Joulukirjoja, jouluksi kirjoja

Tänään näin ilmoituksen, että ensi vuoden Helmet-lukuhaaste julkaistaan 17.12., ensi viikon keskiviikkona siis. Hyvä juttu. Josko se saisi minua vähän vaivanneen luku/kuuntelujumini hellittämään.

Tänä vuonna olen aloittanut ainakin sen 130 kirjaa, mikä on suunnilleen se määrä, jonka vuosittain vuodesta 2019 lähtien olen vuodessa kuunnellut/lukenut, mutta nyt olen jättänyt kirjan kesken tai lopettanut heti alkuunsa ainakin 50 kirjaa. Helmet-lukuhaasteen (52 kirjaa) olen monena vuonna saanut valmiiksi pääsiäiseen mennessä, mutta tämänvuotisesta haasteesta puuttuu vielä pari, ja tuskin niihin kohtiin mitään viitsin etsiäkään.

Jotenkin on ollut ”pula” kiinnostavista kirjoista, tai olen ollut vähän herkillä tietynlaisten kirjojen/aiheiden kanssa, joten olen skipannut ne lukulistaltani.

Muutamia helmiä toki on joukossa: esim.
Anthony Hopkins elämäkerta, ”Hyvin sinä pärjäsit”,
Sophia Jansson (Tove Janssonin veljen tytär), ”Kolme saarta, isä, äiti ja minä”,
Camilla Nissinen, ”Rihmasto”,
Antti Heikkinen, ”Sellasta, Seela Sellan tarina”,
Pip Williams, ”Kirjansitoja”.

En ole ollut erityisesti joulukirjojen, en ainakaan ns. feelgood jouluromaanien, ylin ystävä, vaikka toki olen niitäkin vuosien varrella useitakin lukenut. Mutta pari viikkoa sitten kohdalle sattui yksi, josta tykkäsin kovasti: Siri Østli, Valoa joulukuussa. https://www.bookbeat.com/fi/book/valoa-joulukuussa-1586290

Erityisen hyvää kirjassa on huumori, sanakäänteet, se tapa, jolla Siri Østlin kirjoittaa vaikeista ja kipeistä asioista elämänmyönteisesti, reippaasti, sattuvasti, säästelemättä sarkasmia.

Kirjan lukee Minttu Mustakallio, ja hän tekee sen hyvin, hän on juuri sopiva tähän kirjaan. Mutta minä säädin lukunopeuden astetta hitaammaksi, ja siten sain rikkaasta kielestä enemmän irti.

Kalenteriluukku kympin kuvat on tehty tekoälyllä, mikä ei varmaankaan jää epäselväksi. Nämä ovat esimerkkejä siitä, miten en oikeastaan haluaisi koko tekoälyä käyttää. Nyt vaan jäi vähän myöhäiseen tämä kuvitushomma…

Huomenna koetan oman Canonini kanssa saada jotain tunnelmallista aikaiseksi. 😉

Appelsiinit jouluna

Kalenteriluukku 9: siellä on omatekemä kranssi!

Ei ole ihan mun juttuja moiset koristelut ja askartelut, mutta tuollaisenpa onnistuin tekemään. Helppo 🙂 homma, jos en olisi ensin joutunut aika pitkää aikaa etsimään hukassa ollutta kuumaliimapyssyä. Sellaisen tulin hankkineeksi joskus ”valokuvaajan urani” alkutaipaleella, kun tuotekuvissa halusin tehdä jotain ”ilmassa” leijuvaa.

Lopulta liimapyssy löytyi. Toinen ongelma oli siinä, etten ollut tajunnut ostaa mahdollisimman VÄHÄN mehukkaita appelsiineja. Nämä ´koristeappelsiinit´ kun sattuivat olemaan varsin hitaasti kuivuvia. Kranssia varten kuivattelin viipaleita huoneenlämmössä ja satunnaisessa uunin jälkilämmössä monta monituista päivää.

Mökillähän on sienikuivuri, ja sillä homma olisi hoitunut paremmin ja nopeammin, ja appelsiiniviipaleet olisivat ehkä sillä tavoin pysyneet raikkaamman värisenäkin, mutta meneehän se noinkin, eikö?

