Ruokahaaste

Maaliskuun ruokahaaste: karitsapatee

Moneen vuoteen en ole osallistunut Ruokahaasteeseen. Keväällä 2011 näköjään viimeksi. Kerran jopa voitin ko. haastekisan, – silloin Hilla(tira)misuni keräsi eniten ääniä.

Mutta nyt sattui silmiin, että maaliskuun ruokahaastekisan asettaneessa Beach House Kitchen -blogissa teemaksi on valittu pääsiäinen. Ja sattuipa niinkin, että tänään Pojan & Miniän tullessa syömään olin tehnyt meidän joka pääsiäisenä nautittavaa karitsa(lammas)pateeta. Tai ehkä joku puhuisi murekkeesta.

Niin tai näin, tämä on hyvää, erinomaisen helppoa, monet vuodet olen tehnyt tätä mökkiolosuhteissa, kaikille (myös lapsille, jotka eivät lammaspaistista juuri riemastu) maistuvaa, huumaavalle jo valmistusvaiheessa tuoksuvaa, ei-niin-kaunista-mutta-rustiikkia-tavattoman-hyvää-ruokaa.

Olennaista on, että raaka-aine [lampaan- tai karitsanjauheliha] on laadukasta. Ja toki sitten tarvitaan jonkin verran muitakin tykötarpeita. Oikeastaan syy,  miksi tätä päädyin tekemään, oli, että eilen kävin Viskaalin-kaupassa ja siellä oli tuoretta karitsajauhelihaa. Kilon sitä sitten ostin, – vasta sitten miettimään, mitä siitä tekisin.

Muut ainekset löytyvätkin kotoa.

Karitsapatee

 

Karitsa[lammas]patee

 

Lammas [tai karitsa] jos joku on pääsiäisruokaa. Jollet halua tehdä paistia, tee patee. Tästä on tykätty hyvin paljon. Lisäkemahdollisuudet ovat monet, mutta ainakin smetana ja suolakurkut maistuvat ohessa  erinomaisilta.

1 kg karitsa/lammasjauhelihaa
1 hienonnettu punasipuli
1 dl vihreitä oliiveja viipaleina
½ dl kaprismarjoja
3 munaa
10 valkosipulinkynttä
1 ½ tl suolaa tai yrttisuolaa
mustapippuria
rosmariinia
2 dl kuohukermaa
2 rkl perunajauhoja

 

Laita jauheliha isoon kulhoon ja lisää muut ainekset kermaa ja perunajauhoja lukuun ottamatta. Vaivaa seos tasaiseksi massaksi. Lisää kerma ja lopuksi perunajauho. Kaada seos voideltuun vuokaan ja laita uuniin (~180 C) paistumaan runsaan tunnin ajaksi. Kypsä patee tuntuu painellessa kiinteältä. Anna jäähtyä vähän aikaa vuoassaan ja kumoa sitten.

Karitsapatee-4

Tämä on hyvää vähän jäähtyneenä, mutta mielestäni kaikkein parasta seuraavana päivänä jääkaappikylmänä.

Karitsapatee-5

Leikkaamalla siivuiksi ja asianmukaisin lisukkein tarjottuna tämä on myös ylivertainen alkupala.

Karitsapatee-6

Jälkiruoaksi tein kulholliset Lemon possetia. Raikasti valkosipulisen pääruoan jälkeen mukavasti.

Lemon posset

 

Pääsiäisruoista puheenollen: muistattehan, että viime vuonna tein ”Pienen pääsiäisruokakirjasen”. Siinä on monta makoisaa pääsiäispöytään kelpuutettavaa herkkua lisää. Se löytyy tämän linkin takaa.

Huhtikuun ruokahaaste: maltaisia makuja, karitsanfileet stout-kastikkeella

Ahmija-blogissa on tämän kuun ruokahaaste. Ja aiheena on maltaiset maut. Minulle kovin vieras juttu, – sitten opiskeluvuosien ei ole paljon oluisiin tullut tutustuttua, saati niitä ruoanvalmistuksessa käytettyä. Mutta kun haaste on haasteellinen ja avaa uusia kokeiluja niin sehän on hyvä. Viime viikonloppuna kokeilin tehdä olut-lakritsikastikkeen pihville. Lakritsi ja stout sopivatkin vallan mainiosti yhteen.

(Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)

Olut innostikin sitten soveltelemaan toistakin kastiketta. Palmusunnuntaina, pääsiäismenu mielessä kokkailin vanhan lammaspaistin kastikkeen stout-virityksin ja tarjosin sitä karitsanfileiden kanssa.

Tämä jälkimmäinen kokeilu onnistui paremmin, vaikka ei ensimmäinenkään huono ollut. Oluen lisäksi uuden, makoisan maun soosiin antoi musta valkosipuli (kuva suurenee klikkaamalla).

Kokeilin tätä Etelä-Koreasta tuotua, aika tyyristä, kuuleman mukaan antioksidanteiltaan ihan omassa luokassaan olevaa herkkua ensimmäistä kertaa. Eikä jää viimeiseksi. Mustan valkosipulin kahvinen ja lakritsainen maku sopi hurjan hyvin yhteen stoutista löytyvien samojen makujen kanssa. Makuöljyyn tästä saa varmasti huippuaromit. (ks.  mustasta valkosipulista täältä http://www.blackgarlic.co.uk/ lisää)

Maltaisen olutkastikkeen kanssa ohra-riisi-lisuke oli hyvä. Puljonki-lihaliemiä myydään nykyisin myös ½ litran tölkeissä, mutta minulla oli vielä tuollainen iso purkki, joten kun siitä meni vain puolet kastikkeeseen niin käytin toisen puolen ohraton liemeksi. Ja hyvää tuli. Keittelin myös palsternakkaa, mikä sekään ei ollut hullumpi idea tähän kokonaisuuteen.

Ja jälkkäri? Maltaisella pääsiäislinjalla kun ollaan niin mämmiä, loraus Amaretto-mantelilikööriä ja nokare vaniljajäätelöä.

Mutta siis asiaan: vastaukseni haasteeseen on karitsanfileet stout-kastikkeella.

Karitsanfileet (2 -3 filettä/ruokailija)

Sekoita marinadin ainekset keskenään ja laita fileet marinoitumaan yön yli. Ota huoneenlämpöön pari tuntia ennen valmistusta. Ennen paistamista pyyhi marinadi pois. Paista voin-öljyn sekoituksessa muutama minuutti. Anna vetäytyä viitisen minuuttia ennen tarjoamista.

Marinadi:

1 sitruunan mehu ja kuori
5 valkosipulin kynttä
1 tl rouhittua mustapippuria
3 rkl oliiviöljyä
2 dl maustamatonta jogurttia

Tee kastike ennen kuin paistat fileet.

Stout-kastike karitsalle tai lampaalle

0,5 l lihalientä (paistinlientä, fondista tai esim. Puljonki-liemi, kuvassa)
3 rkl sokeria
4 pikkusipulia
2 kynttä (mustaa) valkosipulia
1 rkl balsamiviinietikkaa
3 dl stout-olutta
2 oksaa timjamia
maizenaa
voita

Sulata sokeri kattilassa ja paahda hieman siihen väriä. Lisää lohkotut sipulit, myös musta valkosipuli viipaloituna, balsamiviinietikka ja lihaliemi. Anna kiehua noin puoleen.   Lisää stout (varo kuohuu helposti). Keitä hiljalleen noin 10 minuuttia. Lisää timjami ja anna rauhoittua toiset 10 minuuttia.

Siivilöi ja suurusta tarvittaessa vesitilkkaan liuotetulla Maizenalla. Vatkaa kylmällä voinokareella kiilto pintaan.

Tarjoa ohraton ja keittettyjen ja sitten voissa paistettujen palsternakkaviipaleiden – ja mustan valkosipulin – kanssa.

Jos haluat hyvän kokonaisen pääsiäislampaan marinointi- ja paisto-ohjeen se löytyy vanhasta nettikeittokirjastani sivulta 49. Senkin kanssa tämä kastike varmasti toimii.

Maaliskuun ruokahaaste: Involtini di peperoni

Jos ruokahaaste liittyy italialaiseen keittiöön ei minulla ole muuta mahdollisuutta kuin vastata haasteeseen. Ei vaikka haasteeseen on pantu lisävaikeutta rutkasti: italialaista ruokaa mutta ilman vilja- ja maitotuotteita. Santeri, joka voitti japanilaisen ruokahaasteen viime kuussa, pitää Sokrateen keittiö -blogia ja hän se tällaisen haastavan haasteen kehitti.

Minä vain mietin, miten teet italialaista ruokaa ilman juustoa tai pastaa? Ilman mascarponea tai leipää? Ensimmäisenä tuli mieleen Marinoitujen paprikoiden -ohjeeni, mutta olen sillä jo osallistunut (ks. täältä). Oli siis yritettävä jotain muuta. Ja siitähän tulikin kivaa ja hyvää! Molto bene!

Niinpä koko eilinen sapuska oli tähän haasteeseen vastausta etsivää: täytetty (aurinkokuivattuja tomaatteja, purjoa, sinappia, basilikaa, prosciuttoa) possunfile, täytetyt sipulit (jauhelihaa, munanvalkuaista, timjamia, prosciuttoa, sipulia) ja sitten munakoisotäytteiset paprikakääröt Involtini di peperoni. Sehän on aika tavallinen ruoka Italiassa, mutta yleensä täytteessä on myös joko mozzarellaa tai parmesaania, jotka oli nyt siis jätettävä pois. Halusin kuitenkin ruokaan jotain ”särmää”, ettei maku olisi liian pehmeä: laitoin jokaiseen kääröön viipaleen prosciuttoa. Se antoikin mukavasti makua.

