Ruoka ja viini – Sivu 62 – Tuulestatemmattua

Lauantai – ei ihan tavallinen

Merkillisen sekava lauantai… tai siis olen tehnyt kaikenmoista – enkä juuri mitään.

Yksi, ei ihan vähäpätöinen, juttu oli se, että vähän vahingossa tulin harhautuneeksi vaateostoksille. Olin muka hakemassa äidille safkaa ja muutamia kempparijuttuja ja kauppakeskuksessa näin/kuulin, että Sokoksella on 20 % ale kaikista naisten vaatteista. Ettepä arvaakaan, kuinka paljon taas säästin ostamalla muutaman keväisen kamppeen. Niillehän ei näytä Oulussa olevan ihan heti tarvetta, mutta mepä ollaan tasan kahden viikon päästä ”kohteessa”. Eli ollaan lämmössä ja auringossa, mikäli sää vain on alueelle toukokuisen tavallinen.

Pitkään olen aikonut jotain garderobini uudistamiseksi tehdä, ja näinhän se yleensä käy: vahingossa. Uudet sandaalit olen jo tilannut netistä ja kun vielä löytäisin mukavat tennarit tai keveät kesätepastelukengät, niin alkaisi vaatimaton reissukamppeisto olla kasassa.

Iltapäivällä sitten kävelimme kaupunkiin, eipä niin lämmintä, mutta kävelimme. You know, Oulun etniset ja kilpipäivä: siispä Istanbul. Bueno! Luonnollisesti. Palaan asiaan. Hyvä kokemus, ehdottomasti.

Ruoka ja viini

Lapsille pöytätapojen opetusta ja juhlalounas

Olipa kuulkaa vallan mainio lasten ruokakulttuuritapahtuma aamupäivällä.

Paistinkääntäjät oli edistämässä lasten ruokakulttuuria. Lapsille suunnattu pöytätapoihin liittyvä tapahtuma järjestettiin nyt viidettä kertaa. Aiemmin tämä on ollut ravintoloissa, mutta nyt kouluruokailun yhteydessä, ja ehkäpä minulla oli ihan vähän vaikutusta siihen, että juuri Merituulen koululla. 😉 Joka siis on sekä minun, että tyttären alakoulu. Aiemmin kun tapahtuma on ollut, me olemme olleet Helsingissä tai mökillä tai töissä tai jotain, etten ole päässyt paikalle, mutta tänään ehdin kuvaamaan – vielä ihan palkallisesti. 😉

Koulun ruokalaan oli kutsuttu 32 tokaluokkalaista opettajineen, ja kaikki oppilaat käteltiin lounaalle tullessa. ”Lasten oma hovimestari” Juha Laukkanen (Nukketeatteri Sytkyt) tuli Ouluun ja piti ”Kädestä suuhun -ruoka/nukketeatteria”. Lapsille kerrottiin pöytätavoista, ja he saivat itse kattaa lounaspöydän ennen ateriaa hovimestarin johdolla. Kolmen ruokalajin lounas tarjoiltiin lapsille pöytiin, joissa oli liinat ja jalalliset lasit ja lounaalla harjoiteltiin haarukan ja veitsen käyttöä ja kaiken kruunasi jälkkärijätski! (Valion uutuusjätskejä, joihin liittyen kerron sunnuntaina yhden uuden ihan oma kehitelmäni jälkkärireseptin.)

Puolitoistatuntisen aikana oli kyllä mainio katsella ja kuunnella lasten kommentteja ja kummasteluja. Esimerkiksi kun itse kerroin omasta kouluruokailusta heidän iässään. Ihan erityisesti näitä monikulttuurisia 2010-luvulla syntyneitä koulukkaita kummastutti, että koulua oli pitänyt käydä lauantaisinkin. 😉 Ja kokin hatut ja tarjoilijoiden kyky kantaa monta lautasta kerralla oli myös hämmästyttävää.

