Tuulestatemmattua

Sinfoniassa ja konsertissa

Joulun aika on hyvää. Useimmiten. Ja varsinkin tässä elämän vaiheessa kun jouluajasta voi nauttia pitkään, jo paljon ennen joulua. Niin kuin tänäänkin.

Olimme Pehtoorin kanssa joulutunnelmissa Sinfoniassa ja konsertissa.

Sinfonia on uusi italialainen ravintola Oulussa Kirkkokadulla (Crecianin vieressä). Varasin sinne pöydän neljäksi: onneksi varasin, ei sinne olisi ilman varausta päässytkään. Kävimme siellä ennen konserttiin menoa. Konserttikin oli kirkkokadulla: Tuomiokirkossa oli Jarkko Aholan ”Jouluntähti” -konsertti.

Pehtoorihan tykkää katsella telkkarista suunnilleen kaikki mahdolliset (suomalaiset) musiikkiohjelmat ja suomalaisartistien konsertit, joten ostin hänelle lipun vähän kuin joululahjaksi. Ja koskapa minä olen jo monta vuotta tykännyt Aholan joulumusiikista – jopa enemmän kuin Three Tenorseista, Tapani Kansasta tai Andrea Botticellista, niin mielelläni lähdin aveciksi. 🙂

Oi, että. Olipa vaikuttavaa. Vielä vaikuttavampaa kuin osasimme odottaa. Tuomiokirkon akustiikka ja kirkon täysi muita kuulijoita (1500 henkeä) tekivät osaltaan konsertista hienon. Välillä silmät kiinni ja kyynelissäkin kuuntelín: Adagio, Jouluyö, Walking in the Air…. Korkealta, kirkkaasti ja kovaa!

Ja entäs Sinfonia! Se ei ole mikään tavis pizzeria, enemmänkin trattoria tai ristorante. Listalla toki on pizzoja, mutta myös muita italialaisen keittiön klassikkoruokia: antipastit (leikkeleitä), primit (insalata mistot, pastat ja risotot), muutamia secondoja (lihaa ja kalaa) ja dolcet. Me valitsimme tattirisoton ja prosciuttosalaatin. Molemmat olimme tyytyväisiä. Pehtoori söi jälkkäriksi suklaakakkua ja gelatoa, minä vaniljapannacottan. Perushyviä nekin. Viinilista on oikeinkin laadukkaan oloinen, viinejä lähes kaikista Italian maakunnista. Lasilliset otimme ja varsinkin minun Baroloni oli niin hyvä, että päätin ostaa sellaista jouluaatoksi porolle kaveriksi. Ravintolamiljöö on tyylikäs, vähän turhankin tumma. Kaikkinensa tervetullut lisä oululaiseen ravintolamaailmaan.

Uusia hyviä joulumuistoja tästä päivästä …

Joulu Niitä näitä Reseptit

Lounassalaattia ja muuta tykkäämistä

Paahdettua punajuurta ja porkkanaa Burratalla

3 punajuurta & 6 porkkanaa leikattuna ja kuorittuna
Oliiviöljyä
1 rkl hunajaa
Suolaa

Kastike:
3 rkl oliiviöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl hunajaa
1 valkosipulinkynsi
1 tl tuoretta rosmariinia hienonnettuna
Suolaa, maun mukaan

Ohjeet:
Esilämmitä uuni 200 °C:seen
Leikkaa punajuuret viipaleiksi ja ripottele päälle oliiviöljyä, (hunajaa) ja suolaa. Asettele punajuuret ja porkkanat uunipellille yhdeksi kerrokseksi. Paista 30 minuuttia tai kunnes juurekset ovat paahtuneet ja karamellisoituneet.

Vatkaa pienessä kulhossa oliiviöljy, valkoviinietikka, hunaja, jauhettu valkosipuli, rosmariini ja ripaus suolaa.

Kokoa salaatti:
Kun vihannekset ovat kypsiä,
anna niiden jäähtyä hieman.
Asettele rucolaa tai vihreää salaattia tarjoiluastian pohjalle, päälle juurekset.
Valuta kastike salaatin päälle, lisää burratajuustoa ja pistaasirouhetta.

Etsin tänään punajuuripeston ohjetta (viime viikolla sellaista sain ystävän luona, ja tykästyin paljon. Löysinkin ohjeen, mutta ennen kuin ehdin hankkia sitä varten ainekset, näin Instassa Ellen Jokikunnaksen ohjeen yllä mainittuun salaattiin. Siispä meillä olikin sitä tänään. Ja pidin kovasti.

Jokikunnasta olen seuraillut Instassa aika aktiivisesti viime kevättalvesta asti. Siitä asti kun alkoi hänen ja miehensä ohjelma Unelmia Italiassa. Sehän olikin ihan mukava ohjelma. Ja siinäkin, kuten aiemmin satunnaisesti lehtien palstoilla, pariskunnan lapsettomuusvuodet ja pitkittynyt adoptioprosessi tuli esille, ja koskettikin. Ja kyllähän kyynelehdin, kun näin isänpäivänä netissä kuvan, jossa Ellen ja Jari olivat Manilassa – ja heillä oma poika! Aika harvojen julkkisten elämänmeno on näin koskettanut.

Mutta siis: salaatti sopii varmasti joulunpyhien pöytään lisukkeeksi esim/vaikka rosollin sijaan tai lounaaksi vuodenvaiheen jotenkin poikkeuksellisen monilta tuntuvina viikonloppuina. [Olipa selkeästi ilmaistu!! Tarkoitan että vaikka ennen tai joulun jälkeen. 😅]

Tänään olin jouluostoksilla kaupungilla. Perheessä melkein kaikki ovat ilmoittaneet, että eivät halua lahjoja, vaan että vietetään paketitonta joulua.

Periaatteessa sopii minulle ihan hyvin, muttaku. Kun marraskuussa tästä keskusteltiin, totesin, että puolet lahjoista on jo neulottu, langat kaikkiin hankittu, että samoin kalenterit myös perheenjäsenille tilattu, että lastenlapsille ostan ihan varmasti sekä pehmeitä että kovia paketteja, että tradition mukaisesti ainakin joulun tienoon hyvin syöminen ja juhlalliset juomat päivällisten yhteydessä kuuluvat minun jouluuni ja sen valmisteluun, niin ei kukaan sitten kieltänytkään. 🤶 Ymmärsivät, että ruoalla rakastaminen on edelleen mun juttu ja minullehan on ilo saada lahjoa; on ilo ilahduttaa ja antaa jotain mukavaa, omaa, hemmottelevaa, luettavaa, syötävää. Siispä tänään muksujen lahjoja – ja muutamia muitakin 🤫 – hankkimassa.

