Minähän ostan keittokirjan tai ruokalehden suunnilleen kerran kuussa, ja lisäksi siippa ostaa niitä erityisesti joulu- ja nimpparilahjoiksi. Työkaverit ja ystävät kantavat minulle ylijäämäkeittokirjansa muuttoaallossa, remontin alla tai muuten vain halutessaan päästä eroon opuksistaan. En ole vastustanut, hyvänen aika!, miksi olisin? Kirjoja alkaakin olla reilusti enemmän kuin yksi Lundian hyllyväli.
Tänään Hesarin Ruokatorstaissa esiteltiin syksyn uusia ruokaopuksia, ja muutama herätti kiinnostuksen: Viivin ja Wagnerin keittoski ja Anna Lehtosen Aamiaiskirja kiehtovat jo ajatuksina. Gastronomian sanakirjasta voisi olla minulle jopa tutkimuksessa hyötyä. Jahkapa ehdin kirjakauppaan …
Yksi parhaista viime aikoina hankkimistani alan tuotoksista on ollut markettien lehtihyllyistä löytyvä Anna-Leena Härkösen Taikinaterapiaa. Liki satasivuisessa lehdessä on puolensataa reseptiä ja kymmenen ruoka- ja juoma-aiheista pakinaa. Rikollisen hyvin kirjoitettuja riemullisia juttuja, ja kuinka samaa mieltä monesta asiasta olenkaan!
Muutama suora lainaus Härkösen tekstiä. Aamiaisista ja niiden ihanuudesta:
Italiassa aamiaisen syöminen suorastaan puhdistaa ihmisen sielun. Limone, Gardajärvi [voisin vaihtaa tähän Arezzo, Toscana tai soveltaen Hangasoja, Lappi]. Heräät aamulla kirkonkellojen soittoon. Järvenselkä aamuauringossa; sulaa tinaa. Menet aamiaiselle; ulkona terassilla on vielä vähän kirpeää mutta ei kylmää. Tarjoilija kantaa eteesi valtavan kupillisen cappuccinoa ja korillisen vaniljavoisarvia. Olet liikuttunut. Oivallat yhtäkkiä täysin kirkkaasti että syntymälläsi oli jokin tarkoitus, että kannattaa mahdollisesti pysyä edelleen hengissä.
Juhlien järjestäjälle Härköseltä tällainen kommentti:
Älä myöskään tarjoa infantiilia ruokaa jo elämää nähneille ystävillesi siksi ettei mikään muu kelpaa lapsillesi. Lapset syökööt omaa ruokaansa tai olkoot syömättä ollenkaan. He eivät kuole nälkään vaikka söisivätkin yhden päivän pelkkää leipää, vaikka monet kuvittelevatkin niin.
Eikä lehdykkä maksa vitostakaan. Aina se jonkun kalliin kiiltäväkantisen eliittilehden hakkaa!
Myös Härkösen reseptiikka sopii keittiööni ja ruokapöytäämme oivallisesti. Esimerkiksi kreikkalainen pannukakku (johon tulee fetaa, pinaattia ja oliiveja) jää varmasti talven arkiruokareportoaariimme. Äsken vispasin kookosjäädykkeen pakastimeen. Pikkuisen piti päästä mestaroimaan ja korvasin osan kermasta kookoskermalla. Ja Kalaasien aasialaissävyjä vastustava pehtoori totesi kulhoa kaapiessaan, että ”hyvä on: jälkiruoan osalta jutussa voi olla ideaa”. Ei kuulemma olisi kookosmassaa tarvetta edes jäädyttää; on sellaisenaan herkkua.