Niitä näitä

Takaisin luontoon, – eiku elämään

Pyöräilykausi on alkanut. Kun kuukausi sitten olin Järvenpäässä, Pehtoori oli käyttänyt mun sykkelin huollossa, ja mm. jarrujen parannuksessa, laakereiden ja kettingin vaihdossa ja toinen rengaskin oli todettu vaihtamista vaativaksi. Neljän vuoden ja melkein 20 tuhannen kilometrin jälkeen pyöräkin, jos kohta ajelijakin, tarvii kunnostusta ja kuntoutusta. 🙂

Hyvä oli siis käyttää liikkeessä: tuli pyörälle ainakin pari vuotta lisää toimivaa käyttöikää. Nyt on pyörätiet putsattu, joten Oulujokivarrella on hyvä aamupäivisin ulkoilla ja ajella. Ja pitkästä aikaa äänikirjakin oli auki.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ja me on oltu ilta ”kylässä”: ystävien kanssa ystävän luona. Ollaan oltu ihmisten ilmoilla. Olipa hyvä olla pois tästä surun kuplasta. Jutella ja tulla kuulluksi, saada myötäeloa, halata ja olla ajattelematta.

Tärkeä ilta, merkityksellinen ilta. Ystävyys kantaa.

 

 

Muistikuvia

Palatessa matkatöissä

Kevättalven mökkipäivät ohi: pääsiäisretriittiä, hiihtolomaa, omissa maailmoissa, luonnossa luppoilua, tasaantumista, mökkihöperöilyä, kaksistaan mökkioleilua, muistamista ja unohtamista, valoakin.

Kotimatka tavallista pidempi, tai siinä oli yksi aikaa vienyt ”mutka”.  Rovaniemeltä poikkesimme Kuusamontien varteen muutaman kymmenen kilometriä. Siellä on uusi turistiresortti (Silver Birch Resort), jonka keittiön ja ravintolan tiloja laitteita olin lupautunut kuvaamaan. Siis reissutöissä. 🙂 Aika metka paikka oli tuo.

Metokselle tämäkin projekti. Edellinen vastaava kuvaussessio oli helmikuussa Saariselän Kuukkeli Bistrossa. Artikkeli, johon tuolloin ottamani kuvat liittyivät, on nyt julkaistu Metoksen sivuilla.

Lappi Liikkuminen Mökkielämää

Kauden loppuhuipennus

Se on puolimaraton! Tai vähän ylikin = 24 km.

Hiihdin aurinkoisessa aamupäivän pikkupakkasessa Piispanojan ja Rumakurun kautta Luulammelle.

Olen nyt niin hiihtäjää, niin hiihtäjää.

Rumakurulle (kuvassa) olen toki tänäkin talvena sivakoinut, useinkin, mutta siitä on matkaa Luulammelle vielä viisi kilomeriä. Patikoitu sinne on melkein joka kesä ja maastopyörillä ajeltu, mutta että murtsikalla!

Kun oli niin hieno keli ja aika varma tuntuma, että Luulammella on latukahvila auki, päätin jatkaa. Nousuja mutta mukavia laskujakin matkalla on. Ja onneksi maja oli auki: en tiiä, miten olisin ilman kahvia ja pullaa jaksanut takaisin,  huom. Rumakurulta paluumatkan nousut! Minullahan ei tietenkään ollut mukana mitään juotavaa, ei energiapatukkaa, ei suklaata, ei smoothieta.

Tai no olisin jaksanut, mutta … parempi että oli vähän luomudopingia. Näin hiihdosta jäi hyvä mieli ja olo.

Liikkuminen Mökkielämää

Lankalauantai mökissä – ja ulkona

Lankalauantai.

Pakkasyön jälkeen aika varhain aamulla ulos: Pehtoori (liukastelemaan) talvikävelypoluille, mutta minä en luopunut hiihdosta. Onneksi en.

Pehtoori kohtasi ketunkin lähimetsässä.

