Showing: 1 - 14 of 14 RESULTS
Mökkielämää Neulottua

Shoppailua ja sisustusta

Eilisen huikean aurinkoisen päivän ilta oli jo kylmä, ja pakkasta yöllä yli 20 astetta. Aamulla pilvet matalalla, pakkasta enää vain vähän, lumihiutaleita vähän ja hyvin kaikki harmaata.

Kerrassaan hyvä päivä lähteä käymään isolla kirkolla tai siis Ivalossa. Kauppalapussa viikon ruoat, apteekki, Alko, ja Ekstra-pisteestä jotain namiskoja, lamppuja ja kevättalven neulomisiin langat. Niin ja pieni matto – pöytäliinaksi. Minähän perinteisesti hankin mökin pöydälle pieniä mattoja niin kuin kaitaliinoiksi. Nyt löytyi sopiva valkoinen mattoliina tai liinamatto. Ja puolet halvempi kuin Pentikin kaitaliina. 😀 Sopivan rustiikkinen ja vaalea kevättalviseen mökkiin.

Ja sitten löytyi nalle! Jolle olikin jo vaatetus mökillä.

Kaunis huovutettu issikka-neule nallella? Kannattiko tehdä? Eikös vaadi aika paljon aikaa ja jonkun verran rahaakin,…? –  No eihän se todellakaan ollut tarkoitus tehdä nallelle yhtään mitään. Tarkoitukseni oli viime syksynä tehdä Miniälle Issikka-neule. Teinkin. Ja siitä tuli nallelle sopiva. Tein sitten Miniällekin sopivan  joululahjaksi.

Miksi ja miten näin kävi, olen kertonut täällä.

Mutta tänään Ekstra-pisteessä sattui silmiin sopivan kokoinen nalle, vähän lisätoppauksia otin vanhasta tyynystä ja nyt täällä on uusi asukki. Vielä nimetön, laadukkaaseen, huovutettuun islantilaisneuleeseen pukeutunut nalle etsiskelee paikkaa mökissä. Aika hyvin tuntui viihtyvän rantasaunan puoleisen ikkunan luona. Siitä on mukava katsella puronrannalle, seurata vuodenaikojen ja säätilojen vaihtelua.

Nimiäiset pitänemme viikonloppuna. 😀

 

Neulottua Niitä näitä

Kaarrokeneuleiden maailmaan

Jokunen päivä sitten yritin rohkaista ja kannustaa ystävää siirtymään kirjoneulesukkien neulonnasta kaarrokepuseroihin ja viesteilimme tovin asiasta. Etsiskelin aiheeseen liittyviä linkkejä ja vinkkejä, ja tänään aloittaessani yhtä lasten neuletta, otin kuvia lankavarastoistani. Näissäpä ainekset tämänpäiväiseen postaukseen.

Missään tapauksessa en koe olevani pro, mutta jos minultakin on onnistunut useammankin, tykätyn riddarin (alla kollaasissa niistä kuusi) ja norjalaisvillapaidan neulominen, niin olen varma, että jokainen joka osaa vähänkään (kahdella langalla) neuloa kirjoneuletta ja joka osaa kutoa villasukat, osaa tehdä riddarin.

Riddaristahan on tullut yleisnimi (islantilaisille) kaarrokeneuleille, vaikka se tarkkaan ottaen tarkoittaa yhtä tiettyä, ehkä helpointa, mallia. Juuri sitä, joka on esimerkiksi tämän postauksen artikkelikuvassa.

Kaarrokeneuleissa käytettyjä, tunnettuja lankalaatuja ovat Lopi-langat:  Álafosslopi, Léttlopi ja Plötulopi. Ne valmistetaan islanninlampaan villasta, joka koostuu kahdenlaisista kuiduista: sisempi villa on pehmeää, hienoa ja hyvin eristävää, päällysvilla taas pitkää, kiiltävää ja vettähylkivää. Yhdessä näistä muodostuu villalanka, joka on kevyt, vettähylkivä, hengittävä ja lämmin. Lopi-langat ovat alkuperäinen materiaali islantilaisiin kirjoneuleisiin. Noita kaikkia kolmea olen käyttänyt, lisäksi Eepin pinkin neuleen tein Einbandista, joka sekin on ns. Istex-lanka. Mieluisin neulottava ja pidettävä minulle on Lettlopi.

Vain Pehtoorin Alasuq Polarin (kollaasissa ylh. keskellä) sekä muutamat villatyynyt olen tehnyt Alafosslopista. Se on paksu ja siitä syntyy isompikin jumpperi nopeasti (kutosen puikoilla), mutta se on raskas pyöritellä kaarrokevaihetta tehdessä (ainakin olkapäävammaiselle) ja valmis neule on todella paksu. Ja kyllä myös todella lämmin.

Plötulopi on hahtuvalankaa, jota tarvitaan yhteen naisten koon neuleeseen vain kolme, neljä kiekkoa. Tulee todella kevyt ja edullinen, mutta lanka ei ole oikein mieleni. Käsialani ei ole siinä ollenkaan tasaista, ja se vaatii huolellista käsittelyä, ettei katkeile.

Oululaisille voin suositella lankojen hankkimista Lankapuutarhasta. Siellä on yleensä tarjolla käytetyimpien Istex-lankojen (Lettlopi, Álafosslopi ja Plötulopi) värit ja laadut, joten pääsee näkemään värit luonnossa. Samaisesta kaupasta voi kyllä tilata netin kauttakin. Ja nettilankakauppoja on vaikka kuinka paljon.

