Ensimmäinen adventti – tänä merkillisenä vuonna

Ensimmäisen adventin aamuna juuri sopivaan aikaan hereillä, ja aika varhain kaupungillekin. Siellä ei aamupuoliyhdeksän ja kymmenen välillä ollut kovin montaa muuta … bussit kulkivat, muutama koiran ulkoiluttaja, siinä kaikki. Mutta jouluvaloja oli jo monessa talossa, ikkunoissa, niiden pihoilla, Piispalassa seimikin, kaupungin joulukuusi kauniina valoineen, Tiernapojat-veistos uudessa paikassa (kolmas paikka jo!), Rotuaari valaistuna perinteisesti.

Tuomikirkon vieressä, Kajaaninkadun toisella puolella on useassa vaiheessa rakennettu, empire- ja uusrenessanssipiirteinen Öbergin talo. Sen ulkoasu on arkkitehti Johan Oldenburgin 1800-luvun alkupuolella suunnittelema. Kivijalan ja kellarin muurit ovat mahdollisesti jo Oulun vuoden 1822 paloa edeltävältä ajalta. Siinä on aina joulun aikaan jokaisella ikkunalla kynttelikkö, siksikin kuvauksellinen. Taustalla näkyy Franzenin talo.

Jossain vaiheessa kuvaillessani, kulkiessani, joulukuuta jo miettiessäni, ajattelin, että ehkä sittenkin – luonnollisesti – laitan taas tänne blogiinkin jonkinlaisen joulukalenterin. Ehkä se tänä vuonna on ns. artikkeli/otsikkokuva. Ja sitä varten sitten jo otin kuviakin. Tässä ehkä eka luukku. Tai joku johdatus asiaan.
Kuka arvaa/tietää, missä tämä on? Kuvasin tänään aamusella, siis on Oulusta, mutta mistä? Arvanneiden kesken arvon korttipaketin… (arvonta myös Insta-stooreissa).
Aika symbolinenkin on tämä kuva: Oulukin sulkeutuu nyt. Himmennetyin lyhdyin kohti joulua!
Iltapäivällä pienet olivat syömässä, ja Apsu sai sytyttää ensimmäisen adventtikynttilän. On saanut jo parina edellisenäkin vuonna, mutta ei oikein muistanut juttua… Ensi vuonna varmaankin jo muistaa. Mummin joulukalenteri (sen kyllä muistaa!) on jo avattu, sillä joulukuun alussa ei nähdä, joten aloitettiin hyvissä ajoin, että kaikki pienet kalenteripussit ehditään ennen joulua aukaista. Eevikin tietää jo homman! Ja hihkui tänäänkin ”Vau”! 🙂
Siis kaikesta huolimatta hyvää adventtiaikaa, kotoillaan, pidetään huolta …

Vanhaa ja uutta…

Myrskyisänä aamuna koetin virittäytyä joulun odotustunnelmaan, sillä päivä oli tarkoitus pyhittää joulukortti- ja kalenterikaupoille sekä markkinointiin ja mainontaan. Kortteja onkin mennyt paljon, enää neljännes isosta painoksesta jäljellä. Kalentereita on vielä riittämiin.

Ennen kuin tytär ja poikaystävänsä puolenpäivän junalla lähtivät kahden kuukauden ”koronapaon” jälkeen takaisin Helsinkiin, ehdimme pitkän tovin keskuskella tietojenkäsittelytieteen metodi- ja teoriaopinnoista, – ja parisuhteista ja seurusteluista. 😉 Kuukausi Hangasojalla ja varsinkin sen jälkeinen kuukausi kotikotona totuttivat minut siihen, että meitä on täällä kolme, että tytärkin on ruokapöydässä päivittäin. Mutta kyyneltäkään en asemalla vierittänyt halaillessamme ja heipatessa näkemisiä… Aikoivat tulla hyvissä ajoin ennen joulua takaisin tänne pohjoiseen.

Asemalta sitten lähdin kiertelemään, tulipahan melkein kymppi käveltyäkin, vaikka en lopulta käynyt kuin kuudessa paikassa. Kunhan kiertelin aina mutkan kautta ja tahallani eestaas. 😀

Ihan uusi kokemus elämässäni on, kun olen romaanikäsikirjoituksen lukija. Nimenomaan romaanin ja käsikirjoituksen. Romaaneja olen lukenut, samoin käsikirjoituksia (gradujen ja väitöskirjojen, tieteellisten artikkeleiden ja monografioiden) satoja, mutta en ikinä ennen romaanikäsikirjoitusta. Apuani ja/tai asiantuntemusta pyydettiin 30-luvun maaseudun elämänmenon ja ajankuvan tarkistamiseen. Luotan siihen, että kyse on arjen ja agraariyhteisön historiaan liittyvästä tutkijan kokemuksesta, eikä oleteta minun omaavan omakohtaisia muistoja tuolta ajalta. 😀 Mukavahan tässä pitkästä aikaa on ”esiintyä” historioitsijana.