Joulu Reseptit

Hillaherkkuja vaikka joulupöytään

Joulureseptejä-harjoitussivu syntyi jokunen viikko sitten kun aloitin Word Press-sisällönhallintajärjestelmä -kurssin. Menin kurssille mm. siksi, että oppisin uutta, erityisesti käyttämään WP-alustan uusia toimintoja ja ominaisuuksia. Perusteet ovat olleet hallinnassa jo vuosikausia. Kolmen viikon kurssi ei nyt ollut ihan sitä mitä odotin, – monestakaan syystä. Mutta menemättä niihin tarkemmin totean, että kunnianhimoinen aikeeni tehdä tuosta harjoitussivusta ”sivuhaara” blogiin, ehkä jonkinlainen nettikeittokirja, jää nyt toteutumatta.

Jatkan siis entiseen malliin blogin pitämistä tavalla, jossa on ruoanlaittoa, patikkaretkiä, juttuja päivieni kulusta, edelleen jaan jotain vinkkejä hyviksi havaituista liikkeistä, neuleista, tapahtumista etc. ja kaikenmoiset tarinat ovat entiseen tapaan suloisessa, satunnaisessa sekamelskassa ryyditettynä valokuvilla päivieni ja matkojeni varrelta.

Jotain uutta mm. julkaisemisen sujuvoittamiseksi sentään opin ja vähän uusia välineitä sain käyttööni, joten ei kurssiin käytetty aika ja raha ihan hukkaan mennyt. Silti kyllä turhautti, vähän. Mutta se siitä.

Joulureseptejä kuitenkin olen ehtinyt hakea omista arkistoista, uusista keittokirjoista ja netistä, ja koska en niitä tuonne jouluresepti-sivulle laittelekaan, niin tiputtelen tänne blogiini.

Yksi sellainen on Hillajäädyke ja suolakaramellikastike

Ainekset
3 dl kuohukermaa
2 dl tomusokeria
2 kananmunan valkuaista
2 kananmunan keltuaista
300 – 400 g hilloja

Ohje
Paseeraa marjat (tai käytä valmista Lapin jängän kivetöntä hillasosetta)
Erottele kananmunan keltuaiset ja valkuaiset.
Vatkaa keltuaiset ja tomusokeri vaaleaksi vaahdoksi.
Lisää vaahdon joukkoon marjasose.
Vaahdota kerma toisessa kulhossa pehmeäksi vaahdoksi.
Yhdistä vaahdot.
Vatkaa valkuaiset napakaksi vaahdoksi puhtaassa kulhossa ja nostele varovasti valkuainen jäädykemassan sekaan.
Kaada massa noin litran vetoiseen vuokaan, kääri kelmuun ja jäädytä pakastimessa vähintään neljä tuntia, mielellään yön yli.

Ota jäädyke noin puoli tuntia ennen tarjoilua jääkaappiin sulamaan.

Jäädykkkeen voit tarjota valmiin kinuskikastikkeen kanssa tai lämmittää purkillisen kondentoitua maitoa ja lisätä sen joukkoon suolakiteitä tai tehdä itse suolakaramellikastikkeen.

Suolakaramellikastike
2 1/2 dl sokeria
100 g voita
1 1/2 dl kuohukermaa
3/4 tl maldon- tai karkeaa merisuolaa

Mittaa kaikki kastikkeen ainekset valmiiksi. Kaada sokeri pinnoitetulle pannulle.
Anna sokerin lämmetä keskilämmöllä, ja liikuttele sitä välillä puuhaarukalla.

Kun sokeri alkaa sulaa, pienennä lämpöä ja sekoita sokeria koko ajan puuhaarukalla. Sokeri ei saa palaa. Tavoitteena on toffeen tai konjakin värinen, paahtunut sokeri.
Lisää voi parissa, kolmessa erässä. Sekoittele vispilällä voi ja paahdettu sokeri sekaisin.
Kun seos on tasainen, ota pannu pois hellalta ja lisää vähitellen joukkoon kerma. Sekoita koko ajan. Jos kastikkeeseen tulee paukkuja, voit lämmittää kastiketta varovasti pienellä lämmöllä. Lisää lopuksi kastikkeeseen suola ja anna kastikkeen jäähtyä huoneenlämmössä. Säilytä kastike jääkaapissa. Voit lämmittää kastiketta halutessasi hieman ennen jäädykkeen tarjoilua.

Toinen meillä 90-luvulla usein tarjolla ollut hillaherkku on VALKOSUKLAAHILLAKAKKU

150 g voita
1½ dl sokera
1½ vaniljasokeria
3 munaa
100 g valkosuklaata (Valhrona tai Panda)
2½ dl vehnäjauhoja
2 rkl konjakkia tai sitruunamehua
Kuorrutus
½ dl kermaa
100 g valkosuklaata

Vatkaa rasva ja sokerit vaahdoksi, ja lisää munat yksitellen.
Sekoita karkeaksi pilkottu suklaarouha huihin kuiviin aineksiin ja sekoita taikinaan, lisää neste. Kaada taikina voideltuun jauhotettuun vuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Jäähdytä.

Kuorrutusta vasrten pilko suklaa kulhoon, kiehauta kerma ja kaada suklaan päälle. Levitä kuorrutus kakulle. Tarjoile hillojen kera (tai ilman).

Otsikkokuvan hillaresepteihin sopiva väritys on tämänpäiväisen iltapäivälenkin varrelta!

Niitä näitä

Juhlaviikonlopun lopulla

Joulupuurobrunssi tänään aamupäivällä

…. sehän olikin oikein mukava juttu. 🤶

Olihan puuron lisäksi kaikenmoista muutakin, ehkä vähän liikaa makeaa, mutta niinhän sitä on tapana joulun pienissäkin juhlahetkissä. Ja parasta, että oli ihan rauhallinen pyhäaamu yhdessä. Joulua voi viettää jo odotellessa, ja sekin tuntuu hyvälle. Pieni kutkutus, mutta toisaalta rauha.

