia

Pakkasaamuna oli niin kaunista, tyventä, tuulentonta., mutta olinkin autolla liikkeellä ja menossa henkilökuvauksen tekemään, joten enpä sitten voinutkaan jäädä ulos kuvailemaan. Ihan mukava potrettikuvaustuokio oli. Eikä kestänyt kauaa, joten takaisin kotiin. Ja sitten pyörällä ajan kanssa ulkoilemaan.

Nyt alkaa kyllä olla siinä rajoilla, että Helkamani on aika siirtyä huoltoon, ja minun siirryttävä tepasteluhommiin. Ja aktivoitava salikortti. Muttaku. Saapa nähdä saanko aikaiseksi. Satais lumen ja tulis ladut. 😀 Mökillä jo sataakin…

Iltapäivällä Juniori piipahti muksujen kanssa. Sen verran, että ehtivät sohvatyynyistä tehdä majat, tai Eevis teki kioskin, josta myi aamu- ja iltapalaa. Minullakin oli pentuna mielikuvituskioskeja ja ravintoloitakin, ja sitten vähän isompana kavereitten ja veljen kanssa pystytettiin talleille ihan oikeakin kioski. Jospa tässä joku päivä etsisin siitä kuviakin.

Kuvien skannailu on nyt kyllä vähän mahdotonta, kun kopio-tulostus-skannerikone (melkein 15 vuotta vanha) hajosi. Uusi on kyllä jo tilauksessa, – nyt juuri sille kun on monenlaistakin tarvetta. Kalenterimyynti ja sitä myöten (paperi)laskutus, historiatoimikuntahommat ja erityisesti kuvatoimitus edellyttävät skanneria ja tulostusmahdollisuutta. Ja äidin biografiakin, joka alkaa vihdoin olla loppusuoralla. Ainakin tekstin osalta. Kuvat siihenkin olisi saatava digitaalisina, siis joko kuvattava tai skannattava, ja ennen kaikkea etsittävä ja valittava.

 

KALENTERIOSTOKSILLE 

Kalentereista puheenollen. Hoksautanpa, että nyt sekä Saariselkä kuvissa että Oulu kuvissa -seinäkalenterit vuodelle 2023 ovat lokakuun ajan tilattavissa ennakkotilaushintaan.  Linkkien takaa tarkempia tietoja.

Tänä vuonna Oulu-kalenterin tilaajille laitan mukaan myös viisi kappaletta Oulun kauniit vanhat rakennukset -postikortteja.

Muistikuvia Niitä näitä

Väriä ja kuvia

Niinä sunnuntaina kun ollaan oltu Oulussa, olen lähes joka kerta ajellut tämän Knuutilanrannan ”lähteen” ohi. Niin tänäänkin. Etualan horsmat jo kertovat, että kaupunkiruskaa on jo. Vaikka maisemat ja taivas näyttävät muutoin elokuiselta, kesäiseltä, eikä ole vielä kylmäkään (+ 19 C aamupäivällä) niin tuulessa on syksyinen vire.

Hiukkavaarassakin jo punerrusta penkoilla…

Kamerakin oli mukana, mikä ei tänä kesänä ole ollut mikään itsestäänselvyys – ja lenkillä kovasti pohdiskelin teenkö enää ”Oulu kuvissa” -kalenteria ensi vuodelle ja joulumyyntiin? – Talven ja kesän kuvat on kyllä otettuna, mutta se muu homma. Kalenterin kokoaminen ei ole kovinkaan iso juttu, jos/kun kuvat on otettuna, mutta se postitus- ja laskutusrumpa!

Viimeiset viisi vuotta olen myynyt kalentereita (ja kortteja!) aika mukavasti, ja varsinkin Saariselkä kuvissa -kalenteria (viime vuonna eka kertaa myynnissä) meni todella paljon – ja uuteen olisi tosi paljon kuvia joista valita.. Postitus- ja laskutusrumba on melkoinen, mutta sehän on hyväkin juttu: siis kun on paljon postitettavaa tulee tienattua joululahjarahoja. 😀

En päässyt tänään vielä tulokseen, mille noiden kanssa ryhdyn.

Muistikuvia Niitä näitä Oulu Valokuvaus

Kuvataiteita, ja harrastusta

Lähes koko päivä on mennyt valokuvaushommissa. Tai paremminkin kuvien tekemisessä.

Lombardian reissun yli 1000 kuvaa on nyt perattu ja käsitelty ja perheelle jo julkaistukin. Huomenna julkaisen täälläkin linkin ”nojatuolimatkaa” varten.

Tauko koneellta istumisesta puolenpäivän jälkeen, jolloin aurinko paistoi ja oli jo lämmin. Lauantaina kun Pehtoorin kanssa mentiin Kurkelan WInebaariin Pikisaaren, ajettiin taidepolun kautta: Pikinen Poloku -ympäristötaidenäyttely on siellä taas esillä. Pehtoori ei oikein innostunut – tänäkään vuonna – niistä, mutta minä päätin antaa niille toisen mahdollisuuden, ja kävin tänään katselemassa rauhassa, pyörää talutellen. Monena vuonna olen polulta löytänyt jonkin suosikkiteoksen, niin tänäänkin. Tai oikeastaan teosryhmän. Lauri Rankan Joukko, Ilmestys ja Pilviä ja pyhimyksiä sopivat Vanhan villatehtaan takaseinälle hyvin.

Veikko Törmäsen & Otso Törmäsen: Hylätty oli minusta mukava, eikä oikeastaan ollenkaan hylätyn näköinen. Ehkä enemmmänkin ”Leikki”.

Tälle en hoksannut katsoa hintaa, liekkö on myynnissäkään, mutta nuo Rankan betoniveistokset olivat kyllä sen verran arvokkaita (nollia oli enemmän kuin kaksi jokaisessa) että hämmästytti. 😀

Omaa ”kuvataidettani” koetin samalla reissulla harrastaa, – Oulu kuvissa kalenterin heinäkuun kuva oli etsinnässä. Ehkä se tulee tästä.

