Vanhemmuus

Home Vanhemmuus (Page 12)
Showing: 111 - 120 of 279 RESULTS
Isovanhemmuus Vanhemmuus

Mummi antaa karkkia!

”Mummu ostaa karkkia, äiti ei osta karkkkia, mummu ostaa karkkia, äiti ei osta karkkia… ”

Muistan meidän mutikaiset Citymarketissa joskus 90-luvun alkupuolella, jolloin kävin heidän kanssaan kaupassa kaksosten rattailla; sellaiset hankin Juniorin ollessa suunnilleen vuoden ikäinen, siskonsa silloin 2½ vee. Oli kätevää kun molemmat olivat ”kiinni” rattaissa, edes jotenkin kontrolloitavissa. Ja rattaiden alla oli kori, johon saattoi kauppaostokset keräillä. Siihen maailmanaikaan kun ei ollut mitään pienoisajoneuvoja kaupoissa; siis ei ollut sellaisia kahden istuttavia leikkiautoja, joiden päällä on ostoskori kuten nykyisin on vähänkään isommissa kaupoissa (Ne ovat muuten ”ajo-ominaisuuksiltaan” ihan hurjan huonoja 😉 )

Ehei, meidän muksujen taaperoiässä kävimme lähikaupassa Simssissä tai Säästöhinnat-kaupassa tuossa Koskelantiellä joko auto-kävellen tai juuri noiden kaksosten rattaiden kanssa … Ja joskus harvoin huurruuteltiin Raksilaan asti, ja juuri sieltä muistan tuon rallatuksen … ”mummu ostaa karkkia, äiti ei osta karkkia  …” Molemmat pomppii rattaissa ja rallattaa…

Niinhän se on: mummeilla on etuoikeus tehdä jotain, mitä äidit ei tee.

Pikkuperhe oli jo tänään viikonloppusafkalla (johon innostuin taas laittamaan ihan liian monta ruokalajia! Huoh!) Mangorahka-lakritsi-pensasmustikat jälkkäri ei ollut ollenkaan huonoa.

ja olin ostanut Apsulle peltirasiallisen Minions-karkkeja. Toki ensin kysyin, saako rasian pojalle antaa, ja kun lupa tuli, oli pikkuinen juuri niin täpinöissään kuin kaksivuotias voi vaan olla saatuaan yllärikarkit.

Mökkiviikolla keskusteltiin näistä ”mitä isovanhemmat saa lapsenlapselleen antaa, mihin viedä, miten lelliä” -jutuista. Ja paljon somessa keskustelua aiheuttanut ”vain yksi nakki viikossa” -juttu ei onneksi noussut meillä kynnyskysymykseksi. Eikä muutenkaan ollut vaikeuksia olla samaa mieltä rajoista joita isovanhemmille ja lapsille laitetaan. 😉

Niin kuin ei kyllä ollut meilläkään aikoinaan Jäälin mummulan tai minun vanhempieni kanssa; ihan rauhassa saivat mutikaisia lelliä ja herkkuja tarjoilla, – siitäkin huolimatta, että sain kaupassa kuulla rallatusta ”Mummu ostaa karkkia, äiti ei osta karkkia”. Sitä paitsi ostin karkkia minäkin; lauantaikarkkisysteemi oli meilläkin voimassa.

Mitäkö muuta tänään? – Liukkaita katuja kaupungissa, erinomaisen hyvin hiekotetut käytävät hautausmaalla, surkean näköisiä maisemia ulkona, vähän kuvaprojekteja ja sitten sitä kokkaamista ja parituntinen ruokapöydässä ja Apsun seurassa ja kuunnellen Juniorin osallistuvaa havainnointia töistään ja siitä, miten ´noviisina´ suositella viinejä Alkossa.

Pyhäinpäivän levollisuutta…

Jokaviikkoinen soppamme Lappi Liikkuminen Vanhemmuus

Syyslomasen pieniä, isoja iloja

Mökkiunilta herätään siten, että yhdeksän aikoihin istutaan puuropadan ja verraten runsaiden aamiaisherkkujen äärelle. Ja siinä sitten yleensä päätetään, mitä tänään tehtäisiin.