Tämä lasten ruokakulttuuritapahtuma on osa jo maailmanlaajuiseksi levinneen Paistinkääntäjien Kilpipäivän tapahtumia. Oulussa me on vain keksitty tämmöinen oma versio. Ja siitä olen kyllä ylpeä.

Huomenna on sitten ”tavallisempia” kilpipäivätapahtumia. Mm. kaikissa Oulun voutikunnan kilpiravintoloissa, Istanbul, Puistola ja Virta (Lasaretti), ravintola pikkuVELI Ylivieskassa ja Studioravintola Tundra Kuusamossa, erityiset kilpipäivämenut. On mm. kasvismenu samppanjalla, Michelin-kokin yllätysmenu ja villiruokabrunssi Kuusamossa. Ne ovat tarjolla myös muille kuin paistinkääntäjille ( https://www.rotisseurs.fi/oulu/jasentapahtumat/?x3163387=6623538)

Meillä jäi mökkiviikolla käymättä ”kylillä” syömässä ja tämän viikon ”Oulun etniset ravintolat” -sarjan ravintola on kokematta, joten ehkäpä huomenna tepastelemme vaikka Istanbuliin tai Virtaan, jonka kasvismenu samppanjan kera vaikuttaa kyllä houkuttelevalta.

Lappi Mökkielämää Viini

Tuotekuvausta muun ohessa ;)

Eikä ihan vähänkään epätodellinen olo.

Mikä maa, mikä vuodenaika? Miten lämmin, miten paljon lunta? – Lunta on paljon, lämmintä parhaimmillaan +10 C, tunturissa olemattoman vähän väkeä, koko päivän, vieläkin, sininen taivas, liikkumista ja auringossa oloa.

Meillähän on ollut kautta aikain kaksi talon ”omaa” viiniä: Lindeman´s ja Chateau Kangas. 😉 Nyt on Lindemansin australialaiselta viinitalolta tullut Suomenkin markkinoille pari uutuutta, joista tänään meillä maistelussa toinen, – kuohuva rose. Löysimme sen eilen Sodankylän Alkosta, jossa hinta oli 11,50 euroa. Hinta ja laatu vastaavat toisiaan. Kaksi samppanjarypälettä (Chardonnay ja Pinot noir) täydennettynä shirazilla, joten ei voi mennä ihan tolkuttoman pieleen. Eikä ole mennyt. Jos sokkkona olisin maistanut, en olisi roseeksi tunnistanut. Siitä huolimatta: tuoksu lupasi hedelmäisempäää kuin todellisuus oli, mutta kaikkinensa raikas, eikä niinkään huono.

Käytin ko. kuohuvaa myös tuotekuvauksiin, joita olin luvannut tehdä: ”Ota kuvia ulkona, suomalaista luontoa, lunta, tai jotain muuta ”eksoottista” ruoan ja juoman taustalla”. No tänään oli helppo järjestää …

Kuten sanottu, tuoksu lupasi enemmän kuin maku, tai sitten meillä viini oli liian kylmää. Ja ehkä ihmettelet lasia: kuohuvaa viinilasissa. Sitä kyllä kannattaa kokeilla. Juniori on asiasta ”saarnannut” eräänkin kerran, olenpa asiastra lukenutkin: hyvä viinilasi, paremman puutteeessa tavallinen valkkarilasi on usein samppanjalle tai kuohuviinille parempi kuin huilulasi. Tulee tuoksut, aromit ja kuplat paremmin esille. Kokeilehan joskus.

Otinpa sitten kuviini käyttöön myös ikioman design lapas-tarjottimeni ja Pehtoorin minulle (kotipihan koivuista) tekemät koivusydämet. Minun design-tuotokselleni on kyllä moneen kertaan hieman hymyilty, vaivihkaa säälien kehuttu, mutta kyllä se tänäänkin tehtävänsä täytti. Varsinkin kun olin löytänyt netistä sivuston joka myy kelokiekkoja aika huikeaan hintaan… Oikeesti! Minun tarjottimeni (hand-made, omin käsin sahattu ja suunnitteltu!!!) on kyllä tosi cool tuohon verrattuna…

Jotta näin kummallisia täällä tänään. Kävelyä, kulkemista, kuvaamista, kuohuvaa, … ja sitten savustuskauden avaus.

