Showing: 1 - 10 of 10 RESULTS
Garda Reissut

Muistellen

Nythän se on käynyt niin, että on iskenyt hirvittävä matkakuume. Johan sitä on yksi yö kotona oltu, eikä täällä mitään vikaa, mutta kun olen tässä kotihommien, muksujen piipahduksen,  yrttiviljelysten hoidon, reissun ”jälkipyykkien” etc. parissa sekä tietysti pyöräillen käyttänyt aurinkoisen kauniin päivän tunteja, olen myös viettänyt paljon aikaa viime viikon kuvien parissa. Niitä on melkein 2000!! Ja niitä katsellessa haluttaisi taas lähteä matkan päälle.

Kertooko kuvien holtiton määrä siitä, että olen vain räpsinyt vai siitä,että olen ollut niin vaikuttunut, ihastunut kaikkeen ympärillä olevaan, että kamera on laulanut ihan ilman mitään rajoituksia. Lisäksi vielä kymmeniä videopätkiä puhelimella!

Kun 70-luvun lopussa reissasimme parina kesänä kuukauden pitkin poikin Eurooppaa, kuvia/dioja kertyi ehkä 2 x 24 (27)-kuvan rulla ja ehkä 2-3 x 36-kuvan rulla. Nyt kuvia viikon reissulta periaatteessa yhdestä paikasta, ainakin vain yhdestä maasta, on kymmenkertainen määrä.

Ja olen kuvia editoidessa, deletoidessa, niitä katsellessa ilahtunut uudelleen kaikesta hyvästä, mikä viime viikolla sattui kohdalle. Niin kuin nyt vaikka tomaateista!

Joka päivä niistä nautin, aamuin illoin: aamiaisella, ehkä lounaalla, ainakin illallisella, toreilla ja kaupassa. Ne ovat ihan erilaisia, eri makuisia kuin mitä meidän lähimarketista saa. Näitä ei tarvitse marinoida balsamicolla ja sokerilla, pippuri ja pieni ripaus suolaa riittävät, eikä välttämättä niitäkään. BTW: Ruoka on Italiassa paljon halvempaa kuin Suomessa. Paljon. Esim. laatujuusto (Pecorino), joka meillä maksaa hyvinkin 40 – 50 €/kg maksoi Malcesinen lähikaupassa 16 €/kg.

Eilinen postaus on nyt oikoluettu ja kuvia lisätty.

Ja onhan tässä jo mökkireissua suunniteltu… Tällaista vapaata leijuntaa nyt ilmassa! 😎

Garda Isovanhemmuus Reissut

Arrivederci, Malcesine – hajamietteitä viikosta

Yöllä kuului ukkosen jylinää, – se ja sade jatkuivat vielä aamuviiden jälkeenkin. Herätys oli vasta kuudelta, mutta ehkä se oli kotimatkakuume, joka se vei unet turhan aikaisin?

Tölkkikahvit ja vähän suolaista jääkaapista, suihkuttelut, loput pakkaamiset ja seitsemäksi hotellin aulaan odottelemaan bussia. Parin tunnin bussimatkalle, jossa taas, kuten viikko sitten tullessa, kymmenkunta pysähdystä; aurinkomatkalaisia poimittiin kyytiin. Aika hitaasta etenemisestä huolimatta meistä oli parempi, että oli (halpa á 30 €) yhteiskyyti tilattu.

Lentokentällä pieni viivästys: check-in jämähti ”koska yhtä aikaa lähdössä viisi konetta ja matkatavarahihnat eivät jaksa kaikkien laukkuja”. Ei muuta haittaa, mutta meidän aiottu brunssi lentokentällä jäi väliin. Toisaalta ei niin nälkäkään ja ehdittiin taxfreestä ostaa Baci-suklaat ja Limoncello ’crema’. Tavallista limoncellaa teen itse (resepti täällä), ja se on meillä vähän jo ”ohi”, mutta cremaa aion kesän jälkkäreissä kokeilla.

Vähän myöhässä päästiin lennolle, mikä oli ehkä merkki siitä, että laukkujen lastaaminen vei aikansa. Meillä vielä ”short connection” -lipareet laukuissa. Ei muuta hätää, mutta huoli, että onhan Juventuksen paita ja pikku pussillinen kaikkea pinkkiä varmasti tulossa mukanamme Ouluun.

Viikon loma ohitse. Hyvä loma. Sää oli hieman epävakainen, mutta meillä ei jäänyt mitään toivottua kokematta. Näitä oli vähän suunniteltu, aateltu:

Monte Baldon patikka (ma) oli tietysti parasta.
Mutta myös veneretki Limoneen (su)
Malcesinessa linna ja paljon muuta sekä Michelin-ravintolassa illallinen (ti)
Cassonen muistelukävely (ke)
Rivan patikka ja kaupunki (to)
ja Veronan retki (pe)

Hienoja päiviä. Yksi vaihtoehto oli vielä Bardolino, ja jossakin sen viinitalossa vierailu, mutta eipä haitannut vaikka jäi pois. Ulkoilmaa ja liikkumista mielummin kun kerran sääkin oli meille suosiollinen. Ei juuri helteitä, mutta eipä niitä oltu lähdetty hakemaankaan.

