Showing: 1 - 10 of 165 RESULTS
Bloggailu

Nettisivujen sotkuja setvien

Ei se pitänyt mennä näin.

Ei niin, että aamuseitsemältä pyryttää lunta, ei niin, että minä olen koko päivän, siis kellon ympäri, tietokoneella.

Mutta niin vain joskus yhdentoista aikaan aamupäivällä kirosin hiljaa mielessäni, että minähän teen niin kauan, että onnistuu!

Jossain välissä iltapäivällä kävin meille spaghetin sooseineen laittamassa, mutta muuten: koko hiton maanantai meni siihen, että sain nettisivustoni ”nostetuksi” ja pääsivuston tehtyä kokonaan uusiksi.

Minulla on pitkään ollut ajatuksena, että luovun koko sivustosta, kun aika lailla käyttämätön se nykyisin on,  eihän siellä ole ollut mitään tietoakaan, ei kuvia, ei kirjoja, ei enää edes matkakertomuksia.  Sitä paitsi se osaltaan vähän nostaa webhotellikustannuksia ja kun tämä blogi ja Muistikuvia-sivusto sekä kuvasivustoni (satokangas.kuvat.fi) ovat ne joita käytän. Silti, muttaku…

Mutta kun halusin saada nimenomaan keittokirjasivut auki ja kirjat ladattaviksi. Piti olla vain linkkien korjausta ja pientä järjestelyä. Ei ollut. Oli ihan tolkuttoman paljon yrityksiä ja erehdyksia, netistä tiedon etisimistä etc. Ja tulos on loulta hyvin vaatimatonta, minimalistisen näköisen kyllä halusinkin, mutta joka tapauksessa (melkein) kaikki näyttäisi nyt toimivan. Tuo ”melkein” liittyy siihen, että mobiileilla sivua avatessa ei näy sivun otsikkoa. Kolmen valikkoviivan takaa kyllä sitten löytyy sivustohakemisto, ja sitä kautta esim. keittokirjoihin vaikka kännykällä.

Samalla värkkäsin blogillekin uuden keväisen bannerin (Roomasta 5_2019) ja muutamia ”taustapäivityksiä”.

Joku on ehkä huomannutkin, että tuossa oikealla olevassa haku-toiminnossa on jo kuukauden tai parikin ollut uusi entistä paljon parempi hakutulosten ilmoistustapa. Haun tulokset avautuvat laajempina ja esim. etsitty resepti tai kirjavinkki löytyy entistä paremmin ja helpommin. Jonkinlainen reseptihakemisto on ollut tässä koko tämän vuoden, blogin layoutin uusimisen jälkeen, tekeillä ja enköhän sen tässä kesän tullen keskeneräisenä jo julkaisekin. 

Tämän päivän suurin aikaansaannos on siis sivulla Satokangas.fi

Jolleivat linkit aukea, eivätkä keittokirjat vieläkään lataudu tai kuvia puuttuu, mielelläni otan vastaan reklaamatiota! Nyt on jo vähän ”pakko” saada kaikki pelittämään.

Bloggailu

Hyvin vähän sanottavaa

Nyt kyllä kertakaikkiaan on ”runosuoni” tukossa. Ei mitään mielen päällä tai vinkkejä annettavana.

Tunnen kyllä hyvin ”Tyhjän paperin syndrooman” – sekä omakohtaisesti että vuosikymmeniä opiskelijoita proseminaari- ja kanditöitä sekä graduja ohjanneena; keinoja alkuunpääsemiseksi olen opetellut ja opettanut. Niistä olen joskus aiemmin täällä kirjoittanut, joten tyydyn nyt vain tuohon linkittämiseen.

On luonnollisesti väistämätöntä, että tulee toistaneeksi itseään, kun on viisitoista vuotta päivittäin sepustellut tekemisiään ja tuntojaan, kokemaansa ja kuvaamisiaan, mutta en minä silti siihen (ainakaan vielä) ryhdy, että tekisin sellaisia ”nostoja” kuin ainakin 10 vuotta sitten monilla oli blogeissaan tapana tehdä. Siis että penkoisin arkistoista jonkun vanhan postauksen ja kopsaisin tähän. Ei oikein sovi minun bloggausideaan. Nope!

