Luettua

Showing: 1 - 10 of 144 RESULTS
Luettua Niitä näitä

Helmet-haaste 2026 valmis!

Helmet-kirjahaaste suoritettu!

Eikä ole aprillia tämä. Aprillipäivästä ja sen historiassta kirjoittelin joskus vuosia sitten pienen artikkelin. Ja ei, linkki ei ole aprillia, vaan oikeasti sen takana on asiaa ja historiaa aprillipäivän vietosta.

Ja sitten haaste!

50 kirjaa ( + 3 joita ei voinut käyttää mihinkän kohtaan) on tullut tänä vuonna kuunneltua tai luettua.

Maaliskuuhun jäi vaikeimmin täytettävät kohdat, maaliskuussa olin lopulta aika paljon ladulla tai muuten itsekseni, joten aikaa kirjojen kuunteluun oli paljon. Haasteen kasaamiseksi menee aikaa myös etsiessä kirjoja. Koska muutamaan kohtaan oli vain ”pakko” laittaa jotain aloitin sellaisiakin teoksia ja kirjasia joiden ääreen en ilman haastetta olisi missään vaiheessa eksynyt taikka hakeutunut. Mutta: niinhän siinä kävi, että juuri sellaiset olivat ne iloisimmat yllätykset.

Tässä kaikki 50 kirjaa. Tammikuussa luetut sinisellä, helmikuun kirjat vihreällä ja maaliskuun kirjat tummanpunaisella.
Kerran aiemminkin olen saanut haasteen valmiiksi maaliskuun loppuun mennessä. Kaikkinensa tämä oli kuudes kerta jolloin haaste oli innostamassa ja osittain  määrittämässä alkuvuoden kirjavalintojani: kyllähän se avartaa ja ”vaatii” etsimään sellaisiakin kirjoja, joihin ei muuten tarttuisi. Se on hyvä asia; putkinäkö ei ole missään asiassa oikein hyvä asia. Näkökulmia, tietoa, asenteita, kieltä, ennakkoluulottumuutta ja monenlaista iloa ja ajankulua kirjoista on. Minulle on ollut aina.

Maaliskuu oli hiihtokuu, maaliskuu oli ”latukirjakuu”, ja maaliskuu on ollut myös hyvin erilaisten kirjojen kuukausi.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~¨

1. Brittiklassikko
William Shakespeare
Romeo ja Julia
Olihan kirja!! Paavo Cajanderin suomennos vuodelta 1886. Tämä oli sekä luettava että kuunneltava. Vaikka tämä tarina lieneekin maailman kirjallisuushistorian suurimpia rakkaustarinoita, vaikka sen juonen pääpiirteissään tunsinkin, vaikka Julian parvekkeella Veronassa olen käynytkin, niin silti tässä oli merkillistä tuoreutta ja kiinnostavuutta, rohkeuttakin! Eikä tähänkään ilman haastetta olisi tullut koskaan tartuttua! 

2. Kirjan nimessä on sana tähti tai sen taivutusmuoto
Glendy Vanderah
Missä metsä kohtaa tähdet
Tätä on verrattu kirjaan ”Suon villi laulu”. No minä en verrannut. Silti tämä jäi vähän hailakaksi, tai miksihän tekisi mieleni sanoa, että jotenkin ikävällä tavalla ´liian amerikkalainen´. Jotenkin keinotekoinen, paikoin ennalta-arvattava… Noh, silti kuuntelin. 

3. Kirja liittyy Agatha Christieen (kuolemasta 50 v.)
Agatha Chrtistie
Eikä yksikään pelastunut
(Ensimmäinen suomennos julkaistiin vuonna 1940 nimellä ´Eikä yksikään pelastunut´. Sen nimeksi tuli vuonna 1968 Kymmenen pientä neekeripoikaa, mutta nimi muutettiin takaisin.)

Klassikkojen klassikko. Meidän piti (= saatiin) lukea tämä lukiossa. Silloin ihmettelin Christien mielikuvitusta, sen jälkeen olen lukenut ehkä 20 kirjaansa, ja nyt ihmettelin hänen älykkyyttään enkä onneksi muistanut ratkaisua. Klassikkodekkari! Lämmin suositus.

4. Kirja on Otavan kirjaston kirjalistalla
Margaret Atwood
Vanhaa rakkautta
Kirjassa on 15 novellia. Hyvät novellit omat mielestäni jotenkin jännitteisiä, ja sitten viimeinen kappale tai jopa viimeinen lause ”selittää”, ”paljastaa”, ”avaa” kaiken. Moni näistä Atwoodin novelleista on sellaisia.

Puolet kirjan novelleista on novelleja kuolemasta; Atwood on kirjoittanut ne puolisonsa kuoltua. Ja niinpä novellit kertovat siitä kun, ”Lopulta jäljellä on enää toinen, jonka on hapuiltava tiensä hämärtyvässä illassa.” Pidin tästä kokoelmasta, suru ja ikävä oli sanoitettu hiljaisesti, mutta silti voimallisesti ja hyvin.

Kirjan luki Pirjo Heikkilä, josta yleensä pidän, mutta tähän kirjaan hänen sarkastinen, stand up -taustansa, koomikkoroolinsa tulivat ”läpi” tai siis juuri tähän kirjaan olisin halunnut jonkun toisen lukijan, – vaikka Johanna Kokon, joka on tällä hetkellä minulle mieluisin äänikirjalukija, ainakin naisista.

5. Kirjassa on epilogi eli jälkisanat
Antti Heikkinen, Laura Malmivaara
Pelkkää hyvää
Antti Heikkinen on! Olen lukenut/kuunnellut hänen laajasta tuotannostaan enemmän kuin puolet. Ja aina olen tykännyt. Paljon.
Tämä on sellainen kirja, joka ehdottomasti kannattaa kuunnella.

Malmivaara ja Heikkinen ja muut tekevät hienon kuunnelman. Hauska, elämänmakuinen, todentuntuinen. Kolme tuntia tunteita ja turhautumista, suomalaista maalaismaisemaa…

6. Kirja sijoittuu kaupunkiin, jossa on järjestetty talviolympialaiset
Vera Vala
Loppupeli
Vera Valan koko (tähänastisen)  Salla Kotka -sarjan (cosy crime ja dekkari ja jännitys) olen kuunnellut ja tykännyt. Myös tämä neljäs oli sopivan jännittävä, älykäs, pohtimaan pistävä. Minulta lisäpisteitä tietysti siitä, että tapahtumat sijoittuvat Italiaan. Milanon-Cortinan olympialaiset sekä todellisuudessa että kirjassa ajankohtaisia. 

7. Romanttinen viihdekirja
Beth O’Leary
Vaihtokauppa
Tämä oli selllainen ”välipalakirja”. Ei huono, mutta eipä hetkauttanut.

8.Kirjassa ei rakastuta
Paavi Franciscus
Toivo – Muistelmat
Ennakkoasenteeni oli, että tämä on kuuntelemisen väärti. Kyllä oli. Paavi Franciscuksesta minulla(kin) oli ollut kuva, että hän oli oikeasti erityinen, hyvällä tavalla ainutlaatuinen, hyvä, humaani, viisas ihminen, – kirjan jälkeen liitän häneen paljon muitakin arvostavia epiteettjä. Kirjan nimi on Toivo! Hyvä niin.

Kun maailmassa ei ole enää paavi Franciscusta, on onneksi tämä kirja. Ja olisipa siitä opiksi monelle muulle maailman ”katolla” seisovalle tänä päivänäkin.

9. Kirjassa on jääkiekkoilija
Pekka Haavisto
Biisonipolku
Haasteessa oli luettava kirja, jossa on jääkiekkoilija! Yksi vaikeimmista kohdista! Mutta Helmet-haasteen FB-ryhmässä vinkattiin, että tässä Haaviston ”matkakirjassa” on yksi kokonainen luku jääkiekkoilija Janne Puhakasta. Kirja kannatti kuunnella muutenkin kuin vain haastekohdan täyttämiseksi. Se oli aika mielenkiintoinen, erilainen matkakirja puolalaiseen ikimetsään. Aika leppoisa, ei mikään poliittinen pamfletti, ei ympäristöpolitiikan manifesti, vaan perusteltuja ajatuksia monista asioista.

10. Kirjassa leikataan
Patrick Taylor
Irlantilaistohtori Fingal O’Reilly
Moneskohan Taylorin irlantilaistohtorikirja tämä on? Seitsemäs? – Juuri tämä ´toisteisuus´ alkaa jo väsyttää. Toisaalta ihan leppoisaa ”ruoanlaittokirjallisuutta”.

11. Kirjassa on 400–500 sivua
Veli-Pekka Lehtola
Kenen maa, kenen ääni? Saamelaisten ja suomalaisten suhteet esihistoriasta nykypäivään
Tämä kuin myös ooppera Ovlla pitäisi olla yläkoulun historian opintojen oheislukemistona. Tai meille kaikille suomalaisille tärkeänä suvaitsevaisuuden lisääjänä, maailmankuvan avaajana. VP (kollega yliopistovuosilta) osaa kirjoittaa, selkeyttää, kiteyttää, olla sopivasti (piilo)sarkastinen.

12. Kirjan nimestä ei voi päätellä, millä kielellä kirja on kirjoitettu
Minna Rytisalo
Sylvia
Petronella ~Sylvia! Kuinka monta kirjaa tästä Lapin kultamailla kulkeneesta naisesta onkaan kirjoitettu? Tämä on erilainen. Tämä on ehkä paras! Rytisalon kirjoista on pitänyt, paljon. Niin tästäkin.

13. Kirjassa on syntymäpäivät
Marie Aubert
Mikään ei voisi olla paremmin
Miksi minulle sattuu jatkuvasti näitä lapsettomuuden kipupisteisiin liittyviä kirjoja? Mikseipä tämä kirja voisi hyvinkin olla jonkun ruotsalaisen kesämökkiviikonlopun piilokamera-aineistosta tehty? Toki oli tarkkanäköinen, hyvin rakennettu, jne. Minulla oli kuitenkin jotenkin kurja olo tätä kuunnellessa. En suosittele. 

