Ruoka ja viini – Tuulestatemmattua

Juhlasta juhlaan

Juhlaviikot Oulussa (meidän osaltamme, tällä erää) ohi. Olemme palanneet mökille.

Viikonloppuna vielä kukkafestivaaleilla, illansuussa Hupisaarilla (kuten monissa muissakin kahviloissa/ravintoloissa) oli oululaisia kuoroja esiintymässä: me istahdimme Kiikku-kahvilan aurinkoiselle pihalle iltapäivällä, kuuntelimme kun ONMKYn kuorosta osa esiintyi. Myös Kukkafestivaali Kajo sai hetkeksi huomiomme; kävimme ihastelemassa daalia-näyttelyä (60 erilaista!! Otsikkokuvassa mun lemppari.).

Sieltä jatkoimme Karjasillalle, jossa kesätauon jälkeen viinikerhon tapaaminen. Tarjolla erinomaisia viinejä: Soave voi olla muutakin kuin kepeää kesäviiniä ja Etelä-Ranskan Châteauneuf-du-Pape-viinit on toki tiedetty vahvoiksi, silti lempeiksi, samettisiksi laatuviineiksi, mutta että saimme maistaa ja nauttia kolmea sellaista samalla kertaa.

Eikä siinä vielä kaikki! Ruokaisaa salaattia ja jälkkäriksi kakkua, joka oli parasta, mitä olen pitkään aikaan syönyt – ja meillä oli sentään rotissööriviikonloppu vastikään takanamme. Minulla on nyt resepti siihen: tulette vielä kuulemaan siitä!

[Oulun Teatteri ja kirjasto Saari]

Ystävien, viinien ja herkullisten tarjoomusten jälkeen lähdimme elokuun tyvenessä, sinisessä illassa kohti kotia. Täysikuu kaupungin yllä, kulttuuripääkaupungin elokuu huipentui ilmakitaransoiton MM-kilpailuihin Delta Life -tapahtumassa ja mentiin sinnekin toviksi mukaan juhlahumuun. Kuin olisi oltu ulkomailla.

Eilen aamupäiväpyöräilyn jälkeen kokkailin, leivoin mustikkapiirakan, ja Juniori muksuineen tulivat syömään: teemana oli ”laidunkauden lopettajaiset”. Olihan se lapsille kerrottava, mikä on laidunkausi. En toki minäkään 11- tai 7-vuotiaana ollut sellaisesta kuullutkaan. 🙂

Tänä aamuna klo 8.20 lähdettiin kotoa. Nyt mökillä, – ja on jo ehditty asettautua, käydä lähimetsässä, syödä … oikeastaan tuntuu, että nyt juhlaviikot jatkuvat. Vähän erilaista täällä kuin kulttuuripääkaupungin humussa, mutta juhlaa tämäkin.

Rotissöörit Ruoka ja viini

Kapitulilauantaina lähiruokaa juhlaseurassa

Kapitulin toinen päivä alkoi, ja jatkui aurinkoisena, lämpimänäkin. Kesä oli palannut, mikä tietysti jo aamulla ilahdutti.

Grand Chapitren eli Suurkapitulin 2026 kapitulilounaat nautittiin Oulussa Euroopan kulttuuripääkaupunkivuotena kaupungin kolmessa kilpiravintolassa: Lasaretti, Radisson Blun juhlaravintola Toivo sekä keskustassa sijaitseva Puistola. Ja kaikki ravintolat toteuttivat menut samoista perusraaka-aineista: sieniä, poroa ja kalaa. Ja jälkiruokana hillamisua! Kuin meidän mökkimenussa!

Mutta oli annokset jotain ihan muuta kuin Hangasojan mökin pirttipöydän ääressä. 🙂

Tiedättekös mikä oli parasta? – Perunagratiini! Ja samppanja! 🙂 Ja nieriän päällä ollut tervasiirappi; sitä olisi saanut olla enemmänkin.