Tänään päätimme, että lähdetään koko porukalla, yhdessä lenkille, ja sehän tarkoittaa, että reitin valintaan vaikuttaa se, että rattailla on päästävä kulkemaan. Siispä Saariselän talvikävelyreitille, jota oli vähän taas muutettu. Sumussa tepastelimme.

Haloilmiö, häivähdys sateenkaaresta, vähän sinistä taivasta, sumua, tyventä, pikkupakkasta. Ja Apsu halusi itse kävellä ja sitten taas istua rattaissa, valitsi vuorotelellen sopivimman pukkaajan. Ja taas käveli itse. Ylämäkeenkin pitkästi, – jälkiä lumessa oli edelleen mukava tehdä ja katsella. Ei ihme, että oli nukahtaa istualleen iltapuurolla.

Jihuu, ja hiio-hoi! Huipulle asti noustiin!

Pikkupakkanen.

Mökille päästyä aika saunalle ja sopalle. Jokaviikkoinen soppamme oli Kermainen poro-juustokeitto. Palaan asiaan kotiuduttua.

Ja sitten alkoi olla jo lähdön tunnelmaa, … viiden aikaan lähdin viemään tyttären Ivalon lentokentälle, oli Helsinkiin paluun aika. Ja vaikka oli ikävä jo matkalla kentälle, niin kyllähän minä taas kiitollisena ajattelin, että Helsingin koneella, ei Meksikon koneella, tyär lähtee.

Lentokenttäreissun aikaan oli auringonlaskun aika, Ivalossa käväisin kaupassa ja jäin muutaman kerran kuvailemaan matkalla. Taas kerran näkyi selvästi, kuinka Saariselän tunturijono on pilvienjakaja: meidän puolella = etelässä oli edelleen sumua, mutta pohjoisempana, heti Magneettimäen jälkeen, ihan kirkasta, ei oikeastaan juurikaan lunta, ja tie liki jäätön.

Ivalojoki tyven, vähän jääriitettä jo, auringonlasku upea (klikkaa oikealla Insta-kuva auki…).

 

Isovanhemmuus Vanhemmuus

”Ei hankka tohiaa”

Ei tosiaankaan hanskoja!

Näin ilmoitti Apsu jo paljon ennen kuin oli aika lähteä kotiin. Lapsi ymmärtää ja tietää, mikä tässä vuodenajassa on tylsää: loputon pukeutuminen. ”Ei hankka tohiaan” – se olisi vaan niin mukava olla  ilman hanskoja ja softchelliä ja goretexiä etc. ja lähteä ulkoilemaan, mutta eihän se enää onnistu. ´Hankka´  on laitettava käsiin.. .. Silti erinomaisen hyvä lenkki aamupäivällä; tyyni, tuuleton, mahdottoman värikäs, oikein hyvä lenkki …

Iltapäiväksi kotiin; olin luvannut laittaa ruokaa, ja ohi agendan; Juniori ja Apsu tulivat käymään, millään agendalla enää mtään merkitystä kun nämä tupsahtivat pihaan, ja kuvattavaksikin. Junioirin CV-kuvia varten ja omiakin ´studio set uppeja´ varten tänäään valokuvauspäivä.

Katsokaa noita käsiä tuossa alla.  Ne ovat keskittyneet, Erinomaiset, hyvin keskittyneet. Katsomaan Simoa.

 

Ja sitten mv-otos. Hän vaan on niin kuvattava …


Tässäpä päivän highlightit.

Elämän parhaita juttuja.

Ja jostain tuntuma, muistutus, kuinka onkaan mukava, ettei tarvi bunkata Torniossa…

 

Jokaviikkoinen soppamme Ruoka ja viini Valokuvaus Vanhemmuus

Sadonkorjuuajan sunnuntaipäivällinen

Lieneekö minulla ollut joku kokkausvaje (kaksi edellistä sunnuntaita reissussa), jemmassa monta kokeilematonta ohjetta, se, että systerikin tuli syömään vai mikä kumma, että tein oikein juhladinnerin tänään.

