Showing: 241 - 250 of 251 RESULTS
Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini

Vielä Lumilinnassa …

Tänään oli viininmaistiaiset. Juuri palasimme. Emme kuitenkaan olleet Kemissä, emmekä Lumilinnassa, jossa sielläkin on viinikellari, kuten kuvista näkyy.

[klikkaa isommaksi]

Kemin Lumilinna 2016-5

Näitä Lumilinna kuvia jäi silloin pari viikkoa sitten aika paljon laittelematta, ja kun se kerran oli niin hieno, niin tähän vielä jäätaidetta sieltä.

Kemin Lumilinna 2016-17

Kemin Lumilinna 2016-8

Kemin Lumilinna 2016-18

Keskiaikaisessa linnassa oli myös hautaholvi, tai ainakin sen ovi, mikä minua hautausmaafriikkiä ilahdutti kovasti.

Kemin Lumilinna 2016-10

Kemin Lumilinna 2016

Ovi ravintolaan oli näin hieno,

Kemin Lumilinna 2016-4

Ja kattaus jääpöydillä miljööseen sopiva.

Kemin Lumilinna 2016-11

Takaovestakin olisi voinut kulkea…

Mutta siis tänään: viininmaistiaisissa Karjasillalla oli viinejä, jotka oli ostettu suoraan tiloilta, Ranskasta. Pullojen hintahaarukka 8 – 87 euroa. Onneksi sokkomaistiaisissa ymmärsimme Chateau Kirwanin päälle… Se oli kyllä aika taivaallista.

Ja toinen kierros. Jälkiruokaviinejä joiden kanssa juustoja ja toinen toistaan ihanampia jälkkärikakkuja. Mutakakkua, suklaavaahtokakkua ja niitä ennen juustoja. Ui-jui.

Eikä tänään ollut kotonakaan huonoja makuja: iltapäivällä laittelin meille ruoaksi kotitekoisia, handmade pinaattilättyjä. On ihan turha luulla että olisivat olleet jotain tylsää arkiruokaa; ehei, olivat melkein yhtä hyviä kuin blinit. Lisukkeista parasta oli pecorino-juusto ja hieman löysäksi keitetyt kananmunat. Kurkkuhakkelus, katkaravut, tonnikala ja uusi raejuusto ruohosipulilla olivat myös ihan jees.

 

Lupaan kirjoittaa tähän alle reseptin huomenna. Ihan itseänikin varten, olivat nimittäin niin hyviä, että haluan tehdä toistekin. Vegesafkaa, ja pinaattihan on ihan rautaa.(tai

 ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Pinaattilätyt ”Safkaa”-kirjan ohjeen mukaan (pikkuisen oikoen)

2 pkt (a 70 g) tuoretta pinaattia (tai 2,5 dl pakastettua)
3 kananmunaa
5 dl maitoa
2,5 dl vehnäjauhoja
½ dl silputtua ruohosipulia
suolaa
mustapippuria
muskottipähkinää
2 – 3 rkl voita

Laita pinaatti siivilään ja kaada päälle kiehuvan kuumaa vettä, huuhtele pinaatti vielä kylmän veden alla ja purista vesi tarkasti pois. Tee lettutaikina, lisää mausteet, ja sitten sekaan silputtu pinaatti. Taikina kannattaa vielä hurauttaa pamixilla tasaiseksi ja jättää puoleksi tunniksi turpoamaan. Lisää voisula ennen paistoa.

Ja tosiaan päälle pecorino (tai parmesan lastuja).

Reseptit Ruoka ja viini Ruokahaaste

Maaliskuun ruokahaaste: karitsapatee

Moneen vuoteen en ole osallistunut Ruokahaasteeseen. Keväällä 2011 näköjään viimeksi. Kerran jopa voitin ko. haastekisan, – silloin Hilla(tira)misuni keräsi eniten ääniä.

Mutta nyt sattui silmiin, että maaliskuun ruokahaastekisan asettaneessa Beach House Kitchen -blogissa teemaksi on valittu pääsiäinen. Ja sattuipa niinkin, että tänään Pojan & Miniän tullessa syömään olin tehnyt meidän joka pääsiäisenä nautittavaa karitsa(lammas)pateeta. Tai ehkä joku puhuisi murekkeesta.

Niin tai näin, tämä on hyvää, erinomaisen helppoa, monet vuodet olen tehnyt tätä mökkiolosuhteissa, kaikille (myös lapsille, jotka eivät lammaspaistista juuri riemastu) maistuvaa, huumaavalle jo valmistusvaiheessa tuoksuvaa, ei-niin-kaunista-mutta-rustiikkia-tavattoman-hyvää-ruokaa.

