Luettua – Tuulestatemmattua

Äänikirjat elämäntapana

Jokunen päivä sitten kirjoittelin, että olen kuunnellut 1000 äänikirjaa, mikä ei pidäkään paikkaansa.

Olen lukenut/kuunnellut vain 900 kirjaa, tai tarkkaan ottaen 903. En (vielä) tuhatta, mutta kuitenkin: paljon. Book Beat -äänikirjapalvelun otin käyttööni ensimmäisenä sähköpyöräilykesänäni, joka oli 2019. Nyt on siis menossa jo kahdeksas vuosi sekä sähköpyöräilyä että äänikirjoja.

Äänikirjat ovat yksi syy siihen, miksi itse kirjoitan vähemmän kuin aiemmin. Tietysti sekin, että yliopistonlehtorin/tutkijan uran loputtua ja vaihduttua valokuvausopintoihin ja ammatinharjoittamiseenkin olivat syy oman tekstin tuottamisen vähentymiseen. Mutta myös blogin hiipumisen taustalla on se, että en enää kotitöitä tehdessä, kävelyllä, neuloessa, kokatessa mieti oikein mitään, en ainakaan/varsinkaan sitä, mitä iltasella kirjoittelisin. Nykyisin enimmäkseen kuuntelen muiden tuottamia tekstejä, enkä muotoile Tuulestatemmattuun juttuja. Mutta toisaalta: liikkumisesta ja ulkoilusta on tullut (entistäkin) mieluisampaa, kun voi tepastellessa tai vastatuuleen polkiessa samalla uppoutua hyvän kirjan maailmaan.

Toisaalta. Olen hyvin tietoinen siitä, että kirjailijoille äänikirjat eivät ole hyvä juttu, sillä kirjailija voi ansaita äänikirjasta vain murto-osan siitä, mitä painetusta kirjasta: kokonaan kuunnellusta äänikirjasta kirjailija saa reilusti alle euron/kuunneltu kirja, kun myydystä paperikirjasta 2 – 4 euroa. Toki äänikirjojen myötä ja ansiosta kirjallisuus elää uutta nousukauttaan, mutta eihän se kirjailijoita luonnollisestikaan lohduta.

Tästä huolimatta, minä olen enemmän kuin kiitollinen siitä, että olen palannut kirjojen maailmaan, ja nimenomaan muun kuin työhön liittyvän kirjallisuuden maailmaan. Enemmän kuin puolet kuuntelemistani kirjoista on romaaneja, 15 % tietokirjoja ja loput elämäkertoja. Romaanit ovat enimmäkseen ns. historiallisia romaaneja tai nykykirjallisuutta [mitä sillä sitten tarkkaan ottaen tarkoitetaankaan. Joukkoon mahtuu myös cosy crime -kirjoja ja aina väliin muutama feel good- ja self help -kirjakin. Ei jännitystä, ei true crime -kirjoja, ei mystiikkaa, ei uskonnollista kirjallisuutta. Klassikkoja voisin kuunnella enemmänkin, mutta niitä ei paljon ole äänikirjoina, ei ainakaan suomeksi.

Aika ennakkoluulottomasti tartun uutuuskirjoihin ja olen viime vuosina oppinut, että voin jättää kirjan kesken, jollei se sittenkään vie mennessään: ensimmäiset 50 sivua ovat yleensä raja sille, jatkanko vai en. Tämä on vasta tällä iällä opittu tapa: elämä on liian lyhyt huonojen kirjojen (tai siis sellaisten jotka eivät houkuta) lukemiseen.

Olen vuosittain kuunnellut 120 – 160 kirjaa, mutta viime vuonna vain alle sata, sillä monta kuukautta keväällä ja kesällä meni muissa maailmoissa …

Nyt minulla on ns. Premium tilaus = 150 h/kk ja se riittää hyvin. Vain muutaman kerran olen ´joutunut´ostamaan lisäaikaa, jos useampi kirja on ennen kuukauden vaihdetta ollut kutkuttavasti kesken, kesken juuri kun kirjahaasteen ´paine´, valvominen, neuleen keskeneräisyys ovat vaatineet kirjaa kuunneltavaksi. Huomannette, että olen aika lailla, monella tavoin riippuvainen kirjoista. Luulenpa, että olisin pyöräillyt, hiihtänyt ja neulonut vähemmän, mutta katsonut telkkaria, ajellut autolla ja kuunnellut enemmän radiota jos en olisi kuunnellut kirjoja.

Näistä sadoista ja sadoista kuunnelluista kirjoista on moni mennyt ohi jälkiä jättämättä. Niiden joukossa on varmasti, hyvinkin kymmeniä sellaisia, joista en osaisi nimen kuultuani kertoa yhtään mitään. Monet kirjat ovat olleet taustaääniä, tasoittamassa mieltä, ovat olleet kuuntelussa vähän kuin varmuuden tai yrityksen vuoksi. Sellaistahan ei paperikirjojen kanssa tapahdu.

Mutta nyt lukuhaasteen jälkeen (huhti-heinäkuussa) on ollut monta todella koskettavaa kirjaa, osaa niistä olen lukenut (kuunnellut) pätkittäin tai luvuittain kahteen kertaan, muutamista hakenut kirjastosta kirjakirjankin.

Poikkeuksellisen paljon sotaa ja rakkautta on niiden 42 kirjan joukossa, joita olen viime kuukausina kuunnellut. Nostan tähän muutamia, joita voin suositella. Kirjan nimi on linkki Book Beatin sivulle, josta löydät ko. kirjasta on enemmän tietoa.

Sean Hepburn Ferrer, Wendy Holden, Audrey
Muistan, kuinka äitini aina ihaili Audrey Hepburnia. Minäkin olen pitänyt hänen elokuvistaan. Luettuani Sean Hepnurnin kirjoittaman kirjan äidistään, opin hänestä valtavasti uutta. Nyt kunnioitan häntä paitsi näyttelijänä, myös ihmisenä. Hyvin paljon. Kirjan lukee Tuukka Haapaniemi, joka on mun uus suosikki.

R. M. Rosenberg, Hakoisten Anna
R. M. Rosenberg, Vapaaherratar
R. M. Rosenberg, Amelie
Riikka-Maria Rosenbergin kirjatrilogia Hakoisten kartanosta ja sen naisista tuo mieleeni Kaari Utrion. Kieli ei ehkä ole ihan niin rikasta kuin Utriolla, mutta asiantuntemusta ja lähteitä Rosenbergillä* on, ja toki taitoa kuvittaa mennyttä sanoilla. Tekisi mieleni kirjoittaa, että nämä ovat ”elävää historiaa”.

*Riikka-Maria Rosenberg (FT, s. 1977) on Sievistä lähtöisin oleva historioitsija ja kirjailija, joka asuu nykyisin Helsingissä ja Janakkalan Hakoisissa Rosenbergin suvun tilalla. Tilan pitkä ja värikäs menneisyys on innoittanut Rosenbergiä kirjoittamaan kartanossa aikojen saatossa eläneistä naisista.

Sirpa Kähkönen, Mari Leppänen, Kirjeitä läsnäolosta
”Finlandia-palkittu kirjailija Sirpa Kähkönen ja Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen kirjoittavat toisilleen läsnäolosta, hengellisestä kasvusta, uskosta ja oman tilan löytämisestä. Arkipäivän sattumuksista ja elämän tarkoitusta pohtivista kysymyksistä muodostuu lämmin ja viisas matka kulttuurin, yhteiskunnan ja hengellisyyden rajapinnoilla.”

Kaksi viisasta, ajattelevaa, hyvin kirjoittavaa naista, joiden sanoista olen pitänyt ennenkin. Tämän jälkeen vielä enemmän. Hieno idea kirjana!

Virpi Vainio, Petsamon enkeli
ja Virpi Vainio, Turjanmeren tytär.
Kolmas osakin on tulossa. Petsamon historiaa avaava, Suomen historiaa kaunokirjallisesti. Ja tässäkin sota naisten näkökulmasta.

Philippe Collin, Ritzin baarimestari

Francesca Giannone, Lizzanellon kirjeenkantaja

Faith Hogan, Kirjakaupan naiset

Sarah Lark, Tähtien tavoittelijat

Olli Jalonen, Puhdas viiruinen elämä
Tämä liittyy Suomen itsenäistymisen alkuvuosikymmeniin. Ja Jalosen kieli on hyvin rikasta, tekee mieli käyttää sanaa autenttista. Sadepäivän kirja.

Anna Pihlajaniemi, Lotta Lehtikari, Elämäni ilman sinua
Luin kuin luinkin, myös paperisena. Teki hyvää, jätti jäljen ja ehkä muuttikin minua.

Valérie Perrin, Kolmikko
Tämän kirjailijan ensimmäinen (lukemani) kirja oli vettä kukille, ja se teki vaikutuksen. Tämä (kolmas) on aika hyvä, mutta sellainen hiljainen viisaus, elämän tyyneys ja ymmärrys jota ”Vettä kukille” -kirjassa lopulta on, puuttuu tästä. Tässä tapahtuu niiiiin paljon.

Riikka Suominen, Riitta ja Ilkka
Tytär kirjoittaa vanhempiensa (osin salatun) rakkaustarinan ja omansa.

Vera Vala, Persikankukkien aikaan
Vera Vala ja hänen kirjansa ovat tulleet ehkä täyttämään sitä Italiaan sijoittuvien dekkareiden paikkaa, joka minulla ennen oli vain Donna Leonille varattu: joka kesälomalla oli yksi sellainen kotipiazzalla kesän helteisinä päivinä luettava. Leonin kaikki dekkarit olenkin vuosien varrella lukenut, ja ainakin ensimmäiset 20 on vielä kirjoina hyllyssäkin, mutta ne eivät enää ole lukulistojeni kärkisijoilla. Vera Vala on suomalainen kirjailija, joka onasunut pitkään Italiassa ja kirjoittaa sinne sijoittuvia rikosromaaneita. Vala on opiskellut kieliä ja kirjallisuutta Helsingissä ja Roomassa ja psykologiaa Milanossa. Tämä kaikki on jättänyt jälkensä hänen kirjoihinsa. Siis tykkään.