Myös  Ivalon HEP (Halpatalo Extra Piste), josta olen aika monen islantilaisneuleen langat ostanut, toimittaa lankoja verkkokaupastaan. Ja siellä Lettlopi-kerän hinta on halvempi kuin monissa muissa paikoissa ( = 3,90 €, useimmissa 4,50 €). Joka tapauksessa Riddariin tarvittavien lankojen hinta jää alle sataseen. Minun kokoni langat maksavat noin 60 – 70 €).

Ravelry on ehkä suurin neuleohjeita myyvä sivusto. Riddarin ohjeen saa ostaa myös esim. täältä.  Tilaamalla Lankava-verkkokaupasta langat saa esim. Siiveniskuja-neuleen ohjeen kaupanpäällisenä.  Ja viimeisin neuleeni VUONO on Villaunelmien sivulta.

Viime vuosina on ilmestynyt kymmeniä neulekirjoja, joita on tullut hankituksikin. 🙂

Mallin valinnan jälkeen on edessä värien valinta. Se on mukavaa, – ja ratkaisevaa. Kannattaa surffailla ja inspiroitua. Instagramiin tai Pinterestiin haku #Riddari tai  se malli, jonka olet päättänyt tehdä. FB:ssa on useampikin kaarrokeneulojien ryhmä. Itse seuraan ja olen saanut paljon vinkkejä, ideoita, väri-inspiraatiota ryhmästä ”Islantilaisneuleet”.  Siellä on albumeissa tai hakusanoilla löydettävissä satoja erilaisia riddareita ja muita, ryhmässä kymmeniä tuhansia harrastajia ja kai ammattilaisiakin.

Ja värivalinnan avuksi on olemassa jännä ohjelma.  Klikkaa ohjelma auki Sen jälkeen valitse valikosta Istez Lettlopi ja 5 lankaa. Syötä sitten kuvakenttään kuva, jossa on se värimaailma, jonka Riddariisi tai muuhun neuleeseesi haluat.

Ja PICK YARNS (kliks!)

Tässä alla kaksi esimerkkiä. Laitoin kaksi kuvaa Saariselän ruskasta – kuinka usein olenkaan tunturissa todennut, että haluan jumpperin juuri ruskan väreissä. Ja tämä ohjelma antaa Lettlopi-langan numerotkin. Värit luonnosta, luonnollisesti.

Tässäkaks

Ainoa, mistä näissä neulomis- tai paremminkin kutomisjutuissa (kuten Pohjanmaan murteissa tavataan sanoa) on varoitettava, on se, että näihin saa aika helposti kehitettyä pahan addiktion. Korona, kotoilu ja kipuilu (niin henkinen kuin fyysinenkin) olivat hyvä kasvualusta kohtuullisen intensiivisen neuloosin synnylle. Eikä loppua näy. Miksi pitäisikään?

Neulottua

Vuono on valmis!

Viimeistelykylvystä kuivunut uusi kaarrokeneuleeni on valmis! Enkä edes mokannut tuon viimeistelyn kanssa, kuten syksyllä Miniän Issikka-jumpperin kanssa kävi.

VillaUnelmia-neulesivustolta löysin tämän mieluiseni ohjeen. Vähän perus-Riddarin -tyylinen, mutta ehkä vähän keveämpi kuvio. Kaarroke on melkein koko ajan kolmella langalla rinnakkain neulottava, mutta silti varsin joutuisasti ja sujuvasti kulki. Tästäkin, kuten ihan ensimmäisestä (omasta) riddaristani, halusin vähän ohjepituutta pidemmän. Näin lämmittää lantion seutuakin, ja ohut tuulitakki mahtuu kunnolla alle.

Ja Lettlopista halusin tämän paidan neuloa. Se on islantilaislangoista suosikkini, ja siitä tulee just hyvä ulkoilupaita kevätladuille ja syksyn patikkapoluille. Tein vielä tavallista isomman koon (M), mutta ohjetta ohuemmilla puikolla (4), joten siitä tuli aika ”tiivis”. Lankojen värit: Tiili (9431), Pinkki (1412), Tummanharmaa (0058) ja pohjaväri on Vaaleanharmaa (0054).

Millehän sitä nyt alkais?

 

Neulottua Niitä näitä

Onnistumisia – ja sitten ei…

Monille asioille piste tänään.

Joulun, mökkielon, välipäivien, uudenvuoden, taas välipäivien, loppiaisen, ja nyt sen jälkeisen sunnuntain pysähdys! Ihan tuhannen hukassa olen ollut päivien, viikonpäivien, jopa kellonaikojen kanssa, mutta tänään. Tänään on ollut päivä, jolloin moni asia nyt valmis, päätöksessä, tehty.

Ja tänään jo oli sopivasti pakkasta, että lenkistä tuli pitkä ja nautittava. Huomenna jo niin lauhaa, että ladulle?

Yläkuva on noin kilometrin päässä kotoamme. Siinä on minun kansakouluni ja kuvan keskellä on ekan luokkani ikkuna.

Merenrantaan kulkuni taas kerran vei. Kaunista on täällä alavilla maillakin. Maisema tasaannuttaa…

Yksi tänään valmistuneista jutuista on riddari (tai oikeammin mukaelma Kria´sta ~ Tiira) Emmiliinille. (Alkuperäinen villatakin ohje löytyy kirjasta Islantilaisia neuleita.) Tämä taisi olla viidestoista islantilais-norjalainen kaarrokeneule, jonka sain valmiiksi, enkä ole yhtäkään kaarroketta aiemmin purkanut näin monta kertaa. Sen siitä saa kun taitamaton yrittää sovellella. Tosin Apsun Mario-paita jos joku oli sovellusta ja se onnistui ihan hyvin.