Olennaista on, että raaka-aine [lampaan- tai karitsanjauheliha] on laadukasta. Ja toki sitten tarvitaan jonkin verran muitakin tykötarpeita. Oikeastaan syy,  miksi tätä päädyin tekemään, oli, että eilen kävin Viskaalin-kaupassa ja siellä oli tuoretta karitsajauhelihaa. Kilon sitä sitten ostin, – vasta sitten miettimään, mitä siitä tekisin.

Muut ainekset löytyvätkin kotoa.

Karitsapatee

 

Karitsa[lammas]patee

 

Lammas [tai karitsa] jos joku on pääsiäisruokaa. Jollet halua tehdä paistia, tee patee. Tästä on tykätty hyvin paljon. Lisäkemahdollisuudet ovat monet, mutta ainakin smetana ja suolakurkut maistuvat ohessa  erinomaisilta.

1 kg karitsa/lammasjauhelihaa
1 hienonnettu punasipuli
1 dl vihreitä oliiveja viipaleina
½ dl kaprismarjoja
3 munaa
10 valkosipulinkynttä
1 ½ tl suolaa tai yrttisuolaa
mustapippuria
rosmariinia
2 dl kuohukermaa
2 rkl perunajauhoja

 

Laita jauheliha isoon kulhoon ja lisää muut ainekset kermaa ja perunajauhoja lukuun ottamatta. Vaivaa seos tasaiseksi massaksi. Lisää kerma ja lopuksi perunajauho. Kaada seos voideltuun vuokaan ja laita uuniin (~180 C) paistumaan runsaan tunnin ajaksi. Kypsä patee tuntuu painellessa kiinteältä. Anna jäähtyä vähän aikaa vuoassaan ja kumoa sitten.

Karitsapatee-4

Tämä on hyvää vähän jäähtyneenä, mutta mielestäni kaikkein parasta seuraavana päivänä jääkaappikylmänä.

Karitsapatee-5

Leikkaamalla siivuiksi ja asianmukaisin lisukkein tarjottuna tämä on myös ylivertainen alkupala.

Karitsapatee-6

Jälkiruoaksi tein kulholliset Lemon possetia. Raikasti valkosipulisen pääruoan jälkeen mukavasti.

Lemon posset

 

Pääsiäisruoista puheenollen: muistattehan, että viime vuonna tein ”Pienen pääsiäisruokakirjasen”. Siinä on monta makoisaa pääsiäispöytään kelpuutettavaa herkkua lisää. Se löytyy tämän linkin takaa.

Reseptit Ruoka ja viini Vanhemmuus

Pataleipää, kolmiokakkua – läksärit

KAIKKI leipovat pataleipää. Instagramissa ja Facebookissa ja ruokablogeissa on jo kuukausia sitten leivottu pataleipää. Pitihän minunkin sitten. Ohjetta etsiessä kohdalle sattui tämä blogi, josta otin pataleivän ohjeen. Ja tässä suora kopio sieltä

Yksi pataleipä

2 tl suolaa
1 tl kuivahiivaa
7 dl vehnäjauhoja
3½ dl reilusti kädenlämpöistä vettä (n. 42 astetta)

Sekoita kulhossa kuivat aineet ja sekoita nopeasti joukkoon lämmin vesi, älä vaivaa. Peitä kulho tuorekelmulla ja jätä se tekeytymään huoneenlämpöön n. 12-18 tunniksi. Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle, taittele nopeasti palloksi (älä vaivaa!) ja jätä leivinliinan alle kohoamaan vielä reiluksi puoleksi tunniksi. Laita kannellinen uunipata (n. 3 litraa) kylmään uuniin ja kuumenna uunia 225 asteessa noin puolisen tuntia. Ota pata pois uunista, nakkaa taikinapallo vuokaan ja paista leipää 30 minuuttia kannella peitettynä. Ota kansi pois padan päältä ja paistaa leipää vielä 15 minuuttia. Tarjoile hieman lämpimänä.

Hyväähän siitä tuli. Oikein hyvää. Ja rapeakuorista. Ja helppohan se on.