Reseptin pohja on Maarit Enkovaara-Astraldin kirjasta Intohimona Italia (josta löytyy myös tuo sipulien ohje), mutta vähän olen reseptiä oikaissut ja muuttanut.

Siispä Involtini di pereroni, per favor.

 

Involtini di peperoni

Munakoisotäytteiset paprikakääröt

2 isoa paprikaa
1 munakoiso
oliiviöljyä
1 sipuli
1 prk tomaattimursketta
2 rkl murskattuja kapriksia
10 oliivia paloiteltuna
suolaa, pippuria myllystä
viipale prosciuttoa (ilmakuivattua kinkkua) jokaisen käärön sisään

Puhdista paprikat, ja leikkaa ne 4 – 5 sentin viipaleiksi. Kiehauta niitä hetki, jotta pehmenevät hieman – rullattaviksi.
Leikkaa munakoiso pieniksi kuutioiksi (sentti kertaa sentti) ja kypsennä ne oliiviöljyssä. Lisää joukkoon sipuli, kuullota se. Lisää pannulle tomaattimurske, murskatut kaprikset, paloitellut oliivit, suolaa, pippuroi kevyesti ja anna soseen hautua kymmenisen minuuttia.

 

Laita jokaisen paprikaviipaleen päälle prosciutto-viipale ja sitten täytettä. Kääri rullalle ja kiinnitä hammastikulla. Laita kääröt uunivuokaan ja uuniin (180-astetta) noin 10 minuutiksi. Asettele tarjolle rucola-pedillä. Nämä riittävät pääruoaksikin (leivän kera :)), annoksesta tuli 10 kääröä, mutta maistuivat possunfileen lisäkkeenä tosi hyvin. Ja seuraavana päivänä näitä voi syödä kylmänä salaatin keralla. Jos niitä jää. Meillä ei jäänyt. 🙂

Bon appetito!

 

Äänestää voi täällä.

 

Helmikuun ruokahaaste: Japani

Tammikuun ruokahaasteeseen osallistuminen jäi minulta väliin. Kisan voitti Katja Moments-blogista, joten hän sai asettaa helmikuun haasteen. Nyt en voi jättää vastaamatta: aiheena on Japani, jotakin japanilaistyylistä. Ja Katja vielä vinkkaa, että esteettisyys ei ole pahaksi. Japanilaisessa keittiössähän se on olennainen osa. Niinpä sitten oli yritettävä tehdä melkoisen värittömistä aineksista herkullista ja kauniisti esillepantua einettä.

Vanhan reseptin kaivoin esille, vähän vain muokkailin. Pähkinäkastike on  japanilaisessa alkuperäisohjeessa (Helppoa ja hyvää Japanista) tehty grillattujen munakoisojen kastiksi, mutta se sopii myös grillatulle possunlihalle ja broilerille erinomaisesti. Tein siis munakoisoja mutta myös broileria, jotta perheen nuorimieskin saisi mieleistään sapuskaa, munakoisot kun eivät ole pojan ykkösherkku.

Grillattua munakoisoa ja pähkinäkastiketta

Jos haluat tehdä myös broileria laita se marinoitumaan mieleiseesi kastikkeeseen. Kuvan Chicken-marinadi on tarkoitukseen oikein hyvä. Puoli tuntia riittää marinointiajaksi. (kuvat suurenevat klikkaamalla)

Leikkaa munakoiso noin sentin viipaleiksi, ripottele pinnalle suolaa ja ”itketä” viipaleita puolisen tuntia. Kuivaa talouspaperilla. Sivele viipaleet rypsiöljyllä, myllystä mustapippuria ja vähän suolaa pinnalle ja sitten uuniin. Grillivastusten alle noin 8─10 minuutiksi.

Mittaa kattilaan
1½ dl vettä,
5 rkl sokeritonta maapähkinävoita,
2 murskattua valkosipulikynttä,
2 rkl soijaa,
1 rkl raastettua inkivääriä ja
vähän wasabia, wasabi-kastiketta tai cayennepippuria.

Kiehauta ja sekoita tasaiseksi.

Wokkaa broiler ja lisää lopuksi soijaa.

Munakoison ja broilerin sekä pähkinäkastikkeen lisäksi keitin villiriisiä ja sitten tein kurkku-retikkaraastetta.

Sitä varten tarvitset kokonaisen kurkun ja isohkon palasen retikkaa. Raasta ne molemmat, sekoita, ripottele ½─1 tl suolaa pinnalle. Valuta niitä jonkin aikaa lävikössä.  Lisää joukkoon pari ruokalusikallista sitruunamehua.

Pinnalle laittelin vielä merilevää, jonka olin kiehauttanut ja maustanut soijalla. Enpä ollut aiemmin kyseiseen tuotteeseen tutustunut, mutta sehän olikin erinomaista ja sopi hyvin salaattiin. Ja laittelin sitä myös riisin joukkoon.

Raikas raaste ja merilevä  sopivat täyteläisen ja pehmeän pähkinäkastikkeen kanssa samalle lautaselle jotensakin oivallisesti.

Lasillinen lämmintä sakea ei ollut sekään huono idea tämän kokonaisuuden keralle.

Joulukuun ruokahaaste: tyrni

Joulukuun ruokahaasteen asettanut Elina kertoi olevansa tyrnireseptien tarpeessa, joten haasteessa ei ollut muuta sääntöä kuin, että raaka-aineena on käytettävä tyrniä.

Naisten messuilta siis lähti pullo Oulujoen tyrnimehua kotiin ja sitten miettimään, mitähän tekis?  Jääkaapissa ollut iso vuohenjuusto-pötkö tuntui olevan sopiva pari tyrnille. Ja jälkiruokaa niistä sitten päätin tehdä. Tässä tulos.

Paistettu vuohenjuusto tyrnikastikkeella

2 dl tyrnimehua
1 dl vettä
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria (tai vaniljatanko)
1–2 rkl Maizena-suurustetta
mintunlehtiä

Kiehauta mehu, vesi ja sokerit. Vispaa kiehuvaan nesteeseen suuruste. Jäähdytä kastike.

Leikkaa vuohenjuustosta kaksi noin sentin paksuista viipaletta jokaiselle ruokailijalle. Paista viipaleet voinokareessa teflon-pannussa molemmin puolin.

Tee kylmästä kastikkeesta lautaselle peili, ja asettele kuumat, rapeaksi paistetut juustoviipaleet päälle. Mintunlehdet sopivat paitsi koriseeksi, myös maun puolesta annokseen hyvin.

Jollei pidä vuohenjuuston mausta, tämän voi tehdä vallan mainiosti myös briestä. Tulee lempeämmän makuista.

(kuva suurenee klikkaamalla)

Tämä yllätti sekä itseni että perheen: hurjan hyväähän tästä tulikin!

Kylmä ja kuuma, suolainen ja makea — mukavasti vastakohdat täydentävät toisiaan.

Laittelin tämänkin reseptin sitten myös joulusivulleni:

siellä on paljon joulureseptejä ja ehdotuksia viinivalinnoiksikin.

Piipahdappa sielläkin: JOULURESEPTEJÄ

Joulusivun myötä toivottelen

makoisaa joulunodotusta ja herkullista joulua

ruokahaasteporukalle ja Elinalle erityiskiitos

uuden ruoka-aineksen äärelle herättämisestä.

Marraskuun ruokahaaste: suolaista ja makeaa

Nyt on joutilasta aikaa postailla osallistuminen marraskuun ruokahaasteeseen. Aiheena on ”Suolaista ja makeaa”. Noora, joka porkkanapiirakallaan voitti lokakuun haasteen, toteaa omassa haasteessaan, ”tarkoituksena ei ole kuitenkaan valmistaa nyt sekä suolaista että makeaa syötävää vaan nimenomaan yhdistää nämä maut yhteen ja samaan ruokaan/leivonnaiseen/muuhun syötävään.”

Ensimmäiseksi ajattelin tehdä meksikolaista lihapataa, johon tulee tummaa suklaata, mutta vähän sen kaltaisella oli jo haasteeseen vastattu, joten päätin sittenkin leipoa päärynä-sinihomejuustopiirakan (sen resepti on netttikeittokirjassani, siis täällä), mutta seuraavaksi innostuin kehittelemään jotain uutta. Jotain joka sopisi tähän aikaan vuodesta erityisen hyvin. Siis aurajuusto ja piparit neljällä tavalla!

Näistä se lähtee! Ja näistähän lähtikin aika monenlaista herkkua. Yhdestä mausta moneen malliin…

Variaatioita sinihomejuusto-pipari -teemasta

Ainekset

1 pussi Aura-murua
10 – 15 piparkakkua murskattuna
2 päärynää
3,3 dl:n purkki kuohukermaa
(2 liivatelehteä)
koristeluun: karpaloita, tähtianiksia, lumikiteitä, pipareita

Kuori ja pilko päärynät pieneksi. Vaahdota kerma. Laita piparit muovipussiin ja murskaa ne. Yhdistä kaikki ainekset. Jos teet hyytelöversion liota kaksi liivatelehteä kylmässä vedessä, liota kiehuvaan vesitilkkaan, jäähdytä vähän ja sekoita massaan.

Sitten voit valita, haluatko tarjoilla herkun piparien päällä, sormin naposteltavina, vaikkapa glögin kanssa. Vai kenties jälkiruoka-astioista/laseista koristeltuna tähtianiksilla. Tai ehkä hyydytettynä kakkuna. Portviini toimii tämän suola-makea-herkun kanssa erityisen hyvin. Ja piparimurupedille kumotut jäädykkeetkin maistuvat, kunhan malttaa antaa niiden vähän sulaa. (kuvat suurenevat klikkaamalla)

Glögin kera

Jälkiruoka-annoksina

Joulupöytään jälkiruoaksi …

tai ehkä sittenkin jäädykkeenä piparipedillä.