14. Kirjassa on robotti, drooni tai jokin vastaava laite
Kasuo Ishiguro
Klara ja aurinko
Dystopia, since fiction, japanilainen ja Nobel-kirjailijan kirja. Osa näistä tekijöistä on sellaisia, joiden perustella välttelisin moiseen opukseen tarttumista. Nyt oli vaan valittava tämä, koska haasteessa oli vaade robotista. Tässä Klara on robotti tai siis hän ”keino-ystävä”. Olkoonkin, että inhimillisyys, ihminen, välittäminen, rakkaus pärjäsivät tässä kirjassa aika hyvin, niin silti en viehättynyt, en jäänyt koukkuun. Ihan suorittamiseksi meni tämä haastekohta.

15. Kirjan kannessa tai nimessä on lintu
Marja-Leena Vartio
Linnut olivat hänen
Olipa rankka. Hyvä, kyllä. Siitä on sanottu, että se oli aikanaan (ilmestyi 1967)  suomalaista proosakirjallisuutta uudistava teos, merkkiteos. En epäile. Se vangitsi.

16. Kirjailija on kirjoittanut sekä aikuisille että lapsille tai nuorille
Anniina Holmberg
Annabel Lee
Kirja aloittaa ”Häpeämättömät”-romaanisarja neljästä naisesta ja heidän ystävyydestään viidenkymmenen vuoden ajalta 1970-2020-lukujen Suomessa. Mikä nostalgiatrippi omiin teinivuosiin ja nuoruuteen 70-luvun Suomessa!

Holmberg osaa mielestäni sanoittaa ja kirjoittaa tavattoman hyvin, luoda ajanhengen, kertoa romaanihenkilöidensä ajatus- ja arvomaailman, katsoa ja kirjoittaa  maailmaa auki aikalaisten näkökulmasta. Siten ”arjen historiaa” kirjassa yllin kyllin. Mitä kaikkea kaupallisten tuotteiden nimet herättivätkään henkiin: Slade, huulikiillot, Ef:n kielikurssit, Yves Rocherin kosmetiikka, rippileirit, mansikka-Oboy, Falmersit ja Wranglerit, Simon & Garfunkel, teinikalenterit ja Mini- ja Maxi-vihot, olkatoppausbleiserit, Manhattan Transfer, Helsinki ja sen ravintolat, Bacardi-Cola, opiskelupaikan valinta, aikuistuminen… Näihin kaikkiin ja paljon muuhun upposin.

17. Kirjan nimessä on jokin kansallisuus
Patrik Taylor
Irlantilainen maalaislääkäri -sarjan 9. osa. Maalaislääkärin sota ja rauha
Yhdeksän maalaislääkäri-kirjaa alkaa olla jo vähäksi aikaa tarpeeksi. Olkoonkin, että ovat mukavia, leppoisia, jopa vähän historiallisiakin romaaneja, mutta… En vain löytänyt tähän kohtaan muuta kirjaa, jonka nimessä ”jokin kansallisuus” ja jota en olisi aiemmin jo lukenut. Ei tämäkään huono ollut: enemmän sodankäyntiä, vähemmän lääketieteellisiä operaatioita kuin tohtori O’Reillyllä yleensä. Kyläyhteisön eloa ja parisuhdedraamaa ja onnea.

18. Kirja, joka kuuluu useampaan eri genreen
Marja-Liisa Lempinen
Kaivosten kaupunki
Tämäkin on kirjasarjaan kuuluvat kirja; toinen osa siitä. Kertoo naisista, jotka lähtivät Suomesta Kanadaan sotien välisellä kaudella. Lempisen sarjassa tämä on toinen osa. Ei ihan perinteinen ”siirtolaistarina”. Tässä on myös naisten asemasta paljon asiaa, historiallinen romaani jossa on myös yhteiskunnallista pohdintaa. 

19. Kirjan nimessä on jokin talon osa
Ulla Rask
Seitsemän tornin varjossa
Toinen osa Raskin Kylmä meri -sarjassa. 1600-luvun alku Lyypekissä, jonne saapuu rutto. Koronapandemian jälkeisesssä maailmassa tällaiseen kirjaan suhtautuu varmasti eri tavoin kuin olisi tehnyt vaikkapa vuosikymmen sitten. Tämäkin on sellainen historiallinen romaani jollaisista pidän. Romaani, draamaa on, mutta kirjassa on taustatyöt on tehty huolella. 

20. Haluaisit olla joku kirjan hahmoista
Sohvi Kangasluoma
Sitten purjehtimme pohjoiseen
Tämä oli kaikkein vaikein kohta! Siksikin, etten haluaisi olla kukaan minkään kirjan hahmoista.

Mutta kun mielenkiinnon vuoksi aloin tätä kuitenkin kuunnella, jäin kirjan maailmaan, melkein lumoutuneena. Huomasin ajattelevani, että ehkä olisin ehkä mielelläni kokenut sellaista mitä Sohvi Kangasluomakin. Ehkä siis tämä soveltuu tähän kohtaan.

Kirjan esittelystä:”Kiehtova tietokirja kuvaa pariskunnan ainutlaatuista elämäntapaa, purjehdusta Alaskan kautta Luoteisväylälle ja talvehtimista jäissä Grönlannissa. Matkalla kohdataan maan ja meren asukkaita sekä todistetaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia pohjoisessa.”

Veneessä Sohvi ja Juho työskentelevät, Sohvi saa väitöskirjansa valmiiksi, jatkaa tutkimustyötään, miehensä kuvaa ja tekee youtube-kanavalleen videoita. Kirja on hyvin kirjoitettu, luonnon kuvaus on vaikuttavaa, asiantuntevaa. Lämmin suositus tälle kirjalle. 

21. Kirjassa käydään museossa
Katja Kärki
Evan neljä elämää
Minulle aiemmin tuntemattoman kuvanveistäjän autofiktiivinen elämäkerta oli mielenkiintoinen. Kirjassa on paljon suomalaisen maalaisyhteisön elämänmenoa ja asenteita. Ja itseään ja työtään toteuttavan naisen, lapsettomuuden kanssa kamppailevan naisen elämää, tuntoja ja kipupisteitä.

22. Kirjan kannen pääväri on sininen tai kirjan nimessä on sana sininen
Maija Paavilainen
Hankikantoa
Tämä on jokatalvinen opukseni. Luen tämän pikku kirjasen kerta toisensa jälkeen. Joka kerta jotain uutta. Paavilaisella on lyhyesti sanottavana paljon.

23. Cozy crime -dekkari
Richard Oman
Mahdoton mammona. Torstain murhakerho
Tämä oli viides Torstain murhakerhon kirja, – ehkä paras. Tai ainakin jaetulla toisella sijalla.

24. Kirjassa on sirkus tai huvipuisto
Jukka Itkonen
Sirkusjuna saapuu
Yksi lasten/nuorten kirja mukana (koska en löytänyt muuta!!). Sellainen huomio, että minun lapsuudessani kirjat ja kertomukset sirkuselämästä olivat hyvin erilaisia kuin tämä. 😀 Hyviä molemmat.

25. Matkakertomus
Fiona Valpy
Allamme hohtava taivas
Fiona Valpy on minulle uusi tuttavuus. Kirja on kasvutarina, jossa ”Nuori kasvitieteilijä Violet karistaa Skotlannin pölyt helmoistaan ja lähtee tutkimusmatkalle Nepaliin.” Ymmärtääkseni taustatyö on tehty hyvin, ja matkakertomus on kiinnostava.

26. Sateenkaarikirja, jossa on onnellinen loppu
Miina Supinen
Kultainen peura
Tämä on hienoimmista tänä vuonna lukemistani romaaneista. Se sijoittuu Karjalaan, siinä on paljon kansanperinnettä, mytologiaakin, historiaa, yhteiskunnallista ja sosiaalista jännitettä. Ja se on hyvin todentuinen tarina (osin todellisiin tapahtumiin perustuva) kahden naisen yhteiselosta 1900-luvun alkupuolen Suomessa.

27. Kirjassa on puutarha
Fiona Valpy
Sypressisokkelo
Luin heti perään toisenkin Valpyn kirjan, – huolimatta siitä, että sijoittuu toisen maailmansodan aikaan. Minä en – muka – enää lue, en ainakaan hakeudu lukemaan, toisen maailmansodan aikaan sijoitettuja romaaneja, mutta … Tämä oli hyvä. Ehkä siksikin, että se sijoittuu Italiaan.

28. Kirjassa tanssitaan
Trade Teige
Isoäiti tanssi sateessa
Ja sitten heti toinenkin toisen maailmansodan historiaan sijoittuva romaani.
Silloin kun tämä ilmestyi uutuuksien listalle, skippasin sen heti: saksalaissotilaiden morsiamet ja heidän elämänsä ja kohtalonsa on jo monen romaanin ja tutkimuksenkin myötä tullut tutuksi, joten jätän väliin, mutta sitten myöhemmin kuitenkin latasin tämän kuunteluun. Ja se onkin erilainen.

Tässä oli paljon uuttakin tietoa, ja tässä oli myös paljon siitä, millaista Saksaan sotilaansa mukaan lähteneet kohtasivat Saksassa. Tätä markkinoidaan ”lukuromaanina”, mutta tässä on vahva ”dokumentaarinenkin” osuus. Demministä en ollut ennen lukenut, tai en sen historiasta tiennyt tai en ainakaan muistanut. Nyt tiedän, enkä unohda.