Appelsiinit nyt eivät varsinaisesti ole joulun hedelmiä. Jouluomppuja toki on, mutta jouluappelsiineja? Ehkä liittyy siihen, että kun appelsiineja alkoi Suomessa saada, olivat ne niin harvinaista herkkua, että niitä hankittiin vain jouluna.

Ainakin jo 1700-luvulta on mainintoja aateliskartanoissa tarjotuista appelsiineista, mutta varsinaisesti niitä tuli vasta itsenäisyyden ensi vuosikymmenillä. Ja monet meidän sukupolvemme vanhemmat, myös minun äitini, muistivat, milloin sodan jälkeisinä vuosina saivat ensimmäisen appelsiininsa. Jouluunhan se monen muisto liittyi. Mutta ei niitä silloin kyllä kransseihin liimailtu!

Joulu

Tonttuovella

Kalenteriluukku 8

Jo toissaviikolla mökillä ollessamme sinne ilmestyi tonttuovi. Postiluukkuinen, valoineen kaikkineen sellainen takkapuiden nurkkauksessa oli! Aika hiljaiselta touhuilu siellä vaikutti.

Onhan täällä kotonakin (La Festassa) ollut tonttuovi joka joulukuu, ainakin niin kauan kuin Apsu on ollut tonttujen päälle jotain ymmärtävä, – siis liki kymmenkunta vuotta. Nyt sellaista ei ole, ja tulihan molemmilta muksuilta lauantain perhepäivällisellä asiasta mummille huomautus. Ihan niin kuin minulla olisi asian kanssa mitään tekemistä! Täytynee ryhtyä toimenpiteisiin, että tontut ovensa täälläkin availee…

Itseasiassa tänään on ollut tonttuiluhommia käsitöiden, postien ja postitusten kanssa. Ja leipoenkin.

Vuosi vuodelta vähenevät jouluruoka”tilaukset” minulta. Joskus oli aika, jolloin tein joululimppuja, saaristolaisleipiä ja laatikoita niin appivanhemmille kuin äidille ja siskollekin, ja vuosikymmeniä sitten isäkin oli ainakin lanttulaatikko- ja limpputoimituslistalla. Nyt ei ole enää kodin ulkopuolella yhtään joulupöytää, johon limppuja tai mitään tekisin: ei sisarelle, eikä edes anopille, joka viettää elämänsä ensimmäisen joulun pois kotoaan, – hoivakotiin (joulu)pullia on kyllä jo vietykin.

Ja onneksi meille kotiin, mummilaan, tulee jälkikasvua perheineen jouluksi. Saan vielä tehdä vaikka ja mitä. Nyt kun on aikaa vaikka kuinka paljon, niin haluankin tehdä. Vähän sellainen win-win-juttu on tämä.

Historiaa Joulu Reseptit Ruoka ja viini

Persimonisalaatti ja muistoja lasipurkista

Nyt on löytynyt joulupöytään uusi salaatti!

Tämä sopi ainakin eilisen poronkäristyksen ja puikulamuusin [perinteinen itsenäisyyspäivän ruoka] kanssa. Tämä olisi hyvä lounassalaatti sellaisenaankin. Minusta se on hyvin kauniskin: jouluinen ja juhlava.

Persimon-mozzarellasalaatti

2 persimonia
salaattia
pussillinen mozzarellapalloja
½ granaattiomenasta siemenet
20 – 30 pistaasipähkinää (mielellään suolattuja

Vinegretti kastikkeeksi

2 rkl oliiviöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl vaahterasiirappia

Pese ja viipaloi persimonit.
Tarvittaessa huuhtele ja kuivaa salaatti.
Valuta mozzarellapallot.
Halkaise granaattiomena ja irrota siemenet*.
Kuori pistaasipähkinät ja rouhi veitsellä kevyesti.

Asettele salaatti, persimonit ja juusto vadille.
Ripottele granaattiomenan siemenet ja pähkinät pinnalle.
Sekoita vinegretin ainekset ja kaada salaatin päälle juuri ennen tarjoamista.

*Granaattiomenan siemenet irtoavat suhteellisen helposti, kun ensin pyörittelet hedelmää pöytää vasten. Kolme erilaista kuorimistapaa on esitelty Kotilieden sivulla KLIKS Ja muista ostaessasi että mitä kiiltävämpi kuori hedelmässä on, sitä parempia siemenet ovat. Mattainen, harmaa kuori tarkoittaa ylikypsää hedelmää, joka kannattaa jättää kauppaan.

