Vanhemmuus

Viininmaistiaiset, – sellaista ohjelmaa nuoret pyysivät tälle päivälle. On ollut jo pitkään puhetta, että haluaisivat oppia tuntemaan viinejä, erottamaan rypäleitä toisistaan. Juniorihan nyt tietää samppanjoista paljon enemmän kuin me, ja viinejä ovat molemmat jo varmasti puolenkymmentä vuotta ruoan kanssa nauttineet, ja juhlissa kavereiden kanssakin nauttivat mielummin viiniä kuin väkeviä. Olut tai siiderikin on ymmärtääkseni väistymässä viinin tieltä.

Ja minähän sitten järjestin maistiaiset. Kolme valkoviiniä ja kolme punaista. Ja ne kaikki tehty yhdestä rypäleestä. Sellaisia ”lajityypillisiä” viinejä koetin valita, vähän kuin kouluesimerkkejä. Chardonnay, riesling ja sauvignon blanc valkoisista. Nehän ne tavallisimmat, ja periaatteessa aika helposti erotettavissa. Punaisissa tempranillo, cabernet sauvignon ja shiraz (syrah).

Täällä on viinit. Ja niinpä vain molemmat tunnistivat valkoisten rypäleet, punaisia eivät niinkään. Ja punaisten maistelua häiritsi se, että cabernet sauvignon oli korkkivikainen. Mutta tulipahan sellainenkin opittua, ja tunnistettua. Molemmat + miniä sanoivat jo tuoksusta, että ”tämä haisee kellarille”, ”ihan kuin hometalolle haisis”.

Pisteytimmekin viinit, ja valkoviinieistä alsacelainen riesling voitti. Punaisista parhaaksi arvioitiin vuoden 2007 tempranillo, joka oli minun viininmaistelu-urallani käänteentekevä viini; sen maistettuani uskoin, että punaviineissä on mahdollisuus! Nytkin – yli 20 vuoden jälkeen – pidin siitä. Syrah/shiraz on meillä jo pitkään ollut sellainen luottoviini.

Maisteltuamme pienet tilkkaset kaikkia oli aika ryhtyä nauttimaan illallista, ja kyllä oli hyvää. Paljon hyviä makuja, uusia juttuja, vanhoja tuttuja makuja. Carnitas Meksikosta ja hillamisu tyttären tekemänä kotikeittiön ideoimana (laitan lisää kuvia ja uudistetun ohjeen tässä joku päivä). Kotona paras. Sellainen olo tuli.

Mitenkö Aapeli tällaisessa maistelun ja syömisen meiningissä pärjäsi? – Erinomaisesti! Äitinsä syli oli tietysti tärkein, mutta kyllä kävi meidän kaikkien kanssa istuskelemassa sylissä, katsomassa iPadiltä ”Kaupungin sankareita”, istumassa mummille mallina, juttelemassa itsekseen lattialla, – no problem.

PS. jo viime vuoden puolella tyär pyysi listaa ”luottoviineistä”, joita voisi tarjota, viedä lahjaksi, suositella kavereille, tilata ravintolassa, ja minähän hänelle sellaisen laadin. On kuulemma sekä työ- että kaveriporukka olleet tyytyväisiä tyttären viemisiin, valintoihin, tarjoamisiin. Ja se lista on täällä.

Mistähän aloittaisin? – Ehkä siitä, että alan vanhemmiten ja maailmanpoliittisen tilanteen ”näin ollen” yhä enemmän kannattaa kotimaanmatkailua. Miksikö?

Tästä tulee nyt pitkä, … mutta tämä on tärkeä. Monella tapaa.

Eilen olimme koko pitkän iltapäivän asuntomessuilla  Seinäjoella. Huomenna on aika tehdä postaus messukokemuksista, ja laitella paljon kuvia. Lähdimme messualueelta joskus neljän jälkeen, joten totesimme, että Tuuri ja sen kyläkauppa eivät ole meitä varten, vaan että käymme katselemassa Seinäjoen keskustaa ja Aalto-keskusta, piipahdamme kaupassa ja lähdemme sitten kohti Isoakyröä, jossa ystävät meitä odottivat. Kuten vakilukijat tietävät VMP on ollut meidän mökillä usein, ja he ovat usein kutsuneet meitä käymään heidän kesäpaikallaan Isossakyrössä: nyt me teimme sen ja ajelimme Kyrönjokivarteen.

Mutta ensin siis vietimme päivän Seinäjoella, jossa messualueelta ajelimme kohti Aalto-keskusta katsomaan ”Lakeuden ristin”. Se on ”aaltomaisuudessaan” vaikuttava. Kirkko ei ehkä ulospäin sykähdytä, mutta sen interiööri on pelkistyksessään kaunis. Ja kellotapuli, kaikkine 65 metreineen!  Olihan se hissillä ylös mentävä.

[Kuvat suurenevat klikkaamalla.]

Korkeuksista katselimme, ja vielä kerran totesimme, että Seinäjoki on paljon isompi kuin olimme ajatelleet.

Sitten ajelimme kohti Isoakyröä. Yhtäkkiä tien varressa hoksaamme: komeaakin komeampi kirkko! Niitähän meillä toki on ollut tapana kiertää ja kun kerran oli aikaa… Siispä pysähdyimme.

Ylistaron 1800-luvun puolivälissä rakennettu kirkko, jossa on lehtereitä kahdessa kerroksessa, oli komeaa katseltavaa. Toki olimme jo tähän mennessä oppineet että näillä main tämä komeus ja ”paree ku grannissa” -asenne on kohtuullisen vahva. 😉

Sehän nyt näkyi siinäkin, että jopa virsikirjoooooosa on ”isompitekstinen” ladonta.