29. Kirjan tapahtumat sijoittuvat useammalle vuosikymmenelle
Pirkko Määttälä
Marie
Taas historiallinen romaani yhden naisen elämän näkökulmasta. Tykkäsin tästä paljonkin. Varsinkin kun tämä Alsaceen ja Suomeen sijoittuva romaani on osittain todellisiin tapahtumiin ja henkilöihin perustuva. 

30. Kirjan päähenkilön vanhemmat ovat kadonneet tai muuten poissa
Harriet Constable
Viulisti
Hieno kirja!!!! Italia! Historia.

31. Kirjassa on soittolista tai kirjassa mainitaan jokin biisi
32. Kirjan kannessa tai nimessä on linna
Sini Kangas
Ristiretkien historia 1096–1192
Ehkä odotukseni olivat liian korkealla? – Kronikaksi tämä minun mielestäni jäi…

33. Kirjan päähenkilö on yli 60-vuotias
Jesse Q Sutanto
Vera Wungin vinkit vainajia vakoileville
Nämä Vera Wung -kirjat ovat lämminhenkisiä, mukavia sekoiluja, aika hervottomia juttuja. Ja Vera Wung ymmärtää, kuinka tärkeää ruoalla hemmottelu on, kuinka ruoka on tärkeä ihmissuhteissa. 😉   

34. Kirjassa mennään piiloon
Melissa de Costa
Vuorten Valo
Kaksi edellistä de Costa
n kirjaa olivat kovastikin mieleeni. Olivatko odotukset liian korkealla ja syynä siihen, että tämä ei saanut minua uppoamaan kirjaan kunnolla. Tai ehkä kirjan nuorten parisuhdeongelmat ja oman suunnan etsiminen eivät ole ihan se aihepiiri, joka olisi minut koukuttanut. Ihan kelpo kirja, mutta …
En ole oikeassa iässä. 😀

35. Kirjassa on lyhyet luvut
Joel Haahtela
Talvikappeli
Tämä olisi pitänyt säästää pääsiäiseksi. Tai tämän voisi lukea uudelleen pääsiäisenä. Lukea sivu tai lause kerrallaan. Haahtelan teksti on ”täydellistä”. Lähes jokainen lause on hieno, ajateltu, aforistinen. Tässä kuten edellisissäkin kirjoissaan. 

36. Kirja, josta haluaisit keskustella muiden kanssa lukemisen jälkeen
Liisa Keltikangas-Järvinen
Itsekkyyden aika
Keltikangas-Järvinen on sanonut ja kirjoittanut vuosikymmenien aikana paljon sellaista, josta olen oppinut ja pitänyt. Sellaista tämäkin. Ja hän osaa myös kirjoittaa ymmärrettävästi ja selkeästi. Olisipa sisareni kanssani tästä juttelemassa!

37. Kirja liittyy radioon tai televisioon (Yle 100 vuotta)
Sakari Silvola
Nukkumatin kylmä sota
Tähänkin tartuin haasteen vuoksi, ja ensimmäiset 50 sivua melkein riittivätkin. Mutta sitten kirja vei mukanaan. Silvola on tehnyt tietokirjan, historiakirjan, jossa on monia kiinnostavia juttuja. Ja mielenkiintoisia tietoja elämänmenosta DDR:ssä kylmänsodan aikana ja Berliinin muurin murtumisen jälkeen. Kirja on selkeä ja elävä.

38. Kirjassa keräillään jotain
Kate Thompson
Kiellettyjen kirjojen lukupiiri
Ja kolmas sotakirja: II maailmansodan saksalaismiehitys Jerseyn saarella. Kate Thompson kertoo kirjan lopussa tekemästään taustatyöstä, monista haastatteluista, niistä arkistotutkimuksista ja historiantutkimuksista, joita hän kirjaa varten teki ja hyödynsi. Jo ennen tätä ”loppulukua” olin vaikuttunut ja vakuuttunut ansiokkaasta ja taitavasta työstä, mutta silti, tai ehkä juuri siksi, myös elämänmakuisesta tavasta kirjoittaa.
Ainoa, mikä tässä kirjassa häiritsee, ja paljon häiritseekin, on tämä kansi! Ei sovi! Ei milläään.

39. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
L. T. Shearer
Kissa joka pyydysti murhaajan
Tämä olikin metka, vähän erilainen ”dekkari”. 😊

40. Kirja sijoittuu syksyyn
Claes Anderson
Syksyni sumussa rakastan sinua
Joskus luen runoja. Silloin(kin) Anderson on paikallaan. Niin nytkin.

41. Kirjan kansi tai nimi on mielestäsi kaunis
Selja Laakso
Siellä missä tuuli tuoksuu suolalta
Oikein mukava hyvänmielen romaani. Tosin rakkaustarina melkein överi.

42. Kirjassa on sanoja tai lauseita toisella kielellä
Minna Eväsoja
Rakkauden merkit
Opin paljon japanilaisesta yhteiskunnasta ja naisen asemasta. Melkein hätkähdyttävä! Mutta samalla hyvin inhimillisesti kerrottu!

43. Uusin kirja lempikirjailijaltasi
Donna Leon
Puhdistava tuli
Donna Leonin uusin kuului kesälomalukemistooni ainakin vuosikymmenen ajan, ainakin. (Huom. jopa pieni kolumnini aiheesta)

Olen lukenut ja minulla on melkein kaikki Donna Leonin (dekkari)kirjat hyllyssäni. Voin siis väittää hänen olevan, ainakin olleen, lempikirjailijani. (Onpa oululainen, edesmennyt kirjallisuuskriitikko puhutellut minua Paolaksi – komisario Brunettin humanistiopettajavaimo, joka tekee hyvää italialaista ruokaa… 🙂 )

Mutta siis tämä 33. Guido Brunetti -kirja ”Puhdistava tuli”: ei huono, mutta … voisin väittää että jo vähän liian tuttua. Silti pidin.

44. Kirja on ollut ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi
Elli Salo
Keräilijät
Tänä vuonna lukulistallani on paljon naisten kirjoittamia kirjoja, paljon naisten historiasta kirjoittamia kirjoja, monia kirjoja, joissa on naisia tutkijoina (tässä arkeologi Heini), kirjoja, joissa on naisten välisistä suhteista, ystävyydestä, sisaruudesta, rakkaudesta. Tämäkin on sellainen. Tapahtumapaikka on Kainuu, ja kirjan tunnelma on minusta myös jotenkin hyvin kainuulainen. Tähän se sopii. 🙂


45. Kirjassa on kiusaamista
Juha Hurme
Suomen nuijituin nainen. Anni Polvan elämä ja teokset
Onneksi tämän oli kirjoittanut JH. Kyllä kaikki Tiina-kirjat lukeneena tämä kirja oli nostalgiamatka, vaikka vähän luettelomainen tuntu välillä.

46. Trilogian ensimmäinen osa
Tapio Koivukari
Sumun lokikirja

47. Trilogian toinen osa
Tapio Koivukari
Missä aallot murtuvat

48. Trilogian kolmas osa
Tapio Koivukari
Luodetuulen maa

Koko Koivukarin trilogia oli minulle löytö! Ensimmäinen osa kuin satakuntalainen ”Täällä Pohjantähden alla” . Kieli rikasta, historia elävää, naiset oman aikansa sankareita ilman hypetystä, Suomen historian peruskurssin oheislukemistona erinomainen. Upposin viime viikoksi tähän maailmaan, liki 1000 sivua merenkulkua, kalastusta, saaristolaismaisemia, Suomen historian kohtalonhetkiä, naisten, äitien, elämää menetysten ja rakkauden vuosissa. Ehkä oma sukuhistorianikin teki tästä ”läheisen”. Pidin todella paljon!

49. Kirja on julkaistu vuonna 2026
Satoshi Yagisawa
Päiväni Morisakin kirjakaupassa

Tämäkin on sellainen kirja, jonka voisin tyyliltään tai kerronnaltaan tai tunnelmaltaan arvella olevan japanilaisen kirjailijan teos. Japanilaisissa, niissä muutamassa kymmenessä, romaaneissa, jotka olen lukenut, on sellainen merkillinen vähän uninen, viipyilevä tunnelma, suuriakin tunteita ja tapahtumia on, mutta ne ovat jotenkin kontrolloituja. Ehkä tämä on vain minun merkillinen ajatukseni. Noh, tämäkin opetti taas jotain uutta japanilaisesta yhteiskunnasta, ihmissuhteista. Sellainen ihan hyvin kulkeva välipalakirja minulle oli tämä.  

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä
Jenna Kostet
Yöperhosten talo

Trilogian kolmas osa, josta pidin kuten edellisistäkin osista aika paljon.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Luettua

Helmikuussa luettua

Helmikuussa Helmet-lukuhaasteeseen tuli 10 kohtaa täydennetyksi. Olen lisännyt ne alla olevaan listaan vihreällä, tammikuun kirjat ovat mustalla.

Helmikuussa kuunnelluista yksi on ylitse muiden. Kirja, joka jätti jäljen, muiston. Ehkä se jopa vähän muuttikin minua, ehkä. Paavi Franciscuksen Muistelmat, jonka nimenä on TOIVO, voi jopa muuttaa maailmankuvaa.

Kymmenestä kirjasta KOLME liittyy II maailmansodan vaiheisiin. Se on yllättävää, mutta kertoo siitä, että kirjat olivat lukemisen/kuuntelun väärtejä. Kerron alla niistä enemmän.

Olen löytänyt uuden, minulle uuden, kirjailijan: Fiona Valpy pääsee jatkoon lukulistoillani. Helmikuun listalla on tavallistakin enemmän historiallisia lukuromaaneja: ehkä yksinäiset ajomatkat Järvenpäähän ja takaisin, laduille pääsy ja ehkä vähän myös tietoinen ”pako” ajatuksista ovat näiden valintojen  taustalla.