Savunieriää, parsaa ja hollandaisea, Voiko olla parempaa? Vaikea kuvitella.

Tiivistetysti: hyvä lauantai, ihan mahdottoman hyvä.

Oulun etniset ravintolat Ruoka ja viini

Oulun etniset – Meksiko!

Oulun etniset ravintolat testaus jatkuu… Tänään vuorossa – kuinka ollakkaan, kun tytär sai valita mihin mennään – meksikolaien Coyoacan.

Edellisen kerran siellä kävimme tammikuussa 2015, jolloin esikoinen oli vastikään palannut Meksikosta, ja nyt vasta toinen käynti. Kävelimme kolmisin kaupunkiin, lunta on vielä ihan mielettömästi, mutta lämpö jo plussalla ja rapa roiskuu. Olimme Hallituskadun ravintolassa juuri lounasajan jälkeen.

Siis ei lounasmenua vaan a la carte. Listalla on kaikki meksikolaisen keittiön bravuurit: quesadillas, empanadas, burritot etc. Ja me kaikki valitsimme tiistain tarjouksen (TACO TUESDAY Joka Tiistai – 20% Tres tacos annoksesta!,) joten hintaa jäi pikkuisen reilu 14 euroa, vähän erilaisin täyttein (kolme tuoretta gratinoitua ja täytettyä tortillaa valitsemallasi täytteellä: tinga-broileri, pastor-porsas, suadero-nauta ja pivil-nopal sekä kvinoa).

Halusin tuota nopalia, siis kaktusta, jota taisin syödä Lanzarotella, mutta ainakin Meksikossa aika montakin kertaa. Noh, juuri sehän se sitten oli vähän petttymys. Muu ei ollut. Maissijauhoista tehdyt tacot (joksi noita pehmeitä lettusia maan tavalla nimitetään – ei tortilloiksi kuten meille tex-mex-ruokaan oppineille niiden nimi on), olivat tuoreita, hyviä.

Ja lisukkeet makoisia, aitoja sikäli kuin reilun Meksikon viikon kokemuksella voin sanoa. Coyoacan on oikeasti aito meksikolainen, ei ketjujen tex-mex-paikka.

Parinkymmenen paikan ravintola on pieni saareke Meksikoa Oulun keskustassa. Ja sellaistakin mietittiin, että tarjoilu (jonka hoiti paikan isäntä itse) oli jotenkin henkilökohtaista ja kaikki toimi. Pikku ravintolalla on A-oikeudet, joten josko joku mielii tequilaa tai mescalia nauttia, niin tuolla se onnistuu. Meidän seurueelle riitti yksi Pehtoorin nauttima meksikolainen olut, jota sitäkin siis on tarjolla.

Kaiken kaikkiaan me kaikki, myös liki kaksi vuotta Meksikossa asunut tytär, voimme suositella. Ravintolassa on paljon kokeiltavaa, intiimi ja leppeä tunnelma.

Tähän asti paras.

[icon name=”spoon” class=”” unprefixed_class=””][icon name=”spoon” class=”” unprefixed_class=””][icon name=”spoon” class=”” unprefixed_class=””][icon name=”spoon” class=”” unprefixed_class=””]+

Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini Valokuvaus

Ruokahalua hakemassa ja sitä tyrehdyttäessä

Päivät menevät niin nopeaa.

Varsinkin sunnuntait, – vaikka ne nykyisin kestävät iltaan asti (KLIKS)

Pitkä kävelylenkki – Nallikarissa, ropsuuttojalkakäytävillä, auringossa, jutellen, keskipäivän kevätpäivässä. Ja tyär oli minulle apuna kun kokeilin taas linssipalloa.

