Showing: 1 - 10 of 124 RESULTS
Isovanhemmuus Luettua Oulu Vanhemmuus

Kuvia kuvien päälle

Kun alkuiltapäivästä alkoivat kuvat vilistä silmissä (tänään taas editointi- ja kuvatoimistushommia) ja aurinko uhkaavasti vetäytyä pilveen = ”eihän vaan sittenkin tule sade”, lähdin pyörälenkille. Aika pahasti on normitavoitteeni tämän vuoden pyöräilyn osalta jäljessä, mutta olkoot. En aio ruveta itseni kanssa stressaamaan. Kuljen minkä haluan, ehdin, pystyn.

Tänään kerrassaan napakasta tuulesta huolimatta olin liikkeellä kolmisen tuntia, – toki kuvailin puistossa ja jokivarressa ja kävin tulomatkalla kaupassa, mutta maantie vaati kulkemaan. Ja kuvailemaan! Ettei vaan jäisi nämä kuvaediitit vähiin. Kiertäen kaartaen kuljin kohti Hupisaaria, Ainolan puistoa.

Kyllä vasta-, myötä-, sivu- ja ties mistäpäin tuullessa nautin liikkumisesta, voikukkien kellastamista pientareista, vihreistä ja vehreistä puutarhoista asuinalueilla, paljon oli ihmisiä pihollaan, toppatakeissaan tekemässä pihatöitä, istuttamassa kesäkukkia, vahaamassa puutarhakalusteita, lapset – ihan liian vähissä vaatteissa – pihaleikeissään… mutta kesä!

Tänään kuuntelin loppuun Jenni Haukion kirjan ”Sinun tähtesi täällä – vuodet tasavallan presidentin puolisona”. Olen – ehkä vähän huomaamattani – pitänyt Haukiosta ja hänen tavastaan ”olla puoliso”, mutta myös tavastaan olla oma itsensä, koulutettu, kouluttautuva, kirjoittava, isänmaansa ja sen eteen panoksensa antaneiden arvoa kunnioittava, työnsä, presidentin puolisiouden ja äitiyden hoitava, julkisuutta juuri sopivasti sietävä ja salliva nainen.

Kirjaa kuunnellessani ja sen jälkeen olisin valmis kannattamaan häntä kuuden vuoden päästä ehdokkaaksi seuraavissa presidentin vaaleissa. Ehkä kuuden vuoden päästä olen eri mieltä, mutta nyt ajattelen, miksi ei? – Joka tapauksessa kirja on kuuntelemisen arvoinen, – jo ihan historiankin vuoksi.

Ja vielä sellainen juttu tuosta kirjasta, tai siis siitä, miten media on sitä käsitellyt. On outoa, melkein raivostuttavaa, toisaalta varsin odotettua, että iltapäivälehdistö tekee kirjasta otsikoita vain siitä, kuinka Jenni Haukio koki suuren surun menettäessään Lennun. Se on lehtijuttujen perusteella kirjan merkittävin ”paljastus”.

Hyvä on, ymmärrän, että tällainen presidentin puolison, joka on pitänyt tunteensa ja yksityiselämänsä aika visusti medialta piilossa, paljastus on kiinnostava, mutta siinä kirjassa ja kaikessa mitä Jenni Haukio on tehnyt, ollut tekemättä, puhunut ja arvokkaalla työllään edesauttanut, siitä, mitä hän ajattelee Suomesta, isänmaallisuudesta ja vaikka hyväntekeväisyydestä olisi kannattanut nostaa otsikoihin. Lennulla on ollut tärkeä osansa, mutta presidentin puolisolla, omana itsenään ja tekemisineen, paljon isompi merkitys. Joka on sekin jäänyt vähän piiloon… Siitä olisi kannattanut kirjoittaa.

Ainolan puistoon kannattaa mennä. Aina vain.

Ja kaiken ohessa whatsapp on laulanut: Merijalinranta, Languedoc-Roussillon ja Järvenpää  — kaikenlaista. 🙂 Ei ehkä ihan satoja viestejä, muttei paljon muutenkaan. …

Kesästä, Oulusta, aikuisista lapsista, auringosta, kaupunkiluonnosta, ystävistä, tulevasta ja menneestä, kodista ja kaikesta siihen liittyvästä, rauhasta, pikkuisista töistä, levosta, kaikesta, kaikesta paljosta hyvästä juuri tänään erityisen kiitollinen.

Luettua Ruoka ja viini

Ajatukset kylmästä lämpimään

Hyytävän kylmä. Ainakin siltä aamulenkillä tuntui.

Viikon päästä on vappuaatto. Ja tänään aloitin ´Suomen kaunein kesämökki´ -ohjelman katselun, kaksi ensimmäistä jaksoa katsottu ja Hangasojan vanhaan mökkiin tulossa pientä muutosta.

Kuuntelin myös Anneli Vainion kirjan ”Kotini on linnani. Elämää Etelä-Ranskassa”.  Ei ihan tavallinen tyyliin ”vuosi-Provencessa”-tms. tarina, mutta silti, – ehkä juuri siksi minua kiinnosti ja kiehtoi hyvin paljon. Elämäkerralliset kirjat (ja elämät) yleensäkin, mutta myös, miten ja miksi suomalaiset (naiset) asettuvat asumaan ulkomaille, sekä kulttuurien ja arjen erilaisuuden kohtaaminen. Se kiinnostaa, ihan sama, onko kyse viime vuosista vai vuosisadoista, evakoista vai maastamuuttajista, pakumatkaajista vai pakon edessä muuttaneista. Etelä-Ranskan kesä sai kuitenkin haikailemaan …

Oispa jo kesä.

Toisaalta: nämä kituviikot ennen reissua ja ennen kesää ovat nekin mukavia.

Vapun menot ja menut olen/olemme jo lyöneet lukkoon: ”vastaus lukittu”.

Haluatko skumppavinkin vapuksi? – Kerron silti.

Tänään nautimme (ehkä kolmannen vai neljännen kerran) pullollisen alsacelaista cremantia: Engelin talon hedelmäinen pikkupullollinen kuohuviiniä on tavattoman hyvää, hedelmäistä, ei niin edullista kuin moni kuohuviini, mutta esim. vapun piknik-koriin mukava koko… Ja huom. puolikkkaassa pullollisessa on eri koostumus, se on tehty eri rypäleistä kuin samalla nimellä myytävä iso pullo. Isoa pulloa ei olla nähtykään saatikka maistettu, mutta noita puolikkaita näyttää olevan lähes joka Alkon pikkupullojen hyllyssä.

Luettua

Helmet-lukuhaaste 2023 paketissa

Kolmas Helmet-lukuhaasteni valmistui eilen.

Tarkoitushan oli tänä vuonna himmailla, hissuksiin edetä, lukea ”mitä sattuu” ja sijoitella sitten haasteeseen sitä mukaa, jos/kun sattuu sopimaan.

Mutta niinhän se taas meni, että haaste sai hakemaan ”täsmäosumiakin”. Ja siten tuli hankkiuduttua uusien kirjailijoiden pariin ja tutustumaan aiemmin välttelemiin kirjallisuuden lajeihin! Että minä luen scifiä, aikuisten satukirjoja, koirakirjoja ja Muumeja. Hyvä se on välillä sellaisiakin lukea, paitsi scifiä.