Joten tässä vaiheessa poistun takkahuoneeseen toviksi taas neulomaan, kun en muutakaan enää viitsi: tyttären norjalaispaita on jo kaarrokevaiheeesa. Se on paras vaihe.

Pyykösjärvenrannan ladulla jo palatessa lenkiltä oli komea keväthalo!

Bloggailu Muistikuvia Oulu

Vinkki ja tilastoja

Tänään vanhainkotihommissa. Ei hoivakoti, vaan vanhainkoti. Kyseessä siis entinen vanhainkoti.

De Gamlas Hemin ravintolaa olen monta kertaa täällä mainostanutkin, mutta nyt voisin vinkata sitä myös kokous- ja juhlapaikkana. Tunnelmalliseen rakennukseen mahtuu hienoja, isoja ja pieniä kabinetteja ja moneen muotoutuvia tiloja, – niitä olin tänään kuvaamassa.

Mutta ehkä vielä paremmin teille, hyvät blogin lukijat, sopivat suositukset yösijasta tässä viehättävässä pikkuhotellissa. Huoneita on  sekä yhdelle että kahdelle, yksi sviitti ja yksi huoneistokin. Ja hinnat eivät ole yhtään kalliimmat kuin keskustan ketjuhotelleissakaan, päinvastoin, ja Staycation-paketti on aika houkutteleva. Ouluun tulijoille tai vaikka yhden yön kaupungissa läpikulkumatkalla viivähtäville vinkkaan tätä.

Itse en ole siellä ollut yötä, eikä tämä ole maksettu mainos, joten ihan vaan tiloissa kulkeneena (ja niitä kuvanneena) voin kyllä suositella; boutique-hotellissa on paljon viehättäviä yksityiskohtia (ks. artikkelikuva yllä) ja se on lähes keskustassa.

PS. Siellä vielä jatkuu bliniviikotkin…

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Omaksi tiedokseni kirjaan tähän ylös tällaisenkin merkkipäivän: vuodesta 2009 käynnissä olleessa blogin kävijälaskurissa on tänään ”merkittävä” luku: 1 555 555.

Ja tusina kommenttia lisää, niin niitäkin on sitten yhteensä 14 000! Melkein puolet tietysti minun vastauksiani. 🙂 Näiden näkyvien lisäksi sitten ne kommentit ja kirjeet, joita satunnaisesti saan sähköpostitse. Nytkin mökkiviikkojen aikana tuli yksi kirje. Lämmittäähän se sellainen. En tiedä, mistä asti ja miten tämä kommenttilaskuri on toiminut, mutta tällainenkin lista tuolta blogin tilastosivulta löytyy…

Katriin ja ”Lähes naapuriin” olen tutustunut blogin kautta, oikeastaan myös Jariniin. Kati pohjoisessa ja Toini etelässä ovat edelleen tuttuja vain blogin kautta. Tämä uusi blogialusta ei edelleenkään näytä, ketkä täällä piipahtelevat tai pidempäänkin sivuilla viihtyvät, mutta sikäli kuin oikein osaan tilastoja tulkita, teitä on noin 150 – 170, jotka päivittäin klikkautuvat Tuulestatemmattuun.

Noh ensinnäkin: Pehtoori, joka edelleen kuulemma ”katsoo täältä, mitä meille kuuluu”, 😀  sisareni, ja sitten kaksi hyvää ystävää ja … ehkä nuo ahkerat kommentoijat ainakin. Sitten on (kai) sellainen noin sadan hengen poppoo, jotka käyvät enemmän vähemmän satunnaisesti pari, kolme kertaa viikossa ja sitten 50 – 100, jotka eksyvät tänne milloin milläkin hakusanoilla. Joka tapauksessa  yhteensä 1 555 555 kertaa! Kiitos niistä.

Bloggailu Mökkielämää

Myötätuulessa tuulta paossa

Huomenta! 

Se on tämän kuvan nimi! Aamu valkenee, kun vedät kuvassa olevaa viivaa vasemmalle

Tässäpä keskeisin aikaansaannos tälle päivälle: oppia tekemään tällainen ennen-jälkeen kuva ja vielä onnistua liittämään se blogiin! 

