Showing: 1 - 25 of 25 RESULTS
Niitä näitä Puutarhahommia Ruoka ja viini Viini

Puutarhassa ja samppanjamaisteluissa

Kesäkukka-aamupäivä. Huvilan suursiivousiltapäivä. Samppanjanmaisteluiltapäivä. Siitepölyäihanhillittömästikokopäivä. Allergiaoireidenpäivä. Samppanjailta.

Joka vuosi päätän/päätämme laittaa edellistä vähemmän kesäkukkia. Tänä vuonna se taisi onnistua. Toki portinpielet ja parit ikkunanalukset (japaninkelloja), parit yhden ruusubegonian seinäkukat, molempiin valurautatolppiin verbenat ja lumihiutaleet.

Kun kesäkukat olivat purkeissaan, siirryn kasvimaan/yrttipenkkien puolelle; maankääntöhommia. Vähän mutta kuitenkin. Ja sitten Huvilaan ikkunat puhtaiksi, luuttuaminen lattiasta kattoon, ulko- ja sisäpuolelta. Vähän pipertämistä tuossa mutterissa on, mutta toisaalta, näkyy käden jälki. Kesäksi kaikki nyt siistinä ja kunnossa.

Ja alkuillasta samppanjamaistiaiset. Teemana Samppanjan eri tyylit.

Rotissööriys on viime aikoina ollut minulla aika vähäistä, mutta tänään kannatti osallistua. Magnum-samppanjoita maisteltiin, parin tunnin luennolla opittiin uutta. Hieman varauksellisesti suhtauduin vinkkiin, että tryffelipopcornit (!) ja samppanja ovat hyvä pari. Mutta onhan ennakkoluulottomasti sekin ehkä vielä joskus testattava.

Puutarhahommia

Pihalla uutta ja tuntematonta

Kunhan aamupäivän pyöräilyhaahuilulta palasin kotiin oli aika liittyä pihahommissa taas viikon viihtyneen Pehtoriin seuraan.

Mm. uudet pihalamput ovat olleet miehen to-do-listalla tällä viikolla. Eikä kahdeksan vanhan lampun vaihtaminen uusiin erilaisiin ihan pikkujuttu ollutkaan. Jokaiselle kun oli valettava pieni uusi betoninen tuki; ja ensin oli tietysti vanhat otettava pois.

Hommaa ei helpottanut se, että muutaman lampun paikka on  keskellä perennapenkkiä tai koristepensasta.  (esim. tämän postauksen kuvissa näkyy muutama vanha lamppu).

Nyt uudet valot ovat paikoillaan, ja odotellaan pimenevää iltaa, että nähtäisiin millainen valo ja miten näiden uusien lamppujen valo pihalle sopii. Laittelen viikonlopun aikana iltakuvia lampuista.

Minä hommailin enimmäkseen kesäkukkaruukkuja tyhjennellen ja pesten sekä takapihalla, yrttipenkkien parissa, – ja taas kerran päätin, että ensi vuonna aurinkogonkukkien lisäksi sinne tulee paljon muitakin kukkia, ja vastaisuudessa yrtit kasvattelen ruukuissa tai ostan kaupasta. Se, että ollaan nyt parina vuonna oltu alkukesästä – jolloin yrtit pitäisi istuttaa, varjella kylmältä, koulia – parikin viikkoa mökillä, on merkinnyt kasvukauden alussa ratkaisevaa poissaoloa menestyksellisen yrttiviljelyn kannalta. Se ja muutoinkin olen ollut aika piittaamaton… Noh, on sieltä tänäkin kesänä yrtit aika hyvin lähteneet.

Otsikkokuvassa olevia auringonkukkia katselin: liekkö nuo neljä viimeistä ehtivät kukkia ennen lumentuloa? Josko viikonlopuksi luvattu lämpö saisi ne avautumaan?

Sitten minulla on penkissä tällainen.

Ostin sen ihan pienen pienenä taimena, se oli minttujen joukossa, minusta se tuoksuikin mintulta, myyjä kuitenkin kertoi, että se on anis. Mutta ei tämä minusta anikselta näytä. Tosin siinä on aniksen ja mintun vihvahteita maussa. Eikä se (kai ?  😀 ) ole myrkyllinen, koska olen sillä parikin kertaa jälkkäreitä maustanut ja koristellut. Ja puutarhalla se oli muiden syötävien yrttien joukossa. Tietääkö joku, mikä tämä on? Se on tosi kaunis, noin 15 – 20-senttinen hentolehtinen yrtti.

Google Lens ehdottaa sekä lakritsiyrttiä että sarja/häntäparsaa, joka on huonekasvi! Vakaalla pohjalla tämä minun vuosikymmeniä jatkunut yrttiviljelyni!

Niitä näitä Puutarhahommia

Kotipihalla

Lähes koko päivä kotipihalla. Aamupäivällä parin tunnin pyörälenkillä mutta muutoin ihan pihalla.

Vähän puutarhurointia, kasvimaan kunnostusta, lakaisua. luutuamistakin ja kaiken kastelua kunnolla. Pehtoori leikkasi nurmen ja sitten oli hyvä iltapäiväauringossa syödä ja suunnitella tulevan viikon ohjelmaa.

Kesän toinen lomareissu tehdään kotimaassa: huomenna ajellaan Mänttään – ja perjantai-illaksi takaisin kotipihalle.  Kyllä täälläkin kelpaisi, mutta mukava on lähteäkin.

Läppäri ja kamera on jo pakattu, joten tervetuloa matkalle mukaan blogin välityksellä.

Ja vinkkejä matkan varrelle otetaan mielellään vastaan.

Niitä näitä Puutarhahommia

Kotipihalla hiljaa hyräillen

Aamusella mietin kovasti, lähtisinkö Turkansaareen vai sittenkin Iihin pyöräretkelle? Lyhyempi (melkein 50 km) vai pidempi (yli 60 km) kierros? Molempiin kun on tapana ainakin kerran kesässä tehdä lenkki.

Ensin oli kuitenkin  pestävä pyörä eilisen rankkasateessa pyöräilyn jäljiltä, päätin sitten samalla kastella kukat, ja vähän lakaista sisäpihalla, pyyhkiä ikkunalautoja – vielä on männyn keltaista vähän joka paikassa, mutta olipa  kesäaamussa mukava vähän touhuta pihallakin. Sitten Huvilaan nauttimaan päivän kakkoskupillinen kahvia, samalla vähän surffailua, postia, viestejä ja kirjeenvaihtoa. Ja kello olikin jo yksitoista!

Helposti totesin, että eihän minun mikään välttämättömyys ollut – hurjan hienosta kelistä huolimatta – lähteä mihinkään ´kaukomatkalle´ sykkelöimään. Ihan hyvin voin olla lähtemättä ollenkaan! Ja kylläpä se tuntui mukavalle: voin tehdä mitä haluan. Lähdin sitten kuitenkin… Mutta kuljin vain suunnilleen puolet siitä, mitä olin aikonut. Enkä edes minnekään uimaan mennyt, vaikka uikkarit satulalaukussa olivatkin. Tänään tämmöinen tuntui sopivalle. Kotipiha houkutti.

Laittelin meille rakuuna-, ranskankerma-, kesäkurpitsa-, punasipulibroileria. Rakuunaa on yrttipenkeissäni niin paljon, että on koettava keksiä erilaisia käyttötapoja. Tästä tuli hyvää. Kuullottelin vihanneksia öljytilkassa, ruskistin broilerfileet pannussa, sekoitin kaikki keskenään, sekaan vähän kanafondia ja ripaus suolaa. Helppoa ja hyvää. Ranskankerma takasi, ettei tullut liian kevyttä. Hyvää oli. Ensi kerralla yksi ruokallinen rakuunaa vaihtuu kahteen.

Söimme piazzalla – tänään kun ei satanut.

Takautumahuomatus: Tässä nyt näkyy hyvin, kuinka Pehtoorin keväällä maalaamat tuolit ovat kuin uudet.

Toinen juttu, josta keväällä kirjoittelin: maissinjyvistä iloa puutarhaan. Toukokuun alussa laitoin maissinjyviä multaan, ne versoivat ja lähtivät hyvään kasvuun, olivat ainakin 30-senttisiä, ja minusta jo sellaisina ihan riittäviä, mutta Kroatian matkan aikana ja viimeistään mökkireissun aikana ne kärsivät ylenpalttisesta vedestä, niitä kun en ollut siirtänyt sateelta suojaan ja kuitenkin ne oli ”kasteluvastaavien” listaan merkitty. Oma vika. Ei muuta kuin uusi yritys.  Nyt olen laittanut uudet pikkupurkilliset. Minusta ne olisivat kauniita juuri noin. Sopivia ainakin tällä viikolla. 🙂

Illansuussa vielä pari tuntia äänikirjan ja neuleen kanssa pihalla.