Eihän tulokset vieläkään kovin raposia, mutta jotain tuli opittua. Mm. se, että pallo voi olla vaarallinen. Kirkkaassa auringonpaisteessa muutaman minuutin aikana pallo mustien sormikkaiden päällä … ja yhtäkkiä tunsimme palaneen käryä! Polttopiste! Sama efekti kuin suurennuslasilla, tai itse asiassa vielä paljon voimakkaammin. Eikä meillä noita kuvia ottaessa kulunut kuin muutama minuutti, ja hanskat alkoivat kärytä! Siis kannattaa olla varovainen!

Lenkin jälkeen minulla kokkailua, Pehtoori teki kevättä ja tyär luki pääsykokeisiin.

Iltapäivällä tulivat Juniori ja Apsu. Miniällä iltavuoro. 🙁 Aika pitkän päivällisen ruokalistalla oli parasta korvasienikeitto alkuruokana ja pääruokana possupata. Jälkkäri oli kaikkien jääkaapin tyhjennysjälkkäreiden riemuvoitto! Juniori kysyi possupadan reseptiä? – Ei voi tietää! Laittelin kaikkea. Ja tuli hyvää. Ja jälkkäri? Kukaan ei kysynyt reseptiä, mutta viidestään tuon söimme, joten ei voinut olla ihan pahaa…

Ja yksi possupadan lisukkeista oli Pimientos de Padrón! Meidän uudessa ruokakaupassa noita oli myynnissä ja olihan ne ostettava.

Kuvat ennen ja jälkeen valmistuksen.

Onhan ne hyviä. Ja jännittäviä. Yksi sadasta pikkupaprikasta on tosi tulinen, muut eivät. Kuuluvat enemmän kesägrilliruokiin, mutta hyvin pelittivät huhtikuisessa keittiössäkin kokattuina. Vaikeaahan tuo valmistus on: Paista pikkupaprikat kuumassa öljyssä pannulla pari minuuttia puoleltaan ja ennen tarjolle vientiä ripottele pinnalle maldon-suolaa tai suolakiteitä. Kokeilehan, kesällä viimeistään. Mukavia sormin syötäviä pikkuherkkuja.

Niitä näitä Reseptit Valokuvaus

Lensball – ja parsaa

Aamu alkoi varhain. Ei liian, mutta varhain.

Lentokentällä odottelin aamun valossa.

Tytär tuli kotikotiin, lukurauhaan. …

Lauantai tavanomaisesti: lenkillä – liki sietämättömän liukkailla pikkuteillä – ja sitten parsapäivällisen tekoon, välissä paljon höpöttämistä, asiaakin.

Ja toki kuvailinkin, tilauksesta lavastelin vappua. Ja harjoittelin muutenkin kuvaamista: upouuden Lensball-linssipallon kokeilua.

Kuvan kuohuviini on Roger Goulart. Espanjalainen cava. Ei edullisimpia, mutta meille maistui. Ryhdikäs, ja siinä on makua. Tänään on myös avattu kunnolla parsakausi. Kellog´s parsaa. 😉 Ja oheen graavilohta ja prosciuttoa. Oululaista rieskaa, eikä paljon muuta tarvittukaan.

Parsa A la Corn Flakes

Parsaa Kellogg´s-pecorinokuorreeella

2 l vettä
4 rkl merisuolaa
1 rkl sokeria
12–16 vihreää parsaa

Kuorrute
2 dl Corn Flakes -muroja
½ sitruunan mehu
100 g pecorino-juustoa
½ dl rypsiöljyä
2 rkl ruohosipulia hienonnettuna

Lisäksi voisulaa, jossa ruohosipulia runsaasti.

Kiehauta vesi, suola, sokeri. Kuori parsat tarvittaessa.
Taita tyvestä kuiva kanta pois.
Lisää parsat kiehuvaan veteen ja keitä rapsakoiksi (3–6 min.)
Nosta keitetyt parsat kylmään veteen ja jäähdytä.