Olen myös oppinut muokkaamaan emojin, tai kaksikin. 😀  Tässä ensimmäinen ”oma tekemä”. 

 

Siis ei ’sukset ristissä’, vaan sauvat.

Olen pitänyt tänään palautumispäivän. Totta puhuen en vaan halunnut lähteä tuulisiin tuntureihin, lumipyryisiin metsiin. Niinpä olen leikkinyt tietokoneohjelmilla ja opetellut yhtä sun toista. Koetin saada tämän blogin evästekäytäntöilmoituksenkin EU:n asetusten mukaiseksi, mutta eipä vielä kunnolla pelitä. PItänee jatkaa harjoituksia. Toisaalta onnistuin liittämään Photoshoppiin uusia fontteja, kirjasimia.

Ja tein ”aforismijulisteen” harjoituksena. Feltro-fontilla Maija Paavilaisen aforismia mukaillen latumaisema Kaunispäältä. Kuva avautuu isommaksi, klikkaamalla. Tuli muuten aika hieno läppärinäytön taustakuva. Kokeilehan. 🙂 

 

Ennenkin olen kirjoittanut Maija Paavilaisen pienistä aforismikirjoista. Minulla on niitä monta, Myötätuulta-kirjaa kaksin kappalein, toinen täällä mökissä, Myötätuulessa. Sen teemana meri ja purjehtiminen, myötätuuli, – vähän sovelsin tämän osalta: puhjehtiminen vaihtui hiihtämiseksi. 

ATK-asioiden (kuten Pehtoori kaikkea tietoliikenteeseen ja tietokoneisiin liittyvää nimittää) lisäksi sentään muutakin huushollaamista. 

 

Bloggailu Lappi Mökkielämää Valokuvaus Viini

Juhlaa ladulla ja mökillä

Hieman alkaa jo itseänikin epäilyttää, että onko latukuvien loputon sarja enää mielekästä, mielenkiintoista, tarpeellista täällä blogissa. Mutta juttuhan on niin, että perustelen kameran raahaamista hiihtolenkille mukaan a) sillä, että kuvaaminen on mitä mainioin tekosyy pysähtyä ylämäessä hengähtämään 😀 ja b) sillä, että ”pitäähän blogiin saada kuvia”. Kalenterikuvien kerääminen kun ei taida enää olla syy Canonin kuljettamiseen jokaikiseen tunturin rinteeseen ja kurunpohjaan.

Noh, joka tapauksessa. Tänään vuorossa Iisakkipään huiputus hiihdellen.

Niistä Saariselän varsin tiheän latuverkon taipaleista, jotka minä olen hiihtänyt, taitaa juuri tuo Iisakkipään lenkki olla kaikkein vaikuttavin. Alkumatka kulkee metsän läpi, kapeissa notkelmissa, vähän pimeissä kurunpätkissä ja osaksi aika tymäkästi nousten.

Muutama kilometri on pelkkää nousua! Ja mikä ilo onkaan kun on mukana kamera! On ”pakko” pysähtyä kuvaamaan.

Laskussa Iisakkipäältä kohti Kiilopäätä aurinko sai ympärilleen komean halon. Toki olen kuvankäsittelyllä sitä korostanut.

Mutta kaikkinensa hienot maisemat olivat. Pyhimyskehä kuvan vasemman reunan tunturin yllä!

Neljänladunristeyksestä alkaa hulppea laskeutuminen Hirvaskuruun. Tällaisella pakkaskelillä laskukin on hiihdettävä, mutta vauhdilla se alamäkeen sujuu.

Ja toinen kohokohta päivässä tietysti ruoka. Sunnuntaina vähän parempaa…

Tämän päivän menussa oli metsästäjän leike (Hangasojan viimeiset haaparouskut kastikkeeseen), juuripersiljaa parmesaanilla ja mantelijauheella, pikkelöityä punasipulia ja salaattia.

Viini nautittiin ennen ja jälkeen ruoan. Se kun ei ollut mitään pihviviiniä. Sain sen lahjaksi Juniorilta ja R:lta. Olivat tilanneet sen kiitokseksi minulle Saariselän Alkoon, josta kävimme sen eilisellä kauppareissulla hakemassa. Viini paljastui Alsacen Cremantiksi: Mure! Erinomainen, samppanjan veroinen, parempi kuin moni halpis samppanja. Aromia, makua, intensiivinen, pitkä jälkimaku.