Toinen uusi simppeli ohje, jota kokeilin on mustikka –  mustikka mikä? — mustikkatahna, mustikkatäyte? Mikähän sen oikea nimi on? No joka tapauksessa innokas ja ymmärtääkseni erinomainen kakkujen tekijä kampaajani, jonka kanssa hyvin usein puhumme paitsi lapsistamme myös kokkaamisesta, kertoi tämän jutun: kattilaan pistetään 600 g puolijäisiä mustikoita, 3/4 dl perunajauhoja ja 3/4 dl sokeria. Sekoitellaan ja annetaan kiehahtaa. ”Ensimmäisen pulpahduksen” jälkeen otetaan pois liedeltä. Se on siinä. Se on hyvää suoraan kattilasta, mukavaa lisuketta viilin päällä, kerrostettuna jätskin kanssa tai kakussa. Piti sitten tehdä kakkupohjat, vatkata kermaa ja rahkaa sokerin kanssa, ja kerrostaa nämä kaikki.

Muutoin menu hyvin meille tyypillinen juhlasafka: lampaanmaitojuusto-tomaatti-paprika-purjo-vihersalaattia paljon, puikulaperunamuusia ja poronpaistikäristystä, homemade puolukkasurvosta.

Ja sitten tyär tarjosi samppanjaa! Sai valmistujaisissaan toissa kesänä sedältään ja tämän vaimolta pullon hienoa Taittingerin sampanjaa ja ilmoitti jo silloin, että ”tämä korkataan sitten kun saan työpaikan”. Mansikanmyyntiä ei laskettu, eikä Meksikoon lähtiessä tainnut tuota muistaa, mutta tänään toi sen meidän kesken jaettavaksi.

Emme pahastuneet. 😉

Strassburg, Meksiko, Meksiko – ja nyt Helsinki. Tyttären läksäreitä taas vietelty. Tällä kertaa, näissä läksäreissä ei juuri mitään surumielistä, päinvastoin. Ilmassa iloa ja odotusta. Uuden lehden kääntämistä.

Enkä minä nyt kuuntele Laura Närhen ”Mä annan sut pois”, en Haloo Helsingin ”Maailman toisella puolen”, en edes J. Karjalaisen ”Hän”, saatikka Maarit Hurmerinnan ”Lainaa vain”, vaan olen vain kovin iloinen, että tämä on nyt näin. Hyvin on.

Niitä näitä Reseptit Viini

Glögimaaottelu ja Beaujolais Nouveau 2014

Viiniharrastajan vuosikellossa [yliopistolla kaikki asiat tapahtuvat vuosikellon rytmissä, joten minulle jäänyt tämä sieltä] marraskuun lopussa on kaksi merkkipaalua: uudet [vuosikerta]glögit tulevat Alkon hyllyille ja marraskuun kolmantena torstaina ranskalaisten viinintuottajien loistavan markkinointikikan ansiosta ympäri Eurooppaa juodaan alkoholipitoista rypälemehua. Beaujoalais Nouveau est arrive La Festaankin. (Minulla on hieman ambivalentti suhtautuminen ko. tuotteeseen.)

Tänään sen avasimme, eihän se mitään suuren suuria intohimoja herätä, mutta kului se pullollinen meillä kahdella.

Beaujolais Noveau 2014_-4

Nauttimista edesauttoivat hyvät oheistuotteet. Beaujolais Nouveau nautitaan ”autenttisesti” sipulipiirakan kanssa mutta vallan hyvin lohipiirakka*  toimi tässä yhteydessä. Ja taatelit, viikunat, Peltolan Blue ja pecorino, piparit ja keksit. Suklaapalasetkin vielä löysimme jemmasta. Toimi, mutta eihän tuota nyt tarvitse toista pulloa lähteä ostamaan.

Beaujolais Noveau 2014_-6

 

Ja sitten glögit. Olemme tässä ehtineet muutaman viikon kuluessa avata, emme sentään kaikkia juoda, kolme glögipullollista. Perinteisesti on testattu suomalaista Lignell-Piispasen Loimua ja [entistä] ruotsalaista Blossan vuosikertaglögiä. Tänä vuonna hankimme myös minttu-suklaaglögiä pullollisen. Se on ihan oikeasti ruotsalainen tuote. Ja tuo ”minttu-suklaa” on se, jonka arvelemme miellyttävän kahden viikon päästä kotiutuvaa tytärtä, joka on joulun kotona!!

Loimu ja Blossa ovat molemmat lilan sävyisissä pulloissa, mutta Blossan glögi on liki kirkasta. Keltaista nyt ainakin. Tuoksuu laventelille, ainakin tuoteselosteen mukaan. Mutta kun minun mielestäni glögin kuuluisi tuoksua joululle = kanelille, neilikalle, lämpimälle, – ja tuolle kaikelle Loimu tuoksuu. Minttu-suklaa ei meitä oikein riemastuttanut, tuoksu oli merkillisen tunkkainen, ja maku oli meille liian liköörinen.