Lokakuun ruokahaaste: lahjaleipä

Lokakuun ruokahaasteena oli tehdä ruokalahja. Hyvä haaste, minusta on mukava viedä ja saada ruokalahjoja. Haaste kuuluu näin:

Niinpä haastan teidät kaikki tekemään lahjaruokaa – –  idea on siis tehdä jotain makeaa ja suussa sulavaa, jonka voisit viedä ruokalahjaksi vaikkapa parhaalle ystävällesi. Ja koska kyse on lahjasta, veikkaanpa että ulkoasulla ja esille panolla on iso merkitys tässä haasteessa.

No niin minähän päätin että nyt VIHDOIN teen niitä macaroonseja. Pakkaan ne kauniiseen itse tehtyyn kartonkirasiaan ja voila! hieno, suussasulava jälkiruoka on valmis. Ja päätin, että tällä kertaa teen niitä niin että onnistuvat. Teinkin niitä. Ja nyt totean, että  ihan yliarvostettuja, turhaan mainostettuja koko macaroonsit. Sitä paitsi ihan hyviä saa kaupastakin. Jotta ei sitten macaroonseja tähän skabaan.

Teen jotain, jota osaan, jotain jota olen monta kertaa vienyt tuliaiseksi, ruokalahjaksi, tarjonnut jälkiruokana – juustojen kanssa, josta pidän itse enemmän kuin yltiömakeista jälkkäreistä. Sitä paitsi haastaja Kirsikka on tunnustautunut leipäfriikiksi, joten siksikin …

Tein viemiseksi leivän. Leipä on hyvä lahja, sen voi viedä tupaantuliaisiin (suolaa mukaan; leipää ja suolaa on kautta maailmansivu viety uuteen kotiin), sen voi viedä jouluna naapuriin (joululimpun ohje on täällä), leipä on hyvää aamiaisella, brunssilla, piknikillä ja illallispöydässä juustojen kanssa.

Toscanalainen juhlaleipä sopii vietäväksi melkein milloin vain. Lahjan kanssa viedään Toscanasta, Chiantista ostettu liina ja Chiantin viini. Ja kimpale hyvää italialaista juustoa. (kuvat suurenevat klikkaamalla)

Toscanalainen rusina-pähkinäleipä

3 dl vettä
35 g hiivaa
½ dl öljyä
1 rkl suolaa
1 dl rusinoita
75 g pähkinärouhetta
(tai kokonaisia kuorittuja pistaasipähkinöitä)
2 dl grahamjauhoja
1 dl ruisjauhoja
4 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva haaleaan veteen.
Vatkaa mukaan öljy, suola, rusinat, pähkinärouhe ja graham- ja ruisjauhot.
Alusta taikina kimmoisaksi vehnäjauhoisilla. Anna kohota.
Leivo taikinasta kaksi pientä limppua ja kohota pellillä.
Voitele kohonnut leipä öljyllä ja paista ensin 250 asteessa noin 10 minuuttia,
ja sitten pudota lämpö 200 asteeseen.
Jatka paistamista vielä noin 25 – 35 minuuttia.

Lahja pakataan sellofaaniin ja asetellaan Pentikin leipälautaselle ja mukaan voiveitsi ja La Motte -voita. Voin suolaraidat näkyvät…

Voi, kuinka ihanan suolaista se on tämän makean leivän kanssa. Niin, eihän tämä ole ihan tavallinen jälkiruoka, eikä kovin makeaakaan, mutta lahja kuitenkin…

Tatti-porotimbaali alkupalaksi

Näin kuuluu haaste:

Etsikää lähin metsä, puska tai pusikko riittävän kaukana autoista. Ottakaa mukaanne kuppi, koppa tai kippo ja mieleinen ase; sakset, noukkuri/poimuri, kivääri tai sieniveitsi. Menkää metsään vaikka viikonloppuna ja hengittäkää syyyyvään. Sitten katsokaa taivaalle, pensaisiin ja polunpientareille. Etsikää piiloleikkiä kanssanne leikkivä herkku, kesyttäkää se koriinne ja kantakaa kotiin.

Siskot kokkaa -blogi voitettuaan (taas) kuukauden ruokahaasteen oli haasteen heittovuotossa. Ja syyskuun haasteena on siis tehdä metsänantimista alkupala. Meitsi on aika vähän viime aikoina metsään ehtinyt/päässyt/mennyt, joten on turvauduttava syyskuun alussa kerättyihin aineksiin: Vaalan metsistä tuomisina oli yhteensä korillinen herkkutatteja, kangassieniä ja kehnäsieniä. Ja ah, niin hyvä mieli.

Tänään aamulla päätin ottaa pakastimesta rasillisen noita syyskuun alussa poimittuja sieniä: tekisinkö alkupalaksi herkkutatticrepsejä vai kehnäsienipiirasta, – vai sittenkin suolasienistä alkupalaleivän? Tai crostinon sienimuhennoksella? Ei kun haluan jotain uutta.

Siispä sovellus vanhasta korvasieni-poro-muhennosreseptistäni. Ei lämmintä leipää vaan timbaalia! Tattitimbaalia ja poroleikkelettä (lämminsavuviipale olisi ehkä ollut tähän vielä parempi, mutta ei nyt tähän hätään sitä ollut). Sellainen tavallinen keskiviikon alkupala, heh!

 

Tatti-porotimbaalit (kuudelle)

2 – 3 dl tatteja
1 makea sipuli
30 g + 30 g poroleikkelettä
tilkka öljyä tai nokare voita
1 muna
½ + ½ prk smetanaa
oksa timjamia
ripaus valkopippuria
vuokiin voita ja korppujauhetta
hillosipuleita ja salaatinlehtiä

Silppua sienet sekä sipulit. Kuumenna rasva pannussa ja lisää sienet sekä sipulit. Paista niitä, kunnes sipulit ovat pehmenneet ja sienistä on haihtunut kaikki neste. Anna seoksen jäähtyä.

Silppua puolet porosta. Sekoita keskenään muna, puolet smetanasta ja lisää seos sienten ja sipulin joukkoon, lisää siihen myös porosilppu. Mausta seos suolalla, valko- ja mustapippurilla sekä hienonnetuilla timjamilla.

Jaa seos voideltuihin ja korppujauhotettuihin pieniin vuokiin. Kypsennä 175 asteen uuninlämmössä 30 – 40 min, kunnes seos on keskeltäkin hyytynyt.

Asettele lautasille poroviipaleita, kumoa timbaalit päälle, laita nokare smetanaa mukaan ja muutama hillosipuli. Ne antavat mukavasti kirpeyttä annokseen.

 

Aineskuvassa on ruokakermaa, mutta päätinkin viime tingassa vaihtaa sen smetanaan, mikä olikin ihan hyvä ratkaisu. Smetana antaa sellaisen pehmeän happamen maun.

Annoskuvasta puuttuvat hillosipulit, mutta ne kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan. Huoneenlämpöisenä nämä maistuvat parhaalta.

Italialaisten illallisten alkupalaksikin timbaalit sopivat vallan mainiosti kun vaihtaa poron prosciuttoon tai braesolaan. Silloin smetana kannattanee vaihtaa creme fraicheen.  Bon appetito!

Elokuun ruokahaaste: Satavuotias hernevuoka

Elokuun ruokahaaste on Kurpitsamoskan blogissa. Haasteena on herne, ei mikään helppo juttu meitsille. Eipä hernettä juuri tule käytettyä meidän keittiössä. Siispä rohkeasti otin haasteen vastaan ja  kävin perjantaina torilla kaksi litraa palkoja ostamassa.

Haastevastauksellani on historia. 🙂

Vuonna 1913 Kansanvalistusseura julkaisi kirjan Kasvisruokaa kaikille, ja sitä tulin tässä viikolla selanneeksi (kirjasta enemmän täällä).

kansi

 

Elin Sjöströmin kirja ei suinkaan ollut poikkeus vuosisadan alun keittokirjojen joukossa; vegetaarinen ruokavalio oli tuolloinkin suosittua.  Elinin kirjassa on montakin herne-reseptiä, mutta tämä vaikutti minusta kokeilemisen arvoiselta.

Elinin hernepaistos

100 gr keitettyjä perunoita,
125 gr valkoisia herneitä,
100 gr hienonnettuja pähkinöitä,
2 munaa,
¼ l maitoa,
50 gr koprppujauhoja,
1 sipuli, suolaa.