Tässä kuitenkin kuva tästä pikkuisen neuleesta, jota aikaisintaan ehkä ensi syksynä on kooltaan sopiva. Kauluksen tein tarkoituksella ison, näin on helppo pukea vaikka hupullisen potkupuvun päälle. Valmis se kuitenkin on nyt.

Olihan tämä tarkoitus saada joulupakettiin, mutta … Sattuipa aika iso, itseasiassa ehkä ISOIN moka, jonka ”neulontaurallani” olen tehnyt.

Sattuipa nimittäin näin:

Alkusyksystä kyselin jälkikasvulta puoliskoineen, olisiko kenelläkään toivetta islantilaisvillapaidasta, mielelläni tekisin joululahjaksi. R-miniä toivoi saavansa ”issikka-paidan”. Hän kun viime vuonna palasi nuoruutensa harrastuksen pariin ja käy pari kertaa viikossa ratsastamassa ja paita olisi siellä hyvä ja tulisi käyttöön. Lupasin tehdä. Yhdessä etsittiin sopivaa mallia, ja sen löydyttyä (Tiu-neule) annoin R:lle rahan ja lähetin lankakauppaan valitsemaan mieluisat langat.

Sain neuleen valmiiksi ennen Andalusian matkaa, vaikka mallissa hevosten jalat tuottivat vähän ongelmia ja aiheuttivat purkamista. Ja sitten valmis neule koneeseen (villaohjelmalla, villapesuainetta sekaan, vähän pyykkietikkaa, ja lempeä linkous – sama proseduuri kuin niille noin tusinalle islantilaispaidalle, jotka olen aiemmin neulonut). JA!!!

Kuvat kertonevat! Pusero huopui tasaiseksi, mutta!!! Myös pieneksi! Se on niin tönkki, ettei sitä voi ajatella Eepille tai edes Emmiliinille. Siitä ehkä tulee tyyny tai tonttu mökille! Enkös kerran aiemmin leuhkinutkin, kuinka hyväksi olen oppinut huovutuksessa. Silloin oli TARKOITUSKIN huovuttaa, tällä kertaa ei todellakaan!

Ja ihan oma vika: huolimattomuuttani olin laittanut koneeseen hienopesun (40-astetta ja linkousnopeus 600), enkä hellävaraista villanpesuohjelmaa liki olemattomalla linkouksella. Silloin ei naurattanut.

Joten marraskuun lopussa, Andalusian reissulta palattua aloitin uuden Tiun, joka valmistui parahiksi jouluviikon alussa.  Saaja oli oikein tyytyväinen lahjaansa, joka on just sopiva.

Kuinka ollakkaan perheen pienimmän neuletta en sitten ehtinyt edes aloittaa; Kriá oli vain lankakerinä jouluna. Otin langat mukaan mökile, jossa pusero melkein valmistui. Tänään enää päättely, ja varovainen viimeistelypesu!! Emmiliinin nimipäivä on toukokuussa, joten hyvin ehtii nimpparipakettiin! 🙂

Sitä ennen ehkä jotain muutakin neuletta valmistuu…

Neulottua Ruoka ja viini

Sateella sieniruokaa ja Alasuq

Kantarellirisottoa

Ruokavuodessa on sienien aika. Näin siitä huolimatta, etten ole poiminut sienen sientä, enkä edes käynyt metsässä etsimässä niitä. Siitä huolimatta tänään oli kantarellirisottoa, – poimin sienet Prisman hevi-tiskistä.

Tein samalla ohjeella kun viime vuonnakin, mutta käytin kokonaisen kesäkurpitsan ja vaihdoin mascarponen ranskankermaan, koska mascarponea ei ollut. Hyvin korvautui creme fraichella. Saattoipa ruoka jopa vähän keventyä. Ja hyvää tuli. Suosittelen.

Kolmas Alasuq

Sateella on ollut hyvä viimeistellä koko kesän tekeillä ollut Alasuq, joka on sarjassaan kolmas. Ensimmäisen tein Pehtoorille paksusta Alafosslopi-langasta, sitten tyttärelle Lettlopista (lempparilankani) ohuempi versio ja nyt puikoilla oli ohuin hahtuvalanka – Plötulopi. Tätä aattelin itselleni, lähinnä farkkujen kanssa sisällä pidettäväksi, mutta ei tämä oikein miellytä minua.

Sitä paitsi se on siinä ja siinä, onko se vähän turhan tyköistuva. Pidän siitä, että jumpperi on löysähkö, eikä ihan ”kiinni” ja vähän pidempikin olisi pitänyt tehdä.

Ehkäpä tämän myyn tai annan lahjaksi … pitää miettiä. Olisi tuossa kaarrokkeessakin pitänyt käyttää harmaata taustana, eikä valkoista, niin tuo huikean koboltinsininen kuvio ei olisi noin hyökkäävä. Päällä se ei onneksi erotu noin voimakkaasti.

Nyt olen tehnyt yhteensä kaksitoista kaarrokeneuletta: 6 Riddaria, 3 Alasuqia, 2 Issikkaa ja yhden Vetur Talvi -neuleen.

Sekä Plötulopia että varsinkin Lettlopia olen hamstrannut niin paljon, että ehkä ensi talvena muutama paita vielä tulee tehtyä.

