Auringon paistaessa, flunssaväsymyksen helpotettua 11 tunnin !!!! yöunien jälkeen, äänenkin jo kuuluessa, – tosin aika bassona vielä, olen viettänyt monta tuntia ulkona tai ainakin liikkeellä lähes koko päivän.
Ykköstärkeinjuttu oli käyttää Eepiä Dentopoliksessa (hammastukijuttuja), mihin kului matkoineen pari tuntia ja kaikkihan meni oikein hyvin. Mummiakaan ei jännittänyt. 🙂 Ennen ja jälkeen sen olin kotipihahommissa ja haudoilla. Niin kaunista, väriloistoa suorastaan. Tällaisina päivinä pidän oranssista.
Kotipihalla kesäkukkia jo ´poistoihin´, ja löysinpä jo kurpitsojakin. Tavallisen orannssin Hokkaidokurpitsan lisäksi Lidlissä oli Festivaalikurpitsa.
Alkukesällä ruukkuihin istuttamani hopeavitjat (-putoukset) ovat vielä voimissaan ja ne saivat jäädä astioihin, mutta miljoonakellojen (pikkupetunien) tilalle pääsivät kitukatajan oksat, porojäkälä, vihreä havukataja (Ivalosta. Mistähän niitä löytäisi lisää?) pääsivät miljoonakellojen (pikkupetunien) paikalle tämmöisiä.
Juniori perheineen on ollut viikon reissussa – ”automatkalla jossain Etelä-Suomessa” – (mm. Järvenpäässä tietysti…) ja muutenkin on kovin hiljaista meillä. Ei olla saatu aikaiseksi mitään kesälomareissuakaan, ja mökillekin ehkä vasta elokuun alussa, josko minäkin olisin jo vähän enemmän ”työkykyinen” kuin toukokuussa. Olemme olleet siis kaksin kotona. Pihalla, pyöräteillä ja pöydässä.
Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.
Kaikki kukkii!
Myös pöydässä on ollut jotain erityisen ”rehevää”.
Ohje on aika pitkä, tekovaiheita vaikuttaa olevan aika monta, mutta aika nopsasti tämä valmistui: ja kyllä kannatti!
Suurin homma oli hommata nuo kaikki ”spessuainekset”, – vuonankaalta ei ollut kaupassa, ja perusviinietikka toimi ihan hyvin. Ohje on Viinilehden -sivuilta. Siellä oli myös viinisuositus ja kun tätä ei ollut lähi-Alkossa ajelin perjantaina Haukiputaalle, ihan asian tästä tehden. Toki itävaltalainen Lesehof oli tähän ihan täsmä viini, mutta olen varma, että joku muukin kevyehkö, kuiva riesling sopii tämän kanssa oikein hyvin. Ja salaatti kyllä maistuu ihan ilman viiniäkin.
Sellainen juhlasalaatti!
Paahdettu sydänsalaatti ja yrttimarinoitu burrata
Ainekset: 4 sydänsalaattia 1 rkl oliiviöljyä ripaus suolaa 150 g pensasmustikoita 80 g vuonankaalia
Marinoitu burrata: 300 g burrataa (tai mozzarella di bufalaa) 1 ruukku basilikaa revittynä ½ ruukkua lehtipersiljaa revittynä 1 valkosipulinkynsi 1–1½ dl mietoa oliiviöljyä 1 rkl sitruunan mehua ripaus suolaa ripaus sokeria
Lisäksi: 80 g pekaanipähkinöitä ½ rkl oliiviöljyä ½ rkl siirappia ripaus suolaa
Valmistusohje: 1. Valmista ensin burrata. Sekoita basilika, lehtipersilja, valkosipulinkynsi ja öljy tasaiseksi yrttiöljyksi tehosekoittimessa. Mausta sitruunamehulla, suolalla ja sokerilla. Kaada öljy kannelliseen astiaan ja kääntele burrata yrttiöljyssä. Sulje astia ja nosta jääkaappiin maustumaan. Burrata saa maustua yrttiöljyssä vaikka yön yli, mutta kiireessä puoli tuntiakin riittää. 2. Paahda pekaanipähkinät paistinpannulla tuoksuviksi. Lisää kuumalle pannulle oliiviöljy, siirappi ja ripaus suolaa. Sekoita ja kaada seos leivinpaperin päälle odottamaan. 3. Sekoita salaattikastikkeen ainekset keskenään. 4. Leikkaa sydänsalaatit pituussuunnassa neljäksi lohkoksi ja lado ne leivinpaperilla peitetylle uunipellille. Pirskottele päälle oliiviöljy ja ripaus suolaa. Paahda sydänsalaattilohkoja grillivastusten alla pari minuuttia ja jäähdytä. 5. Nostele salaattilohkot vadille. Lisää joukkoon huuhdeltu ja kuivattu vuonankaali sekä pensasmustikat. Säästä muutama mustikka pinnalle koristeeksi. Revi päälle marinoitu burrata ja ripottele pinnalle rouhitut pekaanipähkinät. 6. Valuta salaatin päälle kastike ja koristele pensasmustikoilla.
