heinäkuu 2016 – Tuulestatemmattua

Kuvia ja kirjoittamista

Kaiken juhlinnan keskellä, juhlissa ja niiden välissä, varhain aamuisin, myöhään iltaisin on tullut tänä viikonloppuna otettua yli 600 kuvaa.

Rotissööripiknikin kuvat ehdin jo työstää ja julkaista voutikunnan kuvasivulla. Nyt vielä eilisen illan kesäjuhlakuvat pitäisi perata ja käsitellä. Jäänee tiistaille.

Samoin kuin eilisen aamun urbaanimaisemien kuvat. Olin eilen aamulla ennen seitsemää kaupungilla, ajelin autolla Tähtitornin kahvilan parkkiin, ja kävelin sen jälkeen pari tuntia Oulun keskustaa ristiin rastiin. Canon ja muutama linssi laukussa mukana. Olipas ensimmäisen Qstock-illan ja yön jälkeen aika karua katseltavaa: paitsi että Kuusisaaren, Pikisaaren, Torinrannan tienoot olivat ihan hillittömän roskauksen jälkeen karmean näköisiä, oli puistoissa hylättyjä pyöriä, unohdettuja takkeja, mutta myös kolme uuvahtanutta rokkaajaa nukkumassa, nuoria miehiä kaikki. Mikäs siinä, lämmin aamukin … Minulla olisi kuvia aika surkeista näkymistä, mutta oli aamussa paljon kaunistakin Oulua.

Oulun ”pikku-Venetsia”, Kiikeli.

Tänään on jylissyt koko päivän, nyt sataa, tihuuttaa. On ollut hyvä päivä duunata paistinkääntäjien historiikkia ja sen julkaisemista. Kirjoittaminen sujunut verraten helposti.

Ja ”ruokkis” oli vähän tavallista pidempi, kun Aapeli vanhempineen tuli syömään. Kanttarellikastike oli parasta, eikä pihveissäkään mitään vikaa. Nyt vain juttu on niin, että tulevalla viikolla siirrytään nuudelisoppiin ja fetasalaattiin.

Elokuun myötä myös kuvahaastesivulla on uusi kansio, jota allekirjoittanut ei toivottavasti tuhoa, kuten onnistui kertaalleen heinäkuun kansiolle tekemään. Nyt siellä on heinäkuun kanssiossa kuitenkin uusiakin hienoja kuvia, käykäähän kurkkaamassa. Elokuun haasteena olkoon 1 – 5 kuvaa ”elosta”. Miten kukin sen käsittääkään. Elonkorjuu, elämän maku, elossa, elokuun sää, … Ihan mitä vain, missä näkyy ´elo´.

Niitä näitä

Juhlasta juhlaan

Silloin kun on pikkusiskon 50-vuotisjuhlat tai siis kesäjuhlat Iijoen rannalla, voisi luulla tuntevansa itsensä vanhaksi.

Ei ainostaan voisi, vaan tunsinkin. Mutta vain hetken.

Olipas mukavat, makoisat, leppoisat juhlat.

Hyvää ruokaa, uusia tuttavuuksia, minunkin opiskelijoita yksi, systerin vanhoja kavereita, heistä meidänkin elämää tangeeranneita monta.

Juttua riitti koko illaksi, ”kuka lauloi kenen juhlissa” :). Älyllistä haastetta [tietokilpailu, jee – niistä tykkään, vaikkei pärjättykään ilman ”kilauttamista kaverille”.] ja ruokaa ja juomaa riitti. Sää mitä parhain.

Kuukauden sisällä oma lukion luokkakokous 40 vuoden takaa ja tänään nämä juhlat… väistämätttä elän muistossa omaa nuoruutta….

Kaikkea hyvää toivon.

Oulu Ruoka ja viini

Karibialainen piknik

Karibialainen paistinkääntäjä-piknik on nyt koettu. Jo kuudes rotissööri-piknik, eikä voi väittää, että olisi ollut pettymys.

