heinäkuu 2016 – Sivu 2 – Tuulestatemmattua

Kurkkukeitto ja muuta hyvää

Kokkolan kurkkukeitoksi nimetyn kesäisen, kylmän keiton kehittelin saatuani Kokkolan Vanhankaupungin ravintolan kokilta tietää, mitä aineksia hänen keittoonsa kuului. Ainesmäärät oli siis laitettava ”mutu”-tuntumalla. Minun keittoni ei ollut saman näköistä kuin Kokkolassa, eikä saman makuistakaan, mutta aika lähelle. Ja hyvää oli, myös konossööriystävien mielestä. Tarjosin tätä eilen viininmaistiaisissa….

Kokkolan kurkkukeitto

3 kurkkua
pätkä inkivääriä raastettuna (vajaa ruokalusikallinen)
3 valkosipulin kynttä
1 limen raastettu kuori ja mehu
1 prk (1 dl) creme fraichea
1 prk (2 dl) ruokakermaa
3 rkl Creme Bounjour -tuorejuustoa (inkivääri-sitruunaruoho) Tätä ei ollut alkuperäisohjeessa, mutta minulla sattui olemaan kaapissa purkin loppu, joten laitoin joukkoon.
1 rkl kasvisfondia (tätäkään ei ollut alkuperäisessä ohjeessa)
tuoretta minttua

Raasta kurkku ja laita siivilään painon alle valumaan ”prässin alle yöksi”, sanoi kokki.Seuraavana päivänä lisää joukkoon inkivääri, valkosipuli ja lime ja hurauta Pamixilla (tai blendillä) sileäksi.

Juuri ennen tarjolle laittoa lisää creme fraiche, kerma, tuorejuusto ja fondi. Ja taas Pamixilla kuohkeaksi.

Eilen oli niin ihana helle, että laittelin vielä jäitä keittoon.

Kyllä tätä on varmasti kalaaseissa eturuokana. Muutenkin kuin juhliin tätä kannattaa tehdä; nyt kun kurkkukilo maksaa euron, tämä on erinomaisen edullistakin. Keiton kanssa oli tarjolla (Haaparannasta hankittua) leipää, skagenröraa, tunnbödia ja kutunjuustoa.

Pääruokana oli hiiligrillattua Perämeren lohta, salaattibuffa ja kermaviilikastiketta, jossa yrtit omasta maasta. Ja jälkkäriksi Omar Creme Brûlèe.

Lähes kaikki viinitkin oli Haaparannan Systemistä ostamiani. Italialaiset valkkarit (jopa Tommasin ja Masin) olivat vähän pettymys, mutta punaiset halvat, zinit saivat liki kiitettäviä arvosanoja. Erityisesti kannattaa muistaa 7 Deadly Zins.

Ihana kesäilta sujui leppoisesti höpötellen, pihalla ja Festassa vietimme hyvinkin viisi tuntia.

Kerhollemme on muodostunut sellainen tapa, että se kuka voittaa keväällä pidetyn Challengen, tarjoaa siinä palkinnoksi saamansa samppanjan kaikille sitten kun maistiaiset on hänen kotonaan. Pehtoorihan voitti kisan, mutta me vaihdoimme samppanjan toiseksi: tarjosimme alkuun Moet & Chandonin Ice Imperialin. Jääpalojen kera kuten kuuluu. Kyllähän sekin kapusi kiitettäviin pisteisiin.

Arvokas se on, mutta meitä on kymmenen (eilen tosin oli paikalla vain kahdeksan) maksajaa, joten lasillisen hinta on halvempi kuin ravintolassa huono cava. Nämä ”jääkuohuvat” ovat nyt kovasti in. Isot samppanjatalot tekevät niitä, ja myyvät paljon, ja Alkossakin on jo monta kuohuvaa (cavaa, proseccoa, etc). Kyllä tämmöisinä helteisinä päivinä ovat oivia aperitiiveja tai puutarhakutsujen sulostuttajia.

Minulla oli tavoitteena tehdä eilisestä maistelusta kouluun ”reppari” ~ kahdeksan kuvan sarja, reportaasi jostain tapahtumasta, kuvasarja, jolla on alku ja loppu. Oli vähän turhan kunnianhimoinen tavoite: kuvata, olla illan emäntä, maistelun järjestäjä ja osallistua ja nauttia. Sarjalle kun on paineita kovastikin sillä sen pitäisi olla yksi syyskuun näyttöön menevistä sarjoista. Ehkä … mutta luulenpa, että teen vielä toisen sarjan.

Tänään aamulla jätimme lenkit ja salit väliin, viimeisetkin eilisen lasit pesimme, kastelimme puutarhan kukat, pakkasimme viinien loput ja saamamme kukkakimput ja istahdimme autoon ja ajoimme helteiselle Hangasojalle.