Eilen yritin innostua kävelemisestä näillä kotihuudeilla. No en innostunut, mutta kävin silti sen 10 000 askeleen lenkin. Minä niin haluaisin jo pyöräilemään, mutta eihän sellainen ole vielä sallittua. Tänään, kun oli ihan tavattoman hieno kesäpäivä, eikä meidän pihalla vieläkään sääskiä, ei ainakaan auringossa, välttelin kävelemään lähtemistä sillä, että ryhdyin vihdoin Huvilan pesuun ja kesäkuntoon sisustamiseen.
Johan me siellä yksi lounas syötiin pari viikkoa sitten silloin kun tytöt Järvenpäästä ja Juniorin poppoo olivat yhtä aikaa täällä mummilassa. Taisin olla ainoa, jota silloin häiritsi, että pikkuruista ”pihamutteria” ei ollut vielä talven jäljiltä kuurnattu. No nyt on. Pehtoori avitti nostelemalla isot tuolit ulos, mutta muutoin pärjäsin luutuushommissa ja ikkunanpesuissa ihan hyvin.
Kun homma oli jo iltapäivällä hoideltu, oli siirryttävä vielä toiselle puolen pihaa, piazzalle siivoiluhommiin, jotta lenkille lähtemisen voisi edelleen siirtää.
Sisäpiha, joka meillä leuhkasti (sille on syynsä) kulkee Piazza di Pekka -nimellä, kaipasi painepesurinkäyttäjää ja siitepölyn luutuajaa, kukkipurkkien tuunausta, joten siinä oli meille molemmille toviksi touhua. Nyt on hyvä. Kuin pisteeksi tilasin lopuksi uuden, ison, hienon, kalliinkin (😬) aurinkovarjon; edellinen, ainakin 10 vuotta ja pari myrskyä kokenut ja aika hyvin kestänyt varjo alkaa olla jo hengenvaarallinen, joten nyt on tulossa uusi!
Kesäruokavihje tähän loppuun: jos joku jaksaa vielä parsaa tälle kaudelle syödä, niin tämä! K-kaupan ruokalehdestä löysin lupaavanoloisen ruokaisan perunasalaatin ohjeen, siihen tulee siis myös parsaa. Ainekset siihen löytyivät viime viikolla Ivalon K-marketista. Noh, mökkivieraille salaatti jäi tekemättä, mutta maistui se meille eilen kotonakin.
Varsin ruokaisa salaatti, jonka ohessa tarjosin paahdettua juurileipää ja kahta erilaista lisuketta, millähän nimellä niitä pitäisi kutsua? Jonkunlainen kastike ehkä. Tähän tuli mökillä reissun käynyttä poron kylmäsavupaistia ja samoin mökillä pakastettuna käynyttä lohta, jota graavasin viikonloppuna pienen palasen. Molemmissa sama pohja: 2 rkl creme fraichea, 2 rkl Bulgarian jukurttia, 2 rkl ruohosipulituorejuustoa sekoitetaan keskenään ja sitten joukkoon sekoitetaan joko porolastuja tai graavilohikuutioita. Nuo Mariskoolit on niitä pieniä, eikä minulle olisi ihan ”luvallistakaan” syödä tämmösiä kalsiumpommeja, – söin silti ja hyvää oli. Sopisi varmasti uusien perunoiden oheenkin.