Blogin layout

Taas olen värkkäilyt blogin ulkoasun parissa. Tässä postauksessa kokeilen uutta editoria. Saapa nähdä, siirrynkö käyttämään tätä – ainakaan vielä ei suju ongelmitta, eikä jälki ole lähellekään toivotun kaltaista. Mutta katsellaan. Käsityötä tämäkin.

[Edit: seuraavana aamuna: kyllä tämä jo alkaa näyttää paremmalta… ]

Neulottua Niitä näitä

Neulonta tauolle?

Kauden lopulla? Liekkö kausi vielä ihan lopullaan, mutta kun äsken sain valmiiksi toisen huovutustyöni, niin on onhan se tänne kirjattava.

Yhdeksän aikuisten ja kaksi lasten islantilais-norjalaista neuletta on tullut tehdyksi, joten jämälankoja on kertynyt melkoinen kasa. Linka Neumanin ”Norjalaisia sisustusneuleita” -kirjassa on paljon neuleohjeita, jotka soveltuvat hyvin jämälankojen ”loppusijoituskohteiksi”. Kirjassa on mm. huopien ja tyynyjen ohjeita.

Yhtä kirjan ohjeista käytin pohjaideana ja tein tyynyn mökin isoon nojatuoliin. Tuoli kulkee nimellä ”tohtorin tuoli”, mutta kyllä se Pehtoorin ja Vävyn käytössä eniten taitaa olla. Any way, se mielessä valitsin kuvioita ja värejä kun neuloin ison tyynynpäällisen. Ja huovutin sen!

Jo hiihtolomalle tein itselleni paksun pipon ja koetin huovuttaa sitä; ensimmäinen huovutus ei ihan helposti onnistunut, mutta lämmin pipo se on.

Tyyny sai paljon rajumman kylmä vesi-, kuuma vesi-, linkous-, kuivurikäsittelyn. Ja olen ihan tyytyväinen tulokseen. Paksusta Alafosslop- ja kaksinkertaisesta Lettlopi -langoista tulee nopeasti. Ehkäpä teen toisenkin. Aika hyvin sopisi takkahuoneen tuoleihin, värejä sitäkin varten olisi vielä.

Kuvissa päällinen on vielä märkä eikä siinä ole oikean kokoista sisustustyynyä, mutta selvinnee näinkin millainen se on.

Ja sitten vielä se Eepin neule. Kun veljensä sai Mario-riddarin, tyttö toivoi Peach-kuviota omaan paitaansa. Melkoisen etsimisen ja äpöstämisen jälkeen sain prinsessasta jonkinlaisen mallikuvion tehdyksi, mutta eihän se kaarokkeeseen niin vain uponnutkaan.

Purkamisten ja silmukointien ja kaiken jälkeen kuitenkin päätin puseron tytölle antaa. Onhan se hyvä näin Oulun kylmään kevääseen. Ehkä sitten koululais-Eevikselle joku onnistuneempi kuvio.

Nyt on melkein koko perheelle neulepuserot (ainakin yhdet) tehty, – vain Vävylle en ole tehnyt, mutta hänellepä onkin oma äitinsä tehnyt kaksikin riddaria, joten ei tarvettakaan.

Millehän sitä nyt ryhtyisi?

Isovanhemmuus Neulottua Niitä näitä

Kylmää ja lämmintä – Mario-riddari

Aurinko paistaa, mutta jostain Siperian talvesta tuulee.

Aika nopsasti luovutin ulkoilut. Passin ja henkilökortin kävin hakemassa toimipaikasta, pyörällä, ja olin konttajäässä kun kotiin palasin. Positiivista oli, että vanhaa passia ei tarvinnut luovuttaa pois. Olisipa saanut pitää itsellään ne kaikki, varsinkin 70-luvun lopun ja  80-luvun alun passit, joihin keräsin leimatkin. Autolla Euroopassa ristiin rastiin ajellessa tuli kaikilla raja-asemilla pyydettyä leimat. Itäblogissa ne kyllä iskettiin pyytämättäkin. Olispa kyllä mukava, kun olis vielä vanhatkin passit. Ei ole. Onneksi on sentään uusi: viiden viikon päästä sitä tarvitsen. 😀

Jos aamupäivällä oli kylmää, niin iltapäivällä lämmintä: tein eiliseltä kuvia, pientä tuskanhikeä niitä värkätessä, mutta nyt ovat toimitettuna niitä tarvitseville. Ja tein ruokaa. Simppeliä mutta keittiössä kuitenkin ihan lämmintä.

Ja lämmin olo tuli, kun sain antaa lämmintä ja yllärin saaja oli ihan mielissään. Vähän pelkäsin, että olkiaan kohautellen poika suhtautuu, mutta ilahtui kovin. Halusi heti päälleen ja eikä ole kotona suostunut yltään riisumaan. Näin siitä huolimatta, että hyvin lämmin on villapaitansa.

Apsuhan ennen mökille lähtöämme toivoi saavansa oman riddarinsa hänkin, kun näki kummitädilleen tekemäni puseron, jota olin juuri silloin postipakettiin pakkaamassa. Sanoi haluavansa sellaisen ”ku isillä on”. Siis perusriddarin tilaus. Etsin lasten malleja ja kokoja, löytämättä.

Löysin heppatytöille suunnitellut neuleet, jollainen on pian Eevikselle valmis, ja siitä sitten ihan itse muokkailin. Ensin aioin vain jotain porokuvioita laitella, mutta sitten keksin MARIO! Voisi olla aika mieluinen. ..  Ivalosta lisää lankoja ja mökillä Mario-riddari valmistui! Varmasti on rakkaudella neulottu ja ihan uniikki!