Menu oli kuin paremmissakin pilheissä, – ja aika hyvää oli kaikki. Aloittelin kokkailun lenkiltä ja puutarhahommista palauduttuani paljon ennen puoltapäivää ja kolmelta kaikki oli valmista. Toki kuvailinkin ja katoin pöytää, siivoilin Festaa ja nautin ”ihan hitokseen” kun sain tehdä ja olla rauhassa. Ei kiirettä, ihan omilla ehdoillani, en ollut luvannut mitään erityistä, tein minkä ehdin … Ehkä tämä oli myös jonkinlainen pakomatka maailman pahuudesta; ihan kuin Turkua ei maailmassa olisikaan.

Niin tai näin, harrastelijakokkaaminen on mun juttu. Monessa mielessä.

Ja MENU oli tämmöinen:

Hernecappucino

Grillattua lampaan sisäfilettä hiiligrillistä
Vuohenjuustokastiketta
Kukkakaalipyree
Marinoitua punasipulia
Sienisalaattia
Lehtikaali-rucola-salaattia
Uunitomaatteja

Kirsikka-clafoutis
Tonkapapukermavaahtoa

Visbyn karkkituliaisia

Alkuun hernecappuccino oli mukaelma monista ohjeista, mutta suunnilleen näin nuo pienet kupposet tein. Tämä on nyt se ´rästisoppa´ edelliseltä viikolta. Siis voi tästä tehdä isommankin version. Oikein hyvä pika-hernekeitto on tämä. 😉

Hernecappuccino (4 – 5:lle)

1 pieni sipuli
1 rkl voita
3 dl pakasteherneitä
1 ½ dl kasvislientä
suolaa, pippuria myllystä

Silppua sipuli ja kuullota voissa. Lisää joukkoon herneet, sekoittele tovi ja lisää kasvisliemi. Kiehauta ja soseuta sen jälkeen sauvasekoittimella. Mausta ja kaada kuppeihin. Laita jokaiseen kuppiin teelusikallinen turkkilaista jukurttia tai creme fraichea sekä mintun lehtiä. Pala paahdettua ruis- tai saaristoleipää sopii oheen.

Kukkakaalipyree, jonka tein paahdetusta kukkakaalista (ks. riemastuminen keiton yhteydessä) ei ollut vielä ihan priimaa, mutta söimmepä senkin.

Pehtoori grillasi fileet hiiligrillissä, olin eilen laittanut fileet ”jukurtti-omien-monien-yrttien-ja-valkosipulin marinadiin”. Hassua, ettei meillä ole ennen lampaan tai karitsan kanssa ollut vuohenjuustokastiketta. Tämän yhdistelmän löytämiseksi piti käydä Visbyssä asti, mutta nyt sitä ei unohdeta. En tiedä, miten se oli Värdhusetin keittiössä tehty, mutta minä tein sekoittamalla ”pyramidi”-paketilliseen juustoa puoli desiä ranskankermaa ja vähän ruokakermaa (joka olisi ehkä kannattanut jättää pois), pikkuisen timjamia ja se oli siinä. Siis kylmä soosi. Tulen jatkojalostamaan tätäkin, vaikka hyvää se oli näinkin.

Punasipulin(kin) ohje löytyi torstaisella kampaajareissulla.

Marinoitu punasipuli

Leikkaa kaksi punasipulia ohuiksi renkaiksi, raasta ruokalusikallinen inkivääriä ja lisää se ja puoli desiä öljyä sekä kaksi ruokalusikallista hunajaa ja yksi viinietikkaa, lopuksi mustapippuria ja suolaa. 

Lehtikaali-rucola-salaatti oli täysin omaa tuotantoa: olen vakavasti harkitsemassa, että ensi kesänä laitan lehtikaalta yhden kokonaisen renkaallisen.

Onpa meille ja muille maistunut varsinkin Björckin versio ”kale-salaatista”. (Kuvasta puuttuvat paahdetut pinjansiemenet)

Ja uunitomaatteja olen tehnyt ennenkin, ohje täällä (ja sieltäkin puuttuvat kuvat!! että vieläkin harmittaa se keväinen haaksirikko blogin kanssa. Yli 10 000 kuvaa on hävöksissä!!!).

