Bloggailu

Vesisadepäivä. Räntäsadepäivä. Lumisadepäivä. Kerrassaan surkea keli. Mistä olin oikein tyytyväinen! Ei ollut tarvetta, eikä houkutusta lähteä ulkoilemaan. Oli oivallinen päivä olla sisällä.

Sainkin tehdyksi tosi paljon rästihommia. En ala niitä luetteloimaan. Miten se menikään ”laiska töitään laskee” tai sitten jos kertoisin, mitä kaikkea on ollut rästissä, tulisinkin kertoneeksi, että eihän meillä niin siistiä ja järjestyksessä koti olekaan, enkä ole eri suuntiin ollut kirjeenvaihdon ja kuvaryhmien saralla lähelläkään sitä mitä pitäisi… Ja sellaistahan nyt ei voi mennä kertomaan. Vai voiko? Miksi ei voisi kertoa?

Itse asiassa olen tässä muutaman viime viikon aikana miettinyt pitkästä aikaa tavallista enemmän, miksi blogia pidän ja mitä täällä kirjoitan ja mitä kerron. Onko minulla oikeasti olemassa joku ”julkaisusuunnitelma” tai rajat bloggaamiselle? – Ei ole ”virallista” suunnitelmaa, eikä montakaan tietoisesti asettamaani rajaa. Toisaalta, miksi tätä teen, mihin tällä PYRIN. Pyrinkö mihinkään?

Näitä on – ainakin itsekseen – aina välillä hyvä miettiä. Ja nyt taas huomaan, että on minulla rajat ja on minulla pyrkimyskin, ehkä. Mutta myös tavoite olla kovin paljoa valittamatta, eikä tarkoitukseni ole kuvitella, eikä sellaista esittää, että elämäni olisi kovin ihmeellistä. Tai on se minulle ihmeellistä ja enimmäkseen ihanaa, mutta tarkoitan, etten haluaisi kirjoittaa siten, että leuhkisin sillä. Kun iltaisin näitä höpinöitäni tänne raapustan, minä vain ylöspanen, miten päivä on mennyt. Kuten sanottu tämä on minun päiväkirjani. Reseptikansioni. Albumini. Muistiinpanoni. Ja koska teen tätä julkisesti, yritän noista kaikista osa-alueista kertoa siten, että niistä olisi iloa ja ehkä vinkkiä muillekin. Ja kuinka monta kertaa täältä onkaan tullut tarkistettua jotain jo unohtunutta kohdetta, reseptiä, vierailua, tuntemusta….

Me kaikki varmasti tiedämme, että sekä Facessa että blogimaailmassa, miksei myös Instassa, on henkilöitä, joiden joko on ”pakko” (mediapersoonat, julkkikset, tai sellaisiksi pyrkivät) tai jotka muuten vaan käyttävät sosiaalista mediaa oman erinomaisuutensa esittelemiseksi. Herra varjelkoon minua sellaiselta synniltä! Hyvä on, olen suorittaja, (mitä pidän enemmän paheena kuin millään muotoa hyvänä asiana) ja siksi tarvitsen – ennen kaikkea itselleni – merkintöjä tekemisistäni. Mutta lopultakin ennen kaikkea ja edelleen – kaikkien näiden vuosien jälkeen – yritän vain jäsentää elämääni. Ja tehdä muistiinpanoja.

Minulle ”leuhkimisen paikka” – jos sen niin haluaa ilmaista, on Insta. Sitä yritän ylläpitää nimenomaan ikkunana kuvaamiseeni: se on näyteikkuna, yhdenlainen portfolio, valokuviini, ei elämääni. Ehkä Insta-tarinoissa on elämääni, yksityistä tekemistä, mutta varsinaisesti Instagram on minulle valokuvausfoorumi. Mutta blogi on elämää, arkea ja juhlaa. Kylläkin vähän sellaista siloiteltua arkea. Notkahduksia, suruja ja synkkiä ajatuksia en tänne suolla, tai ainakin yritän olla niillä revittelemättä. Siksihän päiväkirjastani aikanaan julkisen tein, siksi etten negatiivisissa jutuissa rämpisi.

Mihin minä pyrin? En tiedä. Pitämään 300 päivittäisen kävijämäärän? -Kyllä. Ja mielelläni saamaan lisää lukijoita. Miksi? En tiedä! Minähän en tee tätä mainostaakseni, en saa provikkaa mistään, päinvastoin tämän ylläpito maksaa minulle muutamia kymppejä joka kuukausi. Siis miksi? – Ei aavistustakaan.

No mutta, nyt päivän suoritus on tehty. Olen kirjoittanut yhden postauksen, joka taitaa olla järjestyksessään 4182. !

Niin ja tänään oli tällaista keittoa alkuruoaksi. Lämpimänä tarjottavaksi tarkoitettu, minä jäähdytin pakkasessa. Ja olihan hyvää. [tulinpas taas leuhkineeksi tekemiselläni. 😉 sori. ]

Merkillinen käsitykseni siitä, että olisin jo ennen kastajaisia ja mökille lähtöä purkanut joulun kodistamme, oli kyllä kertakaikkisen virheellinen. Olin kyllä purkanut suunnilleen kaiken joulunpunaisen pois, mutta valkoista ja  hopeaa, enkeleitä ja mökkejä, tonttuja ja liinoja, lamppuja ja jouluastioita vaikka kuinka paljon pitkin kotiamme ja Festaa.