    1. Brittiklassikko
    2. Kirjan nimessä on sana tähti tai sen taivutusmuoto
    3. Kirja liittyy Agatha Christieen (kuolemasta 50 v.)
      Agatha Chrtistie
      Eikä yksikään pelastunut
      (Ensimmäinen suomennos julkaistiin vuonna 1940 nimellä Eikä yksikään pelastunut. Sen nimeksi tuli vuonna 1968 Kymmenen pientä neekeripoikaa, mutta nimi muutettiin takaisin.)
      Klassikkojen klassikko. Meidän piti (= saatiin) lukea tämä lukiossa. Silloin ihmettelin Christien mielikuvitusta, sen jälkeen olen lukenut ehkä 20  kirjaansa, ja nyt ihmettelin hänen älykkyyttään enkä onneksi muistanut ratkaisua. Klassikkodekkari! Lämmin suositus.
    4. Kirja on Otavan kirjaston kirjalistalla
      Margaret Atwood
      Vanhaa rakkautta
      Kirjassa on 15 novellia. Hyvät novellit omat mielestäni jotenkin jännitteisiä, ja sitten viimeinen kappale tai jopa viimeinen lause ”selittää”, ”paljastaa”, ”avaa” kaiken. Moni näistä Atwoodin novelleista on sellaisia.      Puolet kirjan novelleista on novelleja kuolemasta; Atwood on kirjoittanut ne puolisonsa kuoltua. Ja niinpä novellit kertovat siitä kun, ”Lopulta jäljellä on enää toinen, jonka on hapuiltava tiensä hämärtyvässä illassa.”  Pidin tästä kokoelmasta, suru ja ikävä oli sanoitettu hiljaisesti, mutta silti voimallisesti ja hyvin.Kirjan luki Pirjo Heikkilä, josta yleensä pidän, mutta tähän kirjaan hänen sarkastinen, stand up -taustansa, koomikkoroolinsa tulivat ”läpi” tai siis juuri tähän kirjaan olisin halunnut jonkun toisen lukijan, – vaikka Johanna Kokon, joka on tällä hetkellä minulle mieluisin äänikirjalukija, ainakin naisista.

      5. Kirjassa on epilogi eli jälkisanat
      Antti Heikkinen, Laura Malmivaara
      Pelkkää hyvää
      Antti Heikkinen on! Olen lukenut/kuunnellut hänen laajasta tuotannostaan enemmän kuin puolet. Ja aina olen tykännyt. Paljon.
      Tämä on sellainen kirja, joka ehdottomasti kannattaa kuunnella.

      Malmivaara ja Heikkinen ja muut tekevät hienon kuunnelman. Hauska, elämänmakuinen, todentuntuinen. Kolme tuntia tunteita ja turhautumista, suomalaista maalaismaisemaa…

      6. Kirja sijoittuu kaupunkiin, jossa on järjestetty talviolympialaiset.

      7. Romanttinen viihdekirja
      Beth O’Leary
      Vaihtokauppa
      Tämä oli selllainen ”välipalakirja”. Ei huono, mutta eipä hetkauttanut.

      8.Kirjassa ei rakastuta
      Paavi Franciscus
      Toivo – Muistelmat
      Ennakkoasenteeni oli, että tämä on kuuntelemisen väärti. Kyllä oli. Paavi Franciscuksesta minulla(kin) oli ollut kuva, että hän oli oikeasti erityinen, hyvällä tavalla ainutlaatuinen, hyvä, humaani, viisas ihminen,  – kirjan jälkeen liitän häneen paljon muitakin arvostavia epiteettjä. Kirjan nimi on Toivo! Hyvä niin.

      Kun maailmassa ei ole enää paavi Franciscusta, on onneksi tämä kirja. Ja olisipa siitä opiksi monelle muulle maailman ”katolla” seisovalle tänä päivänäkin. …

      9. Kirjassa on jääkiekkoilija

      10. Kirjassa leikataan
      Patrick Taylor
      Irlantilaistohtori Fingal O’Reilly
      Moneskohan Taylorin irlantilaistohtorikirja tämä on? Seitsemäs? – Juuri tämä ´toisteisuus´ alkaa jo väsyttää. Toisaalta ihan leppoisaa ”ruoanlaittokirjallisuutta”.

      11. Kirjassa on 400–500 sivua
      Veli-Pekka Lehtola
      Kenen maa, kenen ääni? Saamelaisten ja suomalaisten suhteet esihistoriasta nykypäivään
      Tämä kuin myös ooppera Ovlla pitäisi olla yläkoulun historian opintojen oheislukemistona. Tai meille kaikille suomalaisille tärkeänä suvaitsevaisuuden lisääjänä, maailmankuvan avaajana. VP (kollega yliopistovuosilta) osaa kirjoittaa, selkeyttää, kiteyttää, olla sopivasti (piilo)sarkastinen.  



      12. Kirjan nimestä ei voi päätellä, millä kielellä kirja on kirjoitettu
      Minna Rytisalo
      Sylvia
      Petronella ~Sylvia! Kuinka monta kirjaa tästä Lapin kultamailla kulkeneesta naisesta onkaan kirjoitettu? Tämä on erilainen. Tämä on ehkä paras!  Rytisalon kirjoista on pitänyt, paljon. Niin tästäkin.

      13. Kirjassa on syntymäpäivät
      14. Kirjassa on robotti, drooni tai jokin vastaava laite
      15. Kirjan kannessa tai nimessä on lintu
      16. Kirjailija on kirjoittanut sekä aikuisille että lapsille tai nuorille
      17. Kirjan nimessä on jokin kansallisuus
      18. Kirja, joka kuuluu useampaan eri genreen
      19. Kirjan nimessä on jokin talon osa
      20. Haluaisit olla joku kirjan hahmoista

      21. Kirjassa käydään museossa
      Katja Kärki
      Evan neljä elämää
      Minulle aiemmin tuntemattoman kuvanveistäjän autofiktiivinen elämäkerta oli mielenkiintoinen. Kirjassa on paljon suomalaisen maalaisyhteisön elämänmenoa ja asenteita. Ja itseään ja työtään toteuttavan naisen, lapsettomuuden kanssa kamppailevan naisen elämää, tuntoja ja kipupisteitä.

      22. Kirjan kannen pääväri on sininen tai kirjan nimessä on sana sininen
      Maija Paavilainen
      Hankikantoa
      Tämä on jokatalvinen opukseni. Luen tämän pikku kirjasen kerta toisensa jälkeen. Joka kerta jotain uutta.  Paavilaisella on lyhyesti sanottavana paljon.

      23.Cozy crime -dekkari
      Richard Oman
      Mahdoton mammona. Torstain murhakerho
      Tämä oli viides Torstain murhakerhon kirja, – ehkä paras. Tai ainakin jaetulla toisella sijalla.

      24. Kirjassa on sirkus tai huvipuisto

      25. Matkakertomus
      Fiona Valpy
      Allamme hohtava taivas
      Fiona Valpy on minulle uusi tuttavuus. Kirja on kasvutarina, jossa ”Nuori kasvitieteilijä Violet karistaa Skotlannin pölyt helmoistaan ja lähtee tutkimusmatkalle Nepaliin.” Ymmärtääkseni taustatyö on tehty hyvin, ja matkakertomus on kiinnostava. 

      26. Sateenkaarikirja, jossa on onnellinen loppu

      27. Kirjassa on puutarha
      Fiona Valpy
      Sypressisokkelo
      Luin heti perään toisenkin Valpyn kirjan, – huolimatta siitä, että sijoittuu toisen maailmansodan aikaan. Minä en – muka – enää lue, en ainakaan hakeudu lukemaan, toisen maailmansodan aikaan sijoitettuja romaaneja, mutta … Tämä oli hyvä. Ehkä siksikin, että se sijoittuu Italiaan. 

      28 Kirjassa tanssitaan
      Trade Teige
      Isoäiti tanssi sateessa
      Ja sitten heti toinenkin toisen maailmansodan historiaan sijoittuva romaani.  

      Silloin kun tämä ilmestyi uutuuksien listalle, skippasin sen heti: saksalaissotilaiden morsiamet ja heidän elämänsä ja kohtalonsa on jo monen romaanin ja tutkimuksenkin myötä tullut tutuksi, joten jätän väliin, mutta sitten myöhemmin kuitenkin latasin tämän kuunteluun. Ja se onkin erilainen.

      Tässä oli paljon uuttakin tietoa, ja tässä oli myös paljon siitä, millaista Saksaan sotilaansa mukaan lähteneet kohtasivat Saksassa. Tätä markkinoidaan ”lukuromaanina”, mutta tässä on vahva ”dokumentaarinenkin” osuus. Demministä en ollut ennen lukenut, tai en sen historiasta tiennyt tai en ainakaan muistanut. Nyt tiedän, enkä unohda. 

      29. Kirjan tapahtumat sijoittuvat useammalle vuosikymmenelle

      30. Kirjan päähenkilön vanhemmat ovat kadonneet tai muuten poissa
      Harriet Constable
      Viulisti
      Hieno kirja!!!! Italia! Historia.

      31. Kirjassa on soittolista tai kirjassa mainitaan jokin biisi

      32. Kirjan kannessa tai nimessä on linna
      Sini Kangas
      Ristiretkien historia 1096 – 1192       Ehkä odotukseni olivat liian korkealla? – Kronikaksi tämä minun mielestäni jäi…

      33. Kirjan päähenkilö on yli 60-vuotias

      34. Kirjassa mennään piiloon
      Melissa de Costa
      Vuorten Valo 
      Kaksi edellistä de Costan kirjaa olivat kovastikin mieleeni. Olivatko odotukset liian korkealla ja syynä siihen, että tämä ei saanut minua uppoamaan kirjaan kunnolla. Tai ehkä kirjan nuorten parisuhdeongelmat ja oman suunnan etsiminen eivät ole ihan se aihepiiri, joka olisi minut koukuttanut. Ihan kelpo kirja, mutta … En ole oikeassa iässä.  😀 

      35. Kirjassa on lyhyet luvut

      36. Kirja, josta haluaisit keskustella muiden kanssa lukemisen jälkeen
      Liisa Keltikangas-Järvinen
      Itsekkyyden aika
      Keltikangas-Järvinen on sanonut ja kirjoittanut vuosikymmenien aikana paljon sellaista, josta olen oppinut ja pitänyt. Sellaista tämäkin. Ja hän osaa myös kirjoittaa ymmärrettävästi ja selkeästi. Olisipa sisareni kanssani tästä juttelemassa!