Kuorrute: murskaa murot ja sekoita kaikki kuorrutteen ainekset.

Asettele parsat uunivuokaan ja ripottele kuorrute niiden päälle.
Gratinoi kuorrute kuumassa uunissa.

Valuta päälle ruohosipulivoisulaa.

Kyllä me kolmestaan ihan helposti koko liki kaksinkertainen annos pääruoaksi syötiin.

Ravintolat

Oulun etniset ravintolat – koekierros

Pari viikkoa sitten aloitin/aloitimme uuden jutun: ajatuksena on kerran viikossa kävellä (tai ainakin minä kävelen) kaupunkiin, ja käydä lounailla vuorotellen Oulun etnisissä ravintoloissa ja ruokapaikoissa. Ja luonnollisesti ajattelin tehdä näistä lounaskokemuksista postauksia tänne Temmattuun.

Ensimmäinen testaus oli pari viikkoa sitten. Silloin kotikotona ollut tytär sai valita, minne mentäisiin, ja valituksi tuli Pakkahuoneenkadulla oleva nepalilainen ravintola Kathmandu. Minä olen kerran käynyt siellä yksikseni lounasaikaan, mutta Pehtoori ei.

Tällä kertaa oltiin lounastarjoilun ollessa jo lopuillaan, joten valitsimme annokset a la cartelta. Lounaslistalla annosten hintahaarukka on 8,70 – 12,00, mutta a la carte -listan yhteensä 50 vaihtoehdon hintahaarukka on laveampi, kallein annos taisi olla hieman alle 30 €.

Sekä minä että tyär otimme saman annoksen: Jhinge Machha Saag (19,20 €) Paistettuja jättikatkarapuja valkosipuli-pinaatti-tomaattikastikkeessa ja Pehtoori valitsi tandoorin (Khukhura Tikka Masala (17,90 €) Rohtosarviapila-jogurtissa marinoitua, tandoorigrillattua kanaa masalakastikkeessa). Aika lailla tyytyväisiä olimme. Minusta ravut olisivat saaneet olla ihan aavistuksen kypsempiä.

Kaikkiin annoksiin kuuluvat basmatiriisi, naan leipä, raita- ja chatanikastike. Raitakastike toki on tuttu jukurtista valmistettu kastike (ja tuolla ehkä myös kookoskermasta), mutta jäin hieman miettimään, mikä on tämä chatanikastike. Sehän paljastui sitten tomaatti-chutneyksi. Varsinkin raita oli minusta hyvää, ja hieman tavallisesta poikkeavaa.

Naan-leipä oli mehevää, ja sitä oli ihan liikaa niinkuin yleensä tuppaa olemaan.

Vaikka lounasaika oli jo ohi, oli meidän lisäksemme kolmessa pöydässä seurueet, mitä voi pitää oululaisessa arki-iltapäivässä aika hyvänäkin tuloksena. 😉

Ehkä voisin luonnehtia siten, että käynti vastasi odotuksia. Hyvää, nepalilaista, mutta ei mitään suuria tunteita tai makumuistoja herättävä käynti.

[icon name=”spoon” class=”” unprefixed_class=””][icon name=”spoon” class=”” unprefixed_class=””][icon name=”spoon” class=”” unprefixed_class=””]

Ja testailu jatkui.

Viime viikolla soittelin ystävälle ja ehdotin lounastreffejä ja kehotin häntä valitsemaan paikan Oulun etnisten ravintoloiden joukosta. Ja niinpä olimme viime viikon keskiviikkona parhaimpaan lounasaikaan Oulun toisessa nepalilaisessa eli Saurahassa Asemakadulla. Siellä olen käynyt pari kertaa ennenkin, en tosin lounaslistalta syömässä.