Kaupungissa on taas paljon tietöitä, rakennustöitä, puistoremppoja, joten pyöräily ei siellä ole oikein sujuvaa. Siispä hautausmaan kautta kohti Ruskon suoraa, jossa on hyvä polkea, vähän risteyksiä ja pitkästi uutta asfalttia. Ja sitten taas koneen äärelle. Huomenna sitten kunnolla ulkoilua!

Muistikuvia Valokuvaus

Kuvausiloa on löytymässä

 

Tämä maisema tyynnytti kummasti. Aurinkoisen lämpimän päivän loppupuolella pääsin pyörälenkille, on se mieluisaa liikuntaa. Aika paljon on jo pyöräilijöitä, ehkä tänä vuonna taas uusia ennätyksiä. Ja sähköpyöräbuumi on kuulemma niin kova, että Oulussa joutuu uusia pyöriä jonottamaan melkein yhtä kauan kuin sähköautoja. Kausi alussa, ja liikkeet myyvät eioota.

Eka kertaa ikinä multa on pyydetty kuvan käyttöoikeutta ison julkisen tilan seinälle, Valtion virastoon (tämä on ollut vireillä jo toista vuotta, nyt varmempaa kuin aiemmin)! Ja nyt pitäisi osata hinnoitella sellainen. Aamupäivällä sähköposteja yhteen sun toiseen suuntaan, että saisin apuja. Lehtiin kuvia menee 30 – 50 euron hinnalla (ja mun kohdalla hyvin harvoin niitä menee), mutta mitäs tämmöiseen isoon juttuun? – Huomenna pitäisi tarjous lähettää…

Sitten kampaajalle hakemaan väriä, tai siis harmaata, hiuksiin. Kummasti ryhtikin paranee kampaajalla käynnin jälkeen. Tukan huolto oli tarpeen siksikin, että lauantaina on Oulussa rotissöörien ”pikkukapituli” = installointi, dinner ja lopuksi Grand Ball -tanssiaiset. Tanssiaiset! Mutta se on minulle varsinkin ensimmäisten tuntien osalta myös kuvausreissu. Jo toisen kerran saan kuvata kapitulia. Tapahtuman valmistelua, valojen ja kuvakulmien suunnittelua, etc. olin tänään tekemässä. Tuntuu, että hukassa ollut kuvausinto on palailemassa. Tuntuu hyvältä saada aikaiseksi jotain näkyvää jälkeä.

Muistikuvia

Nyt väsyttää

Nyt iski väsy. Ja sen hoksaaminen, tunnustaminen, uuvuttaa lisää. Onhan tässä taas ollut… Mutta jo pienet – minulle poikkeukselliset – päikkärit tasoittivat. Pitäisi osata useammin yrittää unosia.

Tänään kaupungilla, kirjakaupassa, haudalla, viranomaisasioissa, vielä äidin mentyä asioitaan hoitamassa, myös vaihteeksi apteekissa sekä kaduilla  hulppeasta lämmöstä ja auringosta nauttiessa hoksasin, että minulla on jäänyt tänä vuonna kuvailematta kaunista kotikaupunkia: mistäs kuvat ensi vuoden ”Oulu kuvissa” -kalenteriin? – vai olenko jo alitajuisesti hautaamassa koko pian viisi vuotta täyttävää Muistikuvia-firmaani. En ole tehnyt koko tänä vuonna elettäkään hankkiakseni kuvauskeikkoja tai saadakseni kuviani myytyä. Siis kovin laiskaa on duunaaminen kuvaussaralla ollut. Olisiko tämä jo eläköitymisen ennakointia?

Entäs jos tekisin kalenterin Oulun kaupunkialueella olevien latujen varsilta? 🙂  Latujahan on tullut – tänäänkin – kierretyksi ja hiihdellyksi. Ja jokunen kuvakin hiihtopäivinä otetuksi. Ehkei sittenkään. Vaikea kuvitella, että löytyisi markkinarakoa moiselle. Olisiko tämä vuorotteluvapaavuosi valokuvauksesta? – Ehkäpä. Tai ehkäpä D-vitamiini ja kevät saavat taas kulkemaan Canonin kanssa Oulun rannoilla ja kauniita kaupunkinäkymiä linssin läpi tutkiskellen.

Kaksi vuotta sitten käytin yhden aamupäivän koronan kurittamaa tai paremmin koronan välttelyyn pyrkivää kaupunkia kuvaillen. Tuntuu, että tästä on ihan mahdottoman kauan. Toukokuussa 2020 oli vielä hiljaisempaa. Kuinka kaikki, kaikki, onkaan muuttunut.

 

Huomenna voisi mennä metsään – hakea pajunoksia. On niiden aika.

Joulukalenteri Muistikuvia Oulu

Ruokajoulua kohti

Oulun 120 vuotta vanha Kauppahalli ja Toripolliisi

Tänään Kauppahallissa kuvauskeikalla. Tarkoitus oli olla siellä jo viime lauantaina, mutta sehän peruuntui. Tänään piti olla ylioppilaskuvauskeikalla, mutta sehän peruuntui. Siispä tänään Halliin.

Ja Vuoksiin äidin luo, siellä oli tarkoitus käydä eilen, mutta sehän peruuntui, joten menin tänään.

Mutta kunnon lenkillä en ole käynyt pariin viikkoon, pakkasta, tekosyitä, voipumusta, vihmovaa tuulta ja sateen kaltaista estettä, ja olo alkaa siksikin olla enemmän kuin outo. Onneksi sentään pieniä tepasteluja ulkoilmassa, tänäänkin.

Palatakseni Kauppahalli-asiaan. Lämpimästi suosittelen siellä käymistä, varsinkin näin joulun alla. Onhan siellä kaikkea hyvää, spesiaalia. Ja kahviloissa on kiva istahtaa, ei ole tunkua, mutta on kaakaota, lohileipiä, jos jonkinlaisia baakkelseja, lounastakin.