Mökkipihassa Tomafoi näytti vielä ihan asiaankuuluvalta, mutta täällä kotona ei enää tontut sovellu ”maisemaan”. Niinpä tänään olen käyttänyt niiden poispakkaamiseen aika lailla aikaa. Muutamat jouluvalot ja kukat (joita aina roudaamme mökille ja takaisin 😉 ) jätin vielä.

Myös muuta ”paluu kotiin ja arkeen” -touhua täällä harrastettu: pyykkiä, lumitöitä, auton pesua, vuosikertomuksen aloittelua, sähköposteja, vaatehuoneen järjestelyä, pankkiasioita, kalenterin päivitystä etc.

Ja sitten etsin sen huivin jonka lupasin palkinnoksi matkavinkkejä antaville. Huivi onkin tosi kaunis ja laadukas Repeatin iso, pehmeä, kuitenkin mukavan ohut huivi. Ja hintalappukin oli paikallaan: nyt on kuulkaa arvokas palkinto luvassa, joten kannattaa osallistua. Täällä arvonta ja sen säännöt.

Miljoonablogini (ehkä voin nimittää tätä näin… 😉 ) toinen juhla-arvonta on nyt valmis.  Aluksi vähän pelkäsin, että kukaan ei vastaa – kieltämättä vähän vaikeisiin kysymyksiin – tai että vastauksia kysymyksiin ei blogistani löytyisikään.  Tai että kukaan ei haluaisi heittäytyä edes leikillään mukaan.

Ja sitten alkoi vastauksia ilokseni tipahdella. Kesäkuvakisoihin monena vuonna osallistuneet ja muutama uusikin arvailija ja vakavasti suhtautuja on mukana. Kaikille osallistujille mahdottoman lämmin kiitos. On vaan niin mukava kun tämä blogi on vähän vastavuoroinen. Yhteensä vastauksia on tullut 11, osa vain kuvateksteihin, osa sähköpostiin – mutta joka tapauksessa kaikki olen huomioinut.

Ja yhdessä paperissa on kaikki vastaukset oikein. Ihan täydellisesti oikein!

Tässä ne vastaukset (sulkuihin olen merkinnyt vielä vähän täydennystä).

1. Mökkinne Myötätuuli, kuva olohuoneesta, Hangasojalta Lapista. (Sieltäpä juuri, ja sinnekin on taas kova ikävä.)
2. Kuva Strasbourgista. Tytär Saara oli vaihdossa, muu perhe reissasi katsomaan häntä ja Ranskaa. Kuva otettu 4.3.2011. (Moni arveli, että tämä on Lontoosta. Kyllä Lontoossakin oltiin kolmisin, ja nimenomaan ”ulsteriaikana”, mutta tämä ei ole syyslomalta, vaan kevään 2011 hiihtoloman aikaan, ja sen on ottanut Tomppa, joka myös oli mukana.)
3. La Umbria. Helatorstai 2011. (Vuorottteluvapaavuoteni toukokuun kolmeviikkoinen Villa Francossa, vuokratalossa Umbriassa. Se on vieläkin kuin unta. Se oli niin hieno juttu.)
4. Meksikon matkalla 13.6.2013. Kuva seikkailupäivästä The Jungle Maya-retkeltä. Laskeudutte köysillä hiidenkirnuun. (Olimme hakemassa tytärtä kotiin ensimmäiseltä Meksikon työreissultaan, ja vietimme viikon Cancunissa. Ja todellakin, viidakkoseikkailukin sisältyi reissuun.)
5. Työhuoneesi Linnanmaalla, Yliopistolla. (Niinpä. Tuntuu että siitä on hirmu kauan!) 
6. Perjantai 18.7.2014 Stubnerkogelin kieleke. (Tuohon en enää pystyisi. Patikalle Alpeille kylläkin. Ja Itävaltaan. Ja kerronpa tässä, että seuraava reissumme onkin juuri sinne suuntaan.) 
7. Kuvassa Junior, miniä ja Pehtoori. 19.10.2014. Mallorca. (Kyllä Tomppa, Jenni Aatu jo mukanaan ja Pekka. Tämäkin oli mukava patikkareissu.)
8. Saariselkä keskusta, uudenvuoden aatto 31.12.2014. (Saara oli juuri palannut Meksikosta, reilun vuoden reissultaan, ja olimme kolmisin uudenvuoden vietossa mökillä, ja Saariselän raitilla.) 
9. Kalaasit kotonanne Rantapellossa, Festassa 6.8.2016. Mm. Kokkola-Karibia teemainen menu. (Moni arveli että viinikerhon tapaaminen, mutta todellakin oli tulossa kalaasit.)
10. Rantapelto, kotinne piha.23.6.2017. Kesäisessä hetkessä tyttärenne Saara ja pojan poikanne Apsu. (Juhannus, jolloin Aatu oli juuri täyttänyt kaksi vuotta ja jolloin oli kylmä. Meidän Piazza di Pekalla, eli kotipihalla.)
11. Pyhä-Nattanen 23.6.2015 (Sepä se, enkä ollut vielä edes pyrkinyt opiskelemaan valokuvausta, vaikka tuosta kamera- ja muusta repertuaarista voisi niin päätellä. 🙂 ) 
12. 5.12.2015 jouluvalaistusta ruotsalaisittain. Aamun kuvausta Haaparannan puolelta. Ruotsalaiset osaavat koristaa valoilla kauniisti, kauniimmin kuin vastarannalla Suomessa? Valokuvausopinnoissa harjoittelit panoraamakuvausta. (Tässä sellainen pienen pieni hairahdus vastauksessa, tosin jollakin  toisella oli ihan oikeinkin: eli ei enää VAT-opintoja, eikä panoraamakuvausta, vaan miljöösimultaaninäyttö oli kyseessä. Siis näyttötutkinto. Yksi harvoista kerralla läpimenneistä. 😉 )

