Funchalista kohti kotia

Funchal – Madeiran pääkaupunki, jossa asuu enemmän kuin puolet koko saaren väestöstä, on erinomainen lomakohde sikäli, että se ei ole vain rantapaikka. Siellä on oikeaa elämää, siellä on portugalilaisia, tai siis madeiralaisia. Siellä kun asuu lomallaan, ei elä vain turistien keskellä. Ja monesta muustakin syystä se on hyvä lomakohde. Sana Funchal tarkoittaa fenkolia, yksi minun lempparijuureksistani, ja sitä oli paluulennolla ruoassa: peruna-fenkolimuussi, joka oli maustettu valkopippurilla ja rakuunalla. Se oli ihan tavattoman hyvää. Lento meni muutoinkin hyvin, ja ilolla kuuntelin kun heti lennon aluksi kuulutettiin, että meillä on myötätuuli ja että reitti kotiin kiertäisi Pyreneitten ohi. Siis myötätuulessa viiden tunnin lento, ilman isoja turbulensseja, hyvää lukuaikaa, kelpo sapuskaa. Ei huono.

_MG_6728 (Custom)

Hotelli the Cliff Bay hyvästeltiin kymmenen jälkeen ja siitä jäi kyllä hyvät fiilikset. Erityisesti aamiaisia sen  puutarhassa jää kaipaamaan… Ja aamiaisella, aurinkoisen, liki tyynen Atlantin rannalla totesimme, että Madeiralle voisimme tulla kolmannenkin kerran. Madeira on oivallinen lomakohde. Ei erityisen edullinen, mutta siellä on lämmin, se ei ole tolkuttoman kaukana, se on tavattoman kaunis saari, ja kuten sanottu, siellä on paljon erilaisia tekemisen mahdollisuuksia. Ja ne levadat.

Mutta toisaalta ei harmittanut lähteä kotiinkaan. Usein Hangasojalta on vaikeampi lähteä kohti kotia kuin tänään Funchalista :).

Lentokentältä sitten ostimme sen madeira-viinin viinikerholle, joka oli tarkoitus hakea Blandyn ”wine lodgesta”. Mehän kävimme siellä jo perjantaina, se on hieno paikka. Siellä on esittelyjä, maisteluja, museo, kaikenmoista. …

lisää bualia (Custom)

Blandy lodge – Kopio (Custom)

Pehtoorin syntymävuoden bual (puolimakea madeira maksoi 295 euroa, minun syntymävuoden vastaava 340 euroa – parempi vuosikerta ;)) . Niitähän emme ostaneet, emmekä jääneet maistelemaankaan;  (sercial (kuiva), verdelho (puolikuiva), bual (puolimakea) ja malmsey (makea, juuri se jota Suomessa kai eniten myydään ja nautitaan) on joskus tullut aika perusteellisesti testattua. Mielenkiintoinen kokeilu oli lauantaina kun Tokosin ravintolassa söin ananasta joka oli valeltu bualilla.

ananas _ bual (Custom)

Edellisellä (2003) Madeiran reissulla ostimme viinikerholle madeiran, jonka vanhin osa oli vuodelta 1845!! Aivan oikein: liki 200-vuotiasta se oli. Maksoihan se. Mutta meitä oli 10 henkeä maksamassa, -… ks. täältä kuinka tarkkaan mittailimme että kaikki saavat saman verran 😉 Nyt ei siis mitään noin hurjan vanhaa, mutta lentokentän Blandyn ”pikkuputiikista” hankimme taas yhden erikoisuuden. Terrantez on rypäle, jota ei enää Madeirallakaan (eikä missään viljellä) ja se on puolikuivaa makeampaa… siis ihan omanlaistaan. Ostimme aika vanhan: vuodelta 1976 on se.


_MG_6757 (Custom)

Nyt Helsinki – Vantaalla … oltu jo kolme tuntia. Työkaveri tupsahti iloksemme jutustelemaan. Ja vettä tulee mielettömästi. Ja myrskyn uhka painaa päälle. Päästäänkö lähtemään .. nyt koneen ilmoitettu lähtevän puoli tuntia myöhässä.  Alkaa olla puoliyö, ja huomenaamulla pitäisi olla duunissa –  … Soisin pääseväni jo kotiin.

 

Kastetta on vielä

Avaan radion ja alan tiskata.
Lukisivatpa runon, hyvän runon.
Mutta eivät.
En minä jaksa ajatella astioita ja tiskivettä.

Jos olisin oikea äiti
tuosta lapsesta sentään kiittäisin;
se ripustaa leikkejä päivieni puihin.

