Ruoka ja viini – Sivu 111 – Tuulestatemmattua

Ruoka-asiaa ja vähän muutakin

Ensi syksynä järjestetään Oulussa Pohjoiset maut -seminaari, jonka järjestelyissä olen murusen verran mukana. Ja osallistumassa koko ruokaharrastuneisuuteni innolla, sikäli kuin syyslukukauden aloitus ei aseta esteitä. Tämän tapahtuman www-sivut on avattu ja markkinointi ja mainonta on alkanut. Järjestäjät kysyisivät, josko saisivat linkittää blogini www-sivuilleen, nimenomaan ruokaan liittyviä juttujani haluttiin. Hmmm .. ja minähän lupailin, eikös se vähän ole tämän bloggaamisen ideakin, että julkisia juttujen kuuluu olla ja että lukijat ovat ilo.

Uuden linkityksen vuoksi tuossa oikeassa palkissa olevista kategorioista vaihdoin vanhan ”reseptit” uudeksi ”ruoka ja viini”- kategoriaksi. Noita viiniarvioita, vinkkejäkin kun on viime aikoina tullut kirjoiteltua, ja nyt voisi ne harvat ravintola- ja keittokirja-arviotkin linkittää tuohon. Jos klikkaat ruoka ja viini -kategoriaa, aukeavat blogistani VAIN ne postaukset, joissa on näitä teemoja käsitelty. Siis myös ruokaohjeet. Ruokakolumnit pidän edelleen myös erillisenä aihealueena.

Arctic flavours – tapahtumastakin tulet varmasti vielä täällä näkemään juttuja.

Pohjoiset maut – Arctic Flavours -seminaari 4.-6.9.2013 Oulussa

http://www.arcticfla.fi/

Pohjoiset maut – Arctic Flavours -seminaari on kansainvälinen ruokamatkailualan tapahtuma, jossa ovat esillä terveellinen ja turvallinen ruoka, pohjoiset maut ja raaka-aineet, uusimmat alan tutkimukset sekä slow food – kiireetön ruoan valmistus ja nauttiminen paikallista ruokaperinnettä kunnioittaen. Tapahtuman tavoitteena on tuoda yhteen elintarvikkeiden tuottajat ja jalostajat, matkailupalveluiden tuottajat ja kaikki seminaarin aihepiiristä kiinnostuneet.

”Uuden julkaisufoorumin” innoittamana kuvailin pätkän kirjahyllystäni, Ehkä neljännes kaikista keitto-, ruoka- ja viinikirjoistani on tässä.

Joululahjaksi sain systeriltä Oulu – a la carte -kirjan. Se on aika hieno, kuten saman sarjan kirjat yleensäkin. Vielä en ole sen ohjeilla mitään tehnyt, vain kuvia ihaillut, tutuista ja tuntemattomista oululaisista ravintoloista ja ravintoloitsijoista lukenut.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ja sitten muutama otos viime lauantaisista tulppaaneista. Ihan vaan osoittaakseni (Katrille, joka kommenteissa hieman epäili … 😉 ) että perunajauhot ja vähän veden -kikka toimii. Varret varsin ryhdikkäinä, eikö?

Pyryttää. Ihan valkoisena on ikkunasta näkymä.
Lähden sytyttämään takkaan tulen, ja yritän olla nukahtamatta lukiessani…

Kiisseleistä ja mascarponekastike

Suureen Kiisselikyselyyni (täällä) vastaili (ainakin) 28 henkilöä, ja vain yhdellä oli niin epämieluisia muistoja lapsuuden jälkiruokakiisseleistä, etteivät ne maistu vieläkään.

Puolet vastaajista ilmoitti syövänsä/tekevänsä kiisseliä (ainakin/suunnilleen) kerran kuussa, ja hieman alle puolet tekee muita jälkkäreitä. Vain kolmen huushollissa ei kotitekoisia kiisseleitä tai muitakaan jälkiruokia tai ”perämakeita” kuten asia murteella ilmaistaan, juuri harrasteta.

Kolmannes vastaajista tiesi, mitä on kuutamokiisseli. Maitokiisselihän se on, suurusteena joko vehnä- tai perunajauhoja. Olennaista – ainakin minusta – on kunnollinen vaniljan maku.

