Merenrannassa melkein jo lämmin, – eikä mieli raskas, eikä tyhjä. Lauantaiaamuna pyöräilin matkakahvi mukanani Kellon Kiviniemen rantaan hengittelemään, lähettelemään terveisiä – ties minne.
Eilen ja tänään ”ruokapäiviä”, pitkästä aikaa oikein huolella.
Eilen Pehtoori vei minut ulos syömään: sain synttäri-illallisen Uleåborgissa. Meillä kun jäi viime kesänä ”ikkunanpesupäivällinen” monestakin syystä käymättä, niin eilen oli hyvä aika se ”kuitata alta pois”, ennen kuin piakkoin on uusi pesupäivä. Eilen ei vielä todellakaan voitu ravintolan ulkoterassilla istuskella, mutta olikin varsin mukavaa ja tunnelmallista illastaa rantamakasiinin vanhojen, lempeiden hirsiseinien suojassa, oli rauhoittavaa nauttia hyvästä ruoasta. Uleåborgin T & P ovat jo hyviä tuttuja, kuulumisia vaihdellaan, me saadaan hyvää palvelua ja ruokaa siellä; eilen oli poikkeuksellisen hyvä käydä siellä.
Erityisesti nuo tomaatti-fenkoli-arancinit olivat mieleeni. Koskaan en itse ole mitään arancineja tehnyt, joten siksikin halusin niitä. Ja että Amarone kasvisruoan kanssa! Oi, että. Molto bene.
Ja tänään: muksut, Juniori ja R. tulivat syömään. Tortillat ovat lasten herkkua, ja siksipä tänään pitkästä aikaa tein niitä, tykötarpeineen. Uudenlaisen avokadolisukkeen tein, ja varsinkin aikuisille se maistui oikeinkin hyvin. Jospa joskus viitsisin kokeilla tehdä tortilla-lätytkin itse? Sellaiset, joita saatiin Mexico Cityssä.
Tämän päivän iloja myös kukat – muitakin kuin osanottokukkia, jotka nekin kaikki ovat olleet lohduttavia, myötäeläviä, tietysti myös suruun liittyviä (kiitos niistä tätäkin kautta kaikille) – joita nuoret toivat tullessaan. Ja lasten kortit! Eepikin oli itse osannut tekstit mummin korttiin kirjoittaa. Hyvälle sellainen tuntuu, tietysti.