Ravintola oli aivan täynnä, ja muutama asiakas viedä odotti take awayta. Siellä on lounaslistalla joka päivä seitsemän vaihtoehtoa, ja hintataso sama kuin Kathmandussa. Me molemmat otimme ”Lunch Mix (10,90 €). Kaksi vapaavalintaista lounaslistan annosta samaan annokseen”. Minä valitsin annokseeni nämä: Badami Lamb, Haudutettua lammasta ja maapähkinät-sipuli kermakastikeessa ja Khursani Prawn, Friteerattuja katkarapuja, paprikaa, chiliä, mausteisessa valkosipuli-sipuli-inkivääri-tomattikastikkeessa.

Myös täällä kastikkeet ja naan-leipä kuuluivat annokseen. Tällä kertaa leipä ei ollut niin hyvää kuin voisi… jotenkin ohutta, turhan öljyistä ja kaikin puolin vähän pettymys, meidän molempien mielestä. Tosin en muista edellisillä Sauraha-kerroilla tämmöiseen törmänneeni. Kastikkeet olivat hyviä, eivät erityisen, mutta hyviä. Lammas- ja varsinkin rapusoosi olivat tosi hyviä. Tulisuus oli jännä: sitä oli sopivasti, eikä tullut ”jälkipolttojakaan” kuten joskus chiliruokien kanssa käy.

Jos minulla on asteikko 1 – 5 lusikkaa, Sauraha pärjää vähän paremmin kuin Kathmandu.

[icon name=”spoon” class=”” unprefixed_class=””][icon name=”spoon” class=”” unprefixed_class=””][icon name=”spoon” class=”” unprefixed_class=””] +

Mihinkäs tällä viikolla? Olisiko ehdotuksia?

Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini

Pääsiäispöydässä

Näistä kevään, ilon, levon, auringon, ihanien makujen päivistä en halua luopua. Paljon pieniä tuokioita, aurinkoisia näkymiä, levollisia hetkiä, mukavia viestejä, hymyjä, uusia ja tuttuja makuja. Ja sanoinko jo auringon? Ja perheen ja ystävät. Tämä pääsiäinen on ollut hyvä.

Mutta lupasin palata vielä eiliseen.
Eilen meillä oli ”vieraspäivä” tai siis ystävät tulivat ”iltapalalle” kuten Pehtoori ja Team PP:n (ent. VMP:n) maskuliini olivat keskenänsä sopineet. ”Pojat” olivat luvanneet kokata. Mikä tarkoitti, että minulla ei ollut keittiö-, kattaus- eikä kokkaushommia. Salaatin olin luvannut tehdä, – ei mitään muuta. Pehtoori puhui laittavansa pientä iltapalaa ja PP:n osaksi jäi jälkiruoan ja juustojen tms. tuominen.

Ja niin me sitten nautimme monen ruokalajin päivällisen.

Aloitimme samppanjalla – kuinkas muuten. Ja sen kanssa Pehtoori tarjoili leipomiaan pieniä focaccia-leipäsiä (foccacciatelli) prosciutto-vuohenjuusto ja rucola -päällysteineen. Olihan hyvä aloitus. Ja sopi samppanjalle.

Pääruokana oli lohirullia. Noita perinteisiä, aina hyviä, graavi- ja tuorelohen yhdistämisellä ja smetana-mätikastikkeella ja puikulaperunoilla täydennettyjä herkkuja. Vaatii vähän käsityötä, mutta ei mitään vaikeaa ja kovin on hyvää.

Niiden ohessa oli tekemäni salaatti.

Olennaista siinä on kastike. Tai siis nuo ”pilvet”, jotka salaatin päällä lepäävät. Alle tulee erilaisia vihersalaatteja ja pinaatinlehtiä, kurkkukuutioita, yksi päärynä ja kaksi sharonhedelmää kuorittuna ja paloiteltuna. Ja sitten kastike: 1 dl ananasmehua ja yksi munankeltuainen vesihauteessa sekoitellen niin kauan, että sakenee. Anna munavaahdon jäähtyä, lisää joukkoon vähän suolaa ja mustapippuria myllystä ja lopuksi kääntele sekaan desistä vatkattu kermavaahto. Juuri ennen tarjolle laittoa lusikoi salaatin päälle.