Kiistaton voittaja on Sini! Kaikki vastaukset oikein. Onneksi olkoon! Voitto vaati varmasti aika lailla blogin selailua.

Palkinto on siis kalenteri! Sen toimitan vasta joulukuun alussa, ja saat valita kumpi: ruoka- vai Oulu-kuvakalenteri.

Toiselle sijalle ylsivät tasapistein AK ja Satu, molemmilla 17 pistettä.

Kaikki kolme palkintosijoille yltänyttä ovat sellaisia, joiden kanssa emme tunne kasvokkain, emme ole koskaan tavanneet, joten blogissa on tullut etsittyä vastauksia. Ja kaikki ovat tainneet voittaa ennenkin jossain blogini arvonnassa. Siis periaatteessa minulla on teidän yhteystietonne, mutta lähetättekö ne silti sähköpostilla, niin voin postittaa palkinnot.

Ja sittenhän oli vielä arvonta kaikkien osallistuneiden kesken.

Ja niinhän Apsu pääsi äsken taas availemaan arvontalipukkeita. Ja voittaja näkyy videolla! Onneksi olkoon myös arvontavoitosta! Jos heittäytymisestä olisi voinut palkita, niin juuri tänne olisi se palkinto mennyt!

https://photos.google.com/photo/AF1QipPOGaLnXSj6I5lJ02msRuXyooX0QICL2jD7Kuu5

Kiitos paljon kaikille osallistuneille.

Miljoonan jälkeenkin on elämää! Reseptejä ja reissuja, kuvia ja kaikenlaista. Huomennakin lähden reissuun… joten pysykäähän tuulen mukana… Niin ja onhan vielä kolmas arvontakin menossa; ei muuta kuin osallistumaan.

Juhlakakun  (jonka nimesin ”Syyspäivän tasaus” -kakuksi) kuva on tässä, reseptin postailen kunhan ehdin. (melkoinen tekele tuo rutistukseni… Mutta aika hyvää se oli.)

EDIT!!!! Nyt kun tarkastelen uudelleen vastauksia, niin tuossa kolmosessa onkin Sinillä väärä vuosi: Siis ei 2011 vaan 2012! Siis ”vain 20 pistettä” Sinillä, mutta ei se muuta tilannetta. Voitto kuitenkin. 

Joka ilta minulla on edessäni tällainen näkymä. Tabula rasa! Tyhjä taulu!

Nytkin. Ja tuo ”Lisää uusi artikkeli” aika harvoin tuskastuttaa. Nyt tuskastuttaa. Kun ei ole mitään sanomista.

Huomasin, että blogin laskurin, joka on vuoden verran jäljessä, mukaan miljoona käyntiä tulee ihan pian täyteen (rullaa sivu alas asti; alareunassa on palkissa juokseva numero…).

Laitanpa siis ensimmäisen juhla-arvonnan käyntiin.

Kuka arvaa lähimmäs, minä päivänä ja mihin kellonaikaan miljoonas klikkaus Tuulestatemmaattuun tapahtuu? Nimenomaan tuon alareunassa olevan laskurin mukaan miljoonas klikkaus.

Kommenttikenttään saa laittaa arvauksia torstaiaamu kello kahdeksaan asti. Sen jälkeen vastaukset on lukittu.

Lähimmäs arvannut voittaa kymmenen kappaleen korttipaketin.

Lisäarvontoja on tulossa lähiaikoina. 🙂

Enää 10 000 klikkausta ja sitten on miljoona täynnä! Siihen kulunee enää reilu kuukausi… Semminkin kun kävijämäärät ovat edellisen huonon vuoden ja tämän vuoden helmikuun jälkeen nousseet takaisin yli 300 käyntiin päivässä. Sehän minua tietysti ilahduttaa.

Pidetään sitten miljoonabileet täällä blogissa: kakkuohjeita, arvontaa ja ties mitä.   

