Showing: 1 - 10 of 18 RESULTS
Neulottua

Tämän talven neuleita

Viime viikkoina automatkoilla ja La Promesan ääressä ei ole ollut yhtäkään villapuseroa puikoilla, mutta parit normivillasukat olen tehnyt ja neljät lapaset! Yhdet (Pehtoorin) jäivät mökille, ja tässä kolmet vähän pienemmät.

Nuo keskimmäiset olivat minulla käytössä aika kovallakin pakkasella hiihtäessä ja muutenkin ulkona liikkuessa ja olihan ne lämpimät!! Ja mukavat kädessä. Ne on vähän ”tanakat”, tuntuvat melkein rukkasilta, mutta kyllä me molemmat on tykätty noita käyttää.

Ja ne valmistuvat nopsasti ja helposti. Kutosen puikoilla Alafosslopi-langasta tulee valtavan kokoiset tumput, mutta hienopesulla 40-asteessa kutistuvat reilusti, ja kosteana ne voi sitten venytellä sopivan kokoisiksi.  Ohje näihin on Mirja Heikkilän Kuura-lapaset. Ohjeessa on myös selkeä ja toimiva huovutusohje. Jos tässä vielä talvi saataisiin  … kannattaa kokeilla.

Heikkilän neuleohjesivulla on myös mukavannäköisen pipon ohje: ostin siihenkin jo langat, mutta saattaa mennä syksyn puolelle, että teen. Perheellä taitaa tällä hetkellä olla pipoja tarpeeksi.

Joululahjaneuleista en voinut laittaa kuvia ennen joulua, – en tietenkään. Nyt kun villapaidat ja -takki ovat jo käytössä, laittelen kuvat tähän. Vasemmalla ylhäällä Miniälle ”Tähkä” (Mirja Heikkilän Villaunelmia-kirjasta, keskellä Siiveniskuja systerin miehelle, oikeassa reunassa sekin Heikkilän malli ”Routa”, sen tein plötylopi-langasta kuten Tyär halusikin (Otsikkokuvassa).

Tähkä-neule on ollut kuulemma hyvä ratsastaessa. 🙂  Heppa-hommissa kulkeva Miniä valitsi itse mallin, joten lahja oli oikein mieluisa. Kahdella langalla oli helppo neuloa. Tosin musta Lettlopi-lanka oli ihan mahdottoman karkeaa, minkä vuoksi talvisin muutenkin ´aukeilevat´ käteni välillä hieman kärsivät.

Alhaalla Eepin villatakki. Sen ohje on klassikkokirjasta ”Islantilaisia neuleita” ja sen nimi on Lappi (tai Musti, molempia nimiä näytetään käytettävän). ”Steekkaus” eli pyöröpuikolla sileää neuletta tehdyn puseron leikkaaminen auki ja ”vetoketjuttaminen” ei ole minun juttuja, en todellakaan osaa/uskalla sellaista edes yrittää, joten käytin neuleen ompelijallani. Ja ilokseni Eepi tykkäsikin tästä kovasti. Ja oikealla alhaalla on Emmiliinin kevättalven neule, joka myös on Heikkilän malli, nimeltään Ruska.

Neulottua Oulu

Värejä kaupungissa ja neuleissa

Oulussa tuulee usein, yleensä ´aina´. Ja hyvin usein tuntuu, että tuulee vastaisesti – ihan sama mihin suuntaan olet menossa tai tulossa: mennessä tuulee ja palatessa tuulee. Tänään ei tuullut. EI mistään suunnasta, eikä varsinkaan vastaan. Ja muutenkin sää oli suotuisa ulkoilulle.

Poikkeuksellisesti pyöräilin vasta iltapäivällä, sillä aamulla oli aika optikolle ja sen jälkeen aika varattuna Veripalveluun. Ja olipa aamulla kyllä niin kylmäkin (aamukuudelta +0,6 C) että parempi odotella auringon nousua kunnolla. Kannattihan se!

