Kesäinen humputtelupäivä, onnen päivä

En tiedä, kumpi oli tänään iloisempi päivästä – Apsu vai mummi? Oikeastaan päivästä ei pitänyt tulla humputtelupäivää, mutta sellaiseksi se kuitenkin muodostui. Alunperin oli ollut puhetta, että käydään EHKÄ museolla… mutta poika ehdotti jo eilen, että ”eikö me voitaisi käydä  kirjastossakin huomenna ennen kuin viet minut kotiin?” – Aika lailla oikeasta narusta vedetty: mummihan on ehdottomasti lukuharrastuksen tukemisen kannalla,  joten: – No voitais, mummistakin ois kiva käydä kirjastossa pitkästä aikaa. Mennään vaan.

Ja kun ensin oli käyty kirjastossa ja ajeltiin jo kohti museoa, poika hokasi, että ”voitaisko käydä siellä leikkipuistoissa, jossa oltiin talvellakin …” Mihin mummi: ”Tietysti, hyvä olla ulkonakin, kun kerran paistaa ja on kesä. ” Puistosta sitten Ainolaan ja museoon. Onko muilla tiedossa leikki-ikäistä, joka toistuvasti tykkää käydä museossa? 😀 Pomppien jo matkalla ilosta! 😀

Museon jälkeen oli aie ajella mummilaan lounaalle ja sitten kotiin, mutta heitin mielestäni kaikki touhut, jotka olivat tiedossa ja ehdotin, jotta josko vielä käveltäisiin Mäkkärille syömään! – Ei vastaääniä!

Ja matkalla käytiin kertaamassa kaupungintalon edustan suihkulähteeseen liittyvä juttu hevosten juottopaikasta, pyörittämässä Rotuaarin palloa ja katselemassa Potna-Pekan lähtöä (ja päättämässä, että tälle kesälle ajellaan sillä Nallikariin, ”Eeviskin saa tulla mukaan” (BTW: eka juttu, johon pikkusiskokin sopii mukaan… 😀 ).

Mäkkärillä Happy Meal -aterian leluna ”Uli-Uli” [Kätyrit], joten riemu moninkertainen. Sitten vielä mummilan pihalle pelaamaan tennistä sekä papan että mummin kanssa, ja lopulta oli jo lähdettävä kotiin… Todellakaan en tiedä, kummalle päivä oli parempi Apsulle vai mummille. Ainakin minulle onnellinen, aurinkoinen kesäpäivä!

Ninjago ja muutenkin eksyksissä

– Niin, mutta erikoisajajapakkaus parantaa avattarienne kykyjä ratin takana! Mutta on pakkaus on ihan äärimmäisen kallis
– Toisin sanoen tarvitsemme valtavan paljon lisää kredittejä!
– Voisitte ajaa Speedway Five-Billion tutorial-version ajokeillanne.

Tämä ”iltasadun” pätkä oli toinen hämmennyksen paikka tänään.

Ensimmäinen oli kun oli ”pienellä” aamulenkeillä – ajatuksena ennen aamupäivän sadekuuroa ehtiä käydä ”jossain Aaltokankaan takana” pikku lenkki. Jossain vaiheessa huomasin olevani keskellä metsätaipaleita jossakin päin Oulua tietämättäni suunnilleen ollenkaan missä. – Maastokartat- ja Here -sovellus kertoivat, että olin Alakylän ja Kuusamon teiden välissä, –  jossain. Puolentoista tunnin polkemisen jälkeen ja sateen alkaessa saavuin – ainakin minulle suureksi yllätyksekseni – Heikinharjun sairaalan, nykyisen vastaanottokeskuksen, takapihalle. Kotikaupungissa voi olla tuhannen eksyksissä, – ainakin minä.

Noh, joka tapauksessa ehdin kotiin, aamusaunaan ja – suihkuun ennen kuin yökylävieras saapui. Apsu oli lopultakin lupautunut tulemaan mummilaan koko päiväksi, ja jäämään yöksikin, mitä ei ole sitten sisarensa syntymän jälkeen tapahtunut.