Nytkin se kohta herää ja me leivotaan
ja se painelee kivoja koloja sämpylöihin.
Saa se painella,
sillä on puhtaat kädet.

(Eeva Heilala)

Tuli mieleen tuo vanha runo, kun tytär äsken kävi, oli.

Mutikaiset

Tuosta Heilalan runosta (tai pidemmän runon lopusta) pidin hyvin paljon silloin kun olin lasten kanssa kotona. Silloin kun tyär oli neljän ja veljensä kaksi ja puoli (kuvissa ovat vähän vanhempina). Olin kotona melkein siihen asti, että poika täytti kolme. Kotihoidontuella ja paikallishistoriaa kirjoitellen olin kauan kotiäitinä. Siihen maailmanaikaan se vielä onnistui, että vain äiti oli kotona. Meille se sopi. Erinomaisesti sopi.

Varia_84

Kastetta on vielä… Taitaa olla aika kauan.

Mutta jos oikein yritän niin näyttäähän se helminauhalta, kristallilta, näyttäähän?
(klikkaamalla näet sen kauneuden)

Kaste ei vähene 1

Kaste ei vähene-3

Kaste ei vähene-2

Kaste ei vähene-4

Kaste ei vähene-5

Kaste ei vähene-7

illalla

 

Kastepisaroita

On päiviä, jolloin heräät ja mietit vain, mihin päin lähtisit lenkille ja mitä tekisit ruoaksi kun tytär ja sisko tulevat syömään. Hieman kaipaat nuortaparia, joka ei tule, kun Juniori on appivanhempiensa kanssa Etelä-Suomessa rippijuhlareissulla.

Nautit puolen vuosisadan lämpimimmästä syyskuun alusta, lähdet aikaisin lenkille, kasvitieteelliseen puutarhaan, jossa yön kaste on vielä kukkien terälehdissä. Mietit, kuinka kauniita ne ovatkaan, etkä ollenkaan tajua, että illalla pisarat näyttävätkin kyyneliltä.

illalla-7

illalla-8

illalla-6

illalla-9

illalla-5

illalla-4

illalla-3

illalla-2-3

Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla,
ja erityisesti tämä viimeinen kannattaa suurentaa.

illalla-2-2

 

Makroviikot (ja teema): Muisto

Makroviikoilla, joihin on nyt siis yhdistetty myös teema, on aiheena MUISTO.

 

Lapsuuteni muistoja on tallennettu vanhalla, nyt kirjahyllyssä olevalla Yachicalla.

Kameraankiin liittyy paljon muistoja, saatikka sillä otettuihin kuviin.

(kuvat suurenevat klikkaamalla) 

 

 

 

 

 

Äitini kuvasi kiitettävän paljon. Kouluikää edeltävältä lapsuusajaltani, samoin veljeni ja sisareni lapsuudesta, on melkein albumillinen kuvia, muistoja. Rusettipäisiä muistoja.

Näiden vuosien jälkeen minusta ei olekaan koskaan otettu noin naisellisia, tai siis tyttömäisiä, kuvia. Kellohelmaiset mekot, pitsikaulukset ja rusetit eivät nyttemmin ole ehkä pukeutumiseni leimallisimpia osia. 🙂

Ihan yhtä paljon kyllä karsastan, vaikka karsastuskoulunkin olen opiskeluvuosina käynyt.

Muiden muistoja on täällä.

Makroviikot: ylösalasin tai väärinpäin

Nyt makroviikolla on aiheena ”ylösalaisin tai väärinpäin”. Kuva tulee ottaa sisällä.

Juuri ennen kuin matkalla Oulusta Raumalle pysähdyimme Kristiinankaupungissa lounaalle-välipalalle torin reunalla olleeseen vinkel-kahvilaan, olin ehtinyt katsahtaa, mikä on aiheena. Ja siinähän se vastaus sitten oli kahvilan ikkunassa. Hyvä on: kuva ei ole ihan makro, mutta ikkunan lähelle oli tosi vaikea päästä.

Kuva suurenee klikkaamalla ja muiden ”ylösalaisin väärinpäitä” on täällä.

 

 

Vinkel-kahvilaa voidaan kyllä suositella. Oli oikein mukava. Ja kylmäsavulohipiiraspala salaatin kera makoisa.

 

Makroviikot: Maku

Makroviikoilla on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde LÄHELTÄ! Tällä viikolla on erikoismakrohaaste ja aiheena MAKU HUOM! Sama MAKU tulisi löytyä nyt sekä sisältä, että ulkoa. Tarkoitus on siis ottaa ainakin kaksi kuvaa.

