Kello oli soimassa klo 4.00. Niin paljon kuitenkin odotin sitä, että nousin jo ennen puolta. Neljältä olin jo Kaunispäällä. Aurinko oli silloin jo näin korkealla!
Olinpa minäkin päättänyt, että koetan yökuvausta, kuten tuntuvat kaikki koulukaverini näinä päivinä tekevän. Ja nyt kun täällä on periaatteessa ihan huippumaisemat, – maisemiahan me kaikki 20 nyt kuvailemme. Ja oikeasti halusin nähdä, millainen on Saariselän kesäaamuyö. Olin ottanut mukaani purkkikahvia, sitä siemailin Kaunispään huipulla, ja mietin, mihin suuntaan kuvailisin, millä linssillä. Ja sitten melkein vieressä, melkein pelottavan lähellä on komea hirvas.
[Kaikki kuvat kannattaa klikata isommiksi.]
Se oli hyvin keskittynyt omaan aamiaiseensa, kunhan vain itsekseen mutusti heinää, ja juuri tämä kuvan hetkenä oli pieni tauko. Hirvaskin katsoi auringonnousua. Ja jatkoi taas syömistään. Odotin ja odotin, – olisikohan Pokemonien metsästäminen helpompaa. Siihen en muuten ryhdy. Olen ihan liian digi-ihminen muutenkin.
No niin, lopulta tämä – melkein mieltä osoittaen – käänsi minulle vain takalistonsa: ”Kuvaa sitä!”.
Kuvasin.
Jatkoin matkaa…
Lähdin ajelemaan muualle, mutta palasin parin tunnin jälkeen uudestaan Huipulle.
Silloin valo oli tällainen. Kuva kohti etelää. Tunturi on Kiilopää.
Siinä välissä ajelin Vuotsoon asti (40 km Saariselältä etelään). Siellä kuvauksellista oli Vuotson kanava, joka oli ihan tyven ja jonka rannalle oli yksi jos toinen asuntoasunto pysähtyt yöpymään. Asuntoautoja oli muuten paljon pitkin P-paikkoja, pikkuteitä, tunturien kupeessa.
Vuotsossa sitten aamuviideltä kävelin ja menin kävelysillalle…
Tästähän tulee kohta perinne: lauantaiaamun lenkki riippu/kävelysillalla.
Vuotson kanava yhdistää Lokan ja Porttipahdan tekojärvet (altaat), joiden rakentaminen aloitettiin jo 1960. Samaan aikaan ryhdyttiin suunnittelemaan myös Vuotson kanavaa ja pian alkoi senkin rakentaminen. Kanava valmistui kuitenkin vasta vuonna 1981. Lokan vedet juoksutetaan Porttipahdan altaaseen ja siitä edelleen Kitiseen.
Tänä aamuna näytti, ettei mitään juoksuteta mihinkään, eipä paljon virtaillut. Oli hiljaista, lämmintä, oli Lapin kesä.
Vuotsosta palasin yhden jos toisenkin suon reunan kautta, pikkuteitä ajelin, pysähtelin kuvaamaan… Mutta vähän pettynyt olin aamun valoon. Siis, että aurinko oli niin korkealla jo aamuviideltä, aamukuudelta, etten kuviin saanut aamun tuntua, vaikka kuinka yritin.
Neljä tuntia kierteilin, ja muistikortilla on pitkästi yli 200 otosta. Tulette vielä näkemään muutamia.
Mökille palatessani Pehtoori oli parhailleen herännyt, siinä sitten aamiaista nautimme.
Minulla päivä enemmän ja vähemmän unentarpeinen. Aamupäivällä torkahdin, iltapäivällä otin oikeat unoset. Lämpimässä, liki tyvenessä, edelleen täysin sääskettömässä kelissä puuhailtiin pihapiirissä. Pehtoori sai maalausprojektit loppuun, mie puuhailin pieniä, kaupassa käynti ja safkan teko ehkä merkittävimmät meriitit tälle päivälle. Kävin lähimetsässä etsimässä mustikoita (vähän) ja sieniä (ei ollenkaan), siivoilin ja sen sellaista kovin vaatimatonta. Kyllä se mökkiterassilla nuorten kanssa whatsappeillen sujuikin. Oikein yritin ´olla´.
Ja nythän saa mennä nukkumaan?
Minäpä oli Kaunispään huipulla muutamaa tuntia aikaisemmin kuvaamassa kuun nousua ja auringon laskua. Oli mahtava värien ilotulitus taivaalla. Nyt ollaan sitten 1005 km etelämpänä, virkistävä ajomatka takana. Meillä oli viikon kertakaikkisen onnistunut reissu Saariselän maisemiin, myös tuo Iisakkipään nousu tuli kuvattua. Taitaa olla aika paljon samanlaisia kuvia kameroissamme. Ainakin tuo Nattasten kuva on pakollinen Iisakkipäällä. Meillä on tapana pitää tietokonevapaa loma joten omia kuvia en ole edes vielä purkanut koneelle. Mutta kameran takatelkkarista katsottuna siellä saattaa olla jokunen hyväkin otos mitä noita iltaisin katselin saunan ja parin brandymoukun jälkeen.
Voin vain kuvitella mikä tunnelma siellä yöllä on vallinnut. Peilityyni vedenpinta. Tosin niin oli meidänkin mökillä eilisiltana. En tosin jaksanut yö kahta pidempään valvoa/kuvailla. Sikäli olet kyllä oikeassa, että hieman päivämäinen tunnelma noissa aamuisissa otoksissa vallitsee, syynä tietysti lapin valo. Kuukauden päästä tilanne lienee jo toinen, puhumattakaan syksyisistä aamuista.
Huomenta Reijo, onpas sattunut. Ois ollut mukava tavata siellä Kaunispään kolmiotornissa. 🙂
Melkoinen ajomatka on ollut…
Lähettelehän muutama otos tuonne haastesivulleni. Tai mulle suoraan sähköpostilla niin laitan sitten sinne.
Luulenpa, että minulla on tänään (tai huomenna) vuorossa tuo puolenyön kuvausyritys.
Jarin, minullahan on se ongelma, että menen mieluusti aika aikaisin (about klo 23) nukkumaan, aamuheräämiset on kuitenkin helpompia. Mutta ehkä tänään….
Laitetaan jotain kuvia kunhan olen nuo lajitellut, valitettavasti kuvia tulee räpsittyä aivan liikaa ja paremmista kohteista kaksi identtistä että toinen ainakin onnistuu. Tässä on vielä kertynyt kaikenlaisia velvotteita ja ne vievät näköjään lomanjälkeistä energiaa mukavasti.
Tuo ylenpalttinen räpsiminen on varmaan kaikkien digikuvaajien helmasynti.
Miepä jään odottelemaan kuviasi, eihän näillä jutuilla kiire ole.