Monta kirjaa jäi haasteen ulkopuolellekin, ja silti tuli 50 kirjaa nopeampaa täyteen kuin kahtena edellisenä vuonna. Toisaalta nyt oli aika monta ohutta/lyhyttä kirjaa.

Mutta entiseen tapaan paljon elämäkertoja, historiallisia romaaneja, dekkareita, tietokirjoja, – enimmäkseen uutta kirjallisuutta.

Ne kirjat, jotka jättivät vahvimman muistijäljen, koskettivat, antoivat tavalla tai toisella eniten, olen merkinnyt vähintään kolmella tähdellä. Pisteytin nämä kirjat nyt uudelleen (vrt. aiemmat postaukseni). Hieman ajallista etäisyyttä ja vertailua keskenään, niin ehkä arvostus on saattanut muuttua. Melkein kaikista olen jotain edellisissä postauksissa sanonutkin, mutta muutama viimeksi lukemani ansaitsevat suosituksen tai varoituksen sanasen. (Tummennetulla tekstissä)

Muista kirjoista kommentit edellisissä postauksissa: tammikuu    helmikuu     maaliskuu
1. Kirjassa on kartta
Maria Turtchaninoff, Maresi
Nuorten kirja tai aikuisten satu, ihan miten vaan. Ei ole oikein minun ”lajini”, mutta luulen, että varhaisteininä ja vähän myöhemminkin olisin tykännyt kovasti. Ei tämä huono ollut.
2. Kirja kertoo lapsesta ja isovanhemmasta
Holly Ringland, Alice Hartin kadonneet kukat
3. Kirjan nimessä on kasvi
Kate Quinn, Ruusukoodi
4. Kirja, jonka aioit lukea viime vuonna
Aino Leppänen, Terkuin ope ⭐️⭐️⭐️⭐️
5. Kirjassa ollaan maan alla
Reetta Hänninen, Tulisydän. Maissi Erkon kiihkeä elämä ⭐️⭐️⭐️⭐️
6. Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on jokin vaate
Fredrika Runeberg, Katarine Boije ja hänen tyttärensä ⭐️⭐️⭐️
7. Kirja on klassikkoteos Ruotsista, Norjasta tai Tanskasta
Astrid Lindgren, Mio, poikani Mio
8. Kirja kertoo pienestä kaupungista
Antti Tuomainen, Mies joka kuoli
9. Kirjailija kuuluu vähemmistöön, kirja kertoo tästä vähemmistöstä
Miska Karhu, Nimeni on Alex
10. Kirjassa on ohjeita ja neuvoja
Keigo Higishino, Namiyan puodin ihmeet
11. Kirjailijan nimessä on yhtä monta kirjainta kuin sinun nimessäsi
Laura Malmivaara, Sähköä ilmassa
Löytyihän se kirjailija, jolla 5 + 10 kirjainta nimessään. Tämä oli mukava, yhdessä illassa kuunnelta feel good -kirja.
12. Kirjan nimi liittyy veteen
Kate Morton, Talo järven rannalla
Mietin koko ”rikosromaanin” (katoamistapaus) ajan miksi kirjalla on tuollainen nimi. Ja kyllä tässä ”mortonilaista” jahkailua on aika lailla (16 tuntia). Juonenkäänteet ovat aika jänniäkin, loppu oli vähän överi. Ehkä. Mutta lukuromaanina voisin antaa pisteitä 4/5.
13. Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs
Kaisa Pylkkänen, Räjähdysvaara
14. Kirja kertoo terveydenhuollosta
Mervi Mattila, Parantunut hoidosta huolimatta
15. Kirjan nimessä on ja-sana
Jeffrey Archer, Kane ja Abel
16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa
Richard Osman, Hutiluoti ⭐️⭐️⭐️⭐️
17. Kirja on kokoelma esseitä, pakinoita tai kolumneja
J. P. Pulkkinen, Täydellinen keksintö. Polkupyöräesseitä
18. Julkaistu kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä
Zarifa Ghafari. Naisen taistelu Afganistanissa ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Tämä on vaikuttava. Ajattelin, etten pysty lukemaan loppuun asti (naiset, islam, Afganistan) ilman ahdistumista. Mutta tätä ei ollut kirjoitettu ahdistamaan. Tämä on dokumentti. Kiihkoton. Tai siis tämä ei ole raastava, vaikka Zarifan vaiheet ovat olleetkin. Suosittelen todellakin. 
19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt
Erno Saukko, Vuoden vaellus ⭐️⭐️⭐️
20. Kirja kertoo naisesta, joka on matkalla
Nellie Bly, Maailman ympäri 72 päivässä
21. Kirja on scifiä eli tieteiskirjallisuutta
Richard Powers, Hämmästys
22. Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon
Mihail Siskin, Sota vai rauha – kirjoituksia Venäjästä ⭐️⭐️⭐️⭐️
23. Kirja on iso
Raija Oranen, ISO
24. Kirja kertoo urheilijasta
Juhani Peltonen, Elmo
25. Kirjan nimessä on viikonpäivä tai kuukausi
Petter A. Stordalen, Ole-Martin Ihle, Vihdoinkin maanantai
Tämä on kirja, johon en olisi missään tapauksessa tarttunut ilman haastetta: oli PAKKO löytää joku aiemmin lukematon viikonpäivä-kirja. Noh, Stordalenin tarina oli oikeastaan aika mielenkiintoinen, mutta hänen self help -juttunsa vähän, mitenkäs sen nyt sanoisin simppeli, outo tai – en osaa sanoa.
26. Kirja, jonka lukeminen on sinulle haastavaa jostakin syystä
Rebecca Serle, Kesä Amalfin rannikolla
27. Kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin
Andri Snaer Magnason, Ajasta ja vedestä
28. Kirjassa on sama vuodenaika kuin lukuhetkellä
Tove Jansson, Taikatalvi
Tämä oli täsmävalinta viime viikon hiihtolenkeille! 😀
29. Kirjassa on minä-kertoja
Kati ja Jari Tervo, Ukko
30. Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi
Abdulrazak Gurnah, Loppuelämät ⭐️⭐️⭐️⭐️
31. Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas
Merete Mazzarella, Illalla pelataan Afrikan tähteä
32. Kirja kertoo asiasta, josta haaveilet
Paolo Cognetti, Kahdeksan vuorta ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun
Jason Reynolds, Minuutin mittainen hiljaisuus
34. Kirja kertoo Ukrainasta
Markus Leikola, Sodan ja rauhan kronikka ⭐️⭐️⭐️⭐️
35. Kirjassa tehdään työtä, joka on sinulle tuttua
Marja Peura, Antaumuksella keskeneräinen ⭐️⭐️⭐️⭐️
36. Olet ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan
Stephen King, Keveys
37. Kirja kertoo elämäntavasta, jota ei enää ole
Sally Salminen, Katrina ⭐️⭐️⭐️⭐️
38. Kirjan tarina perustuu myyttiin, taruun tai legendaan
Tiina Kristofferson, Ruususatu
Lisää satuja, aikuisten satuja. Tämä oli oikeastaan aika hyvä. Siinä oli ajatuksia elämästä, luopumisesta, rohkeudesta, huolehtimisesta.. ei ihan aforismeja, mutta kauniisti lauseiksi ja saduksi kirjoitettuja ajatuksia, viisauksiakin.
39. Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta
Leena Kirstinä, Kirsi Kunnas
40. Kirjassa hylätään jotain
Gabrielle Zevin, Tuulisen saaren kirjakauppias
Kuinkahan monta kymmentä vai sataa kirjaa on kirjoitettu kirjakauppiaista ja kirjakaupoista? – Monia niistä on tullut luetuksikin. Tämä oli yksi parhaista. Ei yltiöromanttista. Hyvän mielen lukuromaani tämäkin. 4/5
41. Kirjan kirjailija on syntynyt 1990-luvulla
Edouard Louis, Naisen taistelut ja muodonmuutokset
42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa
Fredrik Backman, Mies, joka rakasti järjestystä
43. Kirja kertoo tulevaisuudesta niin, että siinä on toivoa
Juha Itkonen, Teoriani perheestä ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
44. Kirja kuuluu genreen eli kirjallisuuden lajiin, jota et lue yleensä
Lassi Hakulinen, Kronstadin varjot
45. Kirja sopii haastekohtaan, johon olet jo lukenut kirjan
Satu Rämö, Rósa & Björk ⭐️⭐️⭐️
Taisi olla odotukset liian korkealla, ensimmäisen osan (Hildur) jälkeen tämä jäi vain ”ihan kivaksi”. Minusta vähän junnasi, mutta lopussa niin paljon ote parani, uutta, että voi odottaa trilogian kolmannen osan olevan koukuttavampi. Mutta toki tämäkin kannattaa lukea.  
46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika
Helena Ruuska, Mary Gallen-Kallela, olisit villiäkin villimpi ⭐️⭐️⭐️⭐️
47.-48. Kirjojen tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin
Donna Leon, Hetken huumaa ja Hannu Raittila, Canal Grande ⭐️⭐️⭐️
49. Kirja on julkaistu vuonna 2023
Jenna Kostet, Kuuden Katariinan jäljillä ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Olen tykännyt paljon Jenna Kostetin aiemmista kirjoista, romaaneista ja neuleohjekirjastakin!, mutta autofiktiivinen kirja Turun linnan Katariinoista viehätti vielä enemmän, –  hyvin paljon. Tässä on jotain samaa kuin Mia Kankimäen kirjassa ”Naiset, joita ajattelen öisin”.
50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä
Anneli Kanto, Haihtuneet
Historiallisia romaaneja kirjoittanut Anneli Kanto on kirjoittanut dekkarin, jossa teemana pienellä paikkakunnalla vaikuttava uskonlahko ja ympäristörikokset. Tuntuvat olevan vähän ”trendaavia” [anteeksi kamala sana!] aiheita, mikä ehkä on se syy, etten ihan heti tätä ostanut. Tai siis kuuntelin kyllä helposti, enkä arvannut loppuratkaisua, mutta, mutta… Oliko taas niin että odotin liikaa? – Kannattaa siis kuitenkin lukea/kuunnella.  3½/5
Kansikuvakollaasissa kirjat haasteen mukaisessa järjestyksessä. (kannattaa klikata kuva auki)
Kuvassa voi olla 3 henkilöä, kirja ja teksti