Apsullehan se tuli manteli puurosta: ei aio mennä naimisiin tänä vuonna. 🙂 Hedelmärahka oli minulle parasta, lapsille ei tarpeeksi makeaa. 🙂

Toissapäiväisen lakkajäädykkeen reseptin kirjoittelen vielä illan päälle, viimeistään aamusella… Sitä voin kyllä suositella joulupöytäänkin.

Muutoin päivä on mennyt joululahjaneuleiden parissa. Muutaman viimeistelyssä, yhden kaarroke vielä kokonaan tekemättä, mutta sekin nyt jo kunnolla alulla.

Joulu Oulu Ruoka ja viini

Jouluinen lauantai

Hyvä päivä tänään. Eikä vähäisin syy siihe ole se, että pitkästä aikaa olen nukkunut sen, mitä tarvitsen = kahdeksan tuntia. Olkoonkin, että tunnen nähneeni vain painajaisia. Mutta ne olivat unia – ja minä nukuin!

Päivään olin aatellut kuvaeditointia (ja reseptiikkaa) kuluneen viikon varrelta, mutta meni sitten kuitenkin nettikaupoilla, kävellessä, perhechatissa (montakohan kymmentä viestiä yhden sun toisen kombinaation parissa, joulujuttuja ja muuta).

Iltapäivään meni ennen kuin sain lähdetyksi ulos. Theodorin puistossa oli tänään joulutapahtuma, ja koskapa tämä puisto on hyvinkin kävelymatkan päässä meiltä, valitsin sen tepastelun kohteeksi.

Aika jännä, että tämä Theodorin puisto on tullut tietoisuuteeni vasta muutama viikko sitten, vaikka olen ihan sen kupeessa syntynyt, sen läpi ja reunoilla lenkkeillyt ja hiihtänytkin 80-luvun alussa, viime vuosina pyöräillyt sen läpi liki päiväittäin, siellä aika paljon kuvaillutkin … Mutta nyt vasta tiedän, että sen nimi on Theodorin puisto.

Theodorin puisto on Tuiranpuiston vieressä, Tuiran terveyskeskuksen ’takana’, ihan lähellä Toivoniemeä, jossa reilun puolenkymmentä vuotta ehdittiin asuakin. Se on ns. kuurojen kodin ympärillä ja siellä oli tänään taidenäyttelyitä, leipomo avoinna, käsityöpuotien avoimet ovet jne.

Mm. Petra Kaminen Mosherin teoksia katselin, ja tämä alla oleva pysäytti: siihen on kiteytetty Oulun murteen ydin. Ei niin kaunista ole kotimurre.

En ostanut taidetta, en koruja, en käsitöitä, mutta leipomo Ryytin hapanjuurileipä mahtui pikkureppuuni oikein hyvin. Ja lämmin leipä tuoksui koko paluumatkan herkullisesti.

Kotiin palattua eilisen rääppiäisiä ja leipää meille kahdelle. Ja teinpä meille ”lauantaidrinksut”. Kesältä jääneen Aperol-pullollisen loput jalostin talvi-aprerol-spritziksi.

Olin jo viikolla laittanut pakkaseen jäätymään jääpaloja, joissa oli appelsiineja, rosmariinia ja tähtianista. Sitten vain lasiin 8 cl Aperolia, 20 cl kuohuviiniä, 5 – 10 cl kuplavettä, appelsiinipalasia ja em. jääpaloja. Hyväähän siitä tuli. Kun juoma oli ollut pidemmänkin tovin lasissa alkoi jäätyneestä tähtianiksesta irrota mukavasti makua. Siis kannattaa varmastikin upottaa yksi tähtianis aperoliin jo edellisenä iltana, tulee joulun makua. Luulisin.

Ja kun on kova ikävä ja halu nähdä muksuja ’koko ajan’, keksin kutsua heidät huomenaamulle ”perhebrunssille”. Niinpä olen tässä jouluwienereitä leiponut ja pöytää jo kattanut. Riisipuuroa siis jo huomenna!

Historiaa Isovanhemmuus Joulu

Itsenäisyyspäivä rauhassa

Itsenäisyyspäivä.

On ollut touhun ja tekemisen päivä, yhdessäolon ja juhlan päivä.

Aamupäivä meni valmistellessa, ruokaa tehdessä (huomenna sitten kuvia ja reseptiikkaakin), lenkillä, ja jo kahdelta tuli pikkujouluväki: Juniori, Miniä, Apsu ja Eepi! Kaikenmoista ohjelmaahan meillä oli, mutta The Juttu oli jo perinteinen piparien koristelukilpailu. Palaan ehkä huomenna asiaan – tämänkin jutun osalta.

Ja iltahan on mennyt tietysti Linnan juhlia katsellessa.

Elellessä rauhassa. Kiitollisena.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kun joka vuosi täällä blogissa on uusia lukijoita ja kun joka vuosi yksi luetuimmista postauksistani on artikkelikolumnini jossa on itsenäisyyspäiväkynttilöiden merkitys ja selitys niille, niin varmuuden vuoksi tässä taas linkki tuohon: Itsenäisyyspäivän kaksi kynttilää

Tänään me pitkästä aikaa sytytettiin ne Apsun kanssa yhdessä.

Niitä näitä

Olipa hyvä ilta!

Olemme olleet ystävien kanssa koko pitkän illan.

Nauttineet pitkän menun herkuista (kaikki oli hyvää, moni herkullista, jopa poltettu kerma!! ja jouluhalko ja … kaikki) , nauraneet. Ehkä vähän kyyneleitäkin oli illassa, ikävä ainakin oli, jutelleet, muistelleet, katselleet vanhoja kuvia. Paljon hyvää tässäkin päivässä.

Isovanhemmuus Joulu Ruoka ja viini

Pikkujoulukausi avattu

Opetusravintola Hilikun bistro on taas avoinna: siellä on tarjolla lounasbuffet ja a la carte. Valittavana on varsin monipuolinen kolmen ruokalajin menu. Keittiö- ja salihenkilökunta (= opiskelijat) saavat harjoitusta ja asiakkaat hyvin syödäkseen. Ja hinta on 19,90 €. Erinomaista!