Peratut pestyt herneet pannaan yöksi likoon, keitetään pehmeiksi ja puserretaan läpäsimen läpi tahi jauhetaan lihamyllyssä, sipuli seassa. Perunat hienonnetaan samoin ja sekoitetaan hernesoseeseen. Kun sitten vispilöidyt munanruskuaiset, pähkinät, korppujauhot ja suola on pantu joukkooon, vatkataan seos kuohkeaksi ja notkeaksi; vaahdoksi vatkatut munanvalkuaiset hämmennetään varovasti sekaan ja seos kaadetaan voideltuun jauhotettuun, soikeaan vuokaan ja paistetaan uunissa. Tarjotaan perunain ja salaatin, tahi keitettyjen luumujen sekä sellerikastikkeen kera. Kylmänä se käytetään voileipäleikkelynä, tomaattiviipaleiden kanssa.

herne

 

Modistin vähän tätä liki satavuotista reseptiä. Ja ainakin eilen vieraille maistui suolakääreessä paistetun siian (sen resepti on täällä) kanssa. Ei jäänyt yhtään ”käytettäväksi kylmänä voileipäleikkelynä”. 🙂

Hernevuoka

5 jauhoista perunaa keitettynä
2 litraa herneenpalkoja
2 punasipulia
200 g (para) pähkinöitä
2 munaa
1 prk tomaatti-vuohenjuustoruokakermaa
3 dl kasvislientä
suolaa

Riivi herneenpalot, liota herneitä vedessä yön yli.
Keitä perunat, kiehauta herneet ja silppua sipuli.
Yhdistä perunat, herneet, silpuli, pähkinät, ruokakerma, kasviliemi ja  sekoita sauvasekoittimella muusiksi.
Lisää joukkoon munan keltuaiset ja suolaa sekä lopuksi kovaksi vaahdoksi vatkatut valkuaiset.
Voitele kaksi pientä tai yksi iso uunivuoka ja kaada kasvismassa vuokaan.
Paista 45 minuuttia 175 asteisessa uunissa.

hernevuoka

 

Ruoka ei ole kovin kummoisen näköinen, mutta se oli mukavan lempeää ja isohkoiksi rouheiksi jätetyt pähkinät maistuivat  sattumina hurjan hyviltä. Jos vuoka sopi elokuun illan ruokapöytään, niin vielä paremmin sopisi varmasti vaikka joulupöytään, tai paistin lisukkeeksi. Oivallinen lounasruokakin olisi tämä.  Talvella on vain käytettävä pakasteherneitä tai purkkiherneitä, eikä herneenmaku ehkä ole niin täyteläinen.

Toisaalta voisi tehdä leivinuunissa, ja tulisi ehkä vielä pehmeämmän makuista.

Kasvisruokaa ennen ja nyt

Villi arvaus miltä vuosikymmeneltä tämä lainaus on?

Viime vuosina on yhä yleisimmin kuulunut toivomuksia, että kansamme ruokajärjestys muuttuisi sellaiseksi, että se enemmän perustuisi kasvisruokiin. Väitetään nim. että olemme ruvenneet käyttämään liian paljon liha- ja kalaruokia ja että tämä yksipuolinen ruoka olisi terveydelle vahingollinen, koska siinä saamme liiaksi valkuaisainetta, jota ruumiin elimet, aikaa voittaen, eivät kykene poistamaan ja joka näin ollen häiritsee niiden toimintaa. Vieläpä muistutetaan terveyttämme uhkaavasta vaarasta kun tietämättämmme usein saamme sairaiden elukkain lihaa syötäväksi.

Näiden väitteittensä tueksi ovat kasvisruuan suosittelijat viitanneet siihen seikkaan, että lääkäritkin nykyään useissa sairaustapauksissa määräävät potilailleen yksinomaan kasvisruokia, sekä siihen, että monet kansat, kuten esim. japanilaiset, menettämättä voimaansa tahi kestävyyttänsä elävät miltei yksinomaan riisillä. Sitä paitsi he huomauttavat sitä, että teurastuksessa luontokappaleita kohtaan tapahtuva julmuus vaikuttaa sangen raa´istavasti.

Monet näistä väitteistä pitänevät paikkansa: ovathan lukuisat ihmiset oman kokemuksensa nojalla todistaneet hyvin tulevansa toimeen yksinomaan kasvisruoalla.

Lainaus on vuonna 1913 Kansanvalistusseuran julkaisemana ilmestyneestä Elin Sjöströmin kirjasta Kasvisruokaa kaikille.  Lueskelin kirjaa aamupäivällä – siis töissä. Minun työni kun mahdollistaa keittokirjojen lukemisen töissäkin, ei ollenkaan huono juttu :). Tosin vähän vanhaa vuosikertaa on tämä – kuten ne muutkin joita töissä luen – opus. Mutta ko. kirjasta lähti myös ajatus siitä, millä ehkä osallistun kuukauden ruokahaasteen. Haasteessa peräänkuulutetaan herneiden käyttöä. Ehkäpä teen Elinin ohjeella hernevuokaa tai sitten huomenissa Risi e bisi. Se on pohjoisitalialainen risotto, johon tarvitaan tuoreita herneitä.

Kun tänä vuonna kasvimaallani

on melkein enemmän kukkia kuin mitään syötävää (siis ei edes herneitä) oli töistä ajeltava paitsi Caritakseen myös torille. Kesän viime lämpö, tehdyn työviikon jälkeinen leppoisa, lussakka olo (hyvillä mielin uuteen haasteeseen) ja Oulun torin juro puhumattomuus…

Perjantain lupaus alkavasta viikonlopusta vähintäänkin kohtuullinen. (kuvat ja kukat suurenevat klikkaamalla)

Kesäruokahaaste: jalostettu nuudelisoppa

Ruokahaasteen kesäksi antoi ”Äijäruokaa”-blogin Ari, joka totesi, että ”kesän ruokahaaste on kesäinen pasta/nuudeli.” Vallan mainio haasteaihe! Thai-keittiössä käytetään paljon chiliä. Johtuu kuulemma siitä, että chili auttaa kestämään kuumuuden haittavaikutuksia… Hmmm. Joka tapauksessa tämä aasialainen soppa, jonka chilin määrää jokainen voi lämpötilan ja oman sietokyvyn mukaan säädellä, on hyvä kesäruoka. Kesänuudeli.

Tämä kotikeittoinen (mistä lie olen reseptipohjan aikanaan vohkinut) nuudeliruoka on nopea tehdä, varioitavissa ainesten saatavuuden ja mielitekojen mukaan (ihania pieniä uusia porkkanoita olisi kannattanut pilkkoa sekaan enemmänkin!). Ja sopasta voi jättää broilerin kokonaan pois. Aina tämä keitto valmiit nuudelipussit voittaa. Ja tämän voi tehdä valmiiksi tuohon nuudeleiden lisäämiseen asti. Jollet tiedä, milloin uintireissulaiset tai mökin lounasvieraat tulevat, voit tehdä kattilallisen soppapohjaa valmiiksi ja juuri ennen ruokaa vain heittää nuudelit mukaan, kypsentää pikaisesti. Ei tarvitse seisoa kauan keittiössä. Naan-leivät vielä uuniin ja jo vain: kesänuudeli on tarjoiltavissa.

Sitähän se sitten tämänpäiväinen sapuska meilläkin oli. Elikkäs

Jalostettu nuudelisoppa kesähelteelle

6 dl kanalientä
1 pieni (kuvassa iso prk, käytä vain puolet) prk kookosmaitoa
suolaa
1 tl sokeria
1 punasipuli suikaleina
2 porkkanaa pieniksi pilkottuna
1 chilipalko hienonnettuna
pala inkivääriä raastettuna
2 valkosipulin kynttä
2 rkl sitruunan mehua
2 rkl (kalakastiketta) fish saucea
200 g broilersuikaleita
100–200 g munanuudeleita
tuoretta korianteria

Kiehauta kanaliemi ja kookosmaito, ja mausta suolalla sekä sokerilla. Lisää kiehuvaan liemeen punasipuli- ja porkkanasuikaleet, sekä chili, valkosipuli ja inkivääri. Lisää sitruunan mehu sekä kalakastike. Keitä muutama  minuutti ja lisää broilersuikaleet. Keitä miedolla lämmöllä kunnes broileri on kypsää. Lisää nuudelit keittoon ja keitä muutama minuutti. Ripottele päälle korianteria. (kuvat suurenevat klikkaamalla)

Helteiden jatkumisen toivossa…

Limoncello di Casa

Huhtikuun ruokahaasteena onkin yllättäen juoma. Viime kuun haasteen voitti Mustikkpöperöä-blogi voittoisalla palsternakkareseptillään. Sen ansiosta on Mustikkapöperön vuoro haastaa meidät muut. Ja Mustikkapöperön asettamassa haasteessa lukee näin:

Kevään kunniaksi huhtikuun ruokahaasteen aiheena on hedelmäinen juoma. Se voi olla mitä vain pikkudrinkeistä, täyttäviin pirtelöihin tai juhlava booli. Loihdi päähänouseva piriste, palauttava superjuoma tai lastenkestien janonsammuttaja.

Ja minähän päätin osallistua Limoncellolla. Italialainen sitruunalikööri on sellaisenaan hyvää, molto bene!,  ja sitä voi käyttää niin moneen…

Italialaisissa keittokirjoissa reseptejä Limoncellon valmistamiseksi on paljon! Olen ottanut kaikista jotain, kaikista muuttanut jotain ja soveltanut oman suomalaisen (Finlandia-) versioni. Joka on tyyliini hyvin yksinkertainen. Tätä olen tehnyt jo aika monena keväänä. Ja testauttanut Italian kävijöillä, jopa italian kurssimme opella, rotissööreilla – eikä kukaan ole huonona pitänyt, päinvastoin. Muutama on halunnut reseptinkin.

Resepti Limoncello di Casa
(kuvat suurenevat klikkaamalla)

Tarvitset ensin:
viisi kauniskuorista sitruunaa
pullon Finlandia Lime Vodkaa
(tai Absolut Citron)

ja parin viikon tai kuukauden kuluttua:
1/2  litraa vettä
1/2 kg sokeria

Pese sitruunat saippuavedessä. Kuori sitruunoista keltainen ohut osa. Laita kuorisuikaleet pulloon/purkkiin ja kaada päälle vodka. Jätä pullo ikkunalaudalle pariksi viikoksi. Siivilöi kuoret pois.