Teemana oli siis karibialainen keittiö. Kuka on käynyt Karibialla? – Noh kuitenkin, hyvä haaste se oli. Meitä oli paikalla taas melkein kolmekymmentä, ja kaikilla omat viritelmänsä illansuun ruokajuhlaa varten.

Aamupäivän mietin, mitä näistä teen?

Joku hämärä ajatus karibialaisesta ruokakulttuurista oli: lime, hedelmiä, mereneläviä. Ja niin taas riskeerasin, että soveltelin ihan omiani. Ja tällainen niistä tuli. Tarjollepanohan on osa makua, eikö? – Mutta kyllä olin iloinen, että sekä ravintoloitsija että keittiömestari sanoivat pitäneensä hedelmäsalsa-salaatti-katkarapu-viritelmästäni. Mitäkö siihen laitoin, noin niinkuin tarkkaan ottaen? – Yritän tässä joku päivä miettiä ja kirjoitella ohjeen.

Yksi parhaista herkuista oli häränhäntämuhennos (oik. yläreuna), jonka Viskaalin väki toi tullessaan. Erinomaista. Ehkä palaan siihenkin.

Ja illan pääruokahan oli possu. Sitä oli vähintäänkin riittävästi. Ja riittävän kokoisina palasina; hyvä on, kyllä noista kimpaleista riitti aika monelle.

Ja entäs karibialaiset jälkkkärit?

Mohito-kakku tietysti!! Ihan ylivertainen, vaikka kyllä minä pidin myös kookossorbetista, rommikakusta, rommimarinoidusta anannaksesta, limekakusta,… kaikesta.

Kuten huomaatte, söimme vallan hyvin. Nautimme seurasta, ruokakeskusteluista. Keskusteluista liittyen valokuvaukseen, ruokaan, kesään, kapituliin, Ouluun, vanhenemiseen, lastenlapsiin, viiniin, Lappiin, Pariisiin – ja tietysti reissaamiseen. Aika läheisiä aiheita meille.

Kuitenkin ensimmäisten joukossa lähdimme kohti kotia. Meillähän on huomennakin juhlat …

Kun pyöräilimme läpi lämpimän Oulun keskustan

ja Pikisaaren, pysähdyimme Hietasaaren sillalle kuuntelemaan rokkia (= Qstock-viikonloppu), katselemaan pilviä, kuvaamaankin, … ja yhtäkkiä yhytimme tutut. Kun meillä Pehtoorin kanssa oli vielä piknik-eväitä pyörien koreissa, pidimme vielä mukavan ”pitstopin”. 🙂

[Kaikki kuvat kannattaa klikata isommiksi.]

Ruoka ja viini

Karibialainen safka

Kaupunkipäivä tänään.
[klikkaahan isommaksi]

Kampaaja oli vasta kymmeneltä, tarkoituksena oli ollut kävellä sinne ja ehkä takaisinkin. Tarkoitus oli. Ei toteutunut. Oli niin paljon asioita toimitettavana, että päädyin menemään autolla keskustaan, kiertelin kameran kanssa puolitoista tuntia, mm. kapitulimatskuihin tarvitsen kuvia kesäisestä kotikaupungista. Sitten kampaajalle, ja sieltä asioille. Ihan työpäivän verran kului kaikkeen päivittämiseen aikaa.

Nyt hiuksista ei uskoisikaan, että viikko on taas mökkiolosuhteissa niiden kanssa tullut elellyksi. Siis tukka hyvin, kaikki hyvin.

Huomisesta alkaa ”juhlaputki”, joka huipentuu kolmen viikon päästä Kapituliin. Huomennakin on paistinkääntäjien kanssa kokoontuminen. On vuorossa kuudes (ks. viime vuotinen) rötissööri-piknik, jonka teema on vaikea! Karibian keittiö kun ei ole tuntuimpia. Ilmeisesti vain kerran elämässäni olen syönyt karibialaista ruokaa oikein illallisen verran. Ollessamme Playa del Carmenilla (Cancun, Meksiko) hotellissa järjestettiin joka (?) ilta teemaillallisia ja mekin tyttären ja Pehtoorin kanssa ostimme liput ”Caribean Night” -happeningiin. Mutta mitä me siellä syötiin? Mausteisia lihapatoja ja toinen toistaan hienompia hedelmäjälkkäreitä. Ensimmäisenä minulle tulee mieleen ananas ja rommi, kookos ja lime. Ja noistahan minulla olisi oivallinen piknik-nyyttäri-jälkkäri (grillattu rommimarinoitu ananas) kehiteltynäkin, mutta kun se on JO varattu. Siis mitä teen? Mitä me viedään?