Ja sitten jälkkäriksi kirsikkapannaria, nyt eri ohjeella kuin heinäkuussa. Tästä piti alunperin tulla karviaispannari, mutta vielä ei Oulun torilla ollut karviaisia, joten avasinpa hapankirsikkapurkin keittiön kaappien perukoilta. Kyllähän tämä kauppansa teki. Oli ehkä parempi kuin se edellinen versio.

Kirsikka-clafoutis vol. 2

(ohje Glorian ruoka- ja viinilehdestä)

½ kg karviaisia tai tölkki hapankirsikoita tai tuoreita kirsikoita
4 kananmunaa 
1 dl sokeria
1 dl maissitärkkelystä 
½ dl mantelijauhetta 
2 tl vaniljasokeria 
¼ tl suolaa
2 dl kermaa
3 dl maitoa
2 rkl ruokosokeria

Lisäksi
2 rkl voita
tomusokeria tai marenkimuru

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Vuoraa irtopohjainen kakkuvuoka (halk 24 cm) leivinpaperilla ja voilla. Perkaa karviaiset.
Vaahdota munat ja sokeri sähkövatkaimella kuohkeaksi. Vatkaa maissitärkkelys, mantelijauhe, vaniljasokeri ja suola joukkoon. Lisää kerma ja maito ja vatkaa tasaiseksi.
Ota kourallinen karviaisia erilleen koristelua odottamaan. Laita loput karviaiset vuokaan. Kaada taikina päälle. Kypsennä uunissa 30 minuuttia. Ripottele ruokosokeria pannarin pinnalle ja kypsennä vielä noin 20–30 minuuttia, kunnes pannari on keskeltäkin kiinteä.
Anna pannarin jäähtyä, jotta se ei valahda vuoasta irrotettaessa. Ripottele loput karviaiset päälle ja koristele tomusokerilla tai murustetulla marengilla.

Ja oheen kermavaahtoa tonkapapuraasteella maustettuna. Ja yrttipenkistä kurkkuyrttiä, sitä nyt riittää!

Ja sitten karkkituliaisten vuoro. 😉

 

En millään muista, ketkä kalaasivieraista toivat voimallisen Riojan punaviinin, mutta joka tapauksessa juuri tänään se avattiin. Sellaisenaan ihan hurjan vahvaa, tuoksuvaa, melkein hyökkäävää, mutta mausteisen ruoan ja lampaan myötä se kesyyntyi ihanaksi elokuun iltapäivään sopivaksi punaviiniksi. Juhla meillä on ollut! Parasta että kaikille maistui, sanoivatkin tykänneensä, että oli mukava, leppoisa yhdessä syömisen ilo.

Niitä näitä Reissut Vanhemmuus

Pehtoorin juhlaviikonloppu

Juhlaviikko on jo lopuillaan.

Teemana ollut ”ruusuja ja historiaa” jatkui elokuun kauniina perjantaina Helsingissäkin. Kunhan myöhään herättyämme ehdimme aamiaiselle, oli sen jälkeen aika lähteä liikkeelle, ”lenkille”.

Ensimmäisenä kohteena Kaisaniemen kasvitieteellinen puisto. Viime vuotisen remontin jälkeen se oli oikein kaunis.

Juuri tänään tasavuosia täyttänyt Pehtoori löysi kaikenmoista mielenkiintoista katseltavaa. Ehkä inspiraatiota meidänkin pihalle. Jään odottelemaan… 😀

Matkamme jatkui radan vartta ja sitten kohti Musiikkitaloa, jossa oli Kukkasidonnan SM-kisojen finalistikukkakimput esillä. Reilu tusina toinen toistaan komeampia kukkakakkuja, kakkukukkia…

Aikamme kukka-asetelmia ihasteltuamme siirryimme Mannerheimintien toiselle puolelle Kansallismuseoon, jossa on valokuvaajille ja kaikille suomalaisille hieno näyttely: Julkinen ja kätketty Suomi. Suomi 100 -teemaan liittyen valokuvia itsenäisyyden ajan Suomesta. Ehdottomasti katsomisen arvoinen näyttely. Muutamat kuvat kolahtivat: sekä kuvina että historiallisesti että inhimillisesti. Tässä yksi niistä.

Kuvien valinta ja tekstitys oli vähintäänkin onnistunut, hyvin oli kiteytetty Suomen historia, sen arki ja kätketty karuus.

