Ruoka ja viini – Sivu 63 – Tuulestatemmattua

Pääsiäispöytään (2018, vol. I)

Joko tiedät mitä tarjoat pääsiäisenä perheellesi, vieraillesi, itsellesi?

Meidän perheessä kirkkovuoden paikat ovat hieman heitelleet, tai siis että ruokakalenteri ei aina ole ollut yhtä kirkollisten juhlien kanssa, mihin ehkä suurin syy on ollut se, että Esikoinen on ollut paikalla tai pois ”väärään aikaan”.

Muutama vuosi sitten tarjosin jouluruokia jo ennen joulua, koska tytär muutti Meksikoon jouluksi (ja seuraavaksi vuodeksi) ja juhannusruokia oli mökillä viime heinäkuussa, jolloin tyär ja poikaystävänsä kesälomallaan ehtivät pohjoiseen … jne.

Ja tämän kanssa samaan sarjaan meni se, että jo viime viikonloppuna meidän La Festa oli kovin pääsiäisen värinen ja makuinen. Pääsiäispaastosta ei siis ole ollut syntisessä huushollissamme tietoakaan…

Aloitan jälkkäri- tai siis kakkuresepteillä, huomenna tai maanantaina lisää ja muutakin …

Yläkuvan kakku on Ulla Svenskin ”Kuningattaren suklaakakku” -ohjeesta varioitu ja sovellettu.

27-vuotiaiden synttärikakku; kaakaota, mandariineja, marjoja

Pohja

100 g voita
3 kananmunaa
2 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
3/4 dl kaakaojauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Sulata ja jäähdytä voi.
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
Sekoita joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet.
Kaada taikina irtopohjavuokaan, paista noin 20 minuuttia.

Tästä eteenpäin sitten minun sovellustani… 🙂

Täyte
purkki valutettuja mandariinilohkoja

Pohjan jäähdyttyä halkaise se, ja levitä pohjalle mandariinilohkot ja 2 dl vatkattua vispikermaa (jossa 2 tl vaniljasokeria ja ½ dl sokeria) ja sitten kansi päälle. Laita yöksi jääkaappiin. Seuraavana päivänä levitä pinnalle purkillinen Irish Cream -rahkaa ja sen päälle marjoja ja hedelmiä ja sitten valele hyytelösokerilla.

Alemmassa kuvassa on pala mangokakkua, jota meillä oli mökillä. Mökkikakuksi sikälikin hyvä, ettei se tarvitse uunia. Kakun varioin vanhasta kaarnikkakakkuohjeestani. Kaarnikan (variksenmarjan) korvaa mango. Mango on hyvää sellaisenaan, smoohthiessa, etelänmailla drinksussa, rahkassa, kakussa — mango on minun herkkuani. Mangokin.

Tällä kertaa tein pohjan puoliksi Bastogne- ja puoliksi Muro-kekseistä, hyvä vaihtoehto olisi ollut myös Lotus Biscoff -keksit, jotka ovat nykyisin suosikkejani, myös juuston ohessa. Ne eivät ole ihan niin ”fariinisokerisia” kuin Bastognet, ja pidän niistä ihan sellaisenaankin kahvin kanssa. Joka tapauksessa Digestivet ovat nyt vähän off, ehkä palatakseen joskus.

Mangotuorejuustokakku

Pohja:
120 g keksejä
50 g voita

Murustele keksit muovipussissa, sulata voi ja lisää se keksimuruun. Sekoita. Painele voi-keksimuruseos irtopohjavuoan (halkaisija 20 cm) pohjalle ja nosta kylmään täytteen teon ajaksi.

Täyte:
4 liivatetta
4 dl mangososetta (pakasteesta mangokuutioita pamixilla soseeksi)
2 dl (luomu)vispikermaa
1 rkl sokeria
200 g Philadelphia (light) -tuorejuustoa

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.
Vispaa kerma vaahdoksi, mausta sokerilla.
Sekoita mangosose, tuorejuusto ja kermavaahto tasaiseksi massaksi.
Kiehauta mehutilkka (2 – 3 rkl) ja sulata siihen lionneet liivatteet. Sekoita tilkka loppuun (mango/appelsiini)mehun joukkoon.
Kaada liivateseos tuorejuustoseokseen ohuena nauhana kokoajan sekoittaen.
Sekoita tasaiseksi, kaada täyte keksimurupohjan päälle ja nosta kylmään yöksi.