Olipa poikkeuksellisen takkuava matka, paljon liikennettä, hidastelevia ulkomaalaisia, karavaanareita ja jotenkin malttamatonta odotusta mökille pääsystä. Se, että lähdettiin poikkeuksellisen myöhään (= klo 11), mahdollisti sen, että kävimme matkalla lounaalla.

Rovaniemellä on (Paistinkääntäjä-)ravintola Monte Rosa, jonka sisustus oli aika kasaria, mutta ruoka erinomaista. Otimme (taas) (gourmet)burgerit: kolme pientä burgeria. Nyhtöporo punasipulihillokkeen kanssa, lohiburgeri wasabimajoneesin kanssa ja naudanlihaburgeri savuBBQ-kastikkeen kanssa ja kaikissa ”hand-made” sämpylät. Ohessa oli erinomaisia ”ranskalaisia” (joita en kyllä juuri jaksanut syödä) ja tryffeli-majoneesia.

Koko matkan oli poikkeuksellisen kaunis keli, ihania, kesäisiä, satunnaisia pilviä, tyyni Ounasjoki, metsissä auringon siivilöitynyt valo,. .. Rollon jälkeen ajoi Pehtoori ja minä kuvasin: luontokuvaaja, joka räpsii auton ikkunan läpi. 😉

Ja entäs täällä! Voi kun tietäisitte!

Ruoka ja viini

Viininmaistiaiset

Tänään oli meidän huki järjestää viininmaistiaiset. Oli mukava, oli kesä.

Ja hyvä ruoka.

Palaan huomenna asiaan …

Isovanhemmuus Valokuvaus

Valokuvia ja mumminelämää

Pitkästä aikaa täyden yön (8+) nukkuneena oli juhlaa herätä aurinkoiseen kesäaamuun. Siispä autolla Tuiraan, ja kamera mukana etsimään ”vesiaihetta”. Haastekuvaa etsiessä tulin kokeilleeksi kaikenmoista, löytäneeksi uusia näkymiä. Ja sitten ihan perinteistä suihkujen kuvaamista. Patosillalla pysähdyin ihmettelemään kun niissä näkyi todella selvästi sateenkaaren värejä, ja siinä siltaremontissa olevat miehet ryhtyivät hekin pohtimaan, onko se valoilla tehtyä vai luomua. Pistin kuvia FB:n ”Oulu tutuksi” -ryhmään ja siellä todettiin että luomua on.

Mutta sitten toinen kuva herättikin enemmän ihmetystä. Että miten tehty? Selitin että Oulussa on viime aikoina satanut niin paljon vettä, että Merikosken Silloillakin alkaa suihkut toimia.

Kokeilin suunnilleen ensimmäistä kertaa (digiaikana, rulla-aikaan näitä joskus Pehtoorin kanssa koetettiin ottaa, en oikein muista onnistuivatko ikinä) ns. päällekkäiskuvausta tai kaksoisvalotusta. Siis seisoin Silloilla ja otin kuvan Merikosken sillasta ja valotin saman kuvan päälle toisen kuvan kääntymällä oikealle, jossa suihkut ovat. Vaati tietysti vähän ”mittaamista” ja valotuksen yms. täsmäämistä, mutta näin aloittelijana edes tuollainen onnistuminen innostaa jatkamaan.

Koulun ”Maisema”-etätehtävän palautteen loppukaneetti ”Ei hassumpaa” on sekin minulle jo paljon, joten tänään on oikein valokuvaaja olo. 😉

Ja on oikein mummi-olo. Eilen ja tänään olen saanut Apsun tänne hoitolaiseksi. Ja kyllä me siivottiinkin keittiön laatikoita ja avainkoria ja säädeltiin kaikki nappulat, mitä talosta löytyy. Ja papan kanssa Apsu kuuntelee tietysti musiikkia. Tänään ei Tapani Kansaa eikä Souvareita, vaan Antti Tuiskun ”Sata salamaa” on vieläkin kova hitti.

Myös vanhemman sukupolven huoltohommissa on eilen ja tänään kulunut meillä molemmilla aikaa, mutta toki on ehditty valmistella huomisia kesäviinimaistiaisia, jotka on meillä. Ruoankin lupasin viiniystäville tarjota, joten kurkkukeitto on jo tekeytymässä. Viinit olen hankkinut jo aika päiviä sitten. Pehtoori on pessyt pihan ja puutarhan päivitys reissun jälkeen on tehty. Tulostin on edelleen kytkemättä tietskariin tai siis yhteys toimi, joten prujua on ollut turha työstää, joten tavallista vähemmällä valmistelulla menee tämänkertaiset kinkerit.