Myös Pehtoori piti näyttelyä varsin onnistuneena, ja myös Kansallismuseon uusi Museokauppa sai meiltä pisteet. Mielenkiintoisia esineitä, eikä juurikaan krääsää. Esihistorian uusi näyttely jäi tälläkin kertaa katsomatta – – Sen ehtii varmasti myöhemminkin.

Meillä kun oli tärkeä tapaaminen: Kluuvikadun Fazerilla oli pikkuperheen kanssa ”lounasmeetingin”. Apsu taisi olla ainoa, joka söi oikeasti jotain ”kunnolla”: Me muut nautimme herkkuja, jätskiä ja sen sellaista.

Iltapäivällä pientä shoppailuyritystä, – onnistumatta. Ja sitten tyär oli luvannut karata töistä niin, että ehtisimme luonaan nauttia aperitiiviksi samppanjan, joka oli kesälomareissultaan Pariisista tuonnut. Ja pientuottajan kuplajuoma maistui liki helteisessä kaksiossa, synttärisankarille maljoja nostellen.

Seuraavaksi ohjelmassa hakeutuminen päivällisen äärelle: olimme Pehtoorin kanssa valinneet ravintolaksi Trattoria Sognon Töölöstä. Mutkaton, aidon oloinen italialainen ravintola, jossa söimme hyvin, Apsukin viihtyi. Meidän seitsemän hengen seurue ei ollut se, jonka myötä ravintolan melutaso nousi sellaiseksi, että jo ennen kahdeksaa lähdimme kohti Hakaniemeä.

Pehtoorin kanssa saimme vielä nuorenparin (tyär + vävykokelas) seuraksemme ”yömyssyille” Oslo-pubiin. Siellä oli hyvä tovi rupatella ennen vetätytymistä hotelliin ja lepäämään ennen huomista, joka me on lopultakin nimetty varsinaiseksi ”grande jubileum” -päiväksi. Matka jatkuu uuteen kohteeseen….

Historiaa Lappi Valokuvatorstai Vanhemmuus

Nuoria iloksemme – ihan sama vaikka välillä satoikin

Aamusauna, aamu-”uinti” (Hangasojan vedenlämpö) +11 C.  Ja vettä on paljon, harvoin se niin korkea on ollut, eikä ihme sillä sitä tuli viime yönäkin ja paljon!

Mutta aamulla ei satanut, heräsin (täpinöissäni jo varhain) ja lähdin saunan lämmitykseen. Ennen seitsemää oli jo saunottu ja aamupuurot syöty.

Sitten me vain varmistelimme, että kaikki on valmiina, ja aloimme odotella… Odotella, että voisimme lähteä lentokentälle.

Helsingin kone oli vähän etuajassa. Eikä vieläkään satanut, sitähän me olimme kovasti toivoneet, ettei sataisi, semminkin kun saatiin tänne ensikertalaisia ”vieraaksemme”. Tyär tuli P:n kanssa, poikaystävä on jo niin vakituinen, että saimme hänet tänne mökillekin. Oulussa (maaliskuussa) ja Helsingissä (huhtikuussa) olemme jo vävykokelaan tavanneetkin, ja olipa todella, todella mukava, että saimme hänet tännekin, – etelän ihimisen pohjoisen kairaan.

Toinenkin Lapin kesää kokematon tuli tyttären mukana mökkeilemään: marjanmyyntiuran kollega, opiskeluajan kaveri tuli myös: saimme kolme nuorta seuraksemme. Ja kyllähän me olimme iloisia, että säätiedotuksen ukkosmyrskyennusteet olivat vähintäänkin ylimitoitettuja. Hyvä sataa räpsäyttelihän se välillä, mutta kyllä Ivalon ja Saariselän alueen saitterilla ihan hyvin nähtiin ja tuntumaisemia voitiin ihailla.

Ilta on vietetty – luonnollisesti – hyvin syöden, viinistä nauttien. Ja pelaten. Höpisten ja nauraen. Nauraminen tuntui hyvältä. Muu maailma kaukana, vain meidän pieni porukka pöydän ympärillä, Lapin kesässä, mökkielämän leppoisassa levossa.

