”Paras versio itsestään” Tuon luonnehdinnan tai kuvauksen olen viime aikoina lukenut monesta kirjasta, artikkelista, somejutusta. Ja se on ensin mietityttänyt, ja sitten alkanut kummasti ärsyttää. Onko se hyvä asia, jos jostakin sanotaan, että hän oli tavatessa ”paras versio itsestään”? Tarkoitetaanko sillä, että ko. henkilö on yleensä jotain negatiivista, mutta ´kerrankin´ vaikutti olevan ihan mukiinmenevä tyyppi? Tai jos joku sanoo itsestään, että ”olin paras versio itsestäni”, niin tarkoittaa se, että hän onnistui poikkeuksellisen hyvin jossakin tehtävässä, kilpailussa, työssä, treffeillä?
Se, miksi minua tuo rassaa tai melkein ärsyttää se, että jos joku on ”versio” itsestään, niin eikö hän ole jotenkin epäaito, tekemällä tekeytynyt jonkinlaiseksi, jopa odotusten mukaiseksi vain miellyttääkseen muita? Onko se sitten hyvä asia? Eikö ainakin itselleen voi todeta olevansa riittävä tai oman elämänsä sankari! Tai kun on syytä ja iloa onnistumisesta tai hyvän elämän tunnusta, voi sanoa ainakin itselleen, että ”olen nyt parhaimmillani” tai ”tähän minä pystyn!” Ei mitään versioita.
Tämä pohdinta pulpahti pinnalle toissaviikolla, kun melkein tulin tupisseeksi ”tämä on paras versio itsestäni”. Ja mihin se liittyi? – Siihen kun sain labratulokset (kymmeniä verikokeita, sydän ultra, luuntiheysmittaus, EKG). Vastaanotolla kardiologi ei puhunut mistään ”versiosta”, vaan sanoi, että aiempiin tuloksiinkin verrattuna näyttää hyvälle: luuntiheys edelleen osteopeniatasolla, ei siis (vielä) osteoporoosiakaan, ravintoarvot, kalsiumit, kolesterolit, ferritiinit, kaikki hyvin, jollei erinomaisia. Paras versio! Huolimatta siitä, että sydämeni on syrjällään!
Ja niinpä sitten jäinkin miettimään kaikkia sydämeen liittyviä sanontoja: ”kivi putosi sydämeltä”, ”sydän kurkussa”, ”särkynyt sydän”, ”suuri sydän”, ”kylmät kädet, lämmin sydän”, ”sydän paikallaan”, ”sydänkäpyseni”, ”sydän karrella”, ”sydänjuuria myöten” – ja sydän syrjällään 💗.
Minulla on kuulemma suuri sydän, sen kardiologi on sanonut jo jokunen vuosi sitten (2020). Sydämeni lyö välillä todella tiheätahtisesti, eikä suinkaan aina rytmissä, sen eteisessä on pientä ylimääräistä värinää ja onhan se falskannut aiemminkin, mutta nyt tuli tieto, että jo toinenkin läppä on vähän ”nuokahtanut”. Siis ”särkynythän” sydämeni on. Mutta täysin uusi juttu minulle oli se, että se on syrjällään. Sydämeni ei siis ”ole paikallaan”, vaan se on aika iso, se on vähän särkynyt ja se on selvästi syrjällään.
Otsikkokuvan sydämet on Eepi piirtänyt täällä meillä perjantaina ollessaan.
Tämän lapun löysin piirustuspaperinipusta, jonka hän oli jättänyt kirjoituspöydälle.
Eikä hänen kuultensa ole ollut mitään puhetta sydämistä…
Pieni mukava sydämen tykytys tuli kun tuon löysin. 💌]