Löysin (FB-ryhmän avulla) sivuston, jolla voi suunnitella omia neulemalleja ja ainakin kuvioita. Siellä aikani ”pikselöin” Mario-kuvia silmukkariveiksi, ja sain kuin sainkin Marion sopimaan kaarrokkeeseen. Vähän jännitti kavennusten etc. kanssa: minähän en minäkään neulesuunnittelija ole. Kunhan yleensä valmiista mallista tikutan menemään, mutta päätin kokeilla! Ja jippijaajee! Apsu oli niin iloinen! Ja puseron kokokin just sopiva.

Lankana on Lettlopi (ei kuulemma yhtään kutita, sanoi poika).

Neulottua Niitä näitä

Tyttärellekin Alasuq

Nyt on posti sitten kulkenut erinomaisen nopeasti. Viime viikolla kirjepaketti Oulu-Kotka -välillä viipyi yhdeksän päivää, mutta perjantaina puolelta päivin Järvenpäähän postittamani paketti olikin tänään maanantaina alkuiltapäivällä perillä. Tytär sai toivomansa neuleen. Malli on sama kuin Pehtoorin paidassa: Linka Neumanin Alasuq.

Pehtoorilla on  Polar-versio lankana paksu Alafosslopi, mutta tässä on Lettlopi, siis se sama kuin kaikissa riddareissa, jotka olen neulonut. Värit Tytär valitsi itse, halusi ruskan sävyjä tähän toiseen paitaansa (ensimmäinen on kuulemma ”talvipaita”). Tässä värit tuhkanharmaa (0056), valkoinen (0051), mimosankeltainen (1703), granaattiomena  (1409) ja tiili (9431). Mie sitten sovittelin värit paikoilleen parhaaksi katsomallani tavalla.

Ja oikeastaan koko kaarroke (joka on melkein kaksi kertaa korkeampi kuin riddareissa tai monissa muissakaan malleissa) tuli tehtyä kahteen kertaan, on se sen verran haastava. Tai minä tumpelo. Purkuhommia oli siitä huolimatta, että Pehtoorin saman mallin paksumman version tein melkein kokonaan purkamatta. Mutta edelleen pidän tästä mallista hyvin paljon.

Islannin neuleista puheen ollen … monena kertana kun olen ollut ladulla riddari päällä. on tullut kohdattua yksi tai kaksi hiihtäjää samanmoinen paita yllään (enimmäkseen naisia, niin ja Luttojokivarressa ne koirat :D) ) ja melkein ääneen tervehdimme, ainakin hymyilemme ja pieni heilahdus sauvalla. Vähän niinkuin motoristit, karavaanarit, onnikkakuskit tervehtivät toisiaan tienpäällä. 🙂 Samaa heimoa ollaan.

Tänään neulontaharrastuksen, koronan laukaiseman neuloosin jatkumiselle luvattiin mahdollisuuksia ja toiveita jatkumisesta tulevaisuudessakin, sillä aloitin – lääkärin määräyksestä – fysioterapian olkapääni elvyttämiseksi. Kortisonipiikit ovat lähes vieneet kivut,  mutta ”sehän on vain tulipalon sammuttamista” sanoi sekä lääkäri että fyssari. Kumpikaan ei kieltänyt kutomista, molemmat kehottivat jatkamaan hiihtämistä ja totesivat, että liike on lääke, mutta on huolehdittava, että tämä lääke annostellaan oikein.

No nyt on sitten pitkäkestoinen kuntoutus aloitettu. Mikä tuntuu oikein hyvälle jutulle. Asiansa osaavalta ja mukavalta vaikutti tämä nuorehko mies, joka ei ollut millään muotoa tuomitseva tai motkottava, neuvoi ja ohjasi rauhassa ja huolella. Kyllä tämä tästä.

Apsu onkin jo tilannut itselleen paidan. 😀

Neulottua Niitä näitä

Norjalainen villapaita mökkipihalle

Mies tuli vuonolta näyttäen huonolta norjalaispaitoineen,Poljennon rennon ja hennon John Lennon loi viehätystaitoineen.
– –

Noinhan se Juicen ”Norjalainen villapaita” -laulu menee… Nyt on miehellä uusi norjalainen villapaita, mutta eipä tuo silti huonolta näytä.

 

Malli on Linka Neumannin Alasuq-Polar, jonka ohje on ilmaiseksi ladattavissa Ravelry-yhteisön sivulta. Minulla on Neumannin kirjakin, jossa on tästä mallista myös ohuempi versio. Moniin norjalaisiin malleihin käytetään islantilaisia lankoja, niin tähänkin.

Perheen riddarit tein Lettlopi-langoista, oman Vetur-neuleeni Plötylopista ja nyt halusin kokeilla paksua kutospuikoilla neulottavaa Alafosslopia.

Tuleehan sillä ihan eri vauhdilla valmista kuin ohuemmalla Lettlopilla, mutta en silti ihastunut lankaan. Tässä mallissa on aika paljon kolmella langalla yhtä aikaa neulomista, ja kaarrokevaiheessa puseron tekele on jo melko raskas käännellä ja puikot on niin paksut pötikät, että sekin hidastaa. Ennen viimeistelypesua ja tasokuivausta neule on melkoista möpelikköä. Minun käsialani on aika tiukka, ja tämän langan kanssa silmukat tahtoivat paikoin upota.