Tässä on vähän uutta innostusta bloggailuun tulossa kai aika piankin, kun tämä blogialusta – WordPress – julkaisee ihan uudenlaisen tavan luoda sivuja ja tulossa on uusia mahdollisuuksia tehdä entistä paremman näköisiä sivuja ja postauksia. Sehän on minulle vähän sellaista palapelipuuhaa, yhden sortin askartelua ja käsityötä, vähän luovaakin, jota kyllä tykkään tehdä.

Tämä päivä on kyllä mennyt koneen ääressä suhteellisen totaalisesti. Kaikkea höpöä ja ihan oikeitakin hommia.

Huomenna tyttären kanssa ulkomaille! Pitäisköhän tehdäkin uusi ”Haaparannan tuliaisia” -postaus kun tuo muutaman vuoden takainen juttu on kesäisin ja muina loma-aikoina eniten käytyjä sivuja … Olisi vähän päivitettävää ja ainakin paljon paremmat ja valoisammat kuvat!

Nyt on kyllä pitkästä aikaa jo huono omatunto tekemättömistä ”töistä”, hoidettavista asioista.

Eilisen, Oulun säähistorian kautta aikojen helteisimmän päivän, jälkeen ei ole tuntunut yhtään vähemmän helteiseltä, mikä on merkinnyt, että olen ollut koko päivän, piazzalle paistavaan viimeiseen auringonsäteeseen asti, ulkona.

Aamupäivällä perustin pihalle ”kuvausstudion”. Tein ja kuvailin kaikenmoisia juomia. Pelkkiä alkoholittomia tällä kertaa, tarkoituksena latailla niitä Vastavaloon myyntiin. Jääkahvia, makuvesiä, limpparidrinksuja, tuoremehuja ja smoothieita.

Iltapäivällä sitten olin taas kajakilla liikkeellä. Ja nuoret lähtivät kokeilemaan suppailua. Pappa ja Apsu kävivät sillä aikaa ”miehissä” jätskillä. Pikkuisen poika jäi Kiikelin rantaan epäillen katselemaan kun isä ja äiti lähtivät merelle pienen laudan päällä polvillaan meloen. Ja kun palattiin tunnin reissun jälkeen takaisin rantaan, poika huuteli: ”pumplahtiko isi?” ”Pumplahtiko mummi?” ja näillä huudoillaan sai monet rannalla kulkevat hymyilemään… Vesiurheilun jälkeen sitten meille syömään koko poppoo, ja Apsu sai eka kertaa juoksennella sadettajan alla!

Jos ja kun huomenna on vähemmän aurinkoinen ja lämmin päivä, kuten Tuulestatemmatun eiliseen kyselyyn vastanneista selvästi enemmistö näyttää toivovan :D, niin minä ryhdistäydyn ja postaan tännekin vähän enemmän ”asiaa”. 😉

Olen vaihtanut vuorokauden aikana blogin bannerikuvaa kolmesti. Ja taidan vaihtaa vielä kerran (vaihdoin jo!). Haluaisin siihen enemmän valoa.

Mitä kertoo se, että vielä Tuulestatemmatun ulkoasuja ja toimintoja säätelen? Sehän kertoo sen, mitä tytär, mies, miniä ja sisko ovat sanoneet, että enhän minä osaisi olla ilman Tuulestatemmattua. Onhan tämä olennainen osa elämääni, ihan niin kuin päiväkirjan pito on ollut koko aikuisikäni.

Minun pitäisi joskus kuvata teille ne kaikki vihkot, kalenterit, muistikirjat ja lehtiöt, jotka kirjoitin täyteen ennen kuin 10 vuotta sitten ryhdyn kirjoittamaan blogia. Systeri on luvannut, että jollen itse ehdi polttaa päiväkirjakasaani ennen kuin tästä maailmasta lähden, niin hän tekee sen. Näin on sovittu.

Blogia ei tarvitse hävittää. Sehän oli kyllä jo viime huhtikuussa hävitä ihan itsekseen. Ja todennäköisesti sille niin tulee käymään koko internetin joskus tukehtuessa ähkyyn. Mutta sille ei sitten voi mitään. Minä en aio blogia sulkea, enkä edes lopettaa sen päivittämistä.

Olen harkinnut blogin alaotsikon ”Päivittäin tosia ja tuulestatemmattuja juttuja” muuttamista muotoon ”Lähes päivittäin … ” Niinhän se on, että minä, ihan itse olen ”velvoittanut” kirjoittamaan joka päivä, ja ehkä juuri se on pistänyt harkitsemaan koko touhusta luopumista. Kun se satunnaisesti on sellaista ”pitäis taas jotain kirjoittaa”, ”mitenkään en nyt viitsisi taas valita ja muokata kuvia blogiin”, ”mitä ihmettä näistä samanlaisista päivistä keksii jotain raapustettavaa”.

Ihan oma lukunsa ovat sitten reissupäiväkirjat. Niitähän minä tein jo paljon ennen blogin perustamista. Kirjoittelin matkoilla ensin käsin, mutta jo ihan vuosituhannen alusta asti läppärille illalla päivän tapahtumista, kun muut menivät nukkumaan. Ja sitten kotona kokosin kuva- ja matkakertomukset www-sivuiksi. Ihan vanhimmat (ja samalla vaatimattomimmat) olen jo poistanut nettisivulta, mutta onhan niitä siellä lähes 30 matkalta vieläkin: matkasivulle tästä.