Jälkkärinä Lasaretissa, kuten kahdessa muussakin kilpiravintoloissa, oli Hillamisu. Muistanette, että talvella oli rotissöörien reseptikilpailu, jossa minäkin olin finalistien joukossa kilpailemassa ja sijoituin Hillamisullani jaetulle toiselle sijalle. Kaikille lounasravintoloille oli annettu kilpailureseptini, ja niiden tuli toteuttaa oma versionsa siitä (vas. Toivo, Lasaretti, Puistola, alla minun versioni, vanha, toimiva resepti siihen täällä ja kilpailussa reseptistä oli tämä versio). Olin tietysti aika otettu, että näin oli tehty. Kauniita annoksia oli toteutettu, – olen oikeastaan jäävi kommentoimaan … vain Lasaretin versiota (kesk.) pääsin maistamaan.

Lounaalta lähdimme kävellen Hupisaarille Kukkafestivaalia ihailemaan, ja sitten toviksi kotiin huilaamaan.

Iltajuhla Grand Diner oli Oulun Musiikkikeskuksessa (Madetojan sali). Se nyt ei varsinaisesti ole huippuruokaravintolana tunnettu, mutta siellä on kuitenkin iso keittiö ja sali, johon me kaikki liki 400 illastajaa mahduimme.

Kesäkuussa kerroin pukukoodista, ja uudesta ompelijasta: 15 vuotta vanha, Kiinasta tuodusta silkistä tehty ja nyt sopivaksi ja istuvaksi muokattu pukuni tuntui omalta. Ihan turhaan olisin uuteen tuhlannut. Pehtoorin smokkia ei tarvinnut kaventaa, eikä kyllä löysäilläkään. 🙂

Myös illallisen menu oli suunniteltu ja toteutettu paikallisista aineksista. Reseptikilpailun voittajalla, nahkiaisnigirillä aloitettiin, – ja ilta jatkui liki puolille öin. Meidän pöydässä oli rotissöörejä Lahdesta ja Helsingistä, – tutustuttiin ja viihdyttiin hyvin.

Minä olin yksi harvoista, joka olin maistanut voittaja-nigiriannoksen silloin kilpailussa, — noh, ei tämäkään ”alkuperäiselle” maistunut, ja huippukastike puuttui kokonaan, mutta mukava että nahkiaistakin (yhtä Oulun perinneruoista) oli mukana.

Keskellä oleva puikulaperunasosekeitto frittirössyllä oli sekin hyvää, – olisipa ollut vielä kuumaa. Poro oli mureaa ja maukasta, ja erityisen hyvää oli se, että kastiketta tuotiin lisääkin. Kuusamon Gruyére kesäkurpitsahillokkeen kanssa oli sellaista, jonka joskus laitan tarjolle minäkin.
(Kuvista huomannette, että presse honoraire (~ entinen tiedottaja, ja entinen valokuvaaja, entinen innostunut harrastelijarotissööri, ei Canoniaan kapituli-illalliselle roudannut. Samsungin ”ei-niin-hyvää-kameraa” en ole edes opetellut hyödyntämään kunnolla.)

Päällimmäisenä viikonlopun annista mielessä on kohtaamiset; aivan selvästi me ollaan (nykyisin) mahdottoman paljon vain keskenään, eivätkä keskustelut kovin vilkkaita kotona aamupuuron ääressä tai mökki-iltana ole. ☺️Tulipahan puhua pulputettua (ihan liikaa, muttaku..)

Oulu Ravintolat Rotissöörit Ruoka ja viini

Kulttuurikapitulin jälkeen (vol. 1)

Rotissöörien kaksipäiväinen kapituli oli meille yhdestoista. Perjantaina Meijän maut -tapahtumassa oman osuuteni jälkeen Rotuaarilla tuli jo tavattuna paljon rotissööriystäviä eri puolilta Suomea, ja tietysti oululaisia.

Suurkapituli (Grand Chapitre) ensimmäisenä iltana on aina Dîner Amical, ystävien illallinen, joka on rento, usein ohjelmallinen, usein buffet-tarjoiluna toteututtu, ei plaseerauksia, ja Amicalissa on yleensä aina myös ”viralliset” jatkot. Niin oli nytkin.