Hotellia on vielä kehuttava: hotelli Europan valitsin ennen kaikkea sen sijainnin vuoksi. Se on rannalla, vähän kaupungin historiallisen keskustan ulkopuolella, mutta vain vähän. Se oli ainakin meidän ollessamme hiljainen, aika tyylikäs, italialaiseen tapaan vähän kolsu, siellä oli todella hyvät siivoojat. Arvostimme erityisesti putipuhdasta kylppäriä ja muutenkin kaikki oli siistiä.

Ravintolassa puhtaat liinat, ja kauniit kattaukset joka aamu. Aamiaiset runsaat: prosciuttoa, juustoja, hedelmiä, suklaakakuista makeisiin correttoihin, erinomaisia erilaisia kahveja koneesta, jukurtit, hillot, leivät … vain Elovena-puuro puuttui, mutta pärjäsimme viikon vallan mainiosti ilman sitäkin.

Se, ettei  hotelli ollut ihan keskustassa, takasi sen, että lomallamme tuli varmasti liikuttua: joka päivä Garmin näytti vähintään 15 000 askelta, parina päivänä reippaasti yli 20 000. Käveltyä ja patikointia todella tuli harrastettua, yleensä muualla kuin Malcesinessa.

Pyörävuokrausta oli vähän harkittu, mutta ei sittenkään siihen ryhdytty, vaikka mahdollisuuksia oli sekä fatbikeihin, citypyöriin, jopoihin, maastopyöriin – ja kaikkia noita myös sähköavusteisina – tarjolla paljonkin. Todettiin vain, että voidaanhan me pyöräillä Lapissa ja Oulussa yllin kyllin. Oli nautinto vain tepastella vuorilla ja rannoilla, pikkukaupungeissa ja kylissä.

Gardajärven kyliä (pl. Salo ja Sirmione) nähtiin nytkin monia, ja edelleen, oikeastaan entistä vakuuttunempana, annan suositukseni nimenomaan Malcesinelle.

Se on rinteessä, siellä on kaunis keskiaikainen keskusta, puistoja, pitkä rantapromenadi, upea vierasvenesatama, La Scalan linna museoineen. Siellä on pieniä kujia kauniine ovineen, ikkunaluukkuinen, putiikkeineen, kukkineen, puineen ja nyt oli esim. tuoksuvia jasmiinipensasaitoja, maisemat kauniit, järven tuoksu raikas ja väri kaunis.

Ja Monte Baldo!! (Gardan etelänpuolen kylissä ei vuoristoa näy.­­­)

Voisin lähteä vaikka uudelleen – juurikin Malcesineen. Riva del Gardakin on hyvä, siellä on hienompaa, tyylikkäämpää, enemmän puistoja, paikallisasutustakin, paljon kauppoja, patikkapolut lähtevät keskustasta … Silti patikkalomalle Malcesine!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ja nytkin olisin helposti ja huoletta voinut jäädä toiseksi viikoksi, varsinkin JOS Oulussa olisi sateinen syksy, JOS olisi tiedossa kevätlukukauden lopun kiireet tai jotain muuta työlästä, JOS vastassa ei olisi ollut kaksi pientä, joista toinen juoksi lentokentällä jo kaukaa kädet levällään vastaan ”mummiiiiiiiiii” ja toinenkin tuli sitten vähän vaivihkaa halaamaan toivottaen samalla ”buongiorno” – tänään jo 9-vuotias!

Vietimme Apsun synttäreitä suoraan palattuamme. Juniori & Miniä  olivat jo valmistelleet sapuskan pitkälle, mie tekaisin suklaafonduen ja yhdenlaisen kakun olin leiponut valmiiksi jo ennen reissua. Lahjoja ja Italian tuliaisiakin oli jaossa. Mieluisia olivat: Juventus ja pinkki, perfetto!  Kotiin oli hirmu hyvä palata. Vaikka lento Helsinki – Oulu illansuussa olikin tunnin myöhässä, laukkuja ja liittymälentojen matkustajia oli myöhässä, lennot ja ilmatila vähän sekaisin, koska raju ukkonen, joka tuntui aika ikävästi meidänkin lennolla. Melkoista ryskettä ja kierto Tampereen ilmatilan kautta. Mutta pieniä juttuja.

Matkakokemuksia ja kuvia on toki luvassa vielä tulevinakin päivinä.  Ja tähän postaukseen kuvia heti huomenna aamulla.
[Kuvat tässä jo paikallaan.
Varmastikin vielä postailen ja
teen kokonaisen matkakuvakertomuksen – kuten tavallista.]

Reissaaminen ja synttäri(kotiinpaluu)juhla vaativat unta…

Garda Reissut

Veronassa turistikierroksella

Aamukuuden jälkeen olimme jo valmiina lähtöön. Aamiaisellekin päästiin etuajassa (klo 7.20) ja kuten ohje oli, olimme hyvissä ajoin ennen kahdeksaa tienvarressa hotellin nurkalla, tien ja järven välisellä kaistaleella.

Retkibussi, joka tuli Limonesta asti, oli jo lähes täynnä; me toiseksi viimeisellä pysäkillä. Mukana oli matkalaisia Saksasta (niitähän täällä enimmät  turistit ovat), Skotlannista,  Ruotsista sekä sitten meitä suomalaisia kourallinen.  Opas oli natiivi, joka puhui sekaisin erinomaisen hyvää englantia ja ymmärtääkseni myös ärrät oikein lausuvaa saksaa, mutta molempia niin nopeasti, että osa meni auttamattomasti ohi varsinkin bussin mikrofonin kautta. Ja oli hänen huumorinsakin hieman hämmentävää, mutta eipä siitä sen enempää…

Matka Malcesine – Verona kesti melkein kaksi tuntia, – meillä oli vessa- ja kahvitauko moottoritien huoltsikalla.