Erityisesti Etelä-Afrikan reissulla, jossa oli mm. aamuyön herätykset aamusafariajolle (esim.) ja muutenkin siellä oli pitkiä päiviä, sekä Alppi-vaellusmaellusmatkoilla, kun päivä on patikoitu 10 – 20 km, illansuussa palauduttu hotelliin, peseydytty ja sitten syömään ja parille viinilasilliselle, olisi niiden jälkeen ollut aika kypsä nukkumaan, mutta ei mitään sellaista: ei muuta kuin läppäri ja Tuulestatemmattua esiin! (esim.) – Tiedän: ei kukaan muu kuin minä ole sitä vaatinut. Mutta olenhan sanonut, kun jollekin alan, niin sitten sitä myös teen. Vaikka usein reissubloggaaminen vaati jonnekin hotellin aulaan menemistä ja jonottamista respan koneelle, jotta sai piuhalla tekstin lähtemään …

Ja kyllä kotona tai kaupungissa, mökillä tai maailmalla pitkäksi venähtäneet illat voisi oikeastaan jättää blogivapaiksi. 😉 Vaikka toisaalta: juuri reissuista ja juhlista haluaisi tallentaa muistoja kirjoittamalla!

Noh, siis: Tuulestatemmattua jatkuu, ehkä julkaisutahti vähän hiljenee, ehkä. Luulen, että ainakin sellaiset ”pakkopullapäivitykset”, joiksi itse joskus arki-iltojen sepustukseni koen, vähenevät.

Nyt kun täällä on pari viikkoa ollut vilkastakin kommentointia ja taas paljon käyntejäkin, ja kun palaute sekä kyselyssä että kommenteissa oli vähintäänkin kannustavaa, on tuntunut ihan mukavalle ja mielekkäälle istahtaa kirjoittelemaan ja laittamaan kuvia. Ei ole ollut sellaista puuduttavaa itsekseen höpimisen tuntua.

Ja totta puhuen, onhan tällä vuosikausien bloginpitämisellä on ollut itsellekin paljon huvia, mutta myös hyötyä. Esimerkiksi Vuorotellen-kirjahan on paljon tämän pohjalta koottu, ja josko sen Jokaviikkoisen soppammekin saisin kirjaksi; enemmän kuin puolet siitä on jo tänne tehtynä. Oma reseptiarkisto on täällä. Täältä on voitu tarkistaa kymmenet vedonlyönnit, joita Pehtoorin kanssa tulee tehdyksi. Muistamme olleemme silloin tai tällöin tuolla, käyneemme jossain tai tavanneemme jotkut joskus. Ja muistamme asiat eri tavoin, lyömme vetoa – useimmiten skumppapullollisesta – ja sitten KVB 🙂 Blogista löytyy oikea vastaus. Se muistaa. 😉 Ja sitten jaamme skumppapullollisen. 😀

Lukijakyselyn kommenttien ja omien tarpeitteni (ja rahankin) vuoksi olen (taas) vähän muuttamassa blogia ja koko Satokangas.fi -sivustoa,  – ei en aio muuttaa kaupalliseksi, mutta jotain muuta ja josko vähän markkinoisin sitten Muistikuvia, kunhan olen vailla uusia projekteja. Kerron näistä kaikista tässä joku päivä, joku viikko. Nyt on ollut ja on vielä puuhaa kapitulin työstämisen ja yhden ja toisenkin kuvatilauksen kanssa menee joku aika…

Mutta matka jatkuu, .. pysykäähän völjyssä.

Juuri kun tänään on blogin 10-vuotissynttäriarvonnan päivä, juhlakuukauden ”huipennus”, niin netti pätkii… Tämmöistä tämä intternetissä päiväkirjanpito on!

Ihan ensiksi kiitos kaikille kommentoineille, blogissani myötäeläneille, siitä mielipiteensä kertoneille, siitä pitäneille, sen jatkoa toivoneille… ja kaikille taustallakin seuranneille.

Kyselyyn vastasi kaikkiaan 57 henkilöä, mikä on ennätysmäärä ikinä tämän blogin 10-vuotisessa historiassa. Paljon (16) oli sellaisia, jotka minut tuntee, joskin luulen, että blogin vakiseuraajissa taitaa olla paljon enemmänkin tuttuja, olisitte kyllä voineet vastailla… 😉 . Kyselyyn vastanneista kommenttinsa blogiin ja siten osallistumisen arvontaan jätti 17 henkeä: Toini, Pena, Katri, Jarin, Sini, Annu, MS, Kati, Tarjuliini, Anneli, Tanja, Satu, Anneriina, AK, Laura, Salli ja Terhi. MOnet teistä myös kommentoivat, antoivat palautetta, korjausehdotuksia, mistä kiitän lämpimästi. Olen aina ollut sitä mieltä että palaute on tärkeää, vain reflektoimalla, suhtauttamalla tekemisiään ympäröivään maailmaan, lukijakuntaan, läheisiin, opiskelijoihin, kollegoihin, oppii ja lopettaa paikallaan junnaamisen.

