Enää ei ole kalaaseja!

Se pitäisi muistaa, että on tärkeää nauttia pienistä asioista, tärkeistä ihmisistä ja hyvästä ruoasta. Elinehtoja taitavat olla nuo. Tai noh, minulle ainakin ovat. Meillä on nyt taas pitkäksi aikaa varastossa hyvää mieltä noista jutuista.

On Kalaasien jälkeinen sunnuntai, Pehtoorin synttärit, elokuun leppoisan lämmin sunnuntai. Ja mietin, että kannatti pohtia ja tehdä päätös. Minähän sen tein, Pehtoori myötäili, – ei mikään äkkinäinen päähänpisto, vaan pitkän pohdinnan ja itsetutkiskelun tulos. Eilen oli meillä vietettyjen Kalaasien 20-vuotisjuhla, joka oli samalla viimeinen kerta Kalaaseja. Kaikkien aikojen kalaasit. Kaikki 20 vuotta!

Nyt kun kaikki on siivottu, lasit ovat taas paikoillaan kiillotettuina, vain kerran vuodessa käytettävät tarjoiluastiat omissa jemmoissaan, Festa mööbleerattu tavalliseen kuosiinsa (pöytä lyhennetty, liinat pakattu pesulakassiin [viime vuonna ei muuten pesetetty 😉 ], syöttötuoli palautettu paikalleen), viinipullot roudattu kauppaan, ruokien vähäiset rippeet täydennettynä grillimakkaralla syötetty pikkuperheelle, olemme vieläkin tyytyväisiä ratkaisuun: Kalaasit oli hyvä lopettaa, kun oli vielä mukavaa, kun oli erinomaisen hyvä fiilis, kun kaikki ystävät vielä halusivat tulla (kai?). Kun minullekin niiden järjestäminen oli enimmäkseen ilo, eikä vain suoritus.

Viime vuosina – vanhentuessani, laiskistuessani, kaiken käydessä hitaammaksi – olen aina vain enemmän harmitellut (myös Pehtoori on), että monet jutut menevät ohi, en ehdi OLLA ystävien kanssa, silloin kun he ovat meillä. Minä vain touhuilen ja kokkailen, huolimatta, että puolenkymmentä vuotta vieraatkin on ohjattu avuksi tarjoilu- ja siistimishommiin. Oma vika.

Tiedän, että minulle tulee pian ajatus, että olisi aika järjestää jotkut juhlat, joihin voisi kutsua ystäviä: hattukekkerit, joulukinkerit, pikniknyyttärit, … Olen varma, että kaikkien kalaasien tuhkasta nousee jotain uutta – eihän kalaaseista luopuminen tarkoita luopumista ystävistä. 😊 Minun – juuri minun – on nyt vain luovuttava, harjoiteltava ja opeteltava luopumaan. Sitähän joutuu näillä vuosilla tekemään koko ajan. Nyt kun vielä saa usein jotain tilalle – ehkä juuri sen takia, rohkenin tämän päätöksen tehdä. Uskon vahvasti, että vielä seuraavat 20 vuotta meillä on tällä samaisellla porukalla hyviä yhteisoloja ja juhlia…. erilaisia, ei niin ennakoitavia, sellaisia, joissa on yllätyksellisyyttä, joissa on iloa ja eloa, mutta joissa on myös tuttuutta, ystäviä, hyvää ruokaa, jotain uutta, mutta myös rauhaa. Vähemmän juttuja, enemmän kohtaamisia.

Ja kuinka olikaan eilen mukava, ja niin helpottava, huomata, että ystävät (pienen nieleksemisen jälkeen 🙂 ) ymmärsivät, miksi tähän olimme päätyneet. Ja olin näkeväni, että moni jo eilen ajatteli, että ”kyllä, kyllä tämä on juuri oikein”. Siinä uskossa nyt olen, – oikeastaan jo seuraavien juhlien menua ja kattausta suunnitellen … 😀 Jotenkin kaihoisa olo. Tai noh, hämmentynyt, helpottunut, hyvä.

Kesän lopulla

Niinhän se viikko taas vierähti: koululaiset ovat aloittaneet taipaleensa, työtätekevä kansa palannut sorvien ääreen, kesäkohteet sulkevat oviaan, kauppojen valikoimat ovat vaihtuneet uimarenkaista ja kesäherkuista syksyisempiin viinimarjoihin ja penaaleihin… Enkä minä ole ollenkaan ehtinyt tähän muutokseen mukaan. Miksipä olisinkaan? – Semminkin kun tänään Oulussa on ollut liki kesäinen keli.

Annoin itseni aamupäivän lenkillä ”eksyä” jonnekin, jottei tarvitsisi palata kotiin, – sisälle. Mutta onnistuinpa kotonakin olemaan ulkona kohennellen kukkapuskiani ja järjestelemällä siten, että syötiin ulkona. Kylläpä siinä kelpasi paistatella…

Ja sitten jatkui huomisten kalaasien valmistelu… Kyllä niistä juhlat saadaan. Huolimatta siitä, että ruokaa on tavallista vähemmän, juomaa kuten ennenkin, mutta onneksi jälkkäreitä on kokonainen pöydällinen. Ja tänään kun jo kaikki tarpeellinen on jo roudattu kotiin, on ollut taas mukava värkkäillä kaikkea. Jotain uuttakin. Kyllä tämä tästä. Juhla on jo huomenna.