Oi, että kesä on! 🥰

 

 

Lappi Mökkielämää Puutarhahommia Valokuvaus

Kotiin kuitenkin hyvä palata

Nyt kun elämäntilanne on sellainen, että voi valita, onko kotona vai onko mökillä, kun voi melkein täysin oman maun mukaan olla mökillä neljä päivää tai kaksi viikkoa, kun siellä voi käydä esimerkiksi vain pääsiäisenä ja uutenavuonna, ehkä myös maaliskuussa, tai voi viettää siellä noin viisi, kuusi kertaa vuodessa viikon tai 10 päivää, siten, että lähes neljännes vuodesta kuluu Hangasojan rannalla, luulisi olevan hyvinkin helppoa vaihtaa maisemaa tuntureiden juurelta takaisin kaupunkielämään ihan noin vain. Niinhän sitä voisi ajatella. Mutta eihän se kyllä ihan niin mene.

Että oli tänään jotenkin vaikeaa lähteä kohti kotia. Tai siis helposti lähtö kävi: herättiin kuudelta ja seitsemältä oli auto pakattu, aamupurolla käyty, aamupuuro syöty, mökki asetettu ”off-tilaan” ja oltiin valmiita ajelemaan kotiin. Tuosta vaan. Jo Sodankylässä pystyin muodostamaan kokonaisia lauseita ihan ilman pienintäkään tupinaa siitä, että miksi ei sittenkin lähdetty vasta huomenna tai perjantaina.

Ja kaiken kukkuraksi, meidän ei ollut mikään pakko lähteä tänään. Ei töitä, ei vanhushuoltoa, ei kuvauskeikkoja, ei perhepäivähoitoa. Silti.

Ja kyllä huomiseksi on nyt sitten kuitenkin sovittu, että haen muksut jo aamusta äitinsä luota ja vietämme yhteisen kesälomapäivän! Tämä teki kotiinpaluun merkitykselliseksi ja huominen tuntuu hyvälle jo nyt. Ja lauantaina meillä on yhdet juhlat tai siis juhliin meno ja Tyär (sekä Vävy) tulevat Ouluun lauantaina.

Tänään oli hyvä tulla – ja ajoissa vielä – niin nyt on ehditty piha pestä paksusta männyn siitepölystä ja laittaa puutarhassa nurmet ja kukat kuntoon, jotta huomenna voidaan pelata ja olla ulkona lasten kanssa, kun kerran on lämminkin.

[Ilmakkiaavan kohdalla hetken pysähdys: löydä kuvasta kurki!   Jokaisella kokeneella kuvaajallahan, joka haluaa kuvata lintuja, on luonnollisesti laajakulmaobjektiivi kamerassa ja tele pakattuna jonnekin auton takaluukun perällä olevaan kameralaukkuun! On kuvassa se kurkikin, mutta kun ei ollut sitä teleä. mutta tuo suokin on kaunis, eikö? 😀 ]

Paluumatkalla maisema vihertyi kilometri kilometriltä ja voikukkien, kulleroiden (Simoon asti) ja koiranputkien koristamat pientareet olivat mukavia katsella. Ajeltiinpa Haaparannan kautta: haettiin juhannussillit, katkaherkkuja, keksejä, muksuille spessukarkkeja, kutunjuustoa ja Systemistä olennaisesti Suomen hintoja halvempia viinejä. Emme olleet suinkaan ainoat suomalaiset, neljällä kassalla jonoksi asti kesälomalaisia.

Mökkireissun kuvat ehdin jo siirtää muistikorteilta kotikoneelle: pitkästä aikaa todella paljon kuvia Saariselältä. Vielä varmaan niistä joitakin tänne ripottelen lähipäivinä. Pöytäkone ja kunnon näyttö sekä nopea nettiyhteys ovat kotona mökkieloa parempia, mikä on tietysti yksi mukava asia kotona.

Pehtoorikin on palannut valokuvausharrastuksen pariin. Hänhän se aikoinaan minutkin siihen johdatti. Ja nyt hän on erikoistunut yhteen teemaan: hän valokuvaa valokuvaajaa valokuvaamassa. Huoh! En ole järin innostunut tästä uudesta jutusta, mutta näitä kuvia on jo aika paljon. Tämä kuva on Ahopäänrinteiltä sunnuntaina, eikä valokuvaajan kuva tästä äpöstyksestä huolimatta ole edes kummoinen. 😀

Toissapäiväiseen postaukseen pyydettiin selitystä, joten laitanpa sen nyt tähän.

Kyse on kuvasta, jossa on pyörä, kelo ja hiihdon kieltävä liikennemerkki: kerroin, että se aina jaksaa hymyilyttää tai ainakin kummastuttaa. Miksikö?  No kun tuo merkki on sijoitettu varsin hassusti, ja näyttää siltä, että tuo latupohja (talvella latu) olisi kielletty hiihtäjiltä. Vaikka juuri siinä on yksi eniten hiihdetty pätkä Saariselän tuntureilla. Merkin oikea paikka olisi 10 metriä oikealle, josta lähtee vain kesäreitti, ei kunnostettua latua.

Kotipihalla kontrasti Lapin karuun kauneuteen suorastaan rävähti kun autotallin nurkalta astuin sisäpihalle: nyt se laajakulma oli tarpeen!

Koristeomenapuu kukoistaa kauniimpana kuin koskaan, mihin on syynsä sen oikealta puolelta kaadettujen kuusten. Kaksi okakuusta ovat pois varjostamasta, ja nyt omppupuu on hurjan hieno, minusta jotenkin majesteettinen.

Kyllä kotonakin on hyvä.

 

Isovanhemmuus Niitä näitä Puutarhahommia

Kakkukekkerit

Koskapa kronologinen asioiden esittäminen on ehdottomasti täysin yliarvostettua (toteaa historioitsija, jolla on vuosikymmeniä ollut aivan eri käsitys tästä asiasta) aloitan postauksen tällä kuvalla.

Siihen kiteytyy tämän päivän olennaisin sisältö.

Tänään on meillä vietetty Apsun (myöhästyneitä) 8-vuotissynttäreitä. Kakussa ei (tänä vuonna) ollut mitään sankarihahmon kuvaa (Spiderman, Marvel tai ryhmä Hau tms. mitä näitä nyt on ollutkaan) vaan hedelmiä, mansikoita – ja kynttilät!

Niistä poika oli puhunut jo aika päiviä sitten, ja olin ne hommannut jo ajoissa. Ja hän oli tyytyväinen kynttilöistä. Ja mansikoista, mintunlehtiäkin maistoi. Lautasliinalleen ne kaikki – tapansa mukaan hyvin järjestelmällisesti – järjesteli. Minusta tämä on mahdottoman hieno installaatio. 😀

Pilvibongarin oli pysähdyttävä toviksi: kerta kaikkiaan näytti siltä kuin tuo cumulus putoaisi jokisuistoon hetkenä minä hyvänsä. … Ei pudonnut. Jatkoin matkaa ja kohteena kauppakeskuksesn lelukauppa: mitä ihmettä Apsulle lahjaksi? Olin ajatellut löytäväni Splitistä tai lentokentän liikkeistä jotain mukavaa pientä, mutta mitään ei ollut tähän aamuun mennessä hankittuna, joten lelukauppaan. Jonkin pelin ajattelin ostavani kun ei muutakaan tullut mieleen, eikä poika ollut esittänyt mitään toiveita. Mikroskooppihan se olikin sitten ostokseni! Aika täpinöissään oli poika: yrttipenkistä löydettiin kastemato, pyydystettiin muurahaisia ja tapettiin hämähäkkejä – ihan vaan tutkimuksellisista syistä.

Aamupäivällä ennen pyöräily/ostosreissua tein toiveiden mukaisen (lohta, hunajamelonisalaatti, perunamuusia) sapuskan mahdollisimman valmiiksi, täydentäen aikuisille tsatsikilla ja marinoiduilla kesäkurpitsoilla etc.