Kyselyn tuloksia olen tässä analysoinut: sellainenhan oli ”entisessä elämässäni” ihan työtehtävänikin… Tutkiskella tilastoja ja tehdä niistä tulkintoja. Tämänkertaisen kyselyn dataa on seuraavat tiedot:

vain 10 % seuraajista (tai siis vastaamaan rohjenneista?) on miehiä, puolet kaikista on Pohjois-Suomesta, ikärakenne oli vähintäänkin oletettava: alle kolmekymppisiä on opiskelijoideni jäätyä pois lukijakunnasta, on vain muutamia. Minulle ilahduttava tieto oli, että suunnilleen puolet kyselyyn vastanneista on suositellut blogiani ystävilleen. Annan itseni tulkita, että suosittelijalla on ollut iloa, hyötyä tai mukavaa ajankulua tämän parissa, jotta sana on lähtenyt kiertämään. Kiitos näistä!

Odotettava tulos oli se, että noin neljännes lopettaa blogin seuraamisen jos se muuttuu päivittäisestä viikottaiseksi. Ja yllättävää se, että neljä olisi kiinnostunut kuvahaasteen paluusta. Hmmm…

Melkein kolmannes vastanneista ei koskaan, ei koskaan! ole kommentoinut täällä. Olisitte vain rohjenneet, enhän minä tai ei kukaan blogin lukijoista ole kohdellut kaltoin ketään kuka on kommentoinut. Olen ennenkin sanonut, että minä ja blogini olemme saaneet olla rauhassa netissä riukkuvista rienaajista, kurjista kommentoijista. Sekin on ollut yksi syy, että olen jatkanut tätä kaikki nämä vuodet. Ja toisaalta se, että kuitenkin aina ollut jokunen kommentoija, ettei ole mennyt ihan vaan bittiavaruuteen nämä julkiset höpinäni.

Sitten kyselyn ”Muuta”- laatikkoon tulleet vastaukset. Ne ovat ihan tavattoman tärkeitä minulle, joka kuitenkin haluan tietää Tuulestatemmattua-blogin vahvuuksista ja heikkouksista. Vain palautteen kautta voi pysyä tasolla ja/tai kehittyä siitä.

Tässä vastaukset, anonyymit sellaiset.

Ilolla katselen sitä, että blogin monipuolisuudesta on tykätty. Sillä eihän minusta muuhun ole. En ole yhden asian, aatteen, ajatuksen ihminen. Päiväni ja elämäni on monenlaista! Onneksi. Siksi myös Tuulestatemmattua on sellaista; sekametelisoppahan se on! Ihan toisin kuin yhdessäkään ”blogin pitämisen 10 kultaista sääntöä” -ohjekirjassa mainitaan. Ei voi mitään. 😉

Pikkuisen on itsellä parin viime vuoden aikana ollut sellainen olo, jotta ihanko liikaa kuvia tänne tungen (no taloudellisesti tarkastellen kylläkin liikaa, sillä tallennustilan kustannukset alkavat (yli 16 000 kuvan kanssa) olla melkoiset, mutta moni mainitsee niistä pitävänsä. Hyvä niin.

Ja sitten kaikki ne jotka kommentoivat kyselyn alle! Kiitos ihan mahdottoman paljon teille kaikille. Palautetta ja kannustusta tarvitaan, toki minäkin. Blogin kehittämisestä ja jatkamisesta tulevalla viikolla. Tämä ei siis suinkaan ole viimeinen postaus, ehei!

Kaikkien nimellä tai nimimerkillä kommentoiden kesken oli sitten tänään arvonta.

Meidän blinipäivällisen jälkeen jo liki ammattimaisesti hommaansa suhtautuva pojanpoika valitsi arpalippujen joukosta yhden! Ja voittaja on

KLIKS   VIDEOKLIPPI LATAUTUU  linkin takana oikean puoleinen klippi.

Onneksi olkoon, minulla on vähän muistikuva, että olet kerran ennenkin voittanut Tuulestatemmatun arpajaisissa? Joka tapauksessa, ilmoitatko minulle yhteystietosi, niin postittelen palkinnon sinulle.

Elämää blogin ulkopuolella? – Toki. Tänäänkin. Ja huomennakin. Ja huomenna blogissakin, palaan tähän päivään vielä, jos tämä nettiyhteys vain toimisi!!!

Uusi vuosi, ja Tuulestatemmattua-blogin 10 vuotta on takana.

Loppiaisena 2008 julkaisin ensimmäiset postaukset (joissa oli koko edellisen syksyn jutut kerralla). Ja sen jälkeen ja ne mukaanlukien olen kirjoittanut (ja kuvannut) 3736 artikkelia. Kommentteja (joista suunnilleen puolet omiani) on 9968. Jos näihin lisätään viime kevään liki kuukauden kestäneen pakomatkan aikana tulleet kommentit, niin kommentteja on yhteensä yl 10 000!

Kävijöitä on vuoden 2009 helmikuussa käynnistetyn laskurin mukaan noin 922 000! Jos tähän lisätään laskurin ulkopuolelle jäänyt vuosi ja kevään katkoksen aikana toisaalla syntyneet käynnit, on miljoonan raja mennyt rikki!