 

Ja kun eilen mentiin kauppaan, minun oli huolehdittava, että on henkkarit mukana. Muistattehan tämän, kuinka olen ollut pahoillani, ettei minulta ikinä ole kysytty papereita. Ja eilen kysyttiin! Siitäkin iloitsin perhechatissa, kun kiittelin nuoria lahjasta. Mikä sitten sai ”tilaisuudessa” läsnäolleen Pehtoorin sepittämään Whatsappiin tarinan, joka (luvallaan) on tässä julkaistava:

Juhlava tilaisuus, Lapin Kansan toimittaja teki haastattelun ja kuvaaja tallensi tapahtuman. Saariselän VPK:n torvisoittokunta soitti fanfaarin ja isänmaallisia lauluja! Antero Kuukkelista piti unohtumattoman puheen henkkareiden kysymisen tärkeydestä ja toivotti vielä äipälle hyvää vointia sekä ojensi samalla kunniakirjan, jossa luvattiin +-2% alennuksen kaikista Kuukkelin leivonnaisista ja Sandelssin oluesta! Tilaisuus oli mieleenpainuva ja monen silmäkulmassa näin kyyneleen.🍾💐

Bloggailu Reseptit Ruoka ja viini Viini

Makuja ja muistoja

Olen Viinilehden postituslistalla (vasta pari vuotta sitten lopetin lehden tilauksen liki 20 vuoden jälkeen), ja useammin kuin kerran sieltä on tullut varteenotettavia, kokeiluun johtaneita reseptejä. Nyt siellä oli makuparina savujuustopiiras ja alsacelainen Pinot Gris -viini, joten päätin kokeilla. Juuri tuo viini oli aktiivisen viiniharrastuksemme alkuvaiheessa (30 vuotta sitten!!!) yksi ehdottomista suosikeistamme.

Jopa niin paljon, että sain viinikerholta väitöslahjaksi Riedelin Pinot gris -lasit (kuvassa). Nyt sellaisia en enää Riedelin mielettömän monipuolisista ja erinomaisen hyvistä lasisarjoista löytänyt, mutta meillä on niitä neljä kappaletta. Lasin vaikutuksesta viinin makuun olin alkuun hyvinkin skeptinen, mutta kyllä sillä on vaikutusta.

Kovin pitkälle tämän hifistelyn kanssa meillä ei ole menty, mutta ei kotona, eikä edes mökillä viiniä mistään puristelaseista maistella, ja valkkareille, kuohuville ja punaviineille on omanlaiset riedelit. Suosittelen testaamaan, ja ostamaan (aluksi) vain muutaman hyvän riedelin, joka on tarkoitettu omalle lemppariviinille. Esim. Vinum-sarjaa on aika ajoin ollut Hobby Hallissa ja Tokmannilla hinta-laatusuhteeltaan vallan edullisesti myynnissä. Kyllä tuoksut ja maku pääsevät oikeanlaisessa lasissa esille aika lailla paremmin kuin jossain puristelasisessa (värillisessä!) lasissa tai pienissä perintökristalleissa.

Vuosikymmen sitten ko. maistelussa ollut viini kulki nimellä Pfaffenheim Tokaj Pinot Gris, mutta ei nimenmuutos ole juuri viinin makuun vaikuttanut. Puolikuivana viini ei viime aikoina ole kovin usein ollut meillä tarjolla, mutta aasialaiselle ruoalle tai mökillä kesäillan nautiskeluviiniksi sitä on jokunen kerta vuosien varrella ostettu. Se on hyvä viini tarjottavaksi ei-niin-kovin-paljon-viineistä-tietäville/välittäville.

Ja tänään sitten asiantuntijan suosituksella täsmäviini ruoalle. Ja olihan se hyvä makupari, muikealle maistui. Piirakan ohessa runsaalla hunajamelonihakkeluksella kuorrutettu salaatti sopi sekin tähän kattaukseen. Nälkä lähti, tuli hyvä mieli.