Eilen ja toissapäivänä (vesi)sade ja toisaalta lämpö ja auringonpaiste pehmensivät ladut, joten pari päivää on tepasteltu kylillä ja pihapiirissä tehty kevättä. Pieni ajatus mäkeen menemisestä kyllä heräsi, kun kuljettiin hisseillä: eilen siellä oli ”retro”-päivä. Vanhat laskettelukamppeet mukana, päällä olisi saanut hisslipun puoleen hintaan ja muita ”veteraanilaskijoita” näytti olevan liikkeellä ja rinteet huippukunnossa! Nyt on jo kolmas vuosi kun en ole rinteeseen mennyt. Jokohan vuosikymmeniä liki intohimoisena jatkunut laskettuluharrastus on minulta ohi? – Vielä en kamppeita kierrätykseen vie; ehkä ensi vuonna nostalgia-rinnepäivä?

Mutta tänään: ilolla vietin aikaa Sivakkaojan, Kiilopään ja Kakslauttasen huudeilla. Hiihdellen ja nautiskellen 15 kilometrin verran. Verraten lyhyen hiihtokauden kilometritavoite (600 km) on jo lähellä täyttymistään. Ja mikä tärkeintä: hiihto tekee hyvää monin tavoin.

 

Saunottu ja syöty hyvin. Eilen (ja tänään) muflonia! Villilammasta eka kertaa elämässä. Palaan asiaan, reseptien ja kommenttien kera.

Kylillä olisi paljonkin tapahtumia, tekemistä, konsertteja (mm. Petri Laaksonen kappelissa), rotissööritapahtumia, Vaskoolihiihto, Mehtäbaarin lettutarjoukset, Vaskisoittajat (joissa tuttu vuosikymmenien takaa) Kuukkelissa, ja mitä me teemme? Pidämme takkatulta, tehdään (= minä teen) tuntitolkulla ruokaa, istuskellaan ruokapöydässä, minä neulon, Pehtoori tekee ristikkoja, valmistelen hautajaisia, saunotaan, suunnitellaan – vaihteeksi – pihapiiriin vähän remppaa kesäksi, minä mietin, paljon, viesteillään jälkikasvun ja ystävien kanssa, yritetään nukkua, katsellaan telkkaria.

Joskopa huomenna jo jotain mökkihöperöilyn ylittävää?

Aurinkoista ja makoisaa pääsiäistä!

Niitä näitä

Hyvä ruoka, ja —

Aika tuntuu jo kulkevan. Päivisin varsinkin.

Pääsiäiseen on jo päästy, paastoamatta, mutta liikkumaan ja hiljaisuuteen on etsiydytty.

Ruoan suhteen ei siis olla paastottu, eikä kulkeminen luonnossa ole ollut ´Via dolorosa´, – päinvastoin. Liikkuminen ja ruoka (ja jo sen tekeminen!) ovat helpottaneet surua ja tähän kaikkeen liittyvää kipua, ne ovat olleet hyväksi – niin kuin aina.  Luonto, kirjoittaminen, rantasauna, liikkuminen, juttelu, sapuskan teko, kulkeminen, uni, jota toki voisi olla enemmänkin.  Paljolti ”mökkiarkea”, mutta… Noh, joka tapauksessa tänään paljon hyvää.

Aamupäivä sateinen, monin tavoin synkeä. Mutta sitten kuitenkin kiirastorstain aamupäivän pääsiäissauna ja sen jälkeinen auringonpaiste, lämpö (+ 11 C), lirisevät vedet ränneissä, pihapiirin nurkissa siellä täällä, valkoiset, putoavat hanget, ”kevään tekeminen” ~ petkeleen kanssa purojen alkuja pitkin pihaa…  Oi, että. Se on ihanaa.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Olemme jo aloittaneet pääsiäisruoat. Mikseipä näinkin?

Karitsapatee eilen kakkuvuokaan. Tänään jämistä alkupalat (ks. kuvat). Toissapäivänä jo viikonloppuna valumaan laittamani kevyt pasha. Valutin kahvisuodattimessa mukissa. Purkillinen rahkaa ja vähän kermaa etc. Tänään ahvenfileitä (vakuumissa tuotu Oulusta pakkaseen) dijon-sinapin, kerman ja basilikan kanssa. Lapin puikuloita ja miniparsakaalia oheen. Olemme kylläisiä. Hyvä ruoka ja ruoka … tiedättehän.

