Showing: 1 - 10 of 37 RESULTS
Lappi Meksiko Niitä näitä Ruoka ja viini Vanhemmuus

Hillamisu, carnitas ja paljon hyvää elämää tänä viikonloppuna

Juhlaviikonloppu on lopuillaan. Tyär palasi äsken Helsinkiin, ja monen päivän hyvin syöminen ja niin mukava yhdessäolo on nyt ohi.

Muutama viikonlopun herkkujen resepti tähän. Ensinnäkin

Hillamisu ( tai lakkatiramisu tai hillatiramisu) 

1 pkt Savoiardi-tiramisukeksejä
1 dl mango- tai appelsiinituoremehua
500 g hilloja (lakkoja, suomuuraimia – ihan millä nimellä vaan)
3 dl Lapin jängän -kastiketta
4 rkl Cointreau tai Grand Marnier -likööriä
100 g tummaa suklaata
3 dl vispikermaa, vaniljasokeria pari teelusikallista
200 g Mascarpone-juustoa tai Philadelphia-juustoa
kaakaojauhetta tai suklaalastuja

hillamisu-2

Vatkaa täytettä varten kerma vaahdoksi, lisää vaniljasokeri ja tuorejuusto mukaan.

Lado laakean tarjoiluastian pohjalle keksejä ja kostuta ne mehun ja liköörin sekoituksella. Seuraavaksi kaada keksien päälle myös Lapin jängän -kastiketta, jota on myynnissä ainakin pohjoisen turistikaupoissa ja eteläisemmän Suomen herkkukaupoissa (esim. Stocka), sitten kerros  hilloja ja lopuksi kerma-tuorejuustovaahto. Tähän päälle sulatettua suklaata. Sitten taas keksejä, mehua, kastiketta, hilloja. Päällimmäiseksi tulee juustomassa. Anna maustua yön yli jääkaapissa. Viimeistele kaakaojauheella tai suklaalastuilla ennen tarjolle asettamista.

Pitkään aikaan en ole tuota tehnyt, – edellinen kerta taitaa olla Juniorin lakkiaisiin. Se on ihan oma kehitelmäni, ja olen sillä kerran voittanut ruokahaasteäänestyksessä ykkössijan. No eilen tytär sen teki. Ja sitä riitti vielä tällekin päivälle jälkkäriksi. Sehän vain paranee kun saa vähän makuuntua jääkaapissa. Tämä jos joku on LappItalia-henkistä sapuskaa.

1-19

Sitten uusi ruoka oli carnitas, jota tuli kerran Meksikossa syötyä, mutta koskaan aiemmin en ole itse tehnyt. Nyt – jälleen – Vapun keittokirjasta (I) sattui silmiin ohje, jota päätin kokeilla. Tein tupla-annoksen, joten sitä jäi vähän huomisellekin. Carnitas on meksikolainen ”nyhtöpossu”. Siis nyhtöpossua paljon ennen kuin se aloitti kotikeittiöiden valloituksen Suomessa. Tämä oli tavattoman hyvää, sen ohessa oli matsutake-risottoa, guacamolea, mozzarella-tomaattisalaattia, salaattia, leipää ja sen sellaista. Niitä kaikkia, samoin kuin eilisen viininmaistelun viinejä riitti vielä tällekin päivälle, joskin tein vielä broileri-smetana-tomaattipataa ja vähän muita tykötarpeita. Olemme syöneet yllin kyllin, mutta myös liikkuneet ja nukkuneetkin oikein hyvin.

Carnitas – nyhtöpossu ennen nyhtöpossua

1 kg possun kassleria
2 limeä
2 appelsiinia
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 tl juustokuminaa eli jeeraa
1 tl kuivattua oreganoa
1 tl paprikajauhetta
1 tl chilijauhetta
½ tl kanelia
1 tl korianterin siemeniä murskattuna
2 laakerinlehteä
rouhittua mustapippuria
1,5 tl suolaa
noin 5-7 dl vettä

Leikkaa liha noin 2-3 cm:n kokoisiksi paloiksi. Silppua sipulit pieneksi ja sekoita lihojen joukkoon. Pese appelsiinit ja limet hyvin ja raasta niiden värillinen kuoriosa sekä purista mehut lihan joukkoon. Lisää sekaan kaikki mausteet ja pyörittele lihojen joukkoon. Anna marinoitua huoneenlämmössä parisen tuntia.

Pane lihat kattilaan tai hellankestävään uunipataan ja mittaa päälle vettä sen verran että lihat juuri peittyvät. Kiehauta ja anna porista kannen alla miedolla lämmöllä 2-3 tuntia välillä sekoittaen ja tarkistaen, ettei neste lopu. Kun nestettä on jäljellä 1-2 dl kaada lihat liemineen uunivuokaan (tai jätä nykyiseen vuokaan). Revi haarukalla lihaa suikaleiksi. Laita uunivuoka uuniin 200-asteeseen vielä noin 20-35 minuutiksi, kunnes neste on haihtunut lihasta kokonaan. Sekoittele välillä.

Carnitas syödään Meksikossa tortillojen kanssa, niin kuin siellä melkein kaikki, mutta kyllä tämä ihan ”lihakastikkeen” tai padan vastine suomalaisessa ruokapöydässä on. Helppoa ja halpaa, ei kylläkään mitään fastfoodia.


Meksiko Niitä näitä

Terveisiä Meksikosta Vol. XII

sombrero

Tytär on Meksikossa sanoutunut irti Binbiltä ja jättänyt työpaikkansa ja -pisteensä.

altAuJ_QGAqFTj8fWWC7nbaSVKfz0gRbob0hJt_xpTPzvRx

 – – tietenki aika sekavat fiilikset lähdöstä, mutta yritän olla ajattelematta ja nauttia loppuajasta 🙂

Kolmen hengen vuokra-asunnostakin on jo huoneensa tyhjentänyt:

78171020131H_4

78171020131H_1

 

Monterreyn Nuevo Leonissa on vuokrakämpässä yksi huone vuokrattava:

http://www.compartodepa.com.mx/en-renta-san-pedro-valle/roomie-para-depa-en-centrito-valle-5000/H13102017187389/2013041316562621746

Viikonloppuna kävivät Teksasissa vaihtamassa työviisumin turistiviisumiksi.