Ja sitten jo aiemmin mainitsemani Veriappelsiinirisotto. Hyvä ystäväni on kaltaiseni verisappelsiiniaddikti ja juuri hän minulle vinkkasi Alkon sivulla olevasta risotto-ohjeesta. Erinomaisen hyvä arkirisotto, ei ehkä parsarisoton tai porkkanarisoton veroinen, mutta tähän vuodenaikaan oikein hyvä ja helppo. Tein ihan ohjeen mukaisesti: ohjeen kohtaan ”halutessasi käytä 2 dl valkoviiniä” sovelsin siten, että käytin 2 dl alkoholitonta saksalaista kuohuviiniä (Henkell alkoholfrei Sparkling Blanc piccolo), jota meillä on aina jemmassa viinikaapissa holillisten kuohuvien vieressä.

Mitäkö muuta lauantaille? – Sellainen totaalinen vapaapäivä-fiilis. Ladulla aurinkoa ja lentävää keliä, hyvä kirja kuuntelussa pitkin päivää, ajatuksissa monta kertaa paluu vuoden taakse ja itselle uusi hiihtolomapipo valmistunee tässä illan lopuksi. Aika täyteläinen, rauhallinen päivä.

 

~~~~~~~~~~~~

 

Ai niin. Kysely blogin ulkoasusta. Aloitussivun ulkoasusta kyselin…

Ja tulos on aika selkeä! Vain 1/6 äänesteneistä piti hetken käytössä ollutta ”postaus kuvan takana” -tapaa parempana kuin tätä joka nyt on käytössä. Siispä: blogi aukeaa vastaisuudessakin suoraan päivän tekstiin kuvien kera. Artikkeli/otsikkokuvan säilytän – se kun mielestäni kertoo siitä ”mitä tuleman pitää”.

Blogiremppa jatkuu vielä, hiljalleen ehkä tulee jotain uutta… Siihen asti ja edelleen jokainen seuraaja on tervetullut. On mukava tietää että on teitä lukijoita. 😀

Bloggailu

Kaikki muuttuu – blogia paremmaksi

Koetin muistella, minkä merkkinen ja millainen oli ensimmäinen oma tietokoneeni? – En muista varmasti, mutta ehkä se oli  vuosi 1987 ja IBM PS. Netistä hain kuvia, ja hyvin tämän kaltainen lerppukone se oli, tuota alla olevaa laajennusosaa työkoneessani ei kylläkään ollut.

Kotona taisi olla Amiga? – En ole varma. Kaikki muuttuu ja muistitieto on epävakaata. No mutta, olen tänään taas tovin tämän internetin ihmeellisen maailman kanssa touhuillut ja blogiremppaa jatkanut.

Blogieditorin vimpaimia kokeillakseni, sekä tietysti vierailijoille ulkoasun miellyttäväksi tekemiseksi, tein pienen kyselynkin. JOS kyselyn teko ja esiin saaminen onnistuu näin, niin onpa paljon helpompi kuin aiemmissa versioissa.

Siis, onko mielestäsi aloitussivun layout parempi tällaisena kuin se nyt on (eka vaihtoehto) vai sellaisena kuin se oli tässä muutaman viikon: artikkeli on klikattava auki kuvan takaa (toka vaihtoehto) vai eikö ole mitään väliä? Tai kenties jotain muuta?



 

Tässä layout-versiossa voit scrollailla alaspäin ja näet samalla aukaisulla suunnilleen viikon postaukset teksteineen kuvineen, eikä tarvitse klikkailla päiviä auki. Onko tämä hyvä vai onko parempi, että postauksista näkyy vain kansikuva?

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tässä uudessa ulkoasussa on minusta sellainen huono juttu, että postauksissa ei välttämättä näy postauspäivä, vaan päivityspäivä (updated). Parasta olisi, että näkyisi molemmat. Aika harvoin päivittelen vanhoja juttuja, mutta joskus käy niin, että kun syystä tai toisesta käyn jossain vanhassa postauksessani, hoksaan, että kuva/kuvat ovat korruptoineet/hävinneet, ja silloin poistan tyhjät paikat tai kun huomaan jotain oikeakielisyyssotkuja, lyöntivirheitä, välimerkkien puutteita tms. saatan korjata ne. Ja silloin esim. vaikka 10 vuotta vanhaan postaukseen tulee updated-päiväys, mikä ei ole hyväksi. Se ei kerro postausajankohdasta, mikä taas tähän päivittäin vuosikausia jatkuneeseen postausvirtaani ei sovi.