      37. Kirja liittyy radioon tai televisioon (Yle 100 vuotta)

      38. Kirjassa keräillään jotain
      Kate Thompson
      Kiellettyjen kirjojen lukupiiri
      Ja kolmas sotakirja: II maailmansodan saksalaismiehitys Jerseyn saarella. Kate Thompson kertoo kirjan lopussa tekemästään taustatyöstä, monista haastatteluista, niistä arkistotutkimuksista ja historiantutkimuksista, joita hän kirjaa varten teki ja hyödynsi. Jo ennen tätä ”loppulukua” olin vaikuttunut ja vakuuttunut ansiokkaasta ja taitavasta työstä, mutta silti, tai ehkä juuri siksi, myös elämänmakuisesta tavasta kirjoittaa.

      Ainoa, mikä tässä kirjassa häiritsee, ja paljon häiritseekin, on tämä kansi!  Ei sovi! Ei milläään.

      39. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
      L. T. Shearer
      Kissa joka pyydysti murhaajan
      Tämä olikin metka, vähän erilainen ”dekkari”. 😊

      40. Kirja sijoittuu syksyyn

      41. Kirjan kansi tai nimi on mielestäsi kaunis
      Selja Laakso
      Siellä missä tuuli tuoksuu suolalta
      Oikein mukava hyvänmielen romaani. Tosin rakkaustarina melkein överi.

      42.Kirjassa on sanoja tai lauseita toisella kielellä
      Minna Eväsoja
      Rakkauden merkit
      Opin paljon japanilaisesta yhteiskunnasta ja naisen asemasta. Melkein hätkähdyttävä! Mutta samalla hyvin inhimillisesti kerrottu!

      43. Uusin kirja lempikirjailijaltasi
      Donna Leon
      Puhdistava tuli

      Donna Leonin uusin kuului kesälomalukemistooni ainakin vuosikymmenen ajan, ainakin. (Huom. jopa pieni kolumnini aiheesta)  Olen lukenut ja  minulla on melkein kaikki Donna Leonin (dekkari)kirjat hyllyssäni. Voin siis väittää hänen olevan, ainakin olleen, lempikirjailijani. (Onpa oululainen, edesmennyt kirjallisuuskriitikko  puhutellut minua Paolaksi – komisario Brunettin humanistiopettajavaimo, joka tekee hyvää italialaista ruokaa… 🙂  )

      Mutta siis tämä 33. Guido Brunetti -kirja ”Puhdistava tuli”: ei huono, mutta … voisin väittää että jo vähän liian tuttua. Silti pidin.

      44. Kirja on ollut ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi

      45. Kirjassa on kiusaamista
      Juha Hurme
      Suomen nuijituin nainen. Anni Polvan elämä ja teokset
      Onneksi tämän oli kirjoittanut JH. Kyllä kaikki Tiina-kirjat lukeneena tämä kirja oli nostalgiamatka, vaikka vähän luettelomainen tuntu välillä..

      46. Trilogian ensimmäinen osa
      Tapio Koivukari
      Sumun lokikirja

      47. Trilogian toinen osa
      Tapio Koivukari
      Missä aallot murtuvat

      48. Trilogian kolmas osa
      Tapio Koivukari
      Luodetuulen maa

Koko Koivukarin trilogia oli minulle löytö! Ensimmäinen osa kuin satakuntalainen ”Täällä Pohjantähden alla” . Kieli rikasta, historia elävää, naiset oman aikansa sankareita ilman hypetystä, Suomen historian peruskurssin oheislukemistona erinomainen. Upposin viime viikoksi tähän maailmaan, liki 1000 sivua merenkulkua, kalastusta, saaristolaismaisemia, Suomen historian kohtalonhetkiä, naisten, äitien, elämää menetysten ja rakkauden vuosissa. Ehkä oma sukuhistorianikin teki tästä ”läheisen”. Pidin todella paljon!

49. Kirja on julkaistu vuonna 2026

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Luettua

Helmet-lukuhaaste 2026 vol. I

Tammikuussa tuli luettua/kuunneltua poikkeuksellisen paljon. Helmet-lukuhaaste ehkä osasyynä.
Muutama kirja joulun jäljiltä puolivälissä, ja sitten tietysti mökkielo ja laduilla elely.
Moni kirja sattui olemaan aika ohut, harvatekstinen. Mutta tässäpä lista. Ehkä jokunen niistä sinullekin sopiva?

  1. 1   Brittiklassikko
  2. Kirjan nimessä on sana tähti tai sen taivutusmuoto
  3. Kirja liittyy Agatha Christieen (kuolemasta 50 v.)
    Agatha Chrtistie
    Eikä yksikään pelastunut
    (Ensimmäinen suomennos julkaistiin vuonna 1940 nimellä Eikä yksikään pelastunut. Sen nimeksi tuli vuonna 1968 Kymmenen pientä neekeripoikaa, mutta nimi muutettiin takaisin.)
    Klassikkojen klassikko. Meidän piti (= saatiin) lukea tämä lukiossa. Silloin ihmettelin Christien mielikuvitusta, sen jälkeen olen lukenut ehkä 20  kirjaansa, ja nyt ihmettelin hänen älykkyyttään enkä onneksi muistanut ratkaisua. Klassikkodekkari! Lämmin suositus.
  4. Kirja on Otavan kirjaston kirjalistalla
  5. Kirjassa on epilogi eli jälkisanat
    Antti Heikkinen, Laura Malmivaara
    Pelkkää hyvää
    Antti Heikkinen on! Olen lukenut/kuunnellut hänen laajasta tuotannostaan enemmän kuin puolet. Ja aina olen tykännyt. Paljon.
    Tämä on sellainen kirja, joka ehdottomasti kannattaa kuunnella.  Malmivaara ja Heikkinen ja muut tekevät hienon kuunnelman. Hauska, elämänmakuinen, todentuntuinen. Kolme tuntia tunteita ja turhautumista, suomalaista maalaismaisemaa…
  6. Kirja sijoittuu kaupunkiin, jossa on järjestetty talviolympialaiset
  7. Romanttinen viihdekirja
    Beth O’Leary
    Vaihtokauppa
    Tämä oli selllainen ”välipalakirja”. Ei huono, mutta eipä hetkauttanut
  8. Kirjassa ei rakastuta
  9. Kirjassa on jääkiekkoilija
  10. Kirjassa leikataan
    Patrick Taylor
    Irlantilaistohtori Fingal O’Reilly
    Moneskohan Taylorin irlantilaistohtorikirja tämä on? Seitsemäs? – Juuri tämä ´toisteisuus´ alkaa jo väsyttää. Toisaalta ihan leppoisaa ”ruoanlaittokirjallisuutta”.
  11. Kirjassa on 400–500 sivua
    Veli-Pekka Lehtola
    Kenen maa, kenen ääni? Saamelaisten ja suomalaisten suhteet esihistoriasta nykypäivään
    Tämä kuin myös ooppera Ovlla pitäisi olla yläkoulun historian opintojen oheislukemistona. Tai meille kaikille suomalaisille tärkeänä suvaitsevaisuuden lisääjänä, maailmankuvan avaajana. VP (kollega yliopistovuosilta) osaa kirjoittaa, selkeyttää, kiteyttää, olla sopivasti (piilo)sarkastinen.  

  12. Kirjan nimestä ei voi päätellä, millä kielellä kirja on kirjoitettu
    Minna Rytisalo
    Sylvia
    Petronella ~Sylvia! Kuinka monta kirjaa tästä Lapin kultamailla kulkeneesta naisesta onkaan kirjoitettu? Tämä on erilainen. Tämä on ehkä paras!  Rytisalon kirjoista on pitänyt, paljon. Niin tästäkin.
  13. Kirjassa on syntymäpäivät
  14. Kirjassa on robotti, drooni tai jokin vastaava laite
  15. Kirjan kannessa tai nimessä on lintu
  16. Kirjailija on kirjoittanut sekä aikuisille että lapsille tai nuorille
  17. Kirjan nimessä on jokin kansallisuus
  18. Kirja, joka kuuluu useampaan eri genreen
  19. Kirjan nimessä on jokin talon osa
  20. Haluaisit olla joku kirjan hahmoista
  21. Kirjassa käydään museossa
  22. Kirjan kannen pääväri on sininen tai kirjan nimessä on sana sininen
    Maija Paavilainen
    Hankikantoa
    Tämä on jokatalvinen opukseni. Luen tämän pikku kirjasen kerta toisensa jälkeen. Joka kerta jotain uutta.  Paavilaisella on lyhyesti sanottavana paljon.
  23. Cozy crime -dekkari
  24. Kirjassa on sirkus tai huvipuisto
  25. Matkakertomus
  26. Sateenkaarikirja, jossa on onnellinen loppu
  27. Kirjassa on puutarha
  28. Kirjassa tanssitaan
  29. Kirjan tapahtumat sijoittuvat useammalle vuosikymmenelle
    Katja Kärki
    Evan neljä elämää
    Minulle aiemmin tuntemattoman kuvanveistäjän autofiktiivinen elämäkerta oli mielenkiintoinen. Kirjassa on paljon suomalaisen maalaisyhteisön elämänmenoa ja asenteita. Ja itseään ja työtään toteuttavan naisen, lapsettomuuden kanssa kamppailevan naisen elämää, tuntoja ja kipupisteitä.
  30. Kirjan päähenkilön vanhemmat ovat kadonneet tai muuten poissa
    Harriet Constable
    Viulisti
    Hieno kirja!!!! Italia! Historia.
  31. Kirjassa on soittolista tai kirjassa mainitaan jokin biisi
  32. Kirjan kannessa tai nimessä on linna
    Sini Kangas
    Ristiretkien historia 1096 – 1192     Ehkä odotukseni olivat liian korkealla? – Kronikaksi tämä minun mielestäni jäi…