Meksikolaisia herkkuja olisi vaikka ja kuinka, mutta kun ne eivät oikein ehkä karibialaisesta mene. No ei meitä ulkopuolellekaan jätettäisi, vaikka oman salsan ja guacamolen kanssa paikalle ilmaannuttaisiinkin, mutta kun haluaisin oikeasti tehdä jotain jamaikalaista tai kuubalaista safkaa. Ei kellään blogin lukijoista, armoitetuista kokeista, olisi jemmassa joku hyvä karibialainen resepti, josta voisi viritellä piknik-evästä 30 hengelle?

Italia Lappi Niitä näitä

Hyviä syitä paluulle

Yöllä oli satanut. Kovasti.

Lapin hellekesä loppui eilen illalla. Tai ainakin taukosi. Sateen ääni kuului yöllä unen läpi – sekin on mökillä mukavaa. Tiettyyn rajaan asti luonnollisesti.

Olimme päättäneet lähteä muutenkin alas, ei sade meitä kotimatkalle ajanut. Jo eilen pakkasimme, lukitsimme liiterin, saunan, pakkasimme vähät tavaramme, jääkaapintyhjennys letutkin paistoin vielä iltasella.

Olimme ajoissa liikkeellä, ja ajoissa kotona. Matka meni sujuvasti, viis tuntia ja vartti Tuulentuvan pihasta Rantapeltoon. Jossa jo ennen yhtä. Oli hyvä aika tulla pelastamaan kukat, leikkaamaan nurmi, tekemään rutkasti tiedotushommia, joita olen siirtänyt ja siirtänyt, nyt on maanantaihin asti aikaa tehdä yhtä sun toista rästien purkamiseksi. Ja siinä välissä on parit juhlatkin; nehän ne tietysti olivat yksi syy, että Ouluun palasimme.

Ja hyvä, ellei paras, syy oli tietysti Aapeli, jota ei oltu nähty yli viikkoon. Apsu oli tässä välissä käynyt ekan junamatkansakin; piipahtanut serkkunsa häissä Vantaalla. Mutta olipa se ilo sitten yhdessä tänään syödä ja pitkään leikkiä ja laulaa. Aapeli laulaa, ei mummi. 😉

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

PS. Hyvät kuvahaastesivun ystävät! Erityisesti Maisa ja Katri H., joka jo lähetti sekä omat lomakuvansa että kommentoi minun ja Maisan kuvia ja Jarin, joka myös ehti kommentoida. Onnistuin äsken deletoimaan koko ”Kesälomakansion”. Kertakaikkisesti tuhoamaan. Anteeksi! Voitko Katri H. lähettää kuvasi uudelleen. Minä laitan tänään, huomenna omat ja Maisan kuvat uudelleen. Ja te jotka ette ole vielä lähetelleet kesälomakuvia niin pistäkäähän tulemaan. Koetan olla töpeksimättä vastaisuudessa.

Lappi Niitä näitä Valokuvaus

Kullan (kuvien) etsinnässä

Aamiaispöydässä aika varhain (klo 7 tai jotain) mietittiin – kuten tapana on – mikä olisi päivän ohjelma. Mitä tehtäisiin, minne lähdettäisiin?

Oli vielä aika aurinkoista, mutta säätiedotus pelotteli sateella ja ukkosella, sään viilemisellä, joten eipä ihme, että Pehtoori sanoi – ihan puun takaa! – että ”Lähdetään Ouluun.” – Ihan yhtä nopeasti torppasin moisen ajatuksen. En todellakaan ollut vielä valmis lähtemään kotiin. En ole vieläkään. Semminkin kun mitään säätilan radikaalia romahdusta ei ole tapahtunut.

