Neulottua – Tuulestatemmattua

Huoltoa, korjausta, ennaltaehkäisyä

Huoltohommia
Viikonloppu on ollut jotenkin väljä. Ja kylmä. Aivan jäätävän kylmä, lämpöasteita vain muutama, – niilläkin toki pärjäisi, riittäisivät tähän aikaan vuodesta, mutta kun tuulta oli 7 m/s, puuskissa jopa 11 m/s, ja kun se tuli (kylmältä) mereltä, luoteiselta tai suoraan pohjoisnavalta. Jo lauantaina mietin, että eihän minun ole mikään pakko pyöräillä. Enkä vielä eilenkään ollut saanut asiasta itseäni vakuutettua vaan – pöhkö – hankkiuduin taas baanoille polkemaan. Pyörän turbo-asetus oli käytössä, toisin kuin yleensä.

Kun tänään oli vietävä TREKini korjaamolle (jo pari viikkoa on ollut joku outo rohina ja jumputus vaan jatkuu) ajelin myötätuulessa Pyörä-Suvalaan Etu-Lyöttyyn, mutta rakeita ja lunta kahdeksan kilometrin matkalla tuli sen verran, ettei edes harmittanut jättää pyörää ”kuntoutettavaksi” pariksi päiväksi ja olla pakotettuna pois pyöräilyn parista.

Rokotteista
Toinen mainitsemisen arvoinen syy mennä kaupungille, oli puutiaisrokotteen toinen annos. Oulu on tänä vuonna paitsi Euroopan kulttuuripääkaupunki myös ”Suomen punkkipääkaupunki”, joten katsottiin mekin tarpeelliseksi hankkia rokotteet.

Olen vähän harkinnut myös vyöruusurokotteen ottamista. Kaksi kertaa tavattoman kivuliaan viiruksen uhriksi joutuneena mieluusti välttelen sitä vaikka loppuelämän.

Kahden varsin hinnakkaan (yht. 500 €) rokotuksen antaman suojan luvataan vaikuttavan kymmenisen vuotta. Siis ´vain´ 50 € vuodessa. Minulla on kyllä voimassa olevat reseptit tautiin, ja lupa lääkkeet hankkia heti jos tulee oireita. Kolme ensimmäistä päivää ovat ratkaisevia, ja oireet kyllä tunnistaa jos on kerran taudin kokenut, joten omaehtoisesti/toimisesti voisin reagoida jos olisi tarvetta. Silti. Tiedättehän – – tässä iässä. .. Ehkä ostan itselleni – viimeistään – seuraavan tasavuosikymmenlahjaksi.

Kesää kohti
Viikonloppuna käytiin K-raudassa: kesäkuuksi suunniteltua remppahommaa varten matskuja etsimässä ja kotipihallekin jotain uutta. Vihdoin laitoin auringonkukan siemenet itämään.

Ja sitten jotain muutakin kesäistä lauantaina! Minun viimeisin neuleeni. Yksi saakelin savotta oli koko kesäneule. Kerroinhan jo mökillä, kuinka tällaisen uudenlaisen, ”vaikeista langoista”, varsin teoreettisten ohjeiden, ylhäältä alaspäin neulottavan mallin ja merkillisen palmikkokuvion etc. kanssa tappelin ja tunsin osaamattomuutta: välillä heitinkin koko kutimen syrjään ja mietin huovuttavani sen jollekin pehmolelulle paidaksi.

Sinnillä kuitenkin olen tämän kirjaimellisesti kursinut kokoon.

Puserossa on enemmän virheitä kuin koskaan missään tekeleessäni – huolimatta siitä, että purin tätä moneen kertaan. Sitä paitsi siitä tuli aivan liian isokin. Noh, villapesu ja kevyt linkous auttoivat pinnan tasoittelussa ja kosteana venytin neuletta reilusti, minkä seurauksena se vähän kapeni. Pusero on kyllä ihanan tuntoinen päällä. Ja uusien tynnyrilahjefarkkujeni ja mustan lyhyen nahkatakkini kanssa [lue: alla piilossa] puserolle saattaa viileinä kesäiltoina olla käyttöä. 😂

Mökkielämänmenon juhlaa

Loppiaisen jälkeinen paluu arkeen ja kaamoksen ’virallinen’ päättyminen tänään ei ole muuttanut meidän elämänmenoamme juurikaan.

