Bloggailu

Showing: 1 - 10 of 185 RESULTS
Bloggailu

Päivityshommia tehden

Niinhän siinä kävi, että istahdin koneelle päivittääkseni tänne – esimerkiksi viikonlopun ruokakokeiluista ohjeita – sorruin surffailemaan pitkästä aikaa muissa blogeissa ja löysinkin kiinnostavia juttuja, sisustusta ja sapuskaa. Samalla tulin hyvin tietoiseksi, että blogini layout ja ”faktat” ovat auttamattomasti vanhentuneita. Esim. tuo ”Tämä blogi” -sivu todellakin vaatii päivittämistä. Elämänmeno ja sitä myötä blogin sisältö on muuttunut.

Muutakin hienosäätöä on tehtävä, jos kerran aion näköjään yhdeksännentoista vuoden tätä touhua vielä harrastaa. Josko kohta en enää ”päivittäin” postaile kuten tein viime kevääseen, sisareni poismenon päivään asti.  Sen jälkeenhän oli pieni tauko ja nyt päivityksiä taitaa olla 3 – 4 kertaa viikossa.

Joten olen nyt tämän illansuun värkkäilyt täällä ”taustalla” päivitystä, myös ulkoasuun: bannerin jo vaihdoinkin keväisemmäksi. Tosin ensi viikolla, jos ja kun ollaan jo mökillä, saattaa se taas vaihtua lumisiin tuntureihin. 🙂

Näihin kuviin ja tunnelmiin tällä kertaa …

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Jätänpä tämän nyt vain tähän… Josko jotakuta kiinnostaa, mihin artikeleihin on tänne Tuulestatemmattuihin juttuihin hakukoneiden kautta tultu.

Bloggailu Ruoka ja viini

Ruokajuttuja radioon

Taas olen tehnyt sen! En osannut sanoa ei. Sanoin jo pari viikkoa sitten, että ”joo, voinhan minä tulla”.

Tälle aamupäivälle sovittiin meetinki. Radio Kalevan Hulikakku-ohjelmaan olin lupautunut haastateltavaksi.  Ja aiheena? – Tuulestatemmattua! Niin juuri: tämä blogi. Ja toki myös kaikki muukin, mitä ruokaa liittyen olen viimeiset vuosikymmenet puuhaillut.

Ei, ei aihe ole vaikea, eikä ollut toimittajakaan. Kiitos HK sujuvasta homman hoitamisesta. Ja onneksi oli kyse nauhoituksesta. Suoraan lähetykseen olisin osannut kieltäytyä lähtemästäkään, mutta nauhoitukseen suostuin.

Tunti juteltiin, mutta ohjelmasta tulee (onneksi vain) puolituntinen. Vaikka en olekaan erityisen ylpeä suorituksestani, niin kerron sitten, kun se tulee ulos – kuukauden sisällä joku tiistai-ilta kuulemma.

Monta turhaa asiaa kerroin, mutta ehkä kuitenkin ohjelmasta selviää, etteihän Tuulestatemmattua suinkaan ole mikään ”tavallinen” ruokablogi. Sekametelisoppahan tämä. Kaikkea – enimmäkseen hyvää – elämänmenostani, näkemästäni, kokemastani, kuvaamastani.

Olisi pitänyt etukäteen kysyä, teiltä hyvät blogin seuraajat, se, mitä minulta kysyttiin, enkä oikein osannut vastata:

”Mikä on mun ruokafilosofiani?”

Onko minulla sellaista? Millaisena se näyttäytyy tämän blogin tai keittokirjojeni kautta? Tai millaiseksi ”livenä” ruokapöydässämme olleet ja kokkailujani syöneet sen ovat kokeneet? Olisi mielenkiintoista tietää?

Kerro kommenteissa ajatuksesi. Hommaan ensi viikolla mökkimaisemista jonkun mukavan ruokaan liittyvän palkinnon arvottavaksi kaikkien vastanneiden kesken.  Kerron palkinnosta enemmän kunhan sellaisen hankin. Vastausaikaa on viikko.

Ja kaikki vastaukset ovat oikeita. Mikä sinun mielestäsi on ruokafilosofiani?

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

PS. Monta ´tärkeää´asiaa jäi sanomatta, ja eniten harmittaa se, etten kertonut siitä, kuinka hyvin minua ja blogiani on kohdeltu. Somekiusaamista en ole täällä kokenut, vuosikausien postaamisella olen saanut ”etätuttuja” vakiseuraajista, ja uusia tuttavuuksia ja ystävystymistäkin on tullut osakseni. Mikä on tietysti ollut yksi syy siihen, etten monista (viime aikaisista) aikeista huolimatta ole tätä elämäni osa-aluetta ajanut alas, enkä Tuulestatemmattuja juttuja vielä päättänyt. En loppulausetta kirjoittanut.