Loimussa on eniten prosentteja, hintaa ja makua. 😉  Siispä tänäkin vuonna sitä hankitaan se toinen pullollinen jouluaatoksi.

~~~~~~~~~~~~~~

*Lohipiirakka

Antti Vahteran ohje, jonka mukaan olen tätä tehnyt MONTA kertaa. Ja aina on hyvää.  Huomenna vielä parempaa kuin tänään…

Lohipiirakka

Ainekset

Taikina

250 g (5dl) vehnäjauhoja
125 pehmeää voita
1 dl vettä
ripaus suolaa

Täyte

2 silputtua sipulia
200 g kylmäsavulohifileetä
300 g tuoretta merilohifileetä
2 dl kermaa
1 kananmuna
2 rkl Dijon- sinappia
1 dl pieneksi kuutioitua maustekurkkua
1 dl silputtua tilliä
1 dl silputtua ruohosipulia
1 rkl currya
150 mozzarella- juustoraastetta kuorrutukseen

Valmistusohje

Taikina

Nypi voi ja jauhot sormin kulhossa tasaiseksi. Lisää sekaan suola ja 1 dl kylmää vettä. Sekoita hyvin. Anna taikinan levähtää jääkaapissa noin 1 tunti. Painele taikina tämän jälkeen reunalliseen, voideltuun paistovuokaan.

Täyte

Kuullota sipuli paistinpannulla kullankeltaiseksi ja jäähdytä. Poista lohifileistä ruodot. Leikkaa fileet ohuiksi siivuiksi ja suikaloi ne. Yhdistä kaikki aineet ja mausteet keskenään kulhossa. Kaada seos paistovuokaan painellun taikinan päälle ja ripottele pinnalle juustoraaste. Paista 180 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Tarjoile rapean salaatin kanssa.

Reseptit Ruoka ja viini

Pieni pääsiäisruokakirjanen

Mitä pääsiäisenä kokkaisi, lammasta vai kanaa,
ehkä sittenkin uutena ruokana parsaa Kellogsien kanssa?

Jälkiruoaksi kevyt pasha tai kaikkea muuta kuin kevyt New Yorkin juustokakku! 

Tein kuvistani ja ruokaohjeista ”Pienen pääsiäisruokakirjasen”.
Tavallisia ja vähän erilaisia meidän pääsiäispöydässä
olevia herkkuja sinne kirjailin ja kuvailin.
Esimerkiksi Lammaspate on ihan ehdoton,
nyt kun on vielä Viskaalin kauppa,
josta saa erinomaisen hyvää lammasjauhelihaa,
ja ”pikahollandaise” parsalle toimii kyllä muulloinkin kuin pääsiäisenä. 

Linkin takaa aukeaa pdf-tiedosto, joka pitäisi olla helposti tulostettavissa:

jos/kun tulostat, laita asetukseksi ”vaaka” (landscape),
jotta sivut tulostuvat kokonaisina. 

Huhtikuun alussa-8

Oleppas hyvä:

Pieni-paasiaisruokakirjanen (1)

Pieni-paasiaisruokakirjanen

Klikkaamalla yllä olevaa linkkiä pdf-tiedosto latautuu omalle koneellesi.

Huhtikuun alussa-7

Reseptit Ruoka ja viini

Helppoa, simppeliä kalaruokaa

Viikonlopuksi kalaruokaresepti hakusessa? Tässäpä olisi.

Kun palasimme pohjoisesta jokunen viikko sitten, ehti automatkan aikana radiossa tulla ainakin viisi kertaa Yhteishyvä-lehden mainos: lohimedaljongit ja avokadotahna. Minä annoin periksi, ja päätin, että hyvä on, kokeillaan. Pehtoori kävi kaupassa, minä tein salaatin ja tahnan. Medaljongit pannulle ja ruoka valmista.

Lohimedaljongit ja avokadotahna

600 – 800 g lohifileetä
1 tl suolaa, mustapippuria
2 rkl öljyä
Avokadotahna:
kypsää avokadoa
1 dl Bulgarianjogurttia
1 tl raastettua piparjuurta
1 rkl sitruunamehua
0,5 – 1 tl sambal oelek -chilikastiketta
suolaa
koristeeksi tilliä ja katkarapuja

Valmista avokadotahna. Kuori ja halkaise avokadot ja poista kivi. Soseuta avokadot haarukalla painellen tai sauvasekoittimella. Lisää joukkoon muut aineet. Leikkaa fileeseen 3 cm:n päähän reunasta viilto nahkaan saakka. Leikkaa 3 cm:n päähän uusi viilto, joka irrottaa palan fileestä. Leikkaa samaan tapaan lisää paloja. Taita palat auki niin, että nahka jää sisäpuolelle. Paista medaljongit kypsiksi miedohkolla lämmöllä. Mausta suolalla ja pippurilla. Koristele tillillä ja halutessasi katkaravuilla. Tarjoa avokadotahnan kanssa.

