Aamiaispöydässä aika varhain (klo 7 tai jotain) mietittiin – kuten tapana on – mikä olisi päivän ohjelma. Mitä tehtäisiin, minne lähdettäisiin?
Oli vielä aika aurinkoista, mutta säätiedotus pelotteli sateella ja ukkosella, sään viilemisellä, joten eipä ihme, että Pehtoori sanoi – ihan puun takaa! – että ”Lähdetään Ouluun.” – Ihan yhtä nopeasti torppasin moisen ajatuksen. En todellakaan ollut vielä valmis lähtemään kotiin. En ole vieläkään. Semminkin kun mitään säätilan radikaalia romahdusta ei ole tapahtunut.
Hyvä on: aamupäivällä satoi. Mutta sepä edesauttoi, että saimme siivottua aika hyvin. Ja minä keräilin täältä mökin vähistä tavaroista ja vaatteista kirpparille vietäväksi kaikenmoista. Apsun matkakassan kartuttaminen on tärkeä juttu.
Paljon ennen puoltapäivää otin kameralaukkuni ja suuntasin – taas – kohti Tankavaaraa. Ajattelin, että kokeilen, josko Kultakylästä saisin onnistumaan ”Miljöö” -etätehtävän. Sää kuvaamiselle mitä parhain: sateetonta, liki selkeää. Siis ei jyrkkiä varjoja, muttei sadettakaan häiritsemässä. Sain luvan kuvailla vapaasti: taas kerran hoksasin, että kun kysyy mitä ja mihin kuvaa, on avoin, niin ei haittaa vaikka kuinka kauan ja paljon kuvailee. Vähän siellä häiritsivät punaiset henkilöautot (kiitos siirtämisestä), vihreät roskikset, kulissimaisuus, turistit lenkkareissaan, … mutta kaikkinensa oli mukava kuvaussessio.
Kultakylässä oli paljon työmiehiä yms., sillä ensi viikonloppuna on kullanhuuhdonnan SM-kisat. Jäinpä sitten juttelemaan monenkin kanssa. Parituntinen humahti äkisti. Ja lämpötila nousi taas hellerajoille. Paluumatkalla mökille lämpötila laski, ja hoksasin, että Kaunispää alkoi peittyä sumuun: josko ajelisin vielä kerran sinne? Josko maisema-sarjani täydentyisi siellä. No tuli ainakin erilaisia maisemakuvia!
Mökille palattuani oli notskilounaan vuoro, ja lämpötilan vaihtelu (+ 24 C Tankavaara, + 14,5 C Kaunispään Huippu – matkaero noin 40 km)) tasaantui mökkipihan kesäiseen lämpöön (+ 21 C), jossa oli hyvä olla.
Rantasaunottiin, syötiin iltasella terassilla, hiljalleen lähystyvää ukkosta kuunneltiin, pakattiinkin jo. Huomenna maalikyliin …
Kuvissasi Tankavaaran kultakylä näyttää paljon freesimmältä kuin luonnossa, ehkä tuo henkeen mainiosti sopiva sepia-sävytys auttaa asiaa enemmänkin. Siellä oli jo viikko sitten aidon kullankaivajan näköisiä miehiä istuskelemassa terassilla ja juttu tuntui luistavan. Mahtaa olla melkoinen meininki päällä sitten kun kisat on käynnissä.
Täällä etelässä on helle pahimmoillaan mutta tänäänkin lisääntyi pakastemustikkavarantomme yhdeksällä litralla. Meillä on sellainen työnjako että minä etsin keruupaikat ja vaimo kerää. Järjestely on toiminut mainiosti jo (kymmeniä) vuosia, kumpikin tykkää roolistaan.
Teilläkin on sitten rapiat 400 km ajomatkaa edessä, mutta voin lohduttaa että ne ovat ehkä parhaat 400 km mitä Suomessa voi ajaa. Meillä ainakin loma alkaa aina Oulun kohdalla, siitä eteenpäin ajo on nautintoa. On siinäkin vielä asteita, Kemin jälkeen kun käännytään Rovaniemelle tuntuu vielä paremmalle, sitten Sodankylän jälkeen ollaan meidän Lapissa.
Seepia on tosiaan keino… 😉
Ahkera on vaimosi poimimaan, meidän mustikkasaalis on kulkeutunut suoraan vatsaan patikkapolkujen ja mökkipïhan mättäiltä.
Meillä on pihasta pihaan matkaa 480 km. Ja todella Sodankylä – Saariselkä väli on mieluisin, varsinkin tänne ylös tullessa. Oulu – Kemi, tai Kemi – Oulu ihan miten vaan, on se pahin pätkä. Minulle ihan liian tuttu.
Lappi alkaa Napapiiriltä: se on samalla stressiraja. Sen eteläpuolella se on, pohjoispuolella ei. 😉