Värit valitsin mielessäni Saariselän tunturit ruskan hehkussa: riekonmarjat, vaivaiskoivut ja tupasvillat ovat puserossa. Nyt en enää ole ihan täysin tyytyväinen tapaani yhdistellä niitä, mutta kyllä tästä Pehtoorille loppusyksyn iltoihin ja talven lumitöihin kelvollinen mökkipusero tuli. Sisäkäyttöön Alafosslopi-paidoista ei edes sähkönsäästöaikojen alennetuissa lämpötiloissa ole.  Sopii hyvin ulkokäyttöön takin sijaan, eikä kahise, on lämmin ja pitää kosteutta.

Värit ovat suklaanruskea (0867), onnellinen punainen (0047), beessi/kaura (0085), kullankeltainen (9964) ja valkoinen (0051). 

~~~~~~~~~~~~

PS. Eilisessä postauksessa ollut kysely toimii nyt, joten annan sen ponnahdella esiin vielä tämän illan; katsellaan huomenissa äänestyksen tulos.

Neulottua Ruoka ja viini

Herkkuruokaa ja uusi islantilainen neule

Tänään on ollut hiihtopäivä ja perhepäivällispäivä. Hyvä päivä. 

Juniori toi tullessaan yhden parhaista samppanjoista (Egly-Ouriert) ikinä. Kukkiakin toivat, ja Eevis oman viehättävän itsensä, Apsu hyvän ruokahalunsa ja jälkkäri-ihastuksensa. 

Päivän menussa oli blinejä (valmiina ostettu Kauppahallista M:lta: ei tarvitse kärryttää kotona, hyviä tulee näistä, kun lämmittää voin kera kuumassa uunissa!) ja perinteiset tykötarpeet (smetana, siianmäti ja punasipulihakkelus) sekä erinomaista poromoussea uudella twistillä (kirjoittelen tässä joku päivä ohjeen) ja hyvää Hangasojan suolasienistä tehtyä sienisalaattia.

Lisukkeena vielä salaatti, jossa pikkubambupyyn munia (maistuivat ihan kananmunille, minuutin keittoaika riittää ihan hyvin) ja tummia tomaatteja pistaasirouheella. Muksuille puikuloista ”pottuvoita” ja loimulohta.

Jälkkäriksi laskiaispullat joko hillolla tai mantelimassalla; molempien koulukuntien edustajia oli pöydässä.

________________________________________________________

Tänään on ollut myös uuden islantilaisneuleeni valmistumispäivä. 

Malli, jos sitä nyt sellaiseksi voi sanoa, on omani. Kaarokkeen kuvio Maaru Moilasen Vetur (=Talvi).

Koska halusin sisällä pidettävän, en yltiölämmintä kuten Lettlopi- tai Alafosslopi -langoista tulee, valitsin langaksi Plötulopin. Ja neuloin sen yksinkertaisena. Tuo kovasti minua viehättävän Veturin ohje on kaksinkertaiselle, joten päätin sitten soveltaa itse. Olisi ehkä sittenkin pitänyt vähän vähemmän uskoa omiin kykyihin. Purkuhommiksihan se välillä meni!

Helmaan ja hihansuihin käytin Plötua tuplana ja valkoista Lettlopia. Tämmöiseen pääädyin, koska olin Islantilaiset neuleet -FB-ryhmästä lukenut, että hahtuvaisesta, höyhenenkevyestä, yksinkertaisesta Plötulopista tehdyissä villapaidoissa resorit tahtovat helposti kulua rikki. Oma idea oli hihojen pieni ”puhvimaisuus”; tein ison osan lisäyksistä heti resorin jälkeen. Se on kyllä onnistunut juttu.

Silmukkaluvun otin riddarin ohjeesta, ja se toimikin kaarrokkeeseen asti oikeinkin hyvin, neuloin resorit 3½ puikoilla, muutoin 4 ½, ja viikossa pusero olikin jo vaaleanpunaisen raidan yläreunaan asti valmiina. Sovitin, – olisi kannattanut todellakin sovittaa tai mittailla vähän aiemmin! Kyllä pitäisi olla bodaajan hartialinja, jotta olisi ollut sopiva.

Ei muuta kuin purkamaan koko siihenastinen kaarroke. Ja puikkojen vaihto: 3½ oli sopiva kaarrokkeen kirjoneuleeseen. Myös kaarrokkeen yläosa (harmaa) oli neulottava kahteen kertaan. Yritin ja teinkin koko harmaan raidan ensin tuhkanharmaalla, mikä oli tosi vaikeaa, koska valkoinen ja vaalea harmaa puikolla oli vaikea erottaa: virheitä tuli vielä enemmän kuin muutoin. Toki niitä on tässä viimeisessäkin versiossa aika lailla. Kaulusosassa oli sitten vielä kavennettava suunnilleen joka toisella kerroksella.

Mitäkö tämä opetti?

Plötulopi on ihan hyvä lanka neuloa, vaikka se välillä saattaa katkeillakin; katkeaa nimenomaan silloin, jollei huolehdi, että lanka kulkee esteettä – kiskoa ja kiristää ei saa. Pian sen oppii, ja hahtuvainen katkennut lanka yhdistyy kiertämällä ja hiukan kostuttamalla helposti.

Lankaa tämän kokoiseen jumpperiin tarvitaan vain 300 g (= kolme kiekkoa tai useampi jos värejä on enemmän), aika nopeasti tekee sileää neuletta. Neuleesta tulee kevyt ja lämmin, mutta ei liian kuuma.