Kiehauta vesi ja sulata sokeri siihen. Yhdistä keltaiseksi, sitruunaiseksi makuuntunut vodka ja sokeriliemi. Laita likööri kylmään vähintään kuukaudeksi. Loppukesällä maistuu jo parhaalta, mutta silloin jäljellä ei ole enää paljon … 😉 Ehkä kannattaakin tehdä heti kerralla tupla-annos.

Tästä ei tule kovinkaan makeaa eikä kovinkaan vahvaa (20 %) mutta juuri sellaisena se kesän lämpiminä päivinä hyvin jäähdytettynä maistuukin parhaalta. Ja tämä on niin hyvää täytekakun kostuketta, ja aika moneen muuhunkin jälkiruokaan on mukava lorautella omatekoista Limoncelloa. Ja sentti, pari kuohuviini lasin pohjalle, päälle joko makeaa Asti Tostia tai kuivaa proseccoa ja kesän ihana kuohuva on siinä. Ja pohjana omatekoinen sitruunalikööri. Hmmmm…

Talon Limoncello – Limoncello di Casa, per favore.

Maaliskuun ruokahaaste: palsternakka

Maaliskuun ruokahaasteen saivat asettaa Kädenvääntöä blogin Pitkä ja Pätkä, jotka voittivat helmikuun tofu-haasteen. Minulta viime kuun haaste  jäi väliin, sillä en ole koskaan onnistunut tekemään tofusta mitään, en kertakaikkiaan mitään maistuvaa. Enkä ole kyllä paljon kokeillutkaan. Mutta tämä maaliskuun haaste on otettava vastaan. Palsternakka on nimittäin hyvää! Simppeli, mutta äyriäisten kanssa ah, niin ihana palsternakkapyree valmisuu näin.

Palsternakkapyree ja grillatut scampit

2 isohkoa (luomu)palsternakkaa
3 dl maitoa
1 – 2 rkl voita
suolaa, valkopippuria
(1-2 tl sitruunamehua)

Kuori ja paloittele palsternakka.
Kuumenna maito teflonkattilasssa.
Keitä palsternakkapaloja,
kunnes ne pehmenevät.
Kaada maito pois.
Soseuta juurekset.
Lisää voi, mausta.

Scampit kannattaa sulattaa oliiviöljy (2 rkl), sambal oelek  (1 rkl), valkoinen balsamico (2 rkl) liemessä. Sitten vain varrastikkuun ja uuniin grillivastuksen alle viideksi minuutiksi. Suolan ripottelen vasta kypsien scampien päälle.

Palsternakkapyree on oivallista myös kampasimpukoiden tai kalan kanssa.

Sitten varoituksen sana: ei kannata tehdä hyla-maitoon. Tiedän karvaan kokemuksen jälkeen, ettei kannata! Mutta tavallinen kevytmaito on passelia ja pyreestä tulee ihanaa …

Juhlava alkuruoka neljälle tai kahdelle lounas.

Kilpailuja ja arvontoja

Joulunpyhien mentyä väki selvästikin palannut koneiden ääreen. Blogissa kävijöitäkin taas näyttää olevan. Joulun tienoissa oli kovin hiljaista.

Mutta ennen joulua webbisivuillani kävi päivittäin parhaimmillaan melkein 700 surffailijaa! Se on kyllä ennätys. Joulureseptit ja LappItalia-keittokirja vetivät väkeä. Kirjan arvonta on vielä voimassa, joten osallistu ihmeessä … Arvon kaikkien halukkaiden kesken yhden LappItalia-kirjan. Ja lohdutuspalkinnoksi on belgialaista suklaata. Jos haluat kirjan nettiversion lisäksi oikean kirjan osallistu arvontaan:  laita alle blogin kommenttilootaan siitä viesti tai lähetä minulle suoraan sähköpostiviesti . Osallistumisaikaa on 1.1.2010 klo 12 asti.

Arvonnan palkinnot:  

 

Toinen minua koskettava ”arvonta” tai enemmänkin kilpailu on myös menossa Melukylässä. Joulukuun ruokahaasteen äänestys on käynnissä… Käykäänhän katsomassa, millaisia herkkuja kisassa on mukana… Äänestääkin saa… 🙂  Täällä

________________________

No entäs elämä Itäkairassa vuoden lopussa? Kunhan huippupitkien yöunien jälkeen heräsimme, niin totesimme että a) on pimeää ja b) on pakkasta. Ilmatieteen laitoksen sivulla lukee ”aurinko ei nouse eikä laske”. Olemme samaa  mieltä.

Huoltotoimenpiteitä (lakanapyykkiä, pakastimen sulatusta, saunan vesisäiliön korjausta, vesipaikan esiinkaivua, kylpytakkien pesua, keittiönkaappien järjestelyä) ennen ulkoilua. Niidne jälkeen pehtoori lähti ladulle, minä kameran (ja auton) kanssa Kaunispäälle.  Kuva on otettu noin puoli kolmen aikaan … Sinisestä hetkestä toiseen.

Huipulla ja Saariselän keskustassa paljon japanilaisia, venäläisiä, lappilaisia, mökkiläisiä. Kaikenlaisia asioita minullakin toimitettavana.

Pakkasta – 10 C – – 20 C. Kovasti on vaihdellut tunturin tuolla ja tällä puolen nuo lukemat.

Zabaione ja LappItalia

On aika vastata joulukuun ruokahaasteeseen. Ja vinkata kaikille blogivierailleni nettikeittokirjasesta. Olkoon se lukijalahja teille kaikille. Ja huomatkaapas että postauksen alareunassa on arvontakin…

__________________________________________________________

Joulukuun ruokahaasteen julkaisi Krisu voitettuaan marraskuun haasteen tulisella broileri-reseptillään. Blogissaan Merkintöjä Melukylästä Krisu kirjoittaa, että joulukuun haasteruoassa on käytettävä alkoholia. Sen jälkeen minulla ei oikeastaan ollut muuta mahdollisuutta kuin tehdä tämä: Zabaione freddo, prego!

Haastesivun kuvassakin on yksi versio samaisesta jälkiruoasta. Zabaiglione, Zabaione, Sabayon, Sabaione, Viinivaahto, tällä klassikkojälkiruoalla on monta nimeä. Eri ruokakulttuureissa eri nimillä ja vähän eri versioina. Monta kertaa olisin halunnut tehdä zabaionea jälkiruoaksi, mutta kun minusta ei ole mukavaa kesken illallisen enemmälti vispailla mitään ja kun keittiöpiikaa ei ole, riemastuin tähän versioon, johon yhdessä Italiasta ostetussa keittokirjassa törmäsin: tämä tehdään jo edellisenä iltana.

Vuosien varrella resepti on vähän muuttunut. Vain vähän. Kyllä tästä on tullut yksi suosituimmista jälkkäreistäni. Zabaione sopii kesän jälkiruokaherkuksi, mutta myös joulupöytään, – kaneli makuuttaa sen jouluiseksi.

Zabaione freddo – viinivaahdon uusi tuleminen

6 munankeltuaista
1,5 dl sokeria
1½–2 dl marsalaa
puolikkaan sitruunan raastettu kuori
1–2 tl kanelia
muutama tippa vaniljaesanssia
2 dl kuohukermaa

Ensimmäiseksi on tietysti mentävä ostamaan Marsalaa. Sitä ei myydä pienemmissä pulloissa, mutta se säilyy hyvin, joten ei huolta. Zabaionen lisäksi sitä voi käyttää mm. kalkkunan marinadiliemeen ja marsala-loraus sopii moniin kastikkeisiinkin.

Vatkaa kaikkia muita aineksia paitsi kermaa vesihauteessa (tai teflonkattilassa) kunnes vaahto on kuohkeaa, sakeaa ja kermamaista. Jäähdytä seos jääkaapissa. Vatkaa kerma tanakaksi vaahdoksi, kääntele se munavaahtoon. Jaa annoslaseihin ja anna tekeytyä yön yli.

Tätä zabaionea ei tehdä vieraiden odotellessa pöydässä vaan mieluusti se kannattaa tehdä edellisenä iltana. Maku pehmenee ja täyteläistyy yön yli levättyään. Merkillisesti makuun vaikuttaa myös se, että vaahto on annosteltu laseihin valmiiksi (klikkaa kuva suuremmaksi).  Jos tätä jää (ihmettelen kyllä :)) niin voit pakastaa sen ja saat oivallista zabaione-jäädykettä.

zabaione

Olen julkaissut tämän reseptin aiemminkin: pari vuotta sitten tein pienen omakustanteisen keittokirjan, ja resepti on myös siellä.

Tiedoksi kaikille ruokabloggaajillekin: olen juuri  laittanut 135-sivuisen kirjan pdf-versiona nettiin.

LappItalia_p

Käykäähän katsomassa LappItalia – à la Carte …   Kirjassa on ideoita lappilaisesta ja italialaisesta keittiöstä – makumatka tuntureilta Toscanaan. Mukana on omia kehitelmiä ja toisilta lainattuja reseptejä. Kuvia ja juttuja reseptien lomassa. Ruokaa ja leivonnaisia arkeen ja juhlaan.

Nimi

Sivulla on arvontakin, jossa on muutama pieni ruoka-aiheinen palkinto. Ja joulureseptisivullakin on ehkä jotain asianharrrastajia kiinnostavaa…

_______________________________________________________________

Joulukalenterikuva n:o 12
Tällä kertaa kuva on tuolla LappItalia -sivulla… 🙂

Marraskuun ruokahaaste: HOT!

Marraskuun ruokahaaste on HOT, HOT, HOT! Lokakuun ruokahaasteen jumalaisella ”Imaami pyörtyi” -munakoisoreseptillä voittanut Kissapöydällä -blogin voittaja toteaa, että  marraskuun haasteruoassa tulee käyttää tulista raaka-ainetta.