Haasteellisia kuvia…

Aamupäivä kului etsiessä yhtä kadonnutta laatikkoa, jossa on jotain olennaista lauantain Kalaaseja varten. Etsin monta tuntia, ja aina siirtyessäni laatikolta tai kaapista toiseen, siivosin ja järjestelin edellisen, ja tulin löytäneeksi yhtä sun toista, minkä olemassaoloa en ollut muistanutkaan, mm. rasiallisen postimerkkejä, pukukorun (ranneketju), neljä Riviera de Maisonin jälkiruokalusikkaa (täysin käyttämätöntä!). En lopultakaan etsimääni…

Iltapäivällä lähdin käymään ompelijalla ja sieltä palatessa sitten sattui se, mitä oikeastaan on tullut pitkin kesää pelätyksi, ja onneksi se ei sattunut esimerkiksi eilen. Pyörästä puhkesi rengas. Nopea apu oli puhelinsoiton päässä; Pehtoori tuli hakemaan Tuirasta, ja äsken vielä paikkasi renkaan. Huh!

Pienen tovin ennen, välissä ja jälkeen noiden hommien käytin yhden verkkokurssin parissa, ja sitten vastailin yhteen kuvahaasteeseen. Enää en olekaan mukana kuin yhdessä kuvahaasteessa. Serkkuni tämänvuotinen (jo neljäs) haaste on ollut aika työlas, ja vaikea. Mutta olen sen nyt tehnyt kokonaan.  Se on ollut sellainen non-stop, eikä siis viikkoihin tai kuukausiin sidoksissa, vaan kaikki 28 haasteväriä (myös oheisvärit)/teemaa/aihetta ovat olleet koko ajan tehtävissä. Ideana, että vastaa ainakin yhteen tietyn kansion jutuista: 1) väri(t) 2) aihe tai 3) teema. Mielellään samaan kuvaan kaikki kolme. Esim. haaste #13

Siis 1) väri: marjan puna 2) aihe: kengät ja 3) teema: inspiraatio basaareista.

Likikään aina en saanut kaikkia kolmea kuvaan, vaikka aika vakavasti 😉 tämänkin homman otin. Ensisijaisesti pyrin hakemaan värin, sitten aiheen ja kolmanneksi teeman.  Melkein kaikkiin oikein tekemällä tein kuvan, – monta niistä olette täällä blogissa jo nähneetkin, moni on Vastavalossa ja muutamat Instassa. Siis olen ”hyötykäyttänyt” haastetta. Tuon haastenumero 13 vastaustani en ole aiemmin julkaissut, joten se on nyt tässä.

Keväällä ostamani ihanat punaiset mokkatennarit! Juuri oikean punaiset. 

 

Tässä on koko haastesarja.

Ja alla minun vastaukseni samassa järjestyksessä. Ovaat tietysti isoina kuvina FB-sivuilla – tässä vain kollaasi kaikista.

 

Oli tosi mukava nähdä monen kymmenen eritasoisen harrastelijan vastauksia kuvahaasteeseen. Moni on jättänyt kesken, eikä kommentointi ole ollut kovinkaan vilkasta verrattuna edellisiin vuosiin, mutta minusta nämä on mukavia. Tämmöiset innostaa kuvaamaan, herättävät uteliaisuutta ja saavat miettimään uusia juttuja.

 

Festus – keskiajan kalaasit

Siinä se on. Keskiaika-juhlien menu. Missään tapauksessa se ei ole autenttinen. Se ei ole ylimystön eikä rahvaan ruokajärjestyksen mukainen. Sen gastronominen järjestys on 2000-luvun mukaine, vaikka vähän olen koettanut ”rikkoa” kaavaa. Keskiajan pidoissa oli hyvin tavallista syödä makeita ruoka ennen, välissä ja jälkeen muita ruokalajeja. Aikakauden mukaan tuo mantelivanukas olisi varmastikin kuulunut keiton jälkeen.

Mutta kaali, mantelit ja mausteet sekä yrtit kuuluvat vahvasti keskiajan keittiöön. Samoin kuin kalaruoat, mikäli niitä vain oli saatavilla. Ja lohtahan on viety satoja vuosia Perämeren rannikon suurten jokien suulta eteläisempään, katoliseen, taajaan paastoavaan Eurooppaan. Siksikin meillä sitä tänään.

Keskiajalla juotiin paljon olutta, todella paljon. Kun meidän ystäväporukassakin on oluen ystäviä, jotka ovat useissa kalaaseissa joutuneet olemaan oluen puutteessa viinikulttuurin viedessä ison huomion, on tänään heillä hyvä päivä, sillä toimme Norrbottenista, Ruotsinmaalta ”keskiaikaisen näköisiä” olutpulloja. Viinienkin valinnassa on pullojen malli vaikuttanut valintaan.