Visahommat kunnossa, vaikka yrittävät vängätä että pitäis ollla 72 tuntia pois Meksikosta. Mennessä piti päästä eroon työviisumista ja tullessa tulla maahan sisään turistina. Onneks oli Taneli mukana selittämässä 🙂

Virallisesti olisi pitänyt olla MacAllenissa, USAn puolella siis, 72 tuntia, mutta kaverinsa oli onnistunut puhumaan että yksi vuorokausi riitti.

altAiZZ9J5d8hVlwVmtgt0ftJ6Fny8X6iu_LnUPjfqxiebg

Tänään on Meksikossa kansallinen vapaapäivä, joten Meksikosta Teksasin puolelle matkaajia oli lauantaina ollut paikoin ruuhkaksi asti.

altAl2kgiA-BxAoNwJ8FJhaTksqrN11LndHd6Mj4Q6buqIU

Jenkki-Outletissa esikoinen oli käynyt ostamassa itselleen pakkassaappaat ja neuleen, sekä paksummat farkut. Paitsi että Monterreyssakin on jo varsin viileää (viime päivinä +3 — 18 C) niin Suomeen palatessa on hyvä olla vähän lämpimiäkin kamppeita. Vuosi sitten lokakuussa tytär lähti aika lailla syyskesän kamppeissa suoraan Oulusta Meksikoon, mutta nyt paluumatkalla  pysähtyy pariksi päiväksi Helsinkiin tapaamaan kavereitaan, eikä siis pääse kotivaatekaapilleen talvikamppeita etsimään. Tuo että käyvät Meksikosta Jenkkien puolella halvoilla vaateostoksilla, on minusta merkillistä. Jotenkin ajattelisin toisin päin.

Mutta ihan sama. Pääasia että on jo tulollaan kohti kotia. Minun pitää täältä käsin vielä tilata hänelle ESTA-todistus, joka vaaditaan kun lentää Dallasin ja New Yorkin kautta Helsinkiin. Tytär ei voi itse tilata, kun ei ole sitä Visa-korttia. Kesällä hakkeroitu kortti kuoletettiin ja leikeltiin palasiksi, joten ei ole luottokorttia, jolla maksaa netistä tilattava ESTA. No ei ole mahdoton hoidella täältä käsin. Ja niin, siitä Visa-kortista: Luottokunta (tai whaterver se nykyään onkaan) kyllä otti lopulta vastuun siitä reilusta tuhannesta eurosta, jolla tiliä oli ehditty käyttää. Sillä jutulla siis happy end.

Nyt vielä reilu pari viikkoa tytär lomailee Monterreyssä, viettää ainakin parit läksiäiset, vaikka tuntuu noita bileitä (esim. Halloween) olleen pitkin syksyä muutenkin.

altAqsGqDKppXg1KLiJmS2yAWzi3YIixCKgtarvaI8JvVUt

Kihlajaisia on kaveripiirissä ollut liki viikottain parin kuukauden aikana, ja kun meksikolaiset nuoret naiset kihlautuvat, alkaa välittömästi häiden suunnittelu, mikä ei ole ihan pientä, kuten täällä on jo usein ollut puhettakin (KLIKS). Äsken skypeillessä tyttäremme ilmoitti varsin selkeästi olevansa aika täynnä kavereidensa häähulinaa ja -suunnittelua. Eikä tuohon tietenkään auta se, että Tanelinsa jää Monterreyhin ja liki vuoden kestänyt ”deittailu” loppuu, – tai ainakin käy aika harvaksi.

Ehkä D. (oik.) tulee pääsiäisenä Ouluun, ehkä…

Mieluusti tapaisimme, mutta nyt meille on niin suuri ilo, että lapsi palaa pian.

s et al.

Meksiko

Meksikon terveisiä vol. XI

altAh4JYKb4UaZHl4QVBZw0MOsPoFqQnWhCsZcwo2Zl5UvJ

Meksikolaisia irtokarkkeja. Kaikki enempi vähempi chilillä maustettuja.

(kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)

altAoEtx2OoW7nijbSLuIX9ES7OInruM2YhowfUPf3nTCtx

¡Viva el presidente Dany Boy!

Meksikon itsenäisyyspäivää juhlivat tällaisilla, eivätkä olleet siellä ymmärtäneet suomalaisten tapaa ”kaksi-ihmistä-kättelee-kaksituhatta-ja-kaksi-miljoonaa-katsoo-sitä-telkkarista”.

Mutta jotain suomalaistakin meksikolaiset – nuoret ainakin – ymmärtävät. Lähetin elokuun puolivälissä Meksikoon paketin, jonka toivoin olevan perillä viime perjantaina (= tyttären synttärit). Paketin sisältö oli paljolti lapsen toiveiden mukainen.

Meksikoon

Joku viikko sitten whatsappailtiin:

Minä totesin: Voi kun paketti ehtis!!!!
S.: Ja jos ei ehi niin nautimme sisällöstä sitte myöhemmin, no problemo.
M.: Alat oppia mañana-meininkiä…
S.: Olosuhteet pakottavat 😀
M.: …  varmastikin olosuhteet opettavat.
S.: Ei täällä voi olla säntillinen suomalainen koko vuotta tulematta hulluksi 😀

No paketti ei ole (ainakaan vielä) mennyt perille. Juttelimme noista turkinpippureista ja salmiakkijauheista, ja ääneen pohdittiin, jotta josko lapsi synttäreilleen tekisi salmiakkijätskiä tai jotain muuta, millä meksikolaisille avautuisi tämän suomalaisille niin rakkaan herkun syvin olemus.