Koskapa ainakin meidän huushollissa marraskuussa maistuvat paitsi lämmittävät, mausteiset ruoat  muutamille perheenjäsenille myös suklaa, ajattelin ensin tehdä yhdestä joulunajan suosikkijälkiruoastamme ”suklaakupeista” chili-suklaa -version. Suklaakuppien reseptin olen kuitenkin jo julkaissut: sen ja sivutolkulla muita joulureseptejä löydät täältä. Niinpä siis jotain muuta.

chili-suklaa-ainekset

Chili-suklaa-linjalla silti jatketaan, mutta ei tehdäkään jälkiruokaa, vaan kastiketta. Kastikkeen pohjaidea on saatu tutun keittiömestarin postituslistan kautta. Hieman keventelin, ja samalla hieman tulistin alkuperäisen kastin reseptiä. Erityisesti broilerin tai pastan kanssa tämä tulisempi versio sopii hyvin.

Tässä kastikkeessa erityisen paljon suklaata erityisesti marraskuussa tarvitsevat – ja tietysti kaikki muutkin – saavat lämmittävää, uskomattoman herkullista, pienesti tulista kastiketta pääruoalle, ja samalla kertaa ihanan suklaisen herkullisen häivähdyksen makuhermoja hivelemään.

Kuten suosimani reseptit yleensäkin tämäkin on kerrassaan simppeli sovellus.

Chili-cacao-kastike

lihalle, broilerille, pastalle, …
3 rkl vasikanfondia
2 dl ruokakermaa
3 rkl Olympia-sulatejuustoa
mustapippuria myllystä
Santa Maria cacao-chili mausteseosta (ainakin 1 tl)
1 punainen chili

***

Mittaa fondi (teflon)kattilaan ja kiehauta se.
Lisää joukkoon kerma ja kuumenna kiehuvaksi.
Lisää joukkoon chili-cacao-mausteseos, pippuri ja pieneksi silputtu chili.
Sulata joukkoon juusto.
Sekoita ja kuumenna.

Tarjoile lehtipihvin, paistin, broilerin, pastan kanssa. Kannattaa valita pasta johon kastike ”uppoaa”: farfalle, gnocchi, penne, radiatore tms.

chili-suklaa-kastike

Kuvassa kastiketta ei paljon näy, klik, klik kuvaa, niin näkyy vähän paremmin.

Lokakuun ruokahaaste: leffaruokaa

Sisilia. Sàvocan kylä. Pienen aukion laidalla Bar Vitelli, jossa Michael Corleone ja Apollonia kohtaavat.  Kummisetä-elokuvan maisemissa, tunnelmissa.

Sisilian välimerellisissä, kuvauksellisissa maisemissa Forza d´Agron kylässä, jossa sielläkin on Kummisetä-elokuvia kuvattu, saimme jotensakin tasan vuosi sitten syödäksemme Pesce spada alla Siciliana (miekkakalaa sisilialaisittain). Sieltä tuomisena makumuisto, mutta myös resepti. Melkein kuin elokuvasta saatu resepti siis. Miekkakalaa meidän kalatiskillä on tarjolla kovin harvoin, eikä koskaan noin komeita kuin Sisiliassa oli (klikkaa kollaasi suuremmaksi, näet kalatkin paremmin), joten reseptiä on sovellettu sekä lohelle että kuhalle.

Sisilia

Syyskuun ruokahaasteen Syysillan kaaliherkullaan voittanut Jytis asetti Herkku ja koukku -blogissa mainion haasteen: Leffaruokaa.  Lokakuun ruokahaasteena on siis tehdä ruoka, jonka innoittajana on elokuva. Vaikka haasteeseen on jo Kirsikkakin vastannut Kummisetä-leffojen innoittamana, en voi olla tekemättä samoin. Siispä osallistun reseptillä, jonka nimi olkoon vaikka

Corleonen kuha

2 silputtua sipulia

2 pilkottua lehtisellerin vartta

2 murskattua valkosipulin kynttä

2 laakerinlehteä

5 rkl oliiviöljyä

5 kaltattua, palasiksi hakattua tomaattia (hyvä tölkkitavarakin käy)

2 tl sokeria

½ ploa kuivaa valkoviiniä

suolaa ja pippuria

600 g kuhafilettä (tai miekkakalaa tai lohta)

kuha_ainekset

Pehmitä sipuli, lehtiselleri, valkosipuli ja laakerinlehti ruokalusikallisessa oliiviöljyä. Lisää tomaatit ja sokeri. Hauduta aineksia viitisen minuuttia.

Lisää viini, suola ja pippuri. Hauduta toiset viisi minuuttia.

Lisää annospaloiksi leikattu kala. Käännä kala kerran. Kuha kypsyy nopeasti, noin viisi, korkeintaan kymmenen minuuttia. Kun se on valkoista, eikä enää läpikuultavaa, se on valmista. Perfetto!

Corleonen kuha

Rapitala Kalan valmistukseen tarvitaan viiniä: sisilialainen Rapitala sopii siihen ovallisesti.

(Kaikki kuvat muuten suurenevat klikkaamalla).

Rapitala-viini ja Nino Rotan säveltämä Kummisetä-elokuvan musiikki,

Waltz erityisesti :),

tekevät leffaruoasta melkein aitoitalialaisen.

