Diagnostisoitu orientiksi

Yleistila hyvä, asiallinen, orientti nainen.

Minulla on mustaa valkoisella, lääkärin allekirjoituksella varustettu paperi, jossa  lukee, että olen ´asiallinen´, mutta mitä hittoa tarkoittaa, että olen ´orientti´. Itselle tulee orientti-sanasta mieleen ”Itämaat”. Eivätkä minun blondattu habitukseni ja sinertävän-vihertävät silmäni sinne suuntaan kyllä viittaa.

Olen tänään käynyt läpi tämän kevään lääkäreissä ja poleilla käyntejä, epikriisejä, ja tehnyt vakuutusyhtiölle niistä korvaushakemuksia, ja kahdessakin lausunnossa lukee tuo ”asiallinen, orientti nainen”. Googlailinpa sitten, että mitä ihmettä tuo tarkoittaa? Se on ammattislangia, jolla sairauskertomuksessa tehdään tiettäväksi, ettei vastaanotolle tullut ollut sekava, eikä poissaoleva, vaan tolkuissaan ja osasi orientoitua oikein kyseessä olleessa tilanteessa. Miksi se pitää ilmaista noin?

Noh, ihan sama. Toinen uusi juttu, joka tässä on tullut eteen, on vakuutusyhtiön nopea toiminta korvaushakemusten kanssa. Jo pari tuntia sähköisen hakemuksen lähettämisen jälkeen tuli joko päätös tai lisäselvityspyyntö. Ja rahat tilille Erinomaista. Sain muuten osan siitä kännykän näytön maaliskuisesta rikkoontumisesta aiheutuneesta aika rapsakasta laskusta kotivakuutuksesta takaisin. Sen sijaan uutta hammaskiskoa vakuutusyhtiö ei (vieläkään) laske ´sairauden hoidoksi´, ei vaikka tiukka purentani aiheuttaa muutakin kuin hammasongelmia. Senpä kyllä melkein arvasinkin. Eikä senttiäkään yli 500 euron laskusta korvattu.

Kolmas uusi juttu näiden sairausvakuutusasioiden kanssa oli Omakanta-palvelun käyttökelpoisuus. Kun vakuutusyhtiöstä tuli sähköpostin kautta tieto, että lisäselvityksenä pitää olla mm. nuo lääkärien lausunnot, niin eipä tarvinnut lähteä mapeista penkomaan (ja olisiko kaikki sittenkään olleet edes tallessa) ja skannailemaan, vaan klikkauduin vain Omakanta.fi -palveluun, ja kun olen antanut suostumukseni kaikki tietoni sinne tallentaa, oli ne sieltä näppästi poimittavissa. Omatietokantaan olen tallentanut myös elinluovutus-lupaukseni, jonka kyllä tein sille keltaiselle kortille jo 50-vuotispäivänäni.

Kaikenmoista tässä on ollut, pari kuukautta enemmän vähemmän remppaa ja riesaa kropan kanssa: en todellakaan ala operaatioita ja komplikaatioita, sairauskertomuksiani tänne toistelemaan, semminkin kun kaikki alkaa olla kondiksessa, mutta vyöruususta on pakko sanoa: olihan kerrassaan kivulias tauti. Rakkulat ja piinaava, aika ajoin paikalleen lamauttava, h…etillinen kipu tosiaan kulki ´vyönä´ toisesta rinnasta kainalon kautta selkäpuolelle. Mitenkään päin ei voinut olla, vaikka melkoisessa lääketokkurassa pari viikkoa menikin. Se vaan, että nyt kun se on kerran ollut, se voi uusia aika helposti. Ensi kerralla menen ajoissa lääkäriin: kolme ensimmäistä päivää ovat kuulemma ratkaisevat viruslääkityksen tehoamiseksi, minä menin viidentenä. Ei siinä sitten enää auttanut kuin napsia 3000 mg parasetamolia vuorokaudessa.

Enää olen vain asiallinen ja orientti, enkä enää kipuileva ja lähden juuri nyt Taskisenrantaan kuvailemaan auringonlaskua.