Ruokapöydässä ei lippis päässä istuta muuten kuin nettikuvausta varten, – semminkin kun se on uusi. Ekaluokkalainen on nyt tokaluokkalainen, joka ei oikeastaan ollut kovin iloinen kesäloman alusta. On tykännyt koulua käydä, – siellä on tekemistä ja kavereita.

Juhlavieraiden lähdettyä sain kesäkukkaistutukset tehtyä loppuun. Tänä vuonna en laittanutkaan pelakuita portinpieliin ja ikkunalaudoille vaan monen vuoden tauon jälkeen japaninkelloja, – ovat vielä helppohoitoisempia. Ja halvempiakin. Eivät ole niin näyttäviä, mutta nyt tuntui olevan niiden aika. Lisäksi muutama valkoinen surffiina ja ruusubegoniat seinäruukkuihin. Siinäpä ne.

Kesää siis hienokseltaan havaittavissa.

Puutarhahommia

Vanhus pihahommissa

Koronarokete n:o 5

Rokottaja kysyi, olenko jo ja kuinka monta kertaa koronan sairastanut, ja kun kerroin, että en ole sairastanut, hän kysyi, olenko testannut kertaakaan, ”ettei ole mennyt ohi huomaamatta”. Olen testannut, todellakin olen.

Silloin ensimmäisen aallon aikana kävin virallisessakin testauksessa kahdesti, kun olin altistunut ja jotain häivähdystä muka kurkussa tuntui. Negatiivinen, molemmilla kerroilla. Silloin oli kyllä monia muita syitä kurjaan ja sairaaseen oloon kuin korona.

Äidin viimeisen vuoden aikana pitkällä sairaalajaksolla ja sitten hoivakodissa kävin luonaan suunnilleen kolmisen kertaa viikossa ja joka kerta tein testin. Muutamat muutkin tapaamiset ovat saaneet tekemään varavaratestin. Ja kun Juniori, avokkinsa, muksunsa (Eevis kahdestikin) sairastuivat koronaan, testasin. Ja joka kerta kun on ollut vähänkään mitään nuhaista oloa, ja nyt kun muutama viikko sitten alkoi merkillinen ”öinen yskä”, jonka seurauksena edelleen ääni varsin käheä, viime viikolla muutaman päivän olin ihan äänetön, mutta ei mitään muuta oiretta, olen testannut. Mutta ei: en ole sairastanut. Eikä mitään hinkua kokea sitä vieläkään.

Joten niinpä varasin hyvissä ajoin rokotuksen eiliselle. Eilen kun oli eka päivä, jolloin minulla oli mahdollisuus saada viides rokote. Ja kun ollaan lähdössä reissuun, niin siksikin. Ei Kroatiaan rokotetta vaadita, mutta varuilta nyt halusin. Sitä paitsi tautia on ainakin Oulussa tosi paljon taas liikkeellä. Niin kertoi se rokottaja-sairaanhoitajakin. Ja vielä ihmetteli, etten ole sairastanut.

Mutta rokotteen saaminen oli konkreettinen osoitus siitä, että kuulun nyt vanhusväestöön!!

Tämähän se on väestötieteessä käytetty ikäjakauma

 

Onhan 65 vuotta ollut ”perinteinen” vanhuuseläkkeen raja, minulla se tosin oli jo vuosi sitten, siis 64-vuotiaana. BTW: pian vuoden minulla on ollut aikeena tehdä  postaus otsikolla ”Eläkeläisen identiteetti”, mutta enpä ole saanut sitä aikaiseksi saatikka postatuksi. Mutta tulossa on. 😀 En kyllä tiedä, onko siinä nyt mitään odotettavaa. 😀

Pihahommia 

Joka tapauksessa rokotteen sain eilen, ja kun tälläkään kertaa ei tullut muuta oiretta kuin pieni kosketusarkuus käsivarressa, olen huoletta ollut pihahommissa koko päivän. Huvilankin kuurnasin, ikkunanpesun ulkoa jätin huomiselle. Talon ja Festan ikkunat Pehtoori pesi jo viime viikolla: Uleåborgin illallinen on tienattu. 🙂

Näiden rautaisten tuolien putsaaminen lehtivihreästä ja ties mistä oli aikamoinen jynssäysopetaatio, mutta nyt hyvä mieli, kun ovat puhtaita.

Vaikka tässä jokunen tunti kuluikin, oli homma aika pieni verrattuna siihen, mitä Pehtoori teki sisäpihan = piazzan vanhoille isoille tuoleille. Niitä on kuusi käsinojallista tuolia, jotka olivat jo kovin kulahtaneet, maali murentunut ja kulunut aika pahasti.

Vappuviikolla tein (huomaamattani) sen, mitä esimieheni teki minulle usein töissä. Hän tuli huoneeseeni tai kun oltiin kahvilla esitteli jonkun asian, homman, projektin tai tehtävän –  joskus isomman, joskus pikkujutun – ja pohti ääneen, että ”mitähän me tämän kanssa oikein tehtäisiin”. Sitten suunniteltiin tai itsekseni selvitin, miten minä sen teen. 🙂 Ja kyllä hän sitten muisti kiittää ja eikä kovinkaan usein todennut, että ”hyvinhän me se tehtiin”. 🙂

Kyllä me Pehtoorin kanssa yhdessä pohdittiin, mitä tuoleille voisi tehdä, kannattaako tehdä, raskittaisiko ostaa uudet vai mitä? – Ja niinpä kahden tuolin päivävauhdilla ukkeli rappasi vanhat pinnoitteet pois, otti maaliasiantuntijoilta selvää, mitä ja miten kannattaa tehdä, maalasi tuolit ja nyt ovat kuin uudet. En yritäkkään väittää, että me tehtiin.

Niitä näitä Puutarhahommia

Kevättä pyöräteillä ja puutarhassa

Touhutessa hätisteltiin rusakoita, jotka selvästi jo odottelevat salaattipenkin vihertämistä. Voi kyllä olla, etten edes salaattia tänä vuonna laita. Hankkikoot elukat salaattinsa muualta, mie haen kaupasta.

Talven aikana eivät ole onneksi tuhoja tehneet. Tammi ja omppupuut, rodot ja perennat näyttävät olevan hengissä ja terveitä. Kaikki havupuut ja pensaat (kitukataja, sembrat, japaninmarjakuusi, vuorimännyt) ovat selvinneet poikkeuksellisen hyvin, ei mitään ruskeaa leikattavaa. Kesäkukat taidan laittaa vasta meidän reissun jälkeen, toukokuun lopussa. Ehkä.

Historiaa Niitä näitä Puutarhahommia Reseptit Ruoka ja viini

Puita, perunoita ja bestsellereitä

Rauhallinen, tekevä torstaiarki täällä tänään.

Kuvahommia melkein koko päivän, mutta sen verran kuitenkin olin maantien päällä, että oli hyvinkin tarve lämpimälle ruoalle. Ja Pehtoori, ulkotyöläinen, nyt ainakin oli nälissään. Täällä meidän kujalla on menossa varsinaiset harvennushankkuut. Pehtoori sen oikeastaan aloitti, kun tilasi puunkaatajamiehet tontillemme: toissapäivänä lähti kaksi kuusta autotallin takaa ja sitten iso, jo lahoamisuhan alla oleva valtava sembramänty takapihalta. Ja koivujen harvennusta jo suunnittelivat. Ja sitten sekä vastapäisestä että viereisestä naapuristamme on nyt tilattu samat puunkaatoammattilaiset hommiin. Avaraksi käy maisema Rantapellossa. Ja lehdettömäksi: monia peräkärryllisiä lehtisäkkejä on lähtenyt Ruskoon… Puutarhuri oli siis nälissään.

Niinpä tein sienisalaattia (Hangasojan haaparouskut), vihersalaattia ja vuoallisen perunagratiinia, Pehtoorille vielä tuoremakkaraa samalla uunin lämmityksellä.

Perunavuoka on melkein klassikko meidän keittiössä. Muistaakseni ohjeen toi L., joka on jo parikymmentä vuotta asunut Turussa. Ohje on myös LappItaliassa, mutta kirjoittelenpa sen nyt tähänkin. Esim. syksyisten pataruokien oheen oikein hyvä lisuke.

