Category

Makrokuvaus

Showing: 1 - 20 of 29 RESULTS
Lappi Liikkuminen Makrokuvaus Mökkielämää Valokuvaus

Laanilan kvartsikalliolla – ja Nellimin retken kuvat

On ollut aurinkoinen, epätodellisen kesäinen, lämmin syyskesän päivä, joka on vietetty ulkona, pikkupatikalla, mökkipihassa, metsäretkellä, Tuulensuojassa pitkälle iltapäivään ja saunan lämmitykseen asti.

Aamupäivällä lähdimme Laanilan kultareitille, jonne ”virallinen polku” lähtee nelostieltä ja joka on kävelty ja pyöräilty varmastikin kymmenen kertaa, ainakin. Mutta nyt mie halusin kulkea kultamaille ja nimenomaan Valkiankivenkalliolle eli Laanilan kvartsikalliolle meidän oman mökkipuron vartta seuraillen.

Nyt en ole enää varma, oliko sittenkään hyvä idea: näimme, kuinka kullankaivajat ovat myllänneet ’meidän’ puron rannat ja kristallisen pohjan. Aika karun näköistä oli jälki pitkällä matkalla. En halunnut edes kuvata moista.

Mutta Valkiankallionojan kohdalla ja kalliolla Canon sai taas olla taltioimassa paljon kaikkea hyvää ja kaunista.

Mie olen käynyt Kultareitin varrella olevalla kvartsikalliolla aiemminkin (2019 kuvailemassa kuvatoimistolle) mutta Pehtoori ei.

Siellä kyllä kannattaa ehdottomasti käydä: Kvartsikallio on laaja ja valkoinen!

Niinpä viivähdimme siellä hyvän tovin. Semminkin, kun mieheni järjesti minulle luentotilaisuudenkin.

Reitillä oleva retkiseurue halusi kuulla kultaryntäyksestä ja Kulta-Jaskasta, ja miehenihän se lupasi, että minä voin kertoa. No kerroin sitten mitä muistin. Pieni pala Lapin historiaa -kirjaa tehdessä näitä juttuja tiesin ja etsin, muistinkin, mutta enhän enää….  Kaikkea sitä.

 

Vielä paluu eiliseen Nellimin retkeen

Ja kun kerran eilen lupasin, niin nyt. Eilisen retkipäivän postaukseen liittyvät kuvat ja selityksiä niihin…

Jos kuvaupotus ei tässä postauksen yhteydessä aukea, klikkaudu kuviin tästä

”Kuvatekstit” = alla olevat tiedot olen poiminut Nellim-sivustolta.

Nellim

Nellim on inarinsaamelaisten kylä jonne tuli itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä suomalaisia savottatyöläisiä sekä myöhemmin Petsamon kolttasaamelaisia. Erä, asuttivat alkujaan inarinsaamelaiset ja 1920- ja 1930-luvuilla he saivat seuraa suomalaisista savottatyöläisistä ja Petsamon kolttasaamelaisista. Nykyisin eläväisessä erämaakyläksi kutsutussa taajamassa asuu alle 200 asukasta.

Uittoränni

Nellimin seudulla on ollut suuria savottoja 1930-luvulla (500 miestä parhaimmillaan) ja heti sodan jälkeen. Atif-metsäyhtiö rakennutti 1929 Keskimöjärven uittorännin matalien koskiosuuksien yli Nellimjärvelle, josta puut jatkoivat matkaansa Inarinjärvelle ja Paatsjokea myöten Jäämeren rannalla Norjan Elvenissä sijainneelle sahalle

Nellimin ortodoksinen kirkko

Nellimin ortodoksinen kirkko on pyhitetty pyhälle kolminaisuudelle ja Trifon Petsamolaiselle.
Kirkko on rakennettu vuonna 1987 alkujaan rukoushuoneeksi, ja vuotta myöhemmin metropoliitta Leo vihki sen kirkoksi. Kirkon suunnittelussa on käytetty esikuvana Petsamon yläluostarin kirkon vanhaa osaa. Eilen se ei ollut auki. Mutta hautausmaalle pääsimme. Se oli kuin Näätämön hautalehto pienoiskoossa. Pidin kovasti.

Tsarmitunturin erämaa-alue

Tsarmitunturin erämaa-alue on pienehkö tunturierämaa Venäjän rajan sekä Ivalosta lähtevien Nellimintien ja Raja-Joosepintien välissä. Sen ”profiili” on aivan erilainen kuin Saariselän tai UKK-puiston. Tunturien laet ovat puuston peitossa, paljakkaa, puutonta tunturinlakea ei ainakaan tielle näkynyt missään.