Bon appetito!

~~~~~~~~~~~

Traileri vie tunnelmaan…

http://www.youtube.com/watch?v=lSj9IdwLfzo

Syyskuun ruokahaasteen voittaja

Syyskuun muistoja herättänyt lapsuuden paras kotiruoka –haaste on ohi.  Ääntenlasku on suoritettu:  kuusitoista makoisaa haasteeseen osallistunutta reseptiä keräsivät yhteensä 99 ääntä.
Kolmen kärki  oli tasainen:  Vellipojan Mustatorvisienitäytteiset kurttukaalikääreet nousivat 11 äänellä kolmanneksi ja tasaäänin (12 ääntä) ykkössijalle ylsivät  ”Siskot kokkaa” -blogin Uuniomenat kaurakekseillä tuunattuna ja ”Herkku ja koukku” -blogin Syysillan kaaliherkku.
*                    *                     *
lipukkeet
Tasatulos edellytti arpajaisten järjestestämistä: äsken aamukahvipöydässä  oli suurta urheilujuhlan tuntua kun järjestimme arpajaisia. Siis samoin kuin elokuun ruokahaasteen voittajan, myös syyskuun ruokahaasteen voittajan ratkaisi arpa:
tulos
 
Rutkasti ONNEA ja kokkausintoa edelleen Lapsuuden kotiruokamuisto -haasteen voittajalle Herkku ja Koukku- blogiin!
 
***
 
Kiitos kaikille haasteeseen osallistuneille. Nostalgiset lapsuuden ruokamuistot olivat minusta hieno lisä tämän kuukauden haastevastauksissa. Kiitokset niistäkin. Äänestäjille tietysti kiitos kiinnostuksesta, ja nyt taas katseet seuraavaan kisaan. Haasteen asettamisvuorossa on – taas – Herkku ja koukku -blogin Jytis. On lokakuun haasteen vuoro.

 

Syyskuun ruokahaasteen äänestys

Syyskuun ruokahaasteen ideana oli lapsuuden  parhaan ruokamuiston ja reseptin henkiinherättäminen ja päivittäminen niin halutessa. Ruokamuistoja eri vuosikymmeniltä tulikin yli odotusten: yhteensä 16 bloggailija-kokkailijaa palasi  mielessään kotikodin ruokapöytään ja sen herkkujen makumuistoihin.

Koskapa kommenteissa ja blogeissa on lapsuuden ruokamuistoista käyty keskustelua ja heittäydytty menneittein vuosikymmenien arkiruokakulttuuriin muisteloihin, on vinkattava, että tämän blogin yläpalkissa on ”artikkelit”. Siellä on pieni juttuni (”Makkarakuppeja ja lanttumunkkeja”) suomalaisen kotiruoan historiasta 1900-luvulta. Se, että noiden asioiden parissa vietän työaikaanikin, selittänee myös tämän merkillisen, mutta onneksi aika innostuneen vastaanoton saaneen, valintani haasteaiheeksi. 🙂  Haasteen vastauspostauksissa olevat jutut ovat olleet nostalgisia, lämminhenkisiä tarinoita. Suosittelen blogeihin klikkailemista muutenkin kuin reseptien takia. Minusta monet tarinat olivat kovin viehättäviä.

Alla kaikki kisaan osallistuneet ilmoittautumisjärjestyksessä ja lopussa äänestysvalikko.

Äänestys päättyy 30.9.2009 klo 24.00 ja lokakuun ensimmäisenä on selvillä syyskuun ruokahaasteen voittaja.

1kiinalainen kanapata

Virpin äidin kiinalainen kanapata (Peruspöperöä)

kääreet

Mustatorvisienitäytteiset kurttukaalikääreet (Vellipoika)

3juustoinenjauhelihapikapasta

Juustoinen jauhelihakastike Lapsuudenmaasta (Sillä Sipuli)

4Lasagnepala

Vuohenjuustokasvislasagne (Pata & Kattila)

5kaalivuoka

Syysillan kaaliherkku (Herkku & Koukku)

6maxaboxi

Maxaboxi (Keittiö Piemonten sydämessä)

Perinteinen perunalaatikko (Kulinaarimurula)

8Fudge_kinuski

Lapsuuden fudgekinuskimuisto (Appelsiineja ja hunajaa)

Kookos-lime-seikastike (Anzkun Kauhasta kajahtaa)

10visapipuuro

Vispipuuro (Kurpitsamoska)

11savuluusoppa

Savuluusoppa (Äijäruokaa)

12verilatyt

Lapsuuden lätyt (Pastanjauhantaa)

Persiljapikanttinen marjapuuro (Kissa pöydällä)

13ritarit

Köyhät ritarit (Fakta & Farfalle)

uuniomput

Uuniomenat kaurakekseillä tuunattuna (Siskot kokkaa)

pannari

Lapsuuden pannukakku (Sorsanpaistaja)

 

 

Syyskuun ruokahaaste: Lapsuuden paras kotiruoka

Elokuun ruokahaasteen äänestys päättyi viime yönä,  ja  niinhän siinä sitten kävi, että Hillamisu- reseptini voitti – tosin arpaonnenkin siivittämänä.  Kiitokset Herkku ja koukku -blogin pitäjille, kaikille äänestäjille ja muille haasteeseen vastanneille. Erityisesti Vellipoika ansaitsee kiitokset hyvästä vastuksesta.  🙂

Voitto myös velvoittaa. Siispä katseet tulevaan kauteen: nyt olisi julkistettava syyskuun haaste!

pasta

Osallistuminen

Ruokahaasteeseen voivat osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt (blogin ei siis tarvitse olla ruokablogi). Osallistua voi vain yhdellä ruoalla per blogi. Ruoka voi olla pääruoka, jälkiruoka tai leivonnainen, jotain sellaista, mitä  kotona tehtiin. Äidin, isän, mummon tai vaikka naapurin tädin tekemää kotiruokaa, joka oli parasta herkkua lapsuudessa.

keittokirjaTuunaa äidin lihapullat omalla tavallasi, oletko muokannut mummon makaronilaatikon moderniksi, miten olisi siskonsuklaaruudut tekemien suklaaruutujen new edition? Vai haluaisitko kehitellä kalapuikot gurmeeksi, ehkä perheen paras pastaruoka vol. II tai postaa kisaan pyhänä tarjotun paistin resepti? Ideana on lapsuuden parhaan kotiruoan reseptin uusi tuleminen!

Näissä haasteissa on ollut hyvä tapa ilmoittaa ruoan alkuperäisen reseptin lähde; hyvää tapaa on hyvä jatkaa — jos suinkin mahdollista.

Haasteruoka tulee postata 1.-23.9.2009 välisenä aikana. Haasteeseen osallistutaan ilmoittamalla haastepostauksen URL tämän jutun kommenttilootaan. Ari on tehnyt oivallisen ohjeen, jolla linkki omaan blogiin ja osallistuvaan haastepostaukseen onnistuu kätevästi. OHJE

Ilmoittautuminen päättyy 23.9.2009 klo 24:00, jolloin haastepostausten osoitteiden on oltava tiedossani. Järjestävänä osapuolena jäävään itseni äänestyksestä.

Äänestys

Haasteeseen määräaikaan mennessä ilmoitetut postaukset julkistetaan 24.9.2009, jolloin alkaa myös äänestys. Äänestystapa ilmoitetaan haastepostausten julkistamisen yhteydessä. Äänestysaika päättyy 30.9.2009 klo 24:00. Jos äänestyksen päättyessä useammalla postauksella on yhtä korkea äänimäärä, valitsee onnetar voittajan. Syyskuun ruokahaasteen voittaja julkistetaan 1.10.2009.

paisti

Lokakuun ruokahaaste

Syyskuun 2009 ruokahaasteen voittaja järjestää lokakuun 2009 ruokahaasteen. Aiheen valinta, säännöt ja aikataulu ovat hänen päätettävissään.

_________________________________________________

ÄÄNESTYS ON ALKANUT TÄÄLLÄ

Hillamisu: vastaus elokuun ruokahaasteeseen

Kesän ruokahaastekilpailun voitti Herkku ja koukku -blogin pitäjien kirsikkavaniljapiiras. Haaste jatkuu ja elokuun ruokahaasteen aihe  on  ”Luonnon antimet”.  Haasteessa lukee, että ”haasteruuan pääraaka-aineen tulee olla sellainen joka kasvaa villinä luonnossa!”

Kovasti mietin, millä osallistuisin.  Jotain pohjoista? Tämän reseptin taustalla on se, että pohjoisen mökillämme ei ennen ollut uunia, joten tiramisu oli siksi siellä hyvä herkku tehtäväksi. Tiramisua tuli varioitua jos ja vaikka miten. Tyttären lakkiaisia varten sitten soveltelin tämän tavallista juhlavamman version.

Vaikka tänä vuonna hillasato ei olekaan hyvä, on niitä kuitenkin taas käytettävissä: kiitos ja kumarrus jälleen kerran Pudasjärven suuntaan.

No niin, vastaukseni haasteeseen on siis Hillamisu.

hillamisu 1

HILLAMISU
– tiramisun pohjoinen versio

1 pkt Savoiardi-tiramisukeksejä
1 dl mango- tai appelsiinituoremehua
500 g hilloja (lakkoja, suomuuraimia – ihan millä nimellä vaan)
(pullollinen Lapin jängän kastiketta)
(4 rkl Cointreau tai Grand Marnier –likööriä)
100 g tummaa suklaata
4 dl vispikermaa, vaniljasokeria pari teelusikallista
200 g mascarpone-juustoa tai Philadelphia-juustoa
kaakaojauhetta tai suklaalastuja

hillamisu 2

Vatkaa täytettä varten kerma vaahdoksi, lisää vaniljasokeri ja tuorejuusto mukaan.

Lado laakean tarjoiluastian pohjalle keksejä ja kostuta ne mehun ja liköörin sekoituksella.

Kaada keksien päälle myös Lapin jängän kastiketta, jota on myynnissä ainakin pohjoisen turistikaupoissa ja eteläisemmän Suomen herkkukaupoissa (esim. Stocka). Ilman tätäkin misu onnistuu.

Seuraavaksi vuokaan kerros  hilloja ja sitten kerma-tuorejuustovaahto. Tähän päälle sulatettua suklaata (ei ihan välttämätön).

Sitten taas keksejä, mehua, kastiketta, hilloja.

Päällimmäiseksi tulee juustomassa. Anna maustua yön yli jääkaapissa. Viimeistele kaakaojauheella tai suklaalastuilla ennen tarjolle asettamista.

hillamisu 3

(kuvat suurenevat klikkaamalla)

Tämä on hyvää, helppoa ja monin tavoin sovellettavissa.  Esimerkiksi vadelmista tulee oikein hyvää. Ja mustikkamisuakin meillä on syöty…

___________________________________________

PS. Toinen hyvä hillakakkuohje on reseptikansiossani.

Toukokuun ruokahaaste: paras piknikeväs

Toukokuun ruokahaasteen asettivat huhtikuun voittajat Pastanjauhantaa-blogia pitävät Rosmariini ja Pippurimylly. Haasteella haetaan  parasta piknikevästä. Osallistun pakkaamalla koriin Parmankinkkurullia ja Parman Salaattia. Berlusconista huolimattta italialainen ruoka on huippuhyvää kesäruokaa…

pkr1

Parmankinkkurullat

pkr41 pkt valmista lehtitaikinaa
parmankinkkua
punaista pestoa
mascarpone-tuorejuustoa
muffinsivuokia
Voitele valmiit lehtitaikinalevyt mascarponella, laita päälle parmankinkkuviipale ja sivele päälle vielä pestoa. Rullaa taikina kääröiksi ja leikkaa noin kahden sentin palasia. Laita muffinsivuokiin ja paista 200-asteisessa uunissa parikymmentä minuuttia.