Aurinkoisessa Veronassa oltiin kymmenen jälkeen. Meillä oli aikaa neljään asti, paitsi  että reilu tunti kuljettiin paikallisen ”cityguiden” opastamina pienehköissä (10 – 15 hengen ryhmissä). Historian ja taiteiden opiskelija (ei enää ihan noviisi) oli kelpo opas. Hän kävelytti meidät Veronan ”pakollisten” nähtävyyksien äärelle, kertoen pääkohdat. Ihan kelpo ”läpikulku”.

Monta kertaa tänäänkin kuten pitkin viikkoa olen todennut, että meillähän on lopulta ihan mahdottoman hyvä tuuri säiden kanssa. Tänään aurinkoa ja lämmintä koko päivän, illalla melkein kuin helllepäivän iltana. Ja samaan hengenvetoon olen todennut, etten todellakaan haluaisi olla täällä elokuussa. Voin vain kuvitella sitä turistien, tungoksen ja helteen määrää.

Veronan Areenalla on käyty aiemminkin. Silloin kesällä 1997, ja jo silloin todettiin, että eihän se mikään Colosseum ole, mutta ehkä juuri siksi oikeastaan aika mukava kohde.  Sinne jonotimme tänään alle puoli tuntia.  Mitenhän olisi ollut elokuussa?

Ollaan nuoruusvuosina parikin elokuuta vietetty Keski- ja Etelä-Euroopassa, – ei kiitos enää. Nyt on ollut hyvä. Kauden alussa, luonto vihreä ja vehreä, palvelualan ihmiset sesongin alussa vielä tympäättymättömiä eikä tungos mihinkään ole sietämätön. Ja sää parhaimmillaan, kuten meillä nyt on vastoin ennakko-odotuksia ollut, on hyvä liikkumiselle, patikoinnille  ja uimisellekin.

Toki me kävimme Danten patsaalla, juuri hänhän se kirjoitti  ensimmäisenä Julietten  (Julia) ja tämän perheen ajatuksista Romeota kohtaan… Shakespeare vasta Danten jälkeen.

Paljon muutakin ehdittiin nähdä. Nauttia  kevyt lounas (Insalata di mare per me) ja löytää lastenlapsille tuliaisia: muutakin kuin ihania italialaisia vaatteita.

Vaivihkaa katselin Via Manzettin (vrt. Via Condotti Roomassa. Gucci, YSL, Diesel,  etc.) ikkunoita, josko löytyisi sopivat levelahkeiset farkut itselleni, ja miksei myös joku kesäpaitapusero täydentäisi garderobiani.

Ja löytyiväthän ne!! Guccin ikkunassa oli mukavan löysän oloiset, just oikean väriset. Eikä farkuista olisi tarvinnut edes ihan tonnia maksaa… Paitsikka olikin sitten tyyriimpi 1008 €. Noh, meillä oli jo vähän kiire bussille ja kotimatkalle, ja kun Benettonilta olin jo löytänyt kauan kaipaamani tummansinisen pikeepaidan, niin jätin nämä sovittamattakin.

 

CastelVecchion ikkuna-aukoista näkyi kirkko jossa Julia  ja Romeo vihittiin.

Sinne asti emme lähteneet  seikkailemaan.

Ennen  kuutta  takaisin  Malcesinessa. Pakkaamista, pesua, kuvia koneelle, vielä kerran kävelimme keskustaan. Täällä on parempi kuin Pohjois-Italian metropoleissa.  Maalla on mukavaa. 🙂

Vasta tänään illalla söin  reissun ekan pizzan. Jättiscampeja ja pistaasipähkinöitä  mozzarellapohjalla,… kuvia ensi viikolla. Pehtoorilla ravioleja hernepyreellä ja täytettynä järven kalasta tehdyllä tahnalla. Olivatpa molemmat hienoja jäähyväisillallisen sapuskoja.

Reissun ruokapostauksen  kuvineen kaikkineen värkkäilen sitten ensi viikolla kotikoneen ääressä. Myös 1300 kuvan saalista puran vielä.

Buona notte, amici!

Garda Liikkuminen Reissut

Päivät täynnä elämyksiä

Eilisestä (keskiviikko) vielä

Eilen illalla keskustaan syömään, Pehtoori oli etsinyt ruokapaikan Paradiso Perduto , ja hyvähän se oli. Söimme lyhyen kaavan mukaan, vain ”primin” eli annokset  pastaa. Siellä(kin) olisi ollut monipuolisset antipastot, secondot, dolcet, pizzat — kaikkea mitä toivoa saattaa, mutta meille riitti iso lautasellinen erinomaisen hyvää Maccheroni-pastaa ankkakastikkeessa ja mustilla tryffelilastuilla viimeisteltynä.

Tryffeli on kyllä sellainen sieni, että sen käyttö on hallittava, ettei mene överiksi ( = melkein syömäkelvottonta) mutta että sen hienostunut maku tekee ruoasta hyvän. Tuolla tämä hiuksen hieno raja hallittiin. Perfetto!

Syötyämme käveleskeltiin vielä kujilla ja rannoilla, muutamassa putiikissakin piipahdettiin, mutta sitten  hotellille ja unille. Oma retkipäivä oli tienossa.