Rautaportti

Rautaportti on lahdelmassa sijaitseva n. 15 metrin korkuinen kallioseinämä ja se oli sotien aikaan (1939–1944) strategisesti tärkeä. Lahden molemmille puolille rakennettiin linnoituksia Jäämerelle johtavan tien puolustamiseksi. Alueella on vielä paljon toisen maailmansodan aikaisia rakennelmia.

Paatsjoki

Nellimin päätie kulkee kylän jälkeen aivan valtakunnan rajalla ja muutama kilometri Nellimin jälkeen on pitkä ja massiivinen silta Paatsjoen yli. Joki virtaa vapaana Venäjän puolelle.

Makrokuvaus Reseptit Ruoka ja viini Valokuvaus

Kesäistä tyhjäkäyntiä

Sade antaa luvan olla sisällä

Oli synkkä ja myrskyisä kesäpäivä.

Ja kuinka olikaan mukavaa – luvan kanssa, melkein pakotettuna – pysytellä sisällä vailla mitään tekemistä. Ei ole ollut ainakaan mitään tähdellistä, välttämätöntä. On ollut hyvä katsella ja kuunnella sateen ropinaa, ukkosen jylinää. Käydä siinä sopivan hetken tullen piipahtamassa pihalla nuuhkimassa happirikasta, vihreää tuoksua.

Uusi makro

Ja ottamassa kuvia. Minulla on uusi macro-objektiivi!! Kun on vielä Muistikuvia-firma elossa (y-tunnus ja mahdollisuus verovähennyksiin) hankin Canonin uuden macro-objektiivin. Vanha on (ainakin) 15 vuotta vanha ja hyvinkin paljon korjauksen tarpeessa, joten päätin laittaa sen vaihtoon varsinkin kun nyt Canonilla on Cash Back-kamppanja. Melkein kuin olisin saanut rahaa,sen sijaan että maksoin useita satasia. Onpa taas ilo kuvailla ötököitä, kukkia, pisaroita, viinejä, kaikkea pientä ja tarkkuutta vaativaa. Kylläpä nyt tulee lähikuvia blogiinkin. (ks. myös artikkelikuva ”Sateen jälkeen”).

Paksoin ja soijan aika

Nyt taitaa olla paksoin sesonkiaika. Niitä ainakin on kaupoissa, oikeinkin hyvän näköisiä muuallakin kuin Aasia-marketissa. Tänään tein pannullisen niitä kaikkien eilisten ja toissapäiväisten ruokarääppiäisten oheen.  Varsinkin broilerin kera maistuu hyvälle.

 

Kelpo ohje on Anna-lehdessä: paistettua paksoita.

 

Makuun vaikuttavat tietysti kaikki raaka-aineet. Ja meillä on nyt erinomaisen hyvää soijaa. Olen tainnut mainostaa ennenkin, mutta kerron kuitenkin: Järvenpään K-Citymarketista tätä saa ja meille sitä tuli juhannuksena kotiinkuljetuksena. Jos kohdallesi sattuu tällainen, niin ehdottomasti kannattaa ostaa ja nauttia.

Ja sitten vielä (kotimaan) matkakuume

Nyt on kalenterini/kalenterimme tyhjä. Ei mitään puoleentoista viikkoon! Mihin sinä lähtisit jos olisi ensi tai seuraavalla viikolla mahdollisuus lähteä päiväksi tai pariksi pienelle reissulle. Meiltä ei ehdi Tukholman eikä Tallinnan risteylylle, ja esim. Porvooseen on liian pitkä matka, mutta siis minne? Mielellään 500 km säteellä Oulusta, mutta kaikki ehdotukset ovat tervetulleita. Me emme tänä vuonnakaan osallistu rotissöörien kapituliin, joka oli 10 vuotta meidän vuoden kohokohtia, kotimaan matkailua ruoan ja tuttujen parissa, joten nyt olisi hyvä päästä omalle pikku reissulle.

Viime kesän ”evakkomatkaa” – äidin lapsuuden ja nuoruuden kotipaikkojen kiertämistä – tuskin voi ylittää oikein missään suhteessa, – se oli jotain ainutlaatuista, mutta vähempikin elämyksellisyys nyt riittäisi.  Mihin sinä lähtisit? Mitä suosittelet?

Missä olisi suomalaista maalaismaisemaa, hyvää ruokaa, idyllisiä kaupunkimiljöitä ja ehkä myös historian havinaa. Porvoo tai vaikka Koli voisivat olla sellaisia, joita aattelen, mutta niissä on tullut vasta käytyä. Minne siis? Joku vähemmän tunnettu paikka, ehkä? Sellainen, jossa sinä olet tykännyt käydä. Ei tarvitse olla mikään maailmanluokan turistikohde, vaan joku ”mukava” päivän piipahduksen paikka… Ehdotukset tervetulleita.