pkr31Parmankinkkurullat ovat Outi Pakkasen dekkarista vohkittu resepti, jota olen varioinut monin tavoin. Kalaversion saa kun vaihtaa mascarponen mustapippuri-tilli tuorejuustoon ja kinkun kylmäsavulohisiivuihin ja punaisen peston vihreään. Hyviä tulee myös kun taikinaan rullailee valkosipulimaustettua tuorejuustoa, kylmäsavuporoa ja rucolasalaatinlehtiä. Entäs katkaraputuorejuustoa, tonnikalaa, cheddarjuustoviipaleita.

Näitä voi tarjoilla myös kesäisissä buffet-pöydissä ja esimerkiksi kylmän gaspazo-keiton kanssa ne ovat oivallisia.

Tämä on siis se minun haasteruokani, mutta en malta olla lisäämättä tähän samaan myös Parman Salaatti -reseptiä.

Parman Salaatti

prk61

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

erilaisia salaatteja (Romaine, jääsalaatti, vuonankaali, ja ehdottomasti rucolaa)
Parman kinkkua (ilmakuivattua kinkkua, prosciuttoa)
mozzarellapalloja
kirsikkatomaatteja
parmesanlastuja
aurinkokuivattuja tomaatteja
oliiveja
krutoneja
pinjansiemeniä
basilikaa

Levitä Parman kinkkusiivut leivinpaperin päälle ja pistä ne uunin (200 C) 6–8 minuutiksi. Leikkaa sen jälkeen kinkku palasiksi. Uunissa prosciutto saa makua ja siitä tulee mukavan suolaista ja antaa salaatille huippumaun.

Kokoa salaatti laakeaan astiaan tai tee jokaiselle piknikkeilijälle annossalaatit muovirasiaan: revi osa salaatista pediksi ja lisää haluamasi italialaisen antipasti-pöydän herkkuja niin paljon kuin tarve ja maku vaatii.

Salaatti on todella ruokaisaa, eikä kaipaa kastikkeeksi muuta kuin oliiviöljyä, balsamicoa ja tietysti mustapippuria.

Sopii kesälounaaksi tai juhlavaksi alkupalasalaatiksi. Ja seuraksi tietysti parmankinkkurullia… Buon appetito!

Parman salaatti

Huhtikuun ruokahaaste: punainen, keltainen, vihreä

Huhtikuun ruokahaasteen järjesti Vellipoika, joka asetti tehtävän näin: ”Haasteruoka tulee valmistaa kolmesta keskenään eri värisestä pääraaka-aineesta. Näiden keskeisten raaka-aineiden tulee olla väreiltään keltainen, vihreä ja punainen. Ruoan muoto on vapaavalintainen. Ruoka voi olla brunssi tai lunssi, aamupala, välipala, alkupala, pääruoka, jälkiruoka, iltapala, yöpala tai huikopala.”

Osallistun tällä:

Marinoidut paprikat

Kesäillassa, grillistä lähtevien tuoksujen huumaamana, samalla kun viet maalaisleipäkorin pöytään, nosta siihen myös ihanan värinen paprikamalja. Sen tekeminen on vaatinut edeltävänä iltana vähän käsityötä, mutta se palkitsee kyllä. Ainakin joku, yleensä useimmat, ihastuu paprikoihin ikihyviksi.

Aluksi

Kaksi keltaista, vihreää ja punaista paprikaa
öljyä

Marinadi
4 murskattua valkosipulinkynttä
4 rkl hunajaa
4 rkl balsamiviinietikkaa
1 dl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria

Pannulle

Leikkaa paprikat suikaleiksi. Poista kannat ja siemenet. Höyrytä tai ryöppää suikaleita hetki. (Loppukesän makeita, kotimaisia paprikoita ei tarvitse esikypsentää ollenkaan.)

Valuta vesi pois ja kaada paprikat pannulle kuumaan öljyyn. Kääntele ja paista. Suikaleet saavat osittain mustuakin, mutta niiden tulisi jäädä rapsakoiksi.

Siirrä suikaleet tarjoilukulhoon ja kaada päälle marinadi.

Pidä kylmässä yön yli.  Säilyvät jääkaapissa viikonkin, maku vain paranee.

Marinoitujen paprikoiden ohjeita on vaikka kuinka monia. Tämä on variaationi yhdestä niistä. Tämä on siitä mukava ja helppo ettei paprikoita tarvitse kuoria.  Sopivat alkupalaksi leivän kanssa, buffet-pöytään tai liha- ja makkaruokien lisukkeeksi. Klikkaamalla kuvat suurenevat.  Bon appetito!

Bon appetito!

Kuhafileitä ja mustajuuripyrettä – myöhässä

Oli tarkoitus tänään osallistua maaliskuun Ruokahaasteeseen.

Olen hyvissä ajoin tehnyt ”kilpailuruoan”, ottanut kuvat ja kirjoittanut reseptit, mutta joku käppi sattui ja ajattelin, että ilmoittautumisaikaa on kuun loppuun. Eihän se niin ollutkaan, vaan äänestysaikaa on kuun lopppuun. Oma ruoka olisi pitänyt postata jo viime viikonloppuna, enkä minä semmoista ollut  tietenkään hoksinu. Olen auttamattomasti myöhässä. Mutta kun nyt kerran reseptiikkaa harrastelin ja ruoka perheelle kelpasi niin laitanpa nyt sitten oman vastaukseni haasteeseen.

Haasteessa kehotettiin menemään lähikauppaan, ja ostamaan vihannes- ja hedelmäosaston tuotetta numero 42. Ja tekemään siitä lisäkeruoka. Pääruoka-aineesta haasteessa luki näin: ”Tehtäväsi on hankkia kalaa, ensisijaisesti kotimaista, vaaleaa kalaa, jota valmistat hankkimasi kasviksen kanssa”.  Edelleen hauskan haastavassa haasteessa luki: ”Ruuan muoto on vapaa – se voi olla keitto, välipala, salaatti, pääruoka tai alkupala – 42 päättää kalan kaverin ja sinä päätät loput :)”

Me käytämme kahta kauppaa ruokaostoksiin: ensimmäisessä numero 42 on ”minimandariini”, josta minun oli mahdoton kuvitella kehitteleväni kalalle lisäkettä mutta toisessa kaupassa numero 42 oli mustajuuri! Yesh! Sehän on kalalle oivallinen lisäke. Kalatiskissä olisin suonut näkeväni ahvenfileitä, mutta kun niitä ei ollut ostin kuhaa. Ja eiku keittiöön.  Tuloksena olivat dijonmaustetut kuhafileet ja mustajuuripyree.

tarvikkeet

Kuha dijonsinappikastikkeessa

pannussa

2 isoa kuhafilettä
suolaa
valkopippuria
vehnäjauhoja
voita paistamiseen

Kastike
4 rkl dijoninsinappia
4 dl kermaa
1 nippu basilikaa

Leikkaa kuhafileet annospaloiksi, mausta suolalla ja valkopippurilla, kierittele jauhoissa ja paista voissa. Voitele fileet sinapilla ja kaada niiden päälle kerma. Lisää lopuksi basilikasilppu, ja hauduta kalat kypsiksi (noin viisi minuuttia).

mustajuuri

Mustajuuripyree

4–5 kpl mustajuuria 
1 iso sipuli
1 tl suolaa
40 g voita
loraus kermaa
1 tl (kuivattua) kirveliä,
musta- ja valkopippuria myllystä

Kuori mustajuuret juoksevan veden alla ja pane ne kylmään veteen, jossa on vähän sitruunamehua. Muutoin ne tummuvat.  Laita pilkotut mustajuuret ja silputtu sipuli kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen. Keitä kypsiksi, noin 15–20 minuuttia.
Kaada vesi pois ja soseuta mustajuuret sauvasekoittimella. Lisää joukkoon voi, kerma ja mausteet.

Annos on kohtuullisen väritön, joten parsakaali on paitsi hyvä lisäke, myös ”värittäjä”.

 
 
 

 

annos

Ruokahaasteen äänestys on jo meneillään enkä minä ehtinyt mukaan… mutta tässäpä nyt kuitenkin tämä kehitelmäni. Kalaresepti on sovellus ”vanhasta” ahvenfileversiosta, eikä se ollut ollenkaan huonoa kuhaan sovellettuna. Bon appetito!

Muna vai kana -haaste

Osallistunpa eka kertaa ruokahaasteeseen. Helmikuun haasteteemoja ovat muna JA kana. Haaste kuuluu näin: ”Valmista sellainen ruoka, jonka keskeisiä tykötarpeita ovat kananliha sekä munat.”

Annoin itselleni luvan toteuttaa ruoka-annoksen, jossa on kanaa ja munia. Siis kana kanana ja munia tarvitaan lisäkesalaattiin. Caesar-salaatti on tämän ruoan ehdoton lisäke, ja siihenhän tarvitaan munia… (kuvat suurenevat klikkaamalla)

Valkosipukana

Valkosipulikana ja Caesar-salaatti

1 kana tai broileri
1 kokonainen valkosipuli
1 dl viinietikkaa
1 rkl voita
1 rkl öljyä
timjamia, laakerinlehti,
rouhittua mustapippuria ja suolaa

Ota valkosipulista kuivat ulommaiset kuoret pois. Pistä sipuli muovipussiin ja nuiji esim. lihanuijalla murskeeksi. Kuullota sipuli voi-öljyseoksessa pannulla tai padassa ja lisää koipiin ja rintalihaksiin paloiteltu kana mukaan. Lisää lopuksi mausteet ja suola. Laita kana uu-ninkestävään vuokaan, jonka saat tiivisti kiinni (jos omistat römertopfin niin siinä tästä tulee erityisen mehukasta). Kaada vielä viinietikka mukaan, muuta nestettä ei laiteta.

Kanan on oltava uunissa (175 astetta) noin kolme varttia, broilerille riittää lyhyempi kypsytysaika. Kanasta tulee eittämättä maukkaampi kuin broilerista.

Caesar salaatti

Caesar-salaatti

romaine-salaattia
1dl krutonkeja
50 g parmesanlastuja

kastike
6–8 sardellifilettä (hätätapauksessa anjoviskin käy)
3 keltuaista
2 tl Dijonin sinappia
1 tl balsamicoa
tabaskoa maun mukaan
1 valkosipulinkynsi murskattuna
suolaa ja mustapippuria rouhittuna
1 dl oliiviöljyä

Revi salaaatti kulhoon. Sekoita kaikki kastikkeen aineet sauvasekoittimella tasaiseksi.
Sekoita salaatin joukkoon. Raasta parmesan salaatin päälle, ja lisää lopuksi kruntongit.

Hanhensulan ravintolaTämän kanaohjeen alkuperäinen versio, jota olen vähän varioinut on vanhahkosta (ilm. 1983) kirjasta nimeltä Hanhensulan ravintola, Kirjallinen keittokirja, jossa kirjailijat kertovat ruokakokemuksiaan ja esittelevät yhden reseptin.

Valkosipulikanasta kirjoittavat Irma ja Kai Laitinnen, jotka toteavat tarinansa lopuksi ruoan lopputuloksesta: ”Viinietikka on menettänyt pistävyytensä, valkosipuli on kesytetty suoraan syötäväksi, kana on saanut pikantin maun, joka ei ole liian terävä ”.

Pitää paikkansa, eilen tein tätä. On vielä lisättävä että on helppoa, halpaa ja hyvää.

Eilen tein valkosipulikanaa pitkästä aikaa: ihan vain osallistuakseni eka kertaa tähän haastejuttuun, jota olen jo jonkin aikaa sivusta seurannut. Nyt siis mukana Kana ja muna-haasteessa.