Silmälasieni uusimisesta ei ole kuin 1½ vuotta, mutta vähän tuntui olevan tarvetta näöntarkastukseen, ja kun  edellisellä kerralla löytyi silmänpohjarappeuman merkkejä [perinnöllinenhän se tämäkin juttu on; äidillä ehti jo aika pahaksikin] sain kehotuksen käydä sitäkin tarkistelemassa, vaikka eihän kuivalle rappeumalle ole hoitokeinoa, eikä lääkkeitä. Jos se kehittyy/muuttuu kosteaksi rappeumaksi on syytä aloittaa lääkitys mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Siis ja joka tapauksessa perusteita Instruun menemiselle oli. Ja niinhän siinä sitten kävi, että onhan ne linssit (taas) uusittava, plussaa lisää. Mutta ei muuta huolettavaa.

Iltapäivällä kuljin Maikkulaan, sillä Lankapuutarhaan oli taas asiaa. Eilen sain valmiiksi viimeisimmän neuleeni… En oikein vielä tiedä kenelle. 😅

Malli on VillaUnelmien Vanamo. Ihan ´minun näköiseni´, mutta minulla itselläni on jo viisi islantilaista kaarrokeneuletta. Ja ne kaikki ovat mieluisia ja käytössä, joten ei nyt tälle syksylle tätä.

Neulomatta en enää osaa olla. Kesälläkään. Näistä Siiveniskuja-paidoista tuo sininen on Pehtoorin uusin, – kolmas. Tummanharmaa on vielä vailla käyttäjää. Juniorille ja Vävylle on liian pieni…

Tänään hain lankoja jo joululahjajuttuja varten: pipoja, pantoja, Emmiliinin pusero ja tyttärelle sisäpusero (Plötylopista) on ainakin tarkoitus tikuttaa.

Neulottua Oulu

Harrastusten parissa

Heinäkuun keskelle, kesän lämpöön valmistui viimeisin jumpperini, eikä todellakaan ole mikään keveä kesäneule! Se ei ole kaarrokeneule, vaan siinä on raglanhihat. Sellaisia neuloin muutamia opiskeluaikoina – samalla kun luin tenttiin – kirja pöydällä ja neule sylissä. Luennoille en kudinta vienyt, vaikka siihen aikaan jotkut – varsinkin kasvatustieteilijät sosiologian luennoilla – sellaista harrastivat. Mitä me humanistit katselimme pahasti karsastaen.🤨

Tämän mallin nimi on Riemuneule. Minä kuten monet muutkin tein sen nimenomaan siksi, että siihen saattoi upottaa jämälankoja. Vain kaksi valkoista kerää ja yhden harmaan jouduin tätä varten erikseen ostamaan. Kuvio ja malli on helppo, sitä on kiva kutoa.  Nimesin tämän mun versioni mallista ”La Promesa -neuleeksi”, sillä se on syntynyt oikeastaan kokonaan sitä katsoessa (pitkästi toistasataa tuntia siis meni). Mutta koska koko pusero on kirjoneuletta, niin se on kaksinkertainen ja sellaisena paksu ja ihan mahdottoman lämmin. Ehkä talvella sitä voi pitää.

Kenellehän sitten tekisi seuraavan? – Promesaa on vielä ainakin toisen neuleen verran jäljellä.

Tänään muitaki harrastuksia: pyöräillen kuvailemassa pitkin Oulua. Hollihaan salavat eivät mahdu enää kuviin! Kaupungissa oli hyvin hiljaista: lomalaiset ja muutkin mökeillään ja reissussa. Myös taideroskiksia kiertelin etsimässä, enää ei puutu montakaan. 🙂

Ja ruoanlaittoharrastusta tänäänkin, kahdellakin tasolla: paitsi että tein meille makoisan kasvisruokapäivällisen (uunitomaatteja ja gratinoituja kesäkurpitsoja, paahdettuja perunoita ja vähän eiliseltä jäänyttä savukalaa) niin suunnittelin torstain menua. Saadaan ystäviä ruokavieraaksi, ja sehän innostaa ja ilahduttaa, ja vie suunnittelun Italian makumaailmaan; jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sitruunaa ja paljon Cucina Italiaa.

