Finaalissa? – Ei lopun alkua, toivottavasti ei.
Tänään oli rotissöörien Oulun voutikunnan järjestämän reseptikilpailun finaali. Reseptikilpailun idea ja teema oli ”Tuunaa perinneruoka” ja minähän tuunasin.
Tai olen tuunannut tämän jo parikymmentä vuotta sitten. Ohjeen tarinoineen lähetin syksyllä ja aika vastikään kuulin päässeeni loppukilpailuun, ja siellä sitten tänään.
Olipa mukava päivä: ruoka yhdistää, kilpailuhenkisyys oli taustalla, sosiaalisuus läsnä. Ei hampaat irvessä kokkaamista, vaan leppoisaa yhdessä tekemistä.
Kuten jo viikolla kerroin tuomaristo ei todellakaan ollut mikä tahansa makumaistelijoiden porukka, vaan viisi alan ammattilaista:
Ja olipa mukava, kun minulla oli ihan oma kannustusjoukkoni, ei suuren suuri, mutta sitäkin mukavampi, että oli. Muilla ei ollut. 🙂
Kiitos Amicin K. (ja tietty Pehtoori)! Kiitos myös kuvista. Minä kun en ”virkani puolesta” enää rotissööritapahtumissa kuvaa, saatikka silloin, kun itse olen tuunaamassa.
Ja hyvinhän se sitten meni.
Tuomariston arvioitikriteereitä finaalissa olivat muun muassa tuotteen maku, innovatiivisuus, ulkonäkö, ohjeiden selkeys sekä valmistettavuus, tuotteen tausta ja tarina.
Voittajan valitsi ruoka-alan ammattilaisista ja -vaikuttajista koostuva tuomaristo:
- Esa Koppelo, tuomariston puheenjohtaja, koulutuspäällikkö, Koulutuskuntayhtymä OSAO, ravintola- ja catering-ala, Conseiller Culinaire
- Tuula Kukkola-Räinä, emäntä, Viskaalin tila, Vice-Chargée de Presse
- Jarmo Ojala, tuotekehitys, keittiömestari Hätälä Oy, Chef rotisseur
- Pasi Ruuskanen, projektipäällikkö, Arctic food lab/Oulu2026
- Teemu Talala, lehtori, Koulutuskuntayhtymä OSAO, ravintola- ja catering-ala, Pohjois-Pohjanmaan Keittiömestarit, puheenjohtaja
Jaettu toinen sija! Meitä kakkosia oli neljä. 😅
Tuomaristo päätyi tällaiseen ratkaisuun, koska piste-ero parhaan ja viidenneksi parhaan välillä oli vain 1,2 pistettä. (pisteitä oli jaossa 80). Voittaja on Turusta asti tullut ”harrastajakokkaaja” – herrasmies (ja ainoa, jolla oli apukokki mukana, olipa mukava tutustua heihin), joka teki nahkiaisnigirin. Ja se oli – vastoin ennakko-odotuksia – todella hyvä!
Nahkiaisnigiri oli hyvä, ellei erinomainen, kuten kaikkien muidenkin annokset, jotka sain maistaa.
Täällä sivulla KLIKS on lisätietoa. Meidän finalistien reseptit julkistetaan lähipäivinä, laitan tiedon sitten…
Keittiössä aamupäivä oli mukava, vastoin odotuksiani yllättävänkin vaikea (omassa keittiössä on helpompi kokata – tänään meni mikron ja yleiskoneen etsimisessä, ammattilaiskeittiön tarpeistojen äärellä yllättävänkin paljon aikaa ja yllättävää tekemistä).
”Meriselityksiä” olisi vaikka ja kuinka, mutta samassa asemassa olivat muutkin, ainakin melkein, joten en ryhdy selittelemään. 🙂 Any way, meillä synkkasi keskenään. Kaikkinensa oli mukava olla finaalissa. Luulen, että tähän on hyvä lopettaa ”kilpailu-ura” tähän antoisaan kokemukseen:
Hilla-tiramisuni on saanut arvoisensa huomion. Ja olen osaltani osallistunut OULU2026 -kulttuuritarjontaan.
Ruokakulttuuri on parhaimmillaan oikeinkin suunmyötäistä.
PS. Tässä se ”tarina”, jonka liitin kilpailukutsuun:
Reseptin tarina:
Monet pohjoissuomalaiset, ainakin oululaiset, ylioppilas- ja 50-vuotisjuhlat, samoin kesän sukujuhlat, ristiäiset ja muut riennot ovat vuosikymmeniä saaneet kahvipöydän kruunuksi lakkakakun. Sitä on usein pitopöydissä tarjottu myös jälkiruokana. Perinteinen lakkakakku on tyypillinen marjakermakakku.
Tässäkin kakussa on lakkoja (hilloja) ja kermaa, mutta myös vahva italialaisen keittiön vaikutus: ”La Cucina Italia meets hillasuot”.
Tapanani on tuunailla varsinkin lappilaisen ja pohjoissuomalaisen keittiön (perinne)ruokia italialaisin tavoin tai päinvastoin*: yksi näistä ”cross-kitchentuotoksistani” on hilla-tiramisu, joka on oma, laajalti tykätty ”perinneruokani”. Pian parikymmentä vuotta ovat perhe, ystävät ja juhlavieraat hillamisua saaneet nauttia, eivätkä ole kyllästyneet.