Ja sitten: kannattaa seurata valmiita ohjeita. Ainakin minun kannattaisi!

Mutta kyllä tämä tällaisena menee kotona ja varsinkin mökillä ihan hyvin. Tämä päällä olen sävy sävyyn mökin sisustuksen kanssa!

 

(Lankojen värit: pohja on 2027 viininpunainen (2027), kaarrokeessa karmiininpunainen 1430, pinkki 1425, valkoinen 0001 ja harmaat 1026 ja 9102 )

Neulottua Niitä näitä Ruoka ja viini

Joulun lopulla

Tapaninpäivä kovin hiljainen, meidän tämän vuotinen vähän ”kutistunut” joulu on tänään ollut vain kolmen hengen kesken vietettyä aikaa. Minullakaan ei juuri mitään tekemistä, kun väki ruokapöydästä vain vähenee…

Noh, istuimme pitkään aamupuuron äärellä: Pehtoori, Tyär ja minä. Ei isompia aikeita. Lueskelin tovin, puolelta päivin tyttären kanssa päätimme lähteä lenkille, – aika ytimiin tunkevasta tuulesta huolimatta. Eipä ollut juuri muita ulkoilijoita, – noh, me saimme punaiset posket ja vähän taas ruokahaluakin. Ei tarvinne erikseen mainita, että onpas tullut syödyksi viime päivinä. Aika hyvinkin. Tänäänkin vielä Vitello tonnatoa ja tattirisottoa, siikatartar (ja/tai graavilohi) ja saaristolaisleipä taisivat olla tämän joulun eniten kiitosta saaneet jouluruoat.

Ja tänä vuonna, siltä vahvasti vaikuttaa (mikäänhän ei nykyään voi olla ihan varmaa), näyttää siltä, että vietämme vuoden vaihtumista pohjoisessa! On ollut jo niiiiiiiin ikävä mökille. Mutta nyt on pakattu. Amarylliksetkin.

Ja glögipulloissakin on vielä jotain, nekin mukaan. Loimu-glögi (vas.) on todettu hyväksi ja oikealla alkoholiton talvimaku on sekin maistunut ulkoilujen jälkeen…

Muutoin joulukoti/koristeet saavat jäädä loppiaiseen… Tyär ja miehensä asustelevat ja ovat täällä talonvahtina loppiaiseen asti.

”Joulun lopulla” -postaukseen kuva riddareista, joiden tekemisestä blogin vakilukijat ovat aina silloin tällöin joutuneet jonkin merkinnän lukemaan: Juniorin ja Miniän lahjavillapaidat olivat mieluisia, sopivia, varsinkin R. piti omastaan (edessä) kovasti.

Nyt kuuden riddarin jälkeen mietin, otanko mökille mukaan (minulle uutta) plötulopi-lankaa, jota on jo jemmassa tai jotain muuta, – aloittaisinko uuden neuleen, ehkä Alasuqin tai vaikka Veturin. Onhan se myönnettävä, että aika pahasti olen tähän islantilais/norjalaiseen villapaitaharrastukseen hurahtanut. Myös Puunvuosi ja Neulottu Kalevala kiehtovat. Ehkä kuitenkin teen mökillä vain parit vierasvillasukat… vähän välikausineulontaa, – tai ei ollenkaan neulontaa. Ihan vaan hiihtelen. Tai — en tiedä. Ihan vaan koetan olla.

Ei mitään millä on jokin aikataulu.

Neulottua Niitä näitä

Neulomiselle ei loppua näy :)

Tässä kuvassa on norjalaisia (Rauma Gam Vams) -lankoja,
jollaisista en ollut ennen tätä päivää kuullut enkä lukenut, saatikka nähnyt.
Jos riddareihin käyttämissäni Lettlopissa on ihanat värit niin on näissäkin!
Riddareissa ja muissa islantilaisissa ulkovillapaidoissa norjalaisia ei luonnollisestikaan käytetä,
mutta näistähän voisi tehdä vaikka mitä muuta.
Pienillekin voisi neuloa jotain pehmeää, lämmintä.

Tänään olen löytänyt ja käynyt uudessa lankakaupassa. Ui-jui, nyt ei kyllä tämä pahaksi käynyt neulontariippuvuus mihinkään hellitä!

Sattuipa niin, että Miniälle tekeillä oleva riddari alkaa olla lähellä valmistumistaan, ja yksi kaarrokeväri uhkaa loppua ja ryhdyin eilen netistä etsimään lankakauppaa, jossa olisi juuri sitä ja sitten niitä värejä, joita Juniori omaan joululahja-riddariinsa on toivonut. Islantilaisten lankojen saatavuudessa tuntuu olevan jatkuvasti vähän epävakautta, joten on hyvissä ajoin varmistettava tilaus. Varsinkin kun nyt ei lähiaikoina olla menossa pohjoiseen mökille, en voi Sodankylän KeloKasissa käydä lankaostoksilla.

Ilahduinkin kovasti kun löysin (minulle uuden) nettikaupan: Lankapuutarha! Ja sillä on pieni liike Oulussa! Voisin siis hakea suoraan sieltä, – ei mitään postia hidastamassa hankintoja. Oivallinen pyörälenkin kohde Maikkulassa, sieltä vähän teollisen alueen keskeltä (Meriläisen leipomon takaa) pikkuruinen kauppa löytyi. Eikä siellä ollut vain lankoja, vaan myös kaikkea muuta, mitä neuloja tarvitsee. Paljon muitakin lankoja kuin islantilaisia: silkkilankoja, bambulankoja, mohair-silkkilankoja, käsinvärjättyjä .. Ja just se on hyvä, että voi katsella värit luonnossa, eikä vain nettikuvissa! Niin hyvä.