Hyvä on: aamupäivällä satoi. Mutta sepä edesauttoi, että saimme siivottua aika hyvin. Ja minä keräilin täältä mökin vähistä tavaroista ja vaatteista kirpparille vietäväksi kaikenmoista. Apsun matkakassan kartuttaminen on tärkeä juttu.

Paljon ennen puoltapäivää otin kameralaukkuni ja suuntasin – taas – kohti Tankavaaraa. Ajattelin, että kokeilen, josko Kultakylästä saisin onnistumaan ”Miljöö” -etätehtävän. Sää kuvaamiselle mitä parhain: sateetonta, liki selkeää. Siis ei jyrkkiä varjoja, muttei sadettakaan häiritsemässä. Sain luvan kuvailla vapaasti: taas kerran hoksasin, että kun kysyy mitä ja mihin kuvaa, on avoin, niin ei haittaa vaikka kuinka kauan ja paljon kuvailee. Vähän siellä häiritsivät punaiset henkilöautot (kiitos siirtämisestä), vihreät roskikset, kulissimaisuus, turistit lenkkareissaan, … mutta kaikkinensa oli mukava kuvaussessio.

Kultakylässä oli paljon työmiehiä yms., sillä ensi viikonloppuna on kullanhuuhdonnan SM-kisat. Jäinpä sitten juttelemaan monenkin kanssa. Parituntinen humahti äkisti. Ja lämpötila nousi taas hellerajoille. Paluumatkalla mökille lämpötila laski, ja hoksasin, että Kaunispää alkoi peittyä sumuun: josko ajelisin vielä kerran sinne? Josko maisema-sarjani täydentyisi siellä. No tuli ainakin erilaisia maisemakuvia!

Mökille palattuani oli notskilounaan vuoro, ja lämpötilan vaihtelu (+ 24 C Tankavaara, + 14,5 C Kaunispään Huippu – matkaero noin 40 km)) tasaantui mökkipihan kesäiseen lämpöön (+ 21 C), jossa oli hyvä olla.

Rantasaunottiin, syötiin iltasella terassilla, hiljalleen lähystyvää ukkosta kuunneltiin, pakattiinkin jo. Huomenna maalikyliin …

Lappi Liikkuminen Niitä näitä Valokuvaus

Kameran kanssa liikkeellä päivin, öin

Nyt ukostaa. On mourunnut jo pari tuntia.

Oiskohan tämän ensimmäinen postaus tällä mökkireissulla kun kirjoittelen sisällä. Muina päivinä on se aika, jota ei ole touhuttu tai oltu tunturissa, on istuttu terassilla. Ainakaan vielä ei sada, on edelleen lämmintä, mutta synkeää. Sähköt on jo kahdesti räpsähtäneet.

Aamupäivällä oltiin taas tunturissa. Monen tunnin patikka: Iisakkipää – Vahtamapää – Rumakuru – Luttojoen sivuhaara (kai) – Saariselkä.

Olipa leppoisaa, mutta reipasta patikointia, semminkin kun minulla ei kovastikaan kuvaustarvetta. Silti taas kymmeniä kuvia kortilla. Oli vähän erilaista, kurun pohjalla kosteikkoja, paljon vihreää. Vain kerran on sulan kelin aikana tällä reitillä edes osittain oltu.

Tänään auringossa, leppeän tuulen vilvoittaessa siellä oli hyvä kulkea. Paikoin oli sellaisia pätkiä, että melkein odotin alppilehmien kellojen kalkatuksen kohta jostain kuuluvan.

Sepä virittikin siihen, että patikan jälkeen ajelimme autolla Kaunispään Huipulle – ´hütte´ se on näissäkin maisemissa. Iso remontti on Huippu-ravintolassa meneillään, hyvältä näytti jo nyt.