Saariselkä:

Auringonnousu tänään 11:57.

Auringonlasku tänään 12:36.

Yllätykseksemme pakkanen aamulla laski aika nopeasti liki 30-pakkasasteesta alle -20 asteeseen, ja niinpä olinkin ladulla hämäränhyssyssä puolikymmenen aikoihin. Ketään muuta en puolentoista tunnin aikana nähnytkään. Luistoa ei nimeksikään, mutta ei sillä väliä: pakahduttavan kaunista oli.

Erityisen kaunista, liki idyllistä oli 1½ kilometrin yhdysladulla/metsäladulla, jonka eteläpuolen mökkituttu on tänäkin talvena kelkallaan ajanut, ja tehnyt siitä vielä piston suoraan meidän mökkipihaan. Satumaailmassa saan/saadaan hiihdellä. Ehkä Pehtoorikin sitten taas keväthangilla; nyt on tykännyt tepastella talvikävelyreiteillä, joita on ihan uusiakin tänä talvena avattu ja huollettu (ks. Saariselkä Trails).

Iltapäivällä surffaillin taas ”Islanninneuleet”-Face-keskusteluissa etsien kirjoneulemalliin ideoita tekeillä olevaan neuleliiviin. Ryhmässä keskustelu kävi vilkkaana myös neuleiden epäonnistuneista lopputuloksista ja varsinkin valmiiden neuleiden viimeistelypesuissa tehdyistä mokista. Noh, minullahan oli tähän keskusteluun hyvinkin oma kontribuutioni: Miniän heppaneule Roope-nallen paidaksi (ks. kuva) Oli lohdullista nähdä ja lukea etten suinkaan ole ainoa, joka on töpeksinyt pesuohjelman valinnassa.

Samaisessa ryhmässä hoksautettiin, että nythän on mitä mainion sää lumipestä islantilaisneuleet, miksei muutkin villaneuleet, joita ei kovin tiuhaan tarvi eikä kannata pestä. Lumipesu me on toki ´aina´ pääsiäisen tienoilla tehty matoille, mutta tänään eka kertaa keräsin kaikki täällä mökillä olevat ja paljolti täällä neulomanikin islanninneuleet ja kävin heittelemässä ne puron penkalle raikastumaan ja puhdistumaan.

Tyynyt ja nallet ovat olleetkin ulkotouhuissa jo viikon verran, mutta nyt Pehtoorin Riddari ja paksu Alasuq sekä kolme omaa paitaani kellivät rannalla päivän.

Sapuskan tekoon olen näillä pakkasilla käyttänyt joka päivä melkoisesti aikaa, – kolmen ruokalajin menut jatkuivat siis näin arkenakin. 🙂

Kuvien editointiin, julkaisuun ja postailuun on kulunut hyvinkin muutama tunti.

Ja illat ovat kuluneet telkkaria katsellen. Päivittäisen La Promesan lisäksi joka ilta joku elokuva suoratoistopalveluista, uutisia jopa vältellen (minä välttelen, Pehtoori ei todellakaan), ja samalla takkatulen ääressä istuskellen ja neuloen!

Hyvää mökkielämää tämä tämmöinen.

Liikkuminen Mökkielämää Neulottua Valokuvaus

Pakkasella sisällä – ja ulkona

Mökkiterassin nurkassa Mörkökin hampaat irvessä kun pakkanen kiristää!

Aamupäivällä asteita melkein -30 C, joten päätin, ettei mitään tarvetta rientää ulkoilemaan ja liikkumaan. Pehtoorihan tietty lähti kylille, Aurora-polulle ja ties minne. En liittynyt seuraksi.