Minulla on pitkään, varmaan pari kuukautta, ollut sellainen ”edellä olon” tuntu. Tuntuu, että joulu on jo paljon lähempänä kuin kolmen viikon päässä. Asian olo näin päin on tietysti hyvä juttu, mutta ei välttämättä merkitse sitä, etteikö tulisi kiire. Kun maanantaille, itsenäisyyspäivälle, aiottu juttu peruuntui, huoh!, niin ehkä käytän itsenäisyyspäivästä ison osan leipomiseen.

Olen ostanut jo pari joululehteä, kolunnut omat kansioni läpi, mutta en ole löytänyt mitään uutta innostavaa joulukakun ohjetta. Toiveena olisi a) joku ”konservatiivinen” kakku, siis ei mitään isompia kikkailuja ja ”outoja” makuja (koska vien kakun anopille) ja b) joku ihan uudenlainen, rohkea vaikka suolaisen ja makean yhdistelmä tai suklaakakku, jossa jokin ”juju”.

Löytyisikö kenenkään reseptikätköistä, pinterest-kansioista, bookmarkkien takaa tai perittynä tarpeisiini ja jaettavaksi ohje? Kuva reseptistä, linkki tai kommenttilaatikkoon kirjoitettu ohje olisi tervetullut. Josko ohjeita tulee enemmän kuin kolme, järjestän viikon päästä arvonnan: voittajalle paketti joulupostikorttejani (3 x 4 kortti = 12 kpl = 10 €).

Nyt vetäydyn takkatulen ääreen.

Muistikuvia Niitä näitä

Pimeää ja mustaa on

Kotipihan omppupuu 

Nyt kun on oikea talvi, soisi tämän kauniin valkoisen säilyvän. Ettei enää ennen joulua suveaisi. Tänään saatiin tietoon lasten ”joululahjakirjeet”. Vähän vierastan Black Friday -hysteriaa: tällä viikolla on tullut sähköpostiin BF-mainoksia varmaan 15 kappeletta. Ainakin. Ja sometilien feedeissä välkkyy ja vilkkuu tarjouksia koko ajan.

Toisaalta ostin kolme vuotta sitten nykyisen puhelimeni BF-tarjouksesta, ja säästin muistaakseni melkein parisataa euroa, ja jonkin valokuvaushärpäkkeen olen myös hankkinut Black Friday -tarjouksesta, mutta kieltäydyn heittäytymästä hulinaan. Tästä urputuksestani huolimatta olen surffailut lasten toiveiden perässä ja esim. Lego-sarjat olivat lähes järkiään loppuunmyyty. Että kyllä joulukauppa jo käy!

Lupaan, että tämä on viimeinen mainos tälle vuodelle joulukorteista ja seinäkalentereista. Saariselkä-kalentereita ei enää olekaan myynnissä, mutta Oulu-kalentereita on muutamia jäljellä, ja kortteja on vielä paljon. Siispä nyt kun teet korttitilauksen, saat niitä varsin edullisesti (vaikkei ole edes mitään BF-tarjouksia) nipun kotiisi alkuviikosta ja ehdit vielä oikein hyvin lähettää joulukortit ajoissa ystäville ja sukulaisille. Ja samaan tilaukseen Oulu-kalenteri etätyöpisteesi seinälle tai vaikka kotikotoa omilleen muuttaneelle lapselle joululahjaksi?

Tässä linkki korttikauppaan, oleppas hyvä.

Tässä vielä lupaamani kuvat meidän eilisestä tuotoksesta. Ei liene vaikea arveta kumpi on Pinkki-Eeviksen puoli ja kumpi huolellisen Apsun.

 

Mökkielämää Muistikuvia

Marraskuista mökkeilyä

Hyvin hitaasti käynnistyi ensimmäisen mökkiloman päivä. Minulla kului aikaa jouluvalojen ja tilpehöörien esillepanossa ja talvikamppeiden framille laittamisessa. Monoja en vielä etsinyt, huomenna on niiden vuoro. Myös Muistikuvia-sähköposteilua. 🙂 Niinpä Pehtoori ehti ennen minua pihalle.

Yöllä oli satanut sellaiset 8 – 10 cm lunta, melkein nollakeli tänään. Lumityöt, lintujen ja oravien ruokintapaikat, sauna, ja sellainen leppoisa mökkipuuhastelu tekee hyvän mielen, saa rauhoittumaan. Kaupassakin oli piipahdettava, ja samalla reissulla kävin vähän tepastelemassa Kaunispään etelärinteillä. Canon mukama – luonnollisesti. Johan oli taivaanrannassa värejä ja valoja. Pimeä laskeutuu vasta neljän tienoilla, hämärtyy toki jo aiemmin.

Perinteisin menoin päivä jatkui. Pehtoori savusti nieriää, minä värkkäilin muuta hyvää ruokaa. Sauna tuntui taas kerran paremmalta kuin koskaan. Puro on vielä jäistä vapaa, mutta todellakaan en harkinnut pulahdusta.