Joulupostikortteja Oulusta

Vaikka pyhäinpäivä ja Halloween (kertauksena sen ”Lyhyt historia” linkin takana) sekä isänpäivä ovat vielä viettämättä ja vaikka jouluun on kaksi kuukautta aikaa, kaupittelen jo joulukortteja ja ensi vuoden kalentereita.

Viime vuoden marraskuussa, kun neljä ensimmäistä ”Oulun kauniit, vanhat rakennukset” -sarjani korttia olivat valmiita ja olin viemässä niitä museoihin, kahviloihin ja muutamiin putiikkeihin myyntiin sekä myymässä ystäville, moni kysyi, eikö ole joulukortteja? – Ei ollut, ei. Mutta nyt on.

Otin kyselyistä vaarin ja viime joulun tienoilla kävin kuvailemassa ”kaikki” Oulun kauniisti valaistut julkiset rakennukset ja muutaman muunkin, ja nyt olen saanut työstetyksi noista kuvista kaksi korttia.

Ne tulivat viime perjantaina painosta; värit toistuvat hyvin, kortit ovat laadukkaita ja niissä on vähän samettiselta tuntuva pinta. Ehdottomasti paras painotyökokemukseni tähän asti. Korttikuvat näet paremmin pikkuruisen firmani sivustolta: ”Kortti- ja kalenterikauppa”. Sieltä löydät sarjan kaikki muutkin kortit, samoin korttipakettien hinnat, myös ensi vuoden kalenterin tiedot. Sekä korttien että kalentereiden tilaus sivuston kautta tai vaikka suoraan minulta (reija at satokangas.fi tai whatapp).

Nyt ei tarvitse lähteä kauppoihin etsimään kortteja, eikä pieniä joululahjoja – kalenterihan on hyvä ja tarpeellinen lahja, eikö vaan? Tai entä jos hankit korttilajitelman lahjaksi?

Ehkä juuri näin koronavuonna ystävä, täti tai tuttu ilahtuisi kortista tavallistakin enemmän? Toinen korteista ei välttämättä ole edes ”pelkkä” joulukortti, vaan sellainen ´Oulu by night´ -kortti, jossa keskellä kaunis, rempattu Kauppahallimme!

Jos haluat, voin toimittaa korttien ohessa myös joulupostimerkit, joten sinulle ei jää kuin korttien kirjoittaminen ja postitus. 🙂 Tänä vuonna jouluposti helposti ja hyvissä ajoin?

Toimittelen tilauksia kerran pari viikossa, ettei tarvitse kauaa odotella.

 

Tapaninpäivä 2019

Ilahtuneena yöllä sataneesta lumesta ja pikkupakkasesta lähdimme tyttären kanssa aamulenkille, – – tumma, mutta kuitenkin valkea aamu.

Vaikka Tuiran kirkon ovella juuri kirkonmenojen aikaan olimmekin, heittäydyimme enemmän panteismin kuin kristinuskon pariin. Kaupunkiluontokin voi olla kaunis.

Kuin tuulihattuja tarjottimella? — Lasaretinväylä jäätyy kauniisti.

Palattuamme tytär lähti sukuloimaan, ja minä siirryin keittiöön. Tapaninpäiväksi oli meidän joulumenussa ”rääppiäisiä” = poroa ja mangalitzaa, tykötarpeita ja salaattia. Ja sitten tietysti: ei enää joulumakaronia niin kuin lasten ollessa pieniä, vaan sushia. Joulusushia! Tämmöiseksi se on maailma mennyt. Mutta kyllä se maistui.

Pikkuperheen vanhemmat lähtivät kavereilleen tapaninpäiväntervehdyskäynnille Eevis mukanaan ja Apsu jäi meidän iloksemme, kummitädin (ja mummin) kans pelaamaan. Takkatulen ääressä pelattiin ja oltiin. Leppoisaa…

Joulu alkaa olla lopuillaan, hyvillä mielin.

Joulupäivän iltana

Joulupäivän ilta. Kunhan eilinen Eeviksen nimipäivä – ja ai niin, jouluaattokin!! – saatiin juhlituksi, elämänmeno kävi levollisemmaksi.

Joulut ovat niin erilaisia, ja se erilaisuus ei niinkään riipu säästä, ei jouluhartauden/joulukirkon tunnelmasta, ei tarjolla olleista jouluherkuista, ei musiikista, ei saaduista tai annetuista lahjoista., vaan se riippuu siitä, kenen kanssa joulua vietät. Se riippuu siitä, millä mielellä itse olet.