Ei mitään maailmoja kaatavia makuelämyksiä, mutta ihan hyvää lohiruokaa, vähän vaihtelua tavalliseen.

Äsken sitten söimme ruoan, jonka ohje kulkee nimellä ”Heikon hetken kalalohdutus”.

Sikke Sumari nimeää kirjassaan tämän ruoan noin, mutta minä ehkä vaihtaisin nimen jotenkin siten, että ”Nopeasti arkisenoloista, mutta erinomaista kalaruokaa”.

2 kuhafilettä
voita
1 purjo viipaleina
½ sitruunan mehu (ehkä vähän vähempikin olisi riittänyt)
1 tlk ranskankermaa
suolaa ja pippuria
nippu tilliä
nippu rakuunaa (jota ei tuoreena nyt ollut, siis purkista 1 – 2 tl)
Reissumiestä

Sulata voi kasarissa/pannulla, kuullota purjot. Lisää paloitellut kalafileet.
Anna kiehua 10 minuuttia. Kalan kuuluukin hajota palasiksi.
Lisää loput aineet ja kiehauta nopeasti. Paahda leipä.

Pehtoori oli löytänyt sellaista uutta (?, noh ainakin meille uusi tuttavuus) kuin Tumma Reissumies. Vähän makea, saaristolaisleipämäinen. Sitä paahdettuna kuuluu tarjoilla ohessa. Sumari suosittelee oheen olutta, sen skippasimme, mutta tein lisäksi  vihersalaattikipolliset. Ja nälkä lähti vallan hyvin, hyvänmakuisella kuhalla ja erinomaisen nopea ruoka oli tämä.

Jos haluat kuhasta jonkin sofistikoituneemman, juhlallisemman pyhäruoan, niin vanha kunnon Myllärin kuha eli Kuha Meunier on siihen tarkoitukseen tavattoman hyvä vaihtoehto.  Toissa talvena se oli meillä aika tiuhaan tarjolla. Ohje ja kuva on blogissani TÄÄLLÄ ja linkitänpä vielä yhden ”vanhan” meillä ihan hurjan usein syödyn kalaruoan ohjeen: Ahvenfileet dijon-sinappikastikkeessa. Ne ON hyviä. Nekin. Kalan syönti kannattaa aina.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Töissä paistoi aurinko. Ja lamppasi opiskelijoita. Kuinkahan monta? Kymmenen? Enemmän. Mutta myös aurinko. Huoneeni on sellaisen valopihan puolella mistä ei näe oikeastaan mitään, eikä lokakuun alun jälkeen siihen muutettuani ole vielä kertaakaan aiemmin auringon säteet yltäneet ikkunoistani sisään. Tänään ylsivät. Ilahduttihan se. Auton mittarissa +6 C kotiin ajellessa. Sekin tuntui hyvälle.

 

Reseptit

Blini- ja lättykestilauantai

Oli sitten joku halavatun kuningasidea lähteä aamulla lenkille ennen kuin aurauskalusto oli ehtinyt olla liikkeellä! Tarpominen pienessä umpihangessa oli tietysti kunnonkohottamisen kannalta erinomaisen hyvä juttu, mutta enpä voi väittää erityisen nautinnolliseksi liikuntakokemukseksi tunnin tepastelua hillittömässä lumipyryssä ja 5 – 15  sentin paksuisen lumikerroksen peittämillä jalkakäytävillä. Noh, sikäli hyvä tuo aikaisuus, ettei ainakaan ollut ruuhkaa kävelyreiteillä: ei todellakaan kukaan muu ollut yhtä kahjo kuin meitsi, että lauantaiaamun pyryyn itsensä aamukahdeksalta hiissaisi.

Varhain liikkeelle lähdöllä oli kuitenkin perusteensa: vakaa aikeeni kun oli ollut käydä Poroferiassa kuvailemassa ja tapaamassa tuttuja pohjoisesta ja piipahtaa äidinkin luona, mutta enhän minä mitään ehtinyt. Kävipä nimittäin niin, että riemastuin laittelemaan ruokaa: ryhdyin oikein tosissani vierailulle tulevalle lapsiperheelle hankkimaan ja laittamaan tarjottavaa. Kuten tapana on ja kuten sanonta kuuluu: lähti vähän lapasesta.