Vesa Linna, Sininen Sinfonia
”Sininen sinfonia – Oodi vedelle” on Vesa Linnan kirjoittama tietokirja, joka on myös äänitaideteos, valokuvataideteos ja äänikirja, jonka lukee Avara luonto -dokumenttisarjasta tuttu Jarmo Heikkisen lukemana! Hain tämän kirjastosta kuuntelun jälkeen, ja luulen että jopa ostan tämän. Mielenkiintoinen, kaunis, kiehtova. Palannen tähän vielä.

Helmet-haaste 2026 valmis!

Helmet-kirjahaaste suoritettu!

Eikä ole aprillia tämä. Aprillipäivästä ja sen historiassta kirjoittelin joskus vuosia sitten pienen artikkelin. Ja ei, linkki ei ole aprillia, vaan oikeasti sen takana on asiaa ja historiaa aprillipäivän vietosta.

Ja sitten haaste!

50 kirjaa ( + 3 joita ei voinut käyttää mihinkän kohtaan) on tullut tänä vuonna kuunneltua tai luettua.

Maaliskuuhun jäi vaikeimmin täytettävät kohdat, maaliskuussa olin lopulta aika paljon ladulla tai muuten itsekseni, joten aikaa kirjojen kuunteluun oli paljon. Haasteen kasaamiseksi menee aikaa myös etsiessä kirjoja. Koska muutamaan kohtaan oli vain ”pakko” laittaa jotain aloitin sellaisiakin teoksia ja kirjasia joiden ääreen en ilman haastetta olisi missään vaiheessa eksynyt taikka hakeutunut. Mutta: niinhän siinä kävi, että juuri sellaiset olivat ne iloisimmat yllätykset.

Tässä kaikki 50 kirjaa. Tammikuussa luetut sinisellä, helmikuun kirjat vihreällä ja maaliskuun kirjat tummanpunaisella.
Kerran aiemminkin olen saanut haasteen valmiiksi maaliskuun loppuun mennessä. Kaikkinensa tämä oli kuudes kerta jolloin haaste oli innostamassa ja osittain määrittämässä alkuvuoden kirjavalintojani: kyllähän se avartaa ja ”vaatii” etsimään sellaisiakin kirjoja, joihin ei muuten tarttuisi. Se on hyvä asia; putkinäkö ei ole missään asiassa oikein hyvä asia. Näkökulmia, tietoa, asenteita, kieltä, ennakkoluulottumuutta ja monenlaista iloa ja ajankulua kirjoista on. Minulle on ollut aina.

Maaliskuu oli hiihtokuu, maaliskuu oli ”latukirjakuu”, ja maaliskuu on ollut myös hyvin erilaisten kirjojen kuukausi.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~¨

1. Brittiklassikko
William Shakespeare
Romeo ja Julia
Olihan kirja!! Paavo Cajanderin suomennos vuodelta 1886. Tämä oli sekä luettava että kuunneltava. Vaikka tämä tarina lieneekin maailman kirjallisuushistorian suurimpia rakkaustarinoita, vaikka sen juonen pääpiirteissään tunsinkin, vaikka Julian parvekkeella Veronassa olen käynytkin, niin silti tässä oli merkillistä tuoreutta ja kiinnostavuutta, rohkeuttakin! Eikä tähänkään ilman haastetta olisi tullut koskaan tartuttua!

2. Kirjan nimessä on sana tähti tai sen taivutusmuoto
Glendy Vanderah
Missä metsä kohtaa tähdet
Tätä on verrattu kirjaan ”Suon villi laulu”. No minä en verrannut. Silti tämä jäi vähän hailakaksi, tai miksihän tekisi mieleni sanoa, että jotenkin ikävällä tavalla ´liian amerikkalainen´. Jotenkin keinotekoinen, paikoin ennalta-arvattava… Noh, silti kuuntelin.

3. Kirja liittyy Agatha Christieen (kuolemasta 50 v.)
Agatha Chrtistie
Eikä yksikään pelastunut
(Ensimmäinen suomennos julkaistiin vuonna 1940 nimellä ´Eikä yksikään pelastunut´. Sen nimeksi tuli vuonna 1968 Kymmenen pientä neekeripoikaa, mutta nimi muutettiin takaisin.)

Klassikkojen klassikko. Meidän piti (= saatiin) lukea tämä lukiossa. Silloin ihmettelin Christien mielikuvitusta, sen jälkeen olen lukenut ehkä 20 kirjaansa, ja nyt ihmettelin hänen älykkyyttään enkä onneksi muistanut ratkaisua. Klassikkodekkari! Lämmin suositus.

4. Kirja on Otavan kirjaston kirjalistalla
Margaret Atwood
Vanhaa rakkautta
Kirjassa on 15 novellia. Hyvät novellit omat mielestäni jotenkin jännitteisiä, ja sitten viimeinen kappale tai jopa viimeinen lause ”selittää”, ”paljastaa”, ”avaa” kaiken. Moni näistä Atwoodin novelleista on sellaisia.

Puolet kirjan novelleista on novelleja kuolemasta; Atwood on kirjoittanut ne puolisonsa kuoltua. Ja niinpä novellit kertovat siitä kun, ”Lopulta jäljellä on enää toinen, jonka on hapuiltava tiensä hämärtyvässä illassa.” Pidin tästä kokoelmasta, suru ja ikävä oli sanoitettu hiljaisesti, mutta silti voimallisesti ja hyvin.

Kirjan luki Pirjo Heikkilä, josta yleensä pidän, mutta tähän kirjaan hänen sarkastinen, stand up -taustansa, koomikkoroolinsa tulivat ”läpi” tai siis juuri tähän kirjaan olisin halunnut jonkun toisen lukijan, – vaikka Johanna Kokon, joka on tällä hetkellä minulle mieluisin äänikirjalukija, ainakin naisista.

5. Kirjassa on epilogi eli jälkisanat
Antti Heikkinen, Laura Malmivaara
Pelkkää hyvää
Antti Heikkinen on! Olen lukenut/kuunnellut hänen laajasta tuotannostaan enemmän kuin puolet. Ja aina olen tykännyt. Paljon.
Tämä on sellainen kirja, joka ehdottomasti kannattaa kuunnella.

Malmivaara ja Heikkinen ja muut tekevät hienon kuunnelman. Hauska, elämänmakuinen, todentuntuinen. Kolme tuntia tunteita ja turhautumista, suomalaista maalaismaisemaa…

6. Kirja sijoittuu kaupunkiin, jossa on järjestetty talviolympialaiset
Vera Vala
Loppupeli
Vera Valan koko (tähänastisen) Salla Kotka -sarjan (cosy crime ja dekkari ja jännitys) olen kuunnellut ja tykännyt. Myös tämä neljäs oli sopivan jännittävä, älykäs, pohtimaan pistävä. Minulta lisäpisteitä tietysti siitä, että tapahtumat sijoittuvat Italiaan. Milanon-Cortinan olympialaiset sekä todellisuudessa että kirjassa ajankohtaisia.

7. Romanttinen viihdekirja
Beth O’Leary
Vaihtokauppa
Tämä oli selllainen ”välipalakirja”. Ei huono, mutta eipä hetkauttanut.

8.Kirjassa ei rakastuta
Paavi Franciscus
Toivo – Muistelmat
Ennakkoasenteeni oli, että tämä on kuuntelemisen väärti. Kyllä oli. Paavi Franciscuksesta minulla(kin) oli ollut kuva, että hän oli oikeasti erityinen, hyvällä tavalla ainutlaatuinen, hyvä, humaani, viisas ihminen, – kirjan jälkeen liitän häneen paljon muitakin arvostavia epiteettjä. Kirjan nimi on Toivo! Hyvä niin.

Kun maailmassa ei ole enää paavi Franciscusta, on onneksi tämä kirja. Ja olisipa siitä opiksi monelle muulle maailman ”katolla” seisovalle tänä päivänäkin.

9. Kirjassa on jääkiekkoilija
Pekka Haavisto
Biisonipolku
Haasteessa oli luettava kirja, jossa on jääkiekkoilija! Yksi vaikeimmista kohdista! Mutta Helmet-haasteen FB-ryhmässä vinkattiin, että tässä Haaviston ”matkakirjassa” on yksi kokonainen luku jääkiekkoilija Janne Puhakasta. Kirja kannatti kuunnella muutenkin kuin vain haastekohdan täyttämiseksi. Se oli aika mielenkiintoinen, erilainen matkakirja puolalaiseen ikimetsään. Aika leppoisa, ei mikään poliittinen pamfletti, ei ympäristöpolitiikan manifesti, vaan perusteltuja ajatuksia monista asioista.

10. Kirjassa leikataan
Patrick Taylor
Irlantilaistohtori Fingal O’Reilly
Moneskohan Taylorin irlantilaistohtorikirja tämä on? Seitsemäs? – Juuri tämä ´toisteisuus´ alkaa jo väsyttää. Toisaalta ihan leppoisaa ”ruoanlaittokirjallisuutta”.

11. Kirjassa on 400–500 sivua
Veli-Pekka Lehtola
Kenen maa, kenen ääni? Saamelaisten ja suomalaisten suhteet esihistoriasta nykypäivään
Tämä kuin myös ooppera Ovlla pitäisi olla yläkoulun historian opintojen oheislukemistona. Tai meille kaikille suomalaisille tärkeänä suvaitsevaisuuden lisääjänä, maailmankuvan avaajana. VP (kollega yliopistovuosilta) osaa kirjoittaa, selkeyttää, kiteyttää, olla sopivasti (piilo)sarkastinen.