Päivä on kulunut joutuisasti, mummille on riittänyt juttuseuraa, tekemistä, iloa ja naurua. Smurffi-pelejä, Lego Ninjago-oppia, jätskihetki Tähtitornin kahvilassa, yhdessä herkku- ja karkkiostoksilla kaupungilla, tennisharkkoja pihalla, pelaamista, välillä poika kävi papan kanssa saunassa, ja taas Ninjago rulettaa (yllä oleva lainaus ko. lehdestä – ei voi mummi ymmärtää… 😉 ) . Ja monta kertaa poika lähetti viestejä vanhemmilleen ja kummitädilleen, ja antoi ehdottoman kiellon kuvien ottamiseen. Pikku Kakkosen aikana kuitenkin tällainen paparazzi-kuva. Miksei telkkari voi katsella näinkin?

Kesälomalta tuntuu

  • Mummi, mennäänkö kattomaan sun tomaatteja?

Hienosti valittu tekeminen, jotta heti seuraavaksi voi kysyä pikkusisareltaan, että ”mennäänkö Eevis välillä kattomaan vähän telkkaria…” ja sitten ilmoittaa: ”Mummi, Eevis haluaa kattomaan Pipsa Possua.”  (Ihanko vain Eevis haluaa? 😀 ) Viisivuotiaalla oli selkeästi suunnitelma, miten pääsee välillä viettämään ruutuaikaa… 😉

Pipsaakin katseltiin, mutta sentään enimmäkseen oltiin pihalla. Meillä oli kyllä ensin tapaaminen Toppilan K-Marketin pihalle avatussa Pop-up Vohvelibaarissa. Sinne me kokoonnuimme alkuiltapäivästä pyörinemme eri suunnilta. Vohvelit nautittuamme poljettiin porukalla meidän piazzalle: ”Mummmmiiiii,  kato osaan ajaa yhdellä kädellä!” (ja siinä vaiheessa mummilla pari sydämenlyöntiä jää väliin, ja näkee jo jonotuksen päivystyksen tikkauspisteessä, mutta taas mummi vain turhaan huolehtii…)  Ja ah, edelleen on kesä. Kesään kuuluu – tietysti – vesileikit, saippuakuplat, hippa nurmikolla, pillimehut, mansikat, … ja tomaattien katselu. Totta kai. 😉

Illansuussa sitten jäimme Pehtoorin kanssa kaksistaan. Aika aterialle: salaattia, ja uutuus puolivalmiste grilliruoka ”karamellipossuribsit”. Kaikki Tomi Björckin ravintoloissa (erityisesti Farang) käyneet tietävät tämän ”genren”. Karamellipossu taisi olla juuri ”se juttu”, jolla esim. Farang loi maineensa. Any way, tänään meillä noita. Ja nehän sulivat suussa. Hyvin maustettuja, umpikypsiä, helppoja, – eivät salaatin ja pehmeän maalaisleivän lisäksi kaivanneet mitään muuta. Ei ollut raskas liharuoka, mutta jo grillistä tullut tuoksu … Makunystyröitä hyväiltiin uudella maulla. Hankimme toistekin.

Ja jälkkäriksi, kirjan oheen, pihan lämpöön makumuisto monilta reissuilta: Aperol Spritz, – helteinen Rooma ja Toscana, Kitzbuhelin ja Ligurian patikoiden afterhiket, Faliraki kuuskymppisillä perheen kans … Mitä muistoja! Ja todellakin, juuri nyt kotipihallakin maistuu ihan kaksistaan. Loman tuntu, muistoja… Ja mietinpä jo tämän kesän mahdollista lomamatkaakin. Ehkä sellainen saadaan aikaiseksi. Onko ehdotuksia? Mihin kotimaan kohteeseen kannattaisi suunnata?

Touhutaaperoiden kanssa

Tänään on ollut Apsun ja Eeviksen, mummin ja papan päivä. Aamusta iltaan asti. Ja lapset eivät olleet illalla kotiin palautuessa väsyneitä, – heitä vienyt mummi taisi vähän olla.

Nallikari, Hugo-puisto, välipalaksi kesän ensimmäiset jäätelökioskitötteröt: siinä jäätelökioskin edessä läträttiin käsidesin kanssa, Apsu maistoi mummin mango-meloniajäätelöä (”ei hassumpaa”), istuskeltiin kioskin pöytien ääressä, eikä lapsilla ollut mitään tarvetta vältellä pöydän tai tuolien koskettelua, lähietäisyydellä kulki ihmisiä (joita Eevis katseli kiinnostuneempana kuin jäätelöään). Että sellaista korona-hygieniaa ja turvavälitouhua tänään.