Maitokiisselin sukulainen on suklaakiisseli, josta minulla on kansakoulusta niin karseita muistoja, ettei mistään muusta ruoasta siellä. No, ehkä rössypottu oli kuitenkin vielä enempi inhokkiruoka. Koulun suklaakiisseli oli sellaista ruskeanharmaata, yleensä haaleaa niljakasta vellin ja kiisselin välimuotoa, johon oli kertynyt limainen ketto kulhon tai lautasen päälle. uuuuuh. Vieläkin puistattaa. Monien mielestä se oli herkkua, pojat saattoivat kinuta keittolan tädeiltä kolmannenkin lautasellisen samaan aikaan kun meitsi yritti saada niellyksi sen ensimmäisenkään.

Postauksen kommenttilootaan tuli paljon, ennätyspaljon, kommentteja ja kiisselimuistoja: Esterin kertoma kaljavelli (kaljaa, rusinoita, leipäjuustoa) ja Annen kodissa nautittu yhdistelmä – perunamuusi ja mustikkakeitto – eivät kyllä saaneet minullekaan vettä kielelle.

Kyselyn kommentteihin oli tullut tällaiset:

– Työpaikan ruokalassa on kerran viikossa kiisseliä, harmi vaan kun on klimppistä.

– Karpalokiisseli on ihanaa, sekaan vadelmia ja päälle nokare kermavaahtoa! 😉

– viikonloppuisin näitä tulee tehtyä

– Lapsuuteni k:t: Maito-, suklaa- ja marjakiisseli. Hyviä. Kamalaa ei ollut.

– Maitokiisselin osasin jo koululaisena tehdä

Kun kiisseleiden menneitä vaiheita viime viikolla hieman koetin etsiä, selvisi mm., että Helsingin Kasvatusopillisen talouskoulun kursseilla ei sotien välisenä aikana opetussuunnitelmaan kuulunut kiisseleiden tekoa, vaikka kaikkea tavallista ja tavatonta siellä näyttiin opetettavan. Sitten kun selailin ja muistelin tietoja kansainvälisistä keittiöistä niin eihän niitä kiisseleitä juuri ranskalaisesta, italialaisesta, kiinalaisesta, thaimaalaisesta tai mistään muustakaan keittiöstä löydä. Skandinaviassa niitä on tarjolla. Meidän hienot marjat ovat tietysti yksi syy siihen, että ”kiisselikulttuuri” on niin vahva.

Viime sunnuntaina meilläkin oli pitkästä aikaa kiisseliä. Tyttären läksiäissapuskalle tein lakkakiisseliä, siilasin jopa kivet pois, ja kermavaahdon sijaan tarjosin sen kanssa mascarpone-kastiketta (vaahtoa). Se on hyvä jälkiruokakastike milloin vain. Ja JOS sitä sattuu jäämään niin loput pakkaseen, seuraavana päivänä on mascarpone-jäädykettä.

Mascarpone-kastike

250 g mascarponea
2 dl kuohukermaa
3 kananmunaa
6 rkl sokeria
12 rkl Amaretto-mantelilikööriä

Amarettoa myydään minipulloissakin, ettei tarvitse isoa yhtä jälkiruokaa varten ostaa. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaaleaksi, ilmavaksi vaahdoksi. Lisää mascarpone-juusto. Lisää vaahdoksi vatkattu kerma. Mausta liköörillä. Vatkaa valkuaiset
vaahdoksi ja sekoita kevyesti käännellen juustomassaan.

Niitä näitä Ruoka ja viini Valokuvaus

Oikea lauantai

Asioilla, lenkillä (ylivertaisen hieno keli!!), ruokaa. Luentoa EN ole tehnyt.

Onpahan nyt sitten myös valomaalausta harjoiteltu: äsken seisoin pihalla puoli tuntia ja kokeilin vaikka ja miten. Ja tässä tulos! Tämä EI ole se mihin pitäisi pyrkiä. … 😉

Ehkä ensi tiistaiksi yllän tällaisiin saavutuksiin: KLIKS Nuo ovat sellaisia jotka ovat tavoitteena.