Kiille:
3 liivatetta
2 dl mangomehua/valmista mangosmoothieta

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.
Ota mehusta pieni tilkka ja kiehauta se mikrossa.
Lisää lionneet liivatteet kiehuvaan mehuun ja sekoita hyvin.
Kaada liivateseos loppuun mehuun kokoajan sekoittaen.
Kaada lusikkaa apuna käyttäen mehu kiilteeksi täytteen päälle,
ja nosta kylmään jähmettymään muutamaksi tunniksi.

Nyt kun jälkkäriasia on järjestyksessä niin huomenna sitten viinejä ja pääruokaa…

Tosin jo nyt mainittava, että Lindauerin reserva kuohuva on VIELÄ parempaa kuin Lindauerin peruskuohuva. Ja se on jo aika paljon se.

Talvelta tuntuu vielä

Ei turhia tiukkoja tanniineja, helppo ja hedelmäinen, tai oikeastaan marjainen, muttei yltiöhilloinen. Oikein mukava punaviini on tämä: Boeuf Bourguignon. Ranskalainen pikkuisen reilun kympin maksava cabernet sauvignon, joka taipuu varmasti moneen: pataruoalle ja vaikka mausteisien lihapullien seuraan, juuston oheen ja takkailtaan.

Nyt tosin kannattaisi olla ulkona, merenrannassa, sen sijaan, että istuksii sisällä lipitellen viiniä ja jatkaen viikon kestänyttä hyvin (liikaa) syömistä. Ikkunasta näkyy metsän siimeksestä kaunis, melkein leiskuva auringonlasku. Mutta kun ei enää jaksa, ei enää tarkene.

Ja olinpahan jo aamulla kuvailemassa auringonnousua. Vein tyttären aamukoneelle, ja jäin sitten ensin Oulunsaloon lenkille Canonin kanssa, ja sitten kahdeksan jälkeen ajelin vielä Nalskuun ja tein pienen lenkin sielläkin. Pakkanen tosin kiri kummallisesti: nousi aamukuuden -16 celsiuksesta yli -20 asteeseen. Ja veden – tai siis jään – ääressä on aina jotenkin vielä kylmemmän tuntuista. Mutta niin kaunista edelleen.

Oulunsalossa olen jo monta vuotta ihaillut Lentokentäntien alkupäässä (siis kaupungin päässä) yhtä kaunista koivukujaa. Se on kesällä, ruskan aikaan ja talvella, saatikka toukokuun hempeässä vehreydessä kaunis. Varsinkin juuri aamuauringon osuessa siihen. Tänään sen vihdoin kuvasin, monestakin suunnasta.

Vähän jo jouduin miettimään, mitkä olivatkaan ne säännöt ja rajat, joita yksityisalueen kuvaamisessa on, mutta eiväthän kuvani kotirauhaa riko, eikä pihapiiriin tunkeudu.

Muutoin päivä mennyt kaiken pienen päivittämisessä, huushollin palauttamisessa arkeen, Kuusamon ja Kälviän valokuvauskurssitarjontaa tsekkaillessa, uudenlaista ruokaa laittaessa (palaan asiaan lähipäivinä), netissä roikkuessa.

Niitä näitä Reseptit

Niksinurkka vol. ?

On aika niksinurkalle. Näitä koosteitani on Tuulestatemmatussa ollut säännöllisen epäsäännöllisesti, ja nyt on taas sellaisen vuoro.

Ensinnäkin elektroninen parkkikiekko. Sain sellaisen sisarelta joululahjaksi. En ollut koskaan ennen kuullutkaan, ja nyt en kyllä siitä luovu. Enää ei tarvitse muistaa markettien, Caritaksen, Linnanmaan, Kauppahallin, ei minkään (!) edessä laittaa kiekkoa. Tuo pieni vempain pikkuisen Beetleni ikkunannurkassa on pieni ilo arjessa. Claes Olsonilla ainakin näytti niitä olevan myynnissä. Ja erilaisia (sinisiä) olen nähnyt muiden autoissa.