Heti illan aluksi selvisi, miksi kapitulilogo oli tänä vuonna kitara! Onhan Oulu ilmakitaransoiton maailmanmestaruuskisojen jokavuotinen näyttämö, joten näin kulttuurikaupunkivuonna Amical aloitettiin maailmanmestaruuden (2021) voittaneen ilmakitaristi Justin ”Nordic Thunder” Howardin varsin ”päräyttävällä” esityksellä. Eipä ennen oltu ilmakitaransoitantaa livenä nähtykään. Varmasti jäi kaikille 370 kapitulivieraalle mieleen! 🙂

Amical järjestettiin Oulun uusimmassa tapahtumasali-ravintola Tarkastamossa. Kauppahallin viereen vihdoin valmistuneen Torihotellin ja torin välissä on Tarkastamo, jonka ravintolan kävimmekin testaamassa jo jokunen viikko sitten, nyt perjantai-ilta vierähti tapahtumasalissa.

Viralliset, ohjelmalliset jatkotkin oli Tarkastamo Klubilla (alkaen klo 23.20) – ei koskenut meitä.
Ei oikein koskaan ole oltu ”jatkoihmisiä”.

PS: Amical oli ainoa neljästä tapahtumasta, jonne olin hankkinut uuden vaatteenkin. Pitkästä aikaa jotain muuta kuin farkkuja, neuleita, verkkareita tms. Ja sitten tuommoisen ”tätijakun”.

Ehditttiin kyllä illan aikana hyvinkin nauttia erittäin hyvästä buffetista: erityismainintani saavat sienitartar, kirjolohicviche, kärkkärinakit ja SINAPPI ja rössysiemennäkkäri 😋.

Kaikki oli tavattoman hyvää, – myös kaksimetriä pitkä ja metrin leveä Red Velvet -kakku. Olen vain pari kertaa tällaista punasamettista kakkua maistanut, eikä odotukset olleet kovin korkeat, mutta tuo oli todella täyteläistä, sopivan mehukasta.

Diner Amical tarkoittaa on ´ystävien iltaa´, ja todellakin niin se oli nytkin. Tavattiin monia ”vanhoja” tuttuja ja ystäviä, tutustuttiin uusiin. Puhuttiin ruoasta, Oulusta, matkustamisesta, rotissööriydestä, töistä ja niiden vähenemisestä, kulttuurista, – ja olisi ehkä puhuttu vielä enemmänkin´, jollei dinnerin loppupuolella musiikki olisi ollut niin isolla: oululainen TTBigBand ja parin vuoden takainen tangokuningatar Miia Laitinen musisoivat hyvin, mukavaa jazzahtavaa musiikkia, mutta volyymi teki seurustelusta vähän työlästä.

Perjantai oli hyvä. Hyvillä mielin kotiin jo kymmenen jälkeen.

Lauantaista kerron illalla ….

Oulu Rotissöörit Ruoka ja viini

Juhlan jälkeen …

Hieno, maukas, ystävällinen (kirjaimellisesti), lämmin, oululainen, aurinkoinen, odotettu viikonloppu alkaa olla lopuillaan. Rotissöörien 99. valtakunnallinen ruokajuhla on ohi, meillä tämä oli kymmenes, kolmas kotikaupungissa.

Vielä menee sulatellessa, sulatellessa sekä ruokaa että kaikkea koettua, kuvia valitessa ja editoidessa… Huomenna kirjailen lisää Oulun rotissöörikapitulin tuntoja etc. Päällimäisenä nyt on ilo siitä, että on ruokaystäviä, että on päässyt osaksi rotissööriyhteisöä (Oloksen kapituli 2009) ja nyt sain olla (enimmäkseen) vain vastaanottavana osapuolena.

Huolimatta siitä, että eilisen täyden!! (lounas, sieltä Hupisaarille katselemaan upeaa Kukkafestivaalia, tovi kotosalla, tyllit ylle, korkkarit jalkaan ja taksilla Madetojan salille Grand Dinnerille, josta kotiinpaluu puolenyön jälkeen!!! [milloin me on valvottu niin myöhään?],olimme aamusella aika varhain, aika virkkuja.