Vuohenjuusto-perunagratiini

1 kg jauhoisia perunoita
3 dl ranskankermaa
200 g vuohenjuustoa
suolaa
mustapippurirouhetta
nokare voita

Voitele uunivuoka ja lämmitä uuni 175 asteeseen.
Kuori ja viipaloi perunat. Leikkaa myös
vuohenjuusto viipaleiksi. Lado puolet perunoista
vuokaan, ripottele suolaa ja pippuria perunoille,
ja kaada noin puolet ranskankermasta perunoiden
päälle. Levitä vuohenjuustoviipaleet ja niiden
päälle loput perunat, suolaa, mustapippuria
ja loput ranskankermat. Laita vuoka uuniin noin
1½ tunniksi. Anna gratiinin vetäytyä kymmenisen
minuuttia ennen tarjolle asettamista.

 

* * * * * *

Viime viikolla tuli taas, kylläkin pitkästä aikaa, yksi kysely, että olisiko minulla myydä kirjoittamaani Oulun onnikkaliikenteen historiaa… Mutta eihän sitä ole ollut pitkään aikaan, ei moneen vuosikymmeneen, – kirja ilmestyi jo vuonna 1987. Mutta vilkaisinpa Antikvaarista, josta tänään tuli ilmoitus heidän hakujärjestelmänsä uudistuksesta, olisiko siellä nyt myynnissä tätä bestselleriä.

Kirjasta otettiin aikoinaan 800 kappaleen painos, josta isäni osti ja jakoi varmaan neljänneksen ympäri Suomea, mutta silti kirjaa kysellään vuodesta toiseen, eikä sitä juuri ole divareissa ollut. Mutta nyt oli. Useampikin kappale, ja edelleen suunnilleen samaan hintaan kuin uutena, paitsi että signeeraamani kappale on ihan hintava!!

Näytti siellä olevan muutakin tuotantoani (ks. täällä), mutta ei esim. LappItaliaa, jota myös edelleen kysellään. Perheen kans pohdittiin, että pitäisköhän ottaa uusintapainos tuosta onnikkahistoriasta ja ryhtyä myymään signeerattuja. Tienaisi enemmän kuin Saariselkä-kalentereilla. 😀

Puutarhahommia

Lehtivihreää ja muita värejä

Olen antanut itselleni jokunen vuosi, vai jo vuosikymmen, sitten opettaa, että ruskan väriloisto ei johdu siitä, että kasvien lehdet muuttaisivat väriä, vaan värit tulevat esiin kun lehtivihreä ilmojen viiletessä, talven tullessa hupenee. Kesällä puiden lehdissä on niin paljon lehtivihreää, että ne vain näyttävät vihreiltä! Tämä on se hyvin yksinkertaistettu versio, joka minullekin meni perille. (Esim. Retkipaikassa on asia selitetty perusteellisemmin ja asiantuntevammin.

Kerrottiinkohan koulussa bioskan tunnilla ruskan värien synnystä? – No jos, niin ei ole minulla mennyt perille, olen ollut muissa maailmoissa, en ole ollut kiinnostunut, enkä ainakaan todennut asiaa niin, että olisi jäänyt mieleen. Niinpä vasta nyt, kun viinikerhossamme on enemmän kuin puolet jäsenistä (5/9) on biologeja, jotka ovat opettaneet minulle tämän ja monta muuta asiaa luonnosta, olen oppinut tämänkin asian. Retkipaikassa on asia selitetty perusteellisemmin ja asiantuntevammin.

Tänään ”lehtivihreäkato” ihastutti niin paljon, niin paljon! Aamupäivän myrskyisän sateen jälkeen taivas selkeni, ja iltapäivällä pyöräillessä huomasin moneen kertaan ihastelevani ääneen keltaista maisemaa, punaisia pihlajia, ihan uudenlaisiksi muuttuneita kadunvarsia, pihapiirejä ja puistoja. Kirkas, kuulas sää, ja lämminkin. Melkein fyysisenä tuntui ilo kauneudesta, raikkaudesta, liikkumisen ilosta.

Pehtoorilla on ollut myös hyvinkin fyysinen kokemus keltaisista lehdistä: 10 säkillistä lehtiä on jo haravoinut. Niinpä tässä yhtenä päivänä jo suunnittelimme, että takapihan kymmenen koivun rivistöstä voisi joka toisen jo poistaa.

Lähes kaikki kesäkukat on jo aikoja sitten poistettu pihalta, Pehtoori on hommannut kanervia, minä callunoita ja sitten on ne meidän tädykkeet! Ne, jotka ostin kv-markkinoilta elokuun puolivälissä ja jotka käytimme mökilläkin. 🙂 Laitettiin ruukut auton takalattialle mennessä ja ajatuksena oli, että mökiltä lähtiessa sitten pannaan kompostiin, mutta kun olivatkin edelleen ihan hyviä, tuotiinkin takaisin Ouluun. Ja niihin tulee uusia kukkia koko ajan!

Niitä näitä Puutarhahommia

Kotipihalla pieniä puuhia

Aamupäivän parin tunnin pyörälenkkiä lukuunottamatta koko päivä kotipihassa. Joka on varsin vihreä tällä hetkellä.

Pihalla voi lukea, putsata yrttipenkkejä, laittaa ruokaa ja syödä, torkahtaa, viesteillä, neuloa, bujoilla, suunnitella ”rapukestejä”, kuvailla – sellainen harrastuspäivä tänään.

Oliivipuuni on ollut kesän pihalla ja se voi hyvin, pidän siitä paljon – mistähän löytäisin sille viileän, valoisan talvehtimispaikan? – Autotallin pienen ikkunan viereen? – Ehkä. Olisi mahtavaa saada se selviämään talven yli, ja jatkamaan elämää meillä ensi vuonnakin.

Liljapenkki on nyt aika vaikuttavan näköinen.

Työkavereilta melkein 20 vuotta sitten saatu väitöslahja, ”kitukataja”, alkaa nyt vasta näyttää vähän kituaalta, tähän asti se on sitkeästi pienestä taimesta vuosi vuodelta levinnyt tasaisesti peittäen allaan olevan kiven.

Ystäviltä saatu pienen pieni Tamminen on muutamassa vuodessa kasvanut melkein yli ”leikkikehän” (rusakoilta on suojattava). Pian se jo seisoo niinkuin Tuomas, eiku tammi. 🙂

Eiliseen vielä palatakseni…

Eilen ihmettelimme ja ihastelimme, sekä vähän kyllä keskenään naureskelimmekin (sori Eevis) Eeviksen ”pottukoivu”-hämmästelyä, ja tänään piti vielä oikein kuvata ne koivussa kasvavat perunat! Kun katselee Eeviksen korkeudelta ja paljon kauempaa kuin tämä telellä otettu kuva, niin ei ihme, että Eevi totesi ihmeissään: ”Tuolla kasvaa perunoita”!

Itse asiassa poikkeuksellisen tarkasti havaittu. Kun vielä ottaa huomioon, että puolituntia aiemmin oli katseltu omenapuuta ja etsitty sieltä omenoita, niin konteksti havainnolle siitä, että puissa kasvaa syötävää, ei ole ollenkaan huono. Joten ei ollut aikuisilla mitään syytä naureskella pienen havainnolle. Pitää ens kerralla kehua ja kiitellä Eeviä hyvästä hoksauksesta.

Taas kerran näkökulman vaihto sekä katselu- ja kuvakulman tarkistaminen auttaa näkemään asiat paremmin ja ymmärtämään toisen mielipidettä.

Bloggailu Niitä näitä Puutarhahommia

Puutarhahommia

Puutarhapäivä

Aamupäivällä Pehtoorin kanssa ajelimme Säynäjäahon puutarhalle: peräkärryllinen kukkia (kosmoskukat piazzan ”altaisiin” ja calliope-pelakuut portinpieliin ja ikkunoiden alle ja vähän muita. Hyvin vähän muita, vähemmän kuin koskaan ennen. Kerrankin maltoin. Ja sitten tietysti jokunen säkillinen multaa.

Kauppareissu vielä lisäksi ja sitten lähdin pyöräilemään ensimmäisenä kesäpäivänä. Niin lämmintä ja kesäistä. Viimeinen mutka Hietasaaren ja Aleniuksen puutarhan kautta. Hain kuuden yrtin (timjami, rosmariini, persilja, basilika, salvian ja rakuunan taimet. Taimet puutarhalta koska tänä vuonna en ole mitään esikasvatuksia itse tehnyt. Sipulit, tillit ja herneet istuttelin nekin tänään suoraan maahan. Myös kaikki kesäkukat on nyt jo purkeissaan ja paikoillaan. On niin mukava kun on aikaa…

Arvonta! 