Ruoka ja viini

Uutuuksia kaupasta

Tuotesijoittelu blogissa jatkuu…

Eilen kun päivällä syötiin pitkään ja paljon, Juniori toi meille, jotka juuri olimme palanneet Kyröstä, Kyrö Distelleryn uutta lonkeroa. Karpalo ja rosmariini ovat (gini)lonkeron mausteena, ihan kuten suosittelevat giniäkin maustettavan. Minen (enää) paljon lonkeroista perusta, mutta tämä oli aika hyvää. Juuri kesällä, mieluiten tietysti helteellä, ja vielä jonkinlaisen urheilusuorituksen tai mökkisaunan jälkeen. Aavistuksen liian mehumaista minun makuuni, mutta vain aavistuksen.

Uutuustuote (ainakin minulle) on La Fermièren jukurtit. Löysin niitä Sokoksen Herkusta, jossa oli myynnissä sitruunaa, mustikkaa, vaniljaa ja sitten hunaja-luonnonjukurtti, joista viimeinen olikin selkeästi parasta. Olen nyt ostanut noita monta purkkia, huolimatta siitä, että on parempiakin, halvempiakin jukurtteja. Nämä maksoivat (muistaakseni) 1,40 € kappale.

Mutta juju onkin noissa purkeissa. Ne on savisia, ihanan sinisiä. Eilen tein jälkkäriksi isoon vuokaan mustikka-rahkapiirakan ja sitten koe-erän yhteen purkkiin. Ja se kesti uunin. Siis minulla on uudet uuninkestävät jälkkäriastiat, joihin voi tehdä annospiirakat tai vaikka leipäjuusto-kerma-hillajälkkärin.

Ja ensi keväänä istuttelen yrtit itämään noihin. Tai teen niistä kylppäriin Topz- ja meikkisivellin purkit. Entäs klemmareita ja/tai muistitikkuja työpöydällä noihin. Ei ole kallista designia, mutta mukavia pikkupurkkeja ovat.

Niitä näitä

Seinäjoen asuntomessuilta palattua

Seinäjoen asuntomessut? – Eipä ole kokemuksia asuntomessuista vuosikymmeneen, parit vapaa-ajanasuntomessut on aika lähimenneisyydessä koettu, mutta kun kaivelee menneistä muistoja, niin tuntuma oli, että pohojalaaset olivat tehneet komiat, pareet kuin monilla muilla. Homma toimi, eikä käynyt ahtaaksi missään vaiheessa. Jonotella ei juuri tarvinnut. Saimmepa syödyksi erinomaisen lounaankin, kun messualueella oli oikein ala carte -ravintola.

Päällisin puolin näytti, että oli pohjalaistaloja ja paljon leikkimökkejä (alla). Talojen hinnat, koot ja sisustukset vaihtelivat: 700 000 euron Tango-talo oli mieletön ja sitten oli ihan mukavan näköinen talo 300 000 euroa.

Talon koosta riippumatta sisustukset olivat paljolti musta-valkoisia, ja/tai harmaita. Eipä kovin värikkäitä huusholleja ollut tehty.

Kattojen valaisu oli uudenlaista. Paneeleja ja listoja, mitkä tekivät valaistuksesta viihtyisää. Ehkä jotain sellaista mekin mahdollisen eteisen remontin aikana sovellamme. Kadehdittavan hienoja säilytystiloja ja -ratkaisuja. Koko seinän kokoisia ikkunoita oli monessa talossa, mikä oli ainakin minulle uusi juttu.

Jonkinlainen trendi oli myös se, että keittiö, olohone ja ruokailutila olivat yhtä avointa tilaa. Kauniin ja avaran näköistä, kyllä, mutta … ei ainakaan meidän kotiin sopisi. Paitsi, että Festassa on keittiö ja iso ruokapöytä samassa tilassa. 😉 Mutta siellä on sentään sellainen seinäke näköesteenä minun hieman epäjärjestykselliseen sapuskan tekoon.

Asuntomessuilla meillä ei ollut mitään suuria linjoja tarkasteltavana, pikkujuttuja bongasimme. Ja yksi niistä oli Duster-mattoteline. Vähän kuin Oskarin orsi potenssiin kymmenen.

Sepä päätettiin mökille tilatakin. Siivoukseen liittyvät jutut olivat varsinkin Pehtoorilla aika tiuhaan mielessä; minä kun menin ihastelemaan ja ääneen miettimään jotain uudenlaista sisustus- tai valojuttua oli Pehtoorin kommentti: ”Vaikea puhdistaa” tai ”Lika näkyy nopeasti” tai ”Kuka pystyy tuon pesämään?” No joka tapauksessa tuuletustelineen mökille tilasin.

Tässä alla yksi juttu, josta on ollut puhetta pitkään, ei vain ole löytynyt toimittajaa/tekijää. Nyt löytyi, molemmat pidimme tästä. Festan ”henkilökunnan” oven päälle tuosta sovellus. Portiikki on se firma, josta noita voi tilata.

Yksi teema, jota messuilla tarkastelin, oli valokuvien käyttö sisustuksessa.