Kymmeneltä olin jo pyöräillyt kaupungille KV-markkinoiden Pretzel-kojulle: lämmintä suolakide”rinkeliä” pyörän tarakalle ja kohti Hupisaaria, jossa on Kukkafestifaali KAJO. Kävelimme sen läpi jo eilen palatessamme rotissöörilounaalta Lasaretista bussipysäkille: toinen toistaan upeampia kukkataideteoksia kotikaupungin ”keskuspuistossa” Ainolassa ja Hupisaarilla.

Tänään kiertelin puiston huolella, kasvihuoneissa jo eilen, ja en voinut muuta kuin ihastella kädentaitoja, luovuutta, kauneutta, —

Minun miniatyyrimäiset ”pihateokseni” mökkipihaan (mm. Beaivit) ovat aivan ”kärpästen surinaa korvissani” verrattuna näihin isoihin, upeisiin kukkataideteoksiin verrattuna.

Kuten kuvistakin näkyy, sää on ollut suosiollinen, liki lämmin ja aurinkoinen. Oulu on näyttäynyt kulttuurikaupunkiväelle ja rotissööreille aurinkoisena, runsaana mutta rauhallisena paikkana.

Tämän Teppo Lapinojan teoksen nimi on ”Kukkateos, joka karkasi jäätelökioskille” on ehkä eniten mun lemppari. Melkein teki mieli maistaa…

Historiaa Oulu Rotissöörit Ruoka ja viini

Juhlaviikko alullaan

Tämä viikko on se, jolloin Oulussa on rotissöörien Kulttuurikapituli! Perjantai ja lauantai menee siis juhliessa ja syödessä; gastronomiaa ja ruokaystäviä, kulinaristista iloa ja tuttujen tapaamista.

Me ollaan edellisen kerran oltu kapitulissa kesällä 2019 Rovaniemellä, sitä ennen 10 vuoden ajan joka kesä ja muutama kerran talvellakin. Pari kertaa olen ollut järjestelyissä mukana. Kun nelisensataa kulinaristia ja konössööriä saapuu kaupunkiin pariksi päiväksi, on kaikenlaista organisoimista, suunnittelua, tiedottamista, maistamistakin!, toimistohommia etc.

No nyt ei niitä. Mutta pieni palanen minunkin hoideltavana, samalla tulee tehtyäkin jotain kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelman eteen. Tähän asti olen ollut ja tämän jälkeen aion edelleen vain olla kokija ja mukana, en tekemässä mitään ohjelmaa.

Mutta perjantaina on tapahtuma, jossa minullakin hommani:

Meijän maut – ruokaa, kokkeja ja gastronomiaa
Oulu2026 -alueelta Rotuaarin lavalla penrjanta 21.8.2026 alkaen klo 12.

Onneksi minun osani heti alussa.

Täällä ohjelmasta tietoa: KLIKS

Tekstejä, artikkeleita, nettijuttuja, omia muistiinpanoja olen nyt perjantaita varten hiljalleen haalinut kokoon ja aika lailla lueskellut ja jutun rakennetta ja sisältöä hahmotellut. Eilen ja tänään sitten suoltanut tekstiä paperille; nyt sitä on ainakin kaksi kertaa sen mitä tarvitsen. Ja kun minun on tarkoitus kertoa ja vastata kysymyksiin, ei pitää monologia, saatikka luennoida aiheesta, on tässä vielä tekemistä, muokkaamista, karsimista, säätämistä, opettelemista hyvinkin pariksi päiväksi.

Jos olet kaupungissa/kaupungilla (jossa on yhtäaikaa myös kansainväliset markkinat, eikä toivottavasti sadetta) tulehan kuuntelemaan, ehkä kerron jotain uutta ja hauskaakin menneestä ja nykypäivästä liittyen pohjoispohjanmaalaiseen ruokakulttuuriin. 🙂

Mietinpä tässä, miten paljon mahdollinen perjantainen kuulijakunta tietää asioista, joista minua on pyydetty kertomaan.
Siksipä tähän tällainen ”leikkimielinen” kysely.

