Showing: 241 - 246 of 246 RESULTS
Reseptit Ruoka ja viini

Helppoa, simppeliä kalaruokaa

Viikonlopuksi kalaruokaresepti hakusessa? Tässäpä olisi.

Kun palasimme pohjoisesta jokunen viikko sitten, ehti automatkan aikana radiossa tulla ainakin viisi kertaa Yhteishyvä-lehden mainos: lohimedaljongit ja avokadotahna. Minä annoin periksi, ja päätin, että hyvä on, kokeillaan. Pehtoori kävi kaupassa, minä tein salaatin ja tahnan. Medaljongit pannulle ja ruoka valmista.

Lohimedaljongit ja avokadotahna

600 – 800 g lohifileetä
1 tl suolaa, mustapippuria
2 rkl öljyä
Avokadotahna:
kypsää avokadoa
1 dl Bulgarianjogurttia
1 tl raastettua piparjuurta
1 rkl sitruunamehua
0,5 – 1 tl sambal oelek -chilikastiketta
suolaa
koristeeksi tilliä ja katkarapuja

Valmista avokadotahna. Kuori ja halkaise avokadot ja poista kivi. Soseuta avokadot haarukalla painellen tai sauvasekoittimella. Lisää joukkoon muut aineet. Leikkaa fileeseen 3 cm:n päähän reunasta viilto nahkaan saakka. Leikkaa 3 cm:n päähän uusi viilto, joka irrottaa palan fileestä. Leikkaa samaan tapaan lisää paloja. Taita palat auki niin, että nahka jää sisäpuolelle. Paista medaljongit kypsiksi miedohkolla lämmöllä. Mausta suolalla ja pippurilla. Koristele tillillä ja halutessasi katkaravuilla. Tarjoa avokadotahnan kanssa.

Ei mitään maailmoja kaatavia makuelämyksiä, mutta ihan hyvää lohiruokaa, vähän vaihtelua tavalliseen.

Äsken sitten söimme ruoan, jonka ohje kulkee nimellä ”Heikon hetken kalalohdutus”.

Sikke Sumari nimeää kirjassaan tämän ruoan noin, mutta minä ehkä vaihtaisin nimen jotenkin siten, että ”Nopeasti arkisenoloista, mutta erinomaista kalaruokaa”.

2 kuhafilettä
voita
1 purjo viipaleina
½ sitruunan mehu (ehkä vähän vähempikin olisi riittänyt)
1 tlk ranskankermaa
suolaa ja pippuria
nippu tilliä
nippu rakuunaa (jota ei tuoreena nyt ollut, siis purkista 1 – 2 tl)
Reissumiestä

Sulata voi kasarissa/pannulla, kuullota purjot. Lisää paloitellut kalafileet.
Anna kiehua 10 minuuttia. Kalan kuuluukin hajota palasiksi.
Lisää loput aineet ja kiehauta nopeasti. Paahda leipä.

Pehtoori oli löytänyt sellaista uutta (?, noh ainakin meille uusi tuttavuus) kuin Tumma Reissumies. Vähän makea, saaristolaisleipämäinen. Sitä paahdettuna kuuluu tarjoilla ohessa. Sumari suosittelee oheen olutta, sen skippasimme, mutta tein lisäksi  vihersalaattikipolliset. Ja nälkä lähti vallan hyvin, hyvänmakuisella kuhalla ja erinomaisen nopea ruoka oli tämä.

Jos haluat kuhasta jonkin sofistikoituneemman, juhlallisemman pyhäruoan, niin vanha kunnon Myllärin kuha eli Kuha Meunier on siihen tarkoitukseen tavattoman hyvä vaihtoehto.  Toissa talvena se oli meillä aika tiuhaan tarjolla. Ohje ja kuva on blogissani TÄÄLLÄ ja linkitänpä vielä yhden ”vanhan” meillä ihan hurjan usein syödyn kalaruoan ohjeen: Ahvenfileet dijon-sinappikastikkeessa. Ne ON hyviä. Nekin. Kalan syönti kannattaa aina.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Töissä paistoi aurinko. Ja lamppasi opiskelijoita. Kuinkahan monta? Kymmenen? Enemmän. Mutta myös aurinko. Huoneeni on sellaisen valopihan puolella mistä ei näe oikeastaan mitään, eikä lokakuun alun jälkeen siihen muutettuani ole vielä kertaakaan aiemmin auringon säteet yltäneet ikkunoistani sisään. Tänään ylsivät. Ilahduttihan se. Auton mittarissa +6 C kotiin ajellessa. Sekin tuntui hyvälle.