Riva del Garda -päivä tänään

Ja tänäänkin. Aamulla jännityksellä avaamme hotellihuoneen pimennysverhot vähän ennen seitsemää: ja pouta! Aurinkokin. Ymmärrämme olla iloisia – tästäkin!

Kun eilen emme päässeet Rivaan (järven pohjoispäässä, Trenton puolella) päätimme yrittää vielä tänään. Sielläkin muisteltavaa ja tiedossa oli, että patikkareittejä olisi valittavaksi asti. Toisin kuin minulla tapana on, en ollut tehnyt kiveenhakattua 🙂 ohjelmaa, enkä ollut ottanut kunnolla selvää, vaan mentiin ajatuksella, että ”mennään ja eiköhän me löydetä”. Löydettiin. Enemmän kuin oli toiveita. (Insta-stooreihin tein paluumatkalla pienen videoklipin – koetan siirtää tänne jossain välissä)

Tänäänkin bussi oli myöhässä, melkein puoli tuntia, mutta me jaksoimme odottaa, ja mahduimme kuin mahduimmekin kyytiin. Reilun puolen tunnin matka täpötäydessä haitaribussissa sujui katsellessa maisemia.

Perillä katseltiin kaunista Rivan kaupunkia, vähän jo tuttuakin (2012 huhtikuu). Sää suosi, ei hellettä, mutta mitä parhain käveleskelyyn,  patikointiin. Aurinkoakin, sopivasti.

Erinäisten vaiheiden jälkeen olimme polulla, jota mainostetaan  yhdeksi kauneimmista reiteistä missään, koskaan. Kaunis se olikin, ei kovin vuoristoinen, ei me oikeastaan sellaista nyt haluttukaan (Monte Baldo edelleen tutisuttaa polvia 😊). Mutta Gardajärvi koko ajan  vierellä, jylhät vuoren seinämät toisella puolella, leveä, aidattu polku, jonka varrella unikkojakin!

Minulla on paljon kuvia, ehkä kerrottavaakin, mutta nyt on todettava, että ei jaksa, ei pysty. Kello on paikallista aikaa puolikymmenen, tulimme vajaa tunti sitten syömästä (lämmöllä voin suositella! Pinkki tortelloni ja tomaatit! Molto bueno!!)  kaupungista.

Ja kun käveltyjä kilometrejä tälle päivälle on reilut 20, on vanha jo väsynyt. Ja kun huomenna on ennen kahdeksaa oltava tienvarressa, sillä ollaan lähdössä järjestetylle reissulle Veronaan, joten tämä postaus jää vajaaksi.

Jos kiteytän tämän päivän, että totesin voivani ihan hyvin olla toisenkin viikon ja että niinhän se on, että Italia on vaan mulle just sopiva, niin siinä se ydin! Vaikka ollaan näinkin turistipaikassa kuin Malcesine ja Riva. Palaan asiaan.

Tässä muutama kuva pikaisesti editoituna, ilman selityksiä.

Mutta ehkä ne kertovat jotain. Mainitsemisen arvoista on, että juuri kun olimme neljän aikoihin bussipysäkillä palaamassa Rivasta Malcesineen, alkoi pienoinen myrsky, sade ryöppysi, kaksi tuntia satoi kaatamalla ja ukosti toden teolla,  mutta me olimme jo pois patikkapolulta. Ja tänään oli ensimmäinen päivä kun en käynyt järvessä uimassa… Seuraava ”uinti” ehkä reilun viikon päästä Hangasojassa. 🙂

Nyt ’buona notte’  – huomenna Verona!

Garda Niitä näitä Reissut

Rivaan patikalle, – ei, vaan Cassoneen kävelylle

Rivaan ei päästy 

Tälle päivälle – kun kerran edelleen sää suosi – päätimme tehdä taas pienen patikan vuorilla. Mentäisiin Riva del Gardaan, järven  pohjoispäähän, ja sieltä lähtisimme pienelle keskipäivävalellukselle.

Päätimme ajella paikallisbussilla (483) kymmenen minuutin matkan Rivaan 3,00 € suuntaansa/henk. Olimme aamulla hotellin läheisellä pysäkillä hyvissä ajoin. Yli puolen tunnin odotuksen jälkeen olimme vakuuttuneita, että ollaan tulkittu aikatauluja väärin tai sitten vaan vuoro on jäänyt ajamatta. Päätimme siis kävellä keskustaan, linja-autoasemalle. Seuraavaan Rivan bussiin aikaa melkein kaksi tuntia. Teimme täyskäännöksen: mennäänkin Cassoneen.

 

Cassonessa muistelemassa 

Tämä reissuhan ei suinkaan ole ensimmäinen kerta Malcesinessa. Ensimmäisen kerran olemme olleet (kahden viikon) lomalla Malcesinessa, sen laidalla Cassonen kylässä, kesällä 1997.

Silloin ystäväperheen kanssa vuokrasimme Interhomen kautta talon (Villa Paolan) ja seitsemän hengen porukalla elelimme ja retkeilimme alueella.

Kävimme tänään etsimässä Villa Paolaa (yllä), jossa edellisen loman järven rannalla vietimme, etsimme ”meidän” pikkukauppaa, josta sain kaupanpäällisinä elämäni ensimmäiset cantuccinit. Löydettiinkin se! Ostettiin M-mummulle kortti ja jääkaappimagneetti kotiin.

Myös Euroopan (jopa maailman?) lyhin joki oli nähtävyyslistallamme: Aril on vain 175 metriä pitkä.

Käveltiin pitkällä rantapromenadilla, sivukujilla. Nautittiin auringosta ja liikkumisesta.