Kun kahvilapiipahduksen jälkeen menin taas ulos kuvailemaan, niin jopas yllätti kun tuttuihin törmäsin. Serkun tytär miehensä kanssa on lähtenyt pääkaupunkiseudulta asuntoautoilemaan pohjoiseen ja niin me tapasimme Kaunispään laella. 😉

Minulle edellisestä käynnistä Huipulla ei ollutkaan kulunut kuin puolivuorokautta. Eilen illalla sinnittelin, enkä simahtanut unille tavalliseen tapaan kovinkaan aikaisin, vaan puolikymmenen aikoihin pakkasin auton ja hurautuin kylille, siis Kaunispään päälle. Auringonlasku/kuunnousukuvia olin tietysti metsästämässä.

Puolille yön kuljeksin kameran, jalustan ja muutaman linssin kanssa, ja olin ihan ihmeissäni, kuinka paljon porukkaa tunturin laella oli tuohon aikaan vielä liikkeellä: parkkipaikalle majoittuneita karavaanareita ja maisemia katsomaan tulleita lapsiperheitä. Joku maantiepyöräilijäkin. Ja yksi telttayöpyjäkin.

Teen kotiin päästyä, kunnon koneella ja kuvankäsittelyohjelmilla, kuvasarjan reissun yökuvista, – joihin en (niinhinkään) ole kovin tyytyväinen. Nyt yllä kuitenkin jo yksi, vähän ennen auringonlaskua otettu. [Kaikki kuvat kannattaa klikata isommiksi.]

Lappi Liikkuminen Niitä näitä Ruoka ja viini

Suvisunnuntai Lapin luonnossa

Koska sääennusteessa luvattiin Koilliskairaan +30 C asteen hellettä tälle päivälle, mihin sitten jo puolelta päivin päästiinkin, lähdimme patikalle jo heti kahdeksan jälkeen. Tankavaaraan ajellessa katseltiin, että ilmassa on sellainen hellepäivän auer, joka yleensä on Välimeren maissa aamuisin. Kuin ohut usva. Eipä ole taidettu ennen täällä sellaista nähdä. Ja kunhan Pikku Tankavaaran huiputimme, oli lämmintä jo +25 C. Ihan tyven, mutta ei hiostava.

Eipä patikkapolulla juuri muita näkynyt, yksi valokuvaaja sentään tuli vastaan ihan loppuvaiheessa. Tankavaaran ”Kuukkeli”-reitti on hyvin kaksijakoinen: mennessä huipulle taivalletaan tiheässä metsässä, oksien ja kivien mykeltämällä polulla.

Tunturin laki on melko tasainen, siellä on rakkaa ja mustikkaa (siellä niitä oli nyt paljon, ja olivat jo aika kypsiäkin), vähän puita.

Ja sitten paluureitti on aika lyhyt lasku, kunnes eteen avautuu minun lempparisuo, Tankasuo.

Sen reunamilla oli hillojakin.

Mutta eihän mitään marjanpoimintareissua oltu aiottukaan, joten tepastelu jatkui. Loppureitillä on varmaan pari kilometriä pitkospuita, jotka olivat nyt tosi huonossa kunnossa, melkein vaarallista niillä askeltaa. Mutta kyllä patikointi kuitenkin maistui.

Möksällä sitten saunan lämmitystä ja ruoan laittoa. Tekaisinpan uudenlaisen pikaisen broilerkastikkeen pastalle. Haluatteko kuulla? – Kerron silti.

250 g maustamattomia broilersuikaleita
1 valkosipulin kynsi
oliiviöljyä
1 prk Creme Cuisine tilli-sitruuna
1 limen mehu
suolaa, pippuria
vettä

Kuumenna oliiviölhyä pannussa, lisää valkosipuli ja broileri. Ruskista pinta.
Mausta broiler, ja kaada limemehu päälle.
Lisää joukkoon ainakin puoli purkkia Creme Cuisinea, ehkä koko purkki jos pasta vaatii kastiketta. c
Anna hautua kymmenkunta minuuttia.
Maistuihan se pastan ja salaatin kanssa Myötätuulen terassilla lasillinen rose-viiniä seurana.

