Koska sääennusteessa luvattiin Koilliskairaan +30 C asteen hellettä tälle päivälle, mihin sitten jo puolelta päivin päästiinkin, lähdimme patikalle jo heti kahdeksan jälkeen. Tankavaaraan ajellessa katseltiin, että ilmassa on sellainen hellepäivän auer, joka yleensä on Välimeren maissa aamuisin. Kuin ohut usva. Eipä ole taidettu ennen täällä sellaista nähdä. Ja kunhan Pikku Tankavaaran huiputimme, oli lämmintä jo +25 C. Ihan tyven, mutta ei hiostava.
Eipä patikkapolulla juuri muita näkynyt, yksi valokuvaaja sentään tuli vastaan ihan loppuvaiheessa. Tankavaaran ”Kuukkeli”-reitti on hyvin kaksijakoinen: mennessä huipulle taivalletaan tiheässä metsässä, oksien ja kivien mykeltämällä polulla.
Tunturin laki on melko tasainen, siellä on rakkaa ja mustikkaa (siellä niitä oli nyt paljon, ja olivat jo aika kypsiäkin), vähän puita.
Ja sitten paluureitti on aika lyhyt lasku, kunnes eteen avautuu minun lempparisuo, Tankasuo.
Sen reunamilla oli hillojakin.
Mutta eihän mitään marjanpoimintareissua oltu aiottukaan, joten tepastelu jatkui. Loppureitillä on varmaan pari kilometriä pitkospuita, jotka olivat nyt tosi huonossa kunnossa, melkein vaarallista niillä askeltaa. Mutta kyllä patikointi kuitenkin maistui.
Möksällä sitten saunan lämmitystä ja ruoan laittoa. Tekaisinpan uudenlaisen pikaisen broilerkastikkeen pastalle. Haluatteko kuulla? – Kerron silti.
250 g maustamattomia broilersuikaleita
1 valkosipulin kynsi
oliiviöljyä
1 prk Creme Cuisine tilli-sitruuna
1 limen mehu
suolaa, pippuria
vettä
Kuumenna oliiviölhyä pannussa, lisää valkosipuli ja broileri. Ruskista pinta.
Mausta broiler, ja kaada limemehu päälle.
Lisää joukkoon ainakin puoli purkkia Creme Cuisinea, ehkä koko purkki jos pasta vaatii kastiketta. c
Anna hautua kymmenkunta minuuttia.
Maistuihan se pastan ja salaatin kanssa Myötätuulen terassilla lasillinen rose-viiniä seurana.
Tässä istuskellessa mietittiin, kuinka tammikuussa täällä ollessa terassin mittari jämähti -40 C asteeseen, alemmas siinä ei voi mennä. Tänään siis 70 astetta lämpimämpää. 70!! Ja näkymäkin on hieman erinäköinen.
Me kiersimme viime maanantaina samoilla seuduilla Geologisen polun, oli tarkoitus huiputtaa Jorpulipää. Mutta siksi päiväksi sattui viikon ainoa parin tunnin reipas sadekuuro, Koiranjuomalammella sammui jopa makkaranpaistonuotiokin. Käännyimme siis Jorpulipään juurella sovinnolla takaisin Luontokeskukselle. Jäipähän ensi kerraksikin jotain uutta. Suo on kyllä hieno tupasvilloineen, lakat tosin oli vielä silloin täysin raakoja. Polun alkuosa oli pettymys soinen ja pari puron hankalaa ylitystä. Kumisaappaat olisi ollut ainoa oikea jalkinevaihtoehto. Tuon teidän reitin kiersimme viime vuonna luonnon lisäksi vaikuttavaa oli saksalaisten valtava työmäärä kun aikoinaan käsipelillä niitä asemiaan olivat kaivaneet.
Me ei olla geologista polkua kai koskaan kierretty. Hyvä kun ei sitten eilenkään menty jos se kerran oli soinen.
Jorpulipää on mukava reitti. Lopussa vähän vaativaa rakkaa, tai riippuu mistä kautta nousee. Mutta ehdottomasti kannattaa nousta.
Tankavaaran rinteille rakennetaan nyt sota-ajan tapahtumista kertovaa reittiä. Kaipa sinne sitten merkitään myös saksalaisten ja suomalaisten (vierekkäisten) sotavankileirien paikat. Leireistä on ainakin Laanilan historiassa juttua.