Tapaninpäivä 2019

Ilahtuneena yöllä sataneesta lumesta ja pikkupakkasesta lähdimme tyttären kanssa aamulenkille, – – tumma, mutta kuitenkin valkea aamu.

Vaikka Tuiran kirkon ovella juuri kirkonmenojen aikaan olimmekin, heittäydyimme enemmän panteismin kuin kristinuskon pariin. Kaupunkiluontokin voi olla kaunis.

Kuin tuulihattuja tarjottimella? — Lasaretinväylä jäätyy kauniisti.

Palattuamme tytär lähti sukuloimaan, ja minä siirryin keittiöön. Tapaninpäiväksi oli meidän joulumenussa ”rääppiäisiä” = poroa ja mangalitzaa, tykötarpeita ja salaattia. Ja sitten tietysti: ei enää joulumakaronia niin kuin lasten ollessa pieniä, vaan sushia. Joulusushia! Tämmöiseksi se on maailma mennyt. Mutta kyllä se maistui.

Pikkuperheen vanhemmat lähtivät kavereilleen tapaninpäiväntervehdyskäynnille Eevis mukanaan ja Apsu jäi meidän iloksemme, kummitädin (ja mummin) kans pelaamaan. Takkatulen ääressä pelattiin ja oltiin. Leppoisaa…

Joulu alkaa olla lopuillaan, hyvillä mielin.

Joulupäivän iltana

Joulupäivän ilta. Kunhan eilinen Eeviksen nimipäivä – ja ai niin, jouluaattokin!! – saatiin juhlituksi, elämänmeno kävi levollisemmaksi.

Joulut ovat niin erilaisia, ja se erilaisuus ei niinkään riipu säästä, ei jouluhartauden/joulukirkon tunnelmasta, ei tarjolla olleista jouluherkuista, ei musiikista, ei saaduista tai annetuista lahjoista., vaan se riippuu siitä, kenen kanssa joulua vietät. Se riippuu siitä, millä mielellä itse olet.

Meillä on ollut ihan pienen pieni pakkanen, onneksi lunta maassa, hyvä ulkoilukeli, jouluhartaus oli kahdesta läsnäolleesta (2/4) tunnelmallisin ja ajatuksellisin ikinä, ja me kaikki neljä tykkäsimme. Runoja, joissa oli ajatus, Kai Chydeniuksen musiikkiin sovitettuna. Pyhän Tuomaan kappelissa olimme eilen iltapäivällä…

Ja sitten kotiin palattua tunnelman vaihdos aikuisten joulutunnelmasta, hartaudesta kotijouluun, lapsiperheen pariin. Pikkuperheen ja tyttären lisäksi sisareni oli mukana aaton vietossamme. Ja kun meillä ollaan, niin ruokapöydän ääressä kului pitkä tovi. Alun perinteisten suolakalojen, mätimoussen ja puikuloiden jälkeen aika hoksauttaa Apsua, että meilläkin (kuten toisessa mummOlassa jo aiemmin päivällä) on käynyt joulupukki ja jättänyt paljon lahjoja.

Ja voi sitä nelivuotiaan riemua! Tämä joulu taisi olla Apsulle juuri se ”The Joulu”. Usko satumaailmaan ja ilo kovista, lelupaketeista juuri nyt se kaikkein suurin. Ja kuinka hän ”uhrautuikaan”: Ai, Eevikselle? Minä voin avata!”

Ja sitten paluu ruokapöytään. Minäkin maltoin siirtyä ruoan ääreen. Totta puhuen, minusta on ihana saada lahjoja. Minusta on mahdottoman mielusta antaa niitä, mutta kyllä minusta on ihana niitä saadakin! Pehtoori teki ennen joulua  kaikkien osapuolien (pl. minä 😉 ) kanssa diilin, ettei lahjoja hankita, mutta minä en tehnyt. Ja sainkin kaikkea mielusta! Ehkä on hieman noloa todeta, että olen todella iloinen kylpytakista, pyörän satulalaukusta, kuvausrekvisiitasta,  — siis lahjoista. Minulle joulu on myös lahjoja! Paljolti annettuja, mutta myös saatuja. 😉

Kun pikkuperhe ennen yhdeksää teki lähtöä, me neljä jäimme höpöttelemään, myöhään jouluyöhön. Ei kirjoja, ei DVD-leffoja, ei suklaata, ei enää ruokaa, vähän viiniä, ja paljon höpöttelyä .. ja hyvää oloa.

