Kymppiviikko lopuillaan.
Maaliskuun ensimmäinen viikko on ´aina´ollut meillä ´poikkeuksellinen´: jo 70-luvulla se merkitsi Saariselälle matkaamista, asuntovaunuelämää lapsuuden perheen ja sittemmin myös poikaystävän (tunnetaan nykyisin Pehtoorina) kanssa. Koululaisena, lukiolaisena, sitten jo yliopisto-opiskelijana kymppiviikko oli lomaviikko. Virkauralla, opettajana, yliopistossa ja lasten päiväkoti- ja kouluvuosina kymppiviikko oli lomaviikko. Useimmiten pohjoisessa vietetty lomaviikko, muutaman kerran se on vietetty jossain etelän lämmössäkin.
Tänäkin vuonna tämä kymppiviikko on ollut vähän tavallisesta elämänmenosta poikkeava: olihan meillä maanantaina ja tiistaina täällä kaksi oikeasti hiihtolomalaista: nelos- ja ekaluokkalainen, Juniorin muksut, saatiin iloksemme pariksi päiväksi humputtelemaan. Ehdittiin aika paljon: perinteiset brunssit, Talvikkipuistossa luistellen (Pehtoorikin! – minä vain kuvailin), keilaaminen Alppilan radoilla, Eepi oli ihan next levelillä aiempiin kertoihin verrattuna ja minunkin olkapääni oli toimintakuntoinen, jee! Leivottiin yhdessä Nutella-pullia ja pelattiin.
Humputeltiin kaupungilla: lupasin molemmille uusia vaatteita: Eepi sai pinkkinsä, mutta Apsu ei löytänyt mieluista. Ei löytänyt mieluista vaatetta, mutta kuinka poika ilahtuikaan sählytarvikkeista!
Laittelein brunssille ja ruokapöytään lasten mieliruokia, ja toisena päivänä meillä oli uusi ravintolakokemuskin: Haapalehdon Rocket Burger todettiin ruokatarjonnaltaan vähintäänkin riittäväksi, ja toki maistuvaksi – Mäkkärin skippaaminen ei harmittanut muksujakaan. Miljöö on kuin suoraan ”Onnen päivät” -sarjasta. Kaikkihan muistavat Fonzien?
Ravintolan autenttinen miljöö kiehtoi ehkä minua ja Pehtooria enemmän kuin näitä koulukkaita, mutta olihan siellä heille jotain kiehtovaakin, ihan ennenkokematonta! Flipperi! Johan siitä tuli muistoja omilta teini- ja lukiovuosilta!
Juhlaviikkoon on kuulunut myös uusia ruokakokeiluja. Ehkä merkittävin, jakamista vaativa juttu on aamupuuro! Elovena ja ruishiutaleeta ovat olleet meillä jo kauan aamupuuroainekset, joskus riisi-, ohra- tai kaurasuurimopuuroa, mutta nyt ostin lähikaupasta Mustaa kauraa, josta tuli ”Järkyttävän hyvää puuroa”. Se oli pehmeää, muttei liian, se oli täyteläistä, makoisaa, lempeää olematta lällyä. ”Mustakaura on perinteinen suomalainen alkuperäiskaura”. Suosittelen kokeilemaan.
Eilen olimme aikeissa mennä kahdestaan ulos syömään, jonnekin. Ja sattuipa sopivasti, että ystävät, jotka ikäväksemme helsinkiläistyivät melkein parikymmentä vuotta sitten, olivatkin juuri nyt, kymppiviikolla, Oulussa käymässä ja kutsuivat meidät seurakseen uuteen Il Puro -ravintolaan. Huolimatta siitä, että meillä on sinne meno myös ensi tiistaina, lähdettiin tietenkin mieluusti heitä tapaamaan. Ruoka, palvelu ja miljöö olivat hyviä, tervetulleita oululaiseen ravintolamaailmaan. Todella. Italia ja Lappi, tiedättehän; minä ”LappItaliaa” jo vuosikymmeniä harrastaneena ja kokanneena ilahdun tällaisesta tietysti hyvin paljon. Saatikka eilisestä seurasta.
Tämä viikko on ollut myös Talviuinnin MM-kisaviikko. Oulussa on ollut yli 700 talviuimaria* Pohjoismaista, Saksasta, Argentiinasta, Englannista, …. ympäri maailmaa heitä on ollut Raatinsaaren edustalla olevassa ´altaassa´.
- Korjaus 8.3. : ”Yli 10 eri matkan ja lajin sekä2000talviuimarin voimin Oulu palaa jälleen talviuinnin historiaan.” (https://wswc2026.fi/fi/)
Neljä kilpailijaa on asunut tässä meidän kujalla koko viikon: meitä vastapäätä on Airbnb-paritalon puolikas, ja sieltä uimarit ovat paksuissa toppavermeissään lähteneet kilpailupaikalle … Muksut eivät halunneet alkuviikosta lähteä katselemaan kisoja, joten kävin tänään yksikseni kilpailuareenalla. Ja tietysti viimeiset uinnit olivat juuri ohi. Mutta paljon kilpailijoita oli vielä paikalla. Laji se on tämäkin!
Kymppiviikko on ”hiihtolomaviikko”, ja ainakin minä olen hiihtänyt. Kaikkinensa hyvä viikko!