Minun makuni on mandariini. Sisällä tuoremehu …

Ja ulkona mandariinipuu, joka yhtä aikaa kukkii ja tekee hedelmää.

 Muiden makuja täällä.

Makroviikot: lomalla

Makroviikkojen haaste kuuluu näin:

LOMALLA. Voit kuvata mitä tahansa kohdetta, joka mielestäsi liittyy jotenkin aiheeseen.

No meillähän lomaan liittyy aina hyvin syöminen. Lomalla on aikaa tehdä itsekasvatetusta basilikasta pestoa ja salsakastiketta. Pestoa pastalle ja salsaa patongille. Onhan vähän erimakuista kuin Pirkka Pesto :).

Salsan resepti on nettikeittokirjassani sivulla 21. Lämpimästi suosittelen. Suosittelen myös kuvien klikkaamista isommiksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

No ainakin eka kuva on vähän makro 🙂   … Muiden Lomamakroja on täällä.

Makroviikot: monta

Mitäpä sitä ei tekisi osallistuakseen makroviikkojen haasteeseen!
Vaikka seisoisi muurahaispesässä!
Monta niitä oli – – saappaissakin!

(kuvat suurenevat klikkaamalla)

Kaikki keinot sallittuja?

Tällainen ”monta”-kollaasi löytyi parin viikon takaisesta kuvakansiosta:
kotipihan valkoiset kukat samassa kuvassa.
Kannattaa ehdottomasti klikata isommaksi.

Muiden monia täällä!

Makrohaaste: valo

Makroviikoilla on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde LÄHELTÄ!
Tällä viikolla kuvataan kotona ja aihe on VALO

Kotipihan vesipiste (graniittipallo) pulputtaa vettä,
josta helteinen auringonvalo tekee lasisen näköistä.
Tekee vedestä ”valoisaa”.  🙂

(kuvat suurenevat klikkaamalla)

 

Muiden valoja täällä.

Makroviikot: kukka tai kukan osa

Makroviikkojen haasteessa kehotetaan tällä viikolla kuvaamaan kukka tai sen osa. Ja kehotuksena mennä ulos. Pienesti tupisten menen sateiseen, kylmään puutarhaan.

Katsottuani ja luettuani ensin kaikkien etelässä kukintoja kuvanneiden kuvia toivon, ettei juuri tällä hetkellä sataisi – ei ainakaan siten kuin on melkein koko päivän satanut. Ja ei, ei sada. Ei sada räntää, ei rakeita eikä edes vettä. Mutta kylmä on. Äkkiä otan kuvan arovuokon nupusta. Silläkin näyttää olevan kylmä… (kuva suurenee klikkaamalla)

Mutta kyllä meillekin vielä kesä tulee! (Bannerissa kevätkaihonkukka jo lupaa sellaista!)

Makrohaasteena vanha ja uusi

Makroviikkojen haaste tänään

”VANHA JA UUSI”
Mennään ulos ja kuvataan jotain sellaista tai sen tyyppistä, josta on jo olemassa myös vanha makrokuva. Tarkoitus on tehdä makropari, joista toinen kuva on uusi, ja toinen jo aiemmin kuvattu ja sen lisäksi kuvien tulisi jollain tavoin liittyä toisiinsa. Miten, sen päätät sinä itse!

Päätin sitten laittaa kolme kuvaa.

Valkosipulin kukka syyskesällä

Valkosipulin kukka syksyllä

Valkosipulin kevätilta

Makrohaaste: vihreää, ulkona

Tämän viikon makrohaaste kehottaa kuvaamaan ulkona jotain vihreää. Eihän täällä vieläkään sellaista paljon ole, joten oli taas (kuten toisellakin haasteviikolla) mentävä metsään. Piipahdin jälleen kääpäpuideni luona kameran kanssa.  Kaikki (vyökääpien?) kuvat suurenevat klikkaamalla. Muiden vihreitä makroja on täällä .

 

Ja tällainenkin löytyi: sokerina pohjalla, tai tarkemmin ottaen taulakääpänä ojan yllä, tämä… ei ehkä ole ihan makro, mutta vihreä ja ulkona.

 

 

Makrokuva: kevään alku(ruoka)

Makroviikkojen haasteena on ”Kevään alkamista kuvaava makro. Voit ottaa kuvan sisällä tai ulkona, kunhan aihe sivuaa jotenkin meidän Suomessa vietettävää vappua tai kevään ensimmäistä päivää (1st of May), kuten ”vappu” muualla maailmalla tunnetaan!”