Bloggailu Joulu Oulu

Joulunodotukseen laskeutumista

Ensimmäinen adventti. Nyt voi oikeasti ryhtyä jouluttelemaan.

Nyt ei ole julkaista adventtikynttilöistä kuvaa, mutta jouluinen ikkuna kuitenkin. Kuvasin sen perjantaina, kun olin jo aamukahdeksan aikaan kaupungilla ”metsästämässä” jouluisia valoja kameran kanssa.

Merimiehen kotimuseossa Pikisaaressa ovat taas ikkunaluukut auki, ja jouluista menneen maailman tunnelmaa näkyvillä koko joulunajan. Museon ovetkin ovat auki aina loppuviikosta, joten ehkä me muksujen kanssa käydään vanhan ajan joulutunnelmaa vielä katselemassakin. He kun tykkäsivät museon kesäisestäkin versiosta.

Tänään Pikisaaressa olisi ollut Design Tori ja Pohjankartanossa joulumessut, mutta mihinpä sitä opiskelija ehtisi. Tänään oli viimeinen Teams-opetuskerta WP-kurssia. Mitenhän kurssin nyt asiallisesti arvioisin: ehkä niin, että minä en ollut sopiva kurssille, en ehkä sittenkään kuulunut ”kohderyhmään”. Aika vähän kolmen opintopisteen kurssista minulle jäi oppia. No mutta, minä sentään yritin. Ja eipä suurta vahinkoa ja rahanmenoa tullut, vaikka vähän turhaksi jäivät nämä sunnuntai-iltapäivien oppitunneilla istumiset. Jatkan itseopiskelua.

Ja nyt alkaa, paremminkin jatkuu joulun odotus: adventtiaika on hyvä aika. Kynttilöitä, pieniä salaisuuksia, piparkakkuja, tontun jälkiä, joulumusiikkia, sinisiä hetkiä, tapaamisia, toivottavasti tunnelmallisia lumisateitakin.

Bloggailu Reseptit Ruoka ja viini

Blogissa(kin) epävakaita aikoja

Blogi on remontissa. Tämä ei ehkä valmistu jouluksi, mutta yritystä on. Olen parhaillaan WordPress -kurssilla ja sen myötä opettelen kaikkea uutta nettisivujulkaisuihin ja tähän blogiini liittyvää. Se on syy, miksi nyt joka päivä näkymä on vähän erilainen, ja välillä taitaa olla kokonaan toimimatonkin. Tänään perustelin itselleni tätä (turhaa?) puuhaa sillä, että tämä on minulle vaihtoehto ristikoiden ja sudokujen täyttämiselle, mitä mm. Pehtoori ja monet ikäiseni ystävät harjoittavat – aivotyöskentelyn jonkilaiseksi ylläpitämiseksi. Minulle se tässä vaiheessa tätä hommaa.

Joka tapauksessa ulkoasua on tarkoitus muuttaa. Ja minulla on jo tekeillä sivuformaatti erityisesti reseptien julkaisua vasten. Ja pieni sivuaihio lukemieni kirjojen päivitystä varten. Ehkä. Jos osaan ja/tai opin.

Tähän nyt vielä ´melko vanhanaikaisesti´ yksi (ensimmäinen) joulupöytäänkin sopiva reseptivinkki. Mantelilastut taitavat olla se ratkaiseva tekijä, jonka vuoksi miellän tämän jotenkin jouluiseksi salaatiksi .

Päärynä-aurajuustosalaatti

  • rapeaa salaattia, rucolaakin mukana
  • 1 päärynä
  • 4 rkl Aura-murua
  • mantelilastuja
  • kastike: 3 rkl oliiviölyä, 1 – 2 rkl sitruunamehua, 2 – 4 tl vaahterasiirappia

Taidan tehdä huomennakin lisukkeeksi.

Lukijapalautetta tulen ehkä kyselemään enemmänkin, mutta tässä nyt ensimmäinen kysely: Luetko blogia enimmäkseen/yleisimmin pöytäkoneella/läppärillä, tabletilla vai puhelimella?

Bloggailu

ATK-vastaavasta devaajaksi?

Päivän näkymät ovat olleet aikalailla tällaisia. Päässä ja näytössä pixeleitä, bittejä, piuhoja, synkkiä kaiken pimentäviä hetkiä ja sitten kuitenkin asia etenee, melkein lentoon lähdössä.

”Yritys ja erehdys” on ollut päivän teema.
Mutta tänään myös:
”oppia ikä kaikki”
ja ”vain tekemällä oppii”.