Neulottua Ruoka ja viini

Kesän kuluessa

Tänään on satanut, vähän. Ja on ollut tummaa ja tuulista, iltaan saakka. Silti paljon ulkona.

Keskikesän keittiössä

Viikonlopun tarjoiluissa oli myös maisemakahvilan raparperipiirakka. Nyt vasta sain ensimmäisen piirakan oman maan raparpereista tehtyä. Se on hyvä, helppo ja varsin riittoisa (uunipellinen tuhtia piirakkaa)  piirakka, jonka tein viime vuonna eka kertaa. Silloin se syrjäytti kaikki äidin, anopin, omat raparperipiirakkaohjeet, joita en suinkaan ole kokonaan hylännyt. Mutta jos joku muukin on näin myöhässä raparperiensa kanssa, niin tästä hyvä ohje: Maisemakahvilan raparperipiirakka.

Raparperin lisäksi satokaudessa on kesäkurpitsojen aika. Tein (taas!) meille kesäkurpitsapastaa.

Se on jäänyt meille pysyvästi ruokalistoille. Nyt jos koskaan kannattaa kokeilla. Sen ohjeen kirjoitin tähän postaukseen.

Toinen tämän ajan, varsinkin lihan grillauspäivinä, ruoka tai paremminkin lisuke, on parmesaanilla ja mantelijauheella kuorrutettu juuripersilja. Sopii mausteisten liharuokien oheen erinomaisesti. OHJE

 

 


Telkkaria kesällä!! 

Ulkoilun ja sapuskan lisäksi tästä kesästä näyttää tulevan telkkarin kattelu -kesä. Enkä ole oikein ylpeä itsestäni, mutta näin vain on käymässä. Eilen saimme päätökseen La Promesan ensimmäisen kauden (122 jaksoa!!!) ja samaan aikaan iltapäivälehdessä uutisoitiin, että tämän kuun lopussa Suomessakin alkavassa kolmannessa kaudessa on noin kaksi ja puolisataa jaksoa. Ja välissä toinen kausi, jossa siinäkin kai se 122. Alan pikkusen jo epäillä mielekkyyttä seurata enää; mies vain totesi, että hommaahan lisää lankoja, niin haluatkin katsoa. Ja totta!

Minun on ollut nyt tosi vaikea löytää mieluisia uusia äänikirjoja. Kesästä 2019, jolloin hankin sähköpyörän ja Bookbeatin asiakkuustilin, tähän päivään mennessä, olen kuunnellut melkein 700 kirjaa. Kylläytymistä on nyt ehkä havaittavissa. Ei sentään mitään lukujumia. Enkä taida osata pyöräillä ilman äänikirjoja.

Eikä La Promesassa vielä kaikki! Tämä iltana alkaa TV ykkösellä (ja toki se on myös Areenassa) La Storia.  Elsa Moranten historialliset romaanit olivat 1980-luvulla suurenmoisia. Ihan vastikään, ihan vasta roudasin ne kirjahyllystäni antikvariaattiin, mikä on merkki siitä, että ne on olleet tärkeitä. En muistaakseni kuitenkaan koskaan lukenut niitä toista kertaa. Mutta todellakin aion katsoa tv-sarjan.

Semminkin kun ”kesäneule”, paksu kirjoneule jämälangoista, alkaa valmistua ja ylimääräisiä lankoja on vieläkin iso korillinen. Kyllä La Storia ja ainakin La Promesan kakkoskausi niitä tikuttaessa soljuvat.