Puistoissa sentään ei ollut ruuhkaa eikä lähikontakteja. Ja Eevis osoitti omaavansa patikka-ainesta pohkeissa: tepasteli pontevasti leikkipuiston reunalla olevalle isolle kukkulalle parikin kertaa, – vakaasti ja vauhdilla.

Lounas syötiin jo meidän keittiön ja käsipesujen turvallisessa maailmassa. Eeviksen pitkien päikkäreiden aikana me muut pihalla: hippaa, kukkien kastelua ja ihmettelyä, piilosilla, vesileikkeijä, muistipeliä. Apsu halusi (taas kerran) papan kanssa saunaan. Ohessa laitoin ”perinteisen” bologneseni hautumaan. Ja kyllä ruoka kahdelle touhukkaalle muksulle päivällisaikaan maistuikin. Ihan valtavat annokset pienet söivät.

Kesäpäivä parhaasta päästä.

 

 

 

 

Humputtelua kahden kanssa

Pojanpojan kanssa on vuosien varrella pidetty monia, monia humputtelupäiviä: käyty Tietomaassa, kirjastossa, konsertissa, Mäkkärillä, katsomassa jouluvaloja, munkilla Kauppahallissa, museossa, leffassa, Leikkimaassa, puistoissa, Nallikarissa ja ties mitä. Ja aika usein on humputeltu vain mummi-papalla eli meillä.

Tänäänkin oli humputtelupäivä, sillä Oulun liikennepuisto avautui eilen ja me halusimme ennen kesän ruuhkia sinne. Mutta tänään mukaan pääsi myös pikkusisko, Eevis, ja siksi oli hyvä, että mukaan lähti myös pappa.

Koronakevään jälkeen liikennepuistossa saa olla vain puolituntia, ja se puolituntinen kyllä käytettiin viimeiseen minuuttiin asti. Sitten shoppailemaan Crocsit ja vähän pihaleluja molemmille, ja sitten Mäkkärille syömään. Viimeisen päälle humputtelumeininki. Iltapäiväksi pihalle.  Vesileikit on parasta!

 

Päivä pienen kanssa

Aamuisen pyörälenkkini kotimatkalla seuraan liittyi innokas pikku pyöräilijä. Ajelimme Pateniemen uusia pyöräreittejä ja sitten meille. Matkaa tuli hyvinkin kuutisen kilometriä, eikä Apsulla tehnyt tiukkaakaan.

Höpötti koko matkan ajellessa, välillä pysähdeltiin juomaan vettä, – kunnon urheilija ymmärtää nesteytyksen tarpeen. Tai sitten halusi vaan jutskata enemmän. 😉

Luvattu pullataikina odotti meitä hyvin nousseena. Muutoinkin päivä puuhailtiin kaikkea mukavaa, pelattiin, syötiin Huvilassa, piirrettiin, kirjoitettiin, herkuteltiin paitsi lämpimällä pullalla, illansuussa vielä kylmällä jätskillä, höpöteltiin: kerro vielä niitä juttuja kun minä olin pieni”, kuunneltiin musiikkia ja toki poika sai papan tabletilla ruokalevon ajan itsekseen pelailla ja katsella Youtubesta omia ohjelmiaan. Kotiin lähtöä tehdessä (pyörä auton takakonttiin), kellon käydessä jo seitsemää, tuli vielä yksi ehdotus: ”Kyllä sinä jaksat, ollaan vielä pihalla, juostaan vähän.” Siitä me olimme eri mieltä.

Hyvä päivä, – tällaisia päiviä tarvitaan lisää. Siitä olimme yhtä mieltä.

Mitä muistamme …

Se, että jo ensimmäisen kymmenen minuutin aikana heti aamupäivällä kuulen ”mummi” noin kymmenen kertaa ja se, että illan tullen tunnin ajan toinen istuu sylissä täysin rentona, mutta pitää käsiä lujasti kaulallani, eikä halua liikahtaakaan, saa minut unohtamaan kaiken muun.