~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERIN LUUKUSSA 7 on kuva kauniista lasipurkista ja sen jouluisesta koristelusta.

Tällainen oli meidän perjantaisessa kyläpaikassa, ja mehän, varsinkin me historioitsijat, ryhdyimme pohtim aan lasipurkkien historiaa ja käyttöä menneinä vuosikymmeninä ja vuosisatoina. Kaikilla meillä oli kotona ja mummuloista muistoja Riihimäen, Karhulan … lasipurkeista. Myös jotain muistikuvia, jopa tietoa, siitä, mitä lasipurkeissa säilytettiin.

Mitä muistoja sinulle tulee? Mitä lapsuuden kodissasi tai mummolassa tällaisissa säilöttiin/säilytettiin? Oliko jopa kirkonkylän kaupassa tällaisia? Vai oletko nähnyt niitä vain sisustuselementteinä?

Joulu

Joulukuun ensimmäinen

JOULUKALENTERI

Joulukalenterin ensimmäinen luukku. Tänä vuonna minulla ei omaa kalenteria. Blogissa olen vuosien varrella ainakin viitenä vuonna ylläpitänyt kalenteria. Se oli silloin kun muutenkin päivitin joka päivä jotain. Siis melkein 18 vuotta joka päivä! Se oli silloin, kun kuvaaminen ja kuvien käsittely olivat jatkuvan innostuksen, opettelun, oppimisen aikaa. Päivissä oli silloin paljon muutakin jouluista tekemistä, – tekemistä ja tapahtumia ylipäätään. Tämä vuosihan katkaisi sen. Katkaisi minussakin jotain.

Ajattelin kuitenkin, omaksikin ilokseni, yrittää ehkä – jotain uutta taas opetellen – saada aikaiseksi kalenterin Tuulestatemmattuihin juttuihin. Aloitan ja ehkä jatkankin siten, että laitan joka päivä otsikkokuvaksi jotain jouluista, jotain, jossa olen käyttänyt kuvankäsittelyä reippaasti, kokeillut ja harjoitellut tekoälyn käyttöä kuvien editoinnissa tai jopa kuvien luomisessa alusta loppuun tekoälyn avustamana.

Tänään kalenterin ekassa luukussa (= otsikkokuvassa) Saariselän keskustassa olevan Santa´s Officen (= Kakslauttanen Resortin) kuva (viime viikolta). Kuvasta olen poistanut ”epäolennaisuuksia” (= auto, takana olevan hotellin seinän pätkä etc.) ja vaihtanut tekstin etualan kylttiin. Ja sitten kaikkea muuta pientä. Saa nähdä löydänkö/viitsinkö/ehdinkö huomenna tehdä jonkin toisenlaisen kuvan?

KIRJASTO JA PIPAREITA MUKSUJEN KANSSA

Tänään joulukuun ekana meillä oli Juniorin lasten kanssa humputteluiltapäivä. Kävimme hakemassa heidät, kunhan olivat koulusta päässeet ja lähdettiin tutustumaan Oulun rempattuun pääkirjastoon. Parin vuoden tauon aikana on kovasti odotettu tätä mahdollisuutta.

Keskustakirjasto Saari todettiin hienoksi ja toimivaksi. Kunhan oli kassillinen kirjoja löydetty ja muutenkin paikkaan tutustuttu, oli aika ajella mummilaan, jossa joulukalenteripusseissa oli kuin olikin jotain.

Ja sitten aika piparileivonnalle. Ensi lauantain pikkujouluihimme ja piparinkoristelukilpaan piparit. Johan tuli muhkeita pipereita. Moneen vuoteen en ole itse tehnyt taikinaa, mutta eilen tein äidin perintöohjeella. Lapset onneksi jo niin isoja, että itse ymmärsivät olla syömättä taikinaa kovin suurta määrää, vaikka se olikin paaaaljon parempaa kuin valmispakaste.

Joulukuu on aloitettu siis hyvin perinteisin menoin.

Joulu Ruoka ja viini

Joulutunnelmaa hakemassa

Tuunattu, trendaava riisipuuro!