Niinpä oli valoisan aikaan oiva tilaisuus – vihdoin – saada joululahjaneuleen kriittinen vaihe tehdyksi: Miniän toivepusero on ehkä vaikein niistä yli 20 islantilaisneuleista, joita olen viime vuosina tehnyt. Tämä ei olekaan ”tavallinen” kaarrokeneule, vaan raglan-hihallinen. Olen sellaisia kyllä joskus opiskeluaikoina tehnytkin, mutta en koskaan sellaista, joka on aika mutkikasta kirjoneuletta koko villapusero. Ei auta kuin sinnillä yrittää. Ei vielä lähelläkään onnistumista.

Toinen tekeillä oleva joululahja vei osan iltapäivästä: Emmiliinille, joka on vajaan kolmen ikävuotensa aikana ehtinyt kiintyä mökkieloon, uusi mökkikuvakirja, jossa myös kuvia serkuistaan. Tyttärentyttärelle Järvenpäähän muistikuvia pohjoisesta…

Ja olihan sitten iltapäivällä kuitenkin ulos lähdettävä: ”maantie vaatii kulkemaan… ”?, ei vaan metsään menin taas. Liukulumisuksilla liikkuminen pehmeässä hangessa vaatii sen verran tekemistä, ettei pakkanenkaan purrut. Vielä sitten puronrannassa ja mökkitiellä tepastelua, jotta ruokahalua tuli hankittua.

Lohimousse-torttuja ja datterine-tölkkitomaateista keitto! Josko huomenna saisin aikaiseksi ja kirjoittelisen reseptit. Pääruoasta ei juuri mainittavaa eikä reseptiikkaa jaettavaksi. 🙂

Puron pulputus kuuluu vielä virtapaikoissa …

Neulottua

QR-koodatut sukat?

Useimmilla taitaa olla puhelimessaa QR-koodin lukija. Paitsi että se lukee koodia, sillä voi myös luoda omia QR-koodeja = koodigeneraattori. Kun avaa QR-appin on siellä alareunassa ”Create” -teksti ja sitä klikkaamalla voit luoda kuvasta, tekstistä, linkistä uuden QR-koodin. Esimerkkinä tein tämän blogin QR-koodin. Skannaamalla tuon linkin puhelimellasi, saat linkin tähän blogiin.

Myös Googlella on qr-koodigeneraattori, jossa on monia ulkoasun editointimahdollisuuksia. Ja tämän linkin takana on simppeli mahdollisuus luoda oma käyntikortti QR-koodiksi.

Viime mökkireissulla neuloin tulevaa Järvenpään reissua varten tuliaisiksi villasukkia, tyttärelle ja tyttärentyttärelle ei ollut vaikea keksiä sukanvarren kuvioita (sydämiä ja piirroshahmoja), mutta millaiset varret tekisin Vävyn sukkiin? – Koodari/nörtti saakoon QR-koodisukat! Ja sellaiset tein. Ei muuta kuin puhelimen generaattoriin nimi ja sitten syntyneestä koodista ruutupaperille malli. Exceliin olisi ollut helpompi tehdä, mutta kun mökillähän ei ole tulostinta, enkä läppäri sylissä voi neuloa. Paksu villalanka ja epätasainen neulontajälki ja kun toisella puolella silmukkavirheitäkin, niin skannaamalla ei tuo koodi aukene, mutta melkein… Ja luulen, että saaja on vain tyytyväinen, ettei henkilöllisyytensä paljastu villasukista. Onpahan ainakin aivan uniikit villurit!

Tuota koodigeneraattoria voi varmaan käyttää moniin tarkoituksiin. Oisko ideoita?

Ja oisko ideoita näiden monien tyynyjen ja sukkien jälkeen vielä lankahyllyissä oleville ylimääräisille langoille? Mitä neuloisin?