Ja siellä on myös neulemallikirjoja, – muutamat kirjat on putiikin pitäjän omista neulemalleista. Kunhan saan nämä luvatut joululahjariddarit valmiiksi, aion kokeilla ja opetella jo jotain muuta. Ostinpa muutaman kiekon Plötulopi-lankoja, josko niistä tekisin itselleni mökille lämpöisen neuleliivin, ehkä.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

PS. Eilinen kysely on vielä avoinna.

 

Isovanhemmuus Luettua Neulottua

Kohti uutta

Maanantaiaamuunkin oli ilo herätä kun oli tiedossa, että saisin pari tuntia viettää kahden pienen pulputtajan kanssa. Aikuiset lähtivät pelaamaan: Juniori ja R., jotka saivat joululahjaksi sulkismailat sekä Tytär ja Pehtoori lähtivät jouluherkkujen sulatukseen Nallisporttiin, joten minä sain mummihommia. Meillä lasten kanssa ”tonttujahtia” ja Legoja, ja lounaaksi lohta – Apsun herkkua melkein enemmän kuin tortillat.

Iltapäivällä siivoilin jo vähän joulua pois, Festasta ja jääkaapeista ainakin. Siivoilujen ja järjestelyjen jälkeen istahdin ihan itsekseni, tuosta vaan keskellä päivää kutomaan – ja kuuntelemaan kirjaa.

Kirjoista puheenollen. Ylihuomenna julkistetaan Helmet-lukuhaaste 2022. Tänä vuonnahan osallistuin haasteeseen eka kertaa, ja kokemus oli kyllä innostava, uudenlaisiin kirjoihin ”tartuttava”. Lukuhaasteen sain valmiiksi jo huhtikuussa, mutta ideahan ei olekaan kuka nopeiten lukee 50 kirjaa tai kuka lukee haasteeseen ”sopivimmat” kirjat, vaan jokainen voi muokata haasteen itselleen parhaaksi. Ensi vuonna aionkin etsiä haasteeseen kirjoja koko vuoden, vaikka useammankin kirjan yhteen kohtaan. Voin kyllä suositella ryhtymistä mukaan – ainakin kokeeksi. Voitaisiin täällä blogissakin sitten jakaa vinkkejä puolin ja toisin, eikös vain?

Ensi vuoden kirjojen parissa ei taida syntyä riddareita ja muita neuleita tämän ja edellisen vuoden malliin, sillä kehoni ei kaipaa kutomista niin paljon kuin mieleni, päinvastoin: selkeitä hylkimisreaktioita pitkille neulostasessioille on ollut aistittavissa.

Tässä nyt lupaamani kuva tyttärelle joululahjaksi neulomastani kaarrokeneuleesta. Mieluinen ja sopiva oli lahjani. 🙂

Neulottua Niitä näitä

Ikioma riddari

Siinä se on!

Mun ikioma, ite tehty riddari. Olipa mukava neulottava. Ei todellakaan valmistunut tuosta vaan, kuukausi kului, joka päivä neuloin ainakin vähän. Automatkoilla, takkatulen ääressä, mökki-iltoina, pakkaspäivinä äänikirjoja kuunnellen, C Moren ja Netflixin äärellä… Mielenrauhaa ja mieluisaa tekemistä. Käsillä tekeminen on mukavaa, hyödyllistäkin.

Istex Lettlopi -lanka on islantilaista karkeaa villalankaa, jonka sanotaan kestävän vähän kosteuttakin ja olevan lämmin. Näitä syitä enemmän painoi se, että Lettlopin värit ovat niin herkullisia ja se, että tuolle langalle sain valmiin, ilmaisen ohjeen. Lankojen värit puserooni valitsin itse. Minun värejäni…

Langan karkeus oli kyllä aika ajoin vähän haasteellinen, koska varsinkin oikean käden sormeni olivat pakkasjaksolla taas kerran pienillä haavoilla, mikä ei karkean langan kanssa ollut hyvä yhdistelmä. Mutta: puuvillahanskat kädessä onnistui ihan hyvin. Valmistumisen jälkeen – ohjeen mukaisesti – kastelin neuleen ja kuivuttua höyrytin raudalla, minkä jälkeen se pehmeni ja sileytyi melkoisesti. Varmasti käytössä vielä pehmenee lisää.

Pitkäikäinen vaate ei tullut kalliiksi, vaikka ostin pari pyöröpuikkoakin oli loppusumma alle 80 €.

Olisi ehkä kannattanut mittailla ja tehdä testauskappale ensin, mutta enhän minä tehnyt, vaan vain valitsin M-koon. Kauan mietin, että teen ällän, että saan vähän väljyyttä – onneksi en tehnyt, sillä M-koossa on juuri  sopivasti väljyyttä, tosin hihat ovat vähän turhan pitkät ja voisi jumpperikin olla vähän lyhyempi. Mutta toisaalta tällaisena on hyvä pyörälenkeilläkin: ei ranteet tai tai alaselkä palellu. Ja jos teen toisen …

Kyllä jo nyt kutkuttaa aloittaa toinen, jos tekisi Pehtoorillekin. Tai itselle vaaleamman (ja lyhemmän 🙂 ) version.