Ihan mahdottoman kirkas, kaunis päivä tänään. Ja nyt tuntuu olevan liki sääntönä, että jos jätän kameran kotiin, ovat Oulun jokirannat, järvet, merenranta täysin tyveniä. Ultramariinin-, meren-, taivaan-, hopeansininen vedenpinta kaikkialla. Juuri tällaisina päivinä on vähän sellainen nolo olo, että olen kuin pahimmat teinit ja vähän vanhemmatkin, jotka eivät näytä osaavan kokea ja elää mitään, jollei kaikesta tapahtumisesta, ihmisistä, cappuccinosta, vaatteista, kaikesta mahdollisesta oteta kuvaa. Ja tietysti selfiet päälle.
No minulla vähän erilaista: maisemat, tilat, tyvenet rannat, vanhat ovet, auringonpaiste tai tuulinen metsä ja okei myös ruoat, olisi saatava nähdä linssin läpi ja tavoitteena tallentaa muistikortille: ´jotta minä muistaisin´. Kaikki paitsi omakuvat!
Ikään kuin kuvanottohetki vasta sanoittaisi minulle todellisuuden eläväksi, koetuksi. Nyt kun en juuri enää kuvaa ´työkseni´, niin tämä ´kaikesta-kauniista-kuvauksellisesta-matkavarresta-on-otettava-kuva´ tuntuu taas pahenevan.
Kun tänään ei tullut pysähdyttyä kuvaamaan, niin aikaa ja intoa pyöräilyyn kauden lopulla tuntui olevan vaikka kuinka ja paljon. En tarkkaan tiedä, missä oikein kuljin, kun Maikkulan Lankakaupan pihalta suuntasin läheisen kuntoreitistön poluille ja latupohjille ajelemaan. Nyt on liikkunut olo!
Muutoin päivä onkin kulunut tietoliikenneasioissa! Lumipalloefekti vyörähti käyntiin pariviikkoa sitten (VIHDOIN!!) kytketyn valokuidun käyttöönottamisessa. Kyllä entiselle ATK-vastaavalle on ollut nyt wifi-verkoston (myös Festaan) uudelleenluomisessa ja laitteiden asetusten muuttamisessa touhua ja tupinaakin. Samalla päivitin kaikki tietoturvat kaikkiin vempaimiin. Lumipalloefekti vei Muistikuvia-firman matskujen pakkaamisen, pöytäkoneen tilan raivaamisen, Telia-tilin päivitykseen ja piuhavyyhtien setvimiseen. Ei ihan mieluisinta puuhastelua, mutta onhan järjestyksen aikaansaaminen ilahduttavaa.
Ja samaan aikaan toisaalla: Pehtoori on reissun jälkeisestä flunssasta toivuttuaan saatellut puutarhaa talvilevolle.
Kuvan petunia (onkohan se petunia) on niitä harvoja juttuja, jotka ovat minun vastuualueellani, enkä ole senkään osalta tehnyt vielä mitään syystoimia. Mitenhän jos vain nostaisin sen sisälle? Muut kesäkukat Pehtoori onkin jo puolestani raivannut pois…
Puutarhoilla, – pyörällä Seelantiin, pyörällä Hietasaareen, ensin Säynäjäaholle, sitten Aleniukselle. Molemmista täydennyksiä jo aiemmin haettuihin… Molemmat omalla tavallaan parhaita.
Auringossa, hyvä on, melkoisessa siitepölypöhnässä, mutta liikkumisesta nauttien, vähän mutkienkin kautta, että sain sen 40 km poljettua.
Oli vähän hassu tunne, sellainen totaalisen kiireetön: ei tarvitse tehdä mitään. Ei mitään, ei tarvi.
Mutkiin kuului ajelu Möljälle, pyörä parkkiin, ja rannalle hengittämään. Oli ”meren tarve”. Eikös minulla aina? Viime aikoina taas enemmän.
Ja siellä yksinäisen joutsenen lento ohi,- honottaen, toitottaen, heipaten, – olen ihan varma, että systerihän se.
Iltapäivä pihalla, kesäkukatkin on nyt. Nyt on näin.
