Viikkohaasteen aika. Ja tälle viikolle sen asettaminen on meillä koulussa, ja samalla täällä Temmatussa, minun tehtäväni. Näin joulun jälkeen, vuoden pian vaihtuessa, historioitsijan oli vaan valittava aiheeksi ”Mennyt aika”. Historiaa kuvissa: mennyt maailma, historian havinaa, eilinen, viime vuosi, kulunut vuosi, … mitä keksitkään kuvata.
Mennyt aika -aihe liittyy myös siihen, että lupauduin vastaamaan facebookissa saamaani haasteeseen (joihin en kyllä yleensä lähde mukaan). Haasteena on julkaista viisi kuvaa, jotka ovat ainakin 15 vuotta vanhoja. Päätin aloittaa kuvalla, joka on kerran, jo aika päiviä sitten, ollut täällä blogissa. Kuva lienee vakaa todiste siitä, että olen tykännyt ruoanlaitosta ”aina”.
Minut haastanut lukioluokkakaveri laittoi omalle seinälleen kuvan, jossa minäkin olen. Löydätkö? – Vanhojen päivänä lähes koko luokkamme oli päättänyt vaihtaa sukupuolirooleja tai ainakin kamppeita: varsinainen drag show. Ja vahinko, että kuvasta puuttuu Pehtoori. Minihame puki tulevaa miestäni (emme tuolloin vielä seurustelleet, mutta jo puoli vuotta kuvan ottohetken jälkeen) mitä parhaiten. 😀
Palatakseni vielä VAT-koulutukseeni – olen jo kertonut, kuinka lahjakkaiden ja taitavien opiskelijoiden kanssa saan valokuvausopintoja suoritella. Nyt yksi kurssikaverini on tehnyt jutun toisesta kurssikaveristani: ”Pimeys on parasta” -artikkelissa (YLE) on muutama mieletön kuva, otos, jollaisia olen jo melkein tottunut näkemään – olenhan minä sanonut, että olen huikeassa seurassa tuolla koulussa! Toiset vaan osaa!
Minä en ole viime päivinä edes paljon treenannut: hyvin vähän kameraa olen jouluna käyttänyt. Sikäli hyvä, sillä olen TAAS saanut nettihotellista vuokraamani tilan niin täyteen, että kuvia ei enää voi liittää kuin ehkä huomenna. Toivottavasti siellä ollaan huomenna duunissa, että saan ostetuksi tilaa lisää.
Hyvin vähän olen joulun tienoolla nettiäkään käyttänyt, hyvin vähän lukenut. Tyttären kanssa ollaan tehty palapeliä, lenkillä käyty (tänään ulkonakin jo kaunista), höpötelty. Juniori jo tänään töissä, kuten koko ensi viikon, eipä siis enää Aapeliakaan täällä ole näkynyt. Ja nyt tyär on jo matkalla takaisin Helsinkiin. On taas totuteltava tähän kaksinoloon. Pian onneksi pohjoiseen ja seuraa sinne on luvassa.
Mukavaa loppuvuotta kaille!
Sinuun ei ainakaan päde vanha sanonta: ”ettei voi kauhalla vaatia, kun on lusikalla annettu”, vai miten se menikään.
Eihän tuosta puutu kuin kamera toisesta kädestä, no sekin on ollut kuvaajan käsissä.
Jarin, joo, kyllä pitäisi voida vaatia laadukasta sapuskaa, kun noin pienenä olen jo alkanut harjoittelemaan sen tekemistä. 🙂
Kamera tuli mukaan vasta kansakouluiässä. Agfa oli merkki.