Niitä ja muita kuvia messuilta olen koonnut kuvakansioon, joka on TÄÄLLÄ. Siellä on myös kuvia Etelä-Pohjanmaalta ja Kokkolasta. Olen tänään muokkaillut ja valinnut ihan teitä varten, joten olkaa hyvät.

~~~~~~~~~~~~~~

PS. Tytär on palannut turvallisesti Suomeen.

Niitä näitä Ruoka ja viini Vanhemmuus

Pohojanmaalla vol. II

Mistähän aloittaisin? – Ehkä siitä, että alan vanhemmiten ja maailmanpoliittisen tilanteen ”näin ollen” yhä enemmän kannattaa kotimaanmatkailua. Miksikö?

Tästä tulee nyt pitkä, … mutta tämä on tärkeä. Monella tapaa.

Eilen olimme koko pitkän iltapäivän asuntomessuilla Seinäjoella. Huomenna on aika tehdä postaus messukokemuksista, ja laitella paljon kuvia. Lähdimme messualueelta joskus neljän jälkeen, joten totesimme, että Tuuri ja sen kyläkauppa eivät ole meitä varten, vaan että käymme katselemassa Seinäjoen keskustaa ja Aalto-keskusta, piipahdamme kaupassa ja lähdemme sitten kohti Isoakyröä, jossa ystävät meitä odottivat. Kuten vakilukijat tietävät VMP on ollut meidän mökillä usein, ja he ovat usein kutsuneet meitä käymään heidän kesäpaikallaan Isossakyrössä: nyt me teimme sen ja ajelimme Kyrönjokivarteen.

Mutta ensin siis vietimme päivän Seinäjoella, jossa messualueelta ajelimme kohti Aalto-keskusta katsomaan ”Lakeuden ristin”. Se on ”aaltomaisuudessaan” vaikuttava. Kirkko ei ehkä ulospäin sykähdytä, mutta sen interiööri on pelkistyksessään kaunis. Ja kellotapuli, kaikkine 65 metreineen! Olihan se hissillä ylös mentävä.

[Kuvat suurenevat klikkaamalla.]

Korkeuksista katselimme, ja vielä kerran totesimme, että Seinäjoki on paljon isompi kuin olimme ajatelleet.

Sitten ajelimme kohti Isoakyröä. Yhtäkkiä tien varressa hoksaamme: komeaakin komeampi kirkko! Niitähän meillä toki on ollut tapana kiertää ja kun kerran oli aikaa… Siispä pysähdyimme.

Ylistaron 1800-luvun puolivälissä rakennettu kirkko, jossa on lehtereitä kahdessa kerroksessa, oli komeaa katseltavaa. Toki olimme jo tähän mennessä oppineet että näillä main tämä komeus ja ”paree ku grannissa” -asenne on kohtuullisen vahva. 😉

Sehän nyt näkyi siinäkin, että jopa virsikirjoooooosa on ”isompitekstinen” ladonta.

Kirkkomaalla halusin tietysti käydä. Hiekkahaudat ja melkoinen pröystäily (hautausmaallakin!!!) olivat silmiinpistäviä.

Kuuden jälkeen olimme Isossakyrössä. Olipa mukava. Näiden ihmisten kanssa ei ole vaikeaa, ei Hangasojalla, Kataloniassa, Isossakyrössä, Kitzbühelissä, Rantapellossa, Kreikassa, Värtössä tai ei missään. Ei ollut vaikeaa edes Pohojanmaalla, vaikka kyllähän sitä karjalais-lounaissuomalaiset saatikka pohjoispohjanmaalaiset itsensä pohojaalaisessa miljöössä itsensä pieneksi tuntevat. 😉 Opimme aika paljon paikallisesta mentaliteetista… 😉

Puutarhan katselimme, asettauduimme, iltapalalle istahdimme, tuliaisviinit nautimme, kuuntelimme Suomen suven rankahkoa sadetta, höpöttelimme liki puolille öin, ja sitten juuri ennen nukkumaan menoa uutisista tuli tieto ”Turkissa vallankumous”. Eikä mennyt montaa minuuttia, kun tajusin, että tytär on vielä Houstonissa, ja hänellä on maanantaina lento (Turkish Airways) Houston – Istanbul – Helsinki.

Lapselle tekstari: ”Entäs jos palaisittekin toista kautta?” Sen jälkeen paljon tekstareita, ja yhden aikaan yöllä luettuani nettiuutisia ja viesteiltyämme nukahdin ”kyllä tämä tästä”.

Heräilen puolen tunnin välein, katselen luuria. Ennen kolmea (Houstonissa klo 23) tyär viesteilee, että ovat ostaneet uudet liput, eivät lennä Istanbuliin. Nukahdan levollisena, mutta levottomaan uneen. … Jossain välissä tajuan, että tyär on yrittänyt soittaa, monta kertaa… Ei ole luottokortilla limitiä ostaa lippuja… en saa yhteyttä, valvon, mietin, huolestun, pelkään maailmaa, terroristeja, ajattelen (minä joka rakastan matkustamista!), että merta edemmäs ei kannata lähteä. Mietin, mihin maailma on menossa, millainen maailma on silloin kun Aapeli on nuori?