12. Kirjan nimestä ei voi päätellä, millä kielellä kirja on kirjoitettu
Minna Rytisalo
Sylvia
Petronella ~Sylvia! Kuinka monta kirjaa tästä Lapin kultamailla kulkeneesta naisesta onkaan kirjoitettu? Tämä on erilainen. Tämä on ehkä paras! Rytisalon kirjoista on pitänyt, paljon. Niin tästäkin.

13. Kirjassa on syntymäpäivät
Marie Aubert
Mikään ei voisi olla paremmin
Miksi minulle sattuu jatkuvasti näitä lapsettomuuden kipupisteisiin liittyviä kirjoja? Mikseipä tämä kirja voisi hyvinkin olla jonkun ruotsalaisen kesämökkiviikonlopun piilokamera-aineistosta tehty? Toki oli tarkkanäköinen, hyvin rakennettu, jne. Minulla oli kuitenkin jotenkin kurja olo tätä kuunnellessa. En suosittele.

14. Kirjassa on robotti, drooni tai jokin vastaava laite
Kasuo Ishiguro
Klara ja aurinko
Dystopia, since fiction, japanilainen ja Nobel-kirjailijan kirja. Osa näistä tekijöistä on sellaisia, joiden perustella välttelisin moiseen opukseen tarttumista. Nyt oli vaan valittava tämä, koska haasteessa oli vaade robotista. Tässä Klara on robotti tai siis hän ”keino-ystävä”. Olkoonkin, että inhimillisyys, ihminen, välittäminen, rakkaus pärjäsivät tässä kirjassa aika hyvin, niin silti en viehättynyt, en jäänyt koukkuun. Ihan suorittamiseksi meni tämä haastekohta.

15. Kirjan kannessa tai nimessä on lintu
Marja-Leena Vartio
Linnut olivat hänen
Olipa rankka. Hyvä, kyllä. Siitä on sanottu, että se oli aikanaan (ilmestyi 1967) suomalaista proosakirjallisuutta uudistava teos, merkkiteos. En epäile. Se vangitsi.

16. Kirjailija on kirjoittanut sekä aikuisille että lapsille tai nuorille
Anniina Holmberg
Annabel Lee
Kirja aloittaa ”Häpeämättömät”-romaanisarja neljästä naisesta ja heidän ystävyydestään viidenkymmenen vuoden ajalta 1970-2020-lukujen Suomessa. Mikä nostalgiatrippi omiin teinivuosiin ja nuoruuteen 70-luvun Suomessa!

Holmberg osaa mielestäni sanoittaa ja kirjoittaa tavattoman hyvin, luoda ajanhengen, kertoa romaanihenkilöidensä ajatus- ja arvomaailman, katsoa ja kirjoittaa maailmaa auki aikalaisten näkökulmasta. Siten ”arjen historiaa” kirjassa yllin kyllin. Mitä kaikkea kaupallisten tuotteiden nimet herättivätkään henkiin: Slade, huulikiillot, Ef:n kielikurssit, Yves Rocherin kosmetiikka, rippileirit, mansikka-Oboy, Falmersit ja Wranglerit, Simon & Garfunkel, teinikalenterit ja Mini- ja Maxi-vihot, olkatoppausbleiserit, Manhattan Transfer, Helsinki ja sen ravintolat, Bacardi-Cola, opiskelupaikan valinta, aikuistuminen… Näihin kaikkiin ja paljon muuhun upposin.

17. Kirjan nimessä on jokin kansallisuus
Patrik Taylor
Irlantilainen maalaislääkäri -sarjan 9. osa. Maalaislääkärin sota ja rauha
Yhdeksän maalaislääkäri-kirjaa alkaa olla jo vähäksi aikaa tarpeeksi. Olkoonkin, että ovat mukavia, leppoisia, jopa vähän historiallisiakin romaaneja, mutta… En vain löytänyt tähän kohtaan muuta kirjaa, jonka nimessä ”jokin kansallisuus” ja jota en olisi aiemmin jo lukenut. Ei tämäkään huono ollut: enemmän sodankäyntiä, vähemmän lääketieteellisiä operaatioita kuin tohtori O’Reillyllä yleensä. Kyläyhteisön eloa ja parisuhdedraamaa ja onnea.

18. Kirja, joka kuuluu useampaan eri genreen
Marja-Liisa Lempinen
Kaivosten kaupunki
Tämäkin on kirjasarjaan kuuluvat kirja; toinen osa siitä. Kertoo naisista, jotka lähtivät Suomesta Kanadaan sotien välisellä kaudella. Lempisen sarjassa tämä on toinen osa. Ei ihan perinteinen ”siirtolaistarina”. Tässä on myös naisten asemasta paljon asiaa, historiallinen romaani jossa on myös yhteiskunnallista pohdintaa.

19. Kirjan nimessä on jokin talon osa
Ulla Rask
Seitsemän tornin varjossa
Toinen osa Raskin Kylmä meri -sarjassa. 1600-luvun alku Lyypekissä, jonne saapuu rutto. Koronapandemian jälkeisesssä maailmassa tällaiseen kirjaan suhtautuu varmasti eri tavoin kuin olisi tehnyt vaikkapa vuosikymmen sitten. Tämäkin on sellainen historiallinen romaani jollaisista pidän. Romaani, draamaa on, mutta kirjassa on taustatyöt on tehty huolella.

20. Haluaisit olla joku kirjan hahmoista
Sohvi Kangasluoma
Sitten purjehtimme pohjoiseen
Tämä oli kaikkein vaikein kohta! Siksikin, etten haluaisi olla kukaan minkään kirjan hahmoista.

Mutta kun mielenkiinnon vuoksi aloin tätä kuitenkin kuunnella, jäin kirjan maailmaan, melkein lumoutuneena. Huomasin ajattelevani, että ehkä olisin ehkä mielelläni kokenut sellaista mitä Sohvi Kangasluomakin. Ehkä siis tämä soveltuu tähän kohtaan.

Kirjan esittelystä:”Kiehtova tietokirja kuvaa pariskunnan ainutlaatuista elämäntapaa, purjehdusta Alaskan kautta Luoteisväylälle ja talvehtimista jäissä Grönlannissa. Matkalla kohdataan maan ja meren asukkaita sekä todistetaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia pohjoisessa.”

Veneessä Sohvi ja Juho työskentelevät, Sohvi saa väitöskirjansa valmiiksi, jatkaa tutkimustyötään, miehensä kuvaa ja tekee youtube-kanavalleen videoita. Kirja on hyvin kirjoitettu, luonnon kuvaus on vaikuttavaa, asiantuntevaa. Lämmin suositus tälle kirjalle.

21. Kirjassa käydään museossa
Katja Kärki
Evan neljä elämää
Minulle aiemmin tuntemattoman kuvanveistäjän autofiktiivinen elämäkerta oli mielenkiintoinen. Kirjassa on paljon suomalaisen maalaisyhteisön elämänmenoa ja asenteita. Ja itseään ja työtään toteuttavan naisen, lapsettomuuden kanssa kamppailevan naisen elämää, tuntoja ja kipupisteitä.

22. Kirjan kannen pääväri on sininen tai kirjan nimessä on sana sininen
Maija Paavilainen
Hankikantoa
Tämä on jokatalvinen opukseni. Luen tämän pikku kirjasen kerta toisensa jälkeen. Joka kerta jotain uutta. Paavilaisella on lyhyesti sanottavana paljon.

23. Cozy crime -dekkari
Richard Oman
Mahdoton mammona. Torstain murhakerho
Tämä oli viides Torstain murhakerhon kirja, – ehkä paras. Tai ainakin jaetulla toisella sijalla.

24. Kirjassa on sirkus tai huvipuisto
Jukka Itkonen
Sirkusjuna saapuu
Yksi lasten/nuorten kirja mukana (koska en löytänyt muuta!!). Sellainen huomio, että minun lapsuudessani kirjat ja kertomukset sirkuselämästä olivat hyvin erilaisia kuin tämä. 😀 Hyviä molemmat.

25. Matkakertomus
Fiona Valpy
Allamme hohtava taivas
Fiona Valpy on minulle uusi tuttavuus. Kirja on kasvutarina, jossa ”Nuori kasvitieteilijä Violet karistaa Skotlannin pölyt helmoistaan ja lähtee tutkimusmatkalle Nepaliin.” Ymmärtääkseni taustatyö on tehty hyvin, ja matkakertomus on kiinnostava.

26. Sateenkaarikirja, jossa on onnellinen loppu
Miina Supinen
Kultainen peura
Tämä on hienoimmista tänä vuonna lukemistani romaaneista. Se sijoittuu Karjalaan, siinä on paljon kansanperinnettä, mytologiaakin, historiaa, yhteiskunnallista ja sosiaalista jännitettä. Ja se on hyvin todentuinen tarina (osin todellisiin tapahtumiin perustuva) kahden naisen yhteiselosta 1900-luvun alkupuolen Suomessa.

27. Kirjassa on puutarha
Fiona Valpy
Sypressisokkelo
Luin heti perään toisenkin Valpyn kirjan, – huolimatta siitä, että sijoittuu toisen maailmansodan aikaan. Minä en – muka – enää lue, en ainakaan hakeudu lukemaan, toisen maailmansodan aikaan sijoitettuja romaaneja, mutta … Tämä oli hyvä. Ehkä siksikin, että se sijoittuu Italiaan.