Kymmenen vuotta, 10 000 kommenttia, miljoona kävijää, lähes 4000 postausta, tuhansia tunteja bloggailua, noin 16 000 kuvaa, pitkälti yli 2 000 euroa (pelkästään) blogin julkaisuun, tilastointiin, kilpailujen palkintoihin, teemojen ostoon ja wordpress-konsultaatioon liittyviä kuluja …

Nyt on korkea aika miettiä, kannattaako tämä? Miksi minä tätä teen? Käytän aikaa ja rahaa moiseen? Onko tässä mitään mieltä? Kun kävijäluvut ovat menneenä vuonna monista yrityksistä huolimatta laskeneet, toisin loppuvuosi on ollut parempi… eikö olisi hyvä aika palata pitämään päiväkirjaa ihan itsekseen, paperille, julkaista satunnaisesti ja entistä enemmän kuvia FB:ssa ja Instassa ja valokuvaajien monilla foorumeilla. Joka ilta olisi tunti, kaksi enemmän aikaa katsella telkkaria, kuvailla, lukea, surffailla, kirjoittaa, ryhtyä kirjoittamaan lehtiin, leipoa, nukkua, kutoa.

Olen harkinnut myös siirtyväni johonkin blogiyhteisön alle (ks. esim. Kodin Kuvalehti, Anna tai Lifestyle), mikä merkitsisi, että saisin bloggaamisesta ehkä vähän rahaa, eikä se ainakaan maksaisi satasia vuodessa. Olisi kyllä muutettava ”konseptia”, oltava vähemmän henkilökohtainen, mutta toisaalta jutuille (ja kuville) markkinat laajenisivat. Silloin olisi varmasti palattava omiin päiväkirjoihin, ja ehkä en halua ryhtyä markkinoimaan yhtään mitään… Ja silloin en voisi kirjoittaa ihan mitä sattuu, tai siis, en sitä, mitä haluan.

Olen harkinnut, että palaisin alkupisteeseen tämän kanssa: kirjoittaisin vaikka kerran viikossa tänne. Joskus reseptejä, joskus matkakertomuksia, joskus parhaita kuvia, viinisuosituksia kerran vuodessa, historian pieniä anekdootteja tai kuulumisia töistä, opiskeluista, perhe-elämästä. Joulukuussa voisin tehdä blogiin kalenterin, en kuitenkaan erillistä, sillä tämän vuotinen oli minulle suuren suuri pettymys: blogin 10-vuotisjuhlan kunniaksihan ostin Joulukalenterit.fi -palvelusta aika laajalle kävijäkunnalle käyntioikeuden, mutta kävijöiden määrä jäi todella vähäksi. Tyär kertoi – kun huonoa menestystä häneltä, digimarkkinoinnin ammattilaiselta – kyselin, että kännyversio oli kuulemma toiminut huonosti, mikä saattoi olla yksi syy … 🙁  Mutta ei se kyllä minusta kokonaan selitä huonoa menestystä. Liian pitkiä juttuja? Liian tavallisia? Noh, ei ainakaan sellaista enää.

Olen harkinnut, että teen Muistikuviin liittyvän blogin. Siis, että julkaisen periaatteessa vain kuvia, ehkä lyhyin päiväkirjamaisin saatesanoin. Siten kuin monet kurssikaverit ja muut oikeat valokuvauksen ammattilaiset tekevät.

Paljon olen siis harkinnut, ja sen myötä olen taas tarkastellut tilastointia: se ei kerro, kuka käy ja milloinkin, mutta kertoo se kuitenkin monia asioita.

PÄIVITTÄISET KESKIARVOT

KÄVIMÄÄRÄT 

Tilastot kertovat esimerkiksi myös sen, mitkä artikkelit ovat saaneet eniten huomiota, ja nimenomaan mitä ilmeisimmin satunnaisilta kävijöiltä ja googlettamalla tietoa hakeneilta: ”kaikkien aikojen” tilastoissa yli 7000 käyntiä Rex-kakku -sivulla ja Erikoisten etunimien harrastuksestani on lukenut yli 5000 ( 2500 + 1000) kävijää.

Kuukausittainen tilasto kertoo enemmänkin siitä, mitä vakkarilukijat ovat eniten lukeneet. Joulukuun tilasto näyttää tältä (alla). Jouluviinipostausta markkinoin FB:n kautta ja sähköpostillakin ja Juniori teki Alkossakin tiettäväksi harrastelijan kommentit jouluviineistä. 679 kävijää + päivittäinen ”normaali” kävijävirta. Siis noin 1000 lukijaa sille postaukselle, mikä puoltaisi, että voisin kyllä ryhtyä tyrkyttämään viini- ja ruokajuttuja myös laajemmille foorumeille.

Osana blogin ”juhlaviikkoja on joulukalenterin ja joulumusiikkiarvonnan lisäksi uusi kysely ja sen yhteydessä arvonta.