Samppanjahaan ryhdyttiin tuottamaan vasta 1700-luvulle tultaessa (ks. lyhyt juttuni), mutta viinejä ja erityisesti liköörejä tehtiin keskiajalla mm. luostareissa. Siksikin meillä Frangelico. 🙂 Ja ennen kaikkea pullon takia.

Kalaaseista opittua

”Japani lasissa ja lautasella” -kalaasit on nyt ohi.

Eihän se mennyt ihan niin kuin parhaimmillaan, … mutta pikkutunneille asti juhlimme. Ja tänään tulleista kiitosviesteistä olen ymmärtäväni, että ruoka oli ollut hyvää ja vieraat juhlissa viihtyneet.

Parasta oli kun välillä porukalla kuulosteltiin toistemme kuulumisia. Naurua ja äääntä ei illasta puuttunut.

Pehtoori on tänään siivoillut ja tiskaillut todella paljon, toki minäkin. Mietin ohessa, että ensi vuonna jos Kalaaseja ryhdyn puuhaamaan, en laita ruokalistalle yhtään sellaisia juttuja, jotka on tehtävä vieraiden läsnäollessa ja jotka vaativat pipertämistä vielä juhlassa ja jotka vaativat ihan hurjan paljon astioita. Kaiken pitää olla valmiina, vain pöytään nosteltavana, korkeintaan grillattavaa, – siinä on hyvä jutella ja olla läsnä.

Kunpa tuon muistaisin, ja muistaisin laittaa kaiken valmiiksi, etten sotkisi balsamicoa ja soijaa!!! Ja että kirjoittaisin (ehtisin kirjoittaa) MYÖS viinilistan ~ huomattiin yhtäkkiä kesken illan, että punaviinejäpä ei juuri ollut hankittu. Eikä todellakaan haluttu korkkailla ystävien tuomia hienoja huippuviinejä… No onneksi on olemassa hyvin sekalainen perusvarasto, josta sitten viinejä pöytään nostelin. Tämmöistä se on kun tulee kairalta suoraan juhlaan!

Parasta oli Choco Delin huikea vadelma-valkosuklaa-vanilja-kakku, eikä se minun onnnettomia vaiheita kokenut jälkkäri, matschajäätelökään, huonoa ollut, ei ollenkaan.

Kattauksessa olleet syömäpuikot kaikki saivat viedä kotiinsa, tuliaisina Japanista, muistoksi kekkereistä.

Ja tässä sitten ”hakukuulutus”: Jos joku teistä jossain kirpparilla, ulkomailla, poistomyynneissä, jopa Villeroy& Bochin -tehtaalla näkee tuollisia lautasia, ostakoot vaikka kaksi tai jopa neljä. VB:n Arco Weiss- sarjaa meillä on ollut pian 30 vuotta, ja koko serviisi on olemassa, mutta ruokalautasia tarvittaisiin muutama lisää… nyt on enää 13 kpl. Kalaaseissa niitä tarvitaan 14. Yksi on siis hävöksissä tai särkynyt, joten tarvetta olisi. Jos näet, osta, ja välitä minulle.

Viime yönä unet jäivät kovin niukoiksi, niin kuin koko viikon ovat jääneet, ja väsy oli syynä siihen, etten lähtenyt Turkansaareen vaikka siellä olisi tänään ollut ”Rahvaan päivät”, joihin olin ajatellut lähteväni kuvailemaan. Tympäsee moinen laiskuus, mutta onneksi ei ollut välttämätön juttu tuo kuvausreissu. Ja huomenna jatkuvat harjoitukset ja on yksi pieni kuvatilauskin tehtävänä. Hyvä niin.

Kalaasit 2017 – Japani lautasella ja lasissa

Tänä vuonna kalaasimenu ei todellakaan ole minun mukavuusalueellani, kuten esimerkiksi 2014  tai 2012.

Mutta itseppä olen ottanut tämän tavan: kalaasimenu on edellisen vuoden aikana tehdyn (ulkomaan)matkan teeman mukainen. Nythän olisi ollut vara valita Japanin ja Espanjan (Lanzaroten) välillä, mutta otinpa kunnolla haastetta ja päädyin Japaniin. Osaksi siksikin, että kaikenlaista kattaus- ja tarjoilutarviketta ostelin Kiotossa ja Tokiossa viime marraskuussa..

 

Kalaasit 2017

Maki- ja nigirisushi
Wasabi, inkivääri, soija

Teriyakilohi
Yakitoribroiler
Pähkinäkastike
Paistettu nuudeli
Hapanimeläkurkku
Grillattu munakoiso
Kalesalaatti
Matsutake

Matchajäätelö
Wasabisuklaa
Vihreä tee

Pieni!! kakku

Kaiken muun – jopa sushit 14 hengelle – ehdin tehdä itse, mutta kakun tilasimme viime lauantaina, ja kävimme eilen hakemassa. ChocoDeli Rovaniemellä tekee paitsi huikeita konvehteja myös kakkuja. Sitruuna-salmiakkikakku oli ensin ajatuksena, mutta sitten keksin että näinhän kakkukin saadaa taipumaan Japani-teemaan. 🙂