Tässä istuskellessa mietittiin, kuinka tammikuussa täällä ollessa terassin mittari jämähti -40 C asteeseen, alemmas siinä ei voi mennä. Tänään siis 70 astetta lämpimämpää. 70!! Ja näkymäkin on hieman erinäköinen.

Lappi Niitä näitä Valokuvaus

Aamuyön retkellä

Kello oli soimassa klo 4.00. Niin paljon kuitenkin odotin sitä, että nousin jo ennen puolta. Neljältä olin jo Kaunispäällä. Aurinko oli silloin jo näin korkealla!

Olinpa minäkin päättänyt, että koetan yökuvausta, kuten tuntuvat kaikki koulukaverini näinä päivinä tekevän. Ja nyt kun täällä on periaatteessa ihan huippumaisemat, – maisemiahan me kaikki 20 nyt kuvailemme. Ja oikeasti halusin nähdä, millainen on Saariselän kesäaamuyö. Olin ottanut mukaani purkkikahvia, sitä siemailin Kaunispään huipulla, ja mietin, mihin suuntaan kuvailisin, millä linssillä. Ja sitten melkein vieressä, melkein pelottavan lähellä on komea hirvas.

[Kaikki kuvat kannattaa klikata isommiksi.]

Se oli hyvin keskittynyt omaan aamiaiseensa, kunhan vain itsekseen mutusti heinää, ja juuri tämä kuvan hetkenä oli pieni tauko. Hirvaskin katsoi auringonnousua. Ja jatkoi taas syömistään. Odotin ja odotin, – olisikohan Pokemonien metsästäminen helpompaa. Siihen en muuten ryhdy. Olen ihan liian digi-ihminen muutenkin.

No niin, lopulta tämä – melkein mieltä osoittaen – käänsi minulle vain takalistonsa: ”Kuvaa sitä!”.

Kuvasin.

Jatkoin matkaa…

Lähdin ajelemaan muualle, mutta palasin parin tunnin jälkeen uudestaan Huipulle.
Silloin valo oli tällainen. Kuva kohti etelää. Tunturi on Kiilopää.

Siinä välissä ajelin Vuotsoon asti (40 km Saariselältä etelään). Siellä kuvauksellista oli Vuotson kanava, joka oli ihan tyven ja jonka rannalle oli yksi jos toinen asuntoasunto pysähtyt yöpymään. Asuntoautoja oli muuten paljon pitkin P-paikkoja, pikkuteitä, tunturien kupeessa.

Vuotsossa sitten aamuviideltä kävelin ja menin kävelysillalle…

Tästähän tulee kohta perinne: lauantaiaamun lenkki riippu/kävelysillalla.

Vuotson kanava yhdistää Lokan ja Porttipahdan tekojärvet (altaat), joiden rakentaminen aloitettiin jo 1960. Samaan aikaan ryhdyttiin suunnittelemaan myös Vuotson kanavaa ja pian alkoi senkin rakentaminen. Kanava valmistui kuitenkin vasta vuonna 1981. Lokan vedet juoksutetaan Porttipahdan altaaseen ja siitä edelleen Kitiseen.

Tänä aamuna näytti, ettei mitään juoksuteta mihinkään, eipä paljon virtaillut. Oli hiljaista, lämmintä, oli Lapin kesä.

Vuotsosta palasin yhden jos toisenkin suon reunan kautta, pikkuteitä ajelin, pysähtelin kuvaamaan… Mutta vähän pettynyt olin aamun valoon. Siis, että aurinko oli niin korkealla jo aamuviideltä, aamukuudelta, etten kuviin saanut aamun tuntua, vaikka kuinka yritin.

Neljä tuntia kierteilin, ja muistikortilla on pitkästi yli 200 otosta. Tulette vielä näkemään muutamia.

Mökille palatessani Pehtoori oli parhailleen herännyt, siinä sitten aamiaista nautimme.