Meillä on ollut ihan pienen pieni pakkanen, onneksi lunta maassa, hyvä ulkoilukeli, jouluhartaus oli kahdesta läsnäolleesta (2/4) tunnelmallisin ja ajatuksellisin ikinä, ja me kaikki neljä tykkäsimme. Runoja, joissa oli ajatus, Kai Chydeniuksen musiikkiin sovitettuna. Pyhän Tuomaan kappelissa olimme eilen iltapäivällä…

Ja sitten kotiin palattua tunnelman vaihdos aikuisten joulutunnelmasta, hartaudesta kotijouluun, lapsiperheen pariin. Pikkuperheen ja tyttären lisäksi sisareni oli mukana aaton vietossamme. Ja kun meillä ollaan, niin ruokapöydän ääressä kului pitkä tovi. Alun perinteisten suolakalojen, mätimoussen ja puikuloiden jälkeen aika hoksauttaa Apsua, että meilläkin (kuten toisessa mummOlassa jo aiemmin päivällä) on käynyt joulupukki ja jättänyt paljon lahjoja.

Ja voi sitä nelivuotiaan riemua! Tämä joulu taisi olla Apsulle juuri se ”The Joulu”. Usko satumaailmaan ja ilo kovista, lelupaketeista juuri nyt se kaikkein suurin. Ja kuinka hän ”uhrautuikaan”: Ai, Eevikselle? Minä voin avata!”

Ja sitten paluu ruokapöytään. Minäkin maltoin siirtyä ruoan ääreen. Totta puhuen, minusta on ihana saada lahjoja. Minusta on mahdottoman mielusta antaa niitä, mutta kyllä minusta on ihana niitä saadakin! Pehtoori teki ennen joulua  kaikkien osapuolien (pl. minä 😉 ) kanssa diilin, ettei lahjoja hankita, mutta minä en tehnyt. Ja sainkin kaikkea mielusta! Ehkä on hieman noloa todeta, että olen todella iloinen kylpytakista, pyörän satulalaukusta, kuvausrekvisiitasta,  — siis lahjoista. Minulle joulu on myös lahjoja! Paljolti annettuja, mutta myös saatuja. 😉

Kun pikkuperhe ennen yhdeksää teki lähtöä, me neljä jäimme höpöttelemään, myöhään jouluyöhön. Ei kirjoja, ei DVD-leffoja, ei suklaata, ei enää ruokaa, vähän viiniä, ja paljon höpöttelyä .. ja hyvää oloa.

Joulupäivän aamuna pieni pakkanen, mistä olimme iloisia. Kunhan väsynyt opiskelija heräsi levänneenä ja Pehtoori oli saanut Juniorin auton pestyksi, lähdimme tyttären kanssa viemään kulkupelin Pateniemeen ja palasimme kävellen. Reilun tunnin aikana ehdimme paljon jutella, ja olla iloisia hapesta!

Illansuussa kun pikku perhe taas saapui oli pelejä, ruokaa (EI jouluruokaa, vaan mangalitzaa ja tattirisottoa, – nam, palaan asiaan…), yhdessä olohuoneen lattialla, ja Eeviksestä on tullut mummin tyttö! Niin hyvälle tuntuu se. Höpötystä, Juniori joulusesongin jälkeen torkkui, me muut pelasimme, juttelimme ja päätimme jatkaa samalla tavoin huomenna…. 😉

Niin, ja hei! Meillä sataa lunta, kaunista kimmeltävää pakkaslunta! Onhan hyvä!

Joululiikenteessä

Tänään ollaan oltu liikenteessä. Aamusta alkaen, ihan ensimmäiseksi tytär aamukoneelta kotiin. Sitten isomummula pikkuperheen kanssa – haudalle – kauppa – kotilounas – toinen isomummula – haudalle – yksi pieni puoti – kotiin …

Kotona viime hetken jouluruokien valmistelua. Minähän edelleen olen siitä hassu, että ruoalla rakkautta läheisille osoitan. Eikä näillä ole ollut mitään sitä vastaan, päinvastoin.

Nyt ollaan valmisteltu tunnelmaa. Joulupatja-tunnelmaa (Heli Laaksosen teksti on edelleen niin paras).

JOULUPATJA

eli ohje kummottos viätetä hiano joulu

1. Raahata parisänkyn patja huusholli suurimma huane lattial.
2. Kasata patjan pääl paketei, tyynyi, kirjoi, kaukosäätimi ja hyvä ruakka.
3. Laiteta ovi hualellisest lukku ja puhelimet piironki alalaatikko.
4. Ruveta lojuma patjal lempi-ihmiste ja eläinten kans.
5. Maata, syärä ja hihitetä 3–7 vuarokaut. Nousemine ja murhettumine on kiället.
6. Nousta virkusenas ylös kohre uut vuat.

 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

#23 Joululiikenteessä