Ja kuten kunnon gourmet-dinnereillä meillä oli seuraavaksi välisorbet. Päärynäsorbetinkin Pehtoori oli tehnyt.

Ja sitten seurasi vierailevan tähden versio lemon possetista kera ihanan rapean nougatin.

Ja sitten luvattoman paljon hyviä juustoja, kelpo Malvasia Madeiraa ja ihan erinomaisen ihanaa kanadalaista Icewinea. Pelkästään se olisi riittänyt jälkiruoaksi.

Kyllähän minä tuollaisen illan jälkeen harkitsen vakavasti siirtymistä sellaiseen järjestelyyn, että miehet kokkaa ja vieraat tuovat ruoat. Minä voin tehdä salaatin tai jotain… Ja muuten nauttia näistä mielettömän kauniista kevättalven päivistä, ulkoilusta, kuvailusta, kaikesta. Paitsi että… minä tykkään kokkailla ja järjestää juhlia. Mutta välillä.

Noh, tänään – vaikka olinkin parituntisen aurinkoisella lenkillä merellä ja sen rannalla, niin ehdin kokata meille ja pikkuperheelle. Ihan perinteisillä pääsiäiseväillä mentiin: karitsanpaistia ja sen sellaista.

Bloggailu Hautausmailla Muistikuvia Ruoka ja viini

Nettisivujen ylös- ja alasajossa

Aamupäivän kauppa-, apteekki-, lenkki- ja hautausmaakierrosta lukuunottamatta olen koko päivän istunut koneella ja tehnyt – vihdoin – yritykseni nettisivuille materiaalia. Nyt kun ei ole yhtään isoa projektia työn alla, olisi saatava kuvauskeikkoja jostain ja on siis vihdoin ruvettava markkinoimaan! Siispä sivusto on saatava kuntoon.

Ja tässä samalla viime vuoden väliaikainen Tuulestatemmattua.fi -sivu on alasajon kohteena. Sivu sulkeutuu kokonaan pääsiäisen pyhinä, joten jos vielä sieltä kautta tulet tänne sivulle, niin nyt on korkea aika tehdä uusi bookmarkki. Viime vuoden kevättalven blogiromahduksen aikana pitämäni postaukset olen jo liittänyt tähän vanhaan blogiin. Ja ihanat tsemppikommentit olen tulostanut ja pistänyt visusti talteen. 🙂

