Nyt ukostaa. On mourunnut jo pari tuntia.
Oiskohan tämän ensimmäinen postaus tällä mökkireissulla kun kirjoittelen sisällä. Muina päivinä on se aika, jota ei ole touhuttu tai oltu tunturissa, on istuttu terassilla. Ainakaan vielä ei sada, on edelleen lämmintä, mutta synkeää. Sähköt on jo kahdesti räpsähtäneet.
Aamupäivällä oltiin taas tunturissa. Monen tunnin patikka: Iisakkipää – Vahtamapää – Rumakuru – Luttojoen sivuhaara (kai) – Saariselkä.
Olipa leppoisaa, mutta reipasta patikointia, semminkin kun minulla ei kovastikaan kuvaustarvetta. Silti taas kymmeniä kuvia kortilla. Oli vähän erilaista, kurun pohjalla kosteikkoja, paljon vihreää. Vain kerran on sulan kelin aikana tällä reitillä edes osittain oltu.
Tänään auringossa, leppeän tuulen vilvoittaessa siellä oli hyvä kulkea. Paikoin oli sellaisia pätkiä, että melkein odotin alppilehmien kellojen kalkatuksen kohta jostain kuuluvan.
Sepä virittikin siihen, että patikan jälkeen ajelimme autolla Kaunispään Huipulle – ´hütte´ se on näissäkin maisemissa. Iso remontti on Huippu-ravintolassa meneillään, hyvältä näytti jo nyt.
Kun kahvilapiipahduksen jälkeen menin taas ulos kuvailemaan, niin jopas yllätti kun tuttuihin törmäsin. Serkun tytär miehensä kanssa on lähtenyt pääkaupunkiseudulta asuntoautoilemaan pohjoiseen ja niin me tapasimme Kaunispään laella. 😉
Minulle edellisestä käynnistä Huipulla ei ollutkaan kulunut kuin puolivuorokautta. Eilen illalla sinnittelin, enkä simahtanut unille tavalliseen tapaan kovinkaan aikaisin, vaan puolikymmenen aikoihin pakkasin auton ja hurautuin kylille, siis Kaunispään päälle. Auringonlasku/kuunnousukuvia olin tietysti metsästämässä.
Puolille yön kuljeksin kameran, jalustan ja muutaman linssin kanssa, ja olin ihan ihmeissäni, kuinka paljon porukkaa tunturin laella oli tuohon aikaan vielä liikkeellä: parkkipaikalle majoittuneita karavaanareita ja maisemia katsomaan tulleita lapsiperheitä. Joku maantiepyöräilijäkin. Ja yksi telttayöpyjäkin.
Teen kotiin päästyä, kunnon koneella ja kuvankäsittelyohjelmilla, kuvasarjan reissun yökuvista, – joihin en (niinhinkään) ole kovin tyytyväinen. Nyt yllä kuitenkin jo yksi, vähän ennen auringonlaskua otettu. [Kaikki kuvat kannattaa klikata isommiksi.]
Auringonlaskukuvista tulee helposti liian makeita, mutta tämä on hyvä!
Kiitos, Katri H. 🙂
Paljon oli väkeä omallakin keskiyön kuvausreissulla, kuvaajiakin järkkäreiden ja jalustojen kanssa useita. Viime perjantaina olikin mitä mainioin sää, tuultakaan ei ollut kuin hönkäys, tämä lienee melko harvinaista huipulla. Yksi pilvi makasi taivaanrannassa auringon laskusuunnassa ja kosteutta jo silloin ilmassa niin paljon että kuvista tuli tosiaan melkoisia karamelleja jo suoraan kamerasta. Omiakin kuvia käsittelen mutta lähinnä vaan rajaus ja vaaleiden ja tummien sävyjen korjaus tulee kyseeseen käyttämälläni vaatimattomalla FastStoneViewer-ohjelmalla. Inspiraatiota käsittelyyn odotellessa…
Niinhän se nykyisin on: kuvat on käsiteltävä koneella kun ei enää pimiöt auta. 😉 Joskus harvoin kuva on ihan ”valmis” ilman Light Roomia tai muuta muuta pyörähdystä digitaalisessa ”pimiössä.
Mutta laittelenpa sinulle profiilin tuonne haastesivulle niin mielenkiinnolla katselemme ”karamelli”kuviasi. 😉