 

Mökkielämää Neulottua

Shoppailua ja sisustusta

Eilisen huikean aurinkoisen päivän ilta oli jo kylmä, ja pakkasta yöllä yli 20 astetta. Aamulla pilvet matalalla, pakkasta enää vain vähän, lumihiutaleita vähän ja hyvin kaikki harmaata.

Kerrassaan hyvä päivä lähteä käymään isolla kirkolla tai siis Ivalossa. Kauppalapussa viikon ruoat, apteekki, Alko, ja Ekstra-pisteestä jotain namiskoja, lamppuja ja kevättalven neulomisiin langat. Niin ja pieni matto – pöytäliinaksi. Minähän perinteisesti hankin mökin pöydälle pieniä mattoja niin kuin kaitaliinoiksi. Nyt löytyi sopiva valkoinen mattoliina tai liinamatto. Ja puolet halvempi kuin Pentikin kaitaliina. 😀 Sopivan rustiikkinen ja vaalea kevättalviseen mökkiin.

Ja sitten löytyi nalle! Jolle olikin jo vaatetus mökillä.

Kaunis huovutettu issikka-neule nallella? Kannattiko tehdä? Eikös vaadi aika paljon aikaa ja jonkun verran rahaakin,…? –  No eihän se todellakaan ollut tarkoitus tehdä nallelle yhtään mitään. Tarkoitukseni oli viime syksynä tehdä Miniälle Issikka-neule. Teinkin. Ja siitä tuli nallelle sopiva. Tein sitten Miniällekin sopivan  joululahjaksi.

Miksi ja miten näin kävi, olen kertonut täällä.

Mutta tänään Ekstra-pisteessä sattui silmiin sopivan kokoinen nalle, vähän lisätoppauksia otin vanhasta tyynystä ja nyt täällä on uusi asukki. Vielä nimetön, laadukkaaseen, huovutettuun islantilaisneuleeseen pukeutunut nalle etsiskelee paikkaa mökissä. Aika hyvin tuntui viihtyvän rantasaunan puoleisen ikkunan luona. Siitä on mukava katsella puronrannalle, seurata vuodenaikojen ja säätilojen vaihtelua.

Nimiäiset pitänemme viikonloppuna. 😀

 

Neulottua Niitä näitä

Kaarrokeneuleiden maailmaan

Jokunen päivä sitten yritin rohkaista ja kannustaa ystävää siirtymään kirjoneulesukkien neulonnasta kaarrokepuseroihin ja viesteilimme tovin asiasta. Etsiskelin aiheeseen liittyviä linkkejä ja vinkkejä, ja tänään aloittaessani yhtä lasten neuletta, otin kuvia lankavarastoistani. Näissäpä ainekset tämänpäiväiseen postaukseen.

Missään tapauksessa en koe olevani pro, mutta jos minultakin on onnistunut useammankin, tykätyn riddarin (alla kollaasissa niistä kuusi) ja norjalaisvillapaidan neulominen, niin olen varma, että jokainen joka osaa vähänkään (kahdella langalla) neuloa kirjoneuletta ja joka osaa kutoa villasukat, osaa tehdä riddarin.

Riddaristahan on tullut yleisnimi (islantilaisille) kaarrokeneuleille, vaikka se tarkkaan ottaen tarkoittaa yhtä tiettyä, ehkä helpointa, mallia. Juuri sitä, joka on esimerkiksi tämän postauksen artikkelikuvassa.

Kaarrokeneuleissa käytettyjä, tunnettuja lankalaatuja ovat Lopi-langat:  Álafosslopi, Léttlopi ja Plötulopi. Ne valmistetaan islanninlampaan villasta, joka koostuu kahdenlaisista kuiduista: sisempi villa on pehmeää, hienoa ja hyvin eristävää, päällysvilla taas pitkää, kiiltävää ja vettähylkivää. Yhdessä näistä muodostuu villalanka, joka on kevyt, vettähylkivä, hengittävä ja lämmin. Lopi-langat ovat alkuperäinen materiaali islantilaisiin kirjoneuleisiin. Noita kaikkia kolmea olen käyttänyt, lisäksi Eepin pinkin neuleen tein Einbandista, joka sekin on ns. Istex-lanka. Mieluisin neulottava ja pidettävä minulle on Lettlopi.