  33. Kirjan päähenkilö on yli 60-vuotias
  34. Kirjassa mennään piiloon
  35. Kirjassa on lyhyet luvut
  36. Kirja, josta haluaisit keskustella muiden kanssa lukemisen jälkeen
    Liisa Keltikangas-Järvinen
    Itsekkyyden aika
    Keltikangas-Järvinen on sanonut ja kirjoittanut vuosikymmenien aikana paljon sellaista, josta olen oppinut ja pitänyt. Sellaista tämäkin. Ja hän osaa myös kirjoittaa ymmärrettävästi ja selkeästi. Olisipa sisareni kanssani tästä juttelemassa!
  37. Kirja liittyy radioon tai televisioon (Yle 100 vuotta)
  38. Kirjassa keräillään jotain
  39. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
  40. Kirja sijoittuu syksyyn
  41. Kirjan kansi tai nimi on mielestäsi kaunis
    Selja Laakso
    Siellä missä tuuli tuoksuu suolalta
    Oikein mukava hyvänmielen romaani. Tosin rakkaustarina melkein överi. 😉
  42. Kirjassa on sanoja tai lauseita toisella kielellä
    Minna Eväsoja
    Rakkauden merkit
    Opin paljon japanilaisesta yhteiskunnasta ja naisen asemasta. Melkein hätkähdyttävä! Mutta samalla hyvin inhimillisesti kerrottu!
  43. Uusin kirja lempikirjailijaltasi
  44. Kirja on ollut ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi
  45. Kirjassa on kiusaamista
    Juha Hurme
    Suomen nuijituin nainen. Anni Polvan elämä ja teokset
    Onneksi tämän oli kirjoittanut JH. Kyllä kaikki Tiina-kirjat lukeneena tämä kirja oli nostalgiamatka, vaikka vähän luettelomainen tuntu välillä…
  46. Trilogian ensimmäinen osa
    Tapio Koivukari
    Sumun lokikirja
  47. Trilogian toinen osa
    Tapio Koivukari
    Missä aallot murtuvat
  48. Trilogian kolmas osa
    Tapio Koivukari
    Luodetuulen maa

Koko Koivukarin trilogia oli minulle löytö! Ensimmäinen osa kuin satakuntalainen ”Täällä Pohjantähden alla” . Kieli rikasta, historia elävää, naiset oman aikansa sankareita ilman hypetystä, Suomen historian peruskurssin oheislukemistona erinomainen. Upposin viime viikoksi tähän maailmaan, liki 1000 sivua merenkulkua, kalastusta, saaristolaismaisemia, Suomen historian kohtalonhetkiä, naisten, äitien, elämää menetysten ja rakkauden vuosissa. Ehkä oma sukuhistorianikin teki tästä ”läheisen”. Pidin todella paljon!

Olen pisteyttänyt kirjat. Asteikolla 1 – 5. (ks. yllä taulukko) On muistettava, että olen viime vuosina pitänyt johtoajatuksenani kirjoja valitessani Melissa Marrin ajatelmaa:
”Elämä on liian lyhyt siihen, että lukisin niitä kirjoja, joista en pidä”. 

Yksikään tammikuun kirjoista ei ole ollut huono. Kolmonen on ”heikoin” antamani arvosana, mikä kertoo siitä, että listallani ei ole minulle ”huonoja” kirjoja. Olen – vihdoin – oppinut siihen, että jos kirja ei ensimmäisen sadan sivun jälkeen ”kolahda”, niin luovun. Poistan lukulistaltani ja etsin uutta luettavaa/kuunneltavaa.

Tammikuussa kirjoja ´kului´. Olisiko vinkkejä noihin kohtiin, joita en haastesta ole vielä saanut valmiiksi?

Luettua Niitä näitä Oulu

Vanhoja tai muuten vieraita sanoja

 

Pääsin hiihtämään tänään!

Vaikka ”virallisessa” latukartassa kaikki ladut ovat edelleen suljettuja, muutamia pätkiä on silti jo ajettu ja käytössä. Kympin kävin hiihtämässä, ja missä säässä!! – 8 C, ja puolenpäivän aikaan aurinko (ja sivuaurinkokin)  jo näkyi metsän takaa.

Liikkuessa ja neuloessa on taas kuuntelussa parikin kirjaa. Tällä hetkellä aloitettuna on yksi tietokirja ja yksi historiallinen romaani. Tapio Koivukarin ”Luodetuulen maa” on kiehtova kirja, mutta siinä on niin paljon merenkulkuun, kalastukseen ja lounaismurteisiin kuuluvia sanoja, että välillä tuntuu kuin kuuntelisin vierasta kieltä! Myös tietokirjasta olen oppinut uusia käsitteitä, ilmauksia ja sanoja.

Tulin tehneeksi tähän asiaan liittyen kyselyn.

Kyselyssä on 25 sanaa, joiden tarkoituksen en oikein usko kaikille olevan tiedossa…. Montako tiedät niin, että voisit vaikka lyödä vetoa asiasta? Ei tarvi selittää, mutta kiinnostaa, miten näitä tunnetaan. Tähän valikoituneet itse suunnilleen tiesinkin, ovathan nämä melkein ”ammattitaudilla” selitettävissä: arjen historiaa tutkineena ja Oulussa eläneenä nämä ovat tuttuja, mutta ovatko sinulle? Ihan vaan ”leikkimielinen” kysely tämä on, ei mitään hampaat irvessä kilpailua.

Montako tiedät niin, että voisit vaikka lyödä vetoa asiasta? Ei tarvitse selittää, mutta klikkaa ruksi, jos tiedät mistä on kyse. Kysele tai kommentoi jos on tarvis tai huvittaa…

 