Yksi (isotöinen?) kirjoneuletilaus on jo vetämässä, mutta se odottaa mallin julkistamista. ks. handmadebyminttu

Neulottua

Tämän talven neuleita

Viime viikkoina automatkoilla ja La Promesan ääressä ei ole ollut yhtäkään villapuseroa puikoilla, mutta parit normivillasukat olen tehnyt ja neljät lapaset! Yhdet (Pehtoorin) jäivät mökille, ja tässä kolmet vähän pienemmät.

Nuo keskimmäiset olivat minulla käytössä aika kovallakin pakkasella hiihtäessä ja muutenkin ulkona liikkuessa ja olihan ne lämpimät!! Ja mukavat kädessä. Ne on vähän ”tanakat”, tuntuvat melkein rukkasilta, mutta kyllä me molemmat on tykätty noita käyttää.

Ja ne valmistuvat nopsasti ja helposti. Kutosen puikoilla Alafosslopi-langasta tulee valtavan kokoiset tumput, mutta hienopesulla 40-asteessa kutistuvat reilusti, ja kosteana ne voi sitten venytellä sopivan kokoisiksi. Ohje näihin on Mirja Heikkilän Kuura-lapaset. Ohjeessa on myös selkeä ja toimiva huovutusohje. Jos tässä vielä talvi saataisiin … kannattaa kokeilla.

Heikkilän neuleohjesivulla on myös mukavannäköisen pipon ohje: ostin siihenkin jo langat, mutta saattaa mennä syksyn puolelle, että teen. Perheellä taitaa tällä hetkellä olla pipoja tarpeeksi.

Joululahjaneuleista en voinut laittaa kuvia ennen joulua, – en tietenkään. Nyt kun villapaidat ja -takki ovat jo käytössä, laittelen kuvat tähän. Vasemmalla ylhäällä Miniälle ”Tähkä” (Mirja Heikkilän Villaunelmia-kirjasta, keskellä Siiveniskuja systerin miehelle, oikeassa reunassa sekin Heikkilän malli ”Routa”, sen tein plötylopi-langasta kuten Tyär halusikin (Otsikkokuvassa).

Tähkä-neule on ollut kuulemma hyvä ratsastaessa. 🙂 Heppa-hommissa kulkeva Miniä valitsi itse mallin, joten lahja oli oikein mieluisa. Kahdella langalla oli helppo neuloa. Tosin musta Lettlopi-lanka oli ihan mahdottoman karkeaa, minkä vuoksi talvisin muutenkin ´aukeilevat´ käteni välillä hieman kärsivät.

Alhaalla Eepin villatakki. Sen ohje on klassikkokirjasta ”Islantilaisia neuleita” ja sen nimi on Lappi (tai Musti, molempia nimiä näytetään käytettävän). ”Steekkaus” eli pyöröpuikolla sileää neuletta tehdyn puseron leikkaaminen auki ja ”vetoketjuttaminen” ei ole minun juttuja, en todellakaan osaa/uskalla sellaista edes yrittää, joten käytin neuleen ompelijallani. Ja ilokseni Eepi tykkäsikin tästä kovasti. Ja oikealla alhaalla on Emmiliinin kevättalven neule, joka myös on Heikkilän malli, nimeltään Ruska.

Neulottua Oulu

Värejä kaupungissa ja neuleissa

Oulussa tuulee usein, yleensä ´aina´. Ja hyvin usein tuntuu, että tuulee vastaisesti – ihan sama mihin suuntaan olet menossa tai tulossa: mennessä tuulee ja palatessa tuulee. Tänään ei tuullut. EI mistään suunnasta, eikä varsinkaan vastaan. Ja muutenkin sää oli suotuisa ulkoilulle.

Poikkeuksellisesti pyöräilin vasta iltapäivällä, sillä aamulla oli aika optikolle ja sen jälkeen aika varattuna Veripalveluun. Ja olipa aamulla kyllä niin kylmäkin (aamukuudelta +0,6 C) että parempi odotella auringon nousua kunnolla. Kannattihan se!