Oulu Ravintolat Ruoka ja viini

Viime päivinä paljon koettua

Pyöräilin eilen aamupäivällä apteekin ohi: mainostelineessä luki ”Muista aurinkovoide”. Muistan, – ja kuinka olenkaan kaivannut sen tarvetta! Tarvetta aurinkovoiteelle ei ole viime päivinä ollut. Ei siksikään että on ollut oltava pukeutunut: ei sentään villakaulaliinaa, mutta huivi kuitenkin, pyöräilykypärä ja sormikkaat. Ei siis ole ollut mahdollisuutta auringon kärventämiselle. Taisi se sentään jossain vaiheessa eilenkin hetken paistaakin, mutta (pohjois)tuulta ja pilveä on viime päivinä ollut riittävästi suojaamassa liialliselta auringonotolta.

Eilen illaksi sentään lämpeni, vähän. Sehän oli meille mieluista: oli vuosittaisen ”ikkunanpesupäivällisen” aika. Iltapäivän vietin luottokampaajan hyvässä huomassa: hiukset taas saksittu säälliseen kuosiin ja väriäkin tasoiteltu sopivan harmaaksi. Ja Virholta suoraan Uleåborgiin.

Pehtoori on pessyt ikkunat, ja minä juhlistan sitä ja kiitän siitä perinteisesti tarjoamalla illallisen. Näinhän meillä on tehty – kauan! Ikkunanpesuun liittyy jännittävä tarina: jos joku ei sitä tunne/muista, niin se on täällä!

Eilen ikkunanpesupäivällisellä parasta oli jälkkäri!! Ja kaikki oli hyvää, miljöö, tutut P & T huolehtimassa tarjoilusta, oivallisista viinipareista ja vaihtamassa kuulumisia, illan valo, ruoka ja viinit.

Keltaevätonnikala aluksi, pääruokana korvasieni-arancini ja jälkkäri (tähän fanfaarit) kirsikkasorbetti, pehmeä marenki, lakritsinjuurisiirappi ja sille pariksi pinotage – eteläafrikalainen jälkkäriviini. En ollut sanaton, mutta mutta… minä kirsikkafani olin mennyttä! Ja ehdottomasti tälle ruoalle viini oli oivallinen pari.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Toki kotonakin on syöty hyvin. Onhan kesä. Ja siihen liittyen ”kausiruokaa”. Toissapäivänä keitto, joka meillä kulkee nimellä ”Sadun kukkakaalikeitto”. Kerran kesässä. Kannattaisi oikeastaan useamminkin!

Se nautittiin sen jälkeen kun olin – vihdoinkin – käynyt katsomassa tervahaudan! Turkansaaren ulkomuseoalueella on joka kesä sytytetty tervahauta, ja minä olen ´joka kesä´ ollut menossa katsomaan sen sytytystä, enkä ole nähnyt: milloin on ollut liian kuivaa (metsäpalovaroitus), milloin sadetta, milloin me on oltu Lapissa, ja tänä vuonna (viime sunnuntaina) meillä tyär perheineen, joten nope!

Mutta toissapäivänä tervahauta vielä ´elävänä´, vielä tervan tuoksua, vielä hauta vaikuttavana saaren pohjoispäässä. Haudan ympärillä oleva viiva on merkkinä siitä, kuinka iso ´kokko´oli ollut silloin kun hauta sytytettiin. Jo toisena palamispäivänä haudasta alkaa tihkua tervaa…

Paikalla ollut museo-opas kertoi, että juuri tässä vaiheessa hauta on paljon ”tunnelmallisempi, parempi” kuin sytytysvaiheessa. Olin tyytyväinen, että olin juuri tuolloin tuolla. Tämänkin siis olen saanut kokea. Turkansaari on. Sitäkin suosittelen.