Ja kaikki edelläoleva johdannoksi siihen, että ajattelin muistuttaa viime vuonna kokoamastani päääsiäisruoka-vihkosesta: Pääsisäisruokakirjanen vol. 2.  Siellä on monia hyviä klassikkoja, mm. nämä jo mainitsemani. KLIKS

Mökkielämää

Illan valo

Aamun tiheä tuisku sai hanget taas samettisiksi ja peitti tuulisten päivien roskaiset jäljet. Iltapäivällä paistoi siniseltä taivaalta ja mittarissa oli jo lämpöasteitakin. Aamupäivän apeus hiipui iltapäivällä tunturissa ja mökkipihassa.

Lunta on reilusti yli puoli metriä, virallinen lukema on kai 80 cm.  Sillä kestää kävellä, ilman lumikenkiäkin.

Illan valo on kaunis. Niin ulkona kuin sisälläkin. Ja täällä Napapiirin pohjoispuolella sitä jo riittää aamuihin ja pitkälle iltaan. Siinä on jotain melkein maagista. Lempeä valo. Illan valo.

Tämä mökkimme viettää tällä viikolla täysi-ikäisyysjuhlia. 18 vuotta sitten pääsiäisenä nukuttiin eka kertaa täällä. Ehkä me vietämme pienet juhlat sen kunniaksi vaikka lauantaina.

Niitä näitä

Kevättalvinen, aurinkoinen, hiljainen palmusunnuntai

Hiljaisen viikon alku.

Palmusunnuntain pyhät hetket luonnossa, tunturissa hiihdellen.

Mökkipihassa lintuja katsellen ja kuunnellen. Ei ollut hiljaista. Urpiaisten sirkutusta, lirkutusta, tirskutusta kuului joka puolelta koko aurinkoisen päivän. Ruokintapaikoilla myös taviokuurnia, tinttejä, punatulkkuja, lapintiaisia. Jostain kuului käpytikan nakutuskin.

Muutoin hiljaista, rauhallista.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Niitä näitä

Levollisuutta hakemassa

Joulunaikoihin – tai tammikuussako se oli  – sain kuulla, että mummille olisi Järvenpäässä tarvetta huhtikuun alussa. Ei siihen silloin kauan mennyt, kun lapsilta ja siipoiltaan saadun edestakaisen Helsingin reissun liput varasin. Tein tuliaissukkia ja kuvakirjoja, laskin päiviä Emmiliinin luokse pääsemiseksi ja tyttären perhe-elämään piipahtamiseksi. Ja avuksikin saisin olla.

Ja sitten reissu olikin peruttava,
eikun sittenkin vain vähän siirrettävä: miksi en lähtisi? Enhän voi Oulussa tehdä mitään. Järvenpäässä voin.

Näin minulle sanoivat monet, perheen lisäksi jopa ammattiauttaja! ”Menet, ja vaihdat maisemaa!”, ”Tekee hyvää, kun saat olla pois kotiympyröistä”, ”Emmiliinin kanssa touhutessa tuska hellittää ainakin hetkeksi” ja tytär lupasi halata, kuunnella, vaatia tekemään ruokaa, viettämään Emmiliini-päiviä ja -iltoja, muistutti kävelemisen hyvää tekevästä vaikutuksesta.

Lupasi antaa mummeilusta ”vapaata” E:n tarhapäivänä ja houkutteli: ”Lähdet Helsingin rannoille tai Tuusulan järven rannoille kävelemään, olet ihan itseksesi tai museoihin tai shoppaamaan herkkuja”.

Vain vähän reissun alkua ja pituutta muutettiin, ja minähän olin tyttären ja tyttärentyttären luona viime viikolla. Ja minun oli hyvä. Tai ainakin päivät olivat paljon parempia kuin jos olisin ne kotinurkissa tuhrustanut ja miettinyt päivät ja yöt. Niin kiitollinen noista päivistä kaikille asianosaisille. Pelkkä Emmiliinin olemassolo ja taaperon tiedostamaton vaatimus pysyä hetkessä antoivat iloa ja voimaa.

Hengitys kulki jo tasaisesti kotimatkalle lähtiessä.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

(klikkaa nuolta keskellä, diat vaihtuvat)