 

Madeira Makrokuvaus Niitä näitä

Funchalista kohti kotia

Funchal – Madeiran pääkaupunki, jossa asuu enemmän kuin puolet koko saaren väestöstä, on erinomainen lomakohde sikäli, että se ei ole vain rantapaikka. Siellä on oikeaa elämää, siellä on portugalilaisia, tai siis madeiralaisia. Siellä kun asuu lomallaan, ei elä vain turistien keskellä. Ja monesta muustakin syystä se on hyvä lomakohde. Sana Funchal tarkoittaa fenkolia, yksi minun lempparijuureksistani, ja sitä oli paluulennolla ruoassa: peruna-fenkolimuussi, joka oli maustettu valkopippurilla ja rakuunalla. Se oli ihan tavattoman hyvää. Lento meni muutoinkin hyvin, ja ilolla kuuntelin kun heti lennon aluksi kuulutettiin, että meillä on myötätuuli ja että reitti kotiin kiertäisi Pyreneitten ohi. Siis myötätuulessa viiden tunnin lento, ilman isoja turbulensseja, hyvää lukuaikaa, kelpo sapuskaa. Ei huono.

_MG_6728 (Custom)

Hotelli the Cliff Bay hyvästeltiin kymmenen jälkeen ja siitä jäi kyllä hyvät fiilikset. Erityisesti aamiaisia sen  puutarhassa jää kaipaamaan… Ja aamiaisella, aurinkoisen, liki tyynen Atlantin rannalla totesimme, että Madeiralle voisimme tulla kolmannenkin kerran. Madeira on oivallinen lomakohde. Ei erityisen edullinen, mutta siellä on lämmin, se ei ole tolkuttoman kaukana, se on tavattoman kaunis saari, ja kuten sanottu, siellä on paljon erilaisia tekemisen mahdollisuuksia. Ja ne levadat.

Mutta toisaalta ei harmittanut lähteä kotiinkaan. Usein Hangasojalta on vaikeampi lähteä kohti kotia kuin tänään Funchalista :).

Lentokentältä sitten ostimme sen madeira-viinin viinikerholle, joka oli tarkoitus hakea Blandyn ”wine lodgesta”. Mehän kävimme siellä jo perjantaina, se on hieno paikka. Siellä on esittelyjä, maisteluja, museo, kaikenmoista. …

lisää bualia (Custom)

Blandy lodge – Kopio (Custom)

Pehtoorin syntymävuoden bual (puolimakea madeira maksoi 295 euroa, minun syntymävuoden vastaava 340 euroa – parempi vuosikerta ;)) . Niitähän emme ostaneet, emmekä jääneet maistelemaankaan;  (sercial (kuiva), verdelho (puolikuiva), bual (puolimakea) ja malmsey (makea, juuri se jota Suomessa kai eniten myydään ja nautitaan) on joskus tullut aika perusteellisesti testattua. Mielenkiintoinen kokeilu oli lauantaina kun Tokosin ravintolassa söin ananasta joka oli valeltu bualilla.

ananas _ bual (Custom)

Edellisellä (2003) Madeiran reissulla ostimme viinikerholle madeiran, jonka vanhin osa oli vuodelta 1845!! Aivan oikein: liki 200-vuotiasta se oli. Maksoihan se. Mutta meitä oli 10 henkeä maksamassa, -… ks. täältä kuinka tarkkaan mittailimme että kaikki saavat saman verran 😉 Nyt ei siis mitään noin hurjan vanhaa, mutta lentokentän Blandyn ”pikkuputiikista” hankimme taas yhden erikoisuuden. Terrantez on rypäle, jota ei enää Madeirallakaan (eikä missään viljellä) ja se on puolikuivaa makeampaa… siis ihan omanlaistaan. Ostimme aika vanhan: vuodelta 1976 on se.


 _MG_6757 (Custom)

Nyt Helsinki – Vantaalla … oltu jo kolme tuntia. Työkaveri tupsahti iloksemme jutustelemaan. Ja vettä tulee mielettömästi. Ja myrskyn uhka painaa päälle. Päästäänkö lähtemään .. nyt koneen ilmoitettu lähtevän puoli tuntia myöhässä.  Alkaa olla puoliyö, ja huomenaamulla pitäisi olla duunissa –  … Soisin pääseväni jo kotiin.

 

Makrokuvaus Valokuvaus Vanhemmuus

Kastetta on vielä

Avaan radion ja alan tiskata.
Lukisivatpa runon, hyvän runon.
Mutta eivät.
En minä jaksa ajatella astioita ja tiskivettä.

Jos olisin oikea äiti
tuosta lapsesta sentään kiittäisin;
se ripustaa leikkejä päivieni puihin.