Hilikun a la carte-puolella oli tänään enimmäkseen eläkeläisiä, kaksi muuta isoa pöydällistä meidän seitsemän hengen seurueen lisäksi.

Olimme viinikerho BOn kanssa pikkujoululounaalla; meille ihan poikkeuksellista tällainen tapaaminen, ja poikkeuksellista meille oli myös se, että tapasimme ilman viiniä. 🍇 Vähän niin kuin lukupiiri kokoontuisi ilman luettuja kirjoja tai golfarit jääkiekkokatsomossa. – no huh, olipa kökköjä vertauksia, mutta ehkä ymmärrätte.

Toisaalta, meistä on yli 30 vuoden kokoontumisten myötä tullut hyviä ystäviä, joiden kanssa vaihdetaan kuulumiset ja kokemukset melkein kerran kuussa kaikilta muiltakin elämän aloilta kuin viinin nauttimisesta. Tapaamisen merkitys alkaa olla viiniä tärkeämpää. Kunhan rupateltiin ja syötiin hyvin pari tuntia joulukuisena keskiviikkoiltapäivänä. Koska me voidaan!

Tässä minun valintani.

Toast Skagen

Turskanfileetempura ja paistettuja kampasimpukoita

Puolukka-vaniljabavaroise

Varsinkin jälkiruoka oli tavattoman hyvää, täyteläistä, maut ja koostumukset kohdillaan.

Lounaan jälkeen lähdimme Pehtoorin kanssa jouluostoksille: lelukauppa XS Valkeassa (kuva otsikossa) oli hyvä kohde. Kaikille kolmelle lastenlapselle löytyi pakettiin pantavaa. Legot, Fischer Pricet, ja lautapelit ovat edelleen lasten lahjatoiveissa, mutta tutustuttiin myös Funkoihin. Ihan uudenlaisia ”pehmoleluja”. Pieniä pehmeitä hahmoja suunnilleen ´kaikista´ lasten ja varhaisnuorten seuraamista sarjoista: Pokemon, Marvel, Harry Potter, Boys, Five Nights at Freddy´s, Star Wars — Ja just sitä toivottua ei enää ollut. Eikä näytä olevan kuin Temussa! Sieltä en tilaa!

Ja huomenna meidän hyvin alkanut ”pikkujoulukausi” jatkuu. Joskus työvuosina minulla saattoi olla useatkin pikkujoulut marras-joulukuun vaihteessa: tiedekunnan pikkujoulut, oppiaineen tai laitoksen pikkujoulut, opiskelijoiden ainejärjestö Tiiman pikkujoulut. Joka vuosi taisin ainakin yksiin osallistua. Useimmiten juuri opiskelijoiden järjestämiin; ensin kävin niissä tietysti omana opiskeluaikanani, ja sitten varsinkin 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun ekalla vuosikymmenellä minä parin muun kollegan kanssa tapasimme käydä opiskelijoidemme järjestämissä pilheissä, – kävimme ainakin ohjelman katsomassa.

Nyt on erilaisia pikkujouluja, ja huomenna jatkuu: ensin huomenna tavataan Amici-porukalla (enää viidestään) Rajakylässä. Ylihuomenna iltapäivällä täällä meillä on jo perinteinen piparkakkujen koristelukilpailu, jossa tänä vuonna on myös etäyhteys Järvenpäähän. Siis Apsu, Eepi, Juniori ja R. sekä Pehtoori ja minä kisataan voitosta, syödään, höpötellään, kuunnellaan joululauluja, viesteillään etelään, nautitaan Herra Hakkaraisen jouluglögiä ja pidetään palkintojen jakoseremonia. Tai jotain sellaista. Kunhan touhutaan keskenään. Joulunaika tuo paljon hyvää … 🎄🤶🎅

Joulu Muistikuvia Oulu

Photarilla lunta!

Niinhän siinä sitten on käynyt, että en enää kotiolkkariin rakennettavaan valokuvastudiooni saanut Apsua ja Eepiä kuvattavaksi. En ainakaan tonttukuviin. Eepi, joka on luontaisesti loistava poseeraaja, olisi ehkä voinut – jopa mielellään – ryhtyä kuvattavaksi, mutta kun A. ei enää sellaiseen alkanut, niin ei sitten siskokaan, ja minun oli mietittävä joulukorttikuviin jotain muuta.

Sikäli jännä, että olen viimeisten neljän vuoden aikana myynyt yli kolmetuhatta joulukorttia, mutta nyt ei itsellä ole mitä lähettää. Korttejani taitaa vieläkin olla TaitoShopissa Aseman vieressä, mutta enhän nyt niitä lähde ostamaan. 😂

Perjantaiaamuna olin kaupungilla etsimässä jotain jouluista näkymää, joulukorttikuvaan uutta näkökulmaa, mutta eihän seepra raidoistaan, eikä Oulun arkkitehtuurin kuvaaja vanhoista, kauniista taloistaan. … Kaupungintalo, joka monivuotisen remontin jälkeen, on entistäkin arvokkaamman näköinen, oli tietysti perjantainakin taas monissa kuvissani. Mutta eipä kovin jouluista, eikä minulle mikään uusi juttu. Tein sitten kortin ihan muusta aiheesta.

Mutta ettei kaupungintalon kuvaus ihan hukkaan menisi, päätin kokeilla ja harjoitella, osaisinkohan vielä tehdä lumisadetta ihan itse? Photoshopin parissa ja vanhoja muistiinpanoja penkoen homma palautui mieleen. Ja otsikkokuva syntyi. Tässä alla sellaisena kuin se nytkin suunnilleen on. Ilman ”photari-lunta”

Mutta lumisadetta osaan tehdä vain kuviin. Osaisinpa uloskin!

Joulu

Nyt jo joulumusiikkiakin!

Oli synkkä ja myrskyinen yö!

Heräsin aamukuudelta siihen, kun sisäpihallamme oleva valopuu rymähti nurin.

Myrskyäminen jatkui pitkälle aamupäivään, mikä vain kannusti pyykki- ja siivouspäivän viettoon. Leivoinkin sitten vähäsen (= saaristolaisleivät).

Tuommoiset hommat lutviutuvat mukavasti äänikirjoja kuunnellessa, mutta päätinkin, että tänään tulkoot jo joulumusiikkia, vähän rytmiä luutuamiseen!