Siinä sitten jutellessa edelleen harmiteltiin, että postissa ei voi lähettää alkoholia, sillä meksikolaiset nuoret, jotka kävivät toukokuussa 2011 tyttären luona ja meilläkin, olivat kovin mieltyneet Minttuviinan makuun ja sitähän meidän piti Meksikoon viedä silloin kesällä 2012 kun kävimme ja jolloin tytär vietti isolle porukalle läksäreitään. Tarjosi siellä sitten monille kavereilleen ja se oli saavuttanut totta totisesti suuremmat menestyksen kuin Salmiakki-Aakkoset.

Nyt kun tyär sitten suunnitteli synttäreitään ja taas harmitteli, ettei minttuviinaa ollut saatavilla ja ettei meksikolaisille salmiakkiviinaa kannattaisi tehdä, keksin että samalla laillahan sitä voi tehdä omatekoista minttuviinaa kuin tehdään salmiakkikossuakin: ”Osta vodkaa ja piparminttukarkkeja, niitähän sielläkin kai on, ja tee niistä?” Ja niinhän siinä sitten kävi, että meidän ”ei-niin-kovasti-mistään-kokkailuista-innostunut” lapsi taisi kehitellä ihan ensimmäisen oman reseptinsä:

Suunnilleen 200-300 g piparminttukarkkeja 0,60 litraan smirnoffia ja lopuksi tuoreita mintunlehtiä pariksi tunniksi ja melekosen täydellinen maku.

altAgGNi3gMCr_JRBIOd6hrxGCN2AqgNMhgGNItNMZf5GBD

Ja synttäripäivänä saattoi Facebookista lukea, kuinka kaverit jo odottivat kekkereitä. Glorian onnittelu:

Feliz cumpleaños Sarush! Can’t wait to try your homemade mintuu ❤️ love you!!

Ja tässä sitten meksikolainen tapa synttärikakun nauttimiseen!

altAvI591IEcPItlG4wRN_hzXvnVZM5bGHnOzF7VWPiVeEE

Synttäriviikonloppua edeltävänä viikonloppuna kävivät Victoriassa (joku sata kilometriä itään Monterrreystä). Matkalta tuli kuvia.

altAvWmncvfD7IoOjapZgNr1jVAMgekTdglS_OGcRTsj8s3

Edessä ajavassa autossa: ”Perheen lapset piknikillä, popcornia ja sipsejä avolavalla.”

altAvQG18aKEsRr7hjTspk3siGvyqRXaFrQMi0Np16C3v2x

altAlsaqsjmrF2IIvsohiZOc0IaZeEv6CVXKD4rCFNN8bXj

Jeepin kumi meni, aamusella käytiin paikallisella Euromasterilla.
Renkaan paikkaus ja vaihto n. 3 euroa.

altAuCF6gQhy86MAS914zw1syADXxM6Fae_Z068QL_HDDei

”Vasemmalla Tanelin isän appelsiinifarmeja.”

altApN7eagheav8KyNI6SPhgvvgyIieO_IWoGV6su_FdlSd

Yllä oleva kuva on jo Monterreyhin palattua. Matkalla kaverin luo:

 Muutama muuki ajaa kaupungista esikaupunkiin. Ja tietenki vasemmalla näkyy Monterreyn kuuluisa joki. Nyt siinä oli kuitenki vettä kun joku aika sitte sen yhden vkl:n sato aika paljon ja sen perästä tuli vihertävää kasvillisuutta. Mutta on se joeksi vieläki aika hassu.

Eipä siellä kovin paljon ole satanutkaan. Tämä alla oleva kuva on otettu aamuyhdeksältä, jolloin oli lämmintä jo +27 C. Ja olennaista on että raksamiehet ja ”muut työhemmot” ovat kuulemma aina pukeutuneet kuten täällä alkukeväästä tai myöhäissyksyllä.

altApiUrZqvmOCScvRESQXzf1ORyq-MWGHmvKJ429bNUQEn

Sitten sellainen juttu kuin Monterreyn suomalainen ”yhdyskunta”. Noin kuukausi sitten tyttärelle tultiin töissä sanomaan, että firman aulassa on joku suomalainen? joka kysyy sinua. No siellä tosiaan oli ollut suomalainen T., joka on hänkin ollut Monterreyssä vuoden jossain it/on-line -firmassa ja joka on ryhtynyt etsimään Monterreystä muita suomalaisia.

Torstaina näen neljää muuta suomalaista. Kaikkia neljää jotka monterreyssa asuu. Saa nähä osaako sitä ennää puhua!

[torstain jälkeen]  – –   Ja tosi hyvin meni suomi-pileet!! Meitä oli kolme suomalaista ja kolme meksikolaista saunottiin ihan oikeassa suomalaisella kiukaalla varustetussa saunassa. se oli se T., ja sitte pariskunta H ja Ruben, 33 ja 31-v. Niillä oli kaks lasta, ruskeat silmät ja vaaleat hiukset ja puhuvat äidinkielenään sekä espanjaa että suomea. Oli melko hassu kielten sekamelska 😀

Monterreyssä on siis jo ”Little Finland!”

 

Meksiko Niitä näitä

Paluulippu kotiin!

Muumipekko seisoi ja katsoi kun Nuuskamuikkunen pakkasi telttansa.

– Viivytkö kauan poissa? hän kysyi.

– En, sanoi Nuuskamuikkunen. Ensimmäisenä kevätpäivänä olen täällä jälleen ja vihellän ikkunan alla. Yksi vuosi kuluu nopeasti!