 

Luettua

Kolmas satsi Helmet-haasteeseen

Kuukausi sitten tein edellisen luettua-postauksen, jossa oli kai parikymmentä kirjaa, mikä merkitsi melkoista koostamista, joten nyt tähän kymmenen kirjan, puolet lyhyempi, luettelo. Helmet-lukuhaaste on jo loppusuoralla. Tässä satsissa on kuusi kirjaa, jotka sain sijoitettua haasteeseen ja lisäksi neljä vähän sellaista ”välipalakirjaa”, jotka eivät haasteen (tyhjiin) kohtiin soveltuneet.

Raija Oranen, Kaiken takana Kekkonen 4

Yksi näistä välipalakirjoista oli Raija Orasen ”Kaiken takana Kekkonen”. Se on kyllä aika massiivinen, enkä tiedä, miksi siihen tartuin, ja monta kertaa olin sen keskeyttää, mutta loppua kohti kirja  parani. Kuuntelin sitä aina silloin tällöin tunnin, pari muiden kirjojen välissä. Oranen on kirjoittanut Suomen poliittisen historian kertauskurssin Kekkosen ajalta höystettynä osin kuvitelluilla keskusteluilla ja tunteiden historiaa kirjoittaen. Petri Hanttu on tähän tavattoman hyvä valinta lukijaksi.

Näinä aikoina kun Putin tekee maailmanvalloitustaan ja Suomi on liittymässä Natoon, tätä tulee lukeneeksi ja Suomen ja suomettumisen historiaa pohtineeksi ihan uudesta näkökulmasta. Se, mikä minua hämmästytti, oli se, kuinka paljon muistan kuulleeni poliittisista tapahtumista puhutun jo lapsuusaikana, saatikka 70-luvulla, ETYKin aikana. Ei tämä missään tapauksessa huono ole.

Kaksi hyvin erilaista kirjaa, jotka sijoitin haasteen kohtaan 47.–48. ”Kaksi kirjaa, jotka sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön” olivat 
Paolo Cognetti, Kahdeksan vuorta 5
Erno Saukko, Vuoden vaellus. Elämää Pohjolan erämaissa 4

Italialaisen Cognettin kirja kertoo kahden pojan ja miehen ystävyydestä, vaelluksista Valle d’Aostan laaksossa, patikoinnista Nepalissa, kasvatuksen ja kasvupaikan merkityksestä ihmisen kasvussa. Luonto on kirjassa vahvasti mukana, vuoret ja vuodenajat. Tykkäsin hyvin paljon. Tästä tehty elokuva tekisi mieli katsoa… Pääsisi Italiaan ja vuorille.

Paljon pidin myös oululaisen Erno Saukon vaelluskirjasta. Nuori mies eli vuoden Suomen, Ruotsin ja Norjan tuntureilla ja metsissä. Saukko ei kirjoita itseään sankariksi vaan kuvaa hyvin yksinäisen vaelluksen ilot ja tuskat, vaikeat vaiheet ja onnellistuttavat hetket. Mitä mainioin kirja kuunnella hiihdellessä Saariselän aurinkoisilla tuntureilla.

37. ”Kirja kertoo elämäntavasta, jota ei enää ole”
Sally Salminen, Katrina
Sally Salminen (s. 1906) oli ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi, mutta F. E. Sillanpäälle se kuitenkin annettiin. Salminen on ollut minulle ja monelle Suomen kirjallisuushistoriaa tuntevalle tuntematon suuruus, mutta kun kirjasta tehtiin pari vuotta sitten uusi käännös (Juha Hurme), se on saanut uuden tulemisen. Eikä turhaan! Liki satavuotias kuvaus ahvenanmaalaisen pienen saaren väestön elämästä ja elannonhankinnasta, elämästä ja kuolemasta – ja nimenomaan naisen näkökulmasta – kestää hyvin aikaa. Käännöksellä on tietysti siihen vaikutuksensa. Joskin siinä on (historioitsijaa) häiritseviä anakronismeja: ei 1800-luvun alussa puhuttu sapuskasta, eikä myöskään samapalkkaisuudesta etc. Noh, pikkujuttuja. Suosittelen tätäkin.

