Ruoka ja viini – Sivu 110 – Tuulestatemmattua

Jouluviinit – olisiko näistä joku?

Vino e pane. Viiniä ja leipää…

Täällä tuoksuu joululimppu ja saaristolaisleipä .. molemmat tekeillä. Mutta tänään ei puhuta leivästä vaan viinistä. En tee tänä vuonna erikseen uutta jouluruoka ja -viinisivustoa, koska siellä on tämän vuoden kohdalla kokonainen Vuorotellen-kirja – se on myös omalle koneelle ladattavissa tai tulostettavissa – ja siinä on vuodeksi ohjeita. Ehkäpä tässä loppuviikosta kokoan jouluruokasivustoni Top 10 -ohjeet tänne blogiin…

(Jouluviinit 2014 -suositukset ovat TÄÄLLÄ, ja vuoden 2015 TÄÄLLÄ)

… mutta nyt siis lupaamiani viinisuosituksia. Ja nämä eivät ole vain minun henk.koht. suosikkeja, vaan voin tukeutua viinikerhomme vankkumattoman hyvään makuun.

Viinikerhon kanssa oli maistelut lauantaina, osa näistä oli siellä, osa on maistettu meillä tai kerhossa aiemmin.

Jouluviinivinkit edellisiltä vuosilta eivät ole mitenkään vanhentuneet, ja useimpia noista näyttää olevan Alkosssa edelleen myynnissä, esimerkiksi vuoden 2008 yksi suosikki, Lyngrove, on edelleen edullinen ja hyvä eteläafrikkalainen punaviini.

Joulun 2009 viinivalinnoissa on yksi ympärivuotiseksi suosikiksi noussut Juno, josta edelleen pidämme kovastikin. Siinä on etiketti vaihtunut, mikä ei tee viiniä yhtään huonommaksi.

Museum ja kuohuva vuodelta 2010 saattavat olla pöydässämme tänäkin vuonna.
Syksyllä 2006 toscanalaiset olivat suosikkeja, valmis kauppalappu (pdf) on täällä KLIKS

Nyt uusi suosikki, joka varmasti pärjää alkupalapöydän kalojen ja äyriäisten, mätien ja muikkujen seuraan ja jopa kalkkunallekin, on Uudesta-Seelannista tuleva chardonnay. En ole pitkään aikaan tykännyt ns. uudenmaailmanchardonnaysta, mutta tämä on tavattoman hyvää. Alkon luonnehdinta kertoo paljon: ”kuiva, hapokas, trooppisen hedelmäinen, mausteinen, hennon kermainen, tamminen” – sellaista se on.

Valkkarisuorituksiin oli ”pakko” laittaa Kungfu Girl Riesling (vaikka etiketti on kaikkea muuta kuin joulupöytään sopiva :)) eikä tuo viini ehkä lopulta ole minulle kuitenkaan se ykkösviini, vaikka vuoden viiniksi on valittukin. Minä vannon jouluna(kin) alsacelaisten valkoviinien nimiin, ja saksalaiset Rheinhessen ja Rheingau ovat jo alueina sellaisia klassikkoja, että mieluusti niiden joukosta jotain kokeilemme.

Mutta punaviiniä pöytään, kiitos! Sitäpä sitä mieluiten jouluna. On muistutettava siitä Santiagosta (harvoin seitsemällä eurolla saa noin hyvää viiniä) Ja meillä kun ei ole kinkkua, vaan poroa ja juustoa, joiden kanssa punaviiniä nautitaan, niin valitsemamme punaviinit ovat aika tuhteja… Nämä kaksi viiniä saivat kertsin maisteluillassa ihan huippupisteet. Eiväthän ne kumpikaan ole mitään edullisia (parinkympin molemmin puolin, mutta tokihan sitä joulupöytään vähän parempaa…), ja kun verrokkina oli mm. viidenkympin Montalcino niin se hävisi näille kahdelle ihan heittämällä. Siis eteläafrikkalainen Pinotage (Flagtone) ja argentiinalainen Amauta (sori kuvan tummuus ja surkeus muutoinkin…) ovat täyteläisiä, pehmeitä, liki hilloisia, niissä on suuren viinin elkeitä. Ikihyväksi niiden makuun ihastuin.

Kuohuvista voisi mainita kaksi roseskumppaa: jo kesällä mainostamani argentiinalainen Las Moras menee varmasti uudenvuoden vastaanottajaisissa tapas-herkkujen kanssa. Samoin uusi espanjalainen laatucava.

Tässä mainitut viinit yhdellä listalla: rypäle, vuosikerta, tuottaja(maa) ja hinta lueteltuna jouluviinikauppalapulla, jonka voit klikata ja tulostaa! KLIKS!

Ja kuten jo alussa kerroin, paljon lisää viinejä ja niille passeleita, helppoja kotikonstein tehtäviä herkkuja on joulusivuillani.

VUODEN 2013 JOULUVIINISUOSITUSSIVU ON TÄÄLLÄ

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKUVAKALENTERI 2012

Lenkillä ja leipomuksia

Kalsea valo, katala tuuli, lumettomat puut, auraamattomat ulkoilureitit, ytimiin asti tuntuva vinkka, Dixonin raitilla pubin edessä portailla kaksi mongertavaa, kovin heikolla hapella olevaa miestä likaisissa takeissaan, sinertävät hanskattomat kädet selostuksen tahdissa heiluen, vain muutama koiranulkoiluttaja, ainoa ilo oli siis revittävä liikkumisesta ja hyvistä lämpimistä vaatteista …

.. ja niinpä sitten sitäkin sankarillisempi ja punaposkisempi olo lenkiltä tullessa. Kaikesta huolimatta minä tein sen: pitkän lenkin kävelin! Ulkoilu on hyväksi – kaikesta huolimatta.

Päivä on touhuttu oikein kunnolla: jouluun jo paljon tehty, varsinkin nyt kun laatikot ovat jo leivinuunissa. Niitä on niin paljon, että riittää Jääliin, Caritakseen, Iihin ja meidän aattoomme. Viimeiset jouluvalosysteemit viritelty. Kalenterikuvassa näkyy, kuinka teimme vanhasta orkideamaljakosta ”jouluinstallaation”. Onhan hieno! 😉

Iltapäivällä kunnon sapuska, tytär kotona: gradu ja Stuttgart päivitetty. Nuoriparikin pyörähti.

Nyt voisin vielä sen verran suorittaa, että kirjoitan tähän pari reseptiä kuten lupailin. Perjantaiksi tein Piparkakkuleivoksia ja mukaelman Antell´n Omenahyveestä. Tänään vielä rippeistä nautimme.

Kuorrutetut piparileivokset (ohje Maalla-lehdestä)

150 g voita
3 munaa
3 dl raakasokeria (käytin puolet canea, puolet talous)
2 dl kermaviiliä
4 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
18 g piparkakkumaustetta
2 dl puolukoista

KUORRUTUS

200 g Philadelphia-juustoa
50 g pehmeää voita
1 dl tomusokeria

KORISTELUUN

1 dl puolukoita
3 rkl sokeria

Voitele vuoka (30 x 21 cm).
Sulata voi.
Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
Lisää voisula ja kermaviili.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita nekin
sokeri-munavaahtoon, lisää lopuksi puolukat.

Kaada taikina vuokaan ja paista ~175-astetta ~ 30 min.
Anna jäähtyä.

Tee kuorrutus vatkaamalla kaikki aineet sekaisin.
Levitä kuorrutetta leikatuille paloille,
ja koristele sokeroiduilla puolukoilla.

Koekeittiössäni oli myös kotikeittiöihin sovellettu versio Antell´n maankuulusta omenahyveestä. Ohje on kuulemma ollut alunperin Gloriassa, mutta minä bongasin sen aikaa sitten Omenapuun Katriinan blogista. Vain hieman varioin

OMENAHYVE OMIN NEUVOIN

Ensin tehdään omenahilloke: kuori ja paloittele 8 omenaa, ripottele omenakuutioille 1 dl hillosokeria ja kaada päälle ½ dl vettä. Laita mikroon ja anna liki soseutua (noin 4 – 5 minuuttia, sekoittele välillä) ja sitten jäähdytä hilloke.

Pakastemurotaikina helpottaa elämää, – parempi tulisi tietysti alusta asti itse tehden, mutta menetteli näinkin. Siis kauli valmistaikina kahdeksi suorakaiteen muotoiseksi levyksi ja paista pakkauksen ohjeen mukaan kypsäksi. Ota pelti uunista ja levitä omenahilloke päälle. Ja pursota pohjan ja omenoiden päälle valkuaisvaahto (vispaa neljä valkuaista kovaksi vaahdoksi. Lisää 1½ dl sokeria vaahdotuksen loppuvaiheessa ja ihan viimeisenä vielä 1 tl väkiviinaetikkaa). Pistä paistos takaisin uuniin noin viideksi minuutiksi.

Marenkikuorutteesta ei tullut sellaista rapsakkaa kuin olisin toivonut, ja mietinkin, jotta jos paistaisi tuon marenkikannen erikseen. Paistaisi pitkään, kuten marenki kuuluukin… ja sitten nostaisi pohjan ja omenoiden päälle. Ehkä ensi kerralla kokeilen niin. Mutta kyllä tämä hyvin vaniljavaahdon (puolet kermavaahtoa, puolet vaniljakastiketta) kanssa maistui näinkin.

Sunnuntai on kestänyt melkein iltaan asti. Hyvä näin.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Joulukalenteri 2012

Ruoka ja viini Valokuvaus Vuorotteluvapaa

Joululahja Sinulle!

Hyvät Tuulestatemmatussa kävijät ystävät ja ymmärtäjät,
kiinnostuneet ja kaverit, tutut ja tuntemattomat!

On aika antaa joululahja teille kaikille!

Viime vuonna sisaren kanssa tehty
pieni ruoka-, runo-, historiatarina- ja valokuvakirja on nyt nettiversiona.
Sen voit ladata pdf-tiedostona ja halutessasi vaikka tulostaa.
Jakaa linkkiä tai lueskella kirjaa ja sen ohjeita aina kun netti on saatavilla.

Vuorotellen kirjan lataussivu, KLIKS

Oleppas hyvä!

Jollei kirjan aukeamakuvat ja idea ole oikean näköinen, siis ettei se aukea aukemittain, niin säädä Acrobat-lukijaa vähän: Oikean näkymän aikaansaamiseksi (eli kahden sivun aukeama kerrallaan) pdf-tiedosto vaatii Acrobat Readerissa sen, että valitsee näkymäksi kaksi sivua vierekkäin. Valitse Adobe Acrobatin valikosta: View (Näytä) -> Page Display (Sivunäyttö) -> ja ruksi ainoastaan kohdassa Two-Up Continuous (Kahden sivun vieritys). Ohje on myös tuolla lataussivulla.

Mistä on tämä kirja tehty?

Se on tehty
syksyn säkeistä, kevään kukkasista,
mielen ja metsän maisemista.
Makumuistoista, runotuulista.

Ilosta ja yhdessäolosta,
mieluisesta tekemisestä.

Runoja ja ruokia, kuvia ja kirjoituksia.
Riimitellen ja vuorotellen,
ne kertovat ja muistavat.

Kirjan etusivu on täällä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI 12.12.12

Niitä näitä Ruoka ja viini

Jouluruokia lehdissä ja ohjeissa

Karjalan liiton lehdessä ”Joulukanteleessa” oli jouluruoasta juttua, ja ylisanoilla maininta kokkailuistani, joista erityisesti mainittiin resepteineen yrttinen jouluruukku. Sehän on Valion aika päiviä sitten lanseeraama juusto-juuresvuoka, jota meillä tähän jouluntienooseen aina tehdään. Ohjeen olen julkaissut jo kauan aikaa takaperin, ja jollet ole koskaan tehnyt niin suosittelen kyllä tekemään nyt. Ohje TÄÄLLÄ (jutun yhteydessä näyttää olevan kyllä merkillistä avautumistakin. uups!)

Toinen täällä Temmatussa julkaisemani (joulunkin ajan) ja itse tuunaamani vuokaruoka on päässyt lehtien palstoille. Nordea-rahoituksen asiakaslehti Toriin tekivät laajan jouluruokajutun, johon haastattelivat historioitsijana, mutta sitten myös kokonaisen sivullisen blogini ja jouluruokasivujeni ohjeista kokosivat. Täällä lehden juttu ja se reseptisivu (s. 34)

Ja vielä yksi linkki, jossa taas merkillisesti on jouluruokahistorian asiantuntijaksi tituleerattu. Tämä juttu oli viime jouluaattona Hesarissa.

Mutta nyt kehiin jotain uutta. Ei ole ihan perinteistä jouluruokaa, mutta kyllä sopii joulupöytäänkin tavallisempien peruna-, porkkana- ja lanttulaatikoiden rinnalle tai vaihteluksi.

En muista mistä ohje on… Oisko Viinilehdestä? Kuvakin minulla siitä jossain on, muttä tähän hätään ei löydy.

Jouluinen, yrttinen bataattivuoka

800 g valmista bataattisosetta
(= kolme isoa bataattia)
1 rkl öljyä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
½ tl currya
korianteria
muskottia
2 rkl korppujauhoja
2 dl kuohukermaa
2 munaa
1 tl suolaa

Kuori, keitä ja soseuta bataatit. Tai osta valmista. Kuullota ensin sipuli ja valkosipuli öljyssä, lisää curry, veitsenkärjellinen korianteria ja muskottia. Sekoita yrttiöljy bataattisoseen joukkoon. Sekoita kerma, munat, korppujauhot ja suola keskenään ja sitten soseeseen. Kaada voideltuun uunivuokaan ja paista 200-asteisessa uunissa kolmisen varttia, tunteroinen. Anna vetäytyä ennen tarjolle vientiä.

Helppoa kuin heinänteko [siitähän minulla niin paljon kokemusta onkin!] ja vaikka noita bataattimössöohjeita on pilvin pimein, tässä on sitä jotain.

Toinen makoisa, ei vain jouluruoka on se mitä tein mökillä viikonloppuna. Jostain blogista tai useammastikin olen tämän kaltaisen ohjeen nähnyt, mutta kun sellaista ei ollut käsillä, soveltelin. Ja oli kyllä tosi hyvää.

Ruusukaalia ja pekonia smetanan kanssa (kahdelle)

400 g ruusukaalia
½ pkt pekonia
tilkka öljyä
1 dl smetanaa
suolaa
mustapippuria myllystä

Poista ruusukaaleista kannat, halkaise tai jopa neljään osaan voit pilkkoa. Ryöppää vesitilkassa mikrossa pari minuuttia. Pilko pekoni ja paista pannulla, lisää ruusukaalit, anna vähän ruskistua. Sekoita smetana sekaan, anna muhia tovi (viisi minuuttia?), suolaa ja pippuroi.

Ihan järjettömän hyvää ja nopeaa arkiruokaakin. Laitanpa sitten vielä kuvan LappItalia -keittokirjani sivulta 117, jossa on yksi erinomainen juhlaruoka, jouluruoka.

Porkkana-lanttupaistos mukavasti modernisoituna. Tyylikäs tarjottava.

Enää yksi yö JOULUYLLÄTYKSEEN … Pysy linjoilla.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI 2012

Leivinuunissahan ne parhaat
joulun vuoka- ja laatikkoruoat tehdään..

Niitä näitä Oulu Ruoka ja viini

Vapaapäivän iloja

Ehdin aamulla Rotuaarille suunnilleen ennen ketään muita. Sain uusista hienoista jouluvaloista paljon kuvia.

Tyhjillä keskustan kaduilla käveleskelin pitkän tovin, eikä minulla enää millään muotoa olisi ollut aikaa jatkaa matkaa Möljälle, oli levoton olo ja mielessä rotissööripostitukset, kaikki kotityöt, työt, sapuskan teko, yhden postitusasian kiireellinen hoitaminen, konnulin kylvetys, mutta tuntui että juuri noiden syiden vuoksi oli sittenkin hyvä mennä vielä merenrantaan. Lupasin itselleni lähteä vielä Ilokiville, Möljälle. Uusi Möljänsiltakin oli näkemättä ja kävelemättä.

Tähän tullessa oli jo hyvä olo. Aamulla ennen kymmentä aallonmurtajalla ei vielä muita. Tyyntä, mielessäkin.

Tänään marraskuuksi merkillisen korkea lämpötila ei haitannut, ja harvoin tuolla Toppilan salmen suulla on tuuletonta. Tänä aamuna oli. Satamaan oli tullut kaksi asuntoveneeltä näyttävää potskiakin. Tatjanassa ja Crescendossa oltiin aamukahvin keitossa kun ohi kävelin. Uusi silta toimii, kesällä siitä on varmasti enemmänkin iloa ja kunhan saavat lähitienoot rakennetuksi.

Pari tuntiahan kuvausreissulla viivähti, parisataa kuvaa tuosta vaan… Säästän muutamia otoksia ensi viikon postauksiin,…

mutta pisteenä tähän postaukseen: tämän päivän jälkkkärimme. Vanha herkku. Helppoa kuin heinänteko, eikä kaloreista ole puutetta. 😉 Mietihän jos pikkujouluissa tai joulupöydässä tarjoaisit tätä? Laita kristallilasiin tai pieniin valkoisiin mokkakuppeihin, niin onhan salonkikelpoinen jälkimakea. Kirsikka tai tuore vadelma koristeeksi, ei huono.

Suklaakupit (kuudelle tai kuvan kokoisia espressokupillisia kahdeksan)

3 dl kermaa
200g tummaa suklaata
2 munankeltuaista
3 rkl konjakkia
20 g voita

Kuumenna kerma paksupohjaisessa kasarissa melkein kiehuvaksi.
Ota kasari lämmöltä ja annan jäähtyä tovi.
Lisää paloiteltu suklaa kerman joukkoon sulamaan. Sekoittele.
Vatkaa sekaan keltuaiset ja konjakki.
Anna jäähtyä vähän (ettei juoksetu) ja lisää voi. Sekoita kunnolla.
Kaada suklaa pieniin espressokuppeihin.
Pistä jääkaappiin jähmettymään.

Niitä näitä Ruoka ja viini Vanhemmuus

Tavallinen sunnuntai

Aamukahvipöydässä:

– Mikäs on päivän programmi?
– Enpä tiedä, ihan tavallinen sunnuntai, kai …
– Siis: ensin sähköpostit ja kommentit, sitten lenkille, suihkuttelua ja huoltoa, kuvien purku koneelle ja vähän datailua, ja sitten ”tuu kattoon ku hyvä kuva/mainio nettisaitti/yms” ja sitten vähän sapuskan esivalmisteluja, ehkä kotitöitä, luet kandityön tai otat tirsat, taas koneelle, sitten sapuskan teko ja arvattavastikin lähtee lapasesta, lapset tulee syömään, syödään hyvin ja höpötellään kauan, tai siis sinä ja nuoret pulputatte, minulle jää sotkuinen keittiö, menet koneelle, kirjoitat blogin ja luet, ja sitten Tanssit, ja taas koneelle ja luet ja nukkumaan.
– Niin.

Hyvin tuntuu mies tietävän, miten minun tavallinen sunnuntaini menee. Noin se menee. Paitsi tänään ei ollut ettoneita eikä sotkuista keittiötä. Nukuin kahdeksaan! joten päikkäreitä ei tarvittu, ei kandityötä vaan väitöskirjan tutkimussuunnitelma ja keittiön siivosin itse odotellessani ruokien kypsymistä, kun ei tarvinnut/voinut tehdä jälkkäriä, sillä meillä oli jälkiruoaksi pehtoorin arpajaisista voittama Antellin raparperihyve, joka on melkein vielä parempaa kuin omenahyve.

Eturuoaksi rohkenin valmistaa perheelleni maksaa. Kukaan ei tykkää maksasta, mutta kaikki sanoivat, että tämähän on hyvää! 🙂 Mikä on salaisuus? Poron maksa suli ja lillui yön piimässä. Ohuet siivut paistoin nopeasti oikeassa voissa, pippuroin ja suolasin ja tarjosin punasipulihillokkeen [ohje on mm. LappItaliassa sivulla 59] kanssa. Se oli kyllä hyvää…

Pääruokana oli uunilohta. Antti Vahteran reseptin olen tainnut julkaista ennenkin? En ole varma, mutta kirjoittelenpa tähän kuitenkin. On se sen verran hyvä ruoka, että kannattaa kokeilla. Aikas edullista, nopeaa ja helppoa.

Grillattua lohta – kuorrutettuna katkoilla ja kylmäsavulohella

600 g tuoretta merilohta
100 g kylmäsavulohta
100 g katkoja
50 g suolakurkkukuutioita
1 dl smetanaa
1 dl hienonnettua tilliä
1 dl hienonnettua ruohosipulia
2 rkl currya
ripaus cayennepippuria (tai peperincinoa)
mustapippuria myllystä
3 – 4 rkl parmesanraastetta

Leikkaa lohifileestä neljä viipaletta (nahattomaksi). Pariloi lohet kuumalla teflonpannulla nopeasti kummaltakin puolelta. Mausta pippurilla.
Leikkaa kylmäsavulohi pieniksi kuutioiksi ja sekoita kaikki aineet keskenään. Parmesanista säästä puolet pinnalle. Levitä massa lohiviipaleiden päälle ja ripottele loppu parmesan pinnalle. Grillaa lohiviipaleet uunissa n. 10 minuuttia 220-asteessa.

Ja sitten on kyllä hieman kehuskeltava, sanottava ääneen, mikä on hyvin. Tiedättekös, mikä meidän kakaroissa on mukavaa? Se, että tulevat mielellään ja nälkäisinä syömään kotikotiin. Tykkäävät kokkailuistani, ottavat mieluusti jämät ja isot kipot lappapuuroa tupperpurkeissa kotiin vietäväksi ja istuvat rauhassa pöydässä ja ovat! Ovat läsnä, ovat olemassa! Se on ihan hiton hienoa! Tekevät tavallisesta sunnuntaista juhlan. 😉

Bloggailu Ruoka ja viini

Brittiläistä, kuuluisaa ja halpaa – ja kaikki erinomaista

Huomenna on illalla digikurssi ja sen päälle Downton Abbeyn kolmannen tuotantokauden alku! Ja Dame Maggie Smith on mukana, jee! Ja eilen uutisoidun jutun mukaan hänet nähdään myös seuraavalla, neljännellä tuotantokaudella. Ihan parasta viihdettä mitä voi olla.

Brittielämän tunnelmissa tässä muutenkin, Lontoon kuvien perkaamista ja sitten kolumniinkin on tulossa terveisiä saarivaltakunnasta.

Mutta muutoin kovin rahvaanomaista ollut tämä päivä. Ainoa, mikä työteliästä ja pimeää marraskuun päivää vähän juhlisti, oli sapuska. Minä olin jo ajatellut, etten mene virran mukana, enkä puhu täällä avokadopastasta mitään, riittäköön että kaikki muut siitä bloggaavat, mutta onhan se linkki ohjeeseen laitettava: täällä. Jos jotenkin olet onnistunut välttymään tähän reseptiin liittyvältä tarinalta aamuteeveessä, Hesarissa, kymmenissa blogeissa, FB:ssä ja kuitenkin haluat tietää sen, niin klikkaa tänne.

Tänään kun tein sitä, oli otettava kuva. Oli oikeastaan pakko. Siitä huolimatta, ettei mikään kuvauksellinen ruoka olekaan. 🙂

Tässä ennen pastan lisäämistä.

Tässä kastike jo spagetissa.

Mutta siis: onhan se ihan hulppean hyvä safka. Ja samasta kirjasta on se lohi-avokado-salaatti, jonka ohjeen tänne laitoinkin jo joku aika sitten. Edelleen sitäkin voin suositella.

Ja sitten toinen juttu, joka ei ehkä oikeastaan kuuluisi maanantain – vaan perjantain – postaukseen, mutta kun tämänkin olin ajatellut täällä skipata, siis etten siitä kirjoita, mutta kun tähänkin on nyt tullut kannustusta ”etkö vois laittaa blogiin kuvaa siitä”? Siispä.

Tämä juttu liittyy yllättäen meidän Junioriin. Poika oli töissä kuullut, joltain tukkurilta, kauppiaalta, any way, joltakin, että Alkossa on tapahtunut pieni työtapaturma, ja että tietty chileläinen kohtuullisen hintava (about 20 euroa pitäisi olla) punaviini onkin saanut väärän hinnan.

Liekö hinnoitteluvirhe urbaanilegenda, mutta joka tapauksessa Santiago 1541 (Syrah, Cabernet Sauvignon, Malbec) -viinin saa seitsemällä eurolla ja se on erinomaisen hyvää viiniä. Juniori toi meille sitä pullollisen välittömästi kuultuaan tarinan, noin kuukausi sitten. Ei ole ennen meille poika punaviiniä tuonut, mutta tämä kerta kyllä kannatti.

Nyt kun pikkujoulukausi on alkamassa kannattanee pitää mielessä, – monista liikkeistä on kuulemma jo loppunut…

Ruoka ja viini Valokuvaus

Retkellä Koitelissa ja kotona keittiössä

Valokuvauskurssin retkipäivä Koiteliin, jossa kyllä kannattaa käydä (edellisen käynnin raportti täällä ja ”virallinen” esittelysivu täällä).

Olisi sää voinut olla parempikin. Mutta siinä kun Oulussa satoi vettä, niin Kiiminkijokivarressa tuli räntää, – mikä oli kuitenkin pienempi paha. Kamerathan ei välttämättä kovin kosteista keleistä tykkää… Me kuvaajat emme antaneet sään lannistaa.

Meillä oli siellä kuvaustehtäväkin, laittelen tänne kunhan saan valmiiksi, reilun viikon päästä vasta pitää olla … Tässä muutama otos .. Eiliselle koivukuvalle löytyi pari Koitelista.

Vettä koskessa ei ollut kovin paljoa, mutta kuvattavaksi asti riitti kuitenkin.

Retkellä pitää olla eväät, ja valokuvauksesta viis, kunhan paistetaan makkaraa! Vähän tuommoinen fiilinki tuntui meidän seitsemän hengen porukassamme olevan, ja sehän sopi minulle. Eilen leivoin mukaan vietäväksi valkosuklaamuffareita. Jäi niitä perheellekin ja taitaa riittää vielä huomiseksi töihinkin aamukahville…

Näiden – vanha, omakehitelmä – resepti on tässä (klikkaa isommaksi)

Nuoret eivät paljon muffareita syöneet meillä kun oli muutenkin runsaahkosti jälkkäreitä. Tai siis lettuja ja niille suklaarahkavaahtoa, vaniljavaahtoa, lakkoja, vaahterasiirappia, … ja pääruokaakin oli enemmän kuin runsaasti. Oli vähän sellainen kaappien ja pakastimen tyhjennysfiilis ruokaa tehdessä. Minusta – eivät muutkaan syömättä jättäneet – parasta oli poronmaksamousse. Tein erilaista kuin ennen. Kuvaa ei ehkä kannata laittaa, näyttää — noh, ei näytä herkulliselta, mutta kyllä se oli erinomaisen hyvää.

Ja näin se tehdään: Pilko poron maksa kuutioiksi, silppua yksi iso makea sipuli, valkosipulin kynsi, ja paistele niitä voi-öljy-seoksessa. Lisää pannulle purkillinen smetanaa, pari ruokalusikallista ketsuppia, paljon rouhittua mustapippuria ja timjamia, tietysti suolaa ja anna hautua 5 – 10 minuuttia. Sekoita pamixilla tahnaksi, lisää tuoretta rakuunaa ja jätä jääkaappiin makuuntumaan pariksi tunniksi. Tomaatin kanssa ihan tavattoman hyvää. Olisipa ollut cocktail-tomskuja, ne kun olisi täyttänyt tällä, olisi tullut salonkikelpoista kuvattavaa… 🙂 Moni muu pääruoka olisi ollut kuvattavaakin, mutta keskityin syömään, joten ”no fotos”.

Mutta tosiasiahan se on, että ruokaa parempaa oli seura. Ihan saletisti. Meidän mielestä ainakin, nuorista en tiedä. 🙂

Ruoka ja viini Yliopistoelämää

TGIF! ja syyskuu on nyt pulkassa!

Tekaisinpahan kolmessa tunnissa abstraktin symposioon. Enpä ole koskaan niin surkeaa tehnyt. Toivonko lähtökohtaisesti, että se hylättäisiin? Ehkäpä. Säästyisin osallistumiselta. Toisaalta …

Mitä muuta töissä? Ensimmäinen tutkijoiden, tohtorikoulutettavien ja opettajien perjantaiseminaari. Ihan hurjan mielenkiintoinen, uusia ajatuksia herättävä ”tutkimussuunnitelma” oli vuorossa, aloittajana.

Ja sitten jouluruokahistorian konsultointia haastattelussa. Joulu? Aivan! Jouluartikkeleita jo tehdään, huoh.

Sadetta, harmaata, ulkoilemattomuutta.

Kumpi pihlajista on ostettu taimenena, kumpi haettu metsästä?

Äsken nautimme ahvenfileet basilikalla ja sinapilla. Ohje täällä (sivu 18).
Jollet vielä ole testannut, niin tee se huomenna. Suosittelen.

Muutama puikulaperuna ja näitä. Vähän vihersalaattia.
Mitäpä sitä muuta perjantai-iltana kaksistaan kaipaisimme?
Piccolo-samppanja ei ollut ollenkaan hassumpi idea. 🙂

TGIF!

Ruoka ja viini

Perjantaiherkkuja Riojasta ja omenasta

Hiljaisen työpäivän (siis minä olin hiljaa, kuuntelin muita ja luin) jälkeen mukava olla kotona. Söimme paremman kaavan mukaan, pitkästä aikaa poroa, ja sen kanssa nautimme vähintäänkin erinomaisen punaviinipullollisen Riojan tempranilloa. Yltiöstaili etiketti lupasi hyvää, ja viini oli erinomaista. QP-viini vuosikertaa 2009 oli juuri sellaista, mitä riojalaiselta viiniltä odotan. Voimallista, mutta pehmeää, täyteläistä, olematta raskas, marjojen makua, olematta puolukkamehun makuista.

Ei edullisimpia viinejä, mutta 15 euroa pullollisesta on kuitenkin vain sen, mitä kaksi lasillista maksaisi ravintolassa.

Ja sitten niitä lupaamiani omenajälkkäriohjeita (ja kuten jo ainakin viisi kertaa olen sanonut, näiden seuraavien omenaherkkujen ”historia” on tulossa. Ehkä ensi torstaina, tai seuraavana. Miten juttu Kalevassa julkaistaankaan).

Ensin Tarte Tatin (jonka tein Välimäen ”Ruokaa Ranskasta” -kirjan ohjeen mukaan. Taas joudun kopioimaan Välimäen reseptin, ei voi mitään, mutta tämäkin oli erinomaista!).

Ranskalainen omenatorttu (Tarte tatin)

1 pkt voitaikinaa
4 omenaa (mielellään Granny Smith)
100 g voita
2 dl sokeria

Ota voitaikina sulamaan hyvissä ajoin ennen aloittamista. Kuori omenat kylmään veteen. Poista siemenkodat ja leikkaa malto lohkoiksi. Voitele valurautapannu tai keraaminen torttuvuoka reilusti voilla ja levitä sokeri tasaisesti pannun pohjalle. Asettele omenalohkot pannuun pyöreä pinta alaspäin ja lisää loput voista nokareina. Kauli taikina halkaisijaltaan noin kaksi senttiä vuokaa suuremmaksi kiekoksi ja nosta varovasti omenoiden päälle. Käännä veitsellä tai nuolijan kärjellä taikinareunat vuoan sisäpuolelle.

Pane uuni kuumenemaan 225-asteiseksi. Siirrä pannu lieden levylle ja kuumenna hiljalleen kymmenisen minuuttia niin että sokeri karamellisoituu. Tarkista karamellisoitumisen aste raottamalla taikinakantta ja jos sokeri on jo melko tummanruskeaa, nosta pannu uuniin. Paista keskitasolla noin 15 minuuttia tai kunnes pinta on kullanvärinen.

Anna kypsän tortun vetäytyä 3–4 minuuttia pannussa ja irrota se sitten pannun reunoista veitsellä myötäillen. Aseta lautanen omenatortun päälle ja keikauta torttu ylösalaisin lautaselle. Tarjoa haaleana vaniljajäätelön kera.

_____________________________

Tässä toinen klassikko-omenaherkku. Senkin tarinan kerron kunhan juttu on ollut ensin Kalevassa. Mutta ohjeen ja kuvia voin julkaista jo nyt.

Omenastruudeli -ohjeitakin on vaikka ja kuinka paljon. Useimmissa taikina tehdään itse, mutta minä päätin eilen oikaista ja tehdä takuuvarmasti lehtevän. Siis filo-taikinapaketti kehiin. Koskapa käytin filoarkkeja oli parasta raastaa omenat. Voi omenan laittaa täytteeseen pieninä kuutioinakin.

Omenastruudeli filotaikinaan

250 g filotaikinaa
1 dl voisulaa

Ota filo-taikina huoneenlämpöön sulamaan noin kaksi tuntia ennen leipomista.

Täytteeseen

5 kpl happamia omenoita
2 rkl korppujauhoja
2 dl mantelirouhetta
1½ dl fariinisokeria
2 dl rusinoita (liotettuna calvados-tilkassa)
2 tl vaniljasokeria
2 tl kanelia

Voiteluun desi voisulaa ja lopuksi pinnalle tomusokeria. Raasta tai pilko omenat ja sekoita sen jälkeen kaikki täytteen aineet keskenään. Levitä filotaikinalevyjä 3 – 4 kerrosta leivinpöydälle ja voitele välit voisulalla. Tee taikinasta kaksi rullaa. Jaa täyte taikinalevyille ja kääri ne varovasti rullalle. Nosta pellille niin, että sauma jää rullan alle. Paista omenarullia 225-asteessa puolisen tuntia. Voitele kypsennyksen aikana sulatetulla voilla. Tarjoa struudeli jätskin, vaniljakastikkeen tai rahkakermavaahtosekoituksen kanssa.

Tämä oli itse asiassa paljon parempaa tänään kuin eilen, mutta ei se silti yltänyt lähellekään sitä struudelia, jota nautimme Alpeilla. Mustikkastruudelia voisikin joskus koettaa kehitellä. Kuva täällä. Ehkä makumuistoissa on osansa viileähköällä aamulla, tiukalla nousulla ennen struudelia, ja kaikinpuolin erinomaisen päivän muistoilla…

Jos pitäisi valita, kumman tekisin, kumman tarjoaisin, niin Tarte Tatin´in.

Joko minä sanoin, että on mukava kun on perjantai. 😉