Talvi tuli tunturiin – kahdessa päivässä. Keskiviikkona alkoi lumisade, ja eilen aamulla, myrskyisän yön jälkeen, maa ja metsät, purot ja polut, tunturit ja tantereet olivat vitivalkoisen lumen peitossa. Eipä ennen ole sellaista talvimyrskyä koettu: ei nähty, eikä kuultu täälläkään.
Mökkipuron rannalla myrskyn jälkeen.
Eikä satanut, pudonnut, vyörynyt, myrskynnyt lumipeite ole ohut, vaan hyvin untuvainen, 30-senttinen vaippa tekee maisemasta kauniin, keskipäiviksi valoisan, pehmeän, ulos houkuttelevan.
Melkein kuin Canon olisi ihan itsekseen nojautunut olkapäähän, tahtonut mukaan metsään, purolle, tuntureiden juurelle.
Ja se on auttanut näkemään tarkemmin, hoksaamaan taas paljon kaunista ja lempeää, mitä luonnossa on.
Eilen meni hyvinkin aamupäivä kolaillessa, lapioidessa ja harjaillessa.
Olin kovasti pahoitellut, että minulle tuiki tärkeä jumppakuminauha, jolla ennenaikojaan ikääntyneen, vuosikymmeniä paljon kärsineen, kokeneen ja kipuilleen olkapääni toimintakyky tulee pienellä venyttelyllä etc. edes joten kuten turvatuksi, jäi kotiin, ja niinpä vähän arvelutti ryhtyä lapiohommiin, mutta liki kolmetuntinen pihapiirissä, purolla ja mökkitiellä olikin pelkkää liiketerapiaa keholle ja mielelle. Pehtoorilla sama urakka, mikä kertonee siitä, että tämä meidän residenssidenssihän on ihan valtava – tai ehkä sittenkin siitä, että lunta todella oli!!! 😀
Keskiviikko
Torstai (ennen yön myrskyä ja lisälunta)
Tämä äkillinen ”lumivyöryhän” se sai minut roikkumaan Saariselkä Trails -sivustolla, odottamaan tietoja latujen kunnostuksesta, tiedosta siitä, milloinhan voisi lähteä kokeilemaan, osaisikohan sitä vielä hiihtää. Ja tietääkseni eka kertaa ikinä, laduista huolehtiva osuuskunta tiedottaa todella hyvin latuverkoston kunnostuksesta. Tänään vapaan tyylin hiihtäjät päässeet laduille! Ei koske minua.
Eilisen lumityöprojektin jälkeen päätettiin lähteä isolle kirkolle, Ivaloon kauppareissulle, mutta jo ennen Saariselän keskustaa todettiin, että ehditään myöhemminkin, ehditään toki turvallisemmallakin kelillä sinne ajella. Tiellä liukasta, eikä meillä välttämätöntä tarvetta Ivalon kaupoille (ei lankakauppaan, ei apteekkiin 🙂 ) joten päätimme piipahtaa vain Saariselän Kuukkelissa. Ja ajeltiin sitten myös Kaunispään huipulle myöhäiselle lounaskahville. Pehtoorille tietty munkki, ja minulle mahdollisuus kuvata …
Kuvassa näkyy aurinko! Ja tuuli. Aurinko on pian häviävä luonnonvara täällä. Valoisaa on nytkin enää, vain alle viisi tuntia: hämärtyminen alkaa ennen kolmea, ja neljältä on jo pimeää!
Tässä aikaikkunassa tänäänkin oltiin liikkeellä. Aamupäivällä oli ohjelmassa se eiliseltä siirtynyt Ivalon reissu: ainutlaatuinen Ekstra-piste (kynttilöitä, lautasliinoja, pesuaineita ja muuta pientä tuiki tarpeeellista tilpehööriä ja Tuulensuojaan uusi lyhty), Alko (glögi, on tulossa pakkasia ja joulukin! sekä porolle viiniä) ja K-Supermarket, jossa kauppalasku noin 10 – 20 % edullisempi ja monipuolisempi kuin Kuukkelissa.
Koska pertsaladut eivät vielä ole käytössä, Pehtoori lähti tepastelemaan talvikävelyreitille ja minä otin liiteristä tyttären liukulumisukset ja painun metsään.
Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki.
(Hellaakoski)
Hyvinhän me täällä pärjätään.