Samalla pihallaololla kuitenkin muutama perinteisempi, onnistuneempi otos.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ja teinpähän huomiseksi tämmöisiä.

Jos tykkää sitruunasta, jos tykkää lakusta, niin tykkää näistä. Minä tykkään, hyviä ovat.

Viime torstain Hesarista ohjeen hiffasin ja suoraan tähänkin kopioin. (Ehkä ei kannata paistaa noin kauaa kuin ohjeessa on; tulee aika tumma ja kuiva pohjasta. Riippuu tietysti uunista… ) (niin ja klikkaa kuvat isommiksi, herkku näyttää paremmalta siten ;))

Sitruuna-lakupalat

(17.1.2013 Helsingin Sanomista kopioitu)

20 palaa

200 g voita
3 sitruunan mehu (1½ dl)
1 sitruunan raastettu kuori
4 kananmunaa
3 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 tl lakritsinjuurijauhetta

Lakritsikinuski:
2 dl kuohukermaa
10 (à 19 g) Kick-patukkaa (silloin kun ne oli Maraboun ne olivat Käck, nyt Malacon Kick – kaikki muuttuu… )

Koristeeksi:
nonparelleja (minulla oli salmiakkimurusia, parempia ovat kuin nuo siniset hileet)
Paloittele voi kattilaan. Raasta yhden sitruunan kuori. Purista sitruunoiden mehut (1½ dl) kattilaan, lisää joukkoon kuoriraaste. Kuumenna, kunnes voi sulaa. Jäähdytä kädenlämpöiseksi. Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita munavaahdon joukkoon vuorotellen voiseosta ja jauhoseosta. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi.

Kaada leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Kypsennä 200-asteisessa uunissa 30–35 minuuttia. Jäähdytä kakkupohja. Mittaa kattilaan kuohukerma ja paloitellut Kick-patukat. Keitä hiljalleen poristen 5–10 minuuttia, kunnes seos on kiiltävän mustaa ja kinuskimaisen paksua. Levitä kakkupohjan päälle. Koristele halutessasi nonparelleilla. Anna jähmettyä huoneenlämmössä. Leikkaa annospaloiksi.

Niitä näitä Ruoka ja viini

Suuri Kiisselikysely

Tässä suunnittelen uutta kolumnia, ja vähän on ruoka-asiat ja ruokahistoria ollut muutoinkin ajankohtaista, joten ajattelin järjestää täällä Tuulestatemmatussa Suuren Kiisselikyselyn!

Kiisselireseptejä ei kovinkaan viljalti ruoka- ja naistenlehdissä enää ole, harvoin kiisselikippoja on enää lounasruokaloissakaan tarjolla, liekö niitä koulussa vielä on ruokalistalla, päiväkodeissa kai ainakin on?

Monelle lapsuuden kiisselit ovat edelleen ruokamuistoissa jotain todella vastenmielistä [meidän nuoret puhuvat edelleen kauhunsekaisin tuntein tarhan aurinkokiisselistä (= aprikoosikiisseli)] tai sitten kiisselit ovat niitä kotiruokaherkkuja, joita kaipaa (kyllä minä voisin kuutamokiisseliä nytkin syödä) …

Kiisselit ovat nyt vähän out, vai ovatko? Ovatko rahkamössöt, smoothiet ja jäädykkeet vieneet kiisseleiden paikan kotikeittiöissä?

Lapsuuden ruokamuistot -kyselyn, josta olen kirjoittanut usein ennenkin ja jossa haastateltiin liki 2000 suomalaista (1920 – 1980-luvulla syntyneitä) lapsuuden ruokamuistoista, perusteella kiisselijälkiruoat olivat perheissa arkisin hyvin tavallisia vielä 1970- ja 1980-luvullakin, mutta ovatko enää?

Emännän tietokirjassa vuodelta 1931 todetaan, että

Kiisseli (crême) on kylmä jälkiruoka, joka tarjotaan lasimaljasta ja jossa on hyydykkeenä käytetty joko liivatelehtiä tai peruna- ja maissijauhoja. – – Jauhoilla valmistetaan kiisseleitä marjoista, hedelmistä, maidosta ja kermasta. Väliin saatetaan kiisselit myöskin panna vuokaan, josta ne kaadetaan vadilla, mutta ne eivät yleensä ole hyvänmakuisia koska ne täytyy tehdä koviksi.