Tänään ensimmäinen päivä jolloin tarkenin pyöräillä lenkin ilman sormikkaita. Iltapäivällä jo niin lämmin, että islannin villaneuleen olisi voinut jättää pois, mutta kyllä se aamupäivällä oli vielä ihan tarpeen. Siis se, mitä yritän selittää on se, että vihdoinkin on ollut aika lämmin päivä.
Ehkä kevään viileys selittää, miksei minun viime syksynä istuttamistani kymmenistä, tai yli sadasta kukkasipulista ole noussut kuin muutama narsissi ja kuusi tulppaania. Eikä yhtään krookusta! Posliinihyasintit (kuvissa) sentään ovat kukkineet jo pari viikkoa. Ne on kivan näköisiä.
Huomenna ajateltiin hakea puutarhalta kesäkukat ja sitten alkaakin olla piha kesäasetuksissa ja ”päivitetty”. Eilen sain Huvilan siivottua ja ikkunat pestyä – huolimatta hyytävästä säästä ja ikävistä sadekuuroista. Tehdään kesää vaikka väkisin. Noh, eihän nämä nyt niin isoja huolia…
Mökkireissuja lukuun ottamatta meidän kesäkalenterissa ei mitään reissuja olekaan, joten hyvä saada koti ja piha kesäiseksi.
Paitsi että ajateltiinhan me keskiviikkona käväistä ulkomailla: Haaparantaan ajateltiin pitkästä aikaa piipahtaa, ja Torniottaressa haluan myös käydä. Kesäjuttuja sieltäkin. Tornion Lappia-opistossa vuosina 2015 – 2017 kulkiessani löysin tuon mukavan putiikin, josta löytyi monta kertaa sekä kotiin tai mökille että garderobiin jotain kaunista ja/tai muuten mukavaa, enemmän vähemmän tarpeellista. Josko nyt löytyisi mustat kesähousut? Tai musta salsahame! Myydäänköhän niitä enää missään? Vaatekaapista perkasin ja huolsin viime viikolla ison kassillisen aika väljäksi käyneitä kesäkamppeitani ja vein SMUK-kirpparille. Oulun keskustassa tämä ”täyden palvelun, moderni” kirppis kierrättäköön vaatteeni, ja minä hankin vähän uusia.
Touhun ja toimen päivä. Minullakin tänään. Pehtoorilla niitä on ollut jo pari, kolme viikkoa. Pihahommien aikaa. (Otsikkokuva kesältä 2010)
Kesävieraat, pihalla piipahtelijat, joskus ohikulkijatkin usein ihastelevat pihaamme, ääneenkin kehuvat, kuinka harmooninen ja hyvin hoidettu, vehreä ja vihreä se onkaan, ja samaan hengenvetoon päivittelevät, kuinka paljon se mahtaakaan vaatia aikaa ja huolenpitoa. Mihin mies on vuosikymmeniä vastaillut, ettei pihanhoito nyt niin paljon aikaa vie, mitä nyt ”keväin, syksyin jonkun päivän, ja sitten kesällä nurmen liikkuu, ja hyvinä kesinä kasteluhommia, eipä siinä juuri muuta…” Noh, eihän se nyt ihan noin mene.
Vuosituhannen vaihteessa pihahommat olivat kesä kesältä enemmän aikaa vieviä, mutta enpä minä millään muotoa katsonut tarpeelliseksi puuttua miehen ajankäyttöön hyvän harrastuksen parissa. Päinvastoin: kannustin ja lapiointihommia tehden olin mukana minäkin: ks. Legendaariset multakuormat!!
Kun parinkymmenvuotinen pihanhoito kesällä 2004 palkittiin ”Oulun kaunein piha” -kilpailussa voitolla, se oli kyllä Pehtoorin ansiota. Ja vaikka meidän molempien puutarhanhoito ja pihan siistiminen on viime vuosina vähentynyt paljonkin, niin kyllä miehellä edelleen menee keväin syksyin parisen viikkoa täysiä työpäiviä ”ihan pihalla”. Viime viikolla vielä aidan ja perkolan maalaus ”ekstrana”. Huomenna taidetaan pestä piazza, laitella pihakalusteet ja minä ajattelin ehkä vielä siivoilla Huvilan, ja ensi viikolla sitten haetaan kesäkukat. Josko tämä hyinen toukokuu jo muuttuisi oikeaksi kevääksi?