Ja minähän en taaskaan näe kuka on mitäkin vastannut. Ilo on jos vastaat. Laittelen vastaukset vaikka tiistaina.

~~~~~~~~~~~~~~~~

Tänään hiihtäminen teki maailmasta parempaa. Ja maailmaa parannettiin valovuosien verran tai ainakin monien kuprujen yli mentiin heittämällä kun ystävän kanssa tavattiin … Ihan selvästi tammikuussakin on paljon hyvää.

Joulu Luettua

Joulukirjoja, jouluksi kirjoja

Tänään näin ilmoituksen, että ensi vuoden Helmet-lukuhaaste julkaistaan 17.12., ensi viikon keskiviikkona siis. Hyvä juttu. Josko se saisi minua vähän vaivanneen luku/kuuntelujumini hellittämään.

Tänä vuonna olen aloittanut ainakin sen 130 kirjaa, mikä on suunnilleen se määrä, jonka vuosittain vuodesta 2019 lähtien olen vuodessa kuunnellut/lukenut, mutta nyt olen jättänyt kirjan kesken tai lopettanut heti alkuunsa ainakin 50 kirjaa. Helmet-lukuhaasteen (52 kirjaa) olen monena vuonna saanut valmiiksi pääsiäiseen mennessä, mutta tämänvuotisesta haasteesta puuttuu vielä pari, ja tuskin niihin kohtiin mitään viitsin etsiäkään.

Jotenkin on ollut ”pula” kiinnostavista kirjoista, tai olen ollut vähän herkillä tietynlaisten kirjojen/aiheiden kanssa, joten olen skipannut ne lukulistaltani.

Muutamia helmiä toki on joukossa: esim.
Anthony Hopkins elämäkerta, ”Hyvin sinä pärjäsit”,
Sophia Jansson (Tove Janssonin veljen tytär), ”Kolme saarta, isä, äiti ja minä”,
Camilla Nissinen, ”Rihmasto”,
Antti Heikkinen, ”Sellasta, Seela Sellan tarina”,
Pip Williams, ”Kirjansitoja”.

En ole ollut erityisesti joulukirjojen, en ainakaan ns. feelgood jouluromaanien, ylin ystävä, vaikka toki olen niitäkin vuosien varrella useitakin lukenut. Mutta pari viikkoa sitten kohdalle sattui yksi, josta tykkäsin kovasti: Siri Østli, Valoa joulukuussa. https://www.bookbeat.com/fi/book/valoa-joulukuussa-1586290

Erityisen hyvää kirjassa on huumori, sanakäänteet, se tapa, jolla Siri Østlin kirjoittaa vaikeista ja kipeistä asioista elämänmyönteisesti, reippaasti, sattuvasti, säästelemättä sarkasmia.

Kirjan lukee Minttu Mustakallio, ja hän tekee sen hyvin, hän on juuri sopiva tähän kirjaan. Mutta minä säädin lukunopeuden astetta hitaammaksi, ja siten sain rikkaasta kielestä enemmän irti.

Kalenteriluukku kympin kuvat on tehty tekoälyllä, mikä ei varmaankaan jää epäselväksi. Nämä ovat esimerkkejä siitä, miten en oikeastaan haluaisi koko tekoälyä käyttää. Nyt vaan jäi vähän myöhäiseen tämä kuvitushomma…

Huomenna koetan oman Canonini kanssa saada jotain tunnelmallista aikaiseksi. 😉

Luettua

Miksi kirjoilla vuorattu huone?

– Mummi, miks sulla on näin hirveesti kirjoja? Tämähän on niinku kirjasto. Ethän näitä kaikkia voi lukea?

Ensimmäistä kertaa Eepi, eskarilainen, joka on koko kuusivuotiaan elämänsä aikana viettänyt aika paljonkin aikaa ”mummin kirjastossa” pohti tässä jokunen viikko sitten näitä kysymyksiä. Mistähän syystä juuri nyt – vasta nyt – tämä asia alkoi häntä askarruttaa. Kun kerroin, että minulla on joskus ollut toinen samanmoinen määrä kirjoja, mutta että olen antanut niitä pois, myynyt, vienyt kierrätykseen ja heittänyt poiskin, tyttö kysyi, miksi vieläkin on näin paljon?

Silloin katselin kirjahyllyjä ja muistelin, että pari ylimmäistä kerrosta on tullut ”tomutettua” viimeksi joskus puolikymmentä vuotta sitten. Olisi tarpeen imuroida ja luututa. Tänään oli sen aika. Ilman isompia suostutteluja tai komenteluja 🙂 sain Pehtoorin avuksi, joten ei mennyt ´kuin´ reilut pari tuntia koko hommaan.

Laskeskelin, että näissä hyllyissä on noin 800 kirjaa, ja sittenhän meillä on vielä telkkarihuoneessa aika iso vitriinillinen romaaneja, joten yli 1000 taitaa koko ”kirjavarallisuus” olla. Ja tarpeetonta ei ole yhtään.

Noin kolmannes kirjoista on historiaa ja muita tietokirjoja, kolmannes keittokirjoja ja loput romaaneja, dekkareita, runokirjoja, matkaoppaita ja lapsuus- ja nuoruusvuosien tärkeitä kirjoja (Anni Swanit, Eemeli, Sigmund Freudin kaamea flunssa, Tenavat etc., ), lastenkirjoja lastenlapsia varten. Ja lisäksi parikymmentä kirjaa, jotka olen joko itse kirjoittanut, toimittanut tai joissa olen osakirjoittaja.

Enhän minä näistä sadoista kirjoista juuri mitään enää ”tarvitse”, mutta ne ovat turvallisia, ne tuovat muistoja, monet niistä ovat lahjaksi saatuja (kollegoilta ja oppilailta), jotenkin koen, että ne kaikki ovat osa minua. Aika hassua, eikö?

Ja nyt näiden keskellä on taas hyvä hengittää!

 

Luettua Muistikuvia

Kuvia ja kirjoja

Päivä on räntäsateista kävellen tehtyä kauppareissua lukuun ottamatta kulunut kuvia tehden ja kirjeenvaihtoa asiakkaan kanssa käyden. Kuukkelin kuvauspäivän kuvasaalis on vaatinut tuunaamista aika lailla.

Samalla kirjaa kuunnellessa päivä humahtanut …

Anni Kytömäen ”Mirabilis” on vienyt ajatukset kauas kotityöhuoneesta. Huolimatta siitä, että järkälemäisen kirjan lukee Sanna Majuri (= lemppareitani) ja että kirja on historiallinen seikkailu ja luonnonsuojelua hienosti manifestoiva, ja kieli tavattoman kaunista, rikasta ja paikoin liki runollista – kuten Kytömäellä yleensä – ja että kirjaan kuitenkin upposin, ei se mielestäni ole lähellekään sen veroinen, mitä Kytömäen Margarita tai Kivitasku ovat. Varmasti valtavan taustatyön vaatinut kirja olisi mielestäni vaatinut vielä valtavasti myös tiivistämistä.

Toinen suurista ennakko-odotuksista huolimatta (tai juuri sen takia) pettymyksen aiheuttanut vastikään kuuntelemani kirja oli Melissa De Costan ”Toivoa versovat päivät”. Edellisen ”Suuren Romaanin” (Kaikki taivaan sini) jälkeen tämä oli aika ennalta-arvattava, vähän turhan ”pikkusievä” tai jotain. Ei missään tapauksessa huono, mutta …

 

 

Luettua

Kauppareissu ja tammikuun kuunnellut

 

Isälläni oli tapana usein – milloin missäkin yhteydessä todeta: ”ennemmin tai myöhemmin ihminen joutuu turvautumaan osuuskauppaan!” – Totta se on! Tänään iltapäivän huikean kauniissa, lempeässä pakkassäässä kävelin osuuskauppaan (= Prismaan) ja sieltähän kaipaamiani taroccoja löytyi!

 

Lenkillä sain kuunnellutksi loppuun Widholmin ”ajanvieteromaanin”.

Tammikuun 2025 kirjat

Katarina Widholm, Sydän täynnä kaipausta

Tammikuussa kuuntelemistani ehkä vaatimattomin. Eka osasta pidin enemmän.  Turhan paksu opus, jossa liikaa paljon ”sopivia” sattumia ja kohtaamisia.

Markus Nummi, Käräjät *****

Nummi on minulle aiemmin tuntematon. En tiedä, onko ennen kirjoittanut mitään näin hyvää. Romaani isolla ärrällä. Historiallinen romaani. Lukijat Eeva Soivio ja Kristo Salminen erinomaiset, juuri sopivat, tähän kirjaan. Tykkäsin kovasti

Samuli Putro, Elämäni miehet

Ei ihan tavallinen tapa kirjoittaa omaelämäkertaa. Putron soolouran musiikista pidän, ja osaahan hän kirjoittaa proosaakin, kolumneja, artikkeleita, mutta kirjasta jäi vähän vaisu tuntu.

Gabrielle Zevin, Huomenna, huomenna ja huomenna

Kirja minulle tuntemattomasta maailmasta, tietokonepelien maailmasta. Silti jaksoin kuunnella.

Anna Soudakova, Haikara levittää siipensä *****

Tämä oli kolmas Soudakovan kirja, jonka kuuntelin. Kaikista olen tykännyt. Tästä eniten. Huolimatta siitä, että aihe on paikoin melkein ahdistava.

Heta Tuppurainen, Isäni, Rölli 

Erilainen elämäkerta, oikeastaan kaksoiselämäkerta. Meidän perheessä Röllillä on ollut ihan erityinen sijansa, joten ehkä siksikin pidin tästä kovasti. Heta Tuppurainen osaa kirjoittaa – ja lukea!

Hannu Väisänen, Viisikko

Olen lukenut kaikki Hannu Väisäsen kirjat. Eikä tämäkään tuottanut pettymystä.

 

Helmet-kirjahaasteeseen nämäkin löysivät kohtansa.

 

Isovanhemmuus Luettua

Tyttöjen päivänä: ”Tiiätkö, mummi?”

Hieman tekisi mieleni kertoa viimeisen viikon levottomista öistä, yskäisten aamuöiden väsyneistä hetkistä, nukkumattomista öistä, puhumattomista päivistä, pantattujen flunssien kertymästä seurauksineen, mutta enpä tohdi. Edelleenkin on kyse flunssasta. Takana olevasta flunssasta. Tarkemmin ajatellen pikku juttu. Ja luulen, että taas olen oppinut jotain, ja edelleen olen kiitollinen, että tämäkin tuli juuri tähän väliin.

Tänään jo hyvinkin vain toipilas, tosin vähän nukkunut ja varsin käheä-ääninen. Mutta niin terve, että rohkenin jo pyöräilemään. Sitä riemun määrää kun reilun viikon tauon jälkeen uskalsin taas pyöräteille lähteä. Puoleltapäivin oli käsittämättömän lämmin (+14 C), joskin tuuli paikoin melkein infernaalinen. Mutta oli niiiiiin hyvä päästä vielä ajelemaan.

 

Samaisella lenkillä kuuntelin melkein loppuun Eva-Riitta Siitosen elämäkerran, tai koko hänen perheensä tarinan. Pitkästä aikaa elämäkerta joka kosketti, kosketti paljon. Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia. Nyt jo vanhan, mutta ehkä aina aika viisaan naisen, paljon eläneen ja kokeneen naisen lämminhenkinen, koskettava, empaattisuutta opettava, rakenteeltaan poikkeuksellinen elämäkerta, jossa ajatukset vanhemmuudesta, lasikattojen rikkomisesta, isovanhemmuudesta, empatiasta koskettivat.