46. ”Kirjassa on epätavallinen mies tai poika”
Helena Ruuska, Mary Gallen-Kallela. Olisit villiä villimpi 5
Toinen kirja, jossa näkökulma on naisen. Suomen taiteen kulta-ajallakin naiset olivat taiteilijamiehilleen muusia, mutta paljon muutakin. Myös Akseli Gallen-Kallelasta tässä uusia asioita, paljonkin. Tämä on myös matkakirja.

43. ”Kirja kertoo tulevaisuudesta niin, että siinä on toivoa”
Juha Itkonen, Teoriani perheestä 5
Itkonen kirjoittaa teorian perheestä, ja toteaa kirjan lopussa, ettei hänellä ole teoriaa. Eikä olekaan. Mutta hänellä on sanottavaa vanhempien ja lasten suhteen muuttumisesta vuosikymmenien kuluessa: 1970-luvulla lapsuus oli erilaista kuin 2010-luvulla. En yritä selittää kirjaa enempää, etten pilaa kuvaa siitä. Kirjan esittelyssä lukee näin:  ”Kirkkaista muistikuvista sekä kevyistä ja painavista hetkistä kutoutuva kertomus näyttää sukupuoliroolien ja yhteiskunnan muuttumisen 1970-luvulta tähän päivään. Se ei anna kasvatusohjeita, mutta tarjoaa vahvoja samaistumiskohtia.” Ja kirja tarjoaa paljon muutakin.

49. ”Kirja on julkaistu vuonna 2023”
Donna Leon, Hetken huumaa 3
Perus-Leonia, tai oikeastaan vähän tavallista pliisumpi. Vai johtuuko tuntuma siitä, että kuuntelin tätä takkatulen ääressä mökillä, enkä heinäkuun helteisenä päivänä rannalla tai kotipiazzalla. Leonit ovat minulle kesädekkareita. Ja vaikka Jarkko Pajusen lukijaäänestä pidänkin ja vaikka oma kielitaitoni saatikka ääntämiseni ei ole mistään kotoisin, niin tässä kyllä häiritsi monta kertaa italialaisten nimien ääntäminen ihan miten sattuu! Tacitus ei ole Tatsitus!

Ann_Christin Antell, Puuvillatehtaan kilpailija 4
Sarjan kolmas osa, ja mielestäni ehdottomasti paras niistä.
Paljon todellisia historian henkilöitä, tapahtumia ja miljöitä ja niistä kaikista on yhteenveto kirjan lopussa.

Katja Lahti, Ei mitään vakavaa
”Mustan huumorin sävyttämä romaani naisesta, joka etsii uutta alkua vuorovanhemmuuden ja Tinderin levottomassa ristiaallokossa.” Tämä lyhyt oppimäärä Tinder-maailmasta taitaa riittää minulle, mutta nytpä suunnilleen ainakin teoriassa tiedän, miten se toimii.

Aino Leppänen, Tujuin terkuin ope 4
Aino Leppäsen aiempi koulumaailmaan sijoittuva kirja ”Terkuin ope” oli niin hauska ja silmiä avaava, että mielelläni tämän toisenkin hotkaisin. Vähän pelkäsin, että kakkososa on iso pudotus edellisestä alaspäin, mutta eipä juuri. Sama sujuvasanainen meno jatkuu tässäkin. Kovin paljon uutta ei enää kakkososassa ollut, ja kolmatta en enää sarjaan oikeastaan kaipaa.

 

Tarvitsisin muutamaan haasteen kohtaan vinkkejä: ”Kirjan nimessä on viikonpäivä tai kuukausi” ja ”Kirjailijan nimessä on yhtä monta kirjainta kuin omassasi” (siis 5+10)  Olisiko ehdottaa jotain?

Luettua

Helmet-lukuhaaste 2023 vol. 2 – paljon hyvää luettavaa

Edelleen olen kuunnellut paljon (ladulla tai kutimen kanssa ja kuvia tehdessä – nuo kaikki kuluttavat myös kirjoja).

Edellisen koosteen jälkeen, kuukauden kuluessa on ollut monta pientä kirjaa, muutama tiiliskivi, aika monta historiallista romaania, vähän tietokirjoja, yksi Nobel-voittajakin ja dekkari sekä aikuisten ja nuorten satuja.

Tällä kertaa sekä kuvakollaasi että kirjaluettelo ovat kirjahaasteen mukaisessa järjestyksessä, ei minun lukemisjärjestyksessäni. Ja pistehaarukka tavallista laveampi (2 – 5).

Ennen kirjan nimeä on mainittuna se kohta, joka haasteessa on.

Kirjan nimessä on kasvi
Kate Quinn, Ruusukoodi  4½ 
– Historiallinen romaani, jossa on fiktion taustalla faktaa II maailmansodan Englannin tiedustelupalvelusta. Myös henkilögalleriassa on todellisuuspohjaa. Kirjajärkäleen lukee Sanna Majuri, mikä vielä edesauttaa kirjaan uppoamista. Hyvä kirja, oikein hyvä.

Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on jokin vaate
Fredrika Runeberg, Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä 4+
– Tätä kommentoinkin jo aiemmin.

Kirja on klassikkoteos Ruotsista, Norjasta tai Tanskasta
Astrid Lindgren, Mio, poikani Mio 3
– Olen ´aina´ halunnut lukea tämän (kirjan nimi kiehtoo), nyt otin lukulistalle tämän nuorten kirjan.
Olisi ehkä kannattanut lukea nuorena. Hyvä ”sanoma” ystävyyden tärkeydestä ja jännittävä tarina eivät vastanneet (liian suuria) odotuksiani.

Kirjassa on ohjeita ja neuvoja
Keigo Higishino, Namiyan puodin ihmeet 4+
– Kovin moni japanilainen romaani ei ole ollut mieleeni, mutta tämä oli. Tämä oli yhdenlainen aikuisten satu, jossa todellakin annettiin ohjeita ja neuvoja. Niiden antajat taisivat itse oppia eniten. Pidin myös siitä, että kirjassa japanilainen arkielämä avautui taustalla. Sellainen hyvän mielen kirja.

Kirjan nimi liittyy veteen
Andri Snaer Magnason, Ajasta ja vedestä 3½
Tämänkin olen arvioinut jo aiemmin.

Kirjan nimessä on ja-sana
Jeffrey Archer, Kane ja Abel 3
– Tässä kirjassa haasteessa peräänkuulutettu otsikon JA-sana on todella keskeinen. Kahden nuoren miehen keskinäinen kilpailu – kaikesta. Aiemmin lukemani Archerin kirjat ovat nekin olleet aika ”maskuliinisia”, mutta tämä oli sitä ärsyttävyyteen asti. Kanen ja Abelin maailmassa naiset ovat ”vain” äitejä, tyttäriä, rakastajattaria, tyttöystäviä, huoria, sihteereitä, ja lähes poikkeuksetta alisteisessa asemassa, – objekteja, jos edes sitä.

Ja raha! Se on keskeistä näiden miesten elämässä! Se on hyvin tärkeää. Kyllä Archer osaa kirjoittaa, kuljettaa tarinaa, rakentaa juonikuvioita, kulkea vuosikymmenissä, mutta tässä kirjassa arvomaailma oli mielestäni kovin vinksallaan.