Vain Pehtoorin Alasuq Polarin (kollaasissa ylh. keskellä) sekä muutamat villatyynyt olen tehnyt Alafosslopista. Se on paksu ja siitä syntyy isompikin jumpperi nopeasti (kutosen puikoilla), mutta se on raskas pyöritellä kaarrokevaihetta tehdessä (ainakin olkapäävammaiselle) ja valmis neule on todella paksu. Ja kyllä myös todella lämmin.

Plötulopi on hahtuvalankaa, jota tarvitaan yhteen naisten koon neuleeseen vain kolme, neljä kiekkoa. Tulee todella kevyt ja edullinen, mutta lanka ei ole oikein mieleni. Käsialani ei ole siinä ollenkaan tasaista, ja se vaatii huolellista käsittelyä, ettei katkeile.

Oululaisille voin suositella lankojen hankkimista Lankapuutarhasta. Siellä on yleensä tarjolla käytetyimpien Istex-lankojen (Lettlopi, Álafosslopi ja Plötulopi) värit ja laadut, joten pääsee näkemään värit luonnossa. Samaisesta kaupasta voi kyllä tilata netin kauttakin. Ja nettilankakauppoja on vaikka kuinka paljon.

Myös  Ivalon HEP (Halpatalo Extra Piste), josta olen aika monen islantilaisneuleen langat ostanut, toimittaa lankoja verkkokaupastaan. Ja siellä Lettlopi-kerän hinta on halvempi kuin monissa muissa paikoissa ( = 3,90 €, useimmissa 4,50 €). Joka tapauksessa Riddariin tarvittavien lankojen hinta jää alle sataseen. Minun kokoni langat maksavat noin 60 – 70 €).

Ravelry on ehkä suurin neuleohjeita myyvä sivusto. Riddarin ohjeen saa ostaa myös esim. täältä.  Tilaamalla Lankava-verkkokaupasta langat saa esim. Siiveniskuja-neuleen ohjeen kaupanpäällisenä.  Ja viimeisin neuleeni VUONO on Villaunelmien sivulta.

Viime vuosina on ilmestynyt kymmeniä neulekirjoja, joita on tullut hankituksikin. 🙂

Mallin valinnan jälkeen on edessä värien valinta. Se on mukavaa, – ja ratkaisevaa. Kannattaa surffailla ja inspiroitua. Googleen, Instagramiin tai Pinterestiin haku #Riddari tai  se malli, jonka olet päättänyt tehdä. FB:ssa on useampikin kaarrokeneulojien ryhmä. Itse seuraan ja olen saanut paljon vinkkejä, ideoita, väri-inspiraatiota ryhmästä ”Islantilaisneuleet”.  Siellä on albumeissa tai hakusanoilla löydettävissä satoja erilaisia riddareita ja muita, ryhmässä kymmeniä tuhansia harrastajia ja kai ammattilaisiakin.

Ja värivalinnan avuksi on olemassa jännä ohjelma.  Klikkaa ohjelma auki Sen jälkeen valitse valikosta Istez Lettlopi ja 5 lankaa. Syötä sitten kuvakenttään kuva, jossa on se värimaailma, jonka Riddariisi tai muuhun neuleeseesi haluat. Ja sitten klikkaa ”Pick Yarns”.

Tässä alla kaksi esimerkkiä. Laitoin kaksi kuvaa Saariselän ruskasta – kuinka usein olenkaan tunturissa todennut, että haluan jumpperin juuri ruskan väreissä. Ja tämä ohjelma antaa Lettlopi-langan numerotkin. Värit luonnosta, luonnollisesti.

