Tuulestatemmattua

Ahvennanmaalla oli monen kodin, liikkeen, hotellin etuovella kurpitsa-, omena-, syyskukka-asetelmia. Myös sisätiloissa oli pieniä kurpitsa-asetelmia. Taidanpa minäkin huomenna sellaisen laitella meille.

Tänään olisi ollut siihen tilaisuus samoin kuin calluna-jäkälä-havu -”istutus” haudoille, oli kirkas syyspäivä, mutta tämäkin päivä on mennyt sisällä, samoin kuin eilinenkin. Toin nimittäin reissusta tuliaisena melkoisen romuskan: koko kroppa väsynyt, on lihassärkyä ja ennen kaikkea kurkkukipua. Nyt tauti oireilee enää vain ”äänen menemisellä”. Muutoinkin matala puheääneni on ollut hyvin olematon, tänään olen vain kuiskaillut.

Niinpä olen lukenut (historiateoksen käsikirjoitusta ja sitä kommentoidakseni myös muuta Oulun historiaa) ja editoinut reissukuvia ja kuunnellut kirjoja. Toisin kuin ajattelin ja toivoin reissun kuvakansiot eivät valmistuneetkaan tänään.

Tämä omenamehupuristamon mainoskärry nähtiin matkalla saaren pohjoisosaan Getaan. Ahvenanmaan suurimpiin kuuluva omenatila Grannas sijaitsee Finströmin kunnan Västanträskin kylässä. Tilan tölkkiomenamehua oli meidän hotellin aamiaispöydässäkin, – ei lisäaineita, ei vettä, ei juuri makeutustakaan. Ei tullut mun lemppari tästä, mutta paikallisia omenoita söin parinakin aamuna – ja ne OLI hyviä.

Me nähtiin eka kertaa omppupuita viljeltävän samanlaisissa tarhoilla olevissa ’telineissä’ kuin viiniköynniksiä kasvatetaan. Näitä oli paljon pitkin poikin Ahvenanmaata.

Reissu kotimaassa ulkomailla jatkuu.

Toinen patikkapäivä Ahvenanmaalla oltiin Sundin kunnassa, ja siellä Bromarsundin ja Prästön saarilla. Kierrettiin ”Kulturstiget på Prästö”, käytiin Kastelholman linnassa ja kuljettiin Bomarsundin linnoituksen raunioilla.

Aurinkoa oli luvattu, kuitenkin matkalla (about 20 km) ripsutteli, mutta lopultakin sateeton päivä saatiin patikoida, ja aurinkokin vilahteli välillä. Meri ja luonto, polut ja metsät, poutasää ja patikoijan päivä!

Ahvenanmaan monipuolisesta luonnosta, maisemista, saaren monenlaisista osista olin toki lukenut, mutta kyllä eilisen ja tämän päivän patikkapolut olivat ”kuin eri maasta”.

Prästön patikka oli kulkua soratiellä (täällä sekä asfaltti että soratiet ovat kauniin terrakotan/punaisen värisiä), kauniilla metsätiellä, kallioisilla poluilla, tylsillä metsätaipaleilla: tiheät, synkeät, risuiset kuusimetsät, joissa kaatuneita puita, jossa pimeää ja jossa risaista näyttivät siltä kuin lapsuuden Grimin satujen pelottavat metsät. Näistä onneksi vain muutama vilahdus. Rannoilla täällä (ja sitten Lapin tuntureilla) on parasta, – on toki viehättäviä metsäpolkujakin.

Prästön kulttuuripolulla oli mm. Minneslund – muistolehto

ja Bomarsundin rakentajien 1800-luvun alkupuolen hautausmaat, erikseen juutalaisille, muslimeille ja ortodokseille (palaan tähän vielä… )

Vanhojen hautausmaiden jälkeen polku jatkui kauniissa metsämaisemassa, pienesti tiukka, pienen vuoren ylitys ja sitten keskellä polkua nämä!

Olimmekin lammashaassa! No, nämä taisivat olla tottuneita turisteihin ja antoivat suosiolla tietä, tai siis ´polkua´. Prästön lenkki oli kahdeksisen kilometriä.

Prästösta ajelimme ensin Bromansundiin. Venäläisten 1840-luvulla rakentama valtava linnoistus (mm. 240 huonetta sotilaille) rakennettiin 11 vuodessa, mutta se tuhoutui muutamassa päivässä (v. 1854, ”Ja se Oolannin sota oli kauhia…”)

Bomarsundista palasimme kohti pääsaarta, ja ensin Kastelholman linnaan tutustumaan.

Kastelholman linnassa kiertelemme, rauhassa sielläkin. Ei turistiahdinkoa, ei jonotusta, ei ahtautta linnankäytävillä. Linna on osittain entisöity ja siellä kulkee portaat ja reitti tornin korkeimpiin kerroksiin. Opastaulut oivallisia, lyhyesti paljon tietoa. Linnalla on yhteistä historiaa myös Eerik XIVn sekä Kaarina Maununtyttären kanssa joten historiallistenromaanien lukijoille paikka on tuttu, tai ainakin tutustumisen arvoinen. Vieressä olevassa Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseossa ja Ålands DIstellyryssä (liekö enää edes toiminnnassa?) olisimme mieluusti käyneet, mutta sielläkin jo syksy, siis kiinni. Miljöö vaikutti varsin viehättävältä ja kiinnostavalta.