Vahingossa löysin Spotifystä minulle ennen täysin tuntemattoman Kanadan ranskalaisen Renée Martelin. Hän on jo vuonna 1995 tehnyt ensimmäisen(?) joululevynsä, joka on näköjään remasteroitukin. Ranskankielisen kantrilaulajan versiot tutuista joululauluista oli just hyvä!

Onnistuukohan tällainen? Siis upotus Spotifystä postaukseen?

Bloggailu Joulu Oulu

Joulunodotukseen laskeutumista

Ensimmäinen adventti. Nyt voi oikeasti ryhtyä jouluttelemaan.

Nyt ei ole julkaista adventtikynttilöistä kuvaa, mutta jouluinen ikkuna kuitenkin. Kuvasin sen perjantaina, kun olin jo aamukahdeksan aikaan kaupungilla ”metsästämässä” jouluisia valoja kameran kanssa.

Merimiehen kotimuseossa Pikisaaressa ovat taas ikkunaluukut auki, ja jouluista menneen maailman tunnelmaa näkyvillä koko joulunajan. Museon ovetkin ovat auki aina loppuviikosta, joten ehkä me muksujen kanssa käydään vanhan ajan joulutunnelmaa vielä katselemassakin. He kun tykkäsivät museon kesäisestäkin versiosta.

Tänään Pikisaaressa olisi ollut Design Tori ja Pohjankartanossa joulumessut, mutta mihinpä sitä opiskelija ehtisi. Tänään oli viimeinen Teams-opetuskerta WP-kurssia. Mitenhän kurssin nyt asiallisesti arvioisin: ehkä niin, että minä en ollut sopiva kurssille, en ehkä sittenkään kuulunut ”kohderyhmään”. Aika vähän kolmen opintopisteen kurssista minulle jäi oppia. No mutta, minä sentään yritin. Ja eipä suurta vahinkoa ja rahanmenoa tullut, vaikka vähän turhaksi jäivät nämä sunnuntai-iltapäivien oppitunneilla istumiset. Jatkan itseopiskelua.

Ja nyt alkaa, paremminkin jatkuu joulun odotus: adventtiaika on hyvä aika. Kynttilöitä, pieniä salaisuuksia, piparkakkuja, tontun jälkiä, joulumusiikkia, sinisiä hetkiä, tapaamisia, toivottavasti tunnelmallisia lumisateitakin.

Garda Joulu Reseptit Ruoka ja viini

Leppoisasti kohti joulukuuta

Marraskuun viimeinen, huomenna saadaan herätä adventtiin.

Tänään jo avattiin yksi jouluun liittyvä ”luukku” (ks. artikkelikuva): Pieni Joulupuoti Oulujoen Lapinkankaalla avasi taas ovensa tunnelmaansa ja pienten, monenlaisten käsitöiden puotiin. Olen käynyt siellä monena vuonna, samoin ystäväni, mutta emme ennen kahdestaan. Tänään oli sille hyvä aika.

Eikä se nytkään ollut pettymys. Siellä on paljon sellaista ”piensisustusta” jota ei muualta löydy, uniikkeja joulukoristeita, pieniä ilahduttavia joulujuttuja. Pitkään harkitsin meidän mökin vaatimattoman ”porotokan” täydentämistä näillä hoikilla oulujokisilla, mutta luovuin. Ja ostinkin Tonttu Tomafoille kaverin. Uusi huopatonttu sai nimekseen Totti. Tulette vielä näkemään hänet.

Lapinkankaalle on matkaa, parikymmentä kilometriä, joten ehdimme vaihdella kuulumiset, ilot ja surut, automatkalla. Palattuamme kaupunkiin mentiin vielä Kauppahallin joulunavajaisiin ja satuimme parahiksi Tiernapoikien esitykseen. 10 – 12 -vuotiaat pojat lauloivat raikkaasti ja taidolla, ihan jouluiselta tuntui. Kahvilla ja kalaostoksilla kävimme. Mukavaa oli että hallissa vilinää ja vilskettä, mikä ei ole Oulussa ihan tavallista.

Palasen savulohta ostin, tarkoituksella. 🙂 Resepti oli jo löydettynä valmiina, ja muokkasin siitä omanlaiseni. Tarkoitus oli laitella se tuonne ”harjoitustyö”-sivulleni, mutta kun se ei taaskaan onnistu ihan niin kuin haluaisin, niin tässäpä se.

Savulohipiirakka

Pohja

100 g voita tai margariinia
1½ dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoja
1 dl juustoraastetta
ripaus leivinjauhetta
½ dl vettä

Täyte

400 g perattua lämminsavukirjolohta tai -lohta
ripaus sitruunapippuria
½ ps Aura-muruja
2 dl ruokakermaa
2 munaa
100 g (ruohosipuli)tuorejuustoa
myllystä mustapippuria
ripaus suolaa
mahdollisesti 😊 tillisilppua

Pinnalle

(cheddar)juustoraastetta
kirsikkatomaatteja

Ohje

Nypi pohja-aineet taikinaksi. Lisää hiukan jauhoja tarvittaessa.
Painele taikina voidellun leivinpaperin päälle vuoan pohjalle ja reunoille.
Levitä lohi pohjalle, ripottele pinnalle sitruunapippuria ja sitten auramurut.
Sekoita kerma, munat, tuorejuusto ja mausteet.
Kaada muna-kermaseos piiraan päälle.
Laittele pinnalle kirsikkatomaatit ja päälle juustoraastetta.
Paista ensin 200 asteessa uunin alatasolla 10 minuuttia ja nosta pelti sen jälkeen keskitasolle.
Jatka paistamista noin 20 minuuttia.
Anna piiraan vetäytyä ennen tarjoamista.

Hyvää se oli. Pehtoori tykkäsi kovastikin. Ja nyt iltasella pienen palasen kylmänä maistettuani vakuutuin, että tämä voisi olla vaikka pieni alkupala tai joulun ajan buffetpöydässä yksi osa. Tai vaikka uudenvuodenjuhlaan huikopala?