Silmälasieni uusimisesta ei ole kuin 1½ vuotta, mutta vähän tuntui olevan tarvetta näöntarkastukseen, ja kun edellisellä kerralla löytyi silmänpohjarappeuman merkkejä [perinnöllinenhän se tämäkin juttu on; äidillä ehti jo aika pahaksikin] sain kehotuksen käydä sitäkin tarkistelemassa, vaikka eihän kuivalle rappeumalle ole hoitokeinoa, eikä lääkkeitä. Jos se kehittyy/muuttuu kosteaksi rappeumaksi on syytä aloittaa lääkitys mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Siis ja joka tapauksessa perusteita Instruun menemiselle oli. Ja niinhän siinä sitten kävi, että onhan ne linssit (taas) uusittava, plussaa lisää. Mutta ei muuta huolettavaa.

Iltapäivällä kuljin Maikkulaan, sillä Lankapuutarhaan oli taas asiaa. Eilen sain valmiiksi viimeisimmän neuleeni… En oikein vielä tiedä kenelle. 😅

Malli on VillaUnelmien Vanamo. Ihan ´minun näköiseni´, mutta minulla itselläni on jo viisi islantilaista kaarrokeneuletta. Ja ne kaikki ovat mieluisia ja käytössä, joten ei nyt tälle syksylle tätä.

Neulomatta en enää osaa olla. Kesälläkään. Näistä Siiveniskuja-paidoista tuo sininen on Pehtoorin uusin, – kolmas. Tummanharmaa on vielä vailla käyttäjää. Juniorille ja Vävylle on liian pieni…

Tänään hain lankoja jo joululahjajuttuja varten: pipoja, pantoja, Emmiliinin pusero ja tyttärelle sisäpusero (Plötylopista) on ainakin tarkoitus tikuttaa.

Neulottua Oulu

Harrastusten parissa

Heinäkuun keskelle, kesän lämpöön valmistui viimeisin jumpperini, eikä todellakaan ole mikään keveä kesäneule! Se ei ole kaarrokeneule, vaan siinä on raglanhihat. Sellaisia neuloin muutamia opiskeluaikoina – samalla kun luin tenttiin – kirja pöydällä ja neule sylissä. Luennoille en kudinta vienyt, vaikka siihen aikaan jotkut – varsinkin kasvatustieteilijät sosiologian luennoilla – sellaista harrastivat. Mitä me humanistit katselimme pahasti karsastaen.🤨

Tämän mallin nimi on Riemuneule. Minä kuten monet muutkin tein sen nimenomaan siksi, että siihen saattoi upottaa jämälankoja. Vain kaksi valkoista kerää ja yhden harmaan jouduin tätä varten erikseen ostamaan. Kuvio ja malli on helppo, sitä on kiva kutoa. Nimesin tämän mun versioni mallista ”La Promesa -neuleeksi”, sillä se on syntynyt oikeastaan kokonaan sitä katsoessa (pitkästi toistasataa tuntia siis meni). Mutta koska koko pusero on kirjoneuletta, niin se on kaksinkertainen ja sellaisena paksu ja ihan mahdottoman lämmin. Ehkä talvella sitä voi pitää.

Kenellehän sitten tekisi seuraavan? – Promesaa on vielä ainakin toisen neuleen verran jäljellä.

Tänään muitaki harrastuksia: pyöräillen kuvailemassa pitkin Oulua. Hollihaan salavat eivät mahdu enää kuviin! Kaupungissa oli hyvin hiljaista: lomalaiset ja muutkin mökeillään ja reissussa. Myös taideroskiksia kiertelin etsimässä, enää ei puutu montakaan. 🙂

Ja ruoanlaittoharrastusta tänäänkin, kahdellakin tasolla: paitsi että tein meille makoisan kasvisruokapäivällisen (uunitomaatteja ja gratinoituja kesäkurpitsoja, paahdettuja perunoita ja vähän eiliseltä jäänyttä savukalaa) niin suunnittelin torstain menua. Saadaan ystäviä ruokavieraaksi, ja sehän innostaa ja ilahduttaa, ja vie suunnittelun Italian makumaailmaan; jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sitruunaa ja paljon Cucina Italiaa.