Tässäkaks

Ainoa, mistä näissä neulomis- tai paremminkin kutomisjutuissa (kuten Pohjanmaan murteissa tavataan sanoa) on varoitettava, on se, että näihin saa aika helposti kehitettyä pahan addiktion. Korona, kotoilu ja kipuilu (niin henkinen kuin fyysinenkin) olivat hyvä kasvualusta kohtuullisen intensiivisen neuloosin synnylle. Eikä loppua näy. Miksi pitäisikään?

Neulottua

Vuono on valmis!

Viimeistelykylvystä kuivunut uusi kaarrokeneuleeni on valmis! Enkä edes mokannut tuon viimeistelyn kanssa, kuten syksyllä Miniän Issikka-jumpperin kanssa kävi.

VillaUnelmia-neulesivustolta löysin tämän mieluiseni ohjeen. Vähän perus-Riddarin -tyylinen, mutta ehkä vähän keveämpi kuvio. Kaarroke on melkein koko ajan kolmella langalla rinnakkain neulottava, mutta silti varsin joutuisasti ja sujuvasti kulki. Tästäkin, kuten ihan ensimmäisestä (omasta) riddaristani, halusin vähän ohjepituutta pidemmän. Näin lämmittää lantion seutuakin, ja ohut tuulitakki mahtuu kunnolla alle.

Ja Lettlopista halusin tämän paidan neuloa. Se on islantilaislangoista suosikkini, ja siitä tulee just hyvä ulkoilupaita kevätladuille ja syksyn patikkapoluille. Tein vielä tavallista isomman koon (M), mutta ohjetta ohuemmilla puikolla (4), joten siitä tuli aika ”tiivis”. Lankojen värit: Tiili (9431), Pinkki (1412), Tummanharmaa (0058) ja pohjaväri on Vaaleanharmaa (0054).

Millehän sitä nyt alkais?

 

Neulottua Niitä näitä

Onnistumisia – ja sitten ei…

Monille asioille piste tänään.

Joulun, mökkielon, välipäivien, uudenvuoden, taas välipäivien, loppiaisen, ja nyt sen jälkeisen sunnuntain pysähdys! Ihan tuhannen hukassa olen ollut päivien, viikonpäivien, jopa kellonaikojen kanssa, mutta tänään. Tänään on ollut päivä, jolloin moni asia nyt valmis, päätöksessä, tehty.

Ja tänään jo oli sopivasti pakkasta, että lenkistä tuli pitkä ja nautittava. Huomenna jo niin lauhaa, että ladulle?

Yläkuva on noin kilometrin päässä kotoamme. Siinä on minun kansakouluni ja kuvan keskellä on ekan luokkani ikkuna.

Merenrantaan kulkuni taas kerran vei. Kaunista on täällä alavilla maillakin. Maisema tasaannuttaa…

Yksi tänään valmistuneista jutuista on riddari (tai oikeammin mukaelma Kria´sta ~ Tiira) Emmiliinille. (Alkuperäinen villatakin ohje löytyy kirjasta Islantilaisia neuleita.) Tämä taisi olla viidestoista islantilais-norjalainen kaarrokeneule, jonka sain valmiiksi, enkä ole yhtäkään kaarroketta aiemmin purkanut näin monta kertaa. Sen siitä saa kun taitamaton yrittää sovellella. Tosin Apsun Mario-paita jos joku oli sovellusta ja se onnistui ihan hyvin.

Tässä kuitenkin kuva tästä pikkuisen neuleesta, jota aikaisintaan ehkä ensi syksynä on kooltaan sopiva. Kauluksen tein tarkoituksella ison, näin on helppo pukea vaikka hupullisen potkupuvun päälle. Valmis se kuitenkin on nyt.

Olihan tämä tarkoitus saada joulupakettiin, mutta … Sattuipa aika iso, itseasiassa ehkä ISOIN moka, jonka ”neulontaurallani” olen tehnyt.

