Kuvat kertovat toivottavasti enemmän kuin sanat, mutta silti muutamia saatesanoja:
- Irlanti ON vihreä.
- Irlannissa kaikki tienviitat ja paljolti muutkin silmiin osuvat kyltit ja taulut ovat sekä iiriksi että englanniksi. Kaikki lapset opiskelevat iirin kieltä koulussa, ja melkein kaikissa kouluissa on koulupuvut (näkyy muutamissa kuvissakin).
- Irlantilaiset puhuvat heittosateista tai sadeheitoista: kuvistakin näkee, että sää vaihteli nopeasti. Yhdessä hetkessä paistaa, hetken päästä ripsuttelee vettä. Vain viimeisenä patikkapäivänä sadetta kesti muutaman kilometrin. Pääasiassa oli sateetonta, + 10 – + 16 C, aika tuulista, varsinkin vuorilla.
- Vajaan viikon aikana pääsimme patikoimaan monenlaisissa maisemissa, tasaisella ja vuorilla, puistoissa, poluilla ja asfalteilla. Historiallisia kohteita/raunioita sopivasti, ruokakulttuuri ei vienyt mennessään (vrt. esim. Italia), joten annoskuvia poikkeuksellisen vähän, mikä osaltaan myös vajaasta kuvauskalustosta ja -kyvystä johtuvaa.
- Hautausmaa Muckrossin reitin varrella oli minulle ”hautuumaabongarille/harrastajalle” mieluinen yllätys; ja siellä paljon ”uutta