28. Kirjassa tanssitaan
Trade Teige
Isoäiti tanssi sateessa
Ja sitten heti toinenkin toisen maailmansodan historiaan sijoittuva romaani.
Silloin kun tämä ilmestyi uutuuksien listalle, skippasin sen heti: saksalaissotilaiden morsiamet ja heidän elämänsä ja kohtalonsa on jo monen romaanin ja tutkimuksenkin myötä tullut tutuksi, joten jätän väliin, mutta sitten myöhemmin kuitenkin latasin tämän kuunteluun. Ja se onkin erilainen.

Tässä oli paljon uuttakin tietoa, ja tässä oli myös paljon siitä, millaista Saksaan sotilaansa mukaan lähteneet kohtasivat Saksassa. Tätä markkinoidaan ”lukuromaanina”, mutta tässä on vahva ”dokumentaarinenkin” osuus. Demministä en ollut ennen lukenut, tai en sen historiasta tiennyt tai en ainakaan muistanut. Nyt tiedän, enkä unohda.

29. Kirjan tapahtumat sijoittuvat useammalle vuosikymmenelle
Pirkko Määttälä
Marie
Taas historiallinen romaani yhden naisen elämän näkökulmasta. Tykkäsin tästä paljonkin. Varsinkin kun tämä Alsaceen ja Suomeen sijoittuva romaani on osittain todellisiin tapahtumiin ja henkilöihin perustuva.

30. Kirjan päähenkilön vanhemmat ovat kadonneet tai muuten poissa
Harriet Constable
Viulisti
Hieno kirja!!!! Italia! Historia.

31. Kirjassa on soittolista tai kirjassa mainitaan jokin biisi
32. Kirjan kannessa tai nimessä on linna
Sini Kangas
Ristiretkien historia 1096–1192
Ehkä odotukseni olivat liian korkealla? – Kronikaksi tämä minun mielestäni jäi…

33. Kirjan päähenkilö on yli 60-vuotias
Jesse Q Sutanto
Vera Wungin vinkit vainajia vakoileville
Nämä Vera Wung -kirjat ovat lämminhenkisiä, mukavia sekoiluja, aika hervottomia juttuja. Ja Vera Wung ymmärtää, kuinka tärkeää ruoalla hemmottelu on, kuinka ruoka on tärkeä ihmissuhteissa. 😉

34. Kirjassa mennään piiloon
Melissa de Costa
Vuorten Valo
Kaksi edellistä de Costa
n kirjaa olivat kovastikin mieleeni. Olivatko odotukset liian korkealla ja syynä siihen, että tämä ei saanut minua uppoamaan kirjaan kunnolla. Tai ehkä kirjan nuorten parisuhdeongelmat ja oman suunnan etsiminen eivät ole ihan se aihepiiri, joka olisi minut koukuttanut. Ihan kelpo kirja, mutta …
En ole oikeassa iässä. 😀

35. Kirjassa on lyhyet luvut
Joel Haahtela
Talvikappeli
Tämä olisi pitänyt säästää pääsiäiseksi. Tai tämän voisi lukea uudelleen pääsiäisenä. Lukea sivu tai lause kerrallaan. Haahtelan teksti on ”täydellistä”. Lähes jokainen lause on hieno, ajateltu, aforistinen. Tässä kuten edellisissäkin kirjoissaan.

36. Kirja, josta haluaisit keskustella muiden kanssa lukemisen jälkeen
Liisa Keltikangas-Järvinen
Itsekkyyden aika
Keltikangas-Järvinen on sanonut ja kirjoittanut vuosikymmenien aikana paljon sellaista, josta olen oppinut ja pitänyt. Sellaista tämäkin. Ja hän osaa myös kirjoittaa ymmärrettävästi ja selkeästi. Olisipa sisareni kanssani tästä juttelemassa!

37. Kirja liittyy radioon tai televisioon (Yle 100 vuotta)
Sakari Silvola
Nukkumatin kylmä sota
Tähänkin tartuin haasteen vuoksi, ja ensimmäiset 50 sivua melkein riittivätkin. Mutta sitten kirja vei mukanaan. Silvola on tehnyt tietokirjan, historiakirjan, jossa on monia kiinnostavia juttuja. Ja mielenkiintoisia tietoja elämänmenosta DDR:ssä kylmänsodan aikana ja Berliinin muurin murtumisen jälkeen. Kirja on selkeä ja elävä.

38. Kirjassa keräillään jotain
Kate Thompson
Kiellettyjen kirjojen lukupiiri
Ja kolmas sotakirja: II maailmansodan saksalaismiehitys Jerseyn saarella. Kate Thompson kertoo kirjan lopussa tekemästään taustatyöstä, monista haastatteluista, niistä arkistotutkimuksista ja historiantutkimuksista, joita hän kirjaa varten teki ja hyödynsi. Jo ennen tätä ”loppulukua” olin vaikuttunut ja vakuuttunut ansiokkaasta ja taitavasta työstä, mutta silti, tai ehkä juuri siksi, myös elämänmakuisesta tavasta kirjoittaa.
Ainoa, mikä tässä kirjassa häiritsee, ja paljon häiritseekin, on tämä kansi! Ei sovi! Ei milläään.

39. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
L. T. Shearer
Kissa joka pyydysti murhaajan
Tämä olikin metka, vähän erilainen ”dekkari”. 😊

40. Kirja sijoittuu syksyyn
Claes Anderson
Syksyni sumussa rakastan sinua
Joskus luen runoja. Silloin(kin) Anderson on paikallaan. Niin nytkin.

41. Kirjan kansi tai nimi on mielestäsi kaunis
Selja Laakso
Siellä missä tuuli tuoksuu suolalta
Oikein mukava hyvänmielen romaani. Tosin rakkaustarina melkein överi.

42. Kirjassa on sanoja tai lauseita toisella kielellä
Minna Eväsoja
Rakkauden merkit
Opin paljon japanilaisesta yhteiskunnasta ja naisen asemasta. Melkein hätkähdyttävä! Mutta samalla hyvin inhimillisesti kerrottu!

43. Uusin kirja lempikirjailijaltasi
Donna Leon
Puhdistava tuli
Donna Leonin uusin kuului kesälomalukemistooni ainakin vuosikymmenen ajan, ainakin. (Huom. jopa pieni kolumnini aiheesta)

Olen lukenut ja minulla on melkein kaikki Donna Leonin (dekkari)kirjat hyllyssäni. Voin siis väittää hänen olevan, ainakin olleen, lempikirjailijani. (Onpa oululainen, edesmennyt kirjallisuuskriitikko puhutellut minua Paolaksi – komisario Brunettin humanistiopettajavaimo, joka tekee hyvää italialaista ruokaa… 🙂 )

Mutta siis tämä 33. Guido Brunetti -kirja ”Puhdistava tuli”: ei huono, mutta … voisin väittää että jo vähän liian tuttua. Silti pidin.

44. Kirja on ollut ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi
Elli Salo
Keräilijät
Tänä vuonna lukulistallani on paljon naisten kirjoittamia kirjoja, paljon naisten historiasta kirjoittamia kirjoja, monia kirjoja, joissa on naisia tutkijoina (tässä arkeologi Heini), kirjoja, joissa on naisten välisistä suhteista, ystävyydestä, sisaruudesta, rakkaudesta. Tämäkin on sellainen. Tapahtumapaikka on Kainuu, ja kirjan tunnelma on minusta myös jotenkin hyvin kainuulainen. Tähän se sopii. 🙂

45. Kirjassa on kiusaamista
Juha Hurme
Suomen nuijituin nainen. Anni Polvan elämä ja teokset
Onneksi tämän oli kirjoittanut JH. Kyllä kaikki Tiina-kirjat lukeneena tämä kirja oli nostalgiamatka, vaikka vähän luettelomainen tuntu välillä.

46. Trilogian ensimmäinen osa
Tapio Koivukari
Sumun lokikirja

47. Trilogian toinen osa
Tapio Koivukari
Missä aallot murtuvat

48. Trilogian kolmas osa
Tapio Koivukari
Luodetuulen maa

Koko Koivukarin trilogia oli minulle löytö! Ensimmäinen osa kuin satakuntalainen ”Täällä Pohjantähden alla” . Kieli rikasta, historia elävää, naiset oman aikansa sankareita ilman hypetystä, Suomen historian peruskurssin oheislukemistona erinomainen. Upposin viime viikoksi tähän maailmaan, liki 1000 sivua merenkulkua, kalastusta, saaristolaismaisemia, Suomen historian kohtalonhetkiä, naisten, äitien, elämää menetysten ja rakkauden vuosissa. Ehkä oma sukuhistorianikin teki tästä ”läheisen”. Pidin todella paljon!

49. Kirja on julkaistu vuonna 2026
Satoshi Yagisawa
Päiväni Morisakin kirjakaupassa

Tämäkin on sellainen kirja, jonka voisin tyyliltään tai kerronnaltaan tai tunnelmaltaan arvella olevan japanilaisen kirjailijan teos. Japanilaisissa, niissä muutamassa kymmenessä, romaaneissa, jotka olen lukenut, on sellainen merkillinen vähän uninen, viipyilevä tunnelma, suuriakin tunteita ja tapahtumia on, mutta ne ovat jotenkin kontrolloituja. Ehkä tämä on vain minun merkillinen ajatukseni. Noh, tämäkin opetti taas jotain uutta japanilaisesta yhteiskunnasta, ihmissuhteista. Sellainen ihan hyvin kulkeva välipalakirja minulle oli tämä.

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä
Jenna Kostet
Yöperhosten talo

Trilogian kolmas osa, josta pidin kuten edellisistäkin osista aika paljon.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Luettua

Helmikuussa luettua

Helmikuussa Helmet-lukuhaasteeseen tuli 10 kohtaa täydennetyksi. Olen lisännyt ne alla olevaan listaan vihreällä, tammikuun kirjat ovat mustalla.