Kuviin liittyen: Saariselkä kuvissa -kalenterin toinen ”tilauskierros” päättyy huomenna, joten jos haluat omasi, niin tee tilaus tänään tai huomenilta kuuteen mennessä. Niitä on kyllä kiitettävästi tilattukin. Taitaa mennä sadan kalenterin raja rikki tänään; Luxemburgiin ja Sveitsiin olen saanut kalenterit lähettää! 🙂

Oulu kuvissa -kalentereita voi tilata vielä myöhemminkin…

Muistikuvia Niitä näitä Oulu

Joulukortit Oulusta

 

 

Näissä merkeissä tänään – olen ollut ”kaupoilla”.  Tämä on toinen vuosi kun minulla on omia joulukorttejani myynnissä. Vasemmalla on viime vuotiset ja oikealla uudet. Kaikkia neljää korttia on nyt myynnissä ja tänään niitä vein myös jälleenmyyjille. Niitä onkin jo aika monta (9), muutama uusikin ja muutaman muun paikan toivon vielä tällä viikolla saavani. Edelleenkään en edes yritä saada korttejani mihinkään isoon liikkeeseen, vaan oululaisiin puoteihin, putiikkeihin, kivijalkamyymälöihin. Nämä kun ovat viimeisen päälle käsityötä, ihan omanlaisiaan, voisinpa melkein puhua uniikeista. Ainakin viime vuonna niin postiteltiin paljon. 🙂

Ja niitä saa minulta suoraan, luonnollisesti edullisemmin kuin em. putiikeista. Valittavana on erikokoisia paketteja, esimerkiksi 12 kortin paketti, jossa on kolme jokaista korttia. Tai sitten voit valita vain jotain tiettyä korttia 12, 20 tai 40 kappaleen paketin. Nettisivulla on isot kuvat, hinnat ja tilauslomake. Klikkaudu sinne.

Myös Oulu kuvissa -kalenteri on tilattavissa. Se on jo kymmenes. Kalenteri on mukava antaa joululahjaksi, viedä työpaikalle, lähettää Oulusta muuttaneelle ystävälle. Jos haluat voin toimittaa kalenterin suoraan haluamaasi osoitteeseen, – siten ei tule tuplapostausta. Laitetaan mukaan kortti sinun omilla saatesanoillasi tai joulun toivotuksella.

Kalentereiden toimitus on vasta marras-joulukuunvaihteessa, mutta kannattaa silti tilata nyt ennakkotilaushintaan (19,90 €), sillä joulukuussa hinta on entinen 21,90 €. Kalenterin tiedot ja kuvia on täällä.

Myös Saariselkä-kalenteria on edelleen tilattavissa.  Se on saanut paljon kiitoksia, kuvista on tykätty. Myös Saariselkä-kalenterilla on vielä ennakkotilaushinta.

Muistikuvia Niitä näitä Ruoka ja viini

Kuvia ja makuja

Nyt lähti asiakkaalle kuvapaketti.  Olen niin iloinen, että saan olla kuvatoimittajana ihan merkittävälle(/merkittäville) oululaisille tahoille. Olkoonkin, että pyhäpäivän pyhittäminen jäi nyt väliin. Mutta pyhittelen sitten huomenissa.

Vaikka iso osa päivästä kulunut koneella, kävin sentään välillä muutaman kymmenen kilometriä polkemassa – ja kastumassa yllättävässä sadekuurossa. Samalla lisäkuvia projektiin. Nyt olen kyllä kilometreissä jäljessä viime ja toissa vuoden pyöräilykilometreissä, mutta enhän minä häviä kuin itselleni ja koetan kestää sen. Sentään reilut 2500 km jo nyt. 🙂

Tänään testissä kuvankäsittelijän viini (aika hyvän chinese broileri-safkan oheen avasimme Adoben (Photoshop ja Lightroom, kuvankäsittelyohjelmani, ovat nekin Adobe) chardonnayn. Ei suuria tunteita, mutta aurinkoisena hetkenä, kaksin päivällistäessämme sopi ihan hyvin.

Kiinalaisen satay-broilerin, eilisen kukkakaalimuusin, paistetun nuudelin ja runsaan fetasalaatin kanssa pelitti vallan mainiosti.

Jälkkärinä nautimme mustikkapiirakkaa. Pehtoorille sellaisen leipasin, – taas kerran uusi resepti kokeilussa. Mascarpone oli tämän piirakan juju. Ei huono. Reseptin löysin Soppa365-sivustolta. JOS teen toiste, ehkä, niin sitten laittelen täytteeseen yhden kananmunan vähemmän, yhden desin tai puoli sokeria enemmän. Jonkinlaista kiinteyttä jäin nyt tällä reseptillä kaipaamaan.

Tiedättekös mitä huomenna aattelin tehdä? – Menen ja ostan itselleni jotain. Jotain ihan turhaa. Vain mulle. Oman. Mun. Ikioman. Vaikka tarpeettoman. Tuhlaan. Ihan mitä vaan. Kunhan on mieleinen. 🙂

 

 

Muistikuvia Reseptit

Roolien ja paikkojen vaihtoa

Nyt vilisee silmissä. Aamusta asti olen perannut eilisen hääkuvauksen satoa. Alussa oli 600 kuvaa, joista deletoin heti 100 aika sutjakasti ja sitten alkoi tarkempi syynääminen. Jäljellä on 250 otosta, joita olen sitten jo editoinut, säätänyt ja vielä osan pistänyt poistoon. Tavoitteena saada 150 kelvollista kuvaa huomeniltaan mennessä hääparille. Heillä ei ole niin kiire kuvien kanssa, mutta minulla on. 😀

Päivällä pois koneelta muutaman tunnin: taukoa ja ulkoilmaa, kun pyörällä kävin äidin kanssa kahvittelemassa ja höpöttämässä. Kotiin palauduttuani pääsin valmiiseen ruokapöytään! Pehtoori on tänään ollut ylin keittiömestari, kokki, apukokki, tiskaaja ja ties mitä kaikkea. Lupasi näihin hommiin, kun Tyär tuli eilen Hangasojalta, reilun kuukauden mökkielon jälkeen, takaisin tänne etelään. Lanssipaikka kohti Helsinkiä on Oulussa reilun viikon ajan. Ei ihan läpsystä vaihtoa tällä kertaa, sillä meillä toive ja aie lähteä kohti mökkieloa vasta/heti kun saan nuo em. kuvajutut kondikseen.