Neulottua Ruoka ja viini

Kesän kuluessa

Tänään on satanut, vähän. Ja on ollut tummaa ja tuulista, iltaan saakka. Silti paljon ulkona.

Keskikesän keittiössä

Viikonlopun tarjoiluissa oli myös maisemakahvilan raparperipiirakka. Nyt vasta sain ensimmäisen piirakan oman maan raparpereista tehtyä. Se on hyvä, helppo ja varsin riittoisa (uunipellinen tuhtia piirakkaa) piirakka, jonka tein viime vuonna eka kertaa. Silloin se syrjäytti kaikki äidin, anopin, omat raparperipiirakkaohjeet, joita en suinkaan ole kokonaan hylännyt. Mutta jos joku muukin on näin myöhässä raparperiensa kanssa, niin tästä hyvä ohje: Maisemakahvilan raparperipiirakka.

Raparperin lisäksi satokaudessa on kesäkurpitsojen aika. Tein (taas!) meille kesäkurpitsapastaa.

Se on jäänyt meille pysyvästi ruokalistoille. Nyt jos koskaan kannattaa kokeilla. Sen ohjeen kirjoitin tähän postaukseen.

Toinen tämän ajan, varsinkin lihan grillauspäivinä, ruoka tai paremminkin lisuke, on parmesaanilla ja mantelijauheella kuorrutettu juuripersilja. Sopii mausteisten liharuokien oheen erinomaisesti. OHJE

Telkkaria kesällä!!

Ulkoilun ja sapuskan lisäksi tästä kesästä näyttää tulevan telkkarin kattelu -kesä. Enkä ole oikein ylpeä itsestäni, mutta näin vain on käymässä. Eilen saimme päätökseen La Promesan ensimmäisen kauden (122 jaksoa!!!) ja samaan aikaan iltapäivälehdessä uutisoitiin, että tämän kuun lopussa Suomessakin alkavassa kolmannessa kaudessa on noin kaksi ja puolisataa jaksoa. Ja välissä toinen kausi, jossa siinäkin kai se 122. Alan pikkusen jo epäillä mielekkyyttä seurata enää; mies vain totesi, että hommaahan lisää lankoja, niin haluatkin katsoa. Ja totta!

Minun on ollut nyt tosi vaikea löytää mieluisia uusia äänikirjoja. Kesästä 2019, jolloin hankin sähköpyörän ja Bookbeatin asiakkuustilin, tähän päivään mennessä, olen kuunnellut melkein 700 kirjaa. Kylläytymistä on nyt ehkä havaittavissa. Ei sentään mitään lukujumia. Enkä taida osata pyöräillä ilman äänikirjoja.

Eikä La Promesassa vielä kaikki! Tämä iltana alkaa TV ykkösellä (ja toki se on myös Areenassa) La Storia. Elsa Moranten historialliset romaanit olivat 1980-luvulla suurenmoisia. Ihan vastikään, ihan vasta roudasin ne kirjahyllystäni antikvariaattiin, mikä on merkki siitä, että ne on olleet tärkeitä. En muistaakseni kuitenkaan koskaan lukenut niitä toista kertaa. Mutta todellakin aion katsoa tv-sarjan.

Semminkin kun ”kesäneule”, paksu kirjoneule jämälangoista, alkaa valmistua ja ylimääräisiä lankoja on vieläkin iso korillinen. Kyllä La Storia ja ainakin La Promesan kakkoskausi niitä tikuttaessa soljuvat.

Mökkielämää Neulottua

Shoppailua ja sisustusta

Eilisen huikean aurinkoisen päivän ilta oli jo kylmä, ja pakkasta yöllä yli 20 astetta. Aamulla pilvet matalalla, pakkasta enää vain vähän, lumihiutaleita vähän ja hyvin kaikki harmaata.