Myöhäinen pranzo, – lounas – kuitattiin tänään doppio espressoilla hotellin terassilla, vähän leikkelettä huoneen jääkaapista. Mie laittelin kuvia ja kävin uimassa: tänään oli kyllä kylmä, ja aaltojakin aika lailla. Pehtoori otti unoset, ja pian lähdemme vanhaan keskustaan, kävelylle, etsimään Juventuksen pelipaitaa 🙂 ja pizzeriaa. Reissun ekan pizzan aika on tänään.

Huom. aamuinen postaus eilisestä Michelin-dinneristä on täydentynyt aika lailla. Mm. kuvia lisää.

Garda Ravintolat Reissut Ruoka ja viini

Michelin-ravintolassa

Eilen illaksi oli varaus puolikahdeksaksi ravintola Vecchia Malcesineen. Michelin-ravintola.

Tämä ei ollut ensimmäinen Michelin-ravintolakokemus: edellinen Helsingissä keväällä 2016 OLOssa, jonne oli lahjakortti työkavereilta. Sitä ennen Madeira, Milano, Helsinki (Demo).

Ravintola oli tyylikäs, näköala Lago di Gardalle. Palvelu välitöntä, kohteliasta, sujuvaa. Myös maestro itse (Leonardo Luppi) piipahteli salin puolella. Kahdeksassa pöydässä  yhteensä parikymmentä asiakasta. Mesuava amerikkalaisporukka, neljä nuorta, ranskalais-italialainen perhe, jonka isä puhui koko illan! Muuten pariskuntia, ruokafriikkejä, illastajia.

