Funchalista kohti kotia

Funchal – Madeiran pääkaupunki, jossa asuu enemmän kuin puolet koko saaren väestöstä, on erinomainen lomakohde sikäli, että se ei ole vain rantapaikka. Siellä on oikeaa elämää, siellä on portugalilaisia, tai siis madeiralaisia. Siellä kun asuu lomallaan, ei elä vain turistien keskellä. Ja monesta muustakin syystä se on hyvä lomakohde. Sana Funchal tarkoittaa fenkolia, yksi minun lempparijuureksistani, ja sitä oli paluulennolla ruoassa: peruna-fenkolimuussi, joka oli maustettu valkopippurilla ja rakuunalla. Se oli ihan tavattoman hyvää. Lento meni muutoinkin hyvin, ja ilolla kuuntelin kun heti lennon aluksi kuulutettiin, että meillä on myötätuuli ja että reitti kotiin kiertäisi Pyreneitten ohi. Siis myötätuulessa viiden tunnin lento, ilman isoja turbulensseja, hyvää lukuaikaa, kelpo sapuskaa. Ei huono.

_MG_6728 (Custom)

Hotelli the Cliff Bay hyvästeltiin kymmenen jälkeen ja siitä jäi kyllä hyvät fiilikset. Erityisesti aamiaisia sen  puutarhassa jää kaipaamaan… Ja aamiaisella, aurinkoisen, liki tyynen Atlantin rannalla totesimme, että Madeiralle voisimme tulla kolmannenkin kerran. Madeira on oivallinen lomakohde. Ei erityisen edullinen, mutta siellä on lämmin, se ei ole tolkuttoman kaukana, se on tavattoman kaunis saari, ja kuten sanottu, siellä on paljon erilaisia tekemisen mahdollisuuksia. Ja ne levadat.

Mutta toisaalta ei harmittanut lähteä kotiinkaan. Usein Hangasojalta on vaikeampi lähteä kohti kotia kuin tänään Funchalista :).

Lentokentältä sitten ostimme sen madeira-viinin viinikerholle, joka oli tarkoitus hakea Blandyn ”wine lodgesta”. Mehän kävimme siellä jo perjantaina, se on hieno paikka. Siellä on esittelyjä, maisteluja, museo, kaikenmoista. …

lisää bualia (Custom)

Blandy lodge – Kopio (Custom)

Pehtoorin syntymävuoden bual (puolimakea madeira maksoi 295 euroa, minun syntymävuoden vastaava 340 euroa – parempi vuosikerta ;)) . Niitähän emme ostaneet, emmekä jääneet maistelemaankaan;  (sercial (kuiva), verdelho (puolikuiva), bual (puolimakea) ja malmsey (makea, juuri se jota Suomessa kai eniten myydään ja nautitaan) on joskus tullut aika perusteellisesti testattua. Mielenkiintoinen kokeilu oli lauantaina kun Tokosin ravintolassa söin ananasta joka oli valeltu bualilla.

ananas _ bual (Custom)

Edellisellä (2003) Madeiran reissulla ostimme viinikerholle madeiran, jonka vanhin osa oli vuodelta 1845!! Aivan oikein: liki 200-vuotiasta se oli. Maksoihan se. Mutta meitä oli 10 henkeä maksamassa, -… ks. täältä kuinka tarkkaan mittailimme että kaikki saavat saman verran 😉 Nyt ei siis mitään noin hurjan vanhaa, mutta lentokentän Blandyn ”pikkuputiikista” hankimme taas yhden erikoisuuden. Terrantez on rypäle, jota ei enää Madeirallakaan (eikä missään viljellä) ja se on puolikuivaa makeampaa… siis ihan omanlaistaan. Ostimme aika vanhan: vuodelta 1976 on se.