Helmikuussa kuunnelluista yksi on ylitse muiden. Kirja, joka jätti jäljen, muiston. Ehkä se jopa vähän muuttikin minua, ehkä. Paavi Franciscuksen Muistelmat, jonka nimenä on TOIVO, voi jopa muuttaa maailmankuvaa.

Kymmenestä kirjasta KOLME liittyy II maailmansodan vaiheisiin. Se on yllättävää, mutta kertoo siitä, että kirjat olivat lukemisen/kuuntelun väärtejä. Kerron alla niistä enemmän.

Olen löytänyt uuden, minulle uuden, kirjailijan: Fiona Valpy pääsee jatkoon lukulistoillani. Helmikuun listalla on tavallistakin enemmän historiallisia lukuromaaneja: ehkä yksinäiset ajomatkat Järvenpäähän ja takaisin, laduille pääsy ja ehkä vähän myös tietoinen ”pako” ajatuksista ovat näiden valintojen taustalla.

1. Brittiklassikko
2. Kirjan nimessä on sana tähti tai sen taivutusmuoto
3. Kirja liittyy Agatha Christieen (kuolemasta 50 v.)
  Agatha Chrtistie
  Eikä yksikään pelastunut
  (Ensimmäinen suomennos julkaistiin vuonna 1940 nimellä Eikä yksikään pelastunut. Sen nimeksi tuli vuonna 1968 Kymmenen pientä neekeripoikaa, mutta nimi muutettiin takaisin.)
  Klassikkojen klassikko. Meidän piti (= saatiin) lukea tämä lukiossa. Silloin ihmettelin Christien mielikuvitusta, sen jälkeen olen lukenut ehkä 20 kirjaansa, ja nyt ihmettelin hänen älykkyyttään enkä onneksi muistanut ratkaisua. Klassikkodekkari! Lämmin suositus.
4. Kirja on Otavan kirjaston kirjalistalla
  Margaret Atwood
  Vanhaa rakkautta
  Kirjassa on 15 novellia. Hyvät novellit omat mielestäni jotenkin jännitteisiä, ja sitten viimeinen kappale tai jopa viimeinen lause ”selittää”, ”paljastaa”, ”avaa” kaiken. Moni näistä Atwoodin novelleista on sellaisia.Puolet kirjan novelleista on novelleja kuolemasta; Atwood on kirjoittanut ne puolisonsa kuoltua. Ja niinpä novellit kertovat siitä kun, ”Lopulta jäljellä on enää toinen, jonka on hapuiltava tiensä hämärtyvässä illassa.” Pidin tästä kokoelmasta, suru ja ikävä oli sanoitettu hiljaisesti, mutta silti voimallisesti ja hyvin.Kirjan luki Pirjo Heikkilä, josta yleensä pidän, mutta tähän kirjaan hänen sarkastinen, stand up -taustansa, koomikkoroolinsa tulivat ”läpi” tai siis juuri tähän kirjaan olisin halunnut jonkun toisen lukijan, – vaikka Johanna Kokon, joka on tällä hetkellä minulle mieluisin äänikirjalukija, ainakin naisista.
  
  5. Kirjassa on epilogi eli jälkisanat
  Antti Heikkinen, Laura Malmivaara
  Pelkkää hyvää
  Antti Heikkinen on! Olen lukenut/kuunnellut hänen laajasta tuotannostaan enemmän kuin puolet. Ja aina olen tykännyt. Paljon.
  Tämä on sellainen kirja, joka ehdottomasti kannattaa kuunnella.
  Malmivaara ja Heikkinen ja muut tekevät hienon kuunnelman. Hauska, elämänmakuinen, todentuntuinen. Kolme tuntia tunteita ja turhautumista, suomalaista maalaismaisemaa…
  6. Kirja sijoittuu kaupunkiin, jossa on järjestetty talviolympialaiset.
  7. Romanttinen viihdekirja
  Beth O’Leary
  Vaihtokauppa
  Tämä oli selllainen ”välipalakirja”. Ei huono, mutta eipä hetkauttanut.
  8.Kirjassa ei rakastuta
  Paavi Franciscus
  Toivo – Muistelmat
  Ennakkoasenteeni oli, että tämä on kuuntelemisen väärti. Kyllä oli. Paavi Franciscuksesta minulla(kin) oli ollut kuva, että hän oli oikeasti erityinen, hyvällä tavalla ainutlaatuinen, hyvä, humaani, viisas ihminen, – kirjan jälkeen liitän häneen paljon muitakin arvostavia epiteettjä. Kirjan nimi on Toivo! Hyvä niin.
  Kun maailmassa ei ole enää paavi Franciscusta, on onneksi tämä kirja. Ja olisipa siitä opiksi monelle muulle maailman ”katolla” seisovalle tänä päivänäkin. …
  9. Kirjassa on jääkiekkoilija
  10. Kirjassa leikataan
  Patrick Taylor
  Irlantilaistohtori Fingal O’Reilly
  Moneskohan Taylorin irlantilaistohtorikirja tämä on? Seitsemäs? – Juuri tämä ´toisteisuus´ alkaa jo väsyttää. Toisaalta ihan leppoisaa ”ruoanlaittokirjallisuutta”.
  11. Kirjassa on 400–500 sivua
  Veli-Pekka Lehtola
  Kenen maa, kenen ääni? Saamelaisten ja suomalaisten suhteet esihistoriasta nykypäivään
  Tämä kuin myös ooppera Ovlla pitäisi olla yläkoulun historian opintojen oheislukemistona. Tai meille kaikille suomalaisille tärkeänä suvaitsevaisuuden lisääjänä, maailmankuvan avaajana. VP (kollega yliopistovuosilta) osaa kirjoittaa, selkeyttää, kiteyttää, olla sopivasti (piilo)sarkastinen.
  
  12. Kirjan nimestä ei voi päätellä, millä kielellä kirja on kirjoitettu
  Minna Rytisalo
  Sylvia
  Petronella ~Sylvia! Kuinka monta kirjaa tästä Lapin kultamailla kulkeneesta naisesta onkaan kirjoitettu? Tämä on erilainen. Tämä on ehkä paras! Rytisalon kirjoista on pitänyt, paljon. Niin tästäkin.
  13. Kirjassa on syntymäpäivät
  14. Kirjassa on robotti, drooni tai jokin vastaava laite
  15. Kirjan kannessa tai nimessä on lintu
  16. Kirjailija on kirjoittanut sekä aikuisille että lapsille tai nuorille
  17. Kirjan nimessä on jokin kansallisuus
  18. Kirja, joka kuuluu useampaan eri genreen
  19. Kirjan nimessä on jokin talon osa
  20. Haluaisit olla joku kirjan hahmoista
  21. Kirjassa käydään museossa
  Katja Kärki
  Evan neljä elämää
  Minulle aiemmin tuntemattoman kuvanveistäjän autofiktiivinen elämäkerta oli mielenkiintoinen. Kirjassa on paljon suomalaisen maalaisyhteisön elämänmenoa ja asenteita. Ja itseään ja työtään toteuttavan naisen, lapsettomuuden kanssa kamppailevan naisen elämää, tuntoja ja kipupisteitä.
  22. Kirjan kannen pääväri on sininen tai kirjan nimessä on sana sininen
  Maija Paavilainen
  Hankikantoa
  Tämä on jokatalvinen opukseni. Luen tämän pikku kirjasen kerta toisensa jälkeen. Joka kerta jotain uutta. Paavilaisella on lyhyesti sanottavana paljon.
  23.Cozy crime -dekkari
  Richard Oman
  Mahdoton mammona. Torstain murhakerho
  Tämä oli viides Torstain murhakerhon kirja, – ehkä paras. Tai ainakin jaetulla toisella sijalla.
  24. Kirjassa on sirkus tai huvipuisto
  25. Matkakertomus
  Fiona Valpy
  Allamme hohtava taivas
  Fiona Valpy on minulle uusi tuttavuus. Kirja on kasvutarina, jossa ”Nuori kasvitieteilijä Violet karistaa Skotlannin pölyt helmoistaan ja lähtee tutkimusmatkalle Nepaliin.” Ymmärtääkseni taustatyö on tehty hyvin, ja matkakertomus on kiinnostava.
  26. Sateenkaarikirja, jossa on onnellinen loppu
  27. Kirjassa on puutarha
  Fiona Valpy
  Sypressisokkelo
  Luin heti perään toisenkin Valpyn kirjan, – huolimatta siitä, että sijoittuu toisen maailmansodan aikaan. Minä en – muka – enää lue, en ainakaan hakeudu lukemaan, toisen maailmansodan aikaan sijoitettuja romaaneja, mutta … Tämä oli hyvä. Ehkä siksikin, että se sijoittuu Italiaan.
  28 Kirjassa tanssitaan
  Trade Teige
  Isoäiti tanssi sateessa
  Ja sitten heti toinenkin toisen maailmansodan historiaan sijoittuva romaani.
  