Kerrassaan hyvä päivä lähteä käymään isolla kirkolla tai siis Ivalossa. Kauppalapussa viikon ruoat, apteekki, Alko, ja Ekstra-pisteestä jotain namiskoja, lamppuja ja kevättalven neulomisiin langat. Niin ja pieni matto – pöytäliinaksi. Minähän perinteisesti hankin mökin pöydälle pieniä mattoja niin kuin kaitaliinoiksi. Nyt löytyi sopiva valkoinen mattoliina tai liinamatto. Ja puolet halvempi kuin Pentikin kaitaliina. 😀 Sopivan rustiikkinen ja vaalea kevättalviseen mökkiin.

Ja sitten löytyi nalle! Jolle olikin jo vaatetus mökillä.

Kaunis huovutettu issikka-neule nallella? Kannattiko tehdä? Eikös vaadi aika paljon aikaa ja jonkun verran rahaakin,…? – No eihän se todellakaan ollut tarkoitus tehdä nallelle yhtään mitään. Tarkoitukseni oli viime syksynä tehdä Miniälle Issikka-neule. Teinkin. Ja siitä tuli nallelle sopiva. Tein sitten Miniällekin sopivan joululahjaksi.

Miksi ja miten näin kävi, olen kertonut täällä.

Mutta tänään Ekstra-pisteessä sattui silmiin sopivan kokoinen nalle, vähän lisätoppauksia otin vanhasta tyynystä ja nyt täällä on uusi asukki. Vielä nimetön, laadukkaaseen, huovutettuun islantilaisneuleeseen pukeutunut nalle etsiskelee paikkaa mökissä. Aika hyvin tuntui viihtyvän rantasaunan puoleisen ikkunan luona. Siitä on mukava katsella puronrannalle, seurata vuodenaikojen ja säätilojen vaihtelua.

Nimiäiset pitänemme viikonloppuna. 😀

Neulottua Niitä näitä

Kaarrokeneuleiden maailmaan

Jokunen päivä sitten yritin rohkaista ja kannustaa ystävää siirtymään kirjoneulesukkien neulonnasta kaarrokepuseroihin ja viesteilimme tovin asiasta. Etsiskelin aiheeseen liittyviä linkkejä ja vinkkejä, ja tänään aloittaessani yhtä lasten neuletta, otin kuvia lankavarastoistani. Näissäpä ainekset tämänpäiväiseen postaukseen.

Missään tapauksessa en koe olevani pro, mutta jos minultakin on onnistunut useammankin, tykätyn riddarin (alla kollaasissa niistä kuusi) ja norjalaisvillapaidan neulominen, niin olen varma, että jokainen joka osaa vähänkään (kahdella langalla) neuloa kirjoneuletta ja joka osaa kutoa villasukat, osaa tehdä riddarin.

Riddaristahan on tullut yleisnimi (islantilaisille) kaarrokeneuleille, vaikka se tarkkaan ottaen tarkoittaa yhtä tiettyä, ehkä helpointa, mallia. Juuri sitä, joka on esimerkiksi tämän postauksen artikkelikuvassa.

Kaarrokeneuleissa käytettyjä, tunnettuja lankalaatuja ovat Lopi-langat: Álafosslopi, Léttlopi ja Plötulopi. Ne valmistetaan islanninlampaan villasta, joka koostuu kahdenlaisista kuiduista: sisempi villa on pehmeää, hienoa ja hyvin eristävää, päällysvilla taas pitkää, kiiltävää ja vettähylkivää. Yhdessä näistä muodostuu villalanka, joka on kevyt, vettähylkivä, hengittävä ja lämmin. Lopi-langat ovat alkuperäinen materiaali islantilaisiin kirjoneuleisiin. Noita kaikkia kolmea olen käyttänyt, lisäksi Eepin pinkin neuleen tein Einbandista, joka sekin on ns. Istex-lanka. Mieluisin neulottava ja pidettävä minulle on Lettlopi.