 

Reseptit

Blini- ja lättykestilauantai

Oli sitten joku halavatun kuningasidea lähteä aamulla lenkille ennen kuin aurauskalusto oli ehtinyt olla liikkeellä! Tarpominen pienessä umpihangessa oli tietysti kunnonkohottamisen kannalta erinomaisen hyvä juttu, mutta enpä voi väittää erityisen nautinnolliseksi liikuntakokemukseksi tunnin tepastelua hillittömässä lumipyryssä ja 5 – 15  sentin paksuisen lumikerroksen peittämillä jalkakäytävillä. Noh, sikäli hyvä tuo aikaisuus, ettei ainakaan ollut ruuhkaa kävelyreiteillä: ei todellakaan kukaan muu ollut yhtä kahjo kuin meitsi, että lauantaiaamun pyryyn itsensä aamukahdeksalta hiissaisi.

Varhain liikkeelle lähdöllä oli kuitenkin perusteensa: vakaa aikeeni kun oli ollut käydä Poroferiassa kuvailemassa ja tapaamassa tuttuja pohjoisesta ja piipahtaa äidinkin luona, mutta enhän minä mitään ehtinyt. Kävipä nimittäin niin, että riemastuin laittelemaan ruokaa: ryhdyin oikein tosissani vierailulle tulevalle lapsiperheelle hankkimaan ja laittamaan tarjottavaa. Kuten tapana on ja kuten sanonta kuuluu: lähti vähän lapasesta.

Blinejä ja lettuja olin luvannut tarjota. Tarjosinkin. Muutaman viikon takaisessa työkaverin synttäri-illassa olin blinien paistovastuussa  ja hillittömästi minua häiritsi, kun blineistä ei tullut sellaisia kuin olisin halunnut. Tänään päätin kokeilla uudelleen, lähes samalla ohjeella (ohrajauhot vaihdoin tattareihin ja vehnäjauhoihin: puolet ja puolet), duunasin vähemmällä kiireellä ja paistoin kirkastetulla voilla. Sillä ON merkitystä.

Blini- ja lettukestit-11

Kirkastettu voi eli ghee

Sulata voi kattilassa ja anna sen seistä muutama minuutti.
Kuori pinnalle syntynyt vaahto pois. Kaada kirkas voirasva varovasti toiseen astiaan.
Pohjalle jää sakka, jolla ei kannata mitään paistaa.

 

 

 

Tein alla olevan ohjeen mukaan, ja rapeita ja sopivan rasvaisia tuli.

Blinit

2 dl haaleaa vettä
2 dl kermaa
25 g hiivaa
2 dl vehnäjauhoja
2 dl tattarijauhoja
4 dl kuumaa maitoa
1 tl suolaa
2 rkl sulatettua voita
2 keltuaista
2 valkuaista

Liota hiiva veteen, lisää kerma ja sekoita joukkoon jauhot. Laita taikinanjuuri yöksi jääkaappiin peitettynä. Ennen paistamista sekoita taikinaan kiehuvan kuuma maito, sulatettu voi, keltuaiset, suola. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele taikinaan. Paista hiljalleen kirkastetussa voissa. Näistä tuli rapeita!

Blini- ja lettukestit-4

Tarjoa mädin ja Roscoff-sipulin sekä vatkatun smetanan kanssa.