Lauantaina kyselin, tietääkö kukaan, mikä on etäisesti viululta näyttävä soitin? – Ja kolme aika hyvää arvausta tulikin: kampiliira, viola da gamba tai avainviulu (eli nyckelharpa). Ja sehän se: avainviulu! Satu tiesi/arvasi oikein.

Avainviulu (ruots. nyckelharpa) on vanha ruotsalainen jousisoitin. Siinä on yleensä 16 kieltä. Niistä neljää soitetaan ja muut ovat resonanssikieliä. Soittimessa on tyypillisesti kolmessa rivissä kaikkiaan 37 puista avainta, mutta sitä tehdään myös nelirivisenä. Avainviulua voi luonnehtia perinteisen viulun ja kampiliiran välimuodoksi.

(Wikipedia)

Avainviulu on Ruotsin kansallissoitin, joka puhdasoppisuuden aikana ja jälkimainingeissa melkein hävitettiin ”sukupuuttoon”, mutta 1800-luvun lopulta lähtien on taas tullut suosituksi ja soinut.

Youtubesta linkkaan tähän pari klippiä: Bachia ja polskaa. Noista näkee miten viulua soitetaan ja miten jännä resonoiva ääri soittimesta lähtee.

Lauantain ´kevätjuhlassa´ eli kotikaronkassa oli oululainen Erja Pätsi soittamassa: hän soitti enimmäkseen pelimannimusiikkia, vanhoja kansanlauluja, polskaa, ja jotain joka vei ajatukset Ruotsin maaseudulle, Taalainmaan aamuihin, jonnekin menneeseen, aurinkoiseen. Tykkäsin kovasti.

Kaikki kolme tähän arvontaan osallistunutta (AK, Kati ja Satu) ovat (muistaakseni) voittaneet jossain kilpailussa ennenkin, – ainakin minulla on kaikkien osoitteet tallennettuina, vaikka ketään en ”livenä” ole koskaan tavannutkaan. Kun tänään ei ole ollut pieniä käytettäväksi virallisina arvonnan suorittajina, niin Pehtoori sai toimia ”onnettarena”. Ja voittaja on: Satu!

Palkintokirja on rotissööriystäväni Jarmo Pitkäsen kirja ”Makuja ja muotoja.” Kun pian puolenkymmentä vuotta sitten kävimme Studioravintola Tundrassa Kuusamossa, ostin itselleni tuon kauniin, melkein taidekirjan, ja samalla varalle yhden, että viedään joskus ruokafriikeille ystäville tuliaisiksi… Ja ylimääräinen kirja on unohtunut hyllyyn ja se tuli vastaan tässä kevään kirjahyllyn siistimisoperaatiossa. Silloin päätin, että tämäpä hyvä arpajaispalkinto blogissa! Onneksi olkoon, Satu ja kiitokset AK ja Kati osallistumisesta!

Puutarhahommia Reseptit Ruoka ja viini

Erilainen ”kesäkeitto” ja hellehommia

Soosin Ramenliemi purkki on ollut jääkaapissa koko kesän. Nyt oli just sopiva päivä eka kertaa ikinä tehdä ”aito” japanilainen nuudelikeitto, ramen-keitto. Soosin nettisivuilla on parikin ramen-keitto-reseptiä, joita soveltelin. Tein niistä raaka-aineista, mitä olin muistanut/sattunut kaupasta hankkimaan.

Ramen-keittoa kesällä

250 g broilersuikaleita
1 pkt ruskeita herkkusieniä
1 purjo
2 kananmunaa
1 punainen chili
korianteria
soijaa
umamia

ramennuudeleita

1 l:n prk Soosin Ramenlientä (käytin vain puolet ja pakastin loput)

Paista broilersuikaleet rypsiöljyssä, mausta soijalla ja umamilla.
Keitä kananmunat, kuori ja puolita.
Viipaloi ja paista rypsiöljyssä ruskeat herkkusienet,
suikaloitu purjo ja puolet chilistä. Mausta suolalla ja soijalla.
Keitä nuudelit. Lisää ripaus suolaa.
Kuumenna liemi.

Lisää liemeen broiler, purjo, herkkusienet.
Asettele kulhon pohjalle ramen-nuudelit, päälle liemi tykötarpeineen,
ja lopuksi kananmuna, chiliviipaleet ja korianteri.

Ymmärtääkseni tämä oikeaoppisesti syödään käyttäen puikkoja, ja liemi ryystetään – kuuluvasti kuten japanilaisiin hyviin pöytätapoihin kuuluu – kulhosta. Me nautimme ihan lusikoiden. 🙂 Varmasti teen toistekin.

Kotipihalla muutenkin kuin syöden. Aamupäivällä siivoilin vähän pihanurkkia, kukkapurkkeja, yrttipenkkejä, Huvilaa.

Ei ollut ollenkaan hyvä idea jättää lenkki iltapäiväksi: varsinkaan kun sillä reissulla oli ajeltava myös keskustan läpi. Olipa kanssakulkijoilla vauhtia ja siten kaikille vaarallisia tilanteita. Viikonlopun Qstockin takia pyöräteitä on suljettu, patosilta on muuten remontissa, joten kevytliikenne pakkaantuu Pikisaaren ja Hietasaaren reitille ja päivän helteessä kulkijoita oli ihan mahdottomasti. Ja viikon Oulunkin katukuvassa ovat olleet vuokrattavat Lime-sähköpotkulaudat. Melekosta on meno!

Ilta onkin sitten mennyt turvallisesti koneella kuvia editoidessa. Dead-line ensimmäiselle isolle kuvapaketille on ylihuomenna. …

Niitä näitä Puutarhahommia

Purot ja porot jäivät taas

Mökkipihassa heippasimme yhdeksän aikoihin. Ensin lähtivät ystävät ajelemaan Sodankylän ja Kemijärven kautta omalle mökilleen Livolle, ja tunteroisen päästä me starttasimme kohti kotia.

Kymmenen päivän pitkä mökkireissu, aika kevättalvesta kevään kautta kesään kymmenessä päivässä, tuntui aika pitkältä tai paremmimkin täyteläiseltä, monia erilaisia päiviä, paljon tekemisiä, näkemisiä. Toisaalta – taas kerran – nopeasti kului aika. Mutta nyt ei tuntunut pahalta lähteä, oli saatu kuitenkin olla, mikä ei ollut mitenkään itsestään selvää, ja Oulun kesään oli hyvä ja tarpeellistakin tulla.

Tavarat purettuani ja tehtyäni meille sapuskan lähdin pyörälenkille: sellainen ”löysät pois”, napakka parikymmentä kilsaa, ja tietysti ensimmäiseksi merenrantaan tuntureiden jälkeen: joku merkillinen tapani ottaa kotikaupunki taas omaksi. Vähän kuin varmistelen, että onhan täälläkin tärkeitä paikkoja, joissa liikkua ja rauhoittua.

Palattuani liityin Pehtoorin seuraksi pihahommiin. Kaikki pinnat, ikkunalaudat, terassit, pöydät, tuolit, kaikki keltaisena. Männyn siitepölykerros on paksu! Ja sääskiä ihan sairaan paljon. Ei puhettakaan että olisi voinut istahtaa ilta-aurinkoon.

Puutarhahommia

Puutarhahommia

Minun omat kukkataimien kasvatukset ovat vielä aika lailla vaiheessa.

Ei vielä varsinaista kukkien väriloistoa pihapiirissä. 🙂

 

Noh, se ei ollut (ainoa) syy miksi tänään iltapäivällä ajelimme peräkärry auton perässä puutarhalle. Viikonlopun ruuhkien mentyä oli hyvä tänään Säynäjäaholta hakea perinteiset Callo-Pe -pelakuut ja ruusubegoniat. Surffiinoiden tilalle otin japaninkelloja, pitkästä aikaa. Ja ihan uutena yksi inkalilja.

 Sääkukka (tähtisilmä) on mukava piristys piazzan pyödällä. Minulla on ollut se jo monena vuonna, ja hyvin se kestää ja kukkii.

Istuttelinkin jo ruukkuihin kaikki – poikkeuksellisen aikaisin ja poikkeuksellisen vähän. Koetan olla käymättä puutarhalla toiste. 🙂  Jos tämän kesän malttaisin pysyä jonkilaisessa kohtuudessa kesäkukkien kanssa. Pehtoorilla on vielä piazzalla oma penkki, johon laittelee kosmoskukat myöhemmin – nekin kyllä jo hankittiin.