Palaan tähän kiisseliasiaan, kunhan kyselyn tulokset ovat valmiit.

Olkoot kysely tuossa viikon verran, mutta sinähän voit vastailla kysymyksiin jo nyt, eikös vain? Hienoa, kiitos. 😉 Ja ilahtuisin kyllä kovin, jos kommenttilaatikossa kertoisit joko lapsuuden tai tämän päivän jälkkärikokemuksista… Paras ja karmein muisto/kokemus?

Niitä näitä Ruoka ja viini

Päivän pääosassa ruoka

Sain joululahjaksi – paitsi ison Le Creuset-padan – pieniä punaisia annospatoja. Ne on kuin luotu meidän tammikuun pakkasajan vakioruokaa varten. Vielä kun jääkaapissa oli mureutumassa joulun alla Viskaalista tilaamani Limousin-ulkofilepaketti, niin tänään ei ollut oikeastaan muuta mahdollisuutta kuin tehdä Tatti-lihavuokaa.

Talvinen (tatti-)lihavuoka

herkkutatteja (pakaste) n. 600 g tai herkkusieniä
kolme sipulia, pari valkosipulin kynttä
puoli kiloa naudan ulkofilettä
paprika tai kaksi
voita, oliiviöljyä
mustapippuria, suolaa
vehnäjauhoja n. 1 rkl
2 prk smetanaa
1 prk ranskankermaa
emmentalia ja/tai mustaleimaa

Sienihakkelus ja sipulisilppu kuullotetaan voissa ja liha ja paprika paistetaan öljyssä. Liha on kypsennättävä valmiiksi. Sen jälkeen molemmat seokset yhdistetään ja pannulle lisätään vehnäjauho, smetana ja ranskankerma, ja lopuksi maustetaan.

Laita seos annoskuppeihin (tai yhteen vuokaan). Ripottelle pinnalle raastettu juustoseos ja laita 250-asteiseen uuniin.

Kun juusto saa väriä, vuoka on valmis. Uunin jälkeen päälle persiljaa. Miniäkokelaan annos on merkitty tomaatilla – tarkoittaa sienitöntä versiota… meillä muilla sieniä (paketillinen herkkusieniä ja pussi Pirkka-kuivattuja sieniä/tatteja (25 g) liotettuna). hyvää oli.

Tarjolle patonkia ja hyvää salaattia, riisiä tai ruusukaalia, porkkanoita ja perunoita – ihan mikä parhaalta tuntuu.

Erityisen paljon kuullotin itselleni valkosipulia; auttaisiko hillittömään nuhaan, joka alkoi lenkin jälkeen. Ihan järjetöntä aivastelua ollut koko iltapäivä – ei nyt oikein sopisi ohjelmaan moinen tauti.

Juuri kun olen saanut draivin luennon tekoon … Ja kun on jo pakko saada homma kulkemaan. Ja huomenna alkaa opetus muutoinkin…

Niitä näitä Ruoka ja viini

Pikkuisen parempi perjantaipöperö

Viini-lehden eilen tulleessa uutiskirjeessä oli siikafile-ohje, joka herätti mielenkiinnon, – ja niinhän pehtoorin kauppalappuun kirjoitin piipahduksen kauppahallissa: tuo siikafileitä ja scampeja.

Ja ohje menee hieman soveltaen näin:

Mausta siikafileet suolalla ja pippurilla. Jätä maustumaan siksi aikaa kun teet lisäkkeenä tarjottavat jättikatkaravun pyrstöt.

Kuivaa sulatetut jättiscampit talouspaperilla. Kuumenna oliiviöljy ja freesaa hienonnettu sipuli ja valkosipuli. Lisää joukkoon katkaravunpyrstöt ja jatka vielä paistamista. Purista joukkoon limemehua, mausta pippurilla ja ripauksella suolaa.

Viimeistele lisuke leikkaamalla joukkoon runsaasti kevätsipulin vartta ja persiljaa. Lusikoi joukkoon smetanaa ja kiehauta. Tarkista maku.