Tämän blogini rakennetta samalla vähän taas korjailen, ja yritän mm. saada tuohon ”Ruoka ja viini” -kategoriaan (oikealla sivupalkissa) alatasoja. Se on niin valtavan iso möhkäle. Olen jopa takautuvasti merkinnyt asiasanoilla reseptipostauksia ja ravintolapostauksia jne. Jos sinulla on joku blogistani löytämäsi resepti hukassa, ja haluaisit siihen palata, ilmoittele, niin koetan hakea, ja laitan senkin reseptikategoriaan.

~~~~~~~~~~~~~~

Olen neljäntoista vuoden aikana kulkenut Oulun hautausmaalla paljon. Satoja kertoja, syksyisin ja talvisin varsinkin, mutta enpä ole sellaista lumen määrää – kuin tänään – koskaan ennen siellä nähnyt.

Ruoka ja viini Viini

Pääsiäispöytään (2018, vol. II)

Pääsiäispöytään pari kakkuohjetta oli eilisessä postauksessani, tänään sitten viinisuosituksia. Ja linkkejä edellisten vuosien pääsiäisherkkuihin…

Klikkailehan tuosta resepteihin ja vinkkeihin:

Fenkolikeittoa, viinejä
Karitsaa ja stout-kastiketta
Porkkanakeittoa, karitsanfilettä, lemon possetia…
Parin vuoden takaisia, edelleen toimivia, viinivinkkejä
Kaikkien aikojen suosituin reseptipostaukseni: kevyt pasha
Colomba – italialaisten pääsiäispulla vailla vertaa

Ja sitten se ”Pieni pääsiäisruokakirjanen” josta tiedän monen ammentaneen vinkkejä omaan pääsiäispöytään: mämmin tuunaamista ja karitsaa sekä lammasta. Tietysti.

Ja entäs pääsiäismunien historia? Muistattekos, miksi me niitä keittelemme ja syömme juuri pääsiäisenä. Pääsiäismunien (myös Fazerin Mignonin ja muiden suklaamunien) lyhyt historia täällä: KLIKS

Kansanperinteen mukaan palmusunnuntain aurinko ja seesteinen sää tietävät hyvää kesää. Miksipä emme siihen uskoisi? Ja sen mukaan Ouluun on tulossa mitä mainioin suvi! Aurinko paistoi tänään sisälle asti, mikä näkynee kuvissanikin!

Pääsiäisviinisuositukseni, per favor!

Vaikka riesling alkaa meillä olla nyt vähän ”pois muodista” tai siis että on monta vuotta nautittu juhla- ja äyriäis- ja kalaviininä Alsacen, Rheingaun ja uuden maailman rieslingejä, niin nyt on havaittavissa pientä kyllästymistä, mutta kyllä pääsiäiseksikin oli silti yksi hyväksi maistettu uutuus-riesling hankittava. Tällä kertaa Pfalzista: Riesling von Kalstein ei tuo minun mielestäni mitään ihan erityistä uutta Alkossa myytäviin keskihintaisiin rieslingeihin, mutta onpahan hyvä luokkansa edustaja. Miksipä siis ei sitä pääsiäisen alkupaloille tai kuhalle? Saattaisipa sopia jopa parsan kumppaniksi,… saattaisi.

Kuohuva on juhlassa, myös pääsiäisenä hyväksi. Luottotuottaja Espanjan Kataloniasta: Freixenet. Sillä ja siellä on hyväksi maistettuja ollut vuosien varrella, ja nyt on tullut Alkoon uutuutena Xperiencia. Puolikuiva skumppa, joka ei ehkä ruokapöydässä ole paras mahdollinen valinta, mutta vaikka pääsiäisaamun brunssille sopii, ja vaikka marjajälkkäreille ja onhan pian jo vappukin!! Jo eilen mainostin tuota Lindaueria. Olenhan täällä vuosikausia jouluksi ja juhannukseksi, kotiin ja mökille suositellut Lindauerin peruskuohuviiniä, nyt myynnissä oleva euron, pari kalliimpi Special Reserve on vielä parempi. Sataprosenttinen chardonnay, jossa on makua ja luonnetta. Siinä on voimaa niin, että sopii vaikka ruokaviiniksi. Minun mielestäni siis. Kokeilehan.

Eilen ennen kuin lähdimme viinikerhomme maistiaisiin Karjasillan ”vinoteekkiin” avasimme ja nautimme lasilliset vuoden luomuviiniksi valitun Valdifalco Morellino di Scansanon. Jos viini on Italiasta ja siinä on kolme lempipunaviinirypälettäni (sangiovese, cabernet sauvignon ja syrah) niin ei voi odottaa muuta kuin mieluisaa makukokemusta. Kuten Pehtoori sanoi: ”onpa miellyttävän makuinen”. Juuri niin. Ei mitään suuria tunteita, eikä kätkettyjä vivahteita, vaan yksinkertaisesti hyvä, lempeä punaviini.

Edellistä vähän halvempi, vielä vähän helpompi, paljon hilloisempi, tutun talon viime vuonna Alkon valikoimiin tullut kalifornialainen sekoiteviini, joka meille on maistunut yhtä lailla mökillä takkatulen ääressä kuin kotona lauantain possupadan keralla. Ei ehkä lammas- tai karitsaviini mutta mausteisen pääsiäisbroilerin tai -ankan seuraan sopinee oikeinkin hyvin.

Kohti pääsiäistä, ystävät!