 (Tove Jansson, Taikurin hattu)

 

Vuosi sitten ostin esikoiselle synttärilahjan, jota en olisi halunnut antaa. Tänä vuonna – ihan äsken – ostin lahjan, jossa antamisen ilo on isompi kuin voitte ikinä kuvitella! Ostin lentolipun Monterrey – Dallas – New York – Helsinki – Oulu. Lapsi tulee Meksikosta Ouluun, – tulee kotiin. ”Varaus vahvistettu” lukee sähköpostissa. Kauneimmat sanat pitkään aikaan.

Esikoinen sanoi jo keväällä, että vuosi työkokemusta Meksikossa, maailmanlaajuisessa markkinointifirmassa, riittää – sanoi, että sitten tulee takaisin Suomeen, Meksiko saa jäädä. Lupasi lapsi jo keväällä, että ennen joulua tulee takaisin. Vuokrasopimus asunnostaaan on tehty vain marraskuun loppuun asti…

En osaa oikein vielä sanoiksi aukaista sitä helpotuksen tunnetta, joka jo lupauksesta, lentolippujen hankkimisesta on. Paluuseensa on vielä kolme kuukautta, itsenäisyyspäivänä meidän Meksikon kävijä tulee Ouluun. Jäädäkseen? Epäilen, mutta tulee kuitenkin.

Tältä se tuntui kun lapsi lähti…   https://www.satokangas.fi/blogi/2013/09/vain-lainaa-ja-niin-sen-pitaa-olla-vain/   En vielä tiedä, miltä tuntuu kun palaa, mutta jo tieto että tulee, on riemullinen.

Olen/olemme jo oppineet, että nämä maasta lähdöt, siirrot, lennot, viisumit, työkuviot eivät ole mitenkään simppeleitä. Nytkin edessä on ainakin yksi pieni sivukierros. Tytärhän meni Meksikoon turistiviisumin turvin (täytetään lentokoneessa mennessä). Kun työpaikka sitten paikan päällä varmistui, oli  hommattava työviisumi. Ja kun olet maassa, johon tarvitset viisumin, ei se siellä ollessa tietystikään onnistu. Mikä tarkoitti, että yksi kuudesta vuosilomapäivästä kului siihen, että lapsi matkusti bussilla (8 tuntia?) Teksasiin, Yhdysvaltoihin, josta sai sitten anotuksi, maksetuksi ja leimatuksi työviisumin, ja ajeli takaisin Monterreyhin.

mapa_do_mexico

Nyt työviisumi olisi uusittava, tai hankittava turistiviisumi. Eli on tehtävä vielä yksi edestakainen reissu Jenkkeihin hakemaan turistiviisumi, jolla sitten pääsee pois Meksikosta. Jotta on 90 päivän päästä kotona. 😉