Somessa, radiossa, joululehdissä, netin joulusivuilla on ollut juttuja ja kuvia joulupuurosta, jollaisista ei ennen ole tullut edes unta nähtyä: ”herkkua on siinä monenlaista”. Yhdessä puurossa paljon kaikkea! Päätinpä minäkin tässä jouluun laskeutumisen vaiheessani sellaisen meille kahdelle tuunata.

Riisipuuroa, kinuskikreemiä, kardemummalla maustettua paahdettua voita, vadelmia, pistaasikastiketta! Valion ohjeessa pistaasit olivat leivottuna krokanteiksi, mutta siihen en sentään ryhtynyt, vaan hyödynsin Sardinian reissulta tuomaani pistaasikastiketta ~ suoraan pullosta muutama tippa kaiken muun hyvän päälle.

Minähän en nyt niin kovin makean perso ole, joten tässä oli aamupuuroksi (vrt. tavallinen hedelmäpaloja, kuivattuja karpaloita, muutama cashew-pähkinä ja rasvaton jukurtti ja ehkä vähän sitruuna-skyriä lautasella) vähän turhankin paljon sokeria ja hiilareita. Mutta kerrankos sitä, ja jouluhan on tulossa. Pehtoorille maistui kyllä erinomaisen hyvin.

Ja sitten: oli aika lähteä ystävien kanssa pienelle jouluajelulle: Lapinkankaan Joulupuoti on jo perinne (minulle perinne, seura on vuosien varrella vaihdellut). Tänään sää kaikkea muuta kuin jouluinen, vesisadetta, harmaata, liukasta. Mutta puodissa taas paljon kaikkea pientä viehättävää jouluun… Ja niinhän siinä kävi, että ostin tälle joululle toisenkin uuden koristeen; ystävät totesivat ”minun näköisekseni”. Tulette vielä näkemään puna-valkoisen ISON rusetin… 🙂

Paluumatkalla kaupunkiin piipahdimme myös Sisustusliike White Housessa. Jollen sieltä muuta löydä, niin lautasliinoja. 🙂 Tänään löytyi myös pikku lautanen. Vähän kuin keittiön koru; mitähän huomenna siihen keksisin kokattavaksi? Lopuksi Kauppahalliin lounaskahville, toviksi istumaan ja rupattelemaan, ja hakemaan M:lta vielä kalaa.

Ei tullut ollenkaan huono päivällinen meille kahdelle. Kalaa kahdella tavalla: paistettua pankojauhoilla paneroitua puna-ahventa confatuilla perunoilla ja salaatilla, jossa lämminsavulohta, ja uutta mangokastiketta (Kasvishovi, saatavissa ainakin Pekurilta Kauppahallista). Nyt monin tavoin kylläinen olo.

Huomenna olkoon kunnon lenkki mahdollinen!!

Joulu Niitä näitä

Adventin alussa

Mökkiviikko vei ajatukset kohti talvea – ja joulua! Olenkin eilen ja tänään jo rakennellut joulua, ”jouluttanutkin”

Jouluttaminen? – Taitaa olla aika uusi muotitermi, (josta en kovasti pidä,) mutta toki minä olen jo jouluun hiipumassa. Viimeistään kun toissapäivänä palasimme mökiltä ja teimme pysähdyksen Napapiirillä Joulupukin Pajakylässä. Sinnehän oli taas tullut kaikenmoista uuttakin. Eikä viikkoa aiemmin satanut lumi suinkaan vähentänyt alueen viehätystä.

Uusi piparkakkutalokylä on Piparina!

”Piparina Day Cabins & Dining on piparkakkukylä, josta löydät 15 täysikokoista piparimökkiä, joihin voit oikeasti astua sisään! Voit vuokrata oman piparimökin päiväkäyttöön ja nauttia samalla Joulupukin pajakylän aktiviteeteista. Piparkakkukylän keskellä sijaitseva walk-in-ravintola kutsuu tutustumaan lappilaisiin makuihin maisteluannosten ja makeiden herkkujen muodossa.”