Tämä oli Pehtoorin synttärilahja minulle, ja siihen kuului menu pidemmän kaavan mukaan, sekä viiniparit annoksille.

~~~~~~~~~~~~

Ruoka-annoksia taisi olla kaikkiaan 12 (välipaloja mukana!), viinejä (4 – 8 cl annos) kuusi vai seitsemän? Meillä meni melkein neljä tuntia.

Alkupalaleipä (juureen leivottu) oli lämmintä ja sen ohessa tarjotussa voissa oli Gardajärven suolattuja sardiineja makuna. Hyvin alkoi.

Alkuun, amuse bouche  pasta cardonara…  sitten Char-leipä oli harmaanieriää,  ”puhdasrotuiset tacot” olivat yksi parhaista: hyvin suolattua sardellia rapean leivän välissä. Ja piikkikampela. Sitä haluaisin ehdottomasti joskus pääruoka-annoksena.  Puukyyhkynen!! Enemmän kastiketta kaipasi, kuvissakin näkyvä ”koipi” oli aivan mahdottoman hyvää.

Ja suolainen jälkiruoka!! Valkosuklaakastikkeessa graavattua taimenta ja raastettua piparjuurta!!

Ja varsinainen jälkiruoka: meille molemmille erilaiset.

Feminiini ja maskuliini. Mistä tiesivät,  että meistä kahdesta juuri Pehtoori on se makean perso, suklaafriikki.

 

[Nyt on lähdettävä bussipysäkille: aurinko paistaa ja me lähdemme järven pohjoispäähän patikalle. … Palaan taas illalla. EDIT illansuussa. Kuvat ja tekstiäkin lisätty.]

Alla menu kopsattuna netistä ja googlekääntäjän versio siitä.

asta.

Paluumatka melkein puolenyön aikaan kuutamolla…

Garda Reissut

Päivä Malcesineä kiertäen

Myrsky-, sade- ja aurinkopäivä.

Hotellissamme on paksut kiviseinät, eikä ääniä huoneeseen juuri kuulu, mutta aamuseitsemältä ei ollut epäselvää, etteikö tänään olisi myrskypäivä. Satoi ja tuuli niin, että järvellä oli pieniä vaahtopäitä. Siispä sateenpitävää ylle ja patikkakengät jalkaan, sadekelillä ihan katu-uskottavat nekin. Tänään ei tarvittu aurinkorasvaa, eikä Pehtoori uutta Stetsoniaan.

Eilisissä videoissa ja kuvissa vilahtanut hattu hankittiin jo Oulusta, – lääkärin määräyksestä. Pääsiäisen alla Pehtoorilla todettiin molemmissa poskissa aurinkokeratoosi, johon saatu lääkekuuri vei kasvot aika hurjan näköisiksi, – nyt jo parantunut, mutta hattua on nyt auringossa pidettävä.

Aamupäivän vietimme hotellihuoneessa kuunnellen Spotifystä ”Italian Oldies 50s 60 s” -listaa. 🎶 Kun sade yhdentoista jälkeen jo hiipui, lähdimme ulos. Päivän teemana Malcesine. Kävellään tämä pikkukaupunki ristiin rastiin.

Aika käydä Scaliger´n linnassa.

Linnan historia alkaa ajanlaskun alun vaiheilta, mutta rakennuksen vanhimmat säilyneet osat ovat 1200- ja 1300-luvuilta, jolloin Alberto della Scalan ja hänen perheensä olivat sen valtiaita, siitä nimi La Scalan linna (Scaliger Castle). Sen jälkeen linna on ollut venetsialaisten, ranskalaisten, itävaltalaisten hallinnassa. Ja vuonna 1902 yhdistyneen Italian omaisuutta.

Siellä on sekä luonnonhistorian museo että historiallinen museo ja torni! Molemmat pikkumuseot olivat todella hyviä, informatiivisia, kiinnostavia. Näyttelyt oli tehty kiinnostaviksi ja helpoiksikin.  Tornista näkee kauas!

Käveltiin vierasvenesatamaan, kirkkoon tutustuttiin ja tietysti pitkään oltiin myös hautausmaalla.

Cimitero oli siisti, valoisa, paljon kukkia! Enemmän kuin italialaisilla hautausmailla yleensä. Mutta muovisia suurin osa!

Pyhän Tapanin kirkko oli minusta vähän ikävä. Esirippu alttari”tauluna” ja kynttiläjalat ja kukkaruukut alttarrihyllynä eivät minua koskettaneet.

Nyt on lopetettava postaaminen, laittelen myöhemmin tai aamulla vielä jotain.

Nyt lähdemme tänne!

Garda Reissut

Monte Baldo huiputettu (huom. videot lisätty)

Sitruunakaupungin ilotulitus

Eilen illalla vastarannalla, Limonen kylässä, jossa oltiin käyty päivällä, oli ilotulitus. Siitä oltiin nähty päivällä mainoksia, ja tiesin tulituksen alkavan iltakymmeneltä, tuossa ihan vastapäätä (noin 4 km?). En ole oikein ilotulitusten ystävä, – en enää. Jotenkin niin turhaa rahan- ja luonnonkin haaskausta. En ole koskaan myöskään päässyt sellaisia kuvailemaan kunnolla, en vain ole viitsinyt mennä edes yrittämään.  Mutta eilen kuitenkin, vaikka ei ole edes jalustaa täällä mukana, päätin koettaa muutaman kuvan ottaa, tästä meidän hotellinhuoneen parvekkeelta. Ja tulitusta kesti 20 minuuttia! 20!  Olihan se hieno. Ja muutama kuva onnistuikin. 🙂

Monte Baldo!! 💙

Tälle päivälle oli luvattu, tai siis uhattu, taas sadetta. On jo satanutkin, mutta vasta illansuussa. Joten me pääsimme kuin pääsimmekin Monte Baldon patikalle! Aurinkoon, raikkaaseen  vuoristoilmaan.

Olimme ennen yhdeksää kylän keskustassa, Monte Baldon funivian lippuluukulla: kauan haaveiltu patikka Monte Baldolla lähempänä kuin koskaan.

Reitinhän minä olin jo kotona valinnut; ei liian pitkää, mutta toiveissa paljon hienoja näköalapaikkoja, ”alppiniittyjä”, nousuja ja laskuja sopivasti, ei sadetta, aurinko olisi iso plussa.

Ja kaikkea tuota ja paljon muuta se olikin. Reittikuvauksissa mainittiin erityisesti, että reitti on

A nice, exciting route along the trail of Ventrar: this is our botanical paradise. The landscape is partly rocky and partly panoramic with beautiful views over northern Lake Garda.”

Ja todellakin oli. Varmasti parikymmentä kukkivaa keltaista, lilaa, lemmikinsinistä, violettia, valkoista, punaista, … kukkaa nähtiin. Muutama koivu, paljon kuusia, – rotkoja!!

” … it is 4,88 km long (meillä oli pitempi, noin 6 km) with 514 mt of positive and 506 mt of negative height difference.  …. classified from CAI as EE and suitable for experienced hikers.

Nyt olen niiiiiin ”experienced”, semminkin kun sieltä hengissä selvittiin.

Todella kapeita polkuja, ei mitään kaiteita. Kahdeksassa, tai ehkä kymmenessä, vaikeimmassa kohdassa kuitenkin vaijerit vuorenseinämässä. Ei puhettakaan, että olisin uskaltanut kuvailla siellä. Muutaman kerran vakavissani ehdotin, että käännytään takaisin, kun pystysuorilla seinämillä kulkevat kohdat eivät näyttäneet edes loppuvan.

Olikohan tuo hankala pätkä ehkä kilometrin mittainen, mutta se kyllä mentiin hitaasti, jokainen askel varmistaen (kuten olemme oppia saaneet sekä Kitzbühelin että La Comeran vaelluksilla), kiitellen siitä, ettei onneksi ollut liukasta kuin muutamassa kohdassa ja onneksi oli oikeat patikkakengät ja vähän kokemustakin.

 

Oikein kuuskutosten ”Route 66”. Tätä on vaikea unohtaa.

Kunto kyllä riitti, ja lopulta sitten rohkeuskin, mutta kyllä jälkimmäisen kanssa ihan rajoilla mentiin. Kolme tuntia melkein kahdessatuhannessa metrissä kulkien sai aikaan pakahduttavan olon, enimmäkseen hyvän, välillä oikeasti pelotti.

                  (Kuvassa vasemmassa reunassa juustola)

Loppukilometreillä ihan vaan patikoinnin juhlaa, toki tymäkkää ylämäkeä, mutta lintujen sirkutusta, laulua, käki kukkui, ”alppiniittyjen” lehmien kellot kalkattivat, lampaiden määkinä kuului jostain. Siinä vain tepastelin, kiittelin kaikesta kaikkia.

Tässä kuvassa, jonka otin kun oltiin kallioseinämien ja rotkopolkujen jälkeen jo kelpo poluilla, paikoin melkein tasaisella, kyltin alareunassa lukee ”Escursionisti, Esperti”!

Kyllä olin niin sankaria, ja etsin kovasti huipun putiikista pinssiä asiaan tai tähän huiputukseen liittyen. Mutta ei. Täällä taitaa patikoijille tämänpäiväiset polut olla ihan verryttelyreissuja. Me tapasimme vain yhden (ikäisemme saksalais)pariskunnan ja heidän kanssaan olimme yhtä mieltä, ettei ollut ihan helpoin polku.

Kuva alkumatkalta. Alhaalla näkyy Riva del Garda.

Ja me nähtiin alkumatkasta murmelikin! Huomionarvoista tässä jutussa on se, että meillä oli tapana kutsua  äitiäni murmeliksi.

Hän käytti nimitystä myös itse, sähköpostinsa usein allekirjoitti lempinimellään ”Murmeli”. Kovin kaukaa kuvasin, mutta aika kauan sen liikkumista seurailimme.

Otin pieniä videopätkiä vuorilla, laittelin jo Instagramin stooreihini, liittelen myöhemmin tännekin….

Hyvinkin lounasajan jälkeen olimme takaisin funivian lähtöpisteessä,  oli ansaitun  ”after hikingin” aika. Pieni chiaretto bardolino (uusi tuttavuus) ja Focaccia Lago di Garda puoliksi maistuivat…

Iltapäivän loppu hotellissa – uimassa käyden, sadetta pidätellen, kuvia lataillen ja muokaten, perhechatissa ja sitten taas syömään: aika vaatimattomassa paikassa keskustassa kävimme ”Järven kalaa” ja polentaa syömässä, sateelta vältyimme.

Me päästiin Monte Baldolle! Ainakin tämän yhden kerran..