Nukahdan taas… Aamuseitsemältä tyttäreltä tulee viesti, että lennot ´Houston – NY – Reykjavik – Helsinki´ on varattu. Olen niin helpottunut … Helpottunut vaikka aamu-uutisten kuvat Istanbulista kertovat, että Euroopassa(kaan) ei ole rauha. Mietin, mihin kannattaa lähteä…

Silti. Nautimme aamiaisen, eikä sada. Olisimme Pehtoorin kanssa olleet valmiita lähtemaan kohti Oulua, mutta ystävät – onneksi – veivät meidät kävelylle. Olihan käytävä katsomassa – liki, – melkein pihalla oleva Napuen taistelutanner. Isonvihan alkuna voidaan pitää Napuen taistlua (19.2.1714), joka käytiin Isossakyrössä juuri ´tässä´. [Ginihän on väistämättä hyvää. Jos ginistä pitää. Minä pidän. Jos on juotava väkeviä, niin sitten giniä, ja jos on juotava giniä, niin sitten Napue-giniä.]

Muistomerkillä kuten liki sen kupeessa olevan ”Kyrö Distellery Companyn” pihalla kävelimme, ylitimme Perttilän sillan, joka on Suomen vanhin (1909) riippusilta, ihailimme Kyrönjokivartta ja mittaamattoman laajaa maisemaa.

Sillan tolpassa on mainio varoitus ”Juostenajo kielletty”.

(kaikki kuvat kannattaa klikata isommaksi.)

Ajelimme vielä Orisbergin kartanon maille. Sen kappelin ja kellotapulin kävimme katsastamassa, – ei muuten ole mikä tahansa ”takahikiän” pikku kappeli: on Engelin piirtämä. Orisbergin kartano on Etelä-Pohjanmaan ainoa herraskartano. Se on perustettu jo 1600-luvun lopulla, jolloin alueelle tuli (hollantilaisten) perustama ruukki. Nyt paikalla on aika laajamittaiselta näyttävää maataloutta harjoittava kartano, linna oikeastaan. Hieno paikka oli se.

Ennen puoltapäivää lähdimme kohti kotia. Isonkyrön kirkossa kävimme. Siellä oli – valitettavasti – gospel-konsertin harjoitukset, mutta kyllä me silti pääsimme sakastiin katsomaan Pyhää Lauria. Komea keskiaikainen kirkkohan se on…. Kuvasaldo sieltä tänään noin 30.

Koskapa ei ollut kiire päätimme mennä vielä syömään hyvän lounaan. Surffailin Pehtoorin ajaessa, ja valituksi tuli Fäboda Cafe Kitchen. Parhaalla tahdollakaan ei voi väittää sijaintia keskeiseksi, mutta kyllä se 10 km kannatti merenrantaan ajaa. Sitä paitsi hampurilaiset olivat gourmetia, eivät todellakaan mitään fast foodia (puolisen tuntia odoteltiin, mutta kannatti.)

Kaksi yötä pois kotoa, varsinkin kun sää suosi, tai siis ei satanut, oli oikein mukava.

Huomenna asuntomessuraportti. ; )

Niitä näitä

Pohojanmaalle

Nyt Isokyrö. Mutta palataanpa vielä eiliseen.

Koska Villa Carleborgiin ei voinut majoittua ennen kuin viideltä, veimme vain auton hostellin pihalle, ja lähdimme kävellen kohti aurinkoisen Kokkolan vanhaa kaupunkia, Neristania.

Kovin oli hiljaista, mutta kuinka ollakkaan, törmättiinpä yhteen opiskelijaani. Tietysti. 😉 Etsimme Zinna-sisustusliikettä, jossa edellisellä Kokkolan retkelläni (toissa kesän kesäkuvarundilla) kävin, ja johon tykästyin. Nyt toivoin löytäväni kaitaliinat Festaan, ehkä ison Pappelina-maton, senkin Festaan, mutta liike oli muuttanut, pienempiin tiloihin, joten valikoimakin oli pienentynyt. Eipä siis mitään ostoksia.

Seuraava kohde oli Cupla-samppanjakioski. 😀 Viehättävä sisäpiha, jossa tarjoillaan laseittain samppanjaa. Philponnat on ollut suosikki ennenkin. Eikä menettänyt suosikkiasemaansa eilenkään.

Sitten kiertlemäään vanhan kaupungin idyllisiä katuja. Tuli mieleen viime elokuun Naantalin kävelykierrokset. Auringossa Kokkolan melkoisen laaja vanha kaupunki on kyllä viehättävä. Teen kuvista kansion kunhan kotiudumme.