Ja mitäs Pehtoori olikaan köksäillyt? Kreikkalaista Perämeren lohta! Joku ristiriitako muka? – Ihan hyvin maistui Perämeren lohi valmistettuna kreikkalaisittain. Kreikkalainen uunilohi on ollut Pehtoorin bravuuri jo vuosikymmeniä, nyt pitkästä aikaa ja eika kertaa Perämeren lohesta. Hyvää oli. Ja uusi juttu oli unkarilainen perunasalaatti. Kertakaikkisen hyvää. Kylmät perunat viipaleiksi, ne sekoitettaan kastikkeeseen, jossa on bulgarianjukurttia, sinappia, paprikajauhetta, makeaa sipulia, viinietikkaa, suolaa. Sopii varmaan lihallekin.

Ja jälkkäriksi pullataikinapohjaan leivottua mustikkapiirakkaa. Sehän on suunilleen parasta mitä Pehtoori tietää, ja kun vaimo ei sellaista ole saanut aikaiseksi, niin tekipä itse.Minun ei siis edelleenkään tarvitse leipoa kun kerran osaa itse. 😀

Muistikuvia Valokuvaus

Hääkuvauspäivä

Yksi kesän ”isoista” päivistä on ollut tänään. Hääkuvauspäivä.

Oli hyvä sää, paras mahdollinen, puolipilvistä, ei liian kuuma, eikä sadetta, vaikka koko viikon sellaista tälle päivälle lupasi. Sopivasti aikaa, ei mitään havereita. Pienet häät, niin nuori hääpari, joka hiljalleen jännityksestään ”suli” kuviin… Minullekin iso päivä, nyt onnistuneesti ohi.

Lupasin, että en kuvia nettiin laita. Yksi kuva yhdestä kakusta kuitenkin ….

Muistikuvia Niitä näitä Valokuvaus

Etätöitä minullakin :)

Retriitin päivä ei nyt ole kovin ”henkistyneessä” saatikka hengellisessä tilassa kulunut. Paitsi että olen kaiken muun ohessa kuunnellut professori Timo Airaksisen teosta Jäähyväiset uskonnolle. En muista, että olisin koskaan ennen lukenut yhtäkään Airaksisen kirjaa, mutta hämärä muistikuva on siitä, että 1980-luvun alussa, jolloin suorittelin (myös) aate- ja oppihistorian approa, hän olisi ollut Oulussa vierailevana luennoitsijana ja että olisin ollut jopa luennollaan. Joka tapauksessa hänhän on satiirinen, kyseenalaistava ja mainiota analyysejä tekevä filosofi, joka ei osoita oppineisuuttaan turhilla käsiteapparaateilla, ei filosofian klassikoita syväluodaten eikä ylenpalttisia abstraktioita rakennellen, vaan päinvastoin puhuu ja kirjoittaa yhteiskunnasta ja ihmiselämästä ja -mielestä hauskasti, tarkkanäköisesti ja ironisestikin – ja minusta ainakin aika viisaasti. Nämä kaikki tekevät kirjasta mielenkiintoisen ja ahaa-elämyksiä tarjoavan, välillä myös hymyn kareen tai naurahduksen itsekseen. Siis hyvä.

Airaksisen tahdittamana kevätsiivoustouhuiluni pääsi hyvään alkuun, mutta homma keskeytyi ja jäi sikseen mm. koska sain sähköpostissa tarjouspyynnön ja lyhyen kirjeenvaihdon jälkeen toimeksiannon kuvapaketin  toimittamisesta tilaajalle. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Vastavaloon puuhaamistani 2000 valmiista, muokatusta kuvasta voin valita suoraan asiakkaalle toimitettavaksi kuvia. Eli se puolitoistavuotinen kuvien ottaminen, tekeminen ja toimittaminen kuvatoimistoon on tuottanut tulosta paitsi Vastavalon kautta myös ”suoramyyntinä”. Tälläkin kertaa on kyllä otettava ja tehtävä uusiakin kuvia, mutta eipä se haittaa. Päinvastoin. Onpahan jotain puuhaa ja tulosta ”Muistikuvissa”.

Alla oleva kuva ei liity mihinkään, mitenkäänn, tulipahan vain vastaan kuvakansioista, mutta eiliseen postaukseen liitin lupaamani Ratko-pumpun suojakatoksesta kuvan. Olivat remppamiehet mökillä saaneet operaation suoritetuksi.

 

 

 

Muistikuvia Valokuvaus

Poissa kotoa koko päivä

Nallikari Bakery & Bistro avautuu jälleen huomenna. Ja kakkubuffet ja pizzapuffet ovat tarjolla viikonloppusin. Ja nettisivujakin on tarkoitus uusia. Siksi minä kamerakaluston kanssa sain mennä paikalle jo tänään. Se on mukava paikka. Siellä on paljon pientä hyvää, ruokaa – ja kakkuja sekä leivoksia. Niitä kuvailin. Iltapäivä siellä, aamupäivä Caritaksen huoltojoukoissa, ilta kuvia tehdessä, ja välillä pihalla piipahdellen: Auroras-vahti ilmoittelee, että olisi reposia näkyvillä. Eipä ole vielä näkynyt.

Viime aikoina meillä on Pehtoorin kanssa ollut vähän sumplimista harvojen menojemme kanssa (äidit, mun hiihtoreissut, Pehtoorin kahvittelut kaverin kans, kauppa yms.) koska meillä on poikkeuksellisesti vain yksi auto käytettävissä. Minun ”pieni Beetleni on Suurella Seikkailulla Lapissa” kuten Tyär asian ilmaisee. Kohta jo kuukauden ovat nörtteilijät mökkeilleet, ja auto on siis heidän käytössään. Hyvin me on yhdelläkin autolla pärjätty: minä en viime vuonna omallani juuri ajellut, alle 2000 kilometriä, – kilometrejä kertyi pyörään melkein kolme kertaa enemmän ja mökkireissut tehtiin Pehtoorin autolla, joten kokemusta ”autottomasta” olosta on jo olemassa. Mutta on tämä yhden auton talvinen vaihe kuitenkin vähän uusi, mutta ei millään muotoa mahdoton.