Minä olen niin iloinen!!!

~~~~~~~~~~~~~~~~

PS. Fotomaraton? Enhän minä sille tänään ole ehtinyt, ei millään. 🙁 Ihan touhupäivä, töihinkin eksyin pyhäpäivänä. Ensi viikonloppuna sitten kuvauspuuhiin …

Meksiko

Terveisiä Meksikosta vol. X

  • ”Nuku hyvin äläkä sure. Ensimmäisenä kevätpäivänä minä olen taas täällä luonasi. Rakenna pato minua odotellessasi.”
             (Nuuskamuikkusen kevätkirje)

 

Meidän Nuuskamuikkunen Skypeili äsken Meksikosta. Pisti eilen viestin: ”Holaaaaaa! Mulla on huomenna vapaapäivä, viides kuudesta vuosittaisesta. Oisko skype kello 12 🙂 ? Teiän klo 8?”  Pitkään aikaan se ei ollutkaan onnistunut. Viikko sitten tuli mm. tällainen: ”En voi skypettää huomenna ku meillä ei oo ollu viiteen tuntiin sähköjä ja läppäristä on akku loppu 🙁 .  Vuorokauden oli olleet sähköt ”pikku tuulenpuuskan takia” poissa. Oli ollut suht lämmintä kun huushollin puhallin ei toiminut, ja öisinkin lämpötila on + 25 c ja päivisin lähellä + 40 C.

En olekaan pitkään aikaan päivitellyt tänne kuulumisia Monterreysta. Edellinen Meksiko-postaus näyttäisi olevan kesäkuulta… Joten palataanpa hieman ajassa taakse päin.

Lapsi pyysi juhannuksena lähettelemään kuvia Lapista, keskiyön auringosta ja meidän vakiomökkiruoasta (poroa, puikulaperunoita ja korvasienimuhennosta). Oli sitten näyttänyt niitä kavereilleen ja työpaikalla. Kuvien joukossa oli otos (KLIKS), jossa näkyy selvästi, että aurinko on vielä hyvän matkaa horisontin yläpuolella. Ja mitä sanovat meksikolaiset nuoret? ”Miksei Suomessa käännetä kelloja siten, että pimeä aika olisi yöllä ?”   – Eivätkä millään olleet ymmärtäneet kun tyär oli selittänyt,  että kesällä pohjoisessa EI OLE pimeää – ei yöllä eikä päivällä.

Jalkapallon MM-kisojen aikana Monterrey ja koko Meksiko oli ollut aika sekaisin:

Eilen kun olin lounastunnin kattomassa peliä, oli lähikuppila melko liekeissä 😀 ! Sunnuntaina sitte hollannin kans. Tarkkaan täällä kyllä pelejä seurataan, ihan mukava elää tämä täällä 🙂

Kun Meksiko sitten putosi (sunnuntaina?) semifinaaleissa oli koko Monterrey ollut kuin kuollut kaupunki. Paljon ketään ei ollut ollut liikkeellä, eivätkä meksikolaiset edes tervehtineet toisiaan. Maan suru oli ollut. Jalkapallo on iso juttu.

Kun olivat porukalla käymässä Victoriassa (joku sata kilometriä Monterreystä itään), josta tyttären kaveri Daniel on kotoisin ja jossa olivat häävieraina käymässä, oli kotimatkalle ostettu birmatokset:

Birmatos kotimatkalle. Kaikilla juomana olutta ja clamatoa, kannen päällä Joelilla katkoja ja Gerardolla ja Danielilla kuivattua lihaa. Mulla ananasta ja kaikilla tietenki chilihöysteet.

Birmatos Victoriassa on yksi versio siitä, mikä muualla Meksikossa tunnetaan clamatoksena. Birmatos = bir, olut, ma = clam, simpukka, to = tomato, tomaatti  ja clamatos = simpukat ja tomaatti joka tarjoillaan joko oluella tai ilman. Ja tytär kertoi juuri äsken että hänen asuntonsa lähellä olevassa ”Clamateriassa” (vrt. cafeteria, gelateria, ….) on myös vodkaversioita!

altAno6itnTC1HXlJIeOcjV9GMRM0SPgAcshQmcrcx0GwcV

Tässä kuvassa tyypillinen clamatos chilireunuksella (”pre-leffa clamatot”). Nämä näyttävät hyvin samanlaisilta kuin mekin maistettiin Meksiko Cityssä. 

altAuiasFEkBQqX0pIwZaPP7x2UPAtrZXQPF9Hpl21m8KdF

Chiliä eri vahvuuksilla on joka paikassa. Esimerkiksi Mäkkärissä on tällaiset maustenurkat, joista salsaa, guacamolea ja chilejä saa käydä lappamassa. Sinappia ja ketsuppiakin on, mutta niitä ei kuulemma juuri käytetä.

altAmV97dnORrZzYasrGDsf3T_g3EoL_G_ILQn3M2apgwl8

Tavallista on, että nuoret kokoontuvat sunnuntaisin jonkun luo brunssille, minkä jälkeen päivää jatketaan yhdessä lähtemällä puistoihin, leffaan tai vietetään brunssipaikassa leffoja katsellen.

”Mercedeksen luona oltiin brunssilla: kannussa on luonnollisesti mimosaa ja kuvasta puuttuu luonnonjugurtti ja meksikon tuoreet hedelmät ;)”

altAoIxFRgNoe4wSjMabuT4AC0JwKSmP8XWH9JrEb54pJX1

Tyttären ranskalainen kaveri, Greg, juuri se sama, joka tyttärelle oli työpaikkaa Meksikoon järkkäämässä, vihittiin meksikolaisen morsiamensa kanssa ja aviopari on jo muuttanut Eurooppaan. Häät pidettiin Chiapasissa, Meksikon eteläosassa joka oli kuulemma kovin erilaista kuin Meksico City, Cancun tai Monterreyn seutu. Ja meksikolaiseen tapaan isot häät ”alkuun pönötystä, mutta kun oli syöty, päästiin juhlimaan”.

altArPMuiJ_SKYQWUEV4FUbodyOhlXxzNCust8iDXwTqrLi

Samaisella viikonloppureissulla olivat sitten käyneet myös luontoretkellä.

altArTgzjWSpQJIlrkObVoY2VdKCFRfAI0ZK-AiWDZYLsgC

Enpä tätä ennen ollut krokotiileista osannutkaan olla huolissani. Nämäkin vielä.

Ja tämä Chiapasin reissu aiheutti sitten sellaisenkin jutun kuin Visa-kortin murron. Ainoa kerta kun esikoinen on koko kohta vuoden kestäneellä oleskelullaan Meksikossa Visaa käyttänyt, oli kun varasi netissä hotellihuoneen tuota Chiapasin reissua varten. Muutoin kortti on ollut jemmassa eikä koskaan edes mukana asunnon ulkopuolella. Joku oli hakkeroinut tilille ja ehtinyt käyttää liki tonnilla. Laskusta kuitenkin näkee että ostot on tehty Saksassa. Tytär sai duunipaikastaan todistuksen ettei ole ollut pois töistä saatikka että olisi ehtinyt Saksaan asti, eikä siis itse ole voinut korttia käyttää. Koettelin täältä käsin minäkin asiaa hoidella, mutta vielä on kesken. Lohdulliselta kuitenkin näyttää että rahat saataisiin takaisin.

Muistattehan, että lähettelin juhannuksen jälkeen paketin, jossa oli mm. neulomani villasukat. Vähän ajatuksenani oli, että ehtisi paketti ehkä perille syksyksi, jolloin Meksikossakin viilenee. Vastoin kaikkia aiempia kokemuksia, paketti oli parissa viikossa perillä ja keskellä heinäkuuta lapsi tekstaili, kiitteli paketista ja lämpimistä sukista: ”Täällä alko maanantaina ´canicula’ eli vuoden kuumimmat 40 päivää. Kuulemma elokuun viimeiset viikot on pahimmat, saapa nähä 😀 kyllä täällä nyt jo vähän sulaa.” 🙂

Liikkuminen Meksiko Niitä näitä Ruoka ja viini

Hellekin on suhteellinen käsite

Ja mä kelaan että kaikki taitaa olla kohdallaan
Mä taidan kuulua tänne

Mun täytyy kävellä näin
Mun täytyy kävellä näin
Kun jotain herää sisälläin

https://www.youtube.com/watch?v=hqg96jIP_do

Kesäarkea-4

Lomalle oli kaikenmoisia isoja ja pieniä suunnitelmia, enimmillään haaveet ovat toteutuneet. On tullut tehtyä, mitä suunniteltiin.

Sitten sellainen juttu, jota varsinkin tällä viikolla olen ajatellut toteuttaa, on ollut herätä aamuvarhain, viideltä?, ja lähteä kuvaamaan heräävää kesäaamua: kastetta, nousevaa aurinkoa, kaupungin hiljaisia katuja, tyyntä merta. Vielä en ole saanut aikaiseksi. Onhan tässä vielä kesäaamuja, – miksei sitä voisi tehdä työpäivän aamunakin?

Toinen juttu, josta on puhuttu, on, että kävellään  – ihan niinkuin sitä ei olisi tehty! Mutta että kävellään aamulenkki kimpassa (mitä me emme siis tavallisesti tee, koskapa Pehtoori kulkee minun näkökulmastani ihan liian nopeasti, ja yleensä liian pitkään). Ajatuksena on ollut, että kävellään kaupunkiin – torille tai jonnekin Oulun kahvilaan/konditoriaan/deliin – nauttimaan aamiainen. Tänään sitten käveltiin. Ja torin kautta käveltiin takaisin kotiin.

Puistolaan mentiin. Tuore croissant, tuorepaahdettu kahvi ja tuoreista appelsiineista puristettu appelsiinimehu. Kannatti.

Kesäarkea-3

Vielä hieman utuisessa, alkavan hellepäivän väreilevässä aamussa lähdimme ennen kahdeksaa kohti kaupunkia.

Kesäarkea