Kävimme vielä Olivette-putiikissa. Tuliaisia kesävierailulle. Ja tässä taas muistui mieleeni se vanha herkkuputiikki -haaveeni, josta en vieläkään ole täällä kertonut tarkemmin. Mutta otanpa nyt piakkoin asiakseni siitä kertoa… Mutta Olivette on siis kyllä ehdottomasti käynnin väärti.

Oli aika majoittua, hetki huilata Carleborgissa, ladata päivän kuvasaalis ja valita blogattavaksi, mutta mitä ihmettä!! USB-portit rikki!!! Ei onnistunut, argh. Siispä eilisessa postauksessa vain kännyräpsyjä.

Carleborg?

Vanha nahkatehtailijan villasta tehty hostelli, joka on vähän degeneroitunut, virttinyt, ei turhan kliininen, mutta viehtättävä. Ehkä puolentusinaa huonetta koko hostellissa. Yhteisvessa ja keittiö. Meidän huone ”Pitsi” oli iso ja katto korkealla. Ihana ikkunasyvennys, hyvät sängyt. Mutta voi kuinka siellä oli kuuma! Ei mitään ilmastointia. Ja iltapäivän huoneeseen paistanut aurinko ja +25 C asteen lämpö takasivat että yö oli kuuma. 😉

Huilaushetken jälkeen lähdimme vielä takaisin Neristaniin. Vanhankaupungin ravintola on rotissöörien kilpipaikka, joka viimeksi jäi kokematta, mutta nyt. Mitä viehättävin ravintolarakennus, sisustuksesta tuli vähän mieleen ”meidän” Maikkula. Ruokalista oli lupaava. Päädyimme seuraaviin: kurkkukeittoa, ”Päivän lähiruoka”, joka oli Alavetelin naudanliharibejä, ja jälkkäriksi artesaanijäätelöä (mustikka-valkosuklaa).

Kurkkukeitto on tosi, tosi hyvää, raikasta, täyteläistä. Ja kun sitä tarjoilijalle kehuin, tuli pian kokki kertomaan reseptin! Teen kotona pikimmiten, kerron sitten. Ja kuvia on! MUTTA! Siis lisää tulee myöhemmin.

Ribsit olivat ihania, voimallinen kastike sopi hyvin. Jälkkäri oli kaunis kuin koru, mutta jätski jäi vähän vaatimattomaksi.

Mutta kaikkinensa kun yksi syy Kokkolaan matkaamiselle oli nimenomaan Vanhankaupungin ravintola, ei tullut pettymystä, päinvastoin.

Carleborgin 89 euron yöpymishintaan ei kuulunut aamiainen, joten lähdimme torille aamukahville ja croissanteille. Oli kylmä (+ 16 C). Piipahdimme vielä ystävien luona kesäpaikallaan, joka on melkein Kokkolan keskustassa. Sitten kohti Seinäjokea ja asuntomessuja.

Olimme reilusti ennen puoltapäivää perillä, ja reilu neljä tuntia vaeltelimme. Kuva- ja muuta raporttia tulee myöhemmin.

Etelä-Pohjanmaata on koettu, – – paljon nähty. Kirjeenvaihtajanne jatkaa huomenna…

Niitä näitä

Etelään lomalle

Onhan tästä puhuttu. Aiottu, kierrelty ja kaarreltu.

Nyt se on tehty: olemme Kokkolassa. Lähdimme aamupäivällä, pienessä uhkaavan sateen varjossa.

Matkalla kävimme Limingan Arboretumissa, Pehtoorille ensimmäinen kerta, minulle toinen, se on hieno. Palaan asiaan kuvien kera ensi viikolla. Jatkoimme matkaa kohti Kokkolaa. Matkalla aamupäiväkahvin ja pienen lounaan aika: olimme saaneet vinkin että Kalajoella on Ouluntien varressa kelpo Cafe & Wine Bar.

Ei ollut vielä viinin aika, mutta olihan siellä pienen paikkakunnan ostarin ”kuppilaksi” ihan huippu tiski ja erinomaista oli kahvi.

Matka jatkui kohti Kokkolaa, josta yösijaksi olin varannut Villa Carleborg -hostellista. Onhan tämä ihan excellent … tai noh… palaan asiaan. Joka tapauksessa aina voittaa S-ryhmän etc. ketjujen yösijat.

Olen ottanut tänään noin 200 kuvaa, voi että harmittaa, etten niitä tänne (vain kännykuvia liitellyt) saa liitetyksi. Odotelkaahan huomenna tai viimeistään lauantaina, niin liittelen paljon lisää. Mutta se, mitä yritän sanoa on, että kannattaa lähteä lomalle etelään, Kokkolaan.

Oulu Valokuvaus

Turistina Oulussa