Meidän vajaan 500 kilometrin mökkimatkan aikana tuskin tarvitsemme tällaista palvelua, mutta voin hyvin kuvitella, että Rovaniemelle landanneet lapsiperheet mielellään tuollaista käyttävät. Sesongin tässä vaiheessa Rovaniemelle laskeutuu noin 20 konetta/päivä. Puolet Britanniasta, loput Helsingistä, Hollannnista, Saksasta, Norjastakin. Vaikka välillä Saariselällä ”kylillä” käydessä turistivirrat hieman aiheuttavat, sanoisinko närkästystä, niin silti olen ehdottomasti sitä mieltä, että matkailu ja ulkomaiset matkailijat ovat ehdoton – ehkä ainoa – keino pitää Lappi asuttuna ja elävänä.

Pajakylän yhdestä puodista ostin uuden joulujutun kotiin. Minullahan on lupa/tapa joka joulu ostaa joku uusi joulujuttu kotiin. Tänä vuonna se on tuo otsikkokuvan mökkikylä, jonka juuri rakensin työhuoneeni ikkunaan.

Tonttuovi ja lasten joulu(pussi)kalenteri ovat jo valmiina, reseptejä kokeiltavaksi montakin. Huomenaamulla uuden ”trendaavan” joulupuuro-hifistelyn 😀 koe-erä.

Laittelenpa huomenna kuvan ja reseptin moisesta.

Nyt kun Oulussa ei enää voi pyöräillä (en minä ainakaan), saatikka hiihtää, olen koettanut taas ´opetella´ kävelemään. Tänään aamulla ankeassa, märässä, mustassa säässä hautausmaalla. Pitkästä aikaa syvä, liki repivä itku. Räntäsade lohdullinen, – pyyhki märät kasvot kyynelistä, korvasi ne märällä lumella, antoi ankeuden olla ja elää. Elää suru ja jättää se taas hetkeksi taka-alalle.

Kotona hyvä valkkari, kelpo broilerruoka, sitten takkatuli, neule [ehkä Miniä sittenkin saa joululahjansa, ja jouluun taitavat kymmenennet villasukatkin valmistua] ja poikkeuksellisen vaatimaton perhechatti.

Joulu Mökkielämää Reseptit Ruoka ja viini

Neulomista ja ruoanlaittoa mökillä

Mökkielossa neulominen ja valokuvaus hiihtämisen, patikoinnin, saunomisen, ruoanlaiton ja nukkumisen (ah, onnea! yhdeksän tuntiset unet yö toisensa jälkeen!!) lisäksi ovat osa antoisaa arkeani.

Tänään neulominen ja valokuvaus yhdistyivät: sekä uudempi mökki, Myötätuuli, että pihapiirin nili ovat saaneet näillä pakkaskeleillä lämmittävät villapuserot ylleen.