~~~~~~~~~~~~~~~~

 

 

Äänet päälle jälkimmäiseen videoon… 🎶

 

 

Garda Reissut

Veneretki Limoneen

Buongiorno hyvin nukutun yön jälkeen ja hotellin vallan monipuolisten aamiaistarjoilujen äärelle. Reippaasti lähdimme kohti patikkaloman ensimmäistä etappia.

Oltiin puolikymmeneltä patikkakamppeet päällä, reput selässä jonossa Funiviaan ja valmiina suunnitellulle ja odotetulle patikkaretkelle Monte Baldolle  (korkein huippu yli 2200 mpy). Ventrar-lenkki oli toiveissa päästä kulkemaan, ehkä vielä muutakin – jos vielä iltapäivällä jaksettaisiin ja sää suosisi.

[Kuvan alareunassa meidän hotelli, ja siitä suoraan ylös funivian reitti. Monte Baldon huippu pilvien peitossa.]

Tovin jonotettuamme, saatuamme jo liputkin ostetuksi, tuli tieto, että gondoleille ei ole sähköä! Eikä tilanteen  korjaantumisesta ollut tietoa: ehkä puoli tuntia, ehkä kolme. Eihän me patikkakengissä, paksuissa vaatteissa (ylhäällä oli aamukahdeksalta + 6 C) ja reppujen kanssa mihinkään lähelle haluttu jäädä käveleskelemään ja odottelemaan.

Siispä hotellille (vajaa kilometrin matka) vaihtamaan vermeet ja päätettiin, että lähdetään sitten tänään Limoneen: Gardajärven vastarannan pieneen ”sitruunakaupunkiin”.

Tutustuminen siihen on myös ollut tämän reissun toivekohteena, ja myös se vaatisi sateetonta keliä: ei innostaisi lähteä laivakyydillä järven yli ja kulkemaan sitruunalinnassa, La Limonaia del Castel.

Siispä vaihdetaan patikointi vuorilla venematkaan naapuriin, järven yli Venetosta Lombardiaan. Raja näiden alueiden välillä kulkee keskellä Gardajärveä.

Ja sehän olikin mukava retki. Ihan turistikylä, paljon saksalaisia kuten täällä kaikkialla.

Ei olla montakaan italian sanaa täällä kuultu, kun ravintoloissakin tarjoilijat puhuvat meillekin automaattisesti  saksaa. Tänään kyllä lounaalla (piadineja ja lasilliset paikallista Luganaa) pääsimme muutamia osaamiamme italian  fraaseja käyttämään ja tulimme jopa ymmärretyksi.

Mutta turistejahan mekin, joten hyvin mahduimme mukaan.

Käveleskeltiin, syötiin sitruunagelatoa, käytiin kirkossa (muistokynttilät sytytimme, tällä kertaa myös ystävälle), ja ihasteltiin sitruunapuita ainutlaatuisessa sitruunapuutarhassa, joka on tehty vanhaan linnaan.

”Puolenpäivän proseccon” sijaan nautimme puolenpäivän jälkeen limoncellospritzit. Ja juuri Limonessa ne olivat todella raikkaat  ja hyvät, auringon paistaessa, Gardan aaltojen liplattaessa venesataman rantaan.

Kylässä oli putiikkeja, joissa oli kaikkea mitä saattaa kuvitella sitruunasta. Saippuaa, keksejä, pastaa, ihonhoitotuotteita, monenlaisia alkoholeja, herkkuja, vaatteita, kyniä, kaikkea. Ja niinhän siinä kävi, että sitruunasuolaa ja iso sitruunakuvioinen pöytäliina on nyt kotiinviemisinä. 🙂

Kolmen tunnin kiertelyn jälkeen venekyyti takaisin Malcesineen, – varttitunnissa takaisin Porto Vecchiossa.

Jäimme lounaalle yhteen sataman monista ristoranteista, nautimme lämmöstä, valosta, sunnuntaista… Epätodellisesta olosta.