Kirjassa kirjoitetaan kirjaa
Richard Osman, Hutiluoti   5
– Torstain murhakerho kokoontuu taas. Tämä on kolmas sarjan kirjoista, ei kannata aloittaa keskeltä, vaan lukea ne edellisetkin. Tämä on minusta kyllä paras.

Brittiläinen lakoninen, kuiva, älykäs, satiirinen huumori ja ystävien keskinäinen huolenpito ja yhteinen tehtävä ratkottavana. Erilainen dekkarisarja, kovastikin minun makuuni. Jotenkin tyylikästä viihdettä.

Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt
Hannu Raittila, Canal Grande   4
– Vuonna 2001 Finlandia-palkinnon voittanut Canal Grande tuli luettua jo silloin, me molemmat ukkelin kanssa tykättiin silloin siitä kovastikin. Ja nyt – vastoin tapojani – päätin lukea uudelleen. Pidin edelleen tämän Venetsiaan menneen suomalaisryhmän (humanisti, insinööri, virkanainen/projektipäällikkö, kulttuurihenkilö ja vaalea opiskelijanainen) kautta kerrotusta italialaisesta elämänmenosta, suomalaisista asenteista, taiteesta, … Edelleen hyvä kirja.

Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon
Mihail Šiškin, Sota vai rauha. Kirjoituksia Venäjästä ja lännestä
– Tämänkin olen tainnut arvioida jo aiemmin – joka tapauksessa suosittelen.

Kirja kertoo urheilijasta
Juhani Peltonen, Elmo 4
– Kaikki varmasti muistavat Elmon, kaikkien aikojen parhaan urhelijan. Jo 1970-luvun lopulla Kauko Helovirta oli Elmo-radiokuunnelmissa ja luki myöhemmin ilmestyneen Elmo-kirjan. Kuunnelmia kuunneltiin silloin, ja ne olivat hulvattomia. Hulvaton, hillitön, hengästyttävä on kirjakin. Eikä Helovirran ”selostus”/luku ole kärsinyt ajan kulumisesta. Välillä oli vaihdettava toiseen kirjaan, sillä tässä meno on sen verran sekopäistä, että ei ainakaan illan hiljaisina hetkinä jaksa kuunnella. Mutta ladulla tai lenkillä Elmo on hyvä kirittäjä. Nostalgiaa tässä on.

Kirja, jonka lukeminen on sinulle haastavaa jostakin syystä
Rebecca Serle, Kesä Amalfin rannikolla 2
– Tämä OLI haastava!

Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi
Abdulrazak Gurnah, Loppuelämät 4+
– Toissavuoden Nobel-kirjallisuuspalkinnon saaneen Gurnahin kirja on vaikuttava, ehkä haastavakin, mutta ei siksi, että se olisi huono (vrt. edellinen).

Kirjan esittelyssä todetaan: ”Vuoden 2021 nobelisti Abdulrazak Gurnah on unohdetun Afrikan ääni, historian melskeisiin hävinneiden siirtomaiden kertoja, jolla on taito löytää suurista tragedioista hiljaista kauneutta.”

Tämä opetti paljon uutta myös maailmanhistoriasta. Paljon uutta, vaikka minä olen pitänyt kaksi 24 tunnin luentosarjaa (1980-luvun puolivälissä tuoreena maisterina, jonka gradu käsitteli ”siirtomaapolitikkaa”, jota nyt myöhemmin kolonialismiksi ja imperialismiksi sanotaan).

Muutama ahdistava kohta oli kelattava ohi, mutta niitä oli vain muutama. Tämä kirja pistää ajattelemaan.

Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas
Merete Mazzarella, Illalla pelataan Afrikan tähteä. Isovanhemmista ja lapsenlapsista 4½
Mazzarella osaa sanoittaa tunteita ja tuntemuksia, joita isovanhemmuus tuo. Kirja ei ole vain, ei oikeastaan juuri ollenkaan, sitä mummi-lapsenlapsi -onnea, jota (me) isovanhemmat usein höpöttelevät/mme, vaan Mazzarella aukoo myös niitä kipupisteitä, joita on varsinkin jos välimatka sukupolvien välillä on pitkä, joko maantieteellisen ja/tai lapsenlapsen vanhempien eron vuoksi. Myös isovanhemman muuttuva suhde omaan lapseen on kirjassa pohdinnassa.

Kirjassa tehdään työtä, joka on sinulle tuttua
– Marja Peura, Antaumuksella keskeneräinen
Marja Peura on pellolainen dramaturgi ja kirjailija. Kirjassa hän kirjoittaa kirjaa, ja opinnäytetyötään. Siis tekee työtä, joka totisesti on minulle tuttua. Tämän jälkeen osaisin olla luovempi. Ehkä. Eikä keskeneräisyys olisi ollut niin vaikeaa. Tämä on myös Peuran – hyvin mielenkiintoinen – omaelämäkerta. Tai osa siitä. Vähän tulee mieleen Hanna Brotheruksen kirjat.

Olet ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan
Stephen King, Keveys 3½
– 
No todellakin olen ollut ennakkoluuloinen. En tiennyt Kingin kirjoittaneen muuta kuin jännitystä (pl. se mainio kirjoittamisen opas, jonka luin viime vuonna), mutta kun joku kirjahaasteen FB-ryhmässä suositteli tätä nimenomaan ennakkoluulojen poistamiseksi ja kun tämä on verraten lyhyt ja kepeän oloinen, otin yhtenä päivänä kuunteluun. Ja päivässä humahtikin .. tämäkin on yhdenlainen aikuisten satu. Leppoisa, mutta oli tässä asiaakin. Niin paljon, että muutama kyynelkin kirjan loppupuolella taisi vierähtää. Hyvä välipalakirja.

Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta
Leena Kirstinä, Kirsi Kunnas, Sateessa ja tuulessa 4
– Kirstinän teos on paitsi Kirsi Kunnaksen elämäkerta, myös hyvä katsaus Suomen itsenäisyyden ajan runouden historiaan. Tiitiäisen satupuu ja muut Tiitiäis-kirjat lienee lainattava, kun seuraavan kerran Eeviksen kanssa mennään kirjastoon. Muistoja, muistoja…

Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa
Fredrik Backamn, Mies, joka rakasti järjestystä
– Kirjan nimeksi olisi olemassa olevaa paremmin sopinut ”Jääräpää, jolle ystävyys/ihmisyys olikin hyvin tärkeää”. Aluksi tuntui, etten millään saa kirjasta kiinni, mutta onneksi en lopettanut alkuunsa. Kyllä tämä kannattaa kuunnella/lukea.

Kirja kuuluu genreen eli kirjallisuuden lajiin, jota et lue yleensä
Lassi Hakulinen, Kronstadin varjot
– Sotahistorialliset romaanit, varsinkaan sellaiset, joissa on paljon taistelukuvauksia, eivät ole se genre, johon kovinkaan usein tartun, mutta … jostain syystä tämän aloitin ja jaksoin kuunnella kirjan alkuosan, jossa oli sodankäynnin tekniikkaa, kalustoa, sanastoa ja todellisia tapahtumia Kronstadin kapinasta. Ei se pelkkää tykkien jylinää ja puolustustaistelua ollut, joten aika helposti se sujui, ja loppuosa (2/3 kirjasta) olikin jo erittäin mielenkiintoista ja uppouttavaa.