  Silloin kun tämä ilmestyi uutuuksien listalle, skippasin sen heti: saksalaissotilaiden morsiamet ja heidän elämänsä ja kohtalonsa on jo monen romaanin ja tutkimuksenkin myötä tullut tutuksi, joten jätän väliin, mutta sitten myöhemmin kuitenkin latasin tämän kuunteluun. Ja se onkin erilainen.
  Tässä oli paljon uuttakin tietoa, ja tässä oli myös paljon siitä, millaista Saksaan sotilaansa mukaan lähteneet kohtasivat Saksassa. Tätä markkinoidaan ”lukuromaanina”, mutta tässä on vahva ”dokumentaarinenkin” osuus. Demministä en ollut ennen lukenut, tai en sen historiasta tiennyt tai en ainakaan muistanut. Nyt tiedän, enkä unohda.
  29. Kirjan tapahtumat sijoittuvat useammalle vuosikymmenelle
  30. Kirjan päähenkilön vanhemmat ovat kadonneet tai muuten poissa
  Harriet Constable
  Viulisti
  Hieno kirja!!!! Italia! Historia.
  31. Kirjassa on soittolista tai kirjassa mainitaan jokin biisi
  32. Kirjan kannessa tai nimessä on linna
  Sini Kangas
  Ristiretkien historia 1096 – 1192 Ehkä odotukseni olivat liian korkealla? – Kronikaksi tämä minun mielestäni jäi…
  33. Kirjan päähenkilö on yli 60-vuotias
  34. Kirjassa mennään piiloon
  Melissa de Costa
  Vuorten Valo
  Kaksi edellistä de Costan kirjaa olivat kovastikin mieleeni. Olivatko odotukset liian korkealla ja syynä siihen, että tämä ei saanut minua uppoamaan kirjaan kunnolla. Tai ehkä kirjan nuorten parisuhdeongelmat ja oman suunnan etsiminen eivät ole ihan se aihepiiri, joka olisi minut koukuttanut. Ihan kelpo kirja, mutta … En ole oikeassa iässä. 😀
  35. Kirjassa on lyhyet luvut
  36. Kirja, josta haluaisit keskustella muiden kanssa lukemisen jälkeen
  Liisa Keltikangas-Järvinen
  Itsekkyyden aika
  Keltikangas-Järvinen on sanonut ja kirjoittanut vuosikymmenien aikana paljon sellaista, josta olen oppinut ja pitänyt. Sellaista tämäkin. Ja hän osaa myös kirjoittaa ymmärrettävästi ja selkeästi. Olisipa sisareni kanssani tästä juttelemassa!
  37. Kirja liittyy radioon tai televisioon (Yle 100 vuotta)
  38. Kirjassa keräillään jotain
  Kate Thompson
  Kiellettyjen kirjojen lukupiiri
  Ja kolmas sotakirja: II maailmansodan saksalaismiehitys Jerseyn saarella. Kate Thompson kertoo kirjan lopussa tekemästään taustatyöstä, monista haastatteluista, niistä arkistotutkimuksista ja historiantutkimuksista, joita hän kirjaa varten teki ja hyödynsi. Jo ennen tätä ”loppulukua” olin vaikuttunut ja vakuuttunut ansiokkaasta ja taitavasta työstä, mutta silti, tai ehkä juuri siksi, myös elämänmakuisesta tavasta kirjoittaa.
  Ainoa, mikä tässä kirjassa häiritsee, ja paljon häiritseekin, on tämä kansi! Ei sovi! Ei milläään.
  39. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
  L. T. Shearer
  Kissa joka pyydysti murhaajan
  Tämä olikin metka, vähän erilainen ”dekkari”. 😊
  40. Kirja sijoittuu syksyyn
  41. Kirjan kansi tai nimi on mielestäsi kaunis
  Selja Laakso
  Siellä missä tuuli tuoksuu suolalta
  Oikein mukava hyvänmielen romaani. Tosin rakkaustarina melkein överi.
  42.Kirjassa on sanoja tai lauseita toisella kielellä
  Minna Eväsoja
  Rakkauden merkit
  Opin paljon japanilaisesta yhteiskunnasta ja naisen asemasta. Melkein hätkähdyttävä! Mutta samalla hyvin inhimillisesti kerrottu!
  43. Uusin kirja lempikirjailijaltasi
  Donna Leon
  Puhdistava tuli
  Donna Leonin uusin kuului kesälomalukemistooni ainakin vuosikymmenen ajan, ainakin. (Huom. jopa pieni kolumnini aiheesta) Olen lukenut ja minulla on melkein kaikki Donna Leonin (dekkari)kirjat hyllyssäni. Voin siis väittää hänen olevan, ainakin olleen, lempikirjailijani. (Onpa oululainen, edesmennyt kirjallisuuskriitikko puhutellut minua Paolaksi – komisario Brunettin humanistiopettajavaimo, joka tekee hyvää italialaista ruokaa… 🙂 )
  Mutta siis tämä 33. Guido Brunetti -kirja ”Puhdistava tuli”: ei huono, mutta … voisin väittää että jo vähän liian tuttua. Silti pidin.
  44. Kirja on ollut ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi
  45. Kirjassa on kiusaamista
  Juha Hurme
  Suomen nuijituin nainen. Anni Polvan elämä ja teokset
  Onneksi tämän oli kirjoittanut JH. Kyllä kaikki Tiina-kirjat lukeneena tämä kirja oli nostalgiamatka, vaikka vähän luettelomainen tuntu välillä..
  46. Trilogian ensimmäinen osa
  Tapio Koivukari
  Sumun lokikirja
  47. Trilogian toinen osa
  Tapio Koivukari
  Missä aallot murtuvat
  48. Trilogian kolmas osa
  Tapio Koivukari
  Luodetuulen maa

Koko Koivukarin trilogia oli minulle löytö! Ensimmäinen osa kuin satakuntalainen ”Täällä Pohjantähden alla” . Kieli rikasta, historia elävää, naiset oman aikansa sankareita ilman hypetystä, Suomen historian peruskurssin oheislukemistona erinomainen. Upposin viime viikoksi tähän maailmaan, liki 1000 sivua merenkulkua, kalastusta, saaristolaismaisemia, Suomen historian kohtalonhetkiä, naisten, äitien, elämää menetysten ja rakkauden vuosissa. Ehkä oma sukuhistorianikin teki tästä ”läheisen”. Pidin todella paljon!

49. Kirja on julkaistu vuonna 2026

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Luettua

Helmet-lukuhaaste 2026 vol. I

Tammikuussa tuli luettua/kuunneltua poikkeuksellisen paljon. Helmet-lukuhaaste ehkä osasyynä.
Muutama kirja joulun jäljiltä puolivälissä, ja sitten tietysti mökkielo ja laduilla elely.
Moni kirja sattui olemaan aika ohut, harvatekstinen. Mutta tässäpä lista. Ehkä jokunen niistä sinullekin sopiva?

1 Brittiklassikko
Kirjan nimessä on sana tähti tai sen taivutusmuoto
Kirja liittyy Agatha Christieen (kuolemasta 50 v.)
Agatha Chrtistie
Eikä yksikään pelastunut
(Ensimmäinen suomennos julkaistiin vuonna 1940 nimellä Eikä yksikään pelastunut. Sen nimeksi tuli vuonna 1968 Kymmenen pientä neekeripoikaa, mutta nimi muutettiin takaisin.)
Klassikkojen klassikko. Meidän piti (= saatiin) lukea tämä lukiossa. Silloin ihmettelin Christien mielikuvitusta, sen jälkeen olen lukenut ehkä 20 kirjaansa, ja nyt ihmettelin hänen älykkyyttään enkä onneksi muistanut ratkaisua. Klassikkodekkari! Lämmin suositus.
Kirja on Otavan kirjaston kirjalistalla
Kirjassa on epilogi eli jälkisanat
Antti Heikkinen, Laura Malmivaara
Pelkkää hyvää
Antti Heikkinen on! Olen lukenut/kuunnellut hänen laajasta tuotannostaan enemmän kuin puolet. Ja aina olen tykännyt. Paljon.
Tämä on sellainen kirja, joka ehdottomasti kannattaa kuunnella. Malmivaara ja Heikkinen ja muut tekevät hienon kuunnelman. Hauska, elämänmakuinen, todentuntuinen. Kolme tuntia tunteita ja turhautumista, suomalaista maalaismaisemaa…
Kirja sijoittuu kaupunkiin, jossa on järjestetty talviolympialaiset
Romanttinen viihdekirja
Beth O’Leary
Vaihtokauppa
Tämä oli selllainen ”välipalakirja”. Ei huono, mutta eipä hetkauttanut
Kirjassa ei rakastuta
Kirjassa on jääkiekkoilija
Kirjassa leikataan
Patrick Taylor
Irlantilaistohtori Fingal O’Reilly
Moneskohan Taylorin irlantilaistohtorikirja tämä on? Seitsemäs? – Juuri tämä ´toisteisuus´ alkaa jo väsyttää. Toisaalta ihan leppoisaa ”ruoanlaittokirjallisuutta”.
Kirjassa on 400–500 sivua
Veli-Pekka Lehtola
Kenen maa, kenen ääni? Saamelaisten ja suomalaisten suhteet esihistoriasta nykypäivään
Tämä kuin myös ooppera Ovlla pitäisi olla yläkoulun historian opintojen oheislukemistona. Tai meille kaikille suomalaisille tärkeänä suvaitsevaisuuden lisääjänä, maailmankuvan avaajana. VP (kollega yliopistovuosilta) osaa kirjoittaa, selkeyttää, kiteyttää, olla sopivasti (piilo)sarkastinen.
Kirjan nimestä ei voi päätellä, millä kielellä kirja on kirjoitettu
Minna Rytisalo
Sylvia
Petronella ~Sylvia! Kuinka monta kirjaa tästä Lapin kultamailla kulkeneesta naisesta onkaan kirjoitettu? Tämä on erilainen. Tämä on ehkä paras! Rytisalon kirjoista on pitänyt, paljon. Niin tästäkin.
Kirjassa on syntymäpäivät
Kirjassa on robotti, drooni tai jokin vastaava laite
Kirjan kannessa tai nimessä on lintu
Kirjailija on kirjoittanut sekä aikuisille että lapsille tai nuorille
Kirjan nimessä on jokin kansallisuus
Kirja, joka kuuluu useampaan eri genreen
Kirjan nimessä on jokin talon osa
Haluaisit olla joku kirjan hahmoista
Kirjassa käydään museossa
Kirjan kannen pääväri on sininen tai kirjan nimessä on sana sininen
Maija Paavilainen
Hankikantoa
Tämä on jokatalvinen opukseni. Luen tämän pikku kirjasen kerta toisensa jälkeen. Joka kerta jotain uutta. Paavilaisella on lyhyesti sanottavana paljon.
Cozy crime -dekkari
Kirjassa on sirkus tai huvipuisto
Matkakertomus
Sateenkaarikirja, jossa on onnellinen loppu
Kirjassa on puutarha
Kirjassa tanssitaan
Kirjan tapahtumat sijoittuvat useammalle vuosikymmenelle
Katja Kärki
Evan neljä elämää
Minulle aiemmin tuntemattoman kuvanveistäjän autofiktiivinen elämäkerta oli mielenkiintoinen. Kirjassa on paljon suomalaisen maalaisyhteisön elämänmenoa ja asenteita. Ja itseään ja työtään toteuttavan naisen, lapsettomuuden kanssa kamppailevan naisen elämää, tuntoja ja kipupisteitä.
Kirjan päähenkilön vanhemmat ovat kadonneet tai muuten poissa
Harriet Constable
Viulisti
Hieno kirja!!!! Italia! Historia.
Kirjassa on soittolista tai kirjassa mainitaan jokin biisi
Kirjan kannessa tai nimessä on linna
Sini Kangas
Ristiretkien historia 1096 – 1192 Ehkä odotukseni olivat liian korkealla? – Kronikaksi tämä minun mielestäni jäi…
Kirjan päähenkilö on yli 60-vuotias
Kirjassa mennään piiloon
Kirjassa on lyhyet luvut
Kirja, josta haluaisit keskustella muiden kanssa lukemisen jälkeen
Liisa Keltikangas-Järvinen
Itsekkyyden aika
Keltikangas-Järvinen on sanonut ja kirjoittanut vuosikymmenien aikana paljon sellaista, josta olen oppinut ja pitänyt. Sellaista tämäkin. Ja hän osaa myös kirjoittaa ymmärrettävästi ja selkeästi. Olisipa sisareni kanssani tästä juttelemassa!
Kirja liittyy radioon tai televisioon (Yle 100 vuotta)
Kirjassa keräillään jotain
Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
Kirja sijoittuu syksyyn
Kirjan kansi tai nimi on mielestäsi kaunis
Selja Laakso
Siellä missä tuuli tuoksuu suolalta
Oikein mukava hyvänmielen romaani. Tosin rakkaustarina melkein överi. 😉
Kirjassa on sanoja tai lauseita toisella kielellä
Minna Eväsoja
Rakkauden merkit
Opin paljon japanilaisesta yhteiskunnasta ja naisen asemasta. Melkein hätkähdyttävä! Mutta samalla hyvin inhimillisesti kerrottu!
Uusin kirja lempikirjailijaltasi
Kirja on ollut ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi
Kirjassa on kiusaamista
Juha Hurme
Suomen nuijituin nainen. Anni Polvan elämä ja teokset
Onneksi tämän oli kirjoittanut JH. Kyllä kaikki Tiina-kirjat lukeneena tämä kirja oli nostalgiamatka, vaikka vähän luettelomainen tuntu välillä…
Trilogian ensimmäinen osa
Tapio Koivukari
Sumun lokikirja
Trilogian toinen osa
Tapio Koivukari
Missä aallot murtuvat
Trilogian kolmas osa
Tapio Koivukari
Luodetuulen maa