Vain Pehtoorin Alasuq Polarin (kollaasissa ylh. keskellä) sekä muutamat villatyynyt olen tehnyt Alafosslopista. Se on paksu ja siitä syntyy isompikin jumpperi nopeasti (kutosen puikoilla), mutta se on raskas pyöritellä kaarrokevaihetta tehdessä (ainakin olkapäävammaiselle) ja valmis neule on todella paksu. Ja kyllä myös todella lämmin.

Plötulopi on hahtuvalankaa, jota tarvitaan yhteen naisten koon neuleeseen vain kolme, neljä kiekkoa. Tulee todella kevyt ja edullinen, mutta lanka ei ole oikein mieleni. Käsialani ei ole siinä ollenkaan tasaista, ja se vaatii huolellista käsittelyä, ettei katkeile.

Oululaisille voin suositella lankojen hankkimista Lankapuutarhasta. Siellä on yleensä tarjolla käytetyimpien Istex-lankojen (Lettlopi, Álafosslopi ja Plötulopi) värit ja laadut, joten pääsee näkemään värit luonnossa. Samaisesta kaupasta voi kyllä tilata netin kauttakin. Ja nettilankakauppoja on vaikka kuinka paljon.

Myös Ivalon HEP (Halpatalo Extra Piste), josta olen aika monen islantilaisneuleen langat ostanut, toimittaa lankoja verkkokaupastaan. Ja siellä Lettlopi-kerän hinta on halvempi kuin monissa muissa paikoissa ( = 3,90 €, useimmissa 4,50 €). Joka tapauksessa Riddariin tarvittavien lankojen hinta jää alle sataseen. Minun kokoni langat maksavat noin 60 – 70 €).

Ravelry on ehkä suurin neuleohjeita myyvä sivusto. Riddarin ohjeen saa ostaa myös esim. täältä. Tilaamalla Lankava-verkkokaupasta langat saa esim. Siiveniskuja-neuleen ohjeen kaupanpäällisenä. Ja viimeisin neuleeni VUONO on Villaunelmien sivulta.

Viime vuosina on ilmestynyt kymmeniä neulekirjoja, joita on tullut hankituksikin. 🙂

Mallin valinnan jälkeen on edessä värien valinta. Se on mukavaa, – ja ratkaisevaa. Kannattaa surffailla ja inspiroitua. Googleen, Instagramiin tai Pinterestiin haku #Riddari tai se malli, jonka olet päättänyt tehdä. FB:ssa on useampikin kaarrokeneulojien ryhmä. Itse seuraan ja olen saanut paljon vinkkejä, ideoita, väri-inspiraatiota ryhmästä ”Islantilaisneuleet”. Siellä on albumeissa tai hakusanoilla löydettävissä satoja erilaisia riddareita ja muita, ryhmässä kymmeniä tuhansia harrastajia ja kai ammattilaisiakin.

Ja värivalinnan avuksi on olemassa jännä ohjelma. Klikkaa ohjelma auki Sen jälkeen valitse valikosta Istez Lettlopi ja 5 lankaa. Syötä sitten kuvakenttään kuva, jossa on se värimaailma, jonka Riddariisi tai muuhun neuleeseesi haluat. Ja sitten klikkaa ”Pick Yarns”.

Tässä alla kaksi esimerkkiä. Laitoin kaksi kuvaa Saariselän ruskasta – kuinka usein olenkaan tunturissa todennut, että haluan jumpperin juuri ruskan väreissä. Ja tämä ohjelma antaa Lettlopi-langan numerotkin. Värit luonnosta, luonnollisesti.

Tässäkaks

Ainoa, mistä näissä neulomis- tai paremminkin kutomisjutuissa (kuten Pohjanmaan murteissa tavataan sanoa) on varoitettava, on se, että näihin saa aika helposti kehitettyä pahan addiktion. Korona, kotoilu ja kipuilu (niin henkinen kuin fyysinenkin) olivat hyvä kasvualusta kohtuullisen intensiivisen neuloosin synnylle. Eikä loppua näy. Miksi pitäisikään?