Oulu Ruoka ja viini

Viikonlopussa hyviä hetkiä!

Aurinkoinen, lämmin, hyvän makuinen, pyöräilevä viikonloppu lopuillaan.

Perjantaina huomasin, että kesävaatteet on ottamatta esille. Ei juuri ole ollut helteitä, ei tarvetta kukkamekolle, ei kevyillle pyöräilykamppeille. Päinvastoin. Mutta nyt. Ja aika maltillisesti kuitenkin. Kevytuntuvan sentään jätin kotiin aamusella lenkille lähtiessä. 😀

Vähän sellainen ”otan-kiinni-ne-kilometrit-jotka-sairastellessa-on-pitänyt- jättää väliin” -meininki. Paljon polkemista, mutta myös paljon pysähtelyä, kuvailuja, veden äärellä oloa, aurinkoa, aamua, levollista oloa. Pihalla äänikirjoja ja jo toinen kesäneule (sitä ensimmäistä olen jopa pitänyt! Se on lämmin. 🙂 kaulusta vaille valmis!

Eilen ja tänään pyörälenkit kulkivat vesien äärellä. Jokivarressa, merenrannassa, hautausmaalla, kaupunkijärvellä…

Kesäkahviloitakin koetin hakea ja kokea. Eilen Reinilän kahvilassa: Reinilän talon historia Ebba-prinsessoineen ja Helga Reinilöineen on minulle melkein ”läheinen”, joten totta kai sinne hakeuduin.

Jääkahviakin oli tarjolla: mitä parasta pyörälenkkini varrella! MUTTA! Melkein puoli tuntia sen saamiseksi kului.

Selityskin viivästykselle löytyi: keittiössä sairaustapaus, ja toistakymmentä vohvelitilausta ennen minua. Noh, miljöö on aika ainutlaatuinen, joten voin suositella.

Pari tuntisen jälkeen siirryimme kotipiazzalle; Pehtoori huolehti grillaamisesta tykötarpeineen. Melkein kuin olisi ollut ulkomailla koko päivän!

Joka tapauksessa: pyöräily on parasta!!

Onhan metkat pilvet! Tuommoiset Pateniemen rannassa eilisen pyörälenkin lopulla. Vähän kuin liimatut, eikö?

Puutarhahommia Reseptit Ruoka ja viini Viini

Kotipihalla viikonloppu

Kotipihalla paistoi viikonloppuna.

Kotikaupungin pyöräteillä samoin.

Juniori perheineen on ollut viikon reissussa – ”automatkalla jossain Etelä-Suomessa” – (mm. Järvenpäässä tietysti…) ja muutenkin on kovin hiljaista meillä. Ei olla saatu aikaiseksi mitään kesälomareissuakaan, ja mökillekin ehkä vasta elokuun alussa, josko minäkin olisin jo vähän enemmän ”työkykyinen” kuin toukokuussa. Olemme olleet siis kaksin kotona. Pihalla, pyöräteillä ja pöydässä.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kaikki kukkii!

Myös pöydässä on ollut jotain erityisen ”rehevää”.

Ohje on aika pitkä, tekovaiheita vaikuttaa olevan aika monta, mutta aika nopsasti tämä valmistui: ja kyllä kannatti!

Suurin homma oli hommata nuo kaikki ”spessuainekset”, – vuonankaalta ei ollut kaupassa, ja perusviinietikka toimi ihan hyvin. Ohje on Viinilehden -sivuilta. Siellä oli myös viinisuositus ja kun tätä ei ollut lähi-Alkossa ajelin perjantaina Haukiputaalle, ihan asian tästä tehden. Toki itävaltalainen Lesehof oli tähän ihan täsmä viini, mutta olen varma, että joku muukin kevyehkö, kuiva riesling sopii tämän kanssa oikein hyvin. Ja salaatti kyllä maistuu ihan ilman viiniäkin.

Sellainen juhlasalaatti!

