Eilen leppeä tuuli, tänään lähes tyven. Lämmin ja levollinen viikonvaihde. Aurinkoa, ihana kun on piha. Hienoa kun voi rullistella. Melkein kuin ylimääräinen kesäviikonloppu. Kuin lahjaksi saatu.
Perjantaina hieman säikäytti kun esikoinen oli töistä tullessani korkeassa kuumeessa: nytkö meillä jo sikaflunssa? Ilta ihmeteltiin, yöllä lääkittiin ja yesh! aamulla kurkku täynnä valkoisia peitteitä. Siis se tavallinen angina. Eihän sekään mikään mukava, mutta helpotti kuitenkin. Päivystyksessä käytiin, ja nyt kun tämä on jo neljäs angina vuoden kuluessa niin saatiin lähete nielurisojen poistoon.
Ja miksikö tytär niin helpottunut, että ”vain angina”. Ensinnäkin maanantaina on kesätentti, kohtuullisen iso tentti, monen kirjan tentti, jota varten neiti on ehtinyt jo eräänkin vapaapäivän ja -illan päntätä. Toiseksi (minusta ainakin kuulosti että) vielä isompi huolenaihe oli pelko tiistain fuksiristeilyn peruuntumisesta. Toisen vuoden opiskelijana kun tämä studenttimme on hakeutunut pienryhmäohjaajaksi ja toivoo sitä kautta mm. pääsevänsä nyt kokemaan ne oman fuksivuoden lähes elämättä jääneet bileet. Oma abiristeily, fuksiristeily ja fuksisuunnistus kun kaikki menivät – anginassa! No nyt antibiootti jo puree, ja kuume on laskenut. Pikkuisen ylitunnollinen esikoisemme on sitten tämänkin päivän lukenut. Mitä veljensä ei sitten suinkaan ole tehnyt!
Veljensä – tai ehkä sittenkin enemmän veljensä tyttöystävä – teki tänään sapuskan! Hieno homma. Nuoripari kokkasi eikä minulla ollut keittiöön asiaa. Sain istahtaa valmiiseen ruokapöytään. Semmoinenhan on pieni lahja. Mukava juttu. Ehdin sitten kameran kanssa pitkästä aikaa makrokuvaillakin… (kuva suurenee klikkaamalla). Sitä(kin) pitäisi harrastaa ja harjoitella enemmän.