Olen pisteyttänyt kirjat. Asteikolla 1 – 5. (ks. yllä taulukko) On muistettava, että olen viime vuosina pitänyt johtoajatuksenani kirjoja valitessani Melissa Marrin ajatelmaa:
”Elämä on liian lyhyt siihen, että lukisin niitä kirjoja, joista en pidä”.

Yksikään tammikuun kirjoista ei ole ollut huono. Kolmonen on ”heikoin” antamani arvosana, mikä kertoo siitä, että listallani ei ole minulle ”huonoja” kirjoja. Olen – vihdoin – oppinut siihen, että jos kirja ei ensimmäisen sadan sivun jälkeen ”kolahda”, niin luovun. Poistan lukulistaltani ja etsin uutta luettavaa/kuunneltavaa.

Tammikuussa kirjoja ´kului´. Olisiko vinkkejä noihin kohtiin, joita en haastesta ole vielä saanut valmiiksi?

Luettua Niitä näitä Oulu

Vanhoja tai muuten vieraita sanoja

Pääsin hiihtämään tänään!

Vaikka ”virallisessa” latukartassa kaikki ladut ovat edelleen suljettuja, muutamia pätkiä on silti jo ajettu ja käytössä. Kympin kävin hiihtämässä, ja missä säässä!! – 8 C, ja puolenpäivän aikaan aurinko (ja sivuaurinkokin) jo näkyi metsän takaa.

Liikkuessa ja neuloessa on taas kuuntelussa parikin kirjaa. Tällä hetkellä aloitettuna on yksi tietokirja ja yksi historiallinen romaani. Tapio Koivukarin ”Luodetuulen maa” on kiehtova kirja, mutta siinä on niin paljon merenkulkuun, kalastukseen ja lounaismurteisiin kuuluvia sanoja, että välillä tuntuu kuin kuuntelisin vierasta kieltä! Myös tietokirjasta olen oppinut uusia käsitteitä, ilmauksia ja sanoja.

Tulin tehneeksi tähän asiaan liittyen kyselyn.

Kyselyssä on 25 sanaa, joiden tarkoituksen en oikein usko kaikille olevan tiedossa…. Montako tiedät niin, että voisit vaikka lyödä vetoa asiasta? Ei tarvi selittää, mutta kiinnostaa, miten näitä tunnetaan. Tähän valikoituneet itse suunnilleen tiesinkin, ovathan nämä melkein ”ammattitaudilla” selitettävissä: arjen historiaa tutkineena ja Oulussa eläneenä nämä ovat tuttuja, mutta ovatko sinulle? Ihan vaan ”leikkimielinen” kysely tämä on, ei mitään hampaat irvessä kilpailua.

Montako tiedät niin, että voisit vaikka lyödä vetoa asiasta? Ei tarvitse selittää, mutta klikkaa ruksi, jos tiedät mistä on kyse. Kysele tai kommentoi jos on tarvis tai huvittaa…