Sateettomien hetkien lomassa olen kuvaillutkin. Eipä ennen ole mökkipihassa ollut niin paljon suopursuja kuin nyt.

 

Suopursu, Ledum palustre

Kaikkialla metsäisillä soilla erittäin yleinen.
   Koko kasvin luonteenomaine, läpitunkeva ja samalla raskas tuoksu herättää epäilyjä.
   Pohjois-Taalainmaalla tätä kasvia käytetään toisinaan humalan asemesta, mutta se aiheuttaa voimakkaan juopumuksen, jota seuraa ankara kohmelo ja hirveä päänsärky.
   Uudisasukkaat panevat elonkorjuun jälkeen tätä kasvia aittoihin viljan sekaan; hiiret karttavat sitä ja jättävät näin talonpojan vaivannäön hedelmät rauhaan.
   Ruotsin talonpojilla on myös tapana pesta syöpäläisten vaivaamat naudat ja siat keitteellä, joka on tehty tästä kasvista. Tämä on varma keino saada syöpäläiset häviämään.

Carl von Linné, Lapin kasveja (Flora Lapponica 1737)

Ruoka ja viini Vanhemmuus

Juhannuksen juhlan lopulla

Juhannus tuntuu joululta, tai siis, on vaan niin mukava kun perhe on ollut tänäänkin kotikotona, melkein kaikki, melkein koko päivän.

Aamulla ehdimme käydä Nallikarissa ja Möljällä lenkillä ennen kuin alkoi sataa, – vitikoissa sääskiä, mutta muuten ei niin tavattoman kesäistä, taivaanrantaan kertyviä pilviä, … mutta silti nämä aamulenkit tyär mukana ovat pieniä timantteja arjessa, tai siis juhlassa.

Juhannusjuhla jatkui sateisena, ja olinpa taas asettanut itselleni vähän tekemistä menun kanssa, mutta sehän tuntui vain hyvälle. Pari uutta kokeilua, mm. grillattua vesimelonia! Aloha tai perfetto tai mitä lieneekään, mutta kylläpä me kaikki seitsemän pöydän ympärillä ollutta tykkäsimme kovasti. Apsukin.

(Grillattu vesimeloni:)
Paloittele vesimeloni, kuori, valele oliiviöljyllä, hunajalla, ripaus pippuria ja suolaa ja pikainen grillissä käyttäminen. Ohessa oli (paitsi lampaansisäfilettä etc.) uunifetaa oreganon kanssa.

Jälkkäriksi jotain hyvin perinteistä.

Uutta oli Lanzarotelta tuomamme kaktus-banaani-marmeladi; näytti esanssiselta, mutta jopas se oli hyvää. Ja oheen tarjottu Mimosa täydensi päivällisen! Pisteenä iin päällä systerin tuomat raakasuklaakonvehdit. Tämäkin juhla-aika alkaa olla syöty, naurettu ja nautittu.

Isovanhemmuus Oulu Valokuvaus Vanhemmuus

Kuplia juhannuksena

Tapaninpäivänä (kliks)  ja juhannuspäivänä – Kaarnapojan luona. Tyttären kanssa lähdimme aamupäivällä lenkille kaupunkiin. Ihan kuten jouluna myös juhannuksena kaupunki oli varsin tyhjä: siinä on oma viehätyksensä, hiljaisuutensa, paljautensa.

Nyt viikon ajan olen luvannut (FB:ssä haaste) kuvata yhden MV-kuvan, ja tehtävänanto menee näin: ”Pysähdy hetkeksi ja ikuista se mustavalkokuvaksi. Ei turhia selityksiä.” Kuvailin sitten useammankin tällä ajatuksella…

 

 

Muutoin päivä onkin ”kuplapäivä”. Apsun kanssa puhalleltiin saippuakuplia kukin vuorollamme, ajelimme pikkuautoilla ja potkuautolla, kävelimme nurmella, tuoksuttelimme omenapuun kukkia, juttelimme  – ihan omilla sanoilla ja ilmeillä. Ja taas saippuakuplia.