Blini- ja lettukestit-3

Noh tänään oli sitten yhtä sun toista muutakin lisuketta. Hangasojan varresta poimituista viimeisistä suolasienistä tein salaatin ja sitten vasemmalla on savuporo-raejuusto-creme fraiche (ja sekaan vielä pari teelusikallista piparjuuriraastetta! Se on se juttu!) -mössö tai oisko hienommin mousse. Hyvää sekin on. 

Blini- ja lettukestit-2

Löysin ensimmäistä kertaa Myrttisen suolakurkut! Smetanan ja hunajan kanssa olivat erinomaisia. Ja blinien kanssa. Ja sellaisenaan! Niissä ei ole etikkaa. Ne on hyviä, vaikken minä periaatteessa suolakurkuista ole piitannutkaan. Mutta nyt piittaan. 

Lapsille ja aikuisillekin oli lättyjä monin erilaisin tykötarpein ja päälle tietysti kahvit ja laskiaispullia,  valittavana oli joko mantelimassalla tai vadelmahillolla. Korvasivat hyvin synttärikakun.

Blini- ja lettukestit-10

Sisar uusperheineen lähti Iihin juuri ennen matsin alkua. Olihan jääkiekkoa ilo katsella. Tyttärelle ”whatsappeilin” reaaliaikaisesti ottelun kulkua, hän  kun ei sitä onnistunut Meksikossa saamaan näkyville. Minä en onnistunut näkemään Hubertuksen pujottelua, mutta sen taas lapsi oli Meksikon telkkarista (luonnollisesti) nähnyt. Oli ollut ”säälittävä”. DNF (Did Not Finish)  lukee tulosluettelossa. Joten eipä sillä sitten väliä.

Ja päivästä tuli sitten minulle todellinen telkkaripäivä (varmasti vuoteen olen nyt katsonut telkkaria eniten!!) kun katsoin Putouksenkin, – ja olen ehkä tylsä, mutta eipä minua juuri naurattanut.

Mutta ylpeänä voin kertoa, että paria sähköpostivastausta lukuunottamatta ei yhtään töitä tänään! Ei huono.

Reseptit Ruoka ja viini

Kevyt pasha

Lupasin kirjoitella eilisen jälkiruoan ohjeen eli

Kevyt pashan resepti, per favor!

2 tlk  rahkaa (esim. sitruunalla maustettua)
2 dl vispikermaa vaahdotettuna

2 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 dl kuivattuja mustikoita, karpaloita, rusinoita
50 g mantelirouhetta tai -lastuja

Vaahdota kerma, sekoita kaikki aineet. Laita pasha muottiin tai suodatinpaperilla vuorattuun siivilään.
Anna valua vuorokauden tai pari kevyen painon alla.

kevyt-pasha-595x400

Kumoa ja koristele. Voit tietysti olla hieman innovatiivisempi jotta syntyisi kauniimpi kuin tämä minun minimalistinen luomukseni.

Ja täältä löydät paljon muitakin uusia (postaus 6.4.2014)  pääsiäisruokaohjeitani:

Pieni paasiaisruokakirjanen

Ja uusi Pääsiruokakirjanen vol. 2 (2024) on täällä KLIKS

Jälkiruokapöytä, jossa etualalla kevytpasha ja mascarponekastiketta, taustalla mm. Colomba. Ks. Ohjeet niihin täältä .

Reseptit Ruoka ja viini

Pikkupääsiäinen

Pikkupääsiäinen? Niinku mitä? Me on juuri vietetty pikkupääsiäistä.

Ihan suoraan linjassa: perjantaina pikkujoulut, eilen vappu ja tänään pikkupääsiäinen!

Tilannehan oli se, että minussa on sellainen ohjelmointivirhe, etten osaa sunnuntaisin laittaa ruokaa vain  kahdelle. Varsinkin kun minulla oli uusia mielenkiintoisia reseptejä testattavana halusin La Festaamme ruokavieraita. Ja yrityksistä huolimatta ei äiti eivätkä nuoret tulleet syömään, joten turvauduimme eksnaapureihin.