Kesäarkea-5

Kesäarkea-6

On Qstock-viikonloppu, Kuusisaareen jo rakentelivat festarikojuja, aitoja alueen reunoille oli jo pystytelty, bajamajoja roudasivat paikalle ja jo tänään esiintyy teinityttöjen fanittama Isaac Elliot. Jo alkuviikosta ovat innokkaimmat fanit pystyttäneet telttansa Raatin kupeeseen. Siellä muutama kymmenen tyttöä kömpi aamusella ylös, kun ohi tepasteltiin. Noin innokasta fanitusta ei meidän perheessä ole kukaan koskaan harrastanut.

Kesäarkea-2

Kesäarkea-7

Enkä minä olisi kyllä tytärtä [enkä poikaankaan] tuon ikäisenä mihinkään telttayöpymisiin kaupungille päästänytkään.

Ja eihän me mitenkään järin riemastuneina tytärtä (24 v.) viime syksynä Meksikoonkaan päästetty. No nyt kun on siellä yhdeksän kuukautta ollut, käyttää viikonloppuna kolmannen niistä kuudesta vuosilomapäivästä, jotka Meksikossa työntekijöille annetaan.

Tyttären ranskalainen kaveri Greg avioituu viikonloppuna. Häät eivät ole Monterreyssa, vaan Chiapasissa, Etelä-Meksikossa, jonne tyärkin kavereineen lentää. Siellä on kuulemma vähän viileämpää kuin Montrreyssa, mitä meidän aina paleleva pikkuisemmekin jo ilolla tervehtii. Lapsi lähetti juuri Monterreyn sääennusteen tulevalle viikonvaihteelle. Siellä on öisin melkein se, mitä meillä päivällä!

Monterreyn sää


Juuri kun esikoinen oli viime viikolla (ennätysnopeasti!!)  saanut lähettämäni nimipäiväpaketin (sisältäen mm. syksyksi tarkoittamani villasukat), tyttö tekstaili meille Itävaltaan

”täällä alko maanantaina ”canicula” eli vuoden kuumimmat 40 päivää. Kuulemma elokuun viimeiset viikot on pahimmat, saapa nähä. 😀 kyllä täällä nyt jo vähän sulaa.”

Oulussa ei vielä sula. Helle hellii. Sopii minulle.

Meksiko Vanhemmuus

Vival el postal Mexicano!!

”… Ja muuten!! Joulupaketti saapui  😀 – – Purkat otin töihin, ihmiset luulivat paketin perusteella siivousvälineiksi :D”

Meksikon posti ei ole ollut se, johon reilun vuoden aikana ensimmäiseksi olen uskonut ja luottanut! Itkunsekaisia kokemuksia siitä on ollut (ks. täältä), mutta periksi en ole antanut! Kortteja ja muutamia kirjepakettaja olen lapselle lähettänyt. Ja pääsiäisen jälkeisissä ikävän syövereissä lähetin uudelleen jo kerran palautuneen joulupaketin, johon olin marraskuussa kiireen vilkkaan neulonut villasukat Meksikon lämmittämättömissä huusholleissa ja taloissa olevalle lapselle. En tammikuussa purkanut palautunutta pakettia, en vaikka lapselta tuli pääsiäisen jälkeen whatsapp-viestejä, joissa oli tekstiä:

Täällä alkaa olee jo vähän turhanki lämmintä. Ainaki toimistotyöläiselle. Lomalaiselle ois hyvä. Mutta salilla ei oo ilmastointia ja ku sinne töistä kävelee niin on jo valmiiks kuuma. Sais olla viileämpiä päiviä välillä, kerkiäis sali ja kämppä ja luonto vähän viiletä 😛

ja toinen

Kello on puoli kymmenen illalla, justiinsa kävelen ostaa limpparia. Mietin että onpa huomattavasti kylmempää jo viikonloppuun nähden. Kattoin mittaria, 29 astetta. No joo onhan se tietenki ku on tottunu töihin kävelee auringonpaahteessa nii että on varjossa 37. Kaikki on suhteellista 😀

No niin ja sitten nyt alkuviikosta tyär on saanut paketin, jossa on mm. äidin kaikella lämmöllä ja huolenpidon yrityksellä kudotut villasukat!

Noh, tulee se taas aikanaan syksy Monterreyhinkin; voi tietysti ajatella niinkin, että onpahan villasukat lähetetty ETUajassa. Samoin joululautasliinat ja muut pienet tilpehöörit ilahduttanevat lasta ensi joulua kohti mennessä.

Eikä siinä vielä kaikki!! Kun tulin tänään töistä, oli minua odottamassa kirjekuori, jonka päällä tuttu käsiala. Ja postimerkit paljastivat, että postia Meksikosta!! Ei ole tähän mennessä yksikään aiempi kortti/kirje tullut Ouluun asti. Nyt tuli! Äitienpäiväkortti – muka viikon myöhässä?! Mitään myöhässä ole.

postia_

 

Perille tuli!! Vival el postal Mexicano!!

 

Bloggailu Lappi Meksiko Vanhemmuus

Toisen pääsiäispäivän tavat

Enemmän kuin usein toisen pääsiäispäivän tapoihimme kuuluu ajella hillittömässä auringonpaisteessa (joka paistaa vastaan) pohjoisesta kohti Oulua ja töitä. Ajellen enempi vähempi jonossa, sohjossa, tutkia ja poroja väistellen. Tänään ei tultu tavan mukaan: suljimme Myötätuulen oven jo kahdeksan jälkeen (koska JUNIORI oli ilmoittanut haluavansa lähteä ajoissa), eikä aurinko paistanut kuten yleensä kun joudutaan mökiltä lähtemään, oli pilvistä, tiet olivat sulat, kuivat, mitä nyt välillä vähän räpsäytti lunta, räntää, vettä, mutta vain pikaisia kuuroja. Ei tutkia, ei juuri jonoja, ei poroja ja kesärajoitukset. Liki koko matkan luin mukana olleita, lomalla lukematta jääneitä tekstejä, pehtoori ajoi yksin, toisin kuin yleensä ja humps, puoli kahdelta olimme kotona.

Kotiinkuljetus
Hyvin kestivät narsissit paluumuuton takaisin Ouluun! Piazzalla valo ja lämpö!

Ja saman tien taivas repesi, ihana aurinko, lämmintä, piazzalla varjossakin +14! Pehtoori lähti lenkillle – ikävä ihminen, ihan turhan ahkera tuon urheilun kanssa – minä tyydyin hyötyliikunnan harjoittamiseen: luutusin ikkunalaudat, istuin tovin auringossa, kannoin kanervat (so last season!) kompostiin, putsasin pihalamput, keräilin vähän risuja ja mietin, kuinka mielelläni jäisin huomenna vielä kotiin pehtoorin kanssa pihahommiin, tekemään kevättä, putsaamaan paikkoja, olemaan ulkona. Kävelemään kameran kanssa merenrantaan, pyöräilemään halliin hakemaan kalaa, jota voitaisiin savustella.

Koetan kuitenkin ryhdistäytyä ja olla valittamatta. Hyvähän se, että on töitä ja johan tässä on lomanen vietetty. Tyttärellä, joka duunaa vahvan katolisen uskonnon maassa Meksikossa, on tänäänkin ollut työpäivä, mikä minusta on kyllä vähän kummallista. Meksikossa kun toinen pääsiäispäivä ei ole vapaapäivä. Kuten ei ole kiirastorstai eikä pitkäperjantaikaan. Paitsi, että suurin osa meksikolaisista käyttää vuosilomapäiviään juuri näin pääsiäisen lähipäivinä (Semana Santa): onhan heille pääsiäinen isompi uskonnollinen juhla kuin joulu.

Mutta halpa, eurooppalainen, nuori, ”siirtotyöläisporukka”, johon lapsemme nyt kuuluu, ei tietenkään saa mitään vapaapäiviä pääsiäisenä. Tuntia aiemmin saivat perjantaina lähteä. Joten kuudelta jo päättyi piinaviikon perjantai. Ison firman markkinointiosastolla oli ollut vain noin puolet (= noin 20) töissä perjantaina, ja monet olivat pukeutuneet t-paitoihin (casual friday -fiiliksissä) semminkin kun suunnilleen kellään ei ollut ollut mitään asiakastapaamisia eikä palavereita, ja mitä tekee yrityksen lakiosasto? Lähettää sisäisessä tietojärjestelmässä sähköpostin, jossa huomautetaan, että yrityksen imago EI SALLI pukukoodista lipsumista, ei vaikka on Semana Santa. Lapsi oli kuitenkin rikkonut sääntöjä ja kuunnellut iltapäivällä iPodista Tapani Kansaa tehdessään jotain tilastoanalyysejä. Aika rohkea pentu! 🙂

Pääsiäisviikon erilaisista tavoista on vielä kerrottava, mitä meillä historiatieteissä oleva puolalaisvaihtari kertoi kotimaassaan toisena pääsiäispäivänä tehtävän: siellä tämä päivä on jonkinlainen vesisotasilla olon päivä. Periaatteessa kuka tahansa saa kastella kenet tahansa. Erityisesti nuoret naiset joutuvat pienten vesiämpärillisten tai vesipyssyjen tai vesi-ilmapallojen kastelemiksi. Miksikö? – K. ei tiennyt, hän (22-vuotias nuori nainen) ei tiedä, mutta pitää tapaa jotenkin pakanallisena – typeränä. Sanoi, että jotenkin se liittyy naimaonneen, ja että nuoret miehet saavat näin osoittaa kiintymystään mielitietyilleen.