Muistikuvia Ravintolat Valokuvaus

Valokuvaajan onnenpäivä

Viime vuosi oli minun Muistikuvia-yritykseni tuottoisin tähän astisista. Kuvauskeikkoja ja kuvatilauksia sekä Vastavalon kautta myytyjä kuvia oli suunnilleen saman verran kuin edellisenäkin vuonna, mutta korttimyynti, erityisesti joulukorttimyynti, oli paljon edellisiä vuosia parempaa. Edelleenkin on kyse lähinnä puuhastelusta, ”työtunteja” ehkä reilun kuukauden edestä, tienestiä sen verran, että yhden objektiivin raskin ostaa, vanhoja huoltaa ja korjauttaa… Eli juuri sopivasti.

Tämän vuoden ensimmäinen kuvauskeikka oli Nallikariin. Ravintolassa on uusia kabinetteja ja bliniviikot sekä nettisivuston uusiminen, joten kuvaajalle oli hommia. Koko iltapäivä sinisen hetken lopulle asti siellä meni kuvaillessa. Nallikarin porukka on tuttua, rotissöörejä kaikki kolme, ja heidän kanssaan on mukava tehdä kuvauksia.

Näköala taitaa olla Oulun ravintoloista paras. Aika huikeita auringonlaskuja siellä voi ihailla. Tänään oli muutamissa pöydissä myöhäisiä lounastajia ja ilta-asiakkaita tuli pari pariskuntaa kun olin lähdössä. Ei tunkua, mutta muitakin.

Se että, olen edes vähän profiloitunut ravintola- ja ruokakuvaajaksi, on mitä mieluisinta. Tänäänkin sain annoskuvausten jälkeen syödäkseni erinomaisesti. Antti-chefin paistama blini oli rapea ja (kuvauksen aikana) jäähtyneenäkin makoisa, sopivan hapan ja täyteläinen. Punasipulihilloke on vertaansa vailla. Pakkaspäivän ruokaa parhaimmillaan.

Nyt on sitten huomiseksi muutama sataa raakakuvaa perattavaksi ja ”kehitettäväksi”, joten toisenkin pakkaspäivän saan kulutettua sisällä hyvällä omalla tunnolla.

Joulu Muistikuvia Niitä näitä Oulu

Joulutervehdyksiä

Jouluinen tervehdykseni vanhasta Oulusta! 

Tai paremmin palasista kootusta Oulusta…

Näin tunnelmalliselta ei Kauppahallin tienoilla aamulla siellä käydessämme näyttänyt. Vesisateinen, pimeä päivä on nyt hiljalleen kuivahtamassa ja sade muuttumassa lumeksi. Jouluntunnelmaa on onneksi kotona.

Tänään on ollut myös joulutervehdyskäyntien aika. Poikkeusaikana, poikkeuksellisella kokoonpanolla kävimme vain kaksistaan äitiemme luona: Caritaksessa aamupäivällä ja Jäälissä iltapäivällä.

Nyt on huomisen pöytäliina silitetty, pöytä katettu ja koristeltu, lasit kiillotettu ja iso osa (hyvin perinteisistä) jouluherkuista jo tehty, vain viime hetken viimeistelyä vaille valmiiksi. Hiljalleen rauhoitun jouluun …

 

Historiaa Joulukalenteri Muistikuvia Oulu Valokuvaus

(Joulu)posti

Postikonttori - muutama vuosisata sitten

Liljeblomin talo

Liljeblomin talo  Torikadulla on Oulun vanhimpia puurakennuksia, tosin vuoden 1822 palon jälkeinen. Sen rakennutti (1831) nahkuri Tornberg. Empiretyylisen päärakennuksen pihapiirissä oli lisärakennuksia, ihan kuten missä tahansa 1800-luvun puolivälin kaupunkitalossa. Rakennuksissa oli muun muassa leivintupa, liiteri, navetta, talleja, nahkurinverstas ja heinälato. Nahkurin jälkeen talon omisti kauppiass ja laivanvarustaja Toussaint Liljeblom. Tuolloin elettiin Oulun laivanvarustuksen ja tervakaupan vaurainta aikaa. Liljeblomin jälkeläisten jälkeen, 1960-luvun puolivälissä, rakennus siirtyi kaupungille, mutta 90-luvulla taas yksityiseksi asuintaloksi; entisöintityö tehtiin niin pieteetillä ja hienosti, että se ansaitsi Viiskanta-palkinnon.

Liljeblomin talon jouluinen (toissa-aamuinen) julkisivu ja se, että talossa toimi 1800-luvulla vähän aikaa myös postikonttori, johdattelvat päivän aiheeseen. 🙂

Posti kulkee – moneen paikkaan 

Postikonttorit tai ainakin Posti (ent. Itella, ent. Posti) on tärkeä palvelu juuri näin joulukuussa, joulun tullessa. Ja onpa sen toiminnassa ollut taas kömmähdyksiä.

Esimerkki 1: tilasin Ifolorilta ”jatkotilauksen” kalentereita, yhteensä kahdeksan kappaletta. Jostain, edelleen selittämättömästä syystä, postin kulku kesti kaksi kertaa kauemmin kuin tavallisesti = melkein kaksi viikkoa. Sitten tuli kännykkääni ilmoitus, että Ifolorilta on paketti Tuiran postissa. Minä kiirehdin seuraavana aamuna hakemaan jo odotettuja kalentereita, paluumatkalla postista kotiin tulee viesti, jossa todetaan, että Ifolorilta on tullut minulle paketti – Tuiran Lidlin pakettiautomaattiin. Ihmettelin kovasti, että mitä ihmettä? Minähän juuri hain sen postista. Ajan kuitenkin Lidliin, ja naputtelen koodin automaattiin ja tsädäm: lokerossa on Ifolorilta minulle paketti, ihan saman kokoinen kuin se postista hakemani. Ovatko lähettäneet tuplasti kalentereita?