Sitten keittiön puolelle. Kyselin FB:ssa alan ammattilaisilta tässä kuukausi sitten: ”Mistä saa ostaa liinaa, jota on suurtalous- ja ravintoloiden keittiöissä? Se ei ole talouspaperia eikä mitään wiledaa, vaan jotain niiden väliltä. Kuituista, aika lailla kertakäyttöistä, sillä lähtee lautasista sormen- ja kastikkeenjäljet? Mikä sen nimi on?”

Eikä mennyt kuin tovi, niin vastauksia alkoi tippua. Ja liinan nimi on Carita-liina. Sain pian myös tietää, että Carita on Fredmanin tuotemerkki, ja että kuituliinaa löytyy moneltakin valmistajalta. Ja niinhän minä sitten löysin lähi Tokmannilta Eskimo-merkkistä kuituliinaa.

Suosittelen!

Ja samassa keskustelussa tuli toinenkin hyvä siisteysvinkki (jota tarvitsen ihan erityisesti ruoka- ja tuotekuvauksissa). Sini-tuotteen lasiliinat ja tilkka etikalla terästettyä vettä! Sillä lähtee rasvaläikät lautasten reunoista ja muualta, missä niitä ei saisi olla. Tosin nuo lasiliinat sinälläänkin ovat erinomaisia erityisesti viinilasien putsaamisessa.

Sitten vihanneshyllylle. Parin viikon takainen uusi löytö ”napsuherneet”. Pari euroa pussillinen tuoreita sokeriherneitä, jotka ovat (myös Apsun mielestä) mitä mukavimpia pikkusyötäviä. Sellaisenaan, kokonaisina. Ja sitten niitä on mukava silputa salaattiin, wokkiin, keittoon.

Ihan lopuksi meidän tämän päiväinen ruoka. Kun tyär on vielä ilonamme, tein munakoisomössöä, joka on sieniruokien lisäksi hänen herkkuluettelonsa kärjessä, ja kasvisruokaa, josta myös pitää paljon. Viimeisimmässä Viini-lehdessä oli ohje:

Palsternakkaa ja pastaa … parmesaani ja tuoreet yrtit viimeistelevät yksinkertaisen herkun

4 annosta (suluissa alkuperäisen reseptin määrät)

2 (3) kokonaista valkosipulia
1/2 tl suolaa
2 rkl oliiviöljyä
1 iso palsternakka
75 (100) g voita
2 (3) rkl rosmariinia hienonnettuna
50 g parmesaanijuustoa
1 (2) rkl rosmariinia hienonnettuna
mustapippuria myllystä

300 g ohutta nauhapastaa (Bevette tai tagliatelle tai joku muu nauhapasta)
vettä
suolaa

Leikkaa valkosipulien päistä ohut viipale pois niin, että valkosipulin kynnet tulevat esille. Laita ne uuninkestävään astiaan, valuta päälle oliiviöljy ja suola. Paahda uunissa (225 C) noin vartin verran.
Kuori palsternakka ja leikkaa kuorimaveitsellä ohuiksi, pitkiksi lastuiksi.
Sulata voi paistinpannulla, kun kupliminen loppuu, purista paahtuneista valkosipuleista kynnet ja hienonnettu rosmariini (2 rkl) pannulle. Alenna lämpöä ja paista viitisen minuuttia. Ota pannu liedeltä ja lisää joukkoon ohuet palsternakkalastut.
Keita pasta, valuta ja sekoita voi-palsternakkakastike pastan joukkoon. Raasta/ripottele joukkoon parmesaani, rosmariinia ja mustapippuria.

Palsternakka ja pasta ovat molemmat minun herkkuani, joten tämä ruoka jää kyllä meidän menu-listalle pysyväksi.

Isovanhemmuus Ruoka ja viini Vanhemmuus

Elämä on juhla!

Iltaan on tultu, viikonloppu vietetty. Nyt se on ohi.

Vielä tänään koko poppoo istuimme yhdessä ruokapöydässä – seuraavan kerran samalla kokoonpanolla toukokuun toisella viikolla. Siitäkin puhuttiin, tänäänkin. Nythän reissuun lähtöön on vähemmän kuin seitsemän viikkoa.