Iltapäivän lopulla hotellin parvekkeelle, uimassakin kävimme.

[Kuvassa hotellimme. Huoneemme alakerrrassa, neljäs ikkuna vasemmalta. Ja etualalla uintipaikka. Eipä olla vielä nähty muita uimareita. 🙂 ]

Illan tullen ei maltettu pysyä pois ulkoa, Pehtoorilla vähän nälkäkin, kävelimme taas keskustaan. Trattoria Scalieri oli familiaari, pieni idyllinen ravintola, jossa Pehtoori söi – lemppariannoksensa ulkomailla – ”seabassia”, minulle riitti antipastiannos paistettuja sardiineja. Hyviä olivat.

”Kotimatkalla” hieno auringonlasku. Vielä siis aurinko ilonamme. Järvi liki tyyni, aika hiljaista rantapromenadilla. Sää samettinen. Hyvällehän se tämmöinen tuntuu.

Nyt toivotaan, että  huomenna ainakin vielä aamupäivä olisi sateeton: kohti Monte Baldoa!

Garda Niitä näitä Reissut

Dove siamo – Malcesinessa ollaan

Aamulla.

Niin paljon jännitti, oli matkakuumetta, ei nukuttanut, tai jotain, että olimme molemmat vartin yli neljä aamulla hereillä. Siis hyvissä ajoin turvatarkastuksessa ja lentokentän Espresso Housessa cappuccinolla ja croissantilla, – eiku ´correttolla´. Italiaahan me ollaan menossa.

Kaikki sujui helposti ja nopeasti, – turhaan ei Helsinki-Vantaan kenttää ole rankattu korkealle maailman lentokenttien kesken.

Ja lento: samassa ajassa kun ajelemme mökkimatkalla pohjoiseen, Oulusta Rovaniemelle (talvirajoituksilla) olimme Helsingistä Veronassa, – kaksi tuntia ja kolme varttia on just sopiva lentomatkan kesto. Varsinkin jos onnistuu ottamaan unoset, kuten me teimme. Ei muuta kuin Spotifystä Andrea Botticellia nappikuulokkeisiin soimaan ja unille.

Tänään paavi on Veronassa, Giro di Italia Sirmionessa (Gardajärven eteläisimmässä kaupungissa) ja me Malcesinessa.

Matkalla  Veronasta …

viinitarhoja, pittoreskeja kyliä, unikkoja tienvarsilla (ah, onnea!!), aika vähän liikennettä, italialaista maisemaa – kaikki tuntui merkillisen tutulle. Oisko se niin, että Italia on se mun juttu. 🙂

Ja tänään ei ole satanut! Liki hellerajalla lämpötilat, siksikin ulkona, liikkeellä koko päivä. Ahmimme aurinkoa, lämpöä, valoa,  Italiaa…

~~~~~~~~~~~~~~~~

Paikallista aikaa ennen kymmentä olimme jo bussissa matkalla kohti Malcesinea. Bussilastillinen aurinkomatkalaisia (paitsi että matkan varasin Aurinkomatkojen kautta, varasin myös kyydin Veronasta Gardalle) jäi välille: hotelleja meille ja muille turisteille  oli pitkästi toistakymmentä (kylissä matkan varrella Lasize, Bardolino, Garda etc.)  ja meidän Malcesinen hotelli vihoviimeisenä:  Hotelli Europa

Oli oikeastaan ihan mukava istuskella bussin kyydissä, saatiin tietoa ja nähtiin Gardan itärannikot kylät, kun melkein parituntisen aikana niiden kautta jouduimme/saimme kulkea ja pääsimme omaan kohteeseen.

Sen jälkeen kun lomakohteeksi oli valittu  Gardajärvi, oli ollut valittava kaupunki/kylä, jonne majoitutaan. Koska aikeena oli ja on liikkua  paljon, valitsimme (= minä valitsin 🙂 ) Malcesinen, ja hotelliksi valikoitui juuri tämä, koska tämä on rannalla, koska tämä on vähän syrjässä, mutta lähellä, koska tämä on pieni, koska tämä ei ole mikään resort, ei spa, vaan 25 huoneen pieni, neljän tähden hotelli. Järven aaltoliike kuuluu huoneeseen, pieneltä parvekkeelta näkyy vastarannan vuoret ja Limonen kylä.  Perfetto!

Ja me on jo käyty uimassakin! Jopa Pehtoori, joka ei ole vuosiin uinut, uskaltautui pulahtamaan.

Eipä muita tänään nähty järvessä uivan, – eikä se ollut edes kylmää. Loman tuntua ja freesausta sieltä saatiin.

Ja nautimme juuri äsken rannan tuntumassa, hotellin omassa ravintolassa, mini-illallisen: friteerattuja artisokkia, timjamikastiketta ja ravioleja.

~~~~~~~~~~~~~~

Kun olimme puolenpäivän jälkeen majoittuneet, lähdimme Malcesinen aurinkoiseen keskustaan. Rannan tuntumassa kulkee kävelyreitti, jota pitkin on alle kilometrin matka historialliseen keskustaan.


Siellä kuljimme, katselimme, nautimme lounaan: nuo tomaatit!!!! (palaan siihenkin huomenna), löysimme Euro-Sparin, suklaata  ja evästä huomiseksi.

Tämä postaaminen on taas vähän vaivalloista, joten näihin kuviin, näihin tunnelmiin… Huomenna lisää. Ja ilokseni voin todeta, että kaikki hyvin, enemmänkin.