Aika lailla muutakin olen saanut aikaseksi tänään, mistä tietysti hyvä olo. 🙂

Oulu Puutarhahommia

Ruusuja ja ruokaa

Aamun pilvinen, sateen uhkainen taivas viivytti pyörälenkille lähtöä, mutta tulipahan touhuttua vähän perusteellisemmin imurin ja luutujen kanssa, ja lisäksi puutarhassa kukkia ja yrttipenkkiä kohenneltua.

Ja merkittävän pitkän ajan uurastin tomaattisadon parissa. 😀 Sadonkorjuu on jatkunut jo pari viikkoa. Kahdesta korista on ollut poimittavissa noin kuusi tomaattia joka toinen päivä. Jotta ihan omavaraisia tomaattien suhteen meidän kahden hengen ruokataloudessa ollaan.

Hyviä ne on. En silti ole ihan varma, laitanko ensi kesänä. Ehkä yhden amppelin laitan. Alkukesästä nämä vaativat kylmältä varjelua (yöksi lämpimään, päivällä aurinkoiselta pihan puolelta toiselle), ja sittemmin liki päivittäistä kastelua, joten kesäkuun mökkireissulla korit oli roudattava mukana. Mutta onhan noi kivan näköisiä.

Pyörälenkin lopuksi ajoin Ainolan puistoon ”lounaalle”. Olin tiukkana, enkä mennyt jätskikitskalle, vaan kahvila Kiikkuun ja tilasin jääkahvin. Että vähän kevyempi lounas … 😀 😀

Lounaan lisäksi Kiikkusaaren ruusutarha oli luonnollisesti käytävä taas ihailemassa. Nyt se oli huumaavan tuoksuinen, runsas, kaunis, kukkiva – ja kuvattava.

Suosikkini ”Aspirin Rose” oli ihan villiintynyt kukkimaan. Sitä kuvasin paljon, taitaapa joku otoksista päätyä kortiksi asti.

”Pastella”-ruusu on ”erilaisesti” kerrannainen. Tykkään siitäkin livenä kovasti.

Keltaisen ruusun nimi on ”My Girl”.

Iltapäivällä ihan helteiseksi käynyt sää houkutti lähtemään ulos syömään. Semminkin kun nyt vähän tuntuu, että mahdollisesti ravintolassa käynnit voivat tässä piakkoin taas hiipua … Ajeltiin Sokeri-Jussiin, ja sen kauniilla terassilla söimme hyvät lehtipihvit ja salaatin. Jälkkäriä oli sitten kotona, sillä päivällä leipaisin korvapuusteja ja mustikkapiirakkaa.

Ruokaa, silmänruokaa, lämpöä ja liikkumista – niistä oli tämä päivä tehty.

Puutarhahommia Ravintolat

Kesäisiä touhuja

Kunhan Aleniuksen puutarha aamulla avautui, kävin sieltä hakemassa muratin. Mäntästä ostamani pyöräkukkakori tarvitsi jotain ”kannettavaa”.

Tämän kuvan lisäksi olen luvannut joskus aikoja sitten laittaa kuvia vihdoin valmiiksi tulleesta vierashuoneesta/studiosta/tyttären entisestä huoneesta, jota olen hyvin verkkaisesti uudistanut ja sisustanut. Nyt se alkaa vihdoin olla valmis, … hyvä niin, sillä Tyär tulee kotikotiin lauantaina. Viimeksi on nähty loppiaisen tienoilla.

Puutarhassa tänään pientä siistimistä, ja nyt kun yrttipenkit jo rehottavat, oli aika tehdä pakastimeen loppukesän grilliherkuille maustevoita. Yrttejä, voita, worschester-kastiketta, tomaatteja, soijaa, sardellia, ainakin 20 eri ainesta ja nyt on pakkasesta helppo lisätä makunappi pihvin tai kasvisvartaan päälle.

Timjami on jo ryhtynyt kukkimaan, valkosipulit retkottavat yli äyräiden, rosmariini, ruohosipuli, salvia, persilja, tilli, minttu,  —  lipstikka, raparperi, laventeli, kurkkuyrtti, auringonkukat — mitä näitä nyt onkaan…

Iltapäivän lopulla poljin vielä kaupunkiin; systerin kanssa ruokatreffit Fuckhassa. Combo-ateriaan valitsin tällä kertaa katkarapukeiton. Ja sitä en enää vaihda. Se oli todella mausteista, makoisaa, sopivan tulista.

Hyvin syötyä ja kuulumiset vaihdettua päätimme vielä mennä patiolle. Aikeena se on ollut pitkään, mutta tänään sen teimme. Torin rannassa olevan Keltaisen Aitan aurinkoisiin pöytiin mahtui vielä. Meille molemmille toinen tai kolmas kerta ikinä ko. paikassa. Tunteroisen ja Aperol Spritzin aikana torin laidan kuppilat ja ravintolat täyttyivät ja Oulussakin tuntui olevan taas kesä.

Liikkuminen Puutarhahommia

Pienet hetket on tärkeitä

Tähän lasilliseen, ja juuri sen nauttimisen aikana tulleeseen viestiin, kiteytyi tämän hyvän päivän hyvä mieli. Kuinka hyvä viesti se olikaan, kuinka se tekikään hyvää. Hieman yllättävältä taholta, niin hyvä mieli tuli. Se kantaa ja kannattalee pitkään…

Ja hyvä päivä tänään on muutenkin ollut. Kätevä emäntä jatkoi eilisiä ompeluja, ja vanha kunnon Singeri särkyi: jee, ei voi enää ommella! (joku toinen olisi ajatellut ehkä toisin. 😉 mutta minulle helpotus. 😉  ) . Sitten pyörän perusteellinen pesu, pyykkihommia ja silitystä, sen sellaista.

Ja sitten pitkä, tämän kauden pisin pyörälenkki. Kuinka olikaan mukava kun vielä löysin uusia ajelemattomia pätkiä (Hiukkavaaran takana), samettista asfalttia, tuulettomia taipaleita, tänään jo lämpöäkin. Eikä reitillä juuri ”tukkijoitakaan” = esim. kolme rinnakkain kulkijaa tai kaksikin turvavälien kanssa koko kevyen liikenteen väylän tukkijaa tai koiran/koirien pissattajaa (flexi-hihnat venytetty sinne ja tänne yli pyörätien aiheuttaen oikeasti vaaratilanteita sekä koirille, ulkoiluttajille että pyöräilijöille), tottumattomia sauvakävelijöitä, joiden huitominen on sykähdyttävää.. Mutta siis, tänään varsinkin menomatkalla vähän liikkujia, ilo kulkea, polkea, hengittää, kuunnella, liikkua. Ja aika lämminkin oli.

Kotosalla istahdimme Pehtoorin (omalta lenkiltään palanneen) kanssa pihalle, tovi huiluilailua, sitten sapuskaa, ja aika siirtyä istutushommiin. Nyt on melkein kaikki kesäkukat astioissa, yrttejä en vielä rohjennut maahan laittaa… Ja  illansuussa toviksi huoahtamaan; kirjan ja kutimen kanssa Huvilaan. Lasillinen ja kesän odotus. Ja sitten se viesti. Vähän on paljon. Sanoilla on vaikutusta! Muistetaanpa se.

Puutarhahommia

Ulkoilmassa

Puolelta päivin kahvitauko Haukiputaan kirkon portailla, ja sitten myötätuulessa paluu kotipihalle.

Liityin (vihdoin) Pehtoorin puutarhajoukkoihin (1+1), ja iltapäivä kului pihapiiriä siistiessä.

Päivä tuulisessa, aurinkoisessa säässä on saanut posket hehkumaan. Ja tuntuu, että ensi yönä täysikuu ei untani häiritse.

 

Viikon aikana on  täällä ollut kuvat Oulunsalon, Kiimingin ja Pateniemen koivikoista: tähän sarjaan tänään Haukiputaan kaunis koivurivi.

Puutarhahommia Ruoka ja viini

Kesäpuuhia

 

Tänään enin osa päivästä pihapiirissä. Liki helteinen päivä, joten minun oli  lenkin jälkeen parasta ryhtyä lunastamaan itselleni tehtyä lupausta ja aloittaa Huvilan siivous. Ikkunatkin pesin, ja hoksasin, kuinka hyvä ”studio” siitä tulikaan. Kesäkukkia ja ruokia siellä on hyvä kuvailla. Ja Apsu ilmoitti, että siellä pitää syödäkin joskus.