Myöhäisen lounaan jälkeen tyär vei poikaystävänsä (tästä minua askarruttaneesta termiasiasta keskustelimme eilen, kysyin asiasta nuorilta, ja poikaystävä on oikea valinta 😉 ) lentokentälle, ja palasi itse tänne takaisin. Tyär on tulevan viikon kotikotona. Onhan mukava juttu! Mutta poikaystävänsä, josta voisin vastedes käyttää Apsun antamaa nimeä ”Pappikki”, joutui lähtemään takaisin Helsinkiin ja huomenna duuniin. Juurikin sinne Alma Mediaan, josta tyär on nyt irtisanoutunut, – mistä olen erinomaisen helpottunut. Pääsykokeisiin voi lukea Oulussakin.

Eilinen oli erilainen ilta ikinä. Kuten Juniori Instassa kirjoitti: ”A bit different ”Two men champagne club” -evening today. @veskuyks cooks at our parents place and of course I have chosen the wines.” Ja hyvin oli poika valinnut.

Liki kellon ympäri oli meillä vieraileva kokki, vietimme aikaa Festassa, välillä nuoret pelasivat Trivial Pursuitia, kuuntelimme minua kovasti miellyttänyttä soulia, maistelimme samppanjaa, juttelimme tulevasta ja menneestä ja söimme. Maistelimme punaviiniä, juttelimme ja söimme.

Ensimmäinen eturuoka oli ihan mielettömän hyvää, eikä mikään sen jälkeenkään jäänyt vaille ihastusta. Vierailevan master cheffin ruoanlaittoa oli mielenkiintoista seurata: kovin erilaista kuin minulla. Koskaan en jaksaisi tehdä niin perusteellisesti ja kauan … eikä minulla ole taitoa, eikä tarvikkeita ja vempaimia (jotka V. toi mukanaan. Mm. Sous vide -sirkulaattori!) Pikkuisen oli eri levelillä kokkaaminen kuin minun karitsankyljysten paisto voissa pannulla ja hetkeksi uuniin. 😉

Klikkaamalla kuvat suurenevat …

Tänään sitten aika myöhään nukkumista, eilisen siivoilua, lenkille, minun vuoroni kokata. Kevyt myöhäinen lounas: sinihomejuusto-amuset, kasvislasagne ja lemon posset, ja lopuksi korvapuusteja ja kahvia. Viikonloppu on kulunut hyvin, nauttien ja nopeasti. Kuin eri maailmassa.

Mitä minä huomenna teen?

Niitä näitä Ruoka ja viini Vanhemmuus

Juhlaviikonlopun tietokilpailu

Tämä viikonloppu on juhlaviikonloppu. Monin tavoin.

Parhaillaan (la klo 15) meidän Festassa, ”kakkoskeittiössä”, on kokki, joka valmistelee neljän ruokalajin juhlapäivällistä apunaan meidän Juniori. Festassa ovat myös tyär ja poikaystävänsä.

Eilen juhlaviikonloppu alkoi, kun olimme vain perheen kesken ruokapöydässä ja vihdoin sain pitää tietokilpailun, joka liittyi matkaan.

Varasin tammikuussa matkan, enkä vain itselleni ja Pehtoorille, vaan koko perheelle (= Juniori perheineen ja tyär + P.). Juttuhan on niin, että päätin lopulta, etten vietä valmistujaisia, enkä myöskään tasavuosijuhlia. Isot juhlat menevät vähän ”hukkaan”. Niissä ei ehdi kenenkään kanssa kuitenkaan jutella, kohdata, ja puheita en todellakaan halua. Vähän mietin sellaistakin kuin olivat läksärini töistä. Kutsuin työkaverit meille nyyttäreille. Kaikki toivat jotain syötävää ja olimme kimpassa. Se oli hyvä ilta, eikä pönötystä.

Niinpä vuoden alussa päätin, että lähden synttäriviikolla reissuun, ja haluan rakkaat sinne mukaan. Kyselin, ovatko halukkaita lähtemään, pääsevätkö töiden, koulun ja kaiken muun puolesta viikoksi jonnekin tuntemattomaan, jonne heidät ”vien”. Vähän laajennettu versio Pehtoorin elokuun kuuskymppisistä. Ja kaikki sanoivat, että ´joo, pääsevät ja lähtevät mielellään, varaa vaan´. Ja minä varasin. Ja eiliseen iltaan asti olen pantannut tietoa siitä, minne lähdetään.

