Donna Leonin uusimmassa dekkarissa ”Ystävä sä lapsien” komisario Brunetti astui aamulla ulos ovesta ja hän ”tunsi päivän lämpenevän – – – ilma oli puhtaaksi pesty ja ennakoi yhtä niistä läpikuultavista päivistä, jollaisia varhaissyksy tarjoaa kaupunkilaisille kuin korvaukseksi ryöväämästään kesästä.” Tänään on ollut juuri tuollainen päivä. Minusta ainakin. Sikäli kuin ennen ja jälkeen työpäivän olen havainnut.
Tänään valokuvatorstain aiheena oli Sateenkaari. Eikä minulla ole siihen mitään kelvollista otosta. Värkkäsinpä sen sijaan – hyvät blogivieraat – kukkaistervehdyksen teille… (musiikkikin on valittu korttiin, joten äänet päälle koneeseen… Klikkaa play ja odota hetki. )
 |
 |
| Make a Smilebox photobook |
Ehtoota, parahin Kaihoilija!
”La Vie En Rose”; Pehtoorin toivemusaa? Otsikon nähtyäni odotin ”Kulkurin kaihoa”:
”Oon kulkuri vain
Kuljen raitilla ain
Elon tietä mä vain
Pidän karkelonain.”
Miten on, onko Suomi Filmin rakastamien kulkureiden mikrohistoriaa tutkittu?
Dekkarit. ”Suomalaisessa kulttuurissa kesä-etuliitteellä on seurauksia: talviset säännöt ja arvostukset eivät päde. On kirjoja ja kesäkirjoja, ruokaa ja kesäruokaa, teatteria ja kesäteatteria.”…”Kun ollaan lomalla, on lupa lukea dekkareita ja syödä vaikka pelkkää sikanautaa ja mansikoita.” (Suvi Ahola, HS 23.7.2009) Jutta Urpilainen(kin) tuntuu yhdistävän kesän ja rikoskirjallisuuden. ”SDP:n puheenjohtaja aikoo kesällä ahmia asiakirjallisuuden sijasta dekkareita.” (Gloria, heinäkuu 2009)
Hyvä dekkarofiili, loppuuko rikoskirjallisuuteen perehtyminen kesän päättymisen myötä? Kysyn tätä nimimerkillä ”Asiaa tietämätön”. Nuorna miesnä päättelin, että koska (tyypillinen) dekkarofiili on ”snobijentta”/”veluurinisse”, eivät dekkarit ole minun (maalaispojan) juttuni. 1950 -luvulla olen varmuudella, however, lukenut seuraavat salapoliisikirjat: (1) Aukko pensasaidassa, (2) Tapahtui Pohjanmaan pikajunassa. Sittemmin olen kiertänyt dekkarit kaukaa.
Onko minun päivitettävä käsityksiäni? Tiedän, että esim. KP Oulun metropoliitta Panteleimon on kiihkeä dekkarien ystävä.
Mutta se kukkaiskortti; kaunista, kaunista! Niittykukkiesi koostumuksessa olin havaitsevinani vierasmaalaisia piirteitä. Kaunis punainen unikkosi kasvaa tietääkseni ”villinä” jo Virossa, Tanskassa ainakin. Paljon ja monenlaista (kotimaistakin?) näyttää niitylltäsi löytyvän. Perhosia? Amiraali? Ohdakeperhonen?
Koivu hyvä, elokuvia on tutkittu ja kulkureita niissä, mutta ”oikeiden” kulkureiden elämän tutkiminen? Sitä on vähän vaikea tutkia: kulkurit kun jättävät aika lailla vähän lähdemateriaalia.
Dekkareista: en ole varsinaisesti mikään dekkarofiili. Minullakin dekkarit kuuluvat enimmäkseen kesään: siitä yksinkertaisesta syystä että dekkarreiden aloittaminen merkitsee yleensä intensiivistä lukemista, joten lomattomana aikana se ei oikein onnistu. Tai sitten ei onnistu työnteko. Donna Leonit eivät kuulu ”veluurinisse”-kategoriaan. Niiden parasta antia on se, että niiden miljöö on Venetsia, siis Italia, niissä tehdään hyvää italialaista ruokaa, ne ovat sopivan (?) yhteiskuntakriittisiä ja ne ovat naisen kirjoittamia. Siis suosittelen: päivitä käsityksiäsi ja heittäydy dekkareiden maailmaan. Erityisesti lomillla. 🙂
Niittyni? Tämän vuotisen niittyni lajitelma on suoraan saksalaisen siemenpussin satoa. Valmis sekoitus. Olen monena vuonna yrittänyt siperianunikkoja, ja erilaisia muita unikkolajeja – turhaan. Nyt onnnistui, johtuiko kesästä vai mistä mutta nyt onnistui. Minusta pikkuniittyni on oikein mukava. Perhosia en ole havainnut. Mutta niitä mehiläisiä!! niitä riittää!