Syömiseen sitten liittyvätkin päivän muut touhut. Vähän juhannusruokien suunnittelua ja esivalmisteluja. Laitoin pitkästä aikaa jääkellarin lohta tekeytymään. Vaatii tavallista graavausta pidemmän raakakypsytys ajan. Kolme vrk taitaa olla minimi, minkä olen antanut lohen lillua suola-sokeri-vedessä. Kilon lohipalaa varten kiehauta litra vettä, lisää desi merisuolaa ja puoli desiä hienoa sokeria. Anna liemen jäähtyä. Laita kala kannelliseen astiaan nahkapuoli ylöspäin ja kaada liemi pääle ja asettele lautanen painoksi, jotta kala pysyy liemessä. Anna kalan tekeytyä 3–6 päivää. Leikkaa se noin sentin viipaleiksi ja tarjoa sinappikastikkeen kanssa.

Sinappikastikkeen ja muutaman muun – vaikka juhannuspöytään soppelin – ruoan ohje on täällä.

Alppiruusut ovat kukassa niin, ettei ehkä koskaan ennen. Vasemmassa reunassa on yksi muista poikkeava lajike : Pehtoori sai sen viinikerholta 50-vuotislahjaksi. Lajike on nimeltään Pekka. Se ei turhia kukinnoillaan revittele. Yksi kukka. 😉 Mutta ehkä se ehtii. Etualalla on meidän pääsiäisnarsissit. Tai siis juhannusnarsissit. Parempi myöhään kuin  …. 😉

Niitä näitä Oulu Puutarhahommia Reseptit Ruoka ja viini

Suvisunnuntai

Kirkonmenojen aikaan, suvisunnuntaina aamulla, olin lenkillä. Kaupungilla tänäänkin.

Tuomiokirkon kirkkotarhassa on pikku kirkko. Viime jouluksi talkoilla valmistunut sympaattinen, paljolti lasten käyttöön suunnattu hirsinen kirkko, jonka katto on tervattu, ja tervan tuoksu sekoittui ympäröivien, kauniisti kukkivien pilvikirsikoiden tuoksuun. Pieni idylli Oulun keskustassa. Ja tämä valo, tämä lämpö (jota kyllä viileähkö tuuli hieman heikensi).

Tänä suvisunnuntaina kävin myös puutarhalla hakemassa kesäkukat, ja Pehtoori oli makutuomarina ja kantoapuna. Ja tänä vuonna – ensimmäistä kertaa vuosiin – pysyin kohtuudessa. Ihan vaan ”pakolliset” ikkunoiden alle, portinpieliin, sisäänkäynteihin ja kukkatolpppiin. Ainoa ”heräteostos” oli tämä laventeli. En vaan voinut vastustaa…

Kukkashowissa meni jokunen tunti ja sitten kokkailemaan.

Kesäkeittiössä uusia kokeiluja:  mm. ananassalsaa (Etiketti-lehdestä ohje sivulla 28) joka ei ehkä ollut ihan odotusten mukaista, mutta kyllä se savumarinoidun possun sisäfileen kanssa aika hyvin maistui.

Paremmin maistui oma kehittelemäni jättitomaatti-salaatti. Eilen Apsun kanssa bongattiin valtavia pihvitomaatteja ja tänään täytin sen fetalla, tomaattihakkeluksella, ruohosipulilla (omasta maasta luonnollisesti), pippurilla, basilikalla, pinjansiemenillä, etc. ja sitten salaattipedille. Jaettiin neljästään tuo möhkäle.

Ja jälkkäriksi kesän ensimmäinen raparperipiirakka. Vanhaa ohjetta modifioin (tietysti, taas) ja laitoin tavallisen sokerin tilalle kookossokeria, kevytkerman tilalle soijakermaa ja kookoksen tilalle mantelilastuja (koska niitä oli, kookoshiutaleita ei)

Apsu keskittyi ohessa olevan jäätelön syömiseen, muut söivät myös piirakkaa, itse asiassa koko vuo´allinen upposi jonnekin.

Puutarhahommia Valokuvaus

Arki ihan juhlaa

Kesä, pihatyöt, liikkuminen, kuvaaminen, hyvä (kreikkalainen) ruoka, sähköposteilu ja somettaminen monen monella foorumilla on ollut päivän ohjelmassa.

Pihaltamme kaadettiin viime syksynä paljon isoja koivuja ja sen jäljiltä pihalle tulevan valon määrä on lisääntynyt ihan valtavasti, ja aiheuttaa vähän muutoksia (ja sahanpurujen poistamista lähi-istutusten juurilta). Ja toki kaikenmoista siistimistä, rapsuttamista, istuttamista, pesua ja puleerausta on riittänyt, mutta mikäpä niitä on ollut tehdessä. Hellerajalla tänäänkin. Onpa vaan niin mukavaa puuhastella kun ei ole mitään muuta tähdellisempää.

Lenkillä kävin katsastamassa ensi viikolla olevan ensimmäisen virallisen yo-kuvausmiljöön, ja katselemassa ja ”koekuvaamassa” muutaman veistoksen; veistoskuvia on mahdollisuus saada heinäkuun Rotuaarin valokuvausnäyttelyyn. Ehkäpä yritän ainakin muutamalla kuvalla mukaan. Vaikka tosi vaikea on tietää, mihin ja mitkä kuvat kelpaavat.

Esimerkki yksi: lähetin eilen FB:n Oulu tutuksi -palstalle muutaman kuvan kalaportaiden läheltä kukkamerestä, .. eivät kuvina olleet kovinkaan kummoisia, miljöö tietysti kaunis. Ja tykkäyksiä? Kyllä, satoja tykkäyksiä, mikä on tuolla foorumilla paljon. Tosi paljon. Minusta kuvat eivät moista ansainneet. Esimerkki kaksi: tein aika päiviä sitten Paistinkääntäjien kansalliseen markkinointiin ehdolle nipun kuvia, joista valitsivat ennalta sovittuun kuvapankkiin haluamansa. Omasta mielestäni tämä oli yksi parhaista (esim. kortteihin tai nettikäyttöön) mutta sitä ei valittu. Se jäi siis minulle käytettäväksi. No laitoin sen sitten tänään meidän oman voutikunnan FB:n sivuston otsikkokuvaksi, ja nyt on tullut paljon kehuja ja kiitosta. Ja mm. kysely voiko sen ostaa?

Uutta intoa kuvaamisen opetteluun on tuonut uusi objektiivi. Minulla on ollut jo aika kauan (8 vuotta?) teleputki (70 – 200 mm/f 4), joka on ollut hyvä moneen tarpeeseen ja jota olen raahannut myös matkoille, mutta kun koulussa ja yhdeltä kollegalta olen saanut kokeilla valovoimaisempaa, tekniikaltaan parempaa teleä olen moisesta haaveillut jo pian pari vuotta. Välillä olen onnistunut puhumaan itselleni järkeä, ja mm. varoittelemaan objektiivin järkyttävästä painosta (mikä mm. vähentäisi intoa ottaa sellaista reissuihin, tai edes tunturipatikalle) ja olen unohtanut koko putken.

Kun äitini sitten kevättalvella sanoi, että hän haluaa antaa minulle synttärilahjaksi ja kiitokseksi huolehtimisesta lahjan, josta olisi iloa kuvaamisessa ja ”saa maksaa vaikka monta sataa, vaikka tonnin” (mikä on kohtuullisen nuukan äitini tuntien paljon! 🙂 ) ryhdyin taas pohtimaan telen vaihtoa. Niinpä sitten pistin vanhan obiskan vaihtoon, käytin ammattikoulutusstipendin, Oulujoen kirkon kuvauskilpailun palkintolahjakortin ja äidin lahjarahan ja päätin sittenkin ostaa ”möhkäleen”. Tyär oli mukana kun kävin sen Digitarvikkeesta hakemassa, ja ihmetteli kovasti, kun myyjä teititteli objektiivia (ei minua) ”koska se on niin hieno ja hyvä”. 😀 On se. Mutta vielä on hakusessa sen käyttö. Ja se painaa. Se ei ollut mukana Rodoksella. Lappiin se kyllä pääsee. Tulette vielä näkemään paljon sillä otettuja kuvia, mm. tapahtumakuvauksessa se on ihan verraton.