Otsikkokuvassa Myötätuuli vielä ilman villaista lämmitystä. 🙂

Ja alla keloista tehty nili villaneuleeseen kiedottuna.

~~~~~~~~~~~~

Nyt on hyvin syönyt olo.

Kuten tapana on, kerran mökkiviikon/oleilun aikana käymme kylillä ravintolassa syömässä. Tänään oli sen aika.

Palaan siihen huomenna. … Nyt kotikeittiöihin muutama pikkujoulujen – tai ihan vaikka arjen – ruokavinkkiä.

Tässä joku päivä …

– päivämääriä tai viikonpäiviä ei meiltä metsäläisiltä kannata tarkemmin kysellä: kun valoisaa on hiipuva määrä päivässä = neljä tuntia (klo 11 – 15), kun kalentereissa ei juuri ole merkintöjä, kun elellään pimeän mökkitien perällä, ja kun yhdessäkään muussa noin kahdessakymmenestä mökissä ei ole ketään, vaan ollaan ihan mörön syötteinä keskenään, kun nukutaan melkein kellon ympäri, niin on vaikea muistaa, milloin mitäkin tapahtui.

Siis: olipa kerran, – joskus tässä kuluneella viikolla, eräänä päivänä … – siis tein meille samettista, lämmittävää, kevyttä, pehmeää tomaattikeittoa. Ja koska keitto yksistään ei monta tuntia ulkoillelle ollut riittävä eines, värkkäilin oheen suolaisia joulutorttuja. Ja tässäpä niihin ohjeet.

Ensin

Lempeä tomaattikeitto
(neljälle)

2 salottisipulia
3 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
2 tlk Datterini*-tomaatteja (Mutti)
0,4 l vettä
1 kasvisfondikapseli
2 – 3 rkl tomaattipyreetä
suolaa, mustapippuria
1 tl sokeria
1 tl kuivattua basilikaa
100 g sulatejuustoa (kolmannes/puolikas Koskenlaskijasta)
1 prk creme fraichea

Kuori ja pilko sipulit ja kuullota ne öljyssä.
Lisää Datterini-tomaattimurska, vesi, kasvisliemifondi ja tomaattipyree.
Kuumenna keitto kiehuvaksi ja anna kiehua hiljalleen vähintään noin 20 minuuttia.
Lisää joukkoon sulatejuusto sekä mausteet ja soseuta.
Lisää suola, pippuri, sokeri ja basilika.
Soseuta kuohkeaksi ja lisää samalla creme fraiche.

*Datterini” on pieni, makea ja kirsikkatomaatti, Ne ovat luonnostaan makeita ja niissä on kiinteä koostumus, niitä voi syödä sellaisenaan, mutta myös tölkitettynä sopivat moneen. Mutti rulettaa tässäkin tapauksessa . Datterini-purkki maksaa kaksi kertaa sen kuin tavallinen Mutti-prk, mutta esim. tässä keitossa se puolitoista lisäeuroa kannattaa maksaa!

Sitten ne suolaiset tortut

Savulohitäytteiset tortut

1 pkt torttutaikinaa
1 kananmuna
pala lämmin (tai mikseipä myös kylmä)savulohta
½ pkt Patros-fetaa
1 dl creme fraichea

Koristeluun Caviartia tai oikeaa siianmätiä ja ruohosipulia tai timjamia,

Sulata torttutaikina ohjeen mukaan.
Tee taikinasta tortut ilman täytettä, voitele kananmunalla ja paista paketin ohjeen mukaisessa lämmössä.
Anna jäähtyä ja tee sillä aikaa täyte.

Murustele feta, sekoita joukkoon silputtu lohi ja notkista creme fraichella.

Lusikoi täyte torttupohjien päälle, koristele ja tarjoile vaikka lempeä tomaattikeiton tai vaikka valkoviinin/glögin kanssa.

Toinenkin suolaisten joulutorttujen ohje sattui silmiin…

Vaikuttaa kyllä melkein vielä paremmalta kuin tuo edellinen ohje.
Pakastelokerossa on myös voitaikinapaketti, joten josko viikonloppuna tekisin näitä?

Vuohenjuusto-tortut

1 pkt (500 g) voitaikinalevyjä
1 kananmuna
200 g vuohenjuustoa
1 rkl juoksevaa hunajaa
3 rkl rouhittua, kuivattua karpaloa tai puolukkaa
2 rkl paahdettuja auringonkukansiemeniä

Valmistusohjeet

Leikkaa hieman kohmeiset levyt neliöiksi. Tee kulmiin viillot. Taittele joulutorttujen tyyliin. Nosta pellille. Voitele kevyesti vatkatulla munalla.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 8 minuuttia.
Ota pelti pois uunista. Nosta päälle paloiteltua vuohenjuustoa ja valuta pinnalle hunajaa. Jatka paistamista noin 3 minuuttia. Viimeistele karpaloilla ja siemenillä.

~~~~~~~~~~~~~~

Joulu

Hiljalleen joulusta luopumista

Syksyllä suuret tuulet! Sellainen tuli mieleen tänään keskipäivällä kulkiessa Rajakylän ja Mustasuon liukkailla teillä. Ilma tuntui tuulenpuuskista huolimatta jotenkin väljähtyneeltä, niinkuin tänään joulukin. Tunnelma on hailakka, tosin illan tullen vain kaipaileva. Ikävähän se jo…

Lämpöasteisessa, eilisen vesisateen jälkeen, lumipeitteet menettäneessä lähiömaisemassa tepastellessa (ja jälkikasvua vielä aatellen) tuli väistämättä miettineeksi muutakin kuin nastakenkien jälkiä jalkakäytävillä. Mielessä olivat hiilijalanjäljet, vesisateiset joulut ja lastenlasten elämä silloin kun he joskus mahdollisesti ovat isovanhempia… ehkä juuri sää teki tapaninpäivästä vähän ”vesittyneen”.