Palasimme Maarianhaminaan ja hotellille hyvissä ajoin iltapäivällä, – pikaisesti piipahdimme – nälissämme Bagarstugan Kaffe & Vin´ssä välipalalla, afterhiking-kuohuvalla.

Sen jälkeen vähän suunnittelin lähtemistä parin korttelin päähän ostoskadun putiikkeihin tutustumaan, shoppaamaan jotain muksuille, mökille, kotiin … jäihän se sitten.

Hyvissä ajoin lähdimme illastamaan: päädyimme Boqueriaan huolimatta siitä, että listalla EI ollut Toast Skagenia. Kaikkien kolesteriarvojen nousun uhallakin olen kolmena päivänä nauttinut katkarapuja alkupalaksi. Noh, mutta löytyihän tuoltakin listalta scampeja! Ja olivatpa hyviä. Muutoinkin lista – kaikkea muuta kuin paikallinen – hyvä.

Linnasta linnaan, – ei ihan niin, mutta linnasta laivaan, ja ilta tosiaan tänäänkin päättyi ”linnaan”.

Jätimme Kakolan ja aamuseitsemältä olimme Turun satamassa, josta Viking Linen Glory lähti kohti Turun saaristoa, – ja Maarianhaminaa!

Vaikka melkein kaikki isoimmat Välimeren saaret on käyty, Gotlannissakin on vietetty pari päivää, niin Ahvenanmaa on jäänyt vain laiturissa käyntiin. NYT meillä on kolmen päivän ”risteilypaketti”, johon kuuluu myös majoitus Maarianhaminan keskustan Park Hotel Ålandiassa. Kuvassa oikealla.

Kahteenkymmeneen vuoteen ei olla isolla laivalla oltu, Tallinnassakin käyty vain kahdesti, mutta 1980-luvun alussa Ruotsin (ja Tanskan) laivoilla tehtiin matkaa Eurooppaan, tultiinpa upouudella Finnjetillä Lyypekistä Helsinkiin, ja kihlauduttiinkin laivalla.

Sitten 1990-luvun jälkipuolella seilailtiin Finnlinesin laivoilla Travemündeen. ja takaisin samaa reittiä (ne OLI hienoja reissuja!!). Silloin oltiin lasten ja ystäväperheen kanssa talonvuokrausreissulla Kataloniassa, Gardalla, Loiren laaksossa. Ja nekin oli ikimuistoisia, tapahtumarikkaita, upeita matkoja.

Tänään aamupäivän olimme Itämerellä. Olipa leppoisa laivamatka hulppeassa paatissa. Taas tulin todenneeksi, että off-season -matkailussa on (hintojen lisäksi) etunsa: laivalla vähän väkeä, työmatkalaisia ja eläkeläisiä, väljää ja kaikki sujuu helposti.

Aamutuimaan istahdimme päivän ”kakkoskahville” yhteen laivan ravintoloista, ja viereiselle sohvalle istahti puheliasta juttuseuraa, joiden kanssa rupattelimme tunteroisen. Tax-freeostoksillakin käytiin: parikin mielenkiintoista viiniä (mm. Masin Nectar Costasera ja aussi Cabernet Sauvignon 2019 Grant Burge (Barossa Valley), make-uppiakin ja suklaata tietysti (Pehtoorille!). Kosmetiikkaa ja muksuille tuliaisia. Ja sitten syömään.

Matkavaraukseen olin liittänyt myös laivan lounasbuffetin: kannatti. Puolenpäivän lounaalla ollessa, tyyntä merta laivan ikkunasta kahden hengen pyödästä katsellessa käsityksemme laivaristeilyistä oli jo muuttunut entistä valoisammaksi, rauhallisemmaksi ja vähemmän ruuhkaiseksi. Ja aika makoisaksikin. Olen edelleen tyytyväinen, että maltoin, jopa kalapöydän ääressä!

Kolmen aikaan kirjaudumme hotelliin, ja sitten kävelemään. Kävelystä tulikin oikeastaan pieni patikka: Maarianhaminan satama, näköalakukkula, hautausmaa (taas aivan uudenlainen!!, monta ennennäkemätöntä piirrettä, mm. ristejä hautakivissä hyvin harvoin, vain vanhemmissa haudosissa niitä oli.)

Reitin varrella myös satamakylä, jonka Salt-käsityökaupasta mökin pirtin pöydälle uusi, kaunis, väreiltään melkein hehkuva liina, Pommern-laiva ulkoapäin, Norrgatanin pitsihuvilat…

Paljon viehättävää, erilaista, ruotsalaista?, suomalaista?, ahvenanmaalaista?, ulkomaalaista?, joka tapauksessa varsin leppoisaa, viehättävää katseltavaa ja kuljettavaa.

Pari ravintolavinkkiä oli meillä mielessä, molemmat niistä kiinni ja sitten Indigo! Ja kuinka ollakkaan! Tämänkin ravintolan historiassa on jakso, jolloin se toimi vankilana: siis linnasta linnaan tänään. Indigon Toast Skagenia voin suositellla!! Oi, että, muistelen sitä hyvällä kauan!

Siispä. Kotimaassakin voi kokea paljon hienoja juttuja, syödä hyvin, nähdä uutta, yllättyä ja iloita. Eikä auringonpaiste ole ollenkaan pahitteeksi.