Nytkin se kohta herää ja me leivotaan
ja se painelee kivoja koloja sämpylöihin.
Saa se painella,
sillä on puhtaat kädet.

(Eeva Heilala)

Tuli mieleen tuo vanha runo, kun tytär äsken kävi, oli.

Mutikaiset

Tuosta Heilalan runosta (tai pidemmän runon lopusta) pidin hyvin paljon silloin kun olin lasten kanssa kotona. Silloin kun tyär oli neljän ja veljensä kaksi ja puoli (kuvissa ovat vähän vanhempina). Olin kotona melkein siihen asti, että poika täytti kolme. Kotihoidontuella ja paikallishistoriaa kirjoitellen olin kauan kotiäitinä. Siihen maailmanaikaan se vielä onnistui, että vain äiti oli kotona. Meille se sopi. Erinomaisesti sopi.

Varia_84

Kastetta on vielä… Taitaa olla aika kauan.

 

Makrokuvaus Valokuvaus

Kastepisaroita

On päiviä, jolloin heräät ja mietit vain, mihin päin lähtisit lenkille ja mitä tekisit ruoaksi kun tytär ja sisko tulevat syömään. Hieman kaipaat nuortaparia, joka ei tule, kun Juniori on appivanhempiensa kanssa Etelä-Suomessa rippijuhlareissulla.

Nautit puolen vuosisadan lämpimimmästä syyskuun alusta, lähdet aikaisin lenkille, kasvitieteelliseen puutarhaan, jossa yön kaste on vielä kukkien terälehdissä. Mietit, kuinka kauniita ne ovatkaan, etkä ollenkaan tajua, että illalla pisarat näyttävätkin kyyneliltä.

illalla-7

illalla-8

illalla-6

illalla-9

illalla-5

illalla-4

illalla-3

illalla-2-3

Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla,
ja erityisesti tämä viimeinen kannattaa suurentaa.

illalla-2-2

 

Makrokuvaus Niitä näitä

Makroviikot (ja teema): Muisto

Makroviikoilla, joihin on nyt siis yhdistetty myös teema, on aiheena MUISTO.

 

Lapsuuteni muistoja on tallennettu vanhalla, nyt kirjahyllyssä olevalla Yachicalla.

Kameraankiin liittyy paljon muistoja, saatikka sillä otettuihin kuviin.

(kuvat suurenevat klikkaamalla) 

 

 

 

 

 

Äitini kuvasi kiitettävän paljon. Kouluikää edeltävältä lapsuusajaltani, samoin veljeni ja sisareni lapsuudesta, on melkein albumillinen kuvia, muistoja. Rusettipäisiä muistoja.

Näiden vuosien jälkeen minusta ei olekaan koskaan otettu noin naisellisia, tai siis tyttömäisiä, kuvia. Kellohelmaiset mekot, pitsikaulukset ja rusetit eivät nyttemmin ole ehkä pukeutumiseni leimallisimpia osia. 🙂

Ihan yhtä paljon kyllä karsastan, vaikka karsastuskoulunkin olen opiskeluvuosina käynyt.

Muiden muistoja on täällä.

Makrokuvaus

Makroviikot: ylösalasin tai väärinpäin

Nyt makroviikolla on aiheena ”ylösalaisin tai väärinpäin”. Kuva tulee ottaa sisällä.

Juuri ennen kuin matkalla Oulusta Raumalle pysähdyimme Kristiinankaupungissa lounaalle-välipalalle torin reunalla olleeseen vinkel-kahvilaan, olin ehtinyt katsahtaa, mikä on aiheena. Ja siinähän se vastaus sitten oli kahvilan ikkunassa. Hyvä on: kuva ei ole ihan makro, mutta ikkunan lähelle oli tosi vaikea päästä.

Kuva suurenee klikkaamalla ja muiden ”ylösalaisin väärinpäitä” on täällä.

 

 

Vinkel-kahvilaa voidaan kyllä suositella. Oli oikein mukava. Ja kylmäsavulohipiiraspala salaatin kera makoisa.

 

Makrokuvaus Niitä näitä

Makroviikot: lomalla

Makroviikkojen haaste kuuluu näin:

LOMALLA. Voit kuvata mitä tahansa kohdetta, joka mielestäsi liittyy jotenkin aiheeseen.

No meillähän lomaan liittyy aina hyvin syöminen. Lomalla on aikaa tehdä itsekasvatetusta basilikasta pestoa ja salsakastiketta. Pestoa pastalle ja salsaa patongille. Onhan vähän erimakuista kuin Pirkka Pesto :).

Salsan resepti on nettikeittokirjassani sivulla 21. Lämpimästi suosittelen. Suosittelen myös kuvien klikkaamista isommiksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

No ainakin eka kuva on vähän makro 🙂   … Muiden Lomamakroja on täällä.