Eilen sitten, pitkän päivällisen ohessa oli tietokilpailu, jossa oli matkaan, sen kohteeseen ja kulkuun liittyviä kysymyksiä. Ja kilpailussa oli myös aika hyvät palkinnot. Mm. matka kaikille 😀 . Matka kaikille, jotka edelleen senkin jälkeen kun tietävät, millaisen matkan ja mihin olen varannut, lähtevät. Ja kyllä: kaikki haluavat edelleen lähteä. Apsukin sanoi nähdessään kuvan paikasta ”ou mai kaad”! 🙂

Olipa mukava pitää kilpailu, kuunnella arvuutteluja, syötiin välillä, ja taas palasimme kysymyksiin ja lopulta vastauksiinkin. Kysymykset on täällä (pdf tallentuu koneellesi) jos kiinnostaa… Arvaatkos, minne mennään, ja millaiselle matkalle? Sen voin sanoa, että ihan oikeaa vastausta perheestä ei kukaan keksinyt. Mutta kaikille tuntui valintani kelpaavan. Oikeinkin hyvin.

Ja nyt: kun kerran helsinkiläiset ovat täällä, on Juniori kutsunut kaverinsa, jonka kanssa pitävät kahden miehen illallis-samppanjakerhoa noin neljä kertaa vuodessa, kokkaamaan meille. Juniori toimii sommelierina ja kaverinsa (joka installoitiin tammikuussa Oulun voutikunnassa paistinkääntäjäksi) master cheffinä. Neljän ruokalajin dinner valmistuu parhaillaan… nyt lähden kuvaamaan, katsomaan, oppimaan, ja kattamaan pöydän.

Huomenna tulee paljon kuvia!!

Ruoka ja viini

Teatterissa ja Teatteriravintolassa

Palasimme juuri teatterista, – ja teatteriravintolasta.

Paistinkääntäjien ”kulttuurikevät” jatkuu. Viime kuussa Rioja-elokuva, jonka ohjaaja Rax Rinnekangas oli paikalla maistelemassa viiniä ja tapaksia kanssamme, kertomassa elokuvan teosta ja nyt sitten Oulun Teatterissa ”My Fair Lady” ja sen jälkeen makulautanen (kampasimpukoita, lohta, muikunmatiä, piirasia, paistia… ) ja iso juustopöytä. Lasillinen ja toinen viiniä. Niin ja väliajalla oli tarjolla lasillinen kuohuvaa ja Huovisen leipomon ”Pallero-leivos”. Sisällä lakritsia (hopeatoffeeta?). Nam.

Ja ravintolassa meidän 30-hengen seurueeseen liittyi mukaan musikaalin Oulun teatteriin ohjannut Merja Larivaara. Olipa mielenkiintoista kuulla näyttelijän ja ohjaajan työstä, musikaalin tekoprosessista, perhe-elämän ja teatterielämän yhteensovittamisesta. Ihan erilainen ”kupla” kuin aikoinaan oman duunin ja perhe-elämän sovittaminen.

Luulenpa, että ilman paistinkääntäjyyttä tällaista iltaa ei olisi koskaan tullut kokeneeksi. Ruoka tuo kulttuuriakin elämään.

Niin ja musikaali? – Olipa hyvä, ammattitaitoinen, viihdyttävä, visuaalisestikin katsojaa hellivä. Mielenkiintoista on että roolijako on tehty ”tuplasti” eli Eliza Doolittlen roolissa vuorottelevat Rosanna Kemppi ja Yasmine Yamajako ja Henry Higginsin rooleissa Janne Raudaskoski ja Kari-Pekka Toivonen. Tänään olivat Yasmine (jolla on ihan mielettömän hieno lauluääni) ja Janne Raudaskoski, josta en ole koskaan pitänyt mutta joka aina vaan on hyvä. Näytelmän loppu — pidin ratkaisusta. Kaikkinensa suosittelen!

Reseptit Ruoka ja viini

Sopeutumisruokaa

Hieman hakusessa oli päivän kulku, mutta sen tiesin jo mökillä, että kalaruokaa tai edes jotain äyriäisiä tms. kotona on taas saatava ruoaksi. Mökillä kun kalaruoan puute on ihan ilmeinen. Ainakin hyvälaatuisen kalaruoan. Helpottaa vähän tänne kaupunkikulttuuriin palautumista kun saa merenantimia eteensä.