Ja samppanjakuplia. Minä tarjosin toisen samppanjan, Juniori toisen. Ruoka oli hyvin ”epäsovinnaista” juhannusruokaa: alkuun korvasienikeittoa ja pääruoaksi homemade sushia (tuli muuten parasta, mitä olen tehnyt. Oivallinen riisin keitto-ohje on  Tokyokanin sivulla). Ja ennen ja jälkeen ruoan ja sekä molempien ruokien kanssa samppanja maistui erinomaiselta. Ayala (2008 BdB) vei kyllä voiton, – molemmat olivat Juniorin tilaamia…

 

Kaiken ohessa ja aikana otin parisataa kuvaa. … Huomenna vielä perhepäivä. Suosisipa sää kuten tänään. Yllättäen ihan kaunis juhannuspäivä on ollut.

Niitä näitä Ruoka ja viini Vanhemmuus

Synttäripäivällisen äärellä

Vaiherikas aamupäivä, mihin olin tasan tarkkaan ihan itse syypää. En edes kehtaa kertoa, mitä tapahtui, mutta hukkaamisesta ja löytämisestä oli taas kerran kyse. Että minä osaan!!! Ja kaikki vain järjestyksen ja ruoan vuoksi. 😀

No mutta iltapäivä kului synttäripäivällistä tehdessä. Meidän nuoripari on 26 vuoden iässä: Miniä maanantaina ja Juniori huomenna, ja minulla tietysti ilo ja velvollisuus tehdä safka tämän juhlistamiseksi. Jostain syystä päädyin siihen, että teema on Espanja. Poislukien alkuun tarjottava kuohuva, – ihan pojan harrastuksen ylläpitämiseksi sitten samppanjaa… Pol Rogerin demi-sec oli makeahkoa, muttei liian. Syvänkeltaista. Aika voimakasta, siis minun makuuni. Chardonnay miellyttävästi hallitsi, eikä mikään ollut pielessä, eikä hukassa.

Se, mitä samppanjan ja jälkiruoaksi tekemämäni flanin väliin mahtui, on huomisen tai jonkun toisen päivän postauksen aihe. …

Jälkkärinä ollut flan oli yhteen aikaan (hyvänen aika!!!  20 v. sitten) meillä ihan vakiojälkiruoka, joka tarjottiin vieraille. En ole sitä tehnyt vuosikausiin, mm. Miniä (joka on meillä jo seitsemän vuotta käynyt enemmmän vähemmän satunnaisesti syömässä,,… 😉 ) ei ollut sitä koskaan maistanut. Mutta kyllä piti kovasti. Pääsiäispöytääsi?

Creme Caramel (= Flan)

Paahdettu sokeri:
2 dl sokeria
3 rkl kiehuvaa vettä

Vanukas:
100 g maustamatonta tuorejuustoa (esim. Creme Bonjouria)
2 dl maitoa
2 dl kuohukermaa
1 sitruunan raastettu kuori
2 rkl sokeria
4 kpl kananmunia

Paahda sokeri kuivassa ja kuumassa paistinpannussa kauniin ruskeaksi. Lisää kiehuva vesi ja sekoita tasaiseksi. Vuoraa uuninkestävän astian pohja ja reunat paahdetulla sokerilla.

Vanukas: Kuumenna juusto, maito, kerma ja sitruunan kuori kiehuvaksi. Vatkaa kananmunat ja sokeri, ja sitten niiden sekaan vähän jäähtynyt maitoseos. Kaada seos paahdetulla sokerilla vuorattuun vuokaan. Peitä astia alumiinifoliolla ja laita kypsentymään vesihauteeseen 170 C uuniin (noin 50 min.). Älä anna vesihauteen veden kiehua, muuten vanukkaasta tulee ryynimäistä. Jäähdytä ja kumoa.

Jos kaapissasi sattuu olemaan lahjaksi saatu tai itse hankkimasi jälkiruokaviini, mitä makeampi, sitä parempi. Se on tälle oiva kumppani, toki flan on sinälläänkin ihan tavattoman hyvää.

Nyt tuntuu ihan sunnuntaille: nuoret ovat meillä yleensä sunnuntaina, eivät perjantaina. Yritän tottua ajatukseen, … nyt viimeinen jakso The Crownia. Harmi. Siis että on viimeinen.