Joulupäivän aamuna pieni pakkanen, mistä olimme iloisia. Kunhan väsynyt opiskelija heräsi levänneenä ja Pehtoori oli saanut Juniorin auton pestyksi, lähdimme tyttären kanssa viemään kulkupelin Pateniemeen ja palasimme kävellen. Reilun tunnin aikana ehdimme paljon jutella, ja olla iloisia hapesta!

Illansuussa kun pikku perhe taas saapui oli pelejä, ruokaa (EI jouluruokaa, vaan mangalitzaa ja tattirisottoa, – nam, palaan asiaan…), yhdessä olohuoneen lattialla, ja Eeviksestä on tullut mummin tyttö! Niin hyvälle tuntuu se. Höpötystä, Juniori joulusesongin jälkeen torkkui, me muut pelasimme, juttelimme ja päätimme jatkaa samalla tavoin huomenna…. 😉

Niin, ja hei! Meillä sataa lunta, kaunista kimmeltävää pakkaslunta! Onhan hyvä!

Joululiikenteessä

Tänään ollaan oltu liikenteessä. Aamusta alkaen, ihan ensimmäiseksi tytär aamukoneelta kotiin. Sitten isomummula pikkuperheen kanssa – haudalle – kauppa – kotilounas – toinen isomummula – haudalle – yksi pieni puoti – kotiin …

Kotona viime hetken jouluruokien valmistelua. Minähän edelleen olen siitä hassu, että ruoalla rakkautta läheisille osoitan. Eikä näillä ole ollut mitään sitä vastaan, päinvastoin.

Nyt ollaan valmisteltu tunnelmaa. Joulupatja-tunnelmaa (Heli Laaksosen teksti on edelleen niin paras).

JOULUPATJA

eli ohje kummottos viätetä hiano joulu

1. Raahata parisänkyn patja huusholli suurimma huane lattial.
2. Kasata patjan pääl paketei, tyynyi, kirjoi, kaukosäätimi ja hyvä ruakka.
3. Laiteta ovi hualellisest lukku ja puhelimet piironki alalaatikko.
4. Ruveta lojuma patjal lempi-ihmiste ja eläinten kans.
5. Maata, syärä ja hihitetä 3–7 vuarokaut. Nousemine ja murhettumine on kiället.
6. Nousta virkusenas ylös kohre uut vuat.

 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

#23 Joululiikenteessä 

Tulkoon joulu

 

Nyt saa joulu tulla… kaikki ei ole valmista. Mutta tarviikokaan? Onko koskaan?

Olen tässä jo illan fiilistellyt, ripotellut kynttilöitä, kuvaillut tuokioita, koristellut huomisia viemisiä, surffaillut joulu- ja somesivuilla, ja kuunnellut joulumusiikkia.

Se on parasta juuri näin: vähän ennen joulua. Siitä tulee tunnelma. Siitä tulee muistoja, se rauhoittaa… Melkein mielummin uusia kuin vanhoja joululauluja: Tulkoon joulu ja Joulun kanssas jaan (Haloo Helsinki) ja okei – yksi klassikko John Lennon & Yoko Ono – Happy Xmas (War Is Over), ja sitten ehkä vielä Band aid: Do they know it’s christmas. No ja sitten tietysti Jouluyö suunnilleen kenen tahansa esittämänä ja … Siis joulumusiikki on nyt hyväksi.

Pikkuperhe piipahti syömässä. Tänään sellainen nopea sapuska.

Aamulla olin kaupungilla .. liian myöhään, hämärä jo häipyi, tuli valoa, vaikka kuinka on vuoden pimein päivä.