Siispä tänään Kauppahalliin paitsi hakemaan äidille graavilohta, myös kotiin jotain perjantaisapuskaa. Ja mitä ihmettä M:lla olikaan tiskissä? – Valmiiksi rapsuteltuja ja pestyjä sinisimpukoita. Niinhän se on, että en ole koskaan, en ikikuunapäivänä itse keittänyt sinisimpukoita, mutta tänään keitin. Iso paketti simpukoita lähti mukaan ja kohti henk.koht. koekeittiötä.

Edellisen kerran simpukoita on syöty Liguriassa. Syyspatikka ja illallinen La Spezian parhaassa simpukkaravintolassa olivat kohtalokas yhdistelmä. Siitä huolimatta tänään – ja ensimmäistä kertaa ikinä – keitin itse kattilallisen sinisimpukoita. Jostain oli jemmassa alla oleva kermainen ohje. Merimiehen vaimon tapaan (Moules marinières) niitä yleensä olen ravintolassa tilannut, mutta nyt tällä ohjeella.

Eihän me noita kaksistaan kaikkia syöty. Mutta ainakin puolikattilallista kuitenkin. ”Pääruoaksi” olin varannut paketillisen ravioleja. Kahdessa minuutissa Italia lautasella. Kuvasta puuttuu parmesanhunnutus. Se on olennainen osa nautintoa. Mutta muuta ei tarvita. Tuli kevät!

Sinisimpukat kotikeittiössä

1 kg sinisimpukoita
1 iso sipuli
2 rkl voita
2 dl kuivaa valkoviiniä
2 dl ranskankermaa tai kuohukermaa
½ tl suolaa
1 dl persiljasilppua

Sulata voi kattilassa, lisää sipulisilppu ja freesaa pehmeäksi.
Lisää viini ja suolaa. Pane kaikki simpukat kattilaan.
Peitä kannalla ja keitä voimakkaasti viitisen minuuttia,
Kun simpukat ovat avautuneet, ruoka on valmista.
Annostele simpukat reikäkauhalla kuumille syville lautasille.
Lisää liemen joukkoon kerma, kiehauta, kaada liemi simpukoille ja ripottele persiljasilppua päälle.

Oheen samaa viiniä kuin keittäessä ja rapeaa maalaisleipää.

Oulu Ruoka ja viini

Kyllä gourmandilla on Oulussa onnenpäivät!

Kyllä nyt on hyvä mieli. Kyllä gourmandilla on taas mahdollisuuksia herkutteluun ihan eri lailla kuin vielä jokunen viikko sitten …

Oulussa on taas The Ruokakauppa ja Oulussa on huikean hieno ja monipuolinen Alko. Kiinteistöön, josta Stockmann vuosi sitten lähti, on nyt avattu uusi K-market ja ”vanha Stockan Alko” on nyt uusi Pekurin Alko. Molempiin uusiin kävin tänään aamupäivällä tutustumassa. Ja olen niin iloinen uusista mahdollisuuksista laittaa ja tarjota erinomaisia herkkuja kotonakin. Eikä vieläkään tarvinnut itse perustaa herkkukauppaa niin kuin joskus oli ajatuksena. 🙂 Kauppahallin lisäksi on nyt uusi Pekurin kortteli.

Uusi K-market on melkein Stockan veroinen ruokakauppa. Ja jo nyt parempi kuin Stocka oli viime vuodet ja Valkea ikinä tähän mennessä. Ihan kaikkea tarjontaa en vielä tsekannut, mutta lupaavalta vaikutti. Kuin myös lihatiskin palvelu. Kun kyselin lehtipihvien perään, minulle tehtiin sellaiset, kun niitä ei tiskissä ollut. Ja otettiin vastaan ehdotukseni pitää niitä valmiina viikonloppuisin… 😉

Ja pinot noirilla mentiin tänään päivällinen. Ensin maistelussa australialainen kuohuva oli Bird in hand, joka oli viinillistä, maistuvaa kuohuviiniä ja josta ei maku loppunut heti, vaikka aika iso osa siitä sulahti risottoon, Jos tätä ei omassa Alkossasi ole, niin saahan sitä tilaamalla.

Ja lehtipihvien kumppaniksi avasimme ”Runholderin”. Se on hyvin saman tyylinen kuin Hahn, josta moni pitääkin. Pinot noirkin voi olla täyteläistä.