Blinejä ja lettuja olin luvannut tarjota. Tarjosinkin. Muutaman viikon takaisessa työkaverin synttäri-illassa olin blinien paistovastuussa  ja hillittömästi minua häiritsi, kun blineistä ei tullut sellaisia kuin olisin halunnut. Tänään päätin kokeilla uudelleen, lähes samalla ohjeella (ohrajauhot vaihdoin tattareihin ja vehnäjauhoihin: puolet ja puolet), duunasin vähemmällä kiireellä ja paistoin kirkastetulla voilla. Sillä ON merkitystä.

Blini- ja lettukestit-11

Kirkastettu voi eli ghee

Sulata voi kattilassa ja anna sen seistä muutama minuutti.
Kuori pinnalle syntynyt vaahto pois. Kaada kirkas voirasva varovasti toiseen astiaan.
Pohjalle jää sakka, jolla ei kannata mitään paistaa.

 

 

 

Tein alla olevan ohjeen mukaan, ja rapeita ja sopivan rasvaisia tuli.

Blinit

2 dl haaleaa vettä
2 dl kermaa
25 g hiivaa
2 dl vehnäjauhoja
2 dl tattarijauhoja
4 dl kuumaa maitoa
1 tl suolaa
2 rkl sulatettua voita
2 keltuaista
2 valkuaista

Liota hiiva veteen, lisää kerma ja sekoita joukkoon jauhot. Laita taikinanjuuri yöksi jääkaappiin peitettynä. Ennen paistamista sekoita taikinaan kiehuvan kuuma maito, sulatettu voi, keltuaiset, suola. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele taikinaan. Paista hiljalleen kirkastetussa voissa. Näistä tuli rapeita!

Blini- ja lettukestit-4

Tarjoa mädin ja Roscoff-sipulin sekä vatkatun smetanan kanssa.

Blini- ja lettukestit-3

Noh tänään oli sitten yhtä sun toista muutakin lisuketta. Hangasojan varresta poimituista viimeisistä suolasienistä tein salaatin ja sitten vasemmalla on savuporo-raejuusto-creme fraiche (ja sekaan vielä pari teelusikallista piparjuuriraastetta! Se on se juttu!) -mössö tai oisko hienommin mousse. Hyvää sekin on. 

Blini- ja lettukestit-2

Löysin ensimmäistä kertaa Myrttisen suolakurkut! Smetanan ja hunajan kanssa olivat erinomaisia. Ja blinien kanssa. Ja sellaisenaan! Niissä ei ole etikkaa. Ne on hyviä, vaikken minä periaatteessa suolakurkuista ole piitannutkaan. Mutta nyt piittaan. 

Lapsille ja aikuisillekin oli lättyjä monin erilaisin tykötarpein ja päälle tietysti kahvit ja laskiaispullia,  valittavana oli joko mantelimassalla tai vadelmahillolla. Korvasivat hyvin synttärikakun.

Blini- ja lettukestit-10

Sisar uusperheineen lähti Iihin juuri ennen matsin alkua. Olihan jääkiekkoa ilo katsella. Tyttärelle ”whatsappeilin” reaaliaikaisesti ottelun kulkua, hän  kun ei sitä onnistunut Meksikossa saamaan näkyville. Minä en onnistunut näkemään Hubertuksen pujottelua, mutta sen taas lapsi oli Meksikon telkkarista (luonnollisesti) nähnyt. Oli ollut ”säälittävä”. DNF (Did Not Finish)  lukee tulosluettelossa. Joten eipä sillä sitten väliä.

Ja päivästä tuli sitten minulle todellinen telkkaripäivä (varmasti vuoteen olen nyt katsonut telkkaria eniten!!) kun katsoin Putouksenkin, – ja olen ehkä tylsä, mutta eipä minua juuri naurattanut.

Mutta ylpeänä voin kertoa, että paria sähköpostivastausta lukuunottamatta ei yhtään töitä tänään! Ei huono.

Reseptit Ruoka ja viini

Kevyt pasha

Lupasin kirjoitella eilisen jälkiruoan ohjeen eli

Kevyt pashan resepti, per favor!

2 tlk  rahkaa (esim. sitruunalla maustettua)
2 dl vispikermaa vaahdotettuna

2 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 dl kuivattuja mustikoita, karpaloita, rusinoita
50 g mantelirouhetta tai -lastuja

Vaahdota kerma, sekoita kaikki aineet. Laita pasha muottiin tai suodatinpaperilla vuorattuun siivilään.
Anna valua vuorokauden tai pari kevyen painon alla.