Eilen, kuten tänäänkin, oli mitä mahtavin kesä Oulussa, joten heittäydyin turistiksi. Kiertelin (pyörällä ja kävellen) monta tuntia Toppilansaaressa, Nallikarissa, torilla, hallissa, kävin katsomassa valokuvanäyttelyn (Robert´s Coffeessa on opiskelukaverini näyttely heinäkuun ajan). Pitkä pyörälenkki ja lounasaika riittivät perusteluksi sallia itselle Iced Mocha. Hmmmm….

Tärkein homma oli ottaa kuvia: tämän viikon etätehtävä on viiden kuvan sarja maisemasta. Urbaanimaisema ja panoraama ovat olleet tehtävinä, mutta nyt ”vain” maisema. Ja mihinkäs minä sitä muualle kuin Ilokiville kuvaamaan. Päivällä oli tyven, veden pinta peilityyni ja aurinko paistoi korkealta.

Otin kymmeniä otoksia, – ja päätin, että tulen illalla auringonlaskun aikaan uudelleen: valo on maisemakuvassa(kin) se tärkein juttu. Lähdin iltakymmeneltä takaisin merenrantaan. Ja kuinka olikaan hieno tunnelma. Ihan kuin jossain ulkomailla.

Lapsiperheitä oli rannassa, nuoria pareja kahlaamassa kaukana rannasta, veneet palasivat mereltä, oli lämmin, leppeä tuulenvire. Ihan taianomainen ilta.

Olin vähän ennen puoltayötä kotona ja päätin, että lähden vielä kolmannen kerran sinne, että herään tänään aikaisin ja menen aamulenkille. Heräsinkin, ja olin jo kuuden aikoihin (autolla) Möljällä ja Ilokivillä, mutta aamuaurinko ei näyttäytynyt, eikä ollut rasvatyyni vedenpinta, kuten olin toivonut.

Aamun kuvista onnistunein taitaa olla kännykällä otettu ja appsilla ”rullalle kierretty” kuva, joka on tuossa sivupalkissa ”Instagram”-logon alla. Se on tehty ”Tiny Planet FX Pro” -appsilla, jonka saa ladatuksi puhelimeen. Taisi maksaa pari euroa. Sillä on kiva joskus kuvia muokkailla, nimenomaan jos kuvassa on joku teksti niin saa jänniä Insta- yms. kuvia. Toinen kuvien muokkaukseen hyvä ”lisäosa” on liki ammattimainen Nik Collection. Se tuo lisäarvoa Lightroomiin ja Photo Shoppiin ja mikä parasta, se on nyt ilmainen. Helppo asentaa ja tarjoaa paljon hyviä säätötyökaluja.

En ole vielä maisemasarjaa työstänyt loppuun asti, viiden valinta on vaikeaa, ja ajattelin, että josko tässä loppuviikosta kokeilisinkin tehdä vielä toisen, paremman … meillä kun alkaa olla tutkinnon ensimmäiseen näyttöön enää vähän aikaa, joten olisi hyvä treenata paljon. Ja maisema on kuulemma juuri se, josta pompataan eniten ja useimmin. Nipullinen kuvia on kansiossa, KLIKS.

Turistipäivään kuului myös kaupunkikierrokselle osallistuminen. Oulun seudun oppaat järjestävät taas kesäkierroksia; aiemmin olen osallistunut vain hautausmaakierroksille, mutta eilen illalla menin parin tunnin tourille jossa käveltiin pitkin ja poikin Kakaravaaraa, ja opas kertoi alueen rakennuksista ja elämästä 1800-luvun jälkipuoliskolla ja 1900-luvun alussa. Paljon oli tuttua asiaa, mutta paljon uuttakin. Varmasti tulen teille täällä anekdootteja jakamaan….

Tänään hoidellut rästihommia koulun, kodin, tiedottajan to-do-listalta. Leikkinyt Aapelin kanssa, ja nukkunut ulkona päikkärit! Ah, onnea.

Niitä näitä Ruoka ja viini

Haaparannan tuliaisia

Lapsuudesta asti olen tottunut siihen, että ruokapöydässä on satunnaisesti jotain Haaparannasta roudattua. Lapsuudessani isä toi tilausajomatkoilta voita, Kellogseja, ”keltasta mehua”, TOY-purkkaa ja saippuakuplapulloja, joita ei vielä 1960-luvulla Suomessa oltu nähtykään ja kerran sain Penol-tussit. Se taisi olla kun oltiin perheen kanssa käymässä…

Ajokortin saatua käytiin joskus – tosi harvoin tosin – ajelemassa Haapiskella, ja sitten kun 1983 sain onnikkakortin, ajelin koko kesän ja pitkälle syksyyn melkein kerran viikossa eläkeläisreissuja, ”rasvareissuja” (2½ kg margariinia + 2½ kg voita, näkkärilevy, 10 kg sokeria, kannu mehua ja ja purkki mansikkahilloa oli vakio-ostokset) Ruotsin puolelle.