Kun 1994 menin lasten kotihoidon jälkeen takaisin yliopistovirkaani (siihen maailman aikaan valtionhallinnossa oli vielä virkoja, jopa ns. eläkevirkoja) minun työkuvaani kuului historian laitoksen ATK-vastaavan tehtävät. Siihen sisältyi kaikenlaista, niinkuin kuin koko amanuenssin virkaanikin. Mutta siinä sain myös ilmaiseksi ja työajalla osallistua parin päivän kursseille, joilla opetettiin mm. tekstinkäsittelyä painettavaa tekstiä varten – tekstiin oli kirjoitettava koodit mm. kappalejakoja, kursivointeja, boldauksia, lähdeviitenumeroita etc. varten. Se vaihe kesti onneksi aika vähän aikaa, muutamia vuosia. Ensimmäisiä Windows-versioita opettelin käyttämään nuolinäppäimillä.

Ja kurssitettiin myös virustorjuntaa hallitsemaan (Millenium-hässäkkä oli melkoinen), asentamaan ja päivittämään ohjelmistoja ja mitä kaikkea. Ja 90-luvun puolivälissä alkoivat myös nettisivujen tekemiset: ATK-vastaavana tein ja päivitin muutamia vuosia koko laitoksemme sivustot ja silloin oli opeteltava myös koodaamaan. Html-koodauksen alkeiden alkeet oli osattava.

Noista ajoista ja opeista lähtien se on sitten jäänyt vakavaksi ja aikaa vieväksi harrastukseksi tämä nettisivujen kanssa touhuaminen. Ja harrastusten ja uuden työn tuotosten monenlainen nettisivulla julkaiseminen. Mutta enää ei tarvitse osata riviäkään koodata. Koodari tai paremminkin devaaja* tuli sitten tyttärestä. Devaaja on englannin kielen developer-sanasta muotoutunut epävirallinen suomennos ja tarkoittaa (ohjelmisto)kehittäjää. Ei ole minusta ohjelmiston kehittäjäksi, ei todellakaan, mutta vähitellen olen taas oppinut käyttämään uutta ohjelmistoa. Vähitellen. Huomenna taas vähän lisää.

*Devaaja-sanasta ja sen etymylogiasta artikkeli täällä.

Bloggailu Valokuvaus

Uutta oppien – vielä sitä toivoen

Olihan se ilo aamulla herätä, kun maa ja kotipihan puut olivat parin sentin lumikerroksen valkaisemia. Olennaisesti valoisampi aamu kuin edelliset. Noh, hiihtämään ei vielä ollut asiaa, mutta toki kävelylle. Linnanmaan huudeille taas tepastelin, oikein hyvälle sekin tuntui.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ja sitten: koulun penkillä tai siis Teamsissa opiskellen.

Lenkin jälkeen jo olikin jo aika opinnoille! Aika innoissani oikeastaan …

Olen tänään neljä tuntia opiskellut etänä/Teamsissa (mikä oli se vaikein osa koko hommasta. Ei olisi minusta ollut Teams-opiskelijaksi eikä -opettajaksi. Ei ainakaan kovin hyväksi.), miten tehdään WordPress-sivuja ja -artikkeleita! Se on hyvä näin noin 7000 (blogi)artikkelin ja satojen nettisivujen tekemisen jälkeen mennä kurssille! Ei, en minä kertaakaan sanonut oppimissivuston chatissä mitään tästä wordpress-kokemuksestani saatikka Teams-noviisiudestani. Pyrin olemaan hiljainen takapenkkiläinen. Ja ihan salaa ja huomaamatta vähän siellä takapenkissä surffailin, lueskelin jotain, millä ei ollut mitään tekemistä nettijulkaisemisen opiskelun kanssa.

Kyllähän jo etukäteen arvelinkin, että eka kerta ei ehkä toisi kovastikaan uutta, joten ei mitään hätää. Ja vielä on jäljellä 2 x 4 tuntia. Ens kerralla aion kysellä minua askarruttavia juttuja, olen edelleen vakuuttunut, että kysymällä oppii. Ja ehkäpä se oppi joskus sitten näkyy täällä blogissanikin.

Ehkä jopa jo joulun alla. Meidän on kurssilla tehtävä harjoitustyö, ja kuinka ollakkaan keksin, että teenkin sen omalla tavallani: jotain (tod.näk. ruokaan ja viiniin liittyvää) jouluista värkkäilen ”opinnäytetyökseni”. Katsotaan nyt.

Jo tänään kurssilla opeteltiin tekoälyllä tekemään kuvia nettisivulle (olenhan joskus tätä harrastanut aiemminkin), mutta pikkuisen minun valokuvaajan sieluani riisti moinen touhuaminen. Silti tein kuvan harjoitussivulle, jonka teemaksi yllätys yllätys valitsin joululeivonnaiset. Sehän se on nyt tuo tämän postauksen artikkelikuvakin.

Mutta älykuvarauha vallitkoon ainakin ensi sunnuntaihin asti.