Tänään olen myös valmistellut perjantain viininmaistiaisia: on meidän vuoro pitää viinikerholle maistiaiset, ja viinit on jo tilattuna Alkoon (Juniorin avustuksella tiettyjä valintoja), mutta ruokapuoli on vähän hakusessa. Eihän mitään illallista tarvitsisi tarjota, mutta kun halusin. On vähän niin kuin juhlamaistelu. Ja kyllä se nyt Kreikka-teemalla tulee perjantai-ilta menemään.

 

 

Jokaviikkoinen soppamme Puutarhahommia

Syyspäivän soppaa

Puutarhan valmistelu kohti talvea oli eilen päivän projekti numero yksi, varsinkin Pehtoorilla, mutta touhuilinpa siellä minäkin. Melkein kaikki kesäkukat pois, ja yrttipenkeistä sadonkorjuuta. Meidän ainokainen syötäviä omenoita tuottava puumme on vielä kovin vähäsatoinen, mutta aroniat poimin ja huomenissa keittelen hyytelön.

Edes jotain säilöntää tölkkeihin, kun suolasieniä on ihan hävyttömän vähän. Ei pakkasessakaan niitä. Mutta meidän tontin reunalla, takapihalla on!

Ovat kuulemma jotain lahottajasieniä.

No mutta sentään jotain syötävääkin: yrttejä, lehtikaalta ja valkosipuleita omasta maasta.

Yrtit ja tämänpäiväinen viheliäisen kylmä, sateinen ja tuulinen päivä innostivat tekemään paksua, italialaista soppaa, melkein pataa siitä tuli. Makua ja lämpöä ja väriä siinä riitti. Jokaviikkoinen soppamme syntyi hyvin luovasti. Lienenkö muistan miten tein, mutta yritänpä. Olkoon sen nimi:

Syksyinen italialainen sakea soppa (4:lle)

oliiviöljyä
4 valkosipulin kynttä
2 isoa sipulia
3 porkkanaa
1 paprika
1 punainen mieto chili
400 g jauhelihaa
2 prk Mutti-tomaattimurskaa
4 dl vettä
1 tl sokeria
2 tl suolaa
paljon mustapippuria
basilikaa
salviaa
ruohosipulia

Kuullota silputut sipulit öljyssä. Lisää kuutioidut porkkanat, parikat, chili ja sekoittele hetki. Lisää joukkoon jauheliha ja anna ruskistua. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää tomaattimurske, sokeri  ja vesi ja anna muhia puolisen tuntia. Lopuksi yrttisilput.

Tarjolle laittaessa pinnalle parmesanlastuja ja silputtua basilikaa. 

Simppeliä, rustiikka nonnan ruokaa …

Puutarhahommia

Koivujen kaato

Siinä meidän kauniit, komeat koivut ovat!

Ne, joiden takia me tämä tontti kolmesta mahdollisesta yli 30 vuotta sitten valittiin. Ne, jotka kaupungin miehet (jo ennen kuin ehdimme aloittaakaan talon rakentamista) olisivat kaataneet, mutta naapuri onneksi sattui olemaan paikalla ja pelasti ne.

Ne, jotka ovat suojanneet pihaamme, ovat olleet ehkä yksi syy upean villiviinin viihtymiseen tämän työhuoneeni ulkoseinustalla.

Ne, joiden juurella lapset ovat leikkineet ja joiden ”tuolissa” olen kuvannut omia ja naapurin lapsia vuosikymmenien ajan.

Mutta nyt pihalle pääsee taas valo, hillitön jokasyksyinen lehtisouvi (Pehtoorilla) puolittuu, siitepöly vähenee, loppukesällä siementen rutka kantautuminen sisälle vähenee, koivut eivät vie voimaa perennapenkeistä, eikä tarvi pelätä (ei oo kyllä pelättykään) myrskyisiä öinä, että vanhat puut kaatuvat talon päälle.

(Nuo rykelmässä olevat ja lipputangon oikealla puolella oleva kaadettiin.)

Onhan tätä suunniteltu jo pari vuotta, ja sitten eilen päätettiin ja tänään kaksi miestä tuli tekemään homman. He kaatoivat puut, karsivat ja veivät oksat pois, sahasivat rungot, jotka Pehtoori kokosi tuohon etupihalle kotitarvepuutarpeiksi tekoa varten. Kolmisin vielä siivosivat kaikki sahanpurut pois ja nyt on sitten paljasta. Puut olivat niin isoja ja talojen välissä, ettei hommaa voinut ajatellakkaan itse tehtävän; nämä olivat ammattilaisia ja tolkun miehiä. Voidaan suositella.

Mutta on minulla niitä puita ikävä. Enkä minä kyllä paljon pystynyt kaatohommaa katselemaan. Lähdettiinkin Apsun kanssa aamulla puistoon, syöttämään sorsia ja vielä käväistiin museolla katsomassa Herra Hakkaraistakin. Vasta iltapäivällä kun Juniori koulusta tulleessan haki pojan rohkenin ulos. Auts.

Mutta tottuuhan siihen… Ja takapihalla on vielä ainakin kymmenen koivua ja toki portinpieleenkin jäi vielä kolme isoa. Itsehän kaatamisesta päätettiin, siihen päädyttiin, kun mietittiin plussia ja miinuksia suuntaan ja toiseen. Ja onhan meillä vielä paljon ihania puita!

Metsurille leivoin sipuri-kanttarelli-piirakan, joka ei ehkä ollut koko päivän raskaita rankoja raahanneelle paras mahdollinen energialähde, mutta hyvää  se oli ja puolikkaan mies kyllä sitten söikin. Kuvaan nappasin pienen marja-aronian oksan marjoineen. Tänä vuonna Pehtoori lupasi leikata pensaat vasta sen jälkeen, kun marjat ovat kypsyneet ja olen ehtinyt ne poimia. Monena vuonna en ole, ja hyytelö on jäänyt saamatta. Tänä vuonna sitä taas kuitenkin pääsen tekemään.

 

 

 

 

Puutarhahommia

Yrttipenkissä ja puutarhassa

Kaikkien muiden rästihommien ohessa kävin hakemassa yrttipenkeistäni satoa. Ja hoksasinpa taas jotain, mitä olin kalaaseissa unohtanut! Nimenomaan juhlia varten olen kasvattanut kurkkuyrttiä, tai siis sen kukkia. Niillä kun on mukava koristella jälkkäreitä. Myös suklaamintun lehdet olisivat sopineet oivasti matchajäätelöä somistamaan, rekvitisointiin. Mutta kun ei.

Suklaaminttu on hyvä kasvamaan ja aika kauniskin, mutta maku on kovin ärtsy, eikä sen runsasta satoa juuri tule käytettyä. Olisi ollut lauantaina verraton tilaisuus käyttää!

Valkosipulin kukka on nupuillaan, ja tuo mieleeni balettitanssijan.

Tai nuottiavaimen.

Satokin näyttää jo hyvälle.

Sitten minulla on kasvamassa yksi tällainen… siinä on paljon kukkia ja vahvat tummat lehdet.

Mikähän tuo on? Joku laventeli?

Vakaalla pohjalla tämä minun yrttiviljelyni. Mutta ei se haittaa. Ne ovat kauniita. Ja paljon minä niitä käytänkin. Lehtikaali hupeni lähes kaikki lauantaina, ruohosipulia käytän joka päivä, timjami, rosmariini, salvia ja basilika sekä rucola ovat jatkuvasti tarpeen. Tilli ei tänä vuonna oikein menesty, kun taas lipstikkaa ja raparperia on liiankin kanssa.

Omenoitakin on tulossa ihan mukavasti.

Ainoa valkoinen surffiinani hukkui veteen jo juhannuksen tienoilla, mutta pelakuut kukkivat ihan mahdottomasti.

Rästihommia on ollut myös eilisen postauksen täydentäminen. Siellä on kirsikkaclafoutiksen ohje ja kuvat. Teeppäs lomaviikon lopulla sellainen. Ainakin meillä tykättiin… Simppeli ja hyvä sesonkijälkkäri, luulenpa että siitä tulee jokakesäinen juttu.

Moneen kesään, moneen vuosikymmeneen ei olla käyty sirkuksessa (paitsi syksyllä täällä), mutta nyt lähdetäään. Apsun kanssako? – Ei kun ihan vaan kaksistaan. Noh, Mark on taas – tietysti – kolmantena pyöränä lähdössä mukaan. Ainahan se. 😀