Juniori ja Apsu olivat mukana päivällisellä. Ja ihan yksimielisesti voimme todistaa, että tekemäni avokadorisotto oli ihan mahdottoman hyvää. Idea siitä tuli viime lauantailta Uleåborgista. Ja kyllä nyt ylsin samalle tasolle. 😉

Avokadorisotto

1 salottisipuli
2 valkosipulinkynttä
25 g voita
1 rkl oliiviöljyä
2 dl risottoriisiä
5 dl kanalientä
1 sitruunan mehu
1 kananmunan keltuainen
1 dl raastettua parmesaania
1 dl valkoviiniä
1dl kuohukermaa
1 avokado

Kuori ja hienonna salottisipuli ja valkosipulinkynnet. Kuumenna voi ja oliiviöljy paistinpannussa ja kuullota sipulit.

Lisää riisi ja sekoita. Lisää valkoviiniä ja anna sen kiehua kasaan. Lämmitä sillä välin kanaliemi kasarissa ja lisää kauhallinen lämmintä kanalientä riisiin koko ajan sekoittaen ja anna imeytyä riisiin.

Toista kunnes kaikki liemi on käytetty ja riisi on al dente. Mausta pippurilla ja suolalla ja nosta liedeltä.

Sekoita keltuainen parmesanjuustoon ja kermaan ja käännä seos risoton joukkoon. Kuori avokado ja poista kivi. Kuutioi avokadon hedelmäliha ja kääntele varovasti risoton joukkoon.

Niitä näitä Ravintolat Ruoka ja viini Viini

Rioja-ilta Voimalassa – jotain ennen kokematonta

Paistinkääntäjät, Botrytis Ouluensis ja Oulun Viininystävät (joiden joka kevättalvinen Dionysia-juhla se samalla oli), järjestivät tänään Rioja-illan. Tapahtumapaikkana oli uusi Voimala 1889, mikä jo sinänsä oli mielenkiintoista.

Illan aikana Rioja-teema oli kuultavissa ja nähtävissä, maistettavissa viinissä ja ruoassa. Koskapa kuulun kaikkiin kolmeen em. yhdistykseen ja vieläpä enemmän tai vähemmän kaikista myös ”hallinnossa” mukana, niin olihan se osallistuttava. Eikä kyllä miltään velvollisuudelta tuntunut, mukavan oloinen ”kattaus” oli tiedossa. Jotain ennen kokematonta. Siispä sinne Pehtoorin kanssa suuntasimme. Ja tulihan sinne myös Juniori, jonka olen mukaan värvännyt, eikä ole ainoa nuori, jonka olen saanut mukaan alentamaan muutoin aika iäkkäiden viinikerhojen keski-ikää.

Illan ohjelma…

Avaus (Oulun Viininystävien puheenjohtaja Kimmo Kuismanen, ”Johdanto illan teemaan”)
Chef Janne Pekkala esitteli menun ja hovimestari Anne Mikkola kertoi tarjolla olevista riojalaisista viineistä
Tässä vaiheessa tarjottiin muutama pintxo* (= baskien omat tapakset/antipastot. mm. ihana pieni haukifrittipihvi, etana, karitsaa chiliripauksella) ja ne olivat maisteltavana viinin kera

Sitten puolentoista tunnin elokuva ”Matka Edeniin” (2011, Rax Rinnekangas)

Elokuvan jälkeen Rinnekangas oli luvannut kertoa ja keskustella elokuvasta ja sen teosta, minkä jälkeen oli sitten pintxo-illallinen

Menu

Prässättyä lampaanpotkaa ja sherrykastiketta
Paahdettua puikulaperunaa, lime aiolia
Vuohenjuustoa ja tuorekurkkua
Omenaa ja chilichutneyta
Grillattua paprikaa ja manchego-juustoa

Mansikoita tummassa suklaassa

Ideana siis yhteisöllinen ruoka- ja kulttuuritapahtuma. Eipä vastaavaa ole ennen Oulussa, eikä kai paljon muuallakaan Suomessa ollut. Meitä oli liki puolensataa viini- ja ruokaharrastajaa paikalla. Ja, ja…