Kotona avaan paketit ja molemmissa, aika isoissa pahvipakkauksissa, on neljä kalenteria. Olisivat mahtuneet yhteen pakettiin, ja olisivat varmasti molemmat mahtuneet samaan jakelupaikkaan: joko Tuiran postiin TAI Lidlin automaattiin. Jos Ifolorilla on edelleen tapana tuhlata (olen ennenkin moista tuhlausta kritisoinut) ja lähetellä saman tilauksen tuotteita eri paketeissa, niin miksi posti sitten vielä jakaa ne kahteen eri noutopisteeseen. Okei, ei iso vaiva minulle, mutta silti, ja entäs jos olisin jo rollaattorimummo tai muuten vaikeasti liikkuva?

Esimerkki 2: Lähetimme Pehtoorin kanssa postikortit mökiltä ystäväpariskunnalle: sellaisia meidän sisäpiirijuttuja nämä korttien postittelut. Kaksi korttia, samanlaiset merkit, osoitteet oikein ja selkeästi, samasta paikasta (Saariselältä) samaan osoitteeseen (Oulun Koskitielle). Ja kuinka ollakkaan: kortit saapuvat perille eri päivinä.

Joulukortit kulkee

Ja sitten esimerkki siitä, että tänä vuonna lähetellään joulukortteja. Niin iloisena ja ylpeänä voin kertoa, että olen myydyt melkein 2000 joulukorttia! Suoramyynnillä, tilimyynnillä, ”tukkumyynnillä” liikkeisiin ja museoihin. Minulla ei ole enää kuin pari 10 kappaleen nippua kortteja jäljellä. Jos joku vielä kaipaa, niin kannattaa käydä vaikka Tuuma & Tikissä, Muoriprivaatin Pop-Up-kaupassa, Taitoshopissa, Kukkakauppa Kanervassa, Aleniuksen puutarhalla, Kauppahallin SaagaShopissa, Toripakan kioskilla, LifeStyleNordicissa – ainakin niistä pitäisi löytyä… Kalenteritkin (70 kpl!!) on jo loppuunmyyty. Tuntuu kyllä mahdottoman mukavalle, että kuvaustuotoksistani on tykätty. Ihan kuin olisin tehnyt hyvästi hommia, – sellaisesta tulee hyvä mieli.

Muistikuvia Oulu Valokuvaus

Yritystä on

On ollut ihan työpäivä tänään.

Kova pyrkimys yhteen minulle aika isoon projektiin mukaan. Pitkässä kuusessa on, eikä ollenkaan varmaa, mutta olenpa koettanut osoittaa osaamistani. Minähän en oikeastaan koskaan ole ”hakenut töihin”, eikä tässäkään ole siitä kiinni, mutta yritän kuitenkin saada itselleni hommia. Innossani olen edes tästä mahdollisuudesta yrittää.

 

Joulu Muistikuvia Niitä näitä Oulu

Vanhaa ja uutta…

Myrskyisänä aamuna koetin virittäytyä joulun odotustunnelmaan, sillä päivä oli tarkoitus pyhittää joulukortti- ja kalenterikaupoille sekä markkinointiin ja mainontaan. Kortteja onkin mennyt paljon, enää neljännes isosta painoksesta jäljellä. Kalentereita on vielä riittämiin.

Ennen kuin tytär ja poikaystävänsä puolenpäivän junalla lähtivät kahden kuukauden ”koronapaon” jälkeen takaisin Helsinkiin, ehdimme pitkän tovin keskuskella tietojenkäsittelytieteen metodi- ja teoriaopinnoista, – ja parisuhteista ja seurusteluista. 😉 Kuukausi Hangasojalla ja varsinkin sen jälkeinen kuukausi kotikotona totuttivat minut siihen, että meitä on täällä kolme, että tytärkin on ruokapöydässä päivittäin. Mutta kyyneltäkään en asemalla vierittänyt halaillessamme ja heipatessa näkemisiä… Aikoivat tulla hyvissä ajoin ennen joulua takaisin tänne pohjoiseen.

Asemalta sitten lähdin kiertelemään, tulipahan melkein kymppi käveltyäkin, vaikka en lopulta käynyt kuin kuudessa paikassa. Kunhan kiertelin aina mutkan kautta ja tahallani eestaas. 😀

Ihan uusi kokemus elämässäni on, kun olen romaanikäsikirjoituksen lukija. Nimenomaan romaanin ja käsikirjoituksen. Romaaneja olen lukenut, samoin käsikirjoituksia (gradujen ja väitöskirjojen, tieteellisten artikkeleiden ja monografioiden) satoja, mutta en ikinä ennen romaanikäsikirjoitusta. Apuani ja/tai asiantuntemusta pyydettiin 30-luvun maaseudun elämänmenon ja ajankuvan tarkistamiseen. Luotan siihen, että kyse on arjen ja agraariyhteisön historiaan liittyvästä tutkijan kokemuksesta, eikä oleteta minun omaavan omakohtaisia muistoja tuolta ajalta. 😀 Mukavahan tässä pitkästä aikaa on ”esiintyä” historioitsijana.

Joulu Muistikuvia Oulu Valokuvaus

Joulupostikortteja Oulusta

Vaikka pyhäinpäivä ja Halloween (kertauksena sen ”Lyhyt historia” linkin takana) sekä isänpäivä ovat vielä viettämättä ja vaikka jouluun on kaksi kuukautta aikaa, kaupittelen jo joulukortteja ja ensi vuoden kalentereita.

Viime vuoden marraskuussa, kun neljä ensimmäistä ”Oulun kauniit, vanhat rakennukset” -sarjani korttia olivat valmiita ja olin viemässä niitä museoihin, kahviloihin ja muutamiin putiikkeihin myyntiin sekä myymässä ystäville, moni kysyi, eikö ole joulukortteja? – Ei ollut, ei. Mutta nyt on.