kevyt-pasha-595x400

Kumoa ja koristele. Voit tietysti olla hieman innovatiivisempi jotta syntyisi kauniimpi kuin tämä minun minimalistinen luomukseni.

Ja täältä löydät paljon muitakin uusia (postaus 6.4.2014)  pääsiäisruokaohjeitani:

Pieni paasiaisruokakirjanen

Ja uusi Pääsiruokakirjanen vol. 2 (2024) on täällä KLIKS

Jälkiruokapöytä, jossa etualalla kevytpasha ja mascarponekastiketta, taustalla mm. Colomba. Ks. Ohjeet niihin täältä .

Reseptit Ruoka ja viini

Pikkupääsiäinen

Pikkupääsiäinen? Niinku mitä? Me on juuri vietetty pikkupääsiäistä.

Ihan suoraan linjassa: perjantaina pikkujoulut, eilen vappu ja tänään pikkupääsiäinen!

Tilannehan oli se, että minussa on sellainen ohjelmointivirhe, etten osaa sunnuntaisin laittaa ruokaa vain  kahdelle. Varsinkin kun minulla oli uusia mielenkiintoisia reseptejä testattavana halusin La Festaamme ruokavieraita. Ja yrityksistä huolimatta ei äiti eivätkä nuoret tulleet syömään, joten turvauduimme eksnaapureihin.

Ja L & R tulivatkin mielellään! Heidän kanssaan on vietetty enemmän kuin neljännesvuosisata pikkujouluja, joten tänään halusin jotain uutta, semminkin kun menu oli kovin ”pääsiäisillinen”:  siis pikkupääsiäinen!

Lemon posset

Kevätparsaa ja prosciuttoa
Rosmariinivoissa paistettuja karitsanfileitä lisukkeineen
Pashaa (laitan huomenna kuvia ja ohjeen), ihan huippua sitruunajälkkäriä ja La Colombaa.
Helppoa ja hyvää.

Tuo sitruunajälkkärin ohje oli kyllä löytö: taas kerran Ruoka & viini -lehdestä.

Lemon posset
4 dl kuohukermaa
1½ dl sokeria
1 sitruunan mehu
Kiehauta kerma ja sokeri teflonkattilassa. Keitä kolmisen minuuttia koko ajan sekoitellen. Ota kattila liedeltä, ja sekoita joukkoon sitruuna (se ei juoksetu eikä ”leikkaa kiinni” vaikka niin voisi luulla – tai ainakin minä luulin ja pelkäsin). Annostele jälkiruokamaljoihin, pieniin laseihin tms.
Anna jähmettyä jääkaapissa kolmisen tuntia. Siinä kaikki. Raikasta ja hyvää. Sellaisenaan tai La Colomban ja pashan seurassa.

Lemon posset2 

Ja  ruokaa parempaa oli seura. Pääsiäisen lisäksi menneet vuodet ja Italia olivat puheissa …

 

Kolumni Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini

La Colomba – italialainen pääsiäsherkku

Vuosia sitten, ensimmäistä kertaa Roomassa pääsiäistä viettäessäni, ihmettelin, mitä ovat pienet pahvisalkut, joita varsinkin naiset näyttivät kantavan kaupoista, useampiakin mukanaan. Selvisi, että niissä on italialaista pääsiäiskakkua/pullaa, jota kutsutaan colombaksi. Nimi tulee kakun muodosta: kakku on leivottu kyyhkyn (la colomba) muotoon.

Colomban kanssa hyvin samankaltainen panettone – italialaisten joulupulla – tunnetaan hyvin Suomessakin. Colomba-taikinaan ei panettonen tavoin laiteta rusinoita vaan säilöttyjä sitrushedelmien kuorisuikaleita. Lisäksi olennaista on, että hiivataikinaan lisätään reilusti voita ja kananmunia, ja pullan pinnalle kuuluvat raesokeri ja mantelit.

Legendojen mukaan kakun syntyvaiheet ulotetaan keskiajalle, mutta todellisempi taitaa olla kertomus, jossa kakun takana ovat italialaiset leipurit ja kondiittorit; kakun teollisen valmistuksen ja myynnin on 1900-luvun alkupuolella lanseerannut milanolainen leipuri Angelo Motta.