Idea mitä parhain, seurassa ei todellakaan valittamista, ruoka vähintäänkin lupausten mukaista, viinit sopivat teemaan – mutta hei! Miksei illan aikana ollut tarjolla Remelluirin tilan punaviiniä, jota kuitenkin Suomessakin on tarjolla? Enemmän kuin puolet leffasta kun on kuvattu ko. viinitilalla ja meitä luonnollisesti kiinnosti myös ko. tilan viini…

Ja sitten: ilta oli tarkoitus (niin minä ymmärsin) olla yhteisöllinen elokuvan katselutapahtuma ja samalla Dionysia-ilta ja viininmaistelu. Miksi me istuimme 1½ tuntia hiljaa ja katsoimme elokuvaa, jossa oli puolensa, jossa oli sanomansa, joka pisti miettimään, mutta joka oli myös rauhallinen, ei minua, eikä kuten kuulin, niin montaa muutakaan ”pitänyt otteessaan” ihan koko aikaa…

Miksemme voineet vaihtaa mielipiteitä kesken leffan, vaan suomalaiskansalliseen tapaan istuimme hiljaa paikoillamme siemaillen muutamaa jäljellä olevaa pientä viinitilkkaa miettien, voisiko tilata lisää niiden 16 cl:n lisäksi ja voisiko saada viiniä juuri sieltä Remellurin tilalta, jossa elokuvan kaksi itseään ja elämäänsä etsivää keski-ikäistä miestä katselivat kappelin maalauksia ja kevättalvisia maisemia. Ja hautausmaata! Ihan uusi hautaustapa minulle! Sitä pitää tutkia lisää! Ehkä mennä käymään siellä? Rioja Alavesa seuraavan reissun kohde?

Tiedä häntä. Mutta yhteisöllisyyttä olisi mahdollista olla paljon enemmän.

Ravintolat

Ulkona – syömässä

Eilen illalla, illan lopuksi, istuksiessamme takkahuoneessa, siinä surffaillessamme, kysäisin ohimennen Pehtoorilta, jotta ”mihin viet minut huomenna syömään… ?” Ajatuksenani, että pitäisin tänään taukopäivän kokkauksesta…

Ja tänään aamupäivällä mies ilmoitti, että varaus Uleåborgiin on kunnossa.

Uleåborgiin! Minullehan olisi ollut iloa pizzasta tai hyvästä, kokolihahampulaisestakin, mutta että lähdetään oikein hyvin syömään?! En valittanut.

Käytin päiväni ”studiossa” ja eilen oppimaani uutta tekniikkaa hioen. Onhan mukava tehdä noita kuvia.

Tänään olisi kuvaajalle ollut poroferiaa, Talvikylää, auringonnousua ja -laskua, pakkasen valoa ja kuuraisia hankia, – ja minä vain kuvailen sisällä. Noh, oli mukava taas oppia uutta, ja toimeksiantojakin tuli täydennettyä. 😉

Iltapäivän lopulla sitten lähdimme tepastellemaan kohti kaupunkia ja Uleåborgia. Pakkasta oli juuri sen verran (- 17 C), että oli hyvä ja reipas kävellä, ja että päivällinen tuntui entistä ansaituimalta. Oikeasti oli hyvä keli kävellä kun oli kunnolla kampetta. Ja mikä riemu istahtaa valmiille. Sai valita mitä joku muu tekee.

Eikä valinta ollut vaikea. Ei ruoan eikä viinin suhteen: Uleåborgissa tiedetään meidän makumme. Alsace, blinit ja päivän kala (made luonnollisesti, ja olihan hyvää!!).

Liki familiääri tunnelma, ja kummasti ”ansaittu” olo oli. Kaikki maistui. Mm. Made ja punaviini! Alsacen huikea riesling oli normi, mutta saimme maistaa myös appassimentoa kalan kanssa. Myönnetään: pieni ennakkoluulo, mutta ihan turha. Täsmäpunaviini oli parempi kuin Grand Cru Alsace. Tiedättehän, näitä elämän suuri juttuja. 😀

Ja onhan tämä tiedetty; minä en jälkkäreistä piittaa, mutta niinhän se tänäänkin oli että ”Veriappelsiinijäätelöä, mehustettua appelsiinia ja Campari-sabayon” oli tilattava. Ja yhtäkkiä olen Roomassa!!! (BTW tutun näköiset lautaset, eikö?]

Hyvä lauantai takana.