Joulu Viini

Nautintoja kuunnellen ja maistellen

Joulukirjoja, leppoisia, lämminhenkisiä (rakkaus)romaaneja ilmestyy perinteisesti joulun alla. Niin tänäkin vuonna. Tänä vuonna olen kuunnellut jo kaksi:

Irlantilainen maalaisjoulu on kolmas osa Patrick Taylorin Irlantilainen maalaislääkäri-sarjassa. Ensimmäinen osa oli mieleiseni, ”vanha kunnon lukuromaani”, josta tuli hyvä mieli, kakkososa oli vähän liian ennalta-arvattava, ehkä. Ja tämä kolmas (jonka voi lukea/kuunnella ilman edellisiin perehtymistä) oli tämän viikon sisällä olo -päivinä kelpo kirja.

Toinen kirjasarja, josta myös olen kuunnellut aiemmatkin osat, on Maija Kaivannon Kahvila Koivu -sarja. Kun nämä kirjat lukee Kati Tammensola, ne soljuvat leppoisasti taustalla siivotessa tai neuloessa. Ei mitään suuria elämyksiä, mutta oikein mukavaa, aika uskottavaakin (ihan niin kuin se olisi joku hyvän kirjan kriteeri) viihdekirjallisuutta. Hahmot ovat hyvin tunnistettavia. Tässä sarjassa kuten irlantilaisessa maalaislääkärisarjassa ruoka ja leivonnaiset ovat tärkeässä osassa, ja mikä parasta, molempien sarjojen kirjoissa on reseptejä.

Kardemummajoulussa, joka on siis sekin joulukirja, on mm. jouluhalko-ohje. Ja minähän aion sen mukaan tehdä meille jälkkärin parin viikon päästä. Joskus vuosia, vuosia sitten olen tehnyt jouluhalon, joka ei niin kovin kummoinen ollut, mutta tässä kirjassa oleva ohje inspiroi taas kokeilemaan.

Ilona Tuomisen Kortteli-sarjaa en ole aiemmin kuunnellut, enkä taida niin tehdä vastaisuudessakaan, mutta sarjan joulukirjan Korttelirauhanjulistus (vain parituntinen) latasin äsken; kohta siirryn sen, takkatulen ja kutimen ääreen.

Ehkä jääkaapissa on vielä tilkka erinomaista valkoviiniä, jota nautittiin puna-ahvenen ja katkarapukastikkeen kera. Ilman mitään ennakkotietoa sen ostin: vaikutti mielenkiintoiselta uutuudelta. Ja sehän olikin tavattoman hyvää chardonnayta (Morillon on chardonnaystä käytetty vanha nimitys). Hieman voinen, runsas, vähän pähkinäinenkin valkoviini Morillon Blanc on etelä-ranskalainen viini, jonka tekijä on Jeff Carrell.

Emme ole tainneet aiemmin hänen viineihinsä tutustua, mutta tämänpäiväinen kokemus vakuutti. Viini oli niin makoisa ja suunmyötäinen, että nimi jää mieleen. Luulenpa, että tätä on meillä joulupöydässäkin tarjoilla. Sitä näyttää olevan Alkoissa ympäri Suomea, joten tässäpä jouluviinivinkki muillekin.

Niitä näitä

Joulubingoa täytellen

Marttojen legendaarinen ohje: ”Siivoa jouluksi kaapit vain jos aiot viettää joulusi kaapissa” sattuu kohdalle nyt vähän pahasti.

Jos joulun vietto menee tuon aika loogisen ja monille hyvinkin helpottavan ohjeen mukaan, niin minulla taitaa sitten mennä joulun pyhät joko vaatehuoneissa tai kodinhoitohuoneessa! Ne kun on nyt siivottu. Melkein sisustettukin! Hain eilen isoja säilytyslaatikoita, joihin järjestelin runsaahkon liina- ja tablettivarastoni sekä joulu- ja muut kausikoristeet: on kerrassaan tyylikästä nyt.

Mutta tähänpä se erityissiivoilu sitten saattaa jäädäkin. Mutta joka tapauksessa nyt on oikein hyvä olo kun sain nuo tehtyä.

Joulubingooni on aika monta ruksia jo tullut. Ihan kokonaan en tuota varmaan saakaan täyteen: jouluhan ei ole stressin paikka. Vaatehuoneessa ainakaan. 😂😂

Artikkelikuvassa olevat ruusut löysin kun olin kävelyllä hautausmaalla. Ihan lähellä vanhempieni hautaa olivat nämä, enkä näiden kaikkien vuosien aikana ole ennen nähnyt. Lienevätkö pronssia? Tavattomasti pidin niistä.

Joulu Niitä näitä Reseptit

Harjoitustyössä on kakku 🎂

Olen aloittanut joululeipomisen.

Moneen vuoteen en ole tehnyt mitään kuivakakkua, en kotiin, en M-mummulle. Tänään tein. Tein kakun, jota äitini teki usein: se on hyvin voinen, hyvin säilyvä, hyvin hyvä kakku. Meillä oli sitä lapsuuteni jouluissa ja juhlissa. Nyt sitä on täälläkin. Ja minulla on ihan uusi kakkuvuoka. Siihen leivottu kakku melkein huusi kuorrutusta. Ja kirsikoita. Kukaan muu kuin minä ei tykkää noista ”joulukirsikoista”, mutta minä kyllä voinkin napsia ne sitä mukaa kun kakkua kuluu.

Äidin kakussa ei koskaan ollut kuorrutusta, saatikka kirsikoita, – on se sen verran makea ja tiivis kakku, ettei kyllä tarvitsisikaan, mutta ku … Halusin kuviin oikein hienon kakun! En ole ennen tehnyt pikeeriä, sokerikuorrutusta, joka on tavallista vesi-tomusokeri kuorrutusta kovempi, paremmin säilyvä. Kelpo ohje on Valion sivulla.

Kakusta tuli myös osa minun Word Press -kurssini harjoitustyötä. Olen tehnyt harjoitussivua vähän vasemmalla kädellä, käytellen kaikkia keinoja ja niksejä, joita kahden sunnuntain kurssilla on opetettu. Jälki on vasemmalla kädellä tehdyn näköistä, eikä sivu lähelläkään valmista. Siitä huolimatta linkitän sivun tähän: Joulureseptejä – harjoituksen vuoksi

En aio tehdä mitään kovin massiivista joulureseptisivukokoelmaa (vrt. viime pääsiäinen), mutta tulen tuohon sivulle laittelemaan vielä uusia ja vanhoja ohjeita, vinkkejä jouluherkuista. Lnkki sivulle on myös tämän sivun ylävalikossa. Keskeneräistä ei saisi tietenkään näyttää, mutta käyhän kurkkaamassa. Ja tämän kakun resepti siellä jo onkin.