Toisaalta kun takana on viiden päivän juhlaruokakokkailu brunsseineen – olkoonkin että hyvin paljon olin tehnyt puolivalmiiksi – niin tänään jo ihan mukava kaksistaan omiin ”asetuksiin” järjestelyssä kodissa elellä ja kokata. Semminkin kun viimeöinen uni oli piiiiiitkästä aikaa riittävä. Sellaista osaa arvostaa kun on ollut vähän aikaa ilman.

Tavallaan jouluruokaa vielä tänäänkin: pizzaa, johon tein tomaattikastikkeen luomusti, itse, ja sitten kaikkea rääppiäistä: graavilohiviipaleet, savuporoa, katkoja, juustojen jämiä… Tuli ehkä parasta – oikeasti – kotipizzaa ikinä.

[Otsikkokuvassa kotipiha aattona. Enää ei todellakaan ole noin kaunista, kimmeltävää.]

Joulu Ruoka ja viini

Nyt joulu

Joulu. Onhan se vielä, itse asiassa juuri NYT.

Taas kerran havahdun siihen, että joulu on parasta sitä odottaessa, tai sitä kohti mennessä. Kuinka usein olenkaan lainannut kuuluisaa maailmankirjallisuuden tunnettua hahmoa, joka toteaa: ”Hetki ennen hunajapurkin avaamista on paras”. Nalle Puhin lähtemättömään lausahdukseen voisin oikeastaan lisätä, että jännittävin. Elämä on opettanut, ettei voi toivoa mahdottomia, se on opettanut varomaan luottamista siihen, että kaikki sujuu hyvin, se on ehkäissyt kuvittelemaan, ettei tapahtuisi jotain odottamatonta. Aina on osattava epäillä, tuleeko kaikki sittenkään menemään niin kuin toivot, luulet, ajattelet. Aina voi ja usein sattuukin jotain odottamatonta, ikävää, peruuttavaa…

Ja kuinkas sitten kävikään!! Me kaikki yksitoista olimme kuin olimmekin yhteisen, ison, aika juhlallisenkin joulupöydän äärellä. Nauravaisen, aika ajoin aika ääneekkäänkin perheen kesken. Mutta me kaikki, yhdessä, ilman flunssia tai muuta akuuttia huolta. Ja Emmiliinikin viihtyi vallan mainiosti. Semminkin kun serkut pitivät seuraa ja leikkivät kaverina lattialla aina kun oli taukoa ….

[Kuvassa on Totti. Meidän uusin tonttu, jonka ostin Pienestä joulupuodista jo marraskuun puolella. Se on kohta kuukauden kiikkunut takkahuoneen katosta. Ja saanut ihastuneita kommentteja osakseen. ]

Ruoka oli hyvää. Perinteistä. Ainakin meillä perinteistä. Paitsi jälkkäri. Sisareni toi tullessaan kakun! Eikä mitä tahansa suklaakakkua tai kermavaahtokuorrutteista höttöä. Tällainen taideteos, installaatio, käsityötaidon ja kärsivällisyyden hedelmä, ”herkkukori”. Ja nuo macaronsit! Eikä siinä kaikki: siihen kuului kolme pientä leivoskakkua kaikille pöydässä olleille muksuille. Kolme pikkutäykkäriä lapsille. Emmiliinille tietysti sokeriton. Olimme tovin ihan hiljaa kun näimme sen.

Jouluaatto 2024

Parmesankeksit
Lohimousse ruisipsillä
Kurkkua ja pateeta
Cheddarkalat

Graavilohta
Mätimoussea
Mustaherukkasilliä
Fenkolisalaattia
Paahdettuja perunoita

Lasten oma salaatti

Saaristolaisleipää
Joululimppua
Suolakidevoita

Poronpaistia ja kastiketta
Korvasienimuhennosta
Lanttulaatikkoa
Porkkanalaatikkoa

R:n Joulukakkua (kuvissa)
Rolling Cheese ( Gorgonzola Dolce ja La Tor)

Ehkäpä huomenna kerron jotain viimeisen viikon aikana nautituista viineistä, vaikka vinkkinä uudenvuoden illallispöytään.