Ja minähän en taaskaan näe kuka on mitäkin vastannut. Ilo on jos vastaat. Laittelen vastaukset vaikka tiistaina.

~~~~~~~~~~~~~~~~

Tänään hiihtäminen teki maailmasta parempaa. Ja maailmaa parannettiin valovuosien verran tai ainakin monien kuprujen yli mentiin heittämällä kun ystävän kanssa tavattiin … Ihan selvästi tammikuussakin on paljon hyvää.

Joulu Luettua

Joulukirjoja, jouluksi kirjoja

Tänään näin ilmoituksen, että ensi vuoden Helmet-lukuhaaste julkaistaan 17.12., ensi viikon keskiviikkona siis. Hyvä juttu. Josko se saisi minua vähän vaivanneen luku/kuuntelujumini hellittämään.

Tänä vuonna olen aloittanut ainakin sen 130 kirjaa, mikä on suunnilleen se määrä, jonka vuosittain vuodesta 2019 lähtien olen vuodessa kuunnellut/lukenut, mutta nyt olen jättänyt kirjan kesken tai lopettanut heti alkuunsa ainakin 50 kirjaa. Helmet-lukuhaasteen (52 kirjaa) olen monena vuonna saanut valmiiksi pääsiäiseen mennessä, mutta tämänvuotisesta haasteesta puuttuu vielä pari, ja tuskin niihin kohtiin mitään viitsin etsiäkään.

Jotenkin on ollut ”pula” kiinnostavista kirjoista, tai olen ollut vähän herkillä tietynlaisten kirjojen/aiheiden kanssa, joten olen skipannut ne lukulistaltani.

Muutamia helmiä toki on joukossa: esim.
Anthony Hopkins elämäkerta, ”Hyvin sinä pärjäsit”,
Sophia Jansson (Tove Janssonin veljen tytär), ”Kolme saarta, isä, äiti ja minä”,
Camilla Nissinen, ”Rihmasto”,
Antti Heikkinen, ”Sellasta, Seela Sellan tarina”,
Pip Williams, ”Kirjansitoja”.

En ole ollut erityisesti joulukirjojen, en ainakaan ns. feelgood jouluromaanien, ylin ystävä, vaikka toki olen niitäkin vuosien varrella useitakin lukenut. Mutta pari viikkoa sitten kohdalle sattui yksi, josta tykkäsin kovasti: Siri Østli, Valoa joulukuussa. https://www.bookbeat.com/fi/book/valoa-joulukuussa-1586290

Erityisen hyvää kirjassa on huumori, sanakäänteet, se tapa, jolla Siri Østlin kirjoittaa vaikeista ja kipeistä asioista elämänmyönteisesti, reippaasti, sattuvasti, säästelemättä sarkasmia.

Kirjan lukee Minttu Mustakallio, ja hän tekee sen hyvin, hän on juuri sopiva tähän kirjaan. Mutta minä säädin lukunopeuden astetta hitaammaksi, ja siten sain rikkaasta kielestä enemmän irti.

Kalenteriluukku kympin kuvat on tehty tekoälyllä, mikä ei varmaankaan jää epäselväksi. Nämä ovat esimerkkejä siitä, miten en oikeastaan haluaisi koko tekoälyä käyttää. Nyt vaan jäi vähän myöhäiseen tämä kuvitushomma…

Huomenna koetan oman Canonini kanssa saada jotain tunnelmallista aikaiseksi. 😉

Luettua

Miksi kirjoilla vuorattu huone?

– Mummi, miks sulla on näin hirveesti kirjoja? Tämähän on niinku kirjasto. Ethän näitä kaikkia voi lukea?

Ensimmäistä kertaa Eepi, eskarilainen, joka on koko kuusivuotiaan elämänsä aikana viettänyt aika paljonkin aikaa ”mummin kirjastossa” pohti tässä jokunen viikko sitten näitä kysymyksiä. Mistähän syystä juuri nyt – vasta nyt – tämä asia alkoi häntä askarruttaa. Kun kerroin, että minulla on joskus ollut toinen samanmoinen määrä kirjoja, mutta että olen antanut niitä pois, myynyt, vienyt kierrätykseen ja heittänyt poiskin, tyttö kysyi, miksi vieläkin on näin paljon?

Silloin katselin kirjahyllyjä ja muistelin, että pari ylimmäistä kerrosta on tullut ”tomutettua” viimeksi joskus puolikymmentä vuotta sitten. Olisi tarpeen imuroida ja luututa. Tänään oli sen aika. Ilman isompia suostutteluja tai komenteluja 🙂 sain Pehtoorin avuksi, joten ei mennyt ´kuin´ reilut pari tuntia koko hommaan.

Laskeskelin, että näissä hyllyissä on noin 800 kirjaa, ja sittenhän meillä on vielä telkkarihuoneessa aika iso vitriinillinen romaaneja, joten yli 1000 taitaa koko ”kirjavarallisuus” olla. Ja tarpeetonta ei ole yhtään.

Noin kolmannes kirjoista on historiaa ja muita tietokirjoja, kolmannes keittokirjoja ja loput romaaneja, dekkareita, runokirjoja, matkaoppaita ja lapsuus- ja nuoruusvuosien tärkeitä kirjoja (Anni Swanit, Eemeli, Sigmund Freudin kaamea flunssa, Tenavat etc., ), lastenkirjoja lastenlapsia varten. Ja lisäksi parikymmentä kirjaa, jotka olen joko itse kirjoittanut, toimittanut tai joissa olen osakirjoittaja.

Enhän minä näistä sadoista kirjoista juuri mitään enää ”tarvitse”, mutta ne ovat turvallisia, ne tuovat muistoja, monet niistä ovat lahjaksi saatuja (kollegoilta ja oppilailta), jotenkin koen, että ne kaikki ovat osa minua. Aika hassua, eikö?

Ja nyt näiden keskellä on taas hyvä hengittää!

Luettua Muistikuvia

Kuvia ja kirjoja

Päivä on räntäsateista kävellen tehtyä kauppareissua lukuun ottamatta kulunut kuvia tehden ja kirjeenvaihtoa asiakkaan kanssa käyden. Kuukkelin kuvauspäivän kuvasaalis on vaatinut tuunaamista aika lailla.

Samalla kirjaa kuunnellessa päivä humahtanut …

Anni Kytömäen ”Mirabilis” on vienyt ajatukset kauas kotityöhuoneesta. Huolimatta siitä, että järkälemäisen kirjan lukee Sanna Majuri (= lemppareitani) ja että kirja on historiallinen seikkailu ja luonnonsuojelua hienosti manifestoiva, ja kieli tavattoman kaunista, rikasta ja paikoin liki runollista – kuten Kytömäellä yleensä – ja että kirjaan kuitenkin upposin, ei se mielestäni ole lähellekään sen veroinen, mitä Kytömäen Margarita tai Kivitasku ovat. Varmasti valtavan taustatyön vaatinut kirja olisi mielestäni vaatinut vielä valtavasti myös tiivistämistä.

Toinen suurista ennakko-odotuksista huolimatta (tai juuri sen takia) pettymyksen aiheuttanut vastikään kuuntelemani kirja oli Melissa De Costan ”Toivoa versovat päivät”. Edellisen ”Suuren Romaanin” (Kaikki taivaan sini) jälkeen tämä oli aika ennalta-arvattava, vähän turhan ”pikkusievä” tai jotain. Ei missään tapauksessa huono, mutta …

Luettua

Kauppareissu ja tammikuun kuunnellut

Isälläni oli tapana usein – milloin missäkin yhteydessä todeta: ”ennemmin tai myöhemmin ihminen joutuu turvautumaan osuuskauppaan!” – Totta se on! Tänään iltapäivän huikean kauniissa, lempeässä pakkassäässä kävelin osuuskauppaan (= Prismaan) ja sieltähän kaipaamiani taroccoja löytyi!

Lenkillä sain kuunnellutksi loppuun Widholmin ”ajanvieteromaanin”.

Tammikuun 2025 kirjat

Katarina Widholm, Sydän täynnä kaipausta

Tammikuussa kuuntelemistani ehkä vaatimattomin. Eka osasta pidin enemmän. Turhan paksu opus, jossa liikaa paljon ”sopivia” sattumia ja kohtaamisia.

Markus Nummi, Käräjät *****

Nummi on minulle aiemmin tuntematon. En tiedä, onko ennen kirjoittanut mitään näin hyvää. Romaani isolla ärrällä. Historiallinen romaani. Lukijat Eeva Soivio ja Kristo Salminen erinomaiset, juuri sopivat, tähän kirjaan. Tykkäsin kovasti

Samuli Putro, Elämäni miehet

Ei ihan tavallinen tapa kirjoittaa omaelämäkertaa. Putron soolouran musiikista pidän, ja osaahan hän kirjoittaa proosaakin, kolumneja, artikkeleita, mutta kirjasta jäi vähän vaisu tuntu.

Gabrielle Zevin, Huomenna, huomenna ja huomenna

Kirja minulle tuntemattomasta maailmasta, tietokonepelien maailmasta. Silti jaksoin kuunnella.

Anna Soudakova, Haikara levittää siipensä *****

Tämä oli kolmas Soudakovan kirja, jonka kuuntelin. Kaikista olen tykännyt. Tästä eniten. Huolimatta siitä, että aihe on paikoin melkein ahdistava.

Heta Tuppurainen, Isäni, Rölli

Erilainen elämäkerta, oikeastaan kaksoiselämäkerta. Meidän perheessä Röllillä on ollut ihan erityinen sijansa, joten ehkä siksikin pidin tästä kovasti. Heta Tuppurainen osaa kirjoittaa – ja lukea!

Hannu Väisänen, Viisikko

Olen lukenut kaikki Hannu Väisäsen kirjat. Eikä tämäkään tuottanut pettymystä.

Helmet-kirjahaasteeseen nämäkin löysivät kohtansa.

Isovanhemmuus Luettua

Tyttöjen päivänä: ”Tiiätkö, mummi?”

Hieman tekisi mieleni kertoa viimeisen viikon levottomista öistä, yskäisten aamuöiden väsyneistä hetkistä, nukkumattomista öistä, puhumattomista päivistä, pantattujen flunssien kertymästä seurauksineen, mutta enpä tohdi. Edelleenkin on kyse flunssasta. Takana olevasta flunssasta. Tarkemmin ajatellen pikku juttu. Ja luulen, että taas olen oppinut jotain, ja edelleen olen kiitollinen, että tämäkin tuli juuri tähän väliin.

Tänään jo hyvinkin vain toipilas, tosin vähän nukkunut ja varsin käheä-ääninen. Mutta niin terve, että rohkenin jo pyöräilemään. Sitä riemun määrää kun reilun viikon tauon jälkeen uskalsin taas pyöräteille lähteä. Puoleltapäivin oli käsittämättömän lämmin (+14 C), joskin tuuli paikoin melkein infernaalinen. Mutta oli niiiiiin hyvä päästä vielä ajelemaan.

Samaisella lenkillä kuuntelin melkein loppuun Eva-Riitta Siitosen elämäkerran, tai koko hänen perheensä tarinan. Pitkästä aikaa elämäkerta joka kosketti, kosketti paljon. Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia. Nyt jo vanhan, mutta ehkä aina aika viisaan naisen, paljon eläneen ja kokeneen naisen lämminhenkinen, koskettava, empaattisuutta opettava, rakenteeltaan poikkeuksellinen elämäkerta, jossa ajatukset vanhemmuudesta, lasikattojen rikkomisesta, isovanhemmuudesta, empatiasta koskettivat.

Koskettivat niin, että kun viimeisiä rivejä kuuntelin autossa matkalla hakemaan muksuja Haukiputaalta, oli ennen heidän kohtaamistaan pysähdyttävä hetkeksi tienposkeen pyyhkimään kyyneleitä. .. Kirja ei ole nyyhkytarina, mutta kosketti paljon. Enkä olisi uskonut, että tämä, juuri tämä ihminen, saa minut näin vakuuttumaan, liikuttumaan, itkemään.

[Kuivasjärven joutsenperhe keskellä, löydätkö? – kovin kaukana olivat kuvattavaksi.]

Mutta itkut unohtui, kun sain kyytiin kaksi parasta. Koko matkan (n. 2o km) Eepi höpötti, kertoi, kysyi (ainakin 10, jollei 20 kertaa: ”Tiiätkö, mummi … ”) Mummihan ei tiennyt, mutta halusi kuulla.

Tyttöjen päivä on tänään. Juuri tänään pojantyttäressä tuntui olevan entistä enemmän voimaa. Eskarilainen halusi kirjoitella, piirtää numeroita, kokeilla uusia sanoja, hakea hyväksyntää. Entistä enemmän. Ehkä se oli vain minun mielessäni, mutta silti: tytöissä on tulevaisuus.

Syötiin porukalla lappuskaa välipalaksi, avattiin Helsingin tuliaisvaatteet (Vans ja yksisarviset olivat mieluisia – onneksi. Aina ei ole varmaa, että osaan ostaa sellaisia.). Piirreltiin, vaihdeltiin kuulumisia, tuntuja, kokemuksia ja katseltiin Järvenpään serkun kuvia, suunniteltiin tulevia, kunhan oltiin. Hyvä niin.

Viikonloppu on hyvällä alulla.