Niitä näitä

Amarylliksellä on tarina

Ostin toissaviikolla yhden valkoisen amarylliksen – Lidlistä, halvalla. Kaksivanainen aika pieni amaryllis maksoi kuusi euroa. Hain parin päivän jälkeen kaksi lisää.

Nyt ne kaikki kukkivat, toiset – ja ehkä kolmannetkin vanat ovat jo nousemassa. Jo monena vuonna amaryllis on syrjäyttänyt hyasintin, ja joulutähdetkin. Noh, yksi joulutähti sentään kuuluu eteisen peilipöydälle. Se on yleensä punainen, mutta amaryllikset valkoisia.

Kukillahan on usein symbolisia merkityksiä, jotka vaihtelevat kulttuurista ja aikakaudesta toiseen. Amarylliksella tuntuu olevan aika monenlaisia symboliarvoja.

Jo antiikin Kreikassa… Niinhän tällaiset tarinat yleensä alkavat, ja niin tämäkin.

Kreikkalaisesta mytologiassa rakastunut nymfi (tai paimentyttö) nimeltä Amaryllis halusi herättää vain kukista kiinnostuneen Alteo-nuorukaisen kiintymyksen – ja kiihtymyksenkin?, mutta kun ei siinä muuten onnistunut, hän Delfoin oraakkelin neuvon jälkeen lävisti oman sydämensä kultaisella nuolella Alteon oven edessä. Amarylliksen sydänverestä syntyi verenpunainen kukka ja Alteo vihdoin huomasi Amarylliksen! Myytti amarylliksesta oli syntynyt; sen sanotaan edustavan rakkauden ja halun muuntavaa voimaa. Kukan kreikkalainen nimi, joka siis nymfilläkin oli, tarkoittaa kimmallusta.

Amaryllis yhdistettiin usein myös jumalattariin tai muihin voimakkaisiin naishahmoihin, kuten Afroditeen tai Venukseen. Kristillisessä symboliikassa amaryllis edustaa jumalallista kauneutta, puhtautta ja sillä on yhteyksiä Neitsyt Mariaan ja raamatullisiin teksteihin.

Kukan kasvutapa- ja kukinta-aika liitettiin myöhemmin myös uudestisyntymiseen ja ylösnousemukseen: sipulin kyky olla lepotilassa talvikuukausina, ennen uudelleen nousua keväällä, edusti elämän syklistä luonnetta.

Viktoriaanisessa Englannissa Etelä-Afrikasta kotoisin oleva amaryllis edusti eksotiikkaa: kukan voimakasta karmiininpunaista väriä ja ainutlaatuista muotoa pidettiin harvinaisina ja toivottavina piirteinä. Tuolloin amaryllis yhdistettiin usein ylpeyteen ja kauneuteen, ja sen katsottiin osoittavan myös voimaa ja päättäväisyyttä, nimenomaan sen takia, että ne ovat korkeita kaikkien muiden talvikukkien yläpuolella.

Nämä symboliset assosiaatiot ja mielikuvat ovat muuttuneet vuosisatojen aikana. Ja kulttuurinen merkitys on kehittynyt ja muuttunut ajan myötä.

Jotenkin ylväs ja kaunis se on!

Niitä näitä

Arkinen, hyvä päivä

Arkinen päivä, kotipäivä, kotityöpäivä, vesisadepäivä, kuukausi jouluun -päivä, ahkera päivä.

Hyvä arki on hyvä asia.

Silloinhan elämässä on asiat hyvällä mallilla, kun arkikin on turvallista ja hyvää ja kun päivät kuluvat helposti ja hengästymättä turhia.

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Ut elit tellus, luctus nec ullamcorper mattis, pulvinar dapibus leo.

Ruoka ja viini Viini

Tietoliikennettä ja tanssia

Merkillinen päivä.
Kummallisen pitkä, ja kiireinen. Ja tuskastuttavakin. Mutta antoisakin.

Aamuviiden jälkeen ei minuuttiakaan unta. Noh, kuuden jälkeen noustua sitten täyttä touhua koko pyhäinen lepopäivä. Ei kaikkein mieluisin vaihtoehto. Mutta toisaalta osaamisen ja onnistumisen tunne datailussa on mukava. Ja mahdottoman mukava puhelu kalenteritilauksiin liittyen. Tulin siinä ajatelleeksi, itsellenikin myöntäneeksi, että koko (aika isotöisen, lopulta kovin vähän matkakassaa kartuttavan) kalenteritouhun suola, riemu ja rikkaus on kontaktit. Saariselkä/Lappi-fanit, tutut ja tuntemattomat!

Ja kaiken datailun ohessa aikaa tehdä ruokaakin. Perjantaina viiniystävät muistuttivat Beaujoalis Nouveau -perinteestä*. Marraskuun kolmas torstai maailmanlaajuiseen levitykseen tulevan nuoren, uuden sadon punaviini on jäänyt monena vuonna testaamatta. Monena vuonna (jopa Japanin matkalla 2016) se oli koettava. No, eilen ostin pullollisen tämänvuotista, maistoimme lasin pohjat sitä, ja totesin, että tästä taitaa olla parasta tehdä pataa.

Tänään siis Burgundin pataa! (Tällä kertaa ohje mukaillen tästä) Sekin jäi vähän ”ohueksi” koska burgunderin (Bourgognen viinin) sijaan ruoassa oli tämän vuoden viiniä, – mehua melkein. Beaujolais Nouveau on testattu!

~~~~~~~~~~~~

Ja TTK finaali nautittu. Kyynelehditty. Tanssit olivat koskettavia, kauniita, taitavia, harjoituksella tehtyjä, mikä kaikki sai liikuttumaan, mutta on niin hienoa nähdä, kuinka tuossa tuotannossa tanssijat ja oppilaat arvostavat ja kiittävät toisiaan. Sunnuntai-iltaisin maailmantuska on ollut vähemmän liki.