Paista siikafileitä voissa rapeiksi. Nosta siika lautaselle ja lusikoi ravunpyrstösoosia kalan päälle.

Eihän se huonoa ollut. Lisänä oli voilla muhennettuja puikalaperunoita. Hmmm… .

Ja kun ruoka oli normia parempaa, katsoin tarpeelliseksi etsiä viinikaapista jonkun vähän tavallista paremman viininkin: Dreissigacker Bechtheimer Riesling 2007. Ostettu meille jouluviiniksi pari vuotta sitten. Muistaakseni silloin ostettiin kaksikin pullollista, joista toinen todella nautittiin jouluna jokunen vuosi sitten – ja joka tapauksessa tänään nautittiin yksi. Hyvinkin jo kypsynyt oli tämä.

Rheinhessenin valkoviinit ovat lemppareitani (heti Alsacen jälkeen) ja tässäkin takuuvarmasti kukkaisuutta, makeaa sitruunaa, ja raskasta [positiivisessa mielessä] suuntuntumaa. Oli siialle ehkä aavistuksen liiankin tuhti, mutta toisaalta niin oli siialle tehty rapusoosikin. Mutta varsinkin ravut ja viini sopivat toisilleen… Mutta siis: kannattaa muistaa, että Rheinhessen ja Rheingau tuottavat (heti Alsacen jälkeen :)) erinomaisen hyviä riesling-viinejä.

Ja minä kun olin alunperin ajatellut tässä illan päälle vielä hieman toimitustyöhommia tekeväni. Saahan sitä ajatella!

Luulen, että Jää vie minut, Mamma Mian kun olen jo nähnyt: sekä leffassa että Broadwayllä (tuliko hieman leuhkittua, no joo, mutta oikeasti Broadwayllä [ainoan kerran elämässä] Mamma Mia nähtiin, ja samana päivänä paljon muutakin, jota on enää vaikea uskoa todeksi! Ks. vaikka. KLIKS)

Huomenna pääsen ulos! Jo nyt siitä hyvä mieli.

Italia Niitä näitä Ruoka ja viini Valokuvaus

Uusia ja vanhoja kuvia: Umbrian kuukausi kuvina

Olenpas vastoin tapojani tehnyt yhden uuden uudenvuodenlupauksen. Teen kuvakirjan tästä vuodesta. Jokaisen kuukauden highlighteja tai tavanomaisuuksia kuvailen; muutaman sivullisen verran kuvaan jotain omasta ja perheen elämästä ja sitten teen niistä (Ifolorilla tai muulla kuvapalvelulla) kuvakirjan. Onhan minulla tämä blogi jo päiväkirjana, mutta enhän minä tänne juuri henkilökuvia laittele, en niitä ainutkertaisia juttuja nettiin tulosta. Paljonhan tänne kirjoittelen, paljon kuviakin laitan, mutta se ”elämä” ei ehkä näy ihan todellisena… Niinpä nyt aloitan tai ainakin yhden vuoden tallennan järjestelmällisesti jotain jokaisesta kuukaudesta.

Ajatus on kypsynyt tässä kun tein (syksyllä ja ) joulun alla kuvakirjaa meidän viime toukokuusta. Meidän Umbrian matkastamme tein liki satasivuisen kuva(ja teksti)kirjan lahjaksi nuorisolle ja ystäville, kaikille niille, jotka Villa Francossa luonamme kävivät (= kahdeksan kirjaa yhteensä).

Yläkuvassa meidän makkari, alhaalla keittiö.

Perkasin 3000 kuvaa ja niistä noin 300 kelpuutin muokkauksen jälkeen kirjaan, ja editoin blogimerkinnät vihkoseksi, 50-sivuiseksi matkapäiväkirjaksi (täällä se on) ja lisäksi laitoin kuvasivustolle liki 600 kuvaa koko matkalta. Videopätkä talolta on vielä julkaisematta mutta tullenee piakkoin….