Päivällä leivoinkin kaikenlaista. Ja kynttilöitä kuluu…

~~~~~~~~~~~~~~

#22 Joulupullaa 

 

Ei mitään kiirettä

Viimeisen adventin lauantai, ja niinhän pääsin ulos tänään, monta päivää onkin mennyt ilman ulkoilua, ja sehän ei ole minusta mukavaa. Mutta tänään!

Eihän täälläkään (enää) mikään winter wonderland ole, mutta maa kuitenkin valkoisena, ja toki nollakelissä oli hyvä kävellä kaupunkiin. Lopulta olimme päättäneet mennä kaupungille syömään, sillä olen oikeastaan viimeisen viikona aikana aika paljon jo häärännyt keittiössä ja tuleva viikko on siltä osin vähintäänkin samanlaista, joten tällainen välipäivä kokkauspuuhista.

Kunhan oli Festa kimpassa (joulu)siivottu ja illan hämärä jo laskeutui peittämään maiseman karuuden ja kosteuden, lähdimme kohti jotain etnistä ruokapaikkaa, – ja päädyimme Kathmanduun. Hyvä nepalilainen ruoka on kiitettävän kaukana mistään jouluruoasta. Hyvää oli nyt tällä toisellakin kerralla, kun olimme siellä. Ja palvelu toimi, joten ehdin vielä ennen kuutta käväistä Valkeassa ostamassa pieniä tykötarpeita joulun kattaukseen ja etsimässä jotain, mitä en löytänyt.

Nyt alkaa olla kaikki viittä vaille valmiina, joten tulkoon jo joulu.

Tämmöseenkin törmäsin: Klikkaudu katsomaan joulutervehdys Minusta tuo on aika hieno!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

#20 Tonttuilua edelleen:

Tonttuovelle tuli heti elämää, kun Festa ja sen työpöytä oli siivottu.

Mummin lahjapäivä

Elämys- ja hemmottelulahjat ovat ymmärtääkseni nykyisin kovin suosittuja ja paljon annettuja/saatuja.

Tänään parinkin lahjan luovutus, vai oliko sittenkin niin, että se olinkin minä joka sain?

Aamubrunssi Juniorin tulevan nimpparin merkeissä nautittiin Festassa, ja niinpä tein buffetin, jossa kyllä oli kystä kyllä. Sankarin mielestä oli parasta riisipuuro, jota söi enemmän kuin puoli kattilallista. Kun Juniori puolenpäivän jälkeen lähti töihin ja Eevis ja äitinsä kotiin, me lähdimme Apsun kanssa humputtelemaan.

Kuten viime joulun allakin olin luvannut Apsulle, että lähdetään sisäleikkipuistoon: viime vuonna eka käynti Leo´s Leikkimaassa ja tänään eka kertaa HopLopissa. Neljän (!) tunnin touhuamisen jälkeen todettin ykskantaan, että Leo´s on parempi ja että ens kerralla mennään sinne. ”Mutta Eevistä ei tarvita mukaan”, totesi sisarestaan noin niin kuin yleisesti ottaen hyvin paljon pitävä Apsu. Nämä humputtelupäivät kuuluvat vain hänelle ja mummille! Vähän on kyllä sellainen olo, että mummi taisi saada vähintään yhtä paljon kuin antoi.

Olipa metka hoksata, kuinka oli poika vuodessa rohkaistunut, kasvanut, oppinut …

Vuosi sitten (2018)
Mummi: Mennäänkö seuraavaksi tuohon isoon liukumäkeen?
Apsu: En halua sinne.
Nyt (2019) Apsu: Mummiiiiii, tuu jo! Nyt mennään tuohon isoon mäkeen!

***********

A. 2018: Mummi, tuu mun kans trampalle…
A. 2019: Mennään taas trampalle, sää voit levähtää siinä vieressä.

***********

M. 2018: Mentäiskö käymään välillä juomassa jotain?
A. 2018: Joo.
A. 2019: Nyt mullon nälkä, haluan jätskiä!
M.: Pitäiskö käydä samalla vessassa?
A.: Ei mun tarvi, tiiän milloin pittää.

***********

A. 2018: Voitinko minä?
A. 2019: Taas minä voitin.

************

M. 2018: Nyt mennään pallomereen, jooko?
A.: En vielä (ja jää odottamaan, että muut lapset lähtevät pois).
A. 2019: Mummiiiiii, sun pittää tulla tänne pallomereen, kyllä tänne mahtuu (pienessä pallomeressä on ainakin viisi lasta).

************

A. 2019: Kyllä tämä on ihan turvallinen, kyllä voidaan me mennä tästä.
M: Ootko ihan varma? Ja mummin on vaikea kulkea niin matalia viidakkokäytäviä ja tunneleita pitkin.
A: Tuu ny, ei tarvi pelätä.

************

Illansuussa – kumpi väsyneempänä 🙂 – ajeltiin vielä Ideaparkkiin hampurilaiselle ja muutamille mummin asioille. Huomenna on sitten Eeviksen ja mummin elämyspäivä, saapa nähdä…

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

#19 Joululahjahumputtelupäivä