Kirkkomaalla halusin tietysti käydä. Hiekkahaudat ja melkoinen pröystäily (hautausmaallakin!!!) olivat silmiinpistäviä.

Kuuden jälkeen olimme Isossakyrössä. Olipa mukava. Näiden ihmisten kanssa ei ole vaikeaa, ei Hangasojalla, Kataloniassa, Isossakyrössä, Kitzbühelissä, Rantapellossa, Kreikassa, Värtössä tai ei missään. Ei ollut vaikeaa edes Pohojanmaalla, vaikka kyllähän sitä karjalais-lounaissuomalaiset saatikka pohjoispohjanmaalaiset itsensä pohojaalaisessa miljöössä itsensä pieneksi tuntevat. 😉 Opimme aika paljon paikallisesta mentaliteetista… 😉

Puutarhan katselimme, asettauduimme, iltapalalle istahdimme, tuliaisviinit nautimme, kuuntelimme Suomen suven rankahkoa sadetta, höpöttelimme liki puolille öin, ja sitten juuri ennen nukkumaan menoa uutisista tuli tieto ”Turkissa vallankumous”. Eikä mennyt montaa minuuttia, kun tajusin, että tytär on vielä Houstonissa, ja hänellä on maanantaina lento (Turkish Airways) Houston – Istanbul – Helsinki.

Lapselle tekstari: ”Entäs jos palaisittekin toista kautta?” Sen jälkeen paljon tekstareita, ja yhden aikaan yöllä luettuani nettiuutisia ja viesteiltyämme nukahdin ”kyllä tämä tästä”.

Heräilen puolen tunnin välein, katselen luuria. Ennen kolmea (Houstonissa klo 23) tyär viesteilee, että ovat ostaneet uudet liput, eivät lennä Istanbuliin. Nukahdan levollisena, mutta levottomaan uneen. … Jossain välissä tajuan, että tyär on yrittänyt soittaa, monta kertaa… Ei ole luottokortilla limitiä ostaa lippuja… en saa yhteyttä, valvon, mietin, huolestun, pelkään maailmaa, terroristeja, ajattelen (minä joka rakastan matkustamista!), että merta edemmäs ei kannata lähteä. Mietin, mihin maailma on menossa, millainen maailma on silloin kun Aapeli on nuori?

Nukahdan taas… Aamuseitsemältä tyttäreltä tulee viesti, että lennot ´Houston – NY – Reykjavik – Helsinki´ on varattu. Olen niin helpottunut … Helpottunut vaikka aamu-uutisten kuvat Istanbulista kertovat, että Euroopassa(kaan) ei ole rauha. Mietin, mihin kannattaa lähteä…

Silti. Nautimme aamiaisen, eikä sada. Olisimme Pehtoorin kanssa olleet valmiita lähtemaan kohti Oulua, mutta ystävät – onneksi – veivät meidät kävelylle. Olihan käytävä katsomassa – liki, – melkein pihalla oleva Napuen taistelutanner. Isonvihan alkuna voidaan pitää Napuen taistlua (19.2.1714), joka käytiin Isossakyrössä juuri ´tässä´. [Ginihän on väistämättä hyvää. Jos ginistä pitää. Minä pidän. Jos on juotava väkeviä, niin sitten giniä, ja jos on juotava giniä, niin sitten Napue-giniä.]

Muistomerkillä kuten liki sen kupeessa olevan ”Kyrö Distellery Companyn” pihalla kävelimme, ylitimme Perttilän sillan, joka on Suomen vanhin (1909) riippusilta, ihailimme Kyrönjokivartta ja mittaamattoman laajaa maisemaa.

Sillan tolpassa on mainio varoitus ”Juostenajo kielletty”.

(kaikki kuvat kannattaa klikata isommaksi.)

Ajelimme vielä Orisbergin kartanon maille. Sen kappelin ja kellotapulin kävimme katsastamassa, – ei muuten ole mikä tahansa ”takahikiän” pikku kappeli: on Engelin piirtämä. Orisbergin kartano on Etelä-Pohjanmaan ainoa herraskartano. Se on perustettu jo 1600-luvun lopulla, jolloin alueelle tuli (hollantilaisten) perustama ruukki. Nyt paikalla on aika laajamittaiselta näyttävää maataloutta harjoittava kartano, linna oikeastaan. Hieno paikka oli se.

Ennen puoltapäivää lähdimme kohti kotia. Isonkyrön kirkossa kävimme. Siellä oli – valitettavasti – gospel-konsertin harjoitukset, mutta kyllä me silti pääsimme sakastiin katsomaan Pyhää Lauria. Komea keskiaikainen kirkkohan se on…. Kuvasaldo sieltä tänään noin 30.

Koskapa ei ollut kiire päätimme mennä vielä syömään hyvän lounaan. Surffailin Pehtoorin ajaessa, ja valituksi tuli Fäboda Cafe Kitchen. Parhaalla tahdollakaan ei voi väittää sijaintia keskeiseksi, mutta kyllä se 10 km kannatti merenrantaan ajaa. Sitä paitsi hampurilaiset olivat gourmetia, eivät todellakaan mitään fast foodia (puolisen tuntia odoteltiin, mutta kannatti.)

Kaksi yötä pois kotoa, varsinkin kun sää suosi, tai siis ei satanut, oli oikein mukava.

Huomenna asuntomessuraportti. ; )