Bloggailu Reseptit Ruoka ja viini

Teköäly versus ihan itse tehty

Sadetta, harmaata, kylmää, flunssaakin vielä, olisi toki ´oikeaakin´ tekemistä mutta kun ei huvita. 

Siis heti aamusta varaan meille matkan. Tammikuun lopussa lähdetään viikoksi lämpimään. Jo pelkkä varaus tuo hyvän mielen. 

~~~~~~~~~~~~

Minulla oli väärä tieto siitä, milloin alkaisi WordPress -kurssi. Luulin että tänään, mutta vasta marraskuun sunnuntait ovatkin sitä varten. WordPress on se ”alusta”, jolla näitä postauksia ja nettisivuja teen. Nythän ei olisi enää paljon tarvettakaan moiselle kurssille, kun osaan tämän perusteet jo aika perusteellisesti (15 v. päivittäinen kokemus) eikä enää ole tarvetta uudistaa esim. Muistikuvien sivuja saatikka mitään muuta tähdellistä. Silti ilmoittauduin ja maksoin kurssin ihan vaan oppimisen ilosta. Ja toki haluan vähän askarrella uusien nettijuttujen parissa, vielä voin sitten jotain uutta kehitellä. Mutta kurssi alkaakin vasta kuukauden päästä.

Tästä huolimatta vähän kokeilin jo nyt itsekseni tämän editorin uusia mahdollisuuksia. Enkä oikein tiedä, olenko ilahtunut vai vähän kuin turhautunut. 

Tekoäly kun tekee kaiken niin helpoiksi, jos kohta myös aika persoonattomaksi. 

Tässä pari esimerkkiä. 

Avasin uuden tyhjän postaussivun ja kirjoitin siihen ”Ruoanlaitto on mukavaa, se rentouttaa ja tuo iloa muillekin.” Ja sitten yhdellä AL-klikkauksella annoin tekoälyn tehdä ”postauksen”. Ja sekunnissa tai kahdessa tuli tällainen juttu!

Mitäpä tähän lisäämään! Tekoäly on sujuvasanainen ja tietää mistä ”kirjoittaa”. 

Entäs sitten kuvat. Kun en kerran päässyt itse pyöräilemään ja kuvailemaan, niin mitenkäs tekoäly tämän jutun ratkaisi? 

Klikkasin WordPressin kuvaeditoria, sitten Generate with Al –namiskaa ja kirjoitin: ”syksyinen katu märkä asfaltti keltaiset lehdet nainen pyöräilee kypärä ” Eikä mennyt kuin 10 sekuntia ja tsädää! 

 

En oikeastaan ole sittenkään varma, haluanko oppia uutta! Ehkä olen konservatiivi ja pitäydyn vielä vanhassa tavassa, omissa teksteissä ja kuvissa. 

~~~~~~~~~~~~~~~~

Näin ollen kerron, että tänäänkin oli mukava värkkäillä jotain uutta jälkkäriksi, vaikka en sateen ja, nyt jo ehkä hiljalleen hiipuvan, flunssan vuoksi päässyt tänäänkään pyöräilemään.

Tein meille päärynäjälkkäriä. Resepti löytyi Etiketti-lehdestä: Päärynäkeikauspiirakat

Lehden ohjeessa päärynöitä ei kuorita, mutta minä kuorin, kun oli niin paksut kuoret ja lisäksi kehotettiin tarjoamaan vaniljajätskin kanssa, mutta kun sitä ei ollut, laitoin kastikkeeksi Valio Creme brulee -kermajogurttia. Sopii moneen, vaikka vaan makean nälkään ja hemmotteluun. 

Se se on hyvää. Ja varmaankin ihan yhtä paljon kaloreita ja makua kuin vaniljajätskissä. Tosin jätski olisi lämpimän päärynän kanssa ollut ehkä vielä suun myötäisempi makupari. 

Buon appetito! 

 

 

 

 

 

 

 

Bloggailu

Herpaantumista

Helteisessä Oulussa olen hukkunut Italian reissun kuviin. Toki ollut auringossakin, mutta (turhan paljon) aikaa viettänyt viime viikon valtaisan kuvasaaliin parissa. Nyt on silmät sikkurassa.

Ja mietinnässä, miten saisin taas näinä vähätapahtumaisina, kuvauksettomina, kuvaamattomina, kontaktittomina, flunssaisina, lukemattomina (= kirjattomina), aika ajatuksettomina päivinä intoa ja sinniä jatkaa jokapäiväistä postausta. Kun ei millään haluttaisi katkaista 17 vuotta kestänyttä, sinnikästä, paljolti ilman pakottamista tapahtunutta bloggailua.

Jään miettimään, kun kerran tänäänkin sain edes tämän verran aikaiseksi.