Tänään Pehtoori tienasi perinteisen Uleåborg-illallisen ja pesi koko talosta ikkunat, ja samaan aikaan toisaalla minä pesin ja silitin kaikki pitkät verhot: oli jo aikakin!! Aikaa tähän kaikkeen meni, mutta nyt on hyvä mieli. Ja homma jatkuu huomenna, ehkä.
~~~~~~~~~~~~~~
Tänään tämmöinen aika hyvä, arkinen, siivouspäivänä helposti valmistuva Uunifeta-parsapasta
Tuolla se kasvaa minun isossa yrttiruukussani. Se on kuolematon ~ immortelle.
Se estää vanhenemista! Nyt lähtee mun ihovoidepurnukat (jotka nekin ovat enimmäkseen luonnonkosmetiikkaa: Saaren taika!) alahyllylle ja teen tästä yrttiöljyä, ja voi olla ettette enää tunnista minua, kun ryppyni hiipuvat ja maksaläikät käsistäni vaalenevat. 😅
Helichrysum italicum eli italianolkikukka on Välimeren maissa villinäkin kasvava kasvi, jonka arvokasta eteeristä öljyä on käytetty perinteisesti moniin eri tarkoituksiin. Toinen yleisesti käytetty nimitys helichrysumille on immortelle, kuolematon. Mikrobeja torjuvasta vaikutuksesta on tieteellistäkin näyttöä, – – Helichrysumin kauppahinnat ovat olleet hurjan korkeita,
Helichrysum torjuu monenlaisia mikrobeja, jotka voivat aiheuttaa iho-ongelmia. Sitä voi siis käyttää pienten haavojen hoidossa sekä sienien ja muiden mikrobien aiheuttamiin pieniin tulehduksiin ja ihottumiin. – – Vähemmän tutkittu väite helichrysumista on se, että se estäisi ihon ikääntymisen aiheuttamia muutoksia!!
Luulen, että se on tullut rosmariinin taimen kanssa yhtäaikaa. Ostin puutarhalta rosmaniinin taimena, ja se on voinut varsin hyvin, kukkii parhaillaan. Ja sen mukana tämä italianolkikukkakin on täytynyt tulla. Sillä on aika lailla samanlainen varsi ja lehdet kuin rosmariinilla, mutta ei maistu ollenkaan niin voimakkaalle. Ei maistu paljon millekään. Kiinnitin siihen huomiota vasta tänään, kun pihalla olin kuvailemassa makron kanssa.
Tässä kukintansa aloittava rosmaniini, jossa näyttää olevan kukkien ja lehtien ohella liharuokaakin tarjolla. Mikä lie hämähäkki.
Joka vuosi päätän/päätämme laittaa edellistä vähemmän kesäkukkia. Tänä vuonna se taisi onnistua. Toki portinpielet ja parit ikkunanalukset (japaninkelloja), parit yhden ruusubegonian seinäkukat, molempiin valurautatolppiin verbenat ja lumihiutaleet.
Kun kesäkukat olivat purkeissaan, siirryn kasvimaan/yrttipenkkien puolelle; maankääntöhommia. Vähän mutta kuitenkin. Ja sitten Huvilaan ikkunat puhtaiksi, luuttuaminen lattiasta kattoon, ulko- ja sisäpuolelta. Vähän pipertämistä tuossa mutterissa on, mutta toisaalta, näkyy käden jälki. Kesäksi kaikki nyt siistinä ja kunnossa.
Ja alkuillasta samppanjamaistiaiset. Teemana Samppanjan eri tyylit.
Rotissööriys on viime aikoina ollut minulla aika vähäistä, mutta tänään kannatti osallistua. Magnum-samppanjoita maisteltiin, parin tunnin luennolla opittiin uutta. Hieman varauksellisesti suhtauduin vinkkiin, että tryffelipopcornit (!) ja samppanja ovat hyvä pari. Mutta onhan ennakkoluulottomasti sekin ehkä vielä joskus testattava.