~~~~~~~~~~~~~~~~

Pääsiäinenhän on uuden alku. Minäkin päätin kokeilla  – ensimmäistä kertaa – tämän wordpress-julkaisujärjestelmän valmista teemaa. Nyt blogini pitäisi skaalautua, latautua, toimia paremmin myös mobiililaitteissa, puhelimissa ja tableteissa kuin vanha paljolti itseräätälöity sivupohja. Sivupalkissa on nyt Instagram-kuvakin, jossa tullenee näkymään satunnaisia kännykkäotoksia… Blogin tekstipalsta on minusta turhan kapea, ja hieman muitakin asioita karsastan, mutta, mutta…

Onko mielipiteitä?  Kommentoinnin pitäisi edelleen toimia(, joillakin selaimilla kommentointi on heti tuolla otsikon alla), – olisi edelleen mieluista niitä lukea, tällä kertaa mielipiteitä ulkoasusta kuulla …

Meksiko

Terveisiä Meksikosta VIII

Tytär on ollut Meksikossa melkein puoli vuotta, talven yli. Yhteensä siis melkein vuoden. Nyt siellä on lämmin. Poikkeuksellisen kylmän talven jälkeen siellä on lämmennyt: viime viikolla oli jo +38 C. Ja juuri tuolla viikolla toimiston ilmastointi oli hajonnut. Tietysti. Farkkuminari ja paitapusero olivat liimaantuneet kiinni, oli ollut vaikea liikahtaakaan ilman että hiki virtasi.