Sattuipa nimittäin näin:

Alkusyksystä kyselin jälkikasvulta puoliskoineen, olisiko kenelläkään toivetta islantilaisvillapaidasta, mielelläni tekisin joululahjaksi. R-miniä toivoi saavansa ”issikka-paidan”. Hän kun viime vuonna palasi nuoruutensa harrastuksen pariin ja käy pari kertaa viikossa ratsastamassa ja paita olisi siellä hyvä ja tulisi käyttöön. Lupasin tehdä. Yhdessä etsittiin sopivaa mallia, ja sen löydyttyä (Tiu-neule) annoin R:lle rahan ja lähetin lankakauppaan valitsemaan mieluisat langat.

Sain neuleen valmiiksi ennen Andalusian matkaa, vaikka mallissa hevosten jalat tuottivat vähän ongelmia ja aiheuttivat purkamista. Ja sitten valmis neule koneeseen (villaohjelmalla, villapesuainetta sekaan, vähän pyykkietikkaa, ja lempeä linkous – sama proseduuri kuin niille noin tusinalle islantilaispaidalle, jotka olen aiemmin neulonut). JA!!!

Kuvat kertonevat! Pusero huopui tasaiseksi, mutta!!! Myös pieneksi! Se on niin tönkki, ettei sitä voi ajatella Eepille tai edes Emmiliinille. Siitä ehkä tulee tyyny tai tonttu mökille! Enkös kerran aiemmin leuhkinutkin, kuinka hyväksi olen oppinut huovutuksessa. Silloin oli TARKOITUSKIN huovuttaa, tällä kertaa ei todellakaan!

Ja ihan oma vika: huolimattomuuttani olin laittanut koneeseen hienopesun (40-astetta ja linkousnopeus 600), enkä hellävaraista villanpesuohjelmaa liki olemattomalla linkouksella. Silloin ei naurattanut.

Joten marraskuun lopussa, Andalusian reissulta palattua aloitin uuden Tiun, joka valmistui parahiksi jouluviikon alussa.  Saaja oli oikein tyytyväinen lahjaansa, joka on just sopiva.

Kuinka ollakkaan perheen pienimmän neuletta en sitten ehtinyt edes aloittaa; Kriá oli vain lankakerinä jouluna. Otin langat mukaan mökile, jossa pusero melkein valmistui. Tänään enää päättely, ja varovainen viimeistelypesu!! Emmiliinin nimipäivä on toukokuussa, joten hyvin ehtii nimpparipakettiin! 🙂

Sitä ennen ehkä jotain muutakin neuletta valmistuu…

Neulottua Ruoka ja viini

Sateella sieniruokaa ja Alasuq

Kantarellirisottoa

Ruokavuodessa on sienien aika. Näin siitä huolimatta, etten ole poiminut sienen sientä, enkä edes käynyt metsässä etsimässä niitä. Siitä huolimatta tänään oli kantarellirisottoa, – poimin sienet Prisman hevi-tiskistä.

Tein samalla ohjeella kun viime vuonnakin, mutta käytin kokonaisen kesäkurpitsan ja vaihdoin mascarponen ranskankermaan, koska mascarponea ei ollut. Hyvin korvautui creme fraichella. Saattoipa ruoka jopa vähän keventyä. Ja hyvää tuli. Suosittelen.

Kolmas Alasuq

Sateella on ollut hyvä viimeistellä koko kesän tekeillä ollut Alasuq, joka on sarjassaan kolmas. Ensimmäisen tein Pehtoorille paksusta Alafosslopi-langasta, sitten tyttärelle Lettlopista (lempparilankani) ohuempi versio ja nyt puikoilla oli ohuin hahtuvalanka – Plötulopi. Tätä aattelin itselleni, lähinnä farkkujen kanssa sisällä pidettäväksi, mutta ei tämä oikein miellytä minua.

Sitä paitsi se on siinä ja siinä, onko se vähän turhan tyköistuva. Pidän siitä, että jumpperi on löysähkö, eikä ihan ”kiinni” ja vähän pidempikin olisi pitänyt tehdä.