Otin kyselyistä vaarin ja viime joulun tienoilla kävin kuvailemassa ”kaikki” Oulun kauniisti valaistut julkiset rakennukset ja muutaman muunkin, ja nyt olen saanut työstetyksi noista kuvista kaksi korttia.

Ne tulivat viime perjantaina painosta; värit toistuvat hyvin, kortit ovat laadukkaita ja niissä on vähän samettiselta tuntuva pinta. Ehdottomasti paras painotyökokemukseni tähän asti. Korttikuvat näet paremmin pikkuruisen firmani sivustolta: ”Kortti- ja kalenterikauppa”. Sieltä löydät sarjan kaikki muutkin kortit, samoin korttipakettien hinnat, myös ensi vuoden kalenterin tiedot. Sekä korttien että kalentereiden tilaus sivuston kautta tai vaikka suoraan minulta (reija at satokangas.fi tai whatapp).

Nyt ei tarvitse lähteä kauppoihin etsimään kortteja, eikä pieniä joululahjoja – kalenterihan on hyvä ja tarpeellinen lahja, eikö vaan? Tai entä jos hankit korttilajitelman lahjaksi?

Ehkä juuri näin koronavuonna ystävä, täti tai tuttu ilahtuisi kortista tavallistakin enemmän? Toinen korteista ei välttämättä ole edes ”pelkkä” joulukortti, vaan sellainen ´Oulu by night´ -kortti, jossa keskellä kaunis, rempattu Kauppahallimme!

Jos haluat, voin toimittaa korttien ohessa myös joulupostimerkit, joten sinulle ei jää kuin korttien kirjoittaminen ja postitus. 🙂 Tänä vuonna jouluposti helposti ja hyvissä ajoin?

Toimittelen tilauksia kerran pari viikossa, ettei tarvitse kauaa odotella.

 

Muistikuvia Ruoka ja viini

Vain perjantai!

Pitkästä aikaa erilainen perjantai. Tai noh…

Mutta siis… Aamulla pyörällä – siinä ei ole mitään erilaista, mutta se, että akku ei ollutkaan latautunut yöllä, minkä huomasin vasta,  kun olin lähtenyt, eikä sitten sisu antanut periksi kääntyä kotiin latailemaan. Päätin polkea. Siinähän se parikymmentä kilometriä meni  Jorma Uotisen elämäkertaa kuunnellessa ja sateen satunnaisesti ripsiessä. JOS olisi ollut apuja vastatuuleen, olisin varmasti polkenut kauemminkin. .. 😉

Kotona tein misat (= valmistelin sapuskan mahdollisimman valmiiksi) sillä iltapäiväksi oli kuvauskeikka, joten ruoanlaitto oli hyvä saattaa mahdollsimman pitkälle valmiiksi.

 

Palatessani Pehtoori ja tytär olivat levollisína odottamassa ruokaa, .– aperitiivi tarjoiltiin minullekin. 😉

Koska tytär kotosalla, oli tavallista parempi tai ainakin laajempi ruokalajivalikoima tarjolla. Ei pelkkää kalaa ja salaattia – vaan kalaa ja salaattia – SEKÄ  kiiltäviä porkkanoita, mätikastiketta, hollandaisea, leipää …

Ja illan tullen telkkarista ”riemullinen” Kaikki synnit -sarja punaviinin, juuston ja pähkinöiden kera.

Ja pian aloitamme Vain elämän!

 

Muistikuvia Ravintolat Ruoka ja viini Valokuvaus

Ruoka on se juttu!

Intiaanisyksy? – Liekö sellaista käsitettä olemassakaan. Intiaanikesähän on toki koettu ja tunnettu (Wikipedian selitys: Intiaanikesä (engl. indian summer) tarkoittaa lämmintä jaksoa, joka tulee syyskylmien alettua. Käsite tulee Pohjois-Amerikasta, jossa intiaanit pitivät syksyllä, yleensä lokakuun puolivälissä tullutta lämmintä säätä suotuisana metsästykselle ja sotimiselle siirtokuntia vastaan.) Tänään Oulussa on parhaimmillaan ollut +18 C.

Aamulla toki oli vielä sumuista, vähän tihkuistakin, ja minulla ensimmäisenä kauppa- ja apteekkireissu…. Sitten Caritakseen ja iltapäivällä hommia. ”Leipä on murusina maailmalla” – vai miten se sanonta meneekään. … Minun vaatimattomaan valokuvaus”uraani” sanonta sopii erinomaisen hyvin; tänään paremmin kuin koskaan. Olin iltapäivän kuvaamassa leipää, ja toki bakery-putiikkia muutenkin. Oulun kauppahallissa on Puistola Bakery, jossa sain iltapäivän kamerani, varsin kelvollisen assarin ja hyvän ”työpaikkavälipalan” kanssa kuluttaa. Kuvauskeikka, yesh!

Jos/kun Oulun Kauppahallissa käytte, niin tuo Puistola Bakeryn ruisrevitty ja Pekurin graavilohi … Ihan vaan ohimennen mainitsen, että nyt ollaan perusasioiden äärellä! Niin hyvää1

Kunhan kotiuduin ryhdyin hieman epäröiden pohtimaan, että ”ulos vielä haluan mutta että ruokaakin olisi tehtävä… ” Pieni neuvonpito Pehtoorin kanssa ja lähdin pyörällä kohti lempparireittiäni Oulujokivarteen. Ja sitten minulla olikin treffit Nallikarissa. Pehtoorin ehdotuksesta ja kustantamana söimme erinomaisen hyvin – onhan Nallikarissa menossa äyriäisviikot. Annoksessani (pahoittelen kännykkäkuvan laatua) grillattua tonnikalaa ja hummeria. Ja salsaa! Sain kuin sainkin ainesluettelon: tulette vielä näkemään versioni siitä!

Nallikarissa – ravintolassakin – on maisema niin hyvä. Ja ruokakin.

Iltasella chattailya lasten kanssa.

On viikonloppu. Koetan asennoitua – unohtaa ja elää!