Ja L & R tulivatkin mielellään! Heidän kanssaan on vietetty enemmän kuin neljännesvuosisata pikkujouluja, joten tänään halusin jotain uutta, semminkin kun menu oli kovin ”pääsiäisillinen”:  siis pikkupääsiäinen!

Lemon posset

Kevätparsaa ja prosciuttoa
Rosmariinivoissa paistettuja karitsanfileitä lisukkeineen
Pashaa (laitan huomenna kuvia ja ohjeen), ihan huippua sitruunajälkkäriä ja La Colombaa.
Helppoa ja hyvää.

Tuo sitruunajälkkärin ohje oli kyllä löytö: taas kerran Ruoka & viini -lehdestä.

Lemon posset
4 dl kuohukermaa
1½ dl sokeria
1 sitruunan mehu
Kiehauta kerma ja sokeri teflonkattilassa. Keitä kolmisen minuuttia koko ajan sekoitellen. Ota kattila liedeltä, ja sekoita joukkoon sitruuna (se ei juoksetu eikä ”leikkaa kiinni” vaikka niin voisi luulla – tai ainakin minä luulin ja pelkäsin). Annostele jälkiruokamaljoihin, pieniin laseihin tms.
Anna jähmettyä jääkaapissa kolmisen tuntia. Siinä kaikki. Raikasta ja hyvää. Sellaisenaan tai La Colomban ja pashan seurassa.

Lemon posset2 

Ja  ruokaa parempaa oli seura. Pääsiäisen lisäksi menneet vuodet ja Italia olivat puheissa …

 

Kolumni Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini

La Colomba – italialainen pääsiäsherkku

Vuosia sitten, ensimmäistä kertaa Roomassa pääsiäistä viettäessäni, ihmettelin, mitä ovat pienet pahvisalkut, joita varsinkin naiset näyttivät kantavan kaupoista, useampiakin mukanaan. Selvisi, että niissä on italialaista pääsiäiskakkua/pullaa, jota kutsutaan colombaksi. Nimi tulee kakun muodosta: kakku on leivottu kyyhkyn (la colomba) muotoon.

Colomban kanssa hyvin samankaltainen panettone – italialaisten joulupulla – tunnetaan hyvin Suomessakin. Colomba-taikinaan ei panettonen tavoin laiteta rusinoita vaan säilöttyjä sitrushedelmien kuorisuikaleita. Lisäksi olennaista on, että hiivataikinaan lisätään reilusti voita ja kananmunia, ja pullan pinnalle kuuluvat raesokeri ja mantelit.

Legendojen mukaan kakun syntyvaiheet ulotetaan keskiajalle, mutta todellisempi taitaa olla kertomus, jossa kakun takana ovat italialaiset leipurit ja kondiittorit; kakun teollisen valmistuksen ja myynnin on 1900-luvun alkupuolella lanseerannut milanolainen leipuri Angelo Motta.

Suomeen colomba ei panettonen tavoin ole vielä levinnyt, ehkä siksikin, että täällä on oma pääsiäispullansa. Suomalaiseen (erit. ortodoksiseen) pääsiäisperinteeseen ja pöytään kuuluva leivonnainen on kulitsa, joka on samaa pullaperhettä colomban kanssa. Siinä missä colomba tarjoillaan zabaionen tai mascarponen kanssa, siinä kulitsan keralle tuodaan pashaa.

Euroopassa on muitakin pääsiäiskakkuja, esimerkiksi ranskalainen baba. Se paistetaan korkeassa, sylinterimäisessä muotissa, mutta se ei kuitenkaan saisi nousta reunojen yli, kun taas kulitsan kuuluukin pullistella, kohota kokinhatun näköiseksi.

Kakkuvuoassa paistettaviin hiivataikinapohjaisiin kakkuihin  kuuluvat myös savariini ja kugelhopf, jotka eivät kylläkään ole vain pääsiäisherkkuja. Savariini on rengasvuoassa paistettava jälkiruokakakku, jonka taikinassa ei ole kuivattuja hedelmiä tai kuoriraastetta, mutta renkaan keskusta täytetään hedelmillä ja kermavaahdolla. Kugelhopf, jota Itävallassa ja Ranskan Alsacessa vierailleet ovat varmastikin hotellien aamiaispöydissä saaneet maistaa, on rusinainen hyvin kuohkea pulla. Yhtä kaikki, hyviä kaikki.