Paahdettu sydänsalaatti ja yrttimarinoitu burrata

Ainekset:
4 sydänsalaattia
1 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa
150 g pensasmustikoita
80 g vuonankaalia

Marinoitu burrata:
300 g burrataa (tai mozzarella di bufalaa)
1 ruukku basilikaa revittynä
½ ruukkua lehtipersiljaa revittynä
1 valkosipulinkynsi
1–1½ dl mietoa oliiviöljyä
1 rkl sitruunan mehua
ripaus suolaa
ripaus sokeria

Lisäksi:
80 g pekaanipähkinöitä
½ rkl oliiviöljyä
½ rkl siirappia
ripaus suolaa

Salaattikastike:
3 rkl oliiviöljyä
2 rkl omenasiiderietikkaa
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
ripaus sokeria

Valmistusohje:
1. Valmista ensin burrata. Sekoita basilika, lehtipersilja, valkosipulinkynsi ja öljy tasaiseksi yrttiöljyksi tehosekoittimessa. Mausta sitruunamehulla, suolalla ja sokerilla. Kaada öljy kannelliseen astiaan ja kääntele burrata yrttiöljyssä. Sulje astia ja nosta jääkaappiin maustumaan. Burrata saa maustua yrttiöljyssä vaikka yön yli, mutta kiireessä puoli tuntiakin riittää.
2. Paahda pekaanipähkinät paistinpannulla tuoksuviksi. Lisää kuumalle pannulle oliiviöljy, siirappi ja ripaus suolaa. Sekoita ja kaada seos leivinpaperin päälle odottamaan.
3. Sekoita salaattikastikkeen ainekset keskenään.
4. Leikkaa sydänsalaatit pituussuunnassa neljäksi lohkoksi ja lado ne leivinpaperilla peitetylle uunipellille. Pirskottele päälle oliiviöljy ja ripaus suolaa. Paahda sydänsalaattilohkoja grillivastusten alla pari minuuttia ja jäähdytä.
5. Nostele salaattilohkot vadille. Lisää joukkoon huuhdeltu ja kuivattu vuonankaali sekä pensasmustikat. Säästä muutama mustikka pinnalle koristeeksi. Revi päälle marinoitu burrata ja ripottele pinnalle rouhitut pekaanipähkinät.
6. Valuta salaatin päälle kastike ja koristele pensasmustikoilla.

Reseptit Ruoka ja viini Viini

Liikkeellä, ilolla!

Siniset ja lilat kukat pientareilla: kissankellot, lehtosinilatvat, huopaohdakkeet, horsmat, hiirenvirnat. Niittyleinikkejä vielä paikoin, samoin koiranputkien pitsittämiä ojienreunoja, mutta voikukista ei enää edes haituvia. Eilen Haukiputaalla, toissapäivänä Turkansaaressa, tänään pitkin poikin kaupungilla. Kilometrejä pyörän mittariin taas kertyy, tuntuu kesälle.

Kahteen kuukauteen nyt kolme peräkkäistä yötä, vuorokautta ilman särkyä, kipua, särkylääkkeitä, valvomista! Taas muistan olla kiitollinen paljosta, nyt erityisesti siitä, että pääsin – eilen, vihdoin – omalle hierojalle, ja minun murtunut solisluuni, jännittinyt, jämähtänyt, molemmin puolinen hartiaseudun ja käsivarsien kipuilu on ohi, – tai ainakin tauolla. Aika lailla terve, liikkunut, nukkunut olo tuntuu mahdottoman hyvälle.

Ehkä taas vähän aikaa muistan, että tämmöinen ei ole itsestäänselvyys. Ainako pitää kokea tai kohdata jotain ikävää, kipeää, kolhivaa, sairasta, surua ennen kuin muistaa, että on paljon kaunista, hyvää, levollista, tärkeitä ihmisiä, liikkumista, terveyttä, valoa, iloa ja toivoa.

Hyvään oloon kuuluu myös ilo laittaa ruokaa, ja kuvailla! Ja jopa somettaa! Tänään sekä ”lounas”/välipala whatever oli poikkeuksellisen hyvä. Tai noh, joka kesäinen juttu. Tänään eka kertaa tälle kesälle.