~~~~~~~~~~~~~~

*Beaujolais Nouveau on ranskalainen Beaujolais-alueen viini. Gamay-rypäleestä valmistettu Beaujoulais Nouveau -viini on valmistettu kuluvan vuoden sadosta, ja se tuodaan markkinoille marraskuun kolmantena torstaina, joka on viinivuoden tärkeimpiä päiviä. Pullot leviävät vuorokaudessa lentorahtina ympäri maailman. (Wikipedia)

Oulu

Lumoavaa

On LUMO-viikonloppu. Lumo-valofestivaali on nyt järjestyksessään kahdestoista ja tänä vuonna teoksia on 15. Suunnilleen puolet me kävimme tänään katsomassa. Juniori, Apsu ja Eepi olivat mukana. Menimme heti neljäksi, joten ei mennyt jonoissa kävelyksi ja pääsimme ihan liki kaikkia teoksia, vaikka keskustassa oli todella paljon väkeä. Jopa niin että pian neljän jälkeen noin 800-paikkainen kallioparkki Kivisydän täyttyi.

Otsikkokuva on ”Saa kukkia”.

Yhteisötaideteos kukkii monivärisenä ja muotoisena. Teos käy dialogia monimuotoisuuden puolesta ja haluaa kukkimalla tuoda myös valoa ja iloa kaikkien kävijöiden mieleen keskelle syksyn pimeää. Teos on syntynyt yhteistyössä Oulun kaupungin koulujen, varhaiskasvatuksen Taiteen taimet hankkeen, Oulu-opiston, Kulttuuritalo Valveen ja Lumon kanssa.

Ainakin muutaman (mm. tuon ”pääteoksen”) esittelyssä todettiin sen olevan immersiivinen. No mikseipä. Varsinkin sen jälkeen, kun oli googlettanut, mitä se oikeastaa tarkoittaakaan, saattoi asian todeta olevan näin.

immersiivinen
syvällinen, vaikuttava, vaikuttava, hypnotisoiva, mukaansatempaava
moniaistista esteettistä kokemusta ja taideteoksen maailmaan astumista

Alla oleva alati muuttuva, elävä, Oulun yhdeksi maamerkiksi muodostunut graffiti ei liity mitenkään Lumoon, mutta muksut näkivät tai ainakin tiedostivat sen eka kertaa, ja sitä ihmeteltiin ja sille tietysti hihiteltiinkin.

Graffiti on osoitteessa Uusikatu 22. Se ilmestyi seinään jossain vaiheessa 1980-lukua ja se lienee syntynyt Kauko Röyhkän Paska kaupunki (1986) -laulun innoittamana. Joni Skiftesvik kertoo (BTW: mainiossa) omakerrallisessa kirjassaan olevansa koko lailla varma siitä, kuka sen ensimmäisen kerran maalasi. Graffiti on 80-luvun jälkeen poistettu lukuisia kertoja, mutta se on aina ilmestynyt uudelleen samalle paikalle. Nyt kun siitä on tullut matkailumagneettien ja postikorttien aihekin, se taas ennallistettiin pari viikkoa sitten, mistä uutisointiin valtakunnallisestikin. Tänään se oli taas uudessa muodossa.

Reilun tunnin kiertelyn jälkeen lähdimme Välivainiolle Kipparin Pizzeriaan. Tänäänkään en siis kokkaillut mitään. Pizzat maistuivat ja lisämausteena oli Eepin oma show. 😅

Isovanhemmuus Ruoka ja viini Viini

Tietokoneongelmia, pipareita, viiniä

Täällä tuoksuu pipari! Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on kuulunut tähän päivään!

Ensinnäkin: puolensataa vastausta on tullut eiliseen kyselyyni, kiitos niistä, kaikista vastauksista ja lisää ehtii vielä!

Olen vähän yllättynyt tuloksesta, mutta myös sen huomioonottava! Että 2/3 lukee näitä juttujani joko puhelimella tai tabletilla? Selvä, ja varsin ymmärrettävää.

Minähän olen ”pöytäkoneihmisiä”. Aiemmin se oli kaikille ainoa mahdollisuus, ja nyttemmin minulle, edelleen, kuvien kanssa paljon tekevälle ainoa mahdollisuus. Ja kuinkas sitten kävikään! Eilen illalla ilmeni ongelma: näyttö ei enää avautunut. Melkoinen huoli kesken nettisivujen uudistamisen ja kaiken muunkin kanssa, mm. sunnuntaina jatkuva WP-koulutus. Onneksi ei sentään mitään Muistikuvia-hommia kesken!

Siispä tänään aamulla tietokone auton peräkonttiin ja kohti luotto-datagrouppia! Ymmärsivät hätäni, lupasivat ottaa heti työn alle. Ja minä lähdin aika levollisena asioille, ja Virholle hiusten huoltoon, ja silti vilkuilin koko ajan puhelinta: kuuluuko mitään tiestkarin rempasta? – Ei kuulu.

Hain muksut koulun ja eskarin jälkeen meille: oli aika piparien leipomiselle ja tietokoneongelmat olivat enää murunen maailmankaikkeuden suuruuden laidalla huolehdittavana. No problem, aattelin.

Iltapäivä meni lasten kanssa hyvillä mielin: piparkakkutalo pihoineen ja rasiallinen pipareita tuli valmiiksi. Juttua ja asioita, joulun odotusta ja iloa.

Ja sitten soitto tietokonevelhoilta: tietokone ok, näyttö tosiaan on sökö! Siis aika pieni juttu kuitenkin.

Juuri äsken asensin uuden näytön paikalleen ja kiitin universumia, että rikki oli vain näyttö, eikä kovalevy etc. Siis kaikki pelittää taas! Olenhan mahdottoman helpottunut.

Ilta kului ystävien luona: vietimme viinikerhomme (Botrytis Ouluensis) tapaamista Iskossa. Ja viinit olivat ehdottomasti maistamisen arvoisia: illan keskiarvo 8½.

Ja ruoka!!! Possun poskia, kaarnikkahyytelöä, ruusukaalia ja perunamuusia ja taivaallisen hyvää omenapiirakkaa. Oikeasti! Omenaviipaleiden paistaminen voissa ja sokerissa ennen piiraspohjalle lisäämistä ja kuorruttaminen mascarpone-kermalla tekee ”kotipihan omenoista” gourmetia. Oi, että.

Elämä on!