Ehkäpä tämän myyn tai annan lahjaksi … pitää miettiä. Olisi tuossa kaarrokkeessakin pitänyt käyttää harmaata taustana, eikä valkoista, niin tuo huikean koboltinsininen kuvio ei olisi noin hyökkäävä. Päällä se ei onneksi erotu noin voimakkaasti.

Nyt olen tehnyt yhteensä kaksitoista kaarrokeneuletta: 6 Riddaria, 3 Alasuqia, 2 Issikkaa ja yhden Vetur Talvi -neuleen.

Sekä Plötulopia että varsinkin Lettlopia olen hamstrannut niin paljon, että ehkä ensi talvena muutama paita vielä tulee tehtyä.

Blogin layout

Taas olen värkkäilyt blogin ulkoasun parissa. Tässä postauksessa kokeilen uutta editoria. Saapa nähdä, siirrynkö käyttämään tätä – ainakaan vielä ei suju ongelmitta, eikä jälki ole lähellekään toivotun kaltaista. Mutta katsellaan. Käsityötä tämäkin.

[Edit: seuraavana aamuna: kyllä tämä jo alkaa näyttää paremmalta… ]

Neulottua Niitä näitä

Neulonta tauolle?

Kauden lopulla? Liekkö kausi vielä ihan lopullaan, mutta kun äsken sain valmiiksi toisen huovutustyöni, niin on onhan se tänne kirjattava.

Yhdeksän aikuisten ja kaksi lasten islantilais-norjalaista neuletta on tullut tehdyksi, joten jämälankoja on kertynyt melkoinen kasa. Linka Neumanin ”Norjalaisia sisustusneuleita” -kirjassa on paljon neuleohjeita, jotka soveltuvat hyvin jämälankojen ”loppusijoituskohteiksi”. Kirjassa on mm. huopien ja tyynyjen ohjeita.

Yhtä kirjan ohjeista käytin pohjaideana ja tein tyynyn mökin isoon nojatuoliin. Tuoli kulkee nimellä ”tohtorin tuoli”, mutta kyllä se Pehtoorin ja Vävyn käytössä eniten taitaa olla. Any way, se mielessä valitsin kuvioita ja värejä kun neuloin ison tyynynpäällisen. Ja huovutin sen!

Jo hiihtolomalle tein itselleni paksun pipon ja koetin huovuttaa sitä; ensimmäinen huovutus ei ihan helposti onnistunut, mutta lämmin pipo se on.

Tyyny sai paljon rajumman kylmä vesi-, kuuma vesi-, linkous-, kuivurikäsittelyn. Ja olen ihan tyytyväinen tulokseen. Paksusta Alafosslop- ja kaksinkertaisesta Lettlopi -langoista tulee nopeasti. Ehkäpä teen toisenkin. Aika hyvin sopisi takkahuoneen tuoleihin, värejä sitäkin varten olisi vielä.

Kuvissa päällinen on vielä märkä eikä siinä ole oikean kokoista sisustustyynyä, mutta selvinnee näinkin millainen se on.

Ja sitten vielä se Eepin neule. Kun veljensä sai Mario-riddarin, tyttö toivoi Peach-kuviota omaan paitaansa. Melkoisen etsimisen ja äpöstämisen jälkeen sain prinsessasta jonkinlaisen mallikuvion tehdyksi, mutta eihän se kaarokkeeseen niin vain uponnutkaan.

Purkamisten ja silmukointien ja kaiken jälkeen kuitenkin päätin puseron tytölle antaa. Onhan se hyvä näin Oulun kylmään kevääseen. Ehkä sitten koululais-Eevikselle joku onnistuneempi kuvio.

Nyt on melkein koko perheelle neulepuserot (ainakin yhdet) tehty, – vain Vävylle en ole tehnyt, mutta hänellepä onkin oma äitinsä tehnyt kaksikin riddaria, joten ei tarvettakaan.

Millehän sitä nyt ryhtyisi?