10156136_10201891915912599_1985274539_naltAg6nhlqey_DF44QXNZ2XnABRZlrtWI2ucKYIfcsdFl3s

Alla kuvassa lähimmät työkaverit, tiimi: Greg, Thelma, Gloria (kai?). Thelma on lähdössä pois, ja tyär pelkää saavansa tämän työtehtävät, joihin kuuluu lähimmän päällikön A:n assistenttraaminen. Sikäli kuin olen ymmärtänyt tämä A. on – mitenhän sen nyt sanoisi? – hieman valtansa lumoissa oleva, asemaansa pikkumaisesti käyttävä, pienen miehen syndroomasta oireileva … Yksi älyttömin temppu oli, että tämä helmikuussa ilmoitti, että nettiyhteydet koko osastolta suljetaan. Markkinointifirman, joka tekee ja tutkii on-line-markkinointia ympäri maailmaa, työntekijöiltä suljetaan netti ja kielletään asiakkaiden kanssa skypeily! Sähköpostilla ja puhelimella hommat hoidellaan ???

gtg

Kuvan Greg on ranskalainen, joka avioituu heinäkuun lopussa meksikolaisen monivuotisen tyttöystänsä kanssa ja sen jälkeen muuttavat Eurooppaan. Häät pidetään Chiapasissa, jonne meidän lapsikin on jo lentoliput ostanut, Tämän jutun kuultuani oli aihetta sekä iloon että ikävään. A) Häät on heinäkuun lopussa ja tytär on menossa sinne: siis ei mitään toivoa, että tulisi kesäksi kotiin. B) Taas yksi meksikolais-eurooppalainen nuoripari, joka muuttaa elämään Eurooppaan, eikä jää Meksikoon.

Karte-Chiapas-Mexiko

Lentoliput tuonne ja tuulettimen osto veivät lapsen budjetin aika vähiin, joten yhden viikonlopun aiottu autoilu- ja shoppailureissu USA:n puolelle oli ollut jätettävä väliin…

Itse asiassa mentiin sitteki Fundidoraan, keskuspuistoon, siellä oli iso maailmanpyörä tänä vkl:na 🙂 ja käytiin syömässä hyvin. Oon kyllä vanhempieni tytär, shoppaamaan mua on vaikea raahata mutta ulkona syömiseen uppoaa nykyään ylimääräiset pennit mitä palkasta jää 😀

Mitä sitä tuohon sanoisi?

 

1017153_10202577988628993_1921856114_n

Ylläolevassa kuvassa vietetään ”Despedida”-kekkereitä. Ymmärtääkseni ne on sellaiset polttareiden ja amerikkalaisen ”morsiamen illan” (Amerikan serkkuni on blogissaan kuvannut ja kertonut tällaisista kesteistä mainiosti KLIKS) välimuoto. Ei epäilystäkään, kuka kuvassa on Suomesta. Nähdessäni tämän Facebookissa, tajusin, että lapsi oli mummulta saamallaan joulurahalla todellakin käynyt kampaajalla ja palauttanut oman blondiutensa; olin ollut oikein tyytyväinen, ettei tumman brunettena ollut niin erottunut muista. Lähettelin viestiä, ja tyär vastaili:

Ei oo vaarallinen älä huoli 🙂 en oo huomannu mitään eroa. Muutaku että ihmiset sanovat guera (blondi). San Pedro on San pedro. Tämä sen kummempi oo ku mikä tahansa Euroopan pikku kaupunki.

Näinhän minun on uskottava.

Puhuttiin taas postin kulusta ja lapsi viesteili:

Mañana, mañana .. lomienki kans vähän myöhässä. Pääsiäsienä on yks tunti lomaa kaikenkaikkiaan 🙁 se niistä biitsisuunnitelmista.

Posti on siis ruvennut kulkemaan: olen lähetellyt ainakin 20 Muumi-korttia, joten posti on jo oppinut osoitteen. 😉 Ja eilen oli perille mennyt jo kuplakirjekuorikin, jossa oli kirja, salmiakkia ja tekemäni ”Oulu kuvissa” -kalenteri. Muistattehan, että kalentereita ei sinne saanut lähettää. Minä lähetin ja perille meni! Mutta lomat eivät kulje. Yksi vapaapäivä (edellisen presidentin syntymäpäivä viime kuussa), sitten on vappupäivä ja seuraava arkipyhä onkin vasta lokakuussa. Noh, posti siis nyt kulkee: postikortit ovatkin kolmen nuoren naisen isossa asunnossa tärkeä sisustuselementti.

altAp-42ajMtO_GWH3BjBkMaIkaYAi98YvlAjyjiu3yuEUO

Eilen lapsi piti yhden niistä kuudesta vuodessa tienattavista lomapäivistä ja pyysin esikoista lähettelemään kuvia ulkoa: aina kun näen sieltä kuvia hämmästelen tuota vuorimaisemaa (täällä hyvä ilmakuva koko Monterreysta).

altAh6-AqQQWiDg6VhmP5SNBWRTDnSlzVhjdhXFtyKPue-l

altAmPhZv-5_btTYsPJgh-dkrTGoOuk-2qAzxeZ2EdwjTwh

altAqzUQkVdeFaBfZvrETioCxhSYRKCe-4hdxX7_PUVgBkL

 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.