Minulla päivä enemmän ja vähemmän unentarpeinen. Aamupäivällä torkahdin, iltapäivällä otin oikeat unoset. Lämpimässä, liki tyvenessä, edelleen täysin sääskettömässä kelissä puuhailtiin pihapiirissä. Pehtoori sai maalausprojektit loppuun, mie puuhailin pieniä, kaupassa käynti ja safkan teko ehkä merkittävimmät meriitit tälle päivälle. Kävin lähimetsässä etsimässä mustikoita (vähän) ja sieniä (ei ollenkaan), siivoilin ja sen sellaista kovin vaatimatonta. Kyllä se mökkiterassilla nuorten kanssa whatsappeillen sujuikin. Oikein yritin ´olla´.

Ja nythän saa mennä nukkumaan?

Lappi Niitä näitä Ruoka ja viini Valokuvaus

Kotitunturissa

Hangasojan aamu oli aurinkoinen ja lämmin. Jo aamulla tuntui, että meidän Hangasojan mökistä on tullut KESÄmökki. Tätä ei ole oikein koskaan tullut ajateltua kesämökkinä, aina vain Lapin mökkinä tai Hangasojan mökkinä. Mutta tänään täällä on ollut aika ajoin + 28 C, ilma on kuin linnunmaito, leppeä etelätuuli on vilvoittanut. Aamuseitsemältä istuskelin meidän mökin portailla ja ihmettelin, – taas sellainen pieni ja kiitollinen olo. Tuo ’pieni’ ei vaan koskaan konkretisoidu. 😉

Aamupäivän vietimme tunturissa. Patikointi vaan on niin mukavaa. Minä koetin myös maisema-sarjaa kuvata. Sadasta kuvasta muutama välttävä otos. Tässä yksi.

Mökille palattua notskilounas ja muita mökkijuttuja, kuten saunapuita, maalaamista, terassikalusteiden öljyämistä, vähän trimmeriä. Ikkunoiden ja saunan pesusta mainitsimme jotain sivulauseissa, mutta aihe vaiettiin aika pian kuin yhteisestä sopimuksesta olemattomaksi. Tulee päiviä, jolloin ei ole helle, jolloin ei voi istua mökkiterassilla laittelemassa kuvia, jolloin on oikein hyvä pestä ikkunoita ja saunaa. Tänään ei ollut se päivä.

Tänään oli patikkapäivä, ja perjantai. Ihan kuin olisi kolmas perjantai peräkkäin. Toissapäivänä viininmaistiaiset, eilen mökille tulo ja tänään oikeasti perjantai. Kaikissa noissa on perjantaielementtejä. Tämmöinen ei ole ollenkaan hassumpaa.

Klikkaa ihmeessä kuvat isommiksi! Laaja Lapinmaa vaatii kuvillekin tilaa. 😉

Iisakkipään reitille, tai oikeastaan sen viereen, on tehty uusi Auroraksi nimetty pieni ”city-patikka”, jonka mekin olemme jo useasti viimeisen vuoden aikana kävelleet (mm. Aapeli vaunuissa ja eksnaapurit tai VMP mukana) ja koko ajan on ollut EU-rahalla ”taukotupa” tekeillä, kovin verkkaista on rakentaminen ollut. Nyt se on avattu. Komea on. Ehkä ´tupa´ei ole se mitä tuosta ensimmäisenä käyttäisin.

Tepastelu jatkui kohti huippua.

Illansuussa oli aika oikealle ruualle. Ostettiin eilen Sodankylän Pohjantähti-kaupasta pannusiikoja (peled-siikoja Lokan altaasta). Enpä sellaisia ole ennen paistelllut, mutta jos suinkin mahdollista paistan mieluusti toistekin. Jukra, ne oli hyviä!

Ja viini? Black Tie is back. Alsacen Pinot grigio & riesling -viini oli myynnissä viime kesänä, kunnes äkkiä loppui. Nyt sitä taas saa. Sopi kala-aterialle ihan erinomaisen hyvin. Se on puolikuiva, mutta ei tee siitä yhtään huonoa ruokapöytäänkään.

Aurinko on vielä korkealla, se kuitenkin laskee horisontin taakse pariksi tunniksi. Yötöntä yötä ei enää alkuviikon jälkeen ole ollut. Mutta lämpö jatkunee, mistä olen kovin iloinen.