Suomeen colomba ei panettonen tavoin ole vielä levinnyt, ehkä siksikin, että täällä on oma pääsiäispullansa. Suomalaiseen (erit. ortodoksiseen) pääsiäisperinteeseen ja pöytään kuuluva leivonnainen on kulitsa, joka on samaa pullaperhettä colomban kanssa. Siinä missä colomba tarjoillaan zabaionen tai mascarponen kanssa, siinä kulitsan keralle tuodaan pashaa.

Euroopassa on muitakin pääsiäiskakkuja, esimerkiksi ranskalainen baba. Se paistetaan korkeassa, sylinterimäisessä muotissa, mutta se ei kuitenkaan saisi nousta reunojen yli, kun taas kulitsan kuuluukin pullistella, kohota kokinhatun näköiseksi.

Kakkuvuoassa paistettaviin hiivataikinapohjaisiin kakkuihin  kuuluvat myös savariini ja kugelhopf, jotka eivät kylläkään ole vain pääsiäisherkkuja. Savariini on rengasvuoassa paistettava jälkiruokakakku, jonka taikinassa ei ole kuivattuja hedelmiä tai kuoriraastetta, mutta renkaan keskusta täytetään hedelmillä ja kermavaahdolla. Kugelhopf, jota Itävallassa ja Ranskan Alsacessa vierailleet ovat varmastikin hotellien aamiaispöydissä saaneet maistaa, on rusinainen hyvin kuohkea pulla. Yhtä kaikki, hyviä kaikki.

__________________________________

Viime viikolla yllä olevaa Kalevan kolumniani kirjoitellessani etsin monista italialaisista keittokeittokirjoistani ja netistä tietoa Colombasta, mutta eihän sitä ole suomeksi nimeksikään. Ylläolevat kuvat otin Stockalta ostamistani kakuista. Ainakin viime viikolla niitä siellä vielä oli.

Olin sitten puheissa Italiassa asuneen ruoanlaittoystäni P:n kanssa ja kyselin häneltä reseptiä. Sitä ei vielä viime viikon tiistaina ollut, mutta jo keskiviikkona sain maistaa hänen leipomaansa La Colombaa ja reseptinkin sain. P. on muokannut reseptin italialaisista ja englantilaisista resepteistä. Ja tällä reseptillä minäkin La Colombaa viime viikonloppuna leivoin. Minulla ei ollut tietenkään tuollaista oikeaa muottia, leivoin pyöreisiin papreivuokiin. Taikinasta tuli kolme pullakakkua. Kelpasisivat sekä töissä että kotona vaikka eivät ihan oikeanmallisia olleetkaan.

Colomba-resepti

(Tämä on se P:n löytämä ja varioima resepti. Colomban  tekemiseen menee aikaa. Kannattaa aloittaa iltapäivällä, koskapa taikina vaatii pitkän (yön yli) kohotusajan. Mutta vaikka aikaa menee niin vaivaa ei juuri ole. Ja minulla ekakertalaisellakin onnistui ihan hyvin.)

Taikina (huom. vaatii yön yli nostatuksen) 

noin  ½ kg vehnäjauhoja
200 g sokeria
4 munaa (taikinaan 4 keltuaista ja päälle 3 valkuaista)
2 dl vettä
120 g voita
½ pkt hiivaa
raastettu appelsiinin, limen ja sitruunan kuori
100 g hillottua appelsiininkuorta
2 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
60 g tummaa suklaata

Päälle kuorrutus
3 valkuaista
120 g tomusokeria
70 g mantelijauhetta
150 g manteleita (lastuja tai kokonaisia)
raesokeria

Liota hiiva lämpimään vesitilkkaa, lisää 120 g jauhoja, nostata 1 tunti.
Lisää puolet sokerista, 2 keltuaista, loput lämpimästä vedestä, 150 g jauhoja ja vaivaa hyvin. Nostata taas tunti.
Lisää loput jauhot, sokerit ja 1 keltuainen sekä suola ja 70 g pehmeää voita. Vaivaa erittäin hyvin. Peitä kulho kelmulla, nostata yön yli.
Vaivaa taas, lisää kuoriraasteet, hillottua appelsiininkuori, yksi keltuainen, vaniljasokeri, suklaa ja 50 g voita. Vaivaa tasaiseksi.
Laita taikina (paperi)vuokaan, kohota kolmisen tuntia ja tee päällys. Vatkaa valkuaiset kevyesti, lisää mantelijauhe ja tomusokeri ja levitä seos kohonneen pullan päälle, koristele manteleilla (tai mantelilastuilla) ja raesokerilla.
Paista 175-asteisessa uunissa noin 50 minuuttia.