_MG_6757 (Custom)

Nyt Helsinki – Vantaalla … oltu jo kolme tuntia. Työkaveri tupsahti iloksemme jutustelemaan. Ja vettä tulee mielettömästi. Ja myrskyn uhka painaa päälle. Päästäänkö lähtemään .. nyt koneen ilmoitettu lähtevän puoli tuntia myöhässä.  Alkaa olla puoliyö, ja huomenaamulla pitäisi olla duunissa –  … Soisin pääseväni jo kotiin.

 

Kastetta on vielä

Avaan radion ja alan tiskata.
Lukisivatpa runon, hyvän runon.
Mutta eivät.
En minä jaksa ajatella astioita ja tiskivettä.

Jos olisin oikea äiti
tuosta lapsesta sentään kiittäisin;
se ripustaa leikkejä päivieni puihin.

Nytkin se kohta herää ja me leivotaan
ja se painelee kivoja koloja sämpylöihin.
Saa se painella,
sillä on puhtaat kädet.

(Eeva Heilala)

Tuli mieleen tuo vanha runo, kun tytär äsken kävi, oli.

Mutikaiset

Tuosta Heilalan runosta (tai pidemmän runon lopusta) pidin hyvin paljon silloin kun olin lasten kanssa kotona. Silloin kun tyär oli neljän ja veljensä kaksi ja puoli (kuvissa ovat vähän vanhempina). Olin kotona melkein siihen asti, että poika täytti kolme. Kotihoidontuella ja paikallishistoriaa kirjoitellen olin kauan kotiäitinä. Siihen maailmanaikaan se vielä onnistui, että vain äiti oli kotona. Meille se sopi. Erinomaisesti sopi.

Varia_84

Kastetta on vielä… Taitaa olla aika kauan.

Mutta jos oikein yritän niin näyttäähän se helminauhalta, kristallilta, näyttäähän?
(klikkaamalla näet sen kauneuden)

Kaste ei vähene 1

Kaste ei vähene-3

Kaste ei vähene-2

Kaste ei vähene-4

Kaste ei vähene-5

Kaste ei vähene-7

illalla

 

Kastepisaroita

On päiviä, jolloin heräät ja mietit vain, mihin päin lähtisit lenkille ja mitä tekisit ruoaksi kun tytär ja sisko tulevat syömään. Hieman kaipaat nuortaparia, joka ei tule, kun Juniori on appivanhempiensa kanssa Etelä-Suomessa rippijuhlareissulla.

Nautit puolen vuosisadan lämpimimmästä syyskuun alusta, lähdet aikaisin lenkille, kasvitieteelliseen puutarhaan, jossa yön kaste on vielä kukkien terälehdissä. Mietit, kuinka kauniita ne ovatkaan, etkä ollenkaan tajua, että illalla pisarat näyttävätkin kyyneliltä.

illalla-7

illalla-8

illalla-6

illalla-9

illalla-5

illalla-4

illalla-3

illalla-2-3

Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla,
ja erityisesti tämä viimeinen kannattaa suurentaa.

illalla-2-2

 

Makroviikot (ja teema): Muisto

Makroviikoilla, joihin on nyt siis yhdistetty myös teema, on aiheena MUISTO.

 

Lapsuuteni muistoja on tallennettu vanhalla, nyt kirjahyllyssä olevalla Yachicalla.

Kameraankiin liittyy paljon muistoja, saatikka sillä otettuihin kuviin.

(kuvat suurenevat klikkaamalla) 

 

 

 

 

 

Äitini kuvasi kiitettävän paljon. Kouluikää edeltävältä lapsuusajaltani, samoin veljeni ja sisareni lapsuudesta, on melkein albumillinen kuvia, muistoja. Rusettipäisiä muistoja.

Näiden vuosien jälkeen minusta ei olekaan koskaan otettu noin naisellisia, tai siis tyttömäisiä, kuvia. Kellohelmaiset mekot, pitsikaulukset ja rusetit eivät nyttemmin ole ehkä pukeutumiseni leimallisimpia osia. 🙂

Ihan yhtä paljon kyllä karsastan, vaikka karsastuskoulunkin olen opiskeluvuosina käynyt.

Muiden muistoja on täällä.