Koskettivat niin, että kun viimeisiä rivejä kuuntelin autossa matkalla hakemaan muksuja Haukiputaalta, oli ennen heidän kohtaamistaan pysähdyttävä hetkeksi tienposkeen pyyhkimään kyyneleitä. .. Kirja ei ole nyyhkytarina, mutta kosketti paljon. Enkä olisi uskonut, että tämä, juuri tämä ihminen, saa minut näin vakuuttumaan, liikuttumaan, itkemään.

[Kuivasjärven joutsenperhe keskellä, löydätkö? – kovin kaukana olivat kuvattavaksi.]

Mutta itkut unohtui, kun sain kyytiin kaksi parasta. Koko matkan (n. 2o km) Eepi höpötti, kertoi, kysyi (ainakin 10, jollei 20 kertaa: ”Tiiätkö, mummi … ”) Mummihan ei tiennyt, mutta halusi kuulla.

Tyttöjen päivä on tänään. Juuri tänään pojantyttäressä tuntui olevan entistä enemmän voimaa. Eskarilainen halusi kirjoitella, piirtää numeroita, kokeilla uusia sanoja, hakea hyväksyntää. Entistä enemmän. Ehkä se oli vain minun mielessäni, mutta silti: tytöissä on tulevaisuus.

Syötiin porukalla lappuskaa välipalaksi, avattiin Helsingin tuliaisvaatteet (Vans  ja yksisarviset olivat mieluisia – onneksi. Aina ei ole varmaa, että osaan ostaa sellaisia.). Piirreltiin, vaihdeltiin kuulumisia, tuntuja, kokemuksia ja katseltiin Järvenpään serkun kuvia, suunniteltiin tulevia, kunhan oltiin. Hyvä niin.

Viikonloppu on hyvällä alulla.

Luettua

Monta koskettavaa kirjaa

Eilen luin/kuuntelin pitkästä aikaa Mma Ramotswe-kirjan (Laiskanlinnan laulu); olen ostanut ja lukenut kaikki 10 ensimmäistä Naisten etsivätoimisto nro 1 -sarjan teosta ja useimmat seuraavatkin. Kepeää kesälukemista, mutta Botswanan dekkarit eivät enää juuri hymyilytä kuten ennen, niissä ei juuri uusia oivalluksia, satiireja tai afrikkalaisia elämänviisauksia. Hyvin ennalta-arvattavia ovat nämä uusimmat. Mutta kelpo välipalakirja oli tämäkin.

Kirjan jälkeen hoksasin, etten taaskaan, huolimatta lupauksestani ja aikomuksestani, ole muistanut (lue: viitsinyt) juurikaan kirjata lukukokemuksiani ja -tuntojani niistä tänne blogiin sen jälkeen, kun tämänvuotinen Helmet -lukuhaaste tuli valmiiksi.

Huhtikuun jälkeen nämä äänikirjat ovat laduilla ja pyöräteillä, siivotessa ja neuloessa soljuneet tajuntaani. Osa hyvin huolimattomasti kuunneltuna, mutta muutamaa kirjaa säännöstelin itseltäni: kuuntelin vain silloin kun tiesin varmasti paneutuvani tekstiin. Kirjan kieli, tekstin vaikuttavuus, koskettavuus, kiinnostavuus, sanonnan taituruus oli annosteltava, palasteltava, jotten ohittasi mitään olennaista, että kirja koskettaisi. Kaikki ne olen tainnut arvostella viidellä tähdellä.

Kuten tavallista elämäkerrallisia on paljon (10/31), naisten kirjoittamia tavallistakin enemmän (20/31), historiallisia romaaneja vain muutama ja ”feelgood-hömppä-regina-sarjaa” (ei hyvässä eikä pahassa) tällä kertaa juuri ollenkaan.

Jos olen kuunnellut/lukenut kirjan loppuun asti ja se on tässä listassa, on se merkki siitä, että se oli vähintäänkin hyvä. Tässä vaiheessa elämä on jo liian lyhyt huonojen kirjojen lukemiseen. Tähditetyt ovat antaneet paljon muutakin kuin taustaa muulle tekemiselle. 

Alexander McCall Smith, Laiskanlinnan laulu

Sheila O’Flanagan, Elämä voi alkaa

Kauko Röyhkä, Miss Farkku-Suomi
Kirjailija oli kanssani samassa koulussa, rinnakkaisluokalla, samassa Kuusrockissa kävimme, tiesin monia kirjan henkilöitä, tapahtumia, joten minä ”näin” tämän kirjan tapahtumat ja ihmiset, kuulin opettajien äänet, tiesin, miten kadut ja tiet risteävät, samat Suosikit ja LP:t olivat omassakin kirjahyllyssäni. Siis nostalgiaa lukiovuosiin… Leffaa en ole käynyt katsomassa, enkä haluakaan nähdä.

Johannes Lahtela, Yksinäisen miehen poika ****
Tämä on rankka kirja. Suomalaisen sodanjälkeisen, puhumattoman, (post)traumaattisen suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin kapea läpileikkaus. Sotaa ja puhumattomuutta vastaan, rauhan ja avoimuuden puolesta.

Milly Johnson, Kaiken keskellä elämä

Anu Kolmonen, Taapelitaivas *****

Tämä kirja ansaitsisi kokonaisen oman postauksen, – mutta pelkään, etten kuitenkaan onnistuisi kertomaan, miksi. Yritän kuitenkin edes vähän: ensiksikin kirjan kieli on kaunista, rikasta ja elävää. Se, että Anu Kolmonen sanoittaa pieniä hetkiä ja pieneltä vaikuttavaa tekemistä tarkasti, voisi olla tylsää, turhaa arkisen elämänmenon kuvailua, mutta jollain tavoin nämä tuokiot ovatkin kauniita, valoisia ja hyvän näkeviä. Näin siitä huolimatta, että kirjassa eletään raskaita vuosia, jolloin työväestön ja erityisesti naisten asema on heikko, luokkayhteiskunnan kriisit ja sota tekevät arjesta pelottavaa, kurjaa, nälkäistä.

Se, kuinka Anu Kolmonen hienovaraisesti, elävän tuntuisesti ja tunnistettavasti Friidan ja hänen lähipiirinsä tuntoja myötäelää ja esimerkiksi vanhemisen vuosia sanoittaa, on vakuuttavaa, mutta myös herkkää. Jopa niin, että voisin uskoa kirjan olevan autofiktiivinen elämäkerta, siis, että kirjailija olisi itse elänyt nämä vuodet Kemin Karihaarassa. Ja vaikka Friidan ja hänen läheistensä elämä ja arki eivät ole helppoja, on heidän päivissään toivoa, kauneutta ja voimaa. Ja ehkä se on juuri tämä, joka kantaa.

Anu Kolmosen kirja kertoo niistä ihmisistä, joista minäkin kirjoitin kirjassani. Väitöskirjani Matilda ja poikansa Lauri, olisivat voineet olla Taapelitaivaan Friidan naapureita. Lapin leivän isä (Kemi-yhtiö) ja arki (arjen historia) ovat minunkin kirjassani. Meidän näkökulmamme on tietysti eri, mutta – ja juuri siksi – Kolmosen kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Eleonoro Holmgren, Britta-rouvan perintö
Vaatimattomampi kuin sarjan eka osa.

Susanne Päivärinta, Kaikki tämä elämä ****
Toinen kirja, jossa kirjoittaja on elänyt nuoruutensa (tosin minua myöhemmin) samoilla ”huudeilla” kuin minä, vähän samanlaisessa ”kontekstissakin”. Tämä ei ollut sellainen itsekehu ”vaalikirja” kuin usein näkee, joita ei ole kyllä tullut luettuakaan. Yllätyin monesta asiasta, monessa kohtaa arvostin.

Antti Heikkinen, Baarijakkara

Liz Fenwick, Joen erottamat

Tom-Kristian Heinäaho, Saatanasta seuraava: Kaksoiselämäni Jehovan todistajana

Tommi Kinnunen, Kaarna *****

En ole varsinaisesti Tommi Kinnus -fani. Tosin olen lukenut kaikki hänen kirjansa, ja tykännyt niistä aika paljonkin (poislukien Pintti ja Lopotti). ”Pimeät kuut” ja ”Ei kertonut katuvansa” ovat edelleen mielessäni erinomaisina. Siis lähtökohtaisesti vähän ristiriitaisesti aloitin.

JA? – Kyllä Kaarna on minun mielestäni paras Kinnunen. Tärkeä aihe tässäkin. Tässäkin sotien jälkeisen Suomen yhteiskunta- ja sosiaalihistoria sekä puhumattomuuden juonne vahvana. Ja tässäkin toivo. Onhan.

Donna Leon, Muistoja matkan varrelta
Donna Leonin viime vuosien dekkarit ovat olleet vähän pettymys, mutta tämä omaelämäkerta fragmentteina olikin mukava. 

Jari Järvelä, Aino A.
Jokaisen menestyneen miehen, myös Alvar Aallon, takana on nainen. 

Marika Lehto – Laura Lepistö – Voittava mieli
Positiivinen yllätys. 

Anna Soudakova, Mitä männyt näkevät

Anna Soudakova, Varjele varjoani *****

Tärkeä aihe: inkeriläistaustaiset Suomeen muuttajat. Ei ole evakkokirja, joita olen viime vuosina lukunut kymmeniä, – tai on sittenkin. Ja tämä on maahanmuuttajakirja. Tässäkin kirjassa arki, arjen ”erilaisuus” ja monenlainen toiseus ovat tarkkanäköisesti ja huolella ajankuvan välittäen tutkittu ja romaaniksi kirjoitettu. Tämä toi ainakin minulle paljon uutta tietoa inkeriläisistä, heidän ylisukupolvisista traumoistaan ja kokemuksistaan. Ja äidinkielen merkityksestä. 

Hanna Brotherus, Äitini, tyttäreni

Enni Mustonen, Kartanonrouva

Kaj Korkea-aho, Äitiä etsimässä

Saara Turunen, Hyeenan päivät

Elina Hirvonen, Rakkauksien lokikirja ****
(Tästä olen kirjoittanut aiemmin. Voisin kuunnella uudelleenkin.)

Glendy Vanderah, Valoa lehtien lomasta

Sarah Lark, Tulikukkien aika

Inga Magga, Puolikas *****

Tämä sekä Ann-Helén Laestadiuksen kirja Varkaus kuuluvat niihin saamelaisuudesta kertoviin kirjoihin, joita mielelläni etsiskelen kuunneltaviksi nimenomaan mökillä. Kuten Halla Helle (Niillaas Holmbergin kirja) nämäkin koskettivat, hämmästyttivät, opettivat monin tavoin. Saamelaisuudesta, suvuista, identiteetistä, kielen ja perinteen merkityksestä. Ja ”tarinoina” kiehtovia, antoisia lukukokemuksia molemmat.

Ann-Helén Laestadius, Varkaus *****

Kirjan lieveteksti: ”Varkaus on villi ja kaunis joiku poronhoitajien elämäntavasta, ja vetävä romaani siitä mitä pohjoisessa todella tapahtuu. Poroja varastetaan ja tapetaan kylmäverisesti eikä poliisia tunnu kiinnostavan. Saamelaisten ja muiden asukkaiden väliset jännitteet voivat olla peräisin sukupolvien takaa.”

Salla Leponiemi, Firenzeläiset elämät

Anne Tyler, Kellotanssi

Aino Leppänen, Odottamattomin terkuin ope

Sanaka Hiiragi, Unohdettujen muistojen valokuvaamo
Japanilaisia romaaneja aina koetan lukea. Niissä on joku merkillinen tunnelma. Ehkä vähän sellainen toden ja kuvitellun välimaastossa leijuminen. En oikein osaa niihin kiinnittyä.