__________________________________

Viime viikolla yllä olevaa Kalevan kolumniani kirjoitellessani etsin monista italialaisista keittokeittokirjoistani ja netistä tietoa Colombasta, mutta eihän sitä ole suomeksi nimeksikään. Ylläolevat kuvat otin Stockalta ostamistani kakuista. Ainakin viime viikolla niitä siellä vielä oli.

Olin sitten puheissa Italiassa asuneen ruoanlaittoystäni P:n kanssa ja kyselin häneltä reseptiä. Sitä ei vielä viime viikon tiistaina ollut, mutta jo keskiviikkona sain maistaa hänen leipomaansa La Colombaa ja reseptinkin sain. P. on muokannut reseptin italialaisista ja englantilaisista resepteistä. Ja tällä reseptillä minäkin La Colombaa viime viikonloppuna leivoin. Minulla ei ollut tietenkään tuollaista oikeaa muottia, leivoin pyöreisiin papreivuokiin. Taikinasta tuli kolme pullakakkua. Kelpasisivat sekä töissä että kotona vaikka eivät ihan oikeanmallisia olleetkaan.

Colomba-resepti

(Tämä on se P:n löytämä ja varioima resepti. Colomban  tekemiseen menee aikaa. Kannattaa aloittaa iltapäivällä, koskapa taikina vaatii pitkän (yön yli) kohotusajan. Mutta vaikka aikaa menee niin vaivaa ei juuri ole. Ja minulla ekakertalaisellakin onnistui ihan hyvin.)

Taikina (huom. vaatii yön yli nostatuksen) 

noin  ½ kg vehnäjauhoja
200 g sokeria
4 munaa (taikinaan 4 keltuaista ja päälle 3 valkuaista)
2 dl vettä
120 g voita
½ pkt hiivaa
raastettu appelsiinin, limen ja sitruunan kuori
100 g hillottua appelsiininkuorta
2 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
60 g tummaa suklaata

Päälle kuorrutus
3 valkuaista
120 g tomusokeria
70 g mantelijauhetta
150 g manteleita (lastuja tai kokonaisia)
raesokeria

Liota hiiva lämpimään vesitilkkaa, lisää 120 g jauhoja, nostata 1 tunti.
Lisää puolet sokerista, 2 keltuaista, loput lämpimästä vedestä, 150 g jauhoja ja vaivaa hyvin. Nostata taas tunti.
Lisää loput jauhot, sokerit ja 1 keltuainen sekä suola ja 70 g pehmeää voita. Vaivaa erittäin hyvin. Peitä kulho kelmulla, nostata yön yli.
Vaivaa taas, lisää kuoriraasteet, hillottua appelsiininkuori, yksi keltuainen, vaniljasokeri, suklaa ja 50 g voita. Vaivaa tasaiseksi.
Laita taikina (paperi)vuokaan, kohota kolmisen tuntia ja tee päällys. Vatkaa valkuaiset kevyesti, lisää mantelijauhe ja tomusokeri ja levitä seos kohonneen pullan päälle, koristele manteleilla (tai mantelilastuilla) ja raesokerilla.
Paista 175-asteisessa uunissa noin 50 minuuttia.

Reseptit Ruoka ja viini Ruokahaaste

Huhtikuun ruokahaaste: maltaisia makuja, karitsanfileet stout-kastikkeella

Ahmija-blogissa on tämän kuun ruokahaaste. Ja aiheena on maltaiset maut. Minulle kovin vieras juttu, – sitten opiskeluvuosien ei ole paljon oluisiin tullut tutustuttua, saati niitä ruoanvalmistuksessa käytettyä. Mutta kun haaste on haasteellinen ja avaa uusia kokeiluja niin sehän on hyvä. Viime viikonloppuna kokeilin tehdä olut-lakritsikastikkeen pihville. Lakritsi ja stout sopivatkin vallan mainiosti yhteen.

(Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)

Olut innostikin sitten soveltelemaan toistakin kastiketta. Palmusunnuntaina, pääsiäismenu mielessä kokkailin vanhan lammaspaistin kastikkeen stout-virityksin ja tarjosin sitä karitsanfileiden kanssa.

Tämä jälkimmäinen kokeilu onnistui paremmin, vaikka ei ensimmäinenkään huono ollut. Oluen lisäksi uuden, makoisan maun soosiin antoi musta valkosipuli (kuva suurenee klikkaamalla).

Kokeilin tätä Etelä-Koreasta tuotua, aika tyyristä, kuuleman mukaan antioksidanteiltaan ihan omassa luokassaan olevaa herkkua ensimmäistä kertaa. Eikä jää viimeiseksi. Mustan valkosipulin kahvinen ja lakritsainen maku sopi hurjan hyvin yhteen stoutista löytyvien samojen makujen kanssa. Makuöljyyn tästä saa varmasti huippuaromit. (ks.  mustasta valkosipulista täältä http://www.blackgarlic.co.uk/ lisää)

Maltaisen olutkastikkeen kanssa ohra-riisi-lisuke oli hyvä. Puljonki-lihaliemiä myydään nykyisin myös ½ litran tölkeissä, mutta minulla oli vielä tuollainen iso purkki, joten kun siitä meni vain puolet kastikkeeseen niin käytin toisen puolen ohraton liemeksi. Ja hyvää tuli. Keittelin myös palsternakkaa, mikä sekään ei ollut hullumpi idea tähän kokonaisuuteen.

Ja jälkkäri? Maltaisella pääsiäislinjalla kun ollaan niin mämmiä, loraus Amaretto-mantelilikööriä ja nokare vaniljajäätelöä.

 

Mutta siis asiaan: vastaukseni haasteeseen on karitsanfileet stout-kastikkeella.

Karitsanfileet (2 -3 filettä/ruokailija)

Sekoita marinadin ainekset keskenään ja laita fileet marinoitumaan yön yli. Ota huoneenlämpöön pari tuntia ennen valmistusta. Ennen paistamista pyyhi marinadi pois. Paista voin-öljyn sekoituksessa muutama minuutti. Anna vetäytyä viitisen minuuttia ennen tarjoamista.

Marinadi:

1 sitruunan mehu ja kuori
5 valkosipulin kynttä
1 tl rouhittua mustapippuria
3 rkl oliiviöljyä
2 dl maustamatonta jogurttia

Tee kastike ennen kuin paistat fileet.

Stout-kastike karitsalle tai lampaalle

0,5 l lihalientä (paistinlientä, fondista tai esim. Puljonki-liemi, kuvassa)
3 rkl sokeria
4 pikkusipulia
2 kynttä (mustaa) valkosipulia
1 rkl balsamiviinietikkaa
3 dl stout-olutta
2 oksaa timjamia
maizenaa
voita

Sulata sokeri kattilassa ja paahda hieman siihen väriä. Lisää lohkotut sipulit, myös musta valkosipuli viipaloituna, balsamiviinietikka ja lihaliemi. Anna kiehua noin puoleen.   Lisää stout (varo kuohuu helposti). Keitä hiljalleen noin 10 minuuttia. Lisää timjami ja anna rauhoittua toiset 10 minuuttia.

Siivilöi ja suurusta tarvittaessa vesitilkkaan liuotetulla Maizenalla. Vatkaa kylmällä voinokareella kiilto pintaan.

Tarjoa ohraton ja keittettyjen ja sitten voissa paistettujen palsternakkaviipaleiden – ja mustan valkosipulin – kanssa.

Jos haluat hyvän kokonaisen pääsiäislampaan marinointi- ja paisto-ohjeen se löytyy vanhasta nettikeittokirjastani sivulta 49. Senkin kanssa tämä kastike varmasti toimii.