Edellinen lukijakysely on jo muutaman vuoden takaa, joten nyt jos koskaan on aika kysellä teidän lukijoiden mielipiteitä. … Kommentointi suoraan kyselyn tai postauksen alle tai vaikka sähköpostilla olisi ihan mahdottoman ilahduttavaa, mutta osallistukaapa hyvät blogiystävät ainakin klikkailemalla vastauksia alla olevaan kyselyyn.

Vastailla voit täysin anonyymisti, mutta jos haluat osallistua kyselyn myötä myös arvontaan, niin laita blogin kommentteihin maininta osallistumisestasi.

Palkinto? Palkinnon saa taas valita niistä tuotteista, jotka on Orionin keräilykamppanjan palkintoina. Joku näistä.

Fiskarsin veitsisetti ja sakset 
Arabian Muumimukit
Marimekon keittiöpyyhkeet
Marimekon kukkarot ja Orionin tuotteita

Olen taas kerännyt nuo tuohon kamppanjaan tarvittavat viisi leimaa ja nyt laitan tämän kamppanjapalkinnon eteenpäin jakoon. Siis osallistu arvontaan vastaamalla kyselyyn ja kommentoimalla alle vaikka vain ilmoittamalla ”mukana” tai mieluusti kertomalla jotain, mikä liittyy blogiini.

Kommentointiaikaa on sunnuntai-iltaan 7.1.2018 klo 17 asti. Silloin suoritamme arvonnan kaikkien kommentoiden kesken.

PS. Jos joku ehti vastata ennen klo 19.30 (ma 1.1.2018), niin pliis, voitko klikkailla uudelleen. Oli pieni tekninen häiriö, eivätkä vastaukset tallentuneet.. )

• En ole tänään ottanut yhtäkään kuvaa. Sellaista ei ole tapahtunut pitkään aikaan.
  Enkä ole tänään käynyt lenkillä, enkä paljon muutenkaan liikkunut. Sellaistakaan ei ole tapahtunut pitkään aikaan.
  Olen tänään nukkunut pienet päiväunet. Sellaista ei ole tapahtunut moneen viikkoon.
  Olen tänään vain ollut, vähän siivoillut, käynyt markkinoilla ja hallissa, lukenut ja viettänyt tolkuttoman paljon aikaa somessa.

Erilainen päivä siis.

Aamulla Pasi kommentoi, että blogini RSS-syöte ei toimi. Olen sitä yrittänyt korjailla, ehkä se jo toimii?

Korjailujen myötä sain blogin tilastointiin uuden ominaisuuden: nyt näen, kuinka monta kommenttia kukin kommentoija on näinä kuluneina vuosina käynyt kirjoittamassa. Tilastointi ei näytä ihan aukottomalta. Luulen, että kommentoijan sähköpostiosoitteen ja/tai IP-numeron vaihdos vaikuttaa tilastointiin. Mutta tällä hetkellä, kuten niin monta vuotta jo, eniten kommentteja (heti minun jälkeeni (3849 kpl!!) on kirjoittanut Katri! Kiitos niistä jokaisesta. Katrin kommentteja näyttäisi tuon tilastoinnin mukaan olevan yhteensä 444.

Lämmin kiitos kaikille kommentoijille. Tässä ”uuden” tilaston antamia satunnaisia tietoja kommenttien määristä:

Katri 444
Satu 141
Katri H.  174 (missä on Katri H. nyt?)
Koivu 121 (luku ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Tuo on yhden parhaan vuoden luku!)
Mannu 74
Pehtoori 22
Antti 27
Pasi 72 (ei pidä paikkaansa…)
Jarin 219 (viime aikojen aktiivisin. Kiitos siitä!=)
Pena 28
Taije 102

Kaikki satunnaisesti mainitut ja kaikki muut kommenttinne ovat iloni ja tekevät tästä jokapäiväisestä bloggaamisesta mielekästä.

Juuri nyt tilasto (joka ei valitettavasti ala blogin perustamisesta, josta on viikon päästä 10 vuotta!!!) näyttää tältä:

• 880 859 kävijää (vuodesta 2009)

Jos laskurissa olisivat myös matka-, keittokirja-, joulu- ja luento- etc. sivut,  luku olisi pitkästi yli miljoonan. Arvelisin, että about 1,3 miljoonaa klikkausta. Se on aika paljon se, eikö?

Mutta menneistä viis, katseet tulevaan kauteen…

Ja kun kerran ei ole uusia kuvia, niin sitten laittelen tännekin saman kuvan, mikä oli jo FB:ssa. Periaatteessa yritän julkaista Instagramissa, FB:ssa ja täällä blogissa eri kuvia, koska monet teistä ovat kavereita tai seuraajia noissa kaikissa,… siis, ettei tulisi samoja juttuja joka tuutista. Mutta tässä nyt – taas – yksi Photoshop-harjoitus, jossa mallina oli – kuinkas muuten kuin mummin rakkain ja paras malli, Apsu, joka aina välillä huutelee ”C´mon, mummi!”

Kuvan seinä ja ikkuna ovat helmikuun Lanzaroten reissulta ja Apsu x 2 on ihan mummilan pihalla viime sunnuntaina kuvattu. My first Hard Rock Cafe -paita on Tokiosta viime marraskuun reissun tuliainen. Palasista kuva…