 

 

Alkuvuoden kirjat löytyvät tästä postauksesta.

Luettua Niitä näitä

Lukurauhaa

Kuvien editointipäivä, kotipäivä, hiihtopäivä, äidin hautajaisten vuosipäivä, lukurauhan päivä.

Lukurauhan päivää olenkin viettänyt. Kuvia tehdessä, ladulla ja ruokaa laittaessa olen kuunnellut kirjaa, – kuuntelussa oikein hyvä romaani: Kate Quinn, Ruusukoodi. Melkein 500-sivuinen kirjajärkäle pitää otteessaan, eikä vaadi ajattelemaan kummoisia. Osin tositapahtumiin (prinssi Philipin ensimmäinen tyttöystävä on yksi kirjan päähenkilöistä) perustuva erilainen sotakirja on hyvää viihdettä ja tuo myös uutta tietoa. Vastoin aikeita en saanut – taas aika pitkäksi venähtänyttä – luettujen kirjojen listaa tehdyksi. Aika helposti annan itselleni periksi monien hommien kanssa.

Iltapäivällä päivästä tuli myös vesisadepäivä. Kristallinen, kylmä, kipristelevä helmikuinen pakkassää ei kaltaiselleni februarfobiasta kärsivälle ole koskaan ollut mieleistä, mutta vielä vähemmän pidän vesisateisesta helmikuusta. Että näin isoja asioita tänään. 😀

Historiaa Luettua Reseptit Ruoka ja viini

Fredrikan päivän aattona

Porvoosta – Fredrika on varmasti tästä kulkenut …

Huomenna on Runebergin päivä. Tänä vuonna minä vietän nimenomaan Fredrika Runebergin päivää. Kaikki ansaittu kunnia miehelleenkin, mutta kyllä nyt pieni (eikä niin pienikään) feministi minussa kehottaa nauttimaan Runebergin torttuja nimenomaan Fredrikan muistolle ja kunniaksi. Hänen arvostuksensa nousi entisestään, kun kuuntelin viikolla Fredrikan kirjoittaman romaanin ”Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä” (1858).

Fredrika Runeberg kirjoitti ensimmäisen suomalaisen (tosin ruotsiksi) historiallisen romaanin. Tosin Zachris Topelius, joka oli Fredrikan tukija, opettaja ja kollegakin, ehti saada ensin julkaistuksi oman historiallisen  romaaninsa – silloin Fredrikankin romaani oli valmis, mutta julkaistiin myöhemmin. Topeliusta olen lukenut – aika paljonkin – mutta vasta nyt Fredrikan romaanin. Ja kuinka se onkaan hyvä. Isonvihan aikaan sijoittuvassa romaanissa naiset ja heidän asemansa ovat keskeisessä osassa, ”kulissina” on rakkautta ja sotaa. Moni ns. nykykirjallisuuteen luettava rakkaustarina, yhteiskunnallisestikin kantaa ottava teos, jää jälkeen Fredrikan kirjasta.

Ehkä se, että työkseni olen lukenut vanhoja tekstejä, 1800-luvun suomen kieltä, tämä oli minusta oikeastaan ihan herkullinen opus. Siispä suosittelen muillekin: ennakkoluulottomasti kirja lukuun/kuunteluun…

Kahdeksan lapsen äiti, toimittaja, miehensä tukija, ja pitkään miehensä hoitamiselle omistautunyt Fredrika tahdotaan 2000-luvulla muistaa lähinnä (vain) näiden leipomusten mukaan.

Tein niitä perhepäivälliselle. Perhe (aika suppeasti käsitettynä) syömässä tänään: pohjoisesta palannut Tyär ja Juniori, Apsu ja Eevis, sekä me Pehtoorin kanssa.

Kun oli pakkaspäivä (- 22 C aamulla mittarissa) oli hyvä kokkailla ja värkkäillä.

Pääruokana oli cannelloneja. NYT tuli tosi hyviä. Ja paljon. Eka kertaa niitä oli tarjolla muksuillekin, ja aika nopeasti lautaset hupenivat tyhjiksi.

Runebergin – Fredrikan!!  – tortut kostutin amarettolla, – siis punssin, rommin tms. sijaan sokeriliemeen mantelikööriä. Muutoin tein Kinuskikissan ohjeella.

Ja lapsia varten ja muutenkin sitten myös laskiaispullia. Tosin Apsu kommentoi hieman kipakasti  ”viimeksikin oli jälkkäriksi laskiaispullia”, mutta eipä se lopultakaan tuntunut haittaavan. Hyvin upposi pullat pienille.

 Italialais-suomalaista Runebergien (huom. monikko) päivän aattosta ja perheen yhteisestä ajasta on nautittu.

 

 

Isovanhemmuus Luettua

Pieniä ja isoja ilmasto-ongelmia

Samaan aikaan kun minulla on kuuntelussa Andri Snaer Magnasonin kirja ”Ajasta ja vedestä”, on Oulun tammikuisessa keskiviikossa SYYSmyrsky. 

En olisi ko. kirjaan varmaan ilman lukuhaastetta ja haastavaa kohtaa ”Kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin” tarttunut.

Magnason on ollut minulle aiemmin täysin tuntematon, vaikka hän on tullut Islannin presidentin vaaleissa kolmanneksi vuonna 2016 ja on kuulemma maan kuuluisimpia kirjailijoita.

Ilmastokriisi kyllä huolettaa; huoli on vaikuttanut joihinkin valintoihinkin, lentohäpeää ei ole pahemmin ollut, kun ei viime vuosina olla juuri lenneltykään, mutta  väistämättä tulee ajatelleeksi, millainen maailma tullaan jälkikasvulle jättämään. Pientä ilmastoahdistusta on aika ajoin olemassa

”Ajasta ja vedestä on filosofisesti, kirjallisesti, henkilökohtaisesti ja tieteellisesti perusteltu lähestymistapa ilmastonmuutokseen – alkaen taivaallisista lehmistä kertovista ikivanhoista myyteistä isovanhempien ja sukulaisten tarinoihin, kohtaamisiin tutkijoiden kanssa ja keskusteluihin dalai-laman kanssa.”

Kirja on aika hyvä. Ihan koko aikaa en ole jaksanut keskittyä, välissä on paljon kiinnostamatonta tietoa, ja lukuja ja tilastoja joita minun pieni pääni ei pysty ymmärtämään, mutta myös paljon hyviä keskusteluja, mm. nimenomaan dalai-laman kanssa.

Ja samaan aikaan, juuri tänään tässä oululaisessa mikroilmastossa syysmyrsky ja + 6 C saa aikaan lyhytaikaista mielipahaa, ja kiukuttelun pidättelyä. Pääkallokeli* ei houkuttanut edes lenkille, saatikka, että olisi ollut mitään asiaa hiihtämään. Eikä tämän myräkän ja lämmön jälkeen ladut ihan heti toivu.

*Pääkallokeli on todennäköisesti muotoutunut sanoista kalla tai kallo (’jää’, ’jäätikkö’) ja keli. Selventävä artikkeli sanan etymylogiasta on KOTUKSen sivulla KLIKS.

Tätä kolme vuotta sitten tekemääni COVID-19 -kuvaa voisi varioida, tai siis tehdä samaa tekniikkaa käyttäen climate crisis -version.