Meille parsa on varma merkki kevään alkamisesta. Parsa on meille kevätruokaa, vappuruokaa, arkiruokaa, juhlaruokaa — ihan kuten monille uudet perunat on juhannuksen merkki, meille parsa kuuluu vapun (vappuviikon) ruokapöytään.

Nyt kun tähän hätään ei ollut kotona tuoretta parsaa, tyydyin makrokuvailemaan uusia Tampereelta ostamiani lautasliinoja. (kuvat suurenevat klikkaamalla)

Ja sitten makrokuva pääsiäisenä tehdyistä parsoista ja bonuksena vielä reseptikin. Makrokuvattunakin on kaunista. Ja hyvää oli.

Tälle keväälle on kokeiltu jo kahtakin uutta reseptiä. Ja tässä  parsaa ja maissihiutaleita?

Parsa A la Corn Flakes

Ohje on uusimmasta Viini-lehdestä, ja vain hieman mukailin siitä.

4 annosta (me söimme kaksistaan ;))

2 l vettä
2 rkl merisuolaa
1 rkl sokeria
12 vihreää parsaa

Kuorrute

2 dl Corn Flakes –muroja
½ sitruunan mehu
100 g pecorino-juustoa
½ dl rypsiöljyä
2 rkl ruohosipulia hienonnettuna

Lisäksi voisulaa, jossa ruohosipulia runsaasti.

Kiehauta vesi, suola, sokeri. Kuori parsat.
Napsauta tyvestä kuiva kanta pois. Lisää parsat kiehuvaan veteen ja keitä rapsakoiksi. (4 – 6 minuuuttia)
Nosta keitetyt parsat kylmään veteen ja jäähdytä.
Murskaa murot ja sekoita kaikki kuorrutteen ainekset.
Asettele parsat uunivuokaan ja ripottele kuorrute niiden päälle.
Gratinoi kuorrute kuumassa uunissa. Valuta päälle ruohosipulivoisulaa…

Makroviikko3: ulkoa ja sisältä

Tällä viikolla on vuorossa kaksoishaaste. Nyt pitäisi löytää jollakin tavalla toisiinsa liittyvät kuvat sekä ulkoa, että sisältä!

 

Minulla mitään luonnosta kuvattavaa täällä räntäsateessa nyt ole, mutta töistä sisään astuessa tuli IDEA! Tässä tulos:

Sisältä

(Aku? suurenee klikkaamalla)

ja ulkoa

(sekin aukeaa suuremmaksi)

Muiden vastauksissa kauniita kasvien ulko-sisäkuvia täällä.

Makrohaaste 2: ulkoa jotain…

Toinen makrohaaste julkistettiin eilen: aiheena on jotain ”vapaavalintaista ulkoa löytyvää”. Mitä lumen alta paljastaisi tai talvikuvia lähietäisyydeltä. Ei oikein eilen illalla innostanut lähteä kameran kanssa vesiräntäiseen loskaan makroilemaan, mutta tänään! Tänään on kevät, ilta-aurinko paistaa leppeästi, ja vaikka täällä meidän leveysasteilla maassa on etupäässä vain lunta, – mustaa, märkää, raskasta lunta –  voi katseensa ja kameransa kohottaa vähän korkeammalle.

Lähimetsässä tiedän pari hyvää kääpäpuuta. Niitä olen kuvaillut ennenkin ja niiden luona äsken piipahdin.  Totta puhuen keräilen kääpäkuvia, niitä on kansioissani kymmeniä. Mutta tässä siis tuoreet, juuri kuvatut.

Kuvat suurenevat klikkaamalla.

 

 

Makroviikot alkaa

Tänään alkavat elokuun loppuun asti kestävät makroviikot. On kyse valokuvauksen harrastajien haasteesta, ja juuri julkaistussa ensimmäisessä haasteessa lukee näin:

Makroviikoilla on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde LÄHELTÄ! Aloitetaan haastekierros rennosti ja siksi ensimmäisen viikon aiheena kuvataan jotain vapaavalintaista, sisältä kotoa löytyvää.

Minulta kotoa löytyy PALJON vanhoja kirjoja. Yksi niistä liittyy valokuvaukseen. Ja siinä opetetaan makrokuvausta. 🙂 (Otsikolla ”Äidin kaktus kukkii ja se kuvataan”) Minä makrokuvasin sitten sen kohdan… 🙂 .

Kuvat suurenevat klikkaamalla

_________________________________________________

Ja lisää harjoituksia kirjan kuvaamisesta…