Keminmaan historia -projekti oli seuraava vaihe, jolloin Haaparannalle tuli helposti ajeltua. Kerran kuussa kävin Kemissä ja Keminmaassa arkistossa ja toin kotiin rasvat ja mehut, ”pororieskaa” ja lapsille lauantaikarkit. Myös väitöskirjaprojekti vei usein niin lähelle länsirajaa, että ihan säästösyistä (mm. kannatti käydä siellä tankkaamassa) ajelin Tornionjoen länsipuolelle. Tässä vaiheessa alkoi myös Systembolagetin tarjonta kiinnostaa. Ja joskus ajeltiin mökille tai mökiltä Haaparannan kautta.

Ja nyt on sitten pian vuoden kestäneiden valokuvausopintojen myötä tullut vähintään kerran kuussa käytyä Haaparannan kaupoissa.

Mitäkö sieltä ostan? – Minun ostokseni ovat yleensä Ica Maxista tai Coopista ja sitten Systemistä.

Kannattaa klikata kuvat isommiksi.
Sattuipa viime perjantaina kaunis Volkkari,
ja vielä passelin värinen, olemaan ICAn edessä parkissa.

Paitsi että ostan opiskelijaboksiin aamiaiset ja iltapalaksi jotain, niin sitten kotiin tuomisia myös. Enimmäkseen ostan jotain sellaista, mitä Suomesta ei saa; en siis osta niinkään halvemman hinnan takia, paitsi viinejä. Pororieskaa ostan aina tuollaisen ison pussillisen, muutaman otan meille, ja loput nuorelle parille. Ruotsalainen omenahillo on ainoa oikea italialaiseen suklaakakkuun, ja pannarin kanssa. Jollei ole lakkahilloa. Vihreitä lasagnelevyjä ja erilaisia erikoisnäkkäreitä ei Oulusta juuri löydy, siksi niitäkin joskus tuon.

Ehdoton ostos ovat juustot. Västerbottenia ostan usein, ja sitten (norjalaista) kutunjuustoa ja ehdottomia ovat Kavlin sulatejuustotuubit. Näistä on moni alkuruoka saanut ovat viimeistellyt ulkonäkönsä, tuulihattu täytteensä, ruissipsit nokareen koristukseksi. Moneen on niistä…

Viime viikonloppuna kävin myös Candy Worldissa (liekö se on Pohjoismaiden suurin karkkikauppa? – Taitaa olla) hankkimassa kesän juhliin vaahtokarkkeja. Ja sitten Reese´s! Oli tullut tuollaisia pussissa olevia pieniä… Ajattelin, että sopivat jälkkärilautaselle yhdeksi ”komponentiksi” ja ovathan ne hyviä sellaisenaan päivällisen jälkeen jääneen punaviinitilkan kanssa.

Haaparannasta-2

Candy World on siinä Ikean ”takana”. Samassa kompleksissa on myös Iittala Outlet, Hemtex, Intersportin Outlet… ja ties mitä. Niissä en ole tullut koskaan käyneeksi. Sen sijaan Partioaitan ja Fjällrävenin Outlet ja Coopin yhteydessä oleva Haglöfs Outlet on tullut tsekattua, mutta eipä ole hakemaani niistä kohdalle sattunut.

Kuvassa yllä näkyy yksi monista nuuskakaupoista, joita Haaparannalla on kai puolenkymmentä. Ja ne on isoja.

Trafiikkia niiden liepeillä on: ison kassin kanssa – enimmäkseen nuoret miehet – noista näyttävät ulostulevan.

Ja System? – Sieltä tuon samppanjaa ja amaroneja. Viinikerholle, viemisiksi, juhliin. Alkossa Tommasin Amarone maksaa neljäkymppiä, Systemissä sen saa kympin halvemmalla. Sama koskee samppanjoita.

Ja sitten tuon tietysti viinejä meidän viikonlopun ruokapöytään: eniten on Zinfandel-rypäleestä tehtyjä viinejä tullut nautittua. Niitä kun Haaparannan aika pienessä liikkeessä on suhteellisesti kaikkein eniten. Ne on hyviä ja monet maksavat alle 100 kruunua pullo.

Tietysti IKEA, ja Haaparannasta muutaman kymmenen kilometriä pohjoiseen, Korpikylässä oleva Butiken på Landet ovat olleet Haaparannan reissujen perusteluissa mukana.

Haaparannalla en tiedä oikein hyviä ruokapaikkoja yhtäkään, konditoria keskustassa on oivallinen, mutta Ruotsin puolen Kukkolankoskelle kannattaa kesällä ajella, ja Torniossa on hyvä kiinalainen (Golden Flower) ja hotelli Olofin alakerrassa Ofelia. Torniossa on Aineen taidemuseo ja Rantakatu mukavia paikkoja kävellä, ja Alatornion kirkko tutustumisen arvoinen.

Siispä miten olisi pieni shoppailu- ja turistimatka Perämeren pohjukkaan?