Croissant (tänään paistoin Danerollerseja – pieniä, hyviä, ei niin kalorisia kuin Chez Flon, Mon Choun tai Fazerin paistopisteiden (syntisen hyvät) croissantit), ja sitten viipale, pari vuohenjuustoa, mansikoita ja vähän hunajaa.

Ehdimme nauttia näistä pihalla ennen kuin monta tuntia uhitellut ukkonen tuli ylle. Kesä!

Kuohuviini on etelä-afrikkalainen rose Pongrácz. Chardonnay ja Pinot Noir -rypäleet ovat tässä, ja makoisa, raikas muttei tuikean kuiva, vaan oikein hyvä, minusta jopa kaunis. Ja myydään kauniissa pahvilaatikossa (Vink, vink jos haluat viedä kesäjuhliin kukkakimpun sijaan pullollisen hyvää kuohuvaa.)

Oulu Ravintolat Ruoka ja viini

Ravintolassa, taiteen äärellä, elokuvissa – eikä ole edes viikonloppu!

Pekan päivänä, huolimatta siitä että se oli maanantai!, lähdettiin ulos syömään. Maanantaina useimmat ruokaravintolat ovat kiinni, mutta yllättäen Sokeri-Jussi Pikisaaressa olikin avoinna. Siellä ei ole tullut käytyä vuosikausiin, kerran glögillä joskus talvisella pitkällä viikonlopun lenkillä? Ehkä? Vuosia, vuosia sitten se oli jokakesäinen traditio: äitini kutsut meidät lapset perheineen yhteiselle synttärilounaalleen sinne, ja nimenomaan juuri tähän aikaan vuodesta (huomenna olisi 96 vee synttäreiden vuoro).

Söimme rautua korvasienikastikkeella ja tavattoman hyvillä glaseeratuilla kasviksilla. Ihan hyvää oli, mutta ei mitään wau-efektiä. Jälkkäriksi päätimme nauttia drinksut Olosauna Cafén terassilla Vaakunakylässä, joka oli kotimatkan varrella. Peiliseinäinen kelluva sauna ja kahvila sen yhteydessä on mukava paikka.

Kuvan otin omasta juomastani (Aperol Spritz -tyylinen puolukoista tehty mieto viinijuoma, oikein hyvä), ja sitten peiliseinä tekee kuvasta vähän epätodellisen. Tai siis joutuu katsomaan, että mitenkäs tämä on oikein otettu?

Pyörälenkeillä Oulussa olen ihaillut monia kukkaniittyjä, joita melkein keskikaupungillakin on. Osa niistä ihan luonnonniittyjä (viime vuonna päätös, ettei kaikkia viheriöitä parturoida) ja osa on ”kylvettyjä” – kuten tämä Toppilansalmen rannalla oleva.

Tänään kohteenani oli Pikinen poloku 2026. Monena vuonna tällainen ympäristötaidepolku on kierrellyt Pikisaaren rannoilla ja metsiköissä, ja olen sieltä kuvia tänne blogiinikin laitellut. Tänään kuvasin ne kaikki. Tänä vuonna siellä on minulle mieleisiä teoksia enemmän kuin aiemmin, monia, joissa oli ideaa ja jotka olivat mukavia katsella. Jaakko Pernun ”Täyden kuun omena” viehätti ainakin tänään minua eniten.

Polun varrella oli moniakin teoksia katselmaan tulleita, ulkomaalaisia taisivat olla: kulttuuripääkaupunkius tuo mukavaa pöhinää!

Vielä iltasella harrastelin kulttuuria ja pyöräilin leffaan: Paholainen pukeutuu Pradaan 2. Kovin monta kertaa en ole tykännyt jonkun elokuvan kakkososasta, mutta tästä kyllä. Ei mitään ”henkistä”, ei koskettavaa, ei tunnelmaan jäämistä, mutta oikein oli viihdyttävä, maisemia myös Italiasta (Milanon muotiviikot ja toki muutakin). Ja Meryl Streep – aina vaan niin upea näyttelijä.