Uusi juttu on postauksen alareunassa oleva ”Rated”.  Se tulee näkyviin kun avaat esim. kommenttikentän.

Toki vaikka päivittäiset ”tähdittämiset” ovat tervetulleita, mutta erityisesti silloin, jos kohdallesi sattuu joku mukava aihe, ehkä sellainen, josta sait uutta tietoa, hyviä ajatuksia, vinkkiä, ideaa ja varsinkin, jos joku ruokajuttu menee kokeiluun, niin tähdittämisestä olisi minulle iloa ja tähdet saattaisivat jopa vaikuttaa tuleviin postauksiin. Vähän sellainen win-win -juttu.

Artikkeleiden alareunassa näkyy myös punaisella linkit vanhoihin artikkeleihin, jotka algoritmi laskee, mikä olisi samankaltainen kuin se auki oleva postaus. Minusta se on laskenut aika usein ihan päin seiniä, ja muutenkin haluaisin tuon elementin pois näkyviltä, mutta en ole editorista löytänyt sitä ruksia, joka pitäisi klikata päälle (tai pois), jotta nuo linkit häipyisivät.

Uusi on myös ”Jaa” -painike. Sitä klikatessa aukeaa Whatsapp- ja sähköposti-ikonit. Voit halutessasi klikata whatsappin auki, lähettää itsellesi viestinä postauksen linkin ja sitten tallentaa sen puhelimen kansioon: hyvä reseptipostaus löytyy siten helposti. Tai joku ravintolavinkki tai kirjalista.

En osaa tehdä sellaista toimintoa niin kuin monissa reseptipalveluissa on, että tulosta vain resepti. Se olisi kyllä kätevä, mutta ehkä tämä ”Jaa”-toiminto edes vähän auttaa.

Ehkä minä senkin opin ja sitten tehdään taas muutoksia. Kehitys kehittyy. Jos saan kyselynkin toimimaan!

Bloggailu

Blogin uusi ilme – teema on vaihtunut

Blogin uusi teema on nyt tässä. Valoa näkyvissä!

Paljon on vielä kesken, säätämättä, osaamatta, tekemättä, mutta nyt oli vain julkaistava jopa kesken eräisenä, jotta remontti pääsisi etenemään.

Uusi juttu on, että nyt jokainen uusi postaus on ns. artikkelikuvan takana. Päällä näkyy postauksen otsikko (jota klikkaamalla päivän postaus aukeaa), postauksen päivämäärä, mahdollisten kommenttien määrä (toiveissa monta) sekä mihin ”kategoriaan” päivän juttu liittyy. Tosin entiseen tapaan enin osa höpinöistäni tullenee kuulumaan kaatoluokkaan ”Niitä näitä”. Sitähän se elämänmeno, – tai ainakin se, mistä täällä kerron.

Entiset toiminnot pitäisi olla jo olemassa, – toivottavasti kaikille ja kaikilla selaimilla, pöytäkoneilla, tableteilla ja puhelimilla blogi aukeaa ja on luettavissa sekä kuvat katsottavissa. Kaikki palaute ja ehdotukset blogin ulkoasuun ja toimintaan liittyen ovat tervetulleita. Enkä todellakaan pahastu, jos vaikka postausaiheitakin ehdoteltaisiin. Niistä kun on aika ajoin puutetta.

Huomenna, kuten tänäänkin, iso osa päivästä on mennyt kuvaushommissa: tänään ruokakuvauskeikalla De Gamlas Hemissä ja sen kuvasaalin työstämisessä. Ja huomenna on väitöstilaisuuden ja sen jälkeisen kahvitilaisuuden kuvaus. Molempien keikkojen kuvasaldo on vielä ”kehitettävä” asiakkaalle, joten blogiremontin pariin palannen vasta sunnuntaina, – ehkä.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin – – –

Tuulesta temmatut jutut siis jatkuvat. Ainakin taas vähän aikaa.