Luettua

Helmet-lukuhaaste hyvällä alulla

Ensimmäinen tusina kirjoja tälle vuodelle kuunneltu: eikä kolmeakaan viikkoa ole vuodesta vielä kulunut. Tähän mennessä kaikki kirjat sopivat haasteeseen – vastoin alkuperäistä aietta olen kuitenkin oikein hakemalla hakenut haasteeseen sopivia kirjoja, ja tarttunut nimenomaan sellaisiin, joita en ehkä ilman tätä haastetta olisi hoksannut olevan olemassakaan.

Lenkeillä, laduilla, kutoessa, koneella, autossa on ollut hyvin erilaisia kirjoja kuuntelussa.

Antti Tuomainen, Mies, joka kuoli 3½

En ole koskaan ennen tutustunut Tuomaisen tuotantoon, ja nytkin vähän arvelutti, kun dekkaria esiteltiin ”veriseksi”. Ei nyt verinen, eikä ainakaan väkivallalla mässäilyä ollut. Mutta jotenkin hyvin suomalainen. Murha ”etenee” koko kirjan ajan, ja kirja on myös jonkinlainen kasvutarina. Ei huono, ja muutamat henkilöhahmot oikeinkin hyvin kuvattuja. Pikkuisen sellainen ”äijäkirja” kuitenkin.

Sopii lukuhaasteen kohtaa 8: kirja kertoo pienestä kaupungista (Hamina).

Mervi Marttila, Parantunut hoidosta huolimatta 3½

Nopeasti kuunneltu (me kuuntelimme mökiltä palatessa autossa Sodankylä – Kemi välillä koko kirjan) , toki vaatii tarkkaavaisuutta, sillä kirja koostuu lauseista, jotka on poimittu potilaskertomuksista. Hauskahan tämä oli. Lukuhaasteen kohtaan 14: ”kirja kertoo terveydenhuollosta”.

Kati ja Jari Tervo, Ukko 3½

Tämä on koirakirja, minä en ole koiraihminen. Siksi olikin hyvä, että kirja on myös – paitsi Tervojen ”perhekirja” – myös kirja vanhenemisesta.  (29:”kirjassa on minä-kertoja”. Tässä itseasiassa kaksi, ja se tekeekin kirjasta mielenkiintoisen. Näkökulmat koiraan ja sairauksiin ovat erit ja yhteiset.

Miska Karhu, Nimeni on Alex 3 ½

Tämä on esikoisromaani, tarina transmiehen katoamisesta, minkä aikana sukulaisten, ystävien ja viranomaisten näkökulmat ja suhtautumien transsukupuolisuuteen risteävät ja ravistelevat perhe- ja ystävyyssuhteita. Myös Alexin kasvukertomus on kerrottu. Eri äänien ”kuunteleminen” on kirjan parasta antia.

(9: ”kirjailija kuuluu vähemmistöön ja kirja kertoo tästä vähemmistöstä”)

 

Holly Ringland, Alice Hartin kadonneet kukat 4½

Sukukronikka, jossa eletään (ja kuollaan) Australiassa. Vahva tarina, jossa puhumattomuus, hiljaisuus, tietämättömyys tekevät elämästä vaikeaa, ahdistavaakin. Mennyt jättää jälkensä, vaikka siitä ei tietäisikään. Kirja ei kuitenkaan ole ahdistava. Luonto on tärkeä, ja sitä kuvataan kauniisti.

(2 ”kirja kertoo lapsesta ja isovanhemmasta”)

Jason Reynolds, Minuutin mittainen hiljaisuus (en osaa arvostella!)

Runo/säemuotoinen lyhyt romaani, nuorten kirja. Minulle tuli mieleen ”kirjaräppi”. Loppua kohti aloin päästä kiinni kirjaan ja sen ”sanomaan”. (33: ”kirjan voit lukea kerralla loppuun”)

Markus Leikola, Sodan ja rauhan kronikka – Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan  5

Tämänhän olen jo aiemmin kehunutkin.

(34: ”kirja kertoo Ukrainasta”)

Richard Powers, Hämmästys 3½

Ilman haastetta en olisi tähän tarttunut: en ole oikeastaan koskaan lukenut scifiä ja Powersin paljon kehuttu edellinen bestseller ”Ikipuut” ei sekään minuun tehnyt vaikutusta, joten olin erittäin skeptinen aloittaessani tämän. Kuitenkin isän ja pojan välinen suhde ja rakkaus oli kirjassa myös tärkeä teema ja se kantoi loppuun asti, sai minut jopa pitämään kirjasta.

(21: ”Kirja on scifiä eli tieteiskirjallisuutta”)

Aino Leppänen, Terkuin ope 4½

Että oli mukava kirja lukea. Ja oppia nykypäivän kouluelämästä, opettajan haasteista korona-aikana.

4: ”Kirja jonka aioit lukea viime vuonna” – tätä oli minulle yksi lukio-opettaja suositellut, olin unohtanut ja nyt onneksi muistin. Ainakin kaikkien lukiolaisten vanhempien, ja Suomen koulutusjärjestelmän ja Pisan tulosten, romahtamista ihmettelevien, kannattaisi lukea. Tässä on myös paljon toivoa!

Kaisa Pylkkänen, Räjähdysvaara 3½

Vähän liian tiukkaa tykitystä minun makuuni, joskin välillä verbaliikka hersyvää ja osuvaa. Paikoin kohellus   ja melkoinen chick lit -komiikka (Pirjo Heikkilä lukemana vielä) olivat minulle turhan vauhdikasta, mutta kyllä tämä koneella istuessa ja kuvisatseja editoidessa helposti taustalla kulki.

J. P. Pulkkinen, Tyydellinen keksintö. Polkupyöräesseitä 4

Kirjan esittelyssä todetaan näin: ”Kymmenessä esseessä Pulkkinen seuraa pyörän uria populaarikulttuurissa, keskustelee lukuisten ihmisten kanssa ja kirjoittaa kahta kehää: vahva henkilökohtainen kaari kasvaa osaksi yhteiskunnallisia ja kulttuurisia muutoksia. Niissä polkupyörä on joskus syy, joskus seuraus, mutta aina väline vapauteen. Se on täydellinen keksintö.”

Joten ei ihme että tykkäsin paljon.

(17: ”Kirja on kokoelma esseitä, pakinoita tai kolumneja”)

Nellie Bly, Maailman ympäri 72 päivässä 3½

Tämän kirjan aloitin jo joskus kesällä, unohtui, mutta kun haasteessa on kohta (20) ”Kirja kertoo naisesta, joka on matkalla” päätin kuunnella loppuun.

Nellie Bly oli yhdysvaltalainen naistoimittaja 1800-lopulla, jolloin hänen ideansa kiertää maailman maailman ympäri alle  80 päivässä (vrt. Jules Vernen kirja) toteutui ja kirjoitti matkastaan kirjan. Kirja ja Bly itse ovat hyvä osoitus siitä kuinka maailma olikaan tuolloin eri. Nainen, toimittaja, yksin matkalla ”neekereiden, siirtomaiden ja villien” maailmassa kertoo kirjoittajasta ja aikakauden maailmankuvasta paljon. Blyn raportointi mm. Kiinasta ja Japanista on ajalleen tyypillistä, nyt vaikuttaa oudolta: hän toteaa kiinalaiset äreiksi, likaisiksi, pieniksi, epäesteettisiksi yms. ja ihailee suunnattomasti siistejä, kauniita, kohteliaita, hymyileviä, korrekteja japanilaisia.

Kirja toi mieleen Mia Kankimäen kirjan Naiset joita ajattelen öisin. Ja nimenomaan se on yksi parhaita, hienoimpia kirjoja (siis hyvin paljon erilainen kuin Blyn matkakertomus) viimeisen viiden aikana ilmestyneistä. Ja siitä tehdään tv-sarja!

Lappi Luettua Mökkielämää Niitä näitä

Loppuvuoden luetut

On – vihdoinkin – aika listata loppuvuoden luetut kirjat.

Luettelon oheen kuvia tältä päivältä täältä pimeästä kaamoksesta. 🙂

Kävin puolenpäivän aikoihin hiihtämässä viime kevään lemppariladullani, Ahopään ”ylängöllä”.  Jo siellä taivas oli kaunis, metsät kuin piirretystä sadusta, mieli rauhallinen, liikkumisesta hyvää oloa, ja kun palasin Laanilaan Savottakahvilan viereiselle parkkipaikalle, taivas jo loisti väreillään, joten ajelin Kaunispään länsipuolen alarinteen parkkipaikalle ja siitä sitten vielä Kuusipään P-paikalle.

Kuvailin pitkän tovin, mutta hiihdon jälkeen, hiihtokamppeissa, aika lailla paikallaan ollessa, alkoi vilu hiipiä, joten oli lähdettävä pois. Sitä paitsi puolikahden aikoihin taivaantulet, värit, pastellit alkoivatkin hiipua ja haalistua. Lempeä harmaus muuttui ensin siniseksi hetkeksi ja sitten lempeäksi pimeäksi. Nyt jo valaisee kuu.

Mutta tässäpä vinkkejä lukemiseen…

Antti Heikkinen, Risainen elämä, Juice Leskinen 1950 – 2006  4

Heikkisen kirjoittama Juicen elämäkerta etenee tämän tuotannon kautta, albumi ja biisi kerrallaan, artistin todellakin hyvin risainen elämä tulee hyvin selväksi. Eikä kirja ole vain ”taiteiljaelämäkerta”, ei pelkkä tekemisten luettelo, vaan myös elämä isolla eellä tulee tunteella ja tarkasti selvitetyksi.

Reijo Ikävalko, Juicen äiti, Eini Kuikka 4

Juicen elämäkerran jälkeen oli hyvä kuunnella hänen äitinsä tarina. Sopi hyvin loppuvuoden evakko/Karjala -kirjallisuuden harrastuneisuuteeni. Tämä ehkä vielä kiinnostavampi kuin Juicen tarina. 4

Karin Smirnoff, SItten menin kotiin 4

Smirnoffin ronskin ja kuitenkin koukuttavan trilogian viimeinen osa. Jos olet lukenut kaksi ensimmäistä, niin ehdottomasti sitten tämäkin. Tässä oli ehkä jopa jotain sovittelevaa… 4

Julia Korkman, Muistin varassa

Oikeuspsykologi Julia Korkman pohtii ja kertoo kirjassaan muistamisen mahdollisuuksia, eikä vain muistisairauden näkökulmasta, vaan yleisimmin.  Hän toteaa, että ”jotta muistia voitaisiin parhaiten hyödyntää, täytyy ensin ymmärtää kuinka se toimii”.  Hän osaa hyvin kertoa, ”miksi muistamme tapahtumat ja yksityiskohdat niin eri tavoin? Kuinka pitkään jonkin asian voi muistaa?” Tämä voisi olla myös historianopiskelijoille tenttikirjana. Tavattoman mielenkiintoinen, hyvin kirjoitettu ja luettu.

Outi Papamarcos, Ja sitten tuli Trump  3½

Suomalainen 40 vuotta Amerikassa asunut Papamarcos pohtii omaa poliittista aktivoitumistaan (Trumpin syrjäyttämiseksi) ja toisaalta osaa hyvin selittää, miksi koulutetut, demokratiaa ihannoivat amerikkalaiset mahdollistivat ”Trumplandian” syntymisen.

Veera Ikonen, Pimeässä syttyy majakka 5

”Koskettava esikoisromaani lapsen menettämisestä, pohjattomasta surusta ja tuulen pieksemästä majakkasaaresta.”  Tavattoman hieno kirja.

Sitten monen monta joulukirjaa

Ann-Christina Antell, Joulu Örndahlin ruukissa 4

Vanhan ajan joulun tunnelmaa, suomalaista maaseutua, … Vähän kliseinenkin, mutta tykkäsin kuitenkin.

Milly Johnson, Kaikkien joulujen äiti 2½

Kontrasti edelliseen niin iso, että melkein jätin kesken. No menihän se sittenkin jonkun kuvapuuhan ohessa kuunnellen.

Astrid Lindgren, Muistan joulun 4

Tämä kuten Antellin kirja, Lyhyt pieni tarina. Adventtina, väsyneenä, yksin myöhään takkatulen ääressä istuskellessa, kutoessa, oikeinkin tunnelmallinen.

J. K. Rowling, Jouluposso 4

Harry Potter -kirjailijan lasten/nuorten paksuhko joulukirja, jossa hän luo (taas) oman erikoisen mielikuvitusmaailman – Hukattujen maan – jonka läpi pienen pojan seikkailu on jännittävä, joulun taikaa täynnä.

Maija Kajanto, Taatelitalvi 3½

Aloitin, keskeytin, sitten kuuntelinkin loppuun. Siis kuitenkin aika hyvä kakkososa Kahvila Koivu -sarjassa.

Maria Turtschaninoff, Suomaa 5 

Sukupolviromaani, tarina, taru, joka kulkee vuosisatojen läpi 1600-luvulta tähän päivään. Tykkäsin tosi paljon.

Hannu-Pekka Björkman, Metsä ei kuule neuvojani 4½ 

Kirjaan on koottu Björkmanin kolumnit Eeva-lehdestä. Hän lukee itse kirjan, hyvä niin. Tätä kuuntelin aina vain puolisen tuntia per päivä. Keskittyen. Pidin hyvin paljon. Paljon ajattelemisen aihetta.

Anne Kuorsalo – Iris Saloranta 4 

Neliosainen evakkojen historiaan, muistitietoon, tutkimukseen perustuva kirjasarja on julkaistu Eeva Litmasen lukemana äänikirjana viime syksynä. Vaikka kirjoista ei suoraan täydennystä kirjoittamaani äidin Evakkomatka-kirjaan tullutkaan, olivat ne minulle tärkeitä. Myös oman karjalaisuuteni ja identiteettini kannalta, sekä evakkoäidin tyttärelle. Olisinpa tarttunut näihin jo parikymmentä vuotta sitten…

Näiden jälkeen luin vielä Laila Hirvisaaren Hylätyt talot, autiot pihat 4 

Voin kyllä suositella, jos viime sotien historia, Karjala, sotapakolaisuus kiinnostavat. Historiallinen romaani noista asioista. Hyvä romaani.

Nyt kirjavalintoihin taas vaikuttaa vireillä oleva lukuhaaste, ensimmäinen tuli jo tänään luetuksi. Mutta yritänpä – taas – tehdä näitä ”luettua”-postauksia kuukausittain.