Umbrian matkasivu matkapäiväkirjoineen ja kuvalinkkeineen on täällä. Sieltä pääset myös kuvapankkiin: tervetuloa kevääseen ja valoon: KLIKS.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Uutena vuonna Espanjassa syödään viinirypäleitä muodossa jos toisessa. Ei ihme. Ovatkin nyt erinomaisen hyviä. Josko tarvitset loppiaiseksi hyvän jälkkäriohjeen niin kokeilehan tästä… Edellyttäen ettei tipaton tammikuu ole alkanut…

Viinirypälesalaatti

1 kg tummia ja vaaleita rypäleitä

4 dl vettä
1½–2 dl sokeria
2 kanelitankoa
1 dl sitruslikööriä

kastike

300 g ranskankermaa
½ dl sokeria
2–3 rkl sitruslikööriä

Irrota rypäleet tertuista, pese ne ja aseta lasimaljaan. Keitä vettä, sokeria ja kanelitankoja noin 15 minuuttia. Mausta liemi liköörillä ja kaada kuumana rypäleiden päälle. Anna maustua viileässä pari tuntia. Vatkaa ranskankerma ja sokeri pehmeäksi vaahdoksi ja mausta kastike liköörillä ja tarjoile se erikseen.

Niitä näitä Ruoka ja viini

Jouluviinit – olisiko näistä joku?

Vino e pane. Viiniä ja leipää…

Täällä tuoksuu joululimppu ja saaristolaisleipä .. molemmat tekeillä. Mutta tänään ei puhuta leivästä vaan viinistä. En tee tänä vuonna erikseen uutta jouluruoka ja -viinisivustoa, koska siellä on tämän vuoden kohdalla kokonainen Vuorotellen-kirja – se on myös omalle koneelle ladattavissa tai tulostettavissa – ja siinä on vuodeksi ohjeita. Ehkäpä tässä loppuviikosta kokoan jouluruokasivustoni Top 10 -ohjeet tänne blogiin…

(Jouluviinit 2014 -suositukset ovat TÄÄLLÄ, ja vuoden 2015 TÄÄLLÄ)

… mutta nyt siis lupaamiani viinisuosituksia. Ja nämä eivät ole vain minun henk.koht. suosikkeja, vaan voin tukeutua viinikerhomme vankkumattoman hyvään makuun.

Viinikerhon kanssa oli maistelut lauantaina, osa näistä oli siellä, osa on maistettu meillä tai kerhossa aiemmin.

Jouluviinivinkit edellisiltä vuosilta eivät ole mitenkään vanhentuneet, ja useimpia noista näyttää olevan Alkosssa edelleen myynnissä, esimerkiksi vuoden 2008 yksi suosikki, Lyngrove, on edelleen edullinen ja hyvä eteläafrikkalainen punaviini.

Joulun 2009 viinivalinnoissa on yksi ympärivuotiseksi suosikiksi noussut Juno, josta edelleen pidämme kovastikin. Siinä on etiketti vaihtunut, mikä ei tee viiniä yhtään huonommaksi.

Museum ja kuohuva vuodelta 2010 saattavat olla pöydässämme tänäkin vuonna.
Syksyllä 2006 toscanalaiset olivat suosikkeja, valmis kauppalappu (pdf) on täällä KLIKS

Nyt uusi suosikki, joka varmasti pärjää alkupalapöydän kalojen ja äyriäisten, mätien ja muikkujen seuraan ja jopa kalkkunallekin, on Uudesta-Seelannista tuleva chardonnay. En ole pitkään aikaan tykännyt ns. uudenmaailmanchardonnaysta, mutta tämä on tavattoman hyvää. Alkon luonnehdinta kertoo paljon: ”kuiva, hapokas, trooppisen hedelmäinen, mausteinen, hennon kermainen, tamminen” – sellaista se on.

Valkkarisuorituksiin oli ”pakko” laittaa Kungfu Girl Riesling (vaikka etiketti on kaikkea muuta kuin joulupöytään sopiva :)) eikä tuo viini ehkä lopulta ole minulle kuitenkaan se ykkösviini, vaikka vuoden viiniksi on valittukin. Minä vannon jouluna(kin) alsacelaisten valkoviinien nimiin, ja saksalaiset Rheinhessen ja Rheingau ovat jo alueina sellaisia klassikkoja, että mieluusti niiden joukosta jotain kokeilemme.

Mutta punaviiniä pöytään, kiitos! Sitäpä sitä mieluiten jouluna. On muistutettava siitä Santiagosta (harvoin seitsemällä eurolla saa noin hyvää viiniä) Ja meillä kun ei ole kinkkua, vaan poroa ja juustoa, joiden kanssa punaviiniä nautitaan, niin valitsemamme punaviinit ovat aika tuhteja… Nämä kaksi viiniä saivat kertsin maisteluillassa ihan huippupisteet. Eiväthän ne kumpikaan ole mitään edullisia (parinkympin molemmin puolin, mutta tokihan sitä joulupöytään vähän parempaa…), ja kun verrokkina oli mm. viidenkympin Montalcino niin se hävisi näille kahdelle ihan heittämällä. Siis eteläafrikkalainen Pinotage (Flagtone) ja argentiinalainen Amauta (sori kuvan tummuus ja surkeus muutoinkin…) ovat täyteläisiä, pehmeitä, liki hilloisia, niissä on suuren viinin elkeitä. Ikihyväksi niiden makuun ihastuin.

Kuohuvista voisi mainita kaksi roseskumppaa: jo kesällä mainostamani argentiinalainen Las Moras menee varmasti uudenvuoden vastaanottajaisissa tapas-herkkujen kanssa. Samoin uusi espanjalainen laatucava.

Tässä mainitut viinit yhdellä listalla: rypäle, vuosikerta, tuottaja(maa) ja hinta lueteltuna jouluviinikauppalapulla, jonka voit klikata ja tulostaa! KLIKS!

Ja kuten jo alussa kerroin, paljon lisää viinejä ja niille passeleita, helppoja kotikonstein tehtäviä herkkuja on joulusivuillani.

VUODEN 2013 JOULUVIINISUOSITUSSIVU ON TÄÄLLÄ

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKUVAKALENTERI 2012

Niitä näitä Ruoka ja viini

Lenkillä ja leipomuksia

Kalsea valo, katala tuuli, lumettomat puut, auraamattomat ulkoilureitit, ytimiin asti tuntuva vinkka, Dixonin raitilla pubin edessä portailla kaksi mongertavaa, kovin heikolla hapella olevaa miestä likaisissa takeissaan, sinertävät hanskattomat kädet selostuksen tahdissa heiluen, vain muutama koiranulkoiluttaja, ainoa ilo oli siis revittävä liikkumisesta ja hyvistä lämpimistä vaatteista …

.. ja niinpä sitten sitäkin sankarillisempi ja punaposkisempi olo lenkiltä tullessa. Kaikesta huolimatta minä tein sen: pitkän lenkin kävelin! Ulkoilu on hyväksi – kaikesta huolimatta.

Päivä on touhuttu oikein kunnolla: jouluun jo paljon tehty, varsinkin nyt kun laatikot ovat jo leivinuunissa. Niitä on niin paljon, että riittää Jääliin, Caritakseen, Iihin ja meidän aattoomme. Viimeiset jouluvalosysteemit viritelty. Kalenterikuvassa näkyy, kuinka teimme vanhasta orkideamaljakosta ”jouluinstallaation”. Onhan hieno! 😉

Iltapäivällä kunnon sapuska, tytär kotona: gradu ja Stuttgart päivitetty. Nuoriparikin pyörähti.

Nyt voisin vielä sen verran suorittaa, että kirjoitan tähän pari reseptiä kuten lupailin. Perjantaiksi tein Piparkakkuleivoksia ja mukaelman Antell´n Omenahyveestä. Tänään vielä rippeistä nautimme.

Kuorrutetut piparileivokset (ohje Maalla-lehdestä)

150 g voita
3 munaa
3 dl raakasokeria (käytin puolet canea, puolet talous)
2 dl kermaviiliä
4 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
18 g piparkakkumaustetta
2 dl puolukoista

KUORRUTUS

200 g Philadelphia-juustoa
50 g pehmeää voita
1 dl tomusokeria

KORISTELUUN

1 dl puolukoita
3 rkl sokeria

Voitele vuoka (30 x 21 cm).
Sulata voi.
Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
Lisää voisula ja kermaviili.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita nekin
sokeri-munavaahtoon, lisää lopuksi puolukat.

Kaada taikina vuokaan ja paista ~175-astetta ~ 30 min.
Anna jäähtyä.

Tee kuorrutus vatkaamalla kaikki aineet sekaisin.
Levitä kuorrutetta leikatuille paloille,
ja koristele sokeroiduilla puolukoilla.

Koekeittiössäni oli myös kotikeittiöihin sovellettu versio Antell´n maankuulusta omenahyveestä. Ohje on kuulemma ollut alunperin Gloriassa, mutta minä bongasin sen aikaa sitten Omenapuun Katriinan blogista. Vain hieman varioin

OMENAHYVE OMIN NEUVOIN

Ensin tehdään omenahilloke: kuori ja paloittele 8 omenaa, ripottele omenakuutioille 1 dl hillosokeria ja kaada päälle ½ dl vettä. Laita mikroon ja anna liki soseutua (noin 4 – 5 minuuttia, sekoittele välillä) ja sitten jäähdytä hilloke.

Pakastemurotaikina helpottaa elämää, – parempi tulisi tietysti alusta asti itse tehden, mutta menetteli näinkin. Siis kauli valmistaikina kahdeksi suorakaiteen muotoiseksi levyksi ja paista pakkauksen ohjeen mukaan kypsäksi. Ota pelti uunista ja levitä omenahilloke päälle. Ja pursota pohjan ja omenoiden päälle valkuaisvaahto (vispaa neljä valkuaista kovaksi vaahdoksi. Lisää 1½ dl sokeria vaahdotuksen loppuvaiheessa ja ihan viimeisenä vielä 1 tl väkiviinaetikkaa). Pistä paistos takaisin uuniin noin viideksi minuutiksi.

Marenkikuorutteesta ei tullut sellaista rapsakkaa kuin olisin toivonut, ja mietinkin, jotta jos paistaisi tuon marenkikannen erikseen. Paistaisi pitkään, kuten marenki kuuluukin… ja sitten nostaisi pohjan ja omenoiden päälle. Ehkä ensi kerralla kokeilen niin. Mutta kyllä tämä hyvin vaniljavaahdon (puolet kermavaahtoa, puolet vaniljakastiketta) kanssa maistui näinkin.

Sunnuntai on kestänyt melkein iltaan asti. Hyvä näin.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Joulukalenteri 2012

Ruoka ja viini Valokuvaus Vuorotteluvapaa

Joululahja Sinulle!

Hyvät Tuulestatemmatussa kävijät ystävät ja ymmärtäjät,
kiinnostuneet ja kaverit, tutut ja tuntemattomat!

On aika antaa joululahja teille kaikille!

Viime vuonna sisaren kanssa tehty
pieni ruoka-, runo-, historiatarina- ja valokuvakirja on nyt nettiversiona.
Sen voit ladata pdf-tiedostona ja halutessasi vaikka tulostaa.
Jakaa linkkiä tai lueskella kirjaa ja sen ohjeita aina kun netti on saatavilla.

Vuorotellen kirjan lataussivu, KLIKS

Oleppas hyvä!

Jollei kirjan aukeamakuvat ja idea ole oikean näköinen, siis ettei se aukea aukemittain, niin säädä Acrobat-lukijaa vähän: Oikean näkymän aikaansaamiseksi (eli kahden sivun aukeama kerrallaan) pdf-tiedosto vaatii Acrobat Readerissa sen, että valitsee näkymäksi kaksi sivua vierekkäin. Valitse Adobe Acrobatin valikosta: View (Näytä) -> Page Display (Sivunäyttö) -> ja ruksi ainoastaan kohdassa Two-Up Continuous (Kahden sivun vieritys). Ohje on myös tuolla lataussivulla.

Mistä on tämä kirja tehty?

Se on tehty
syksyn säkeistä, kevään kukkasista,
mielen ja metsän maisemista.
Makumuistoista, runotuulista.

Ilosta ja yhdessäolosta,
mieluisesta tekemisestä.

Runoja ja ruokia, kuvia ja kirjoituksia.
Riimitellen ja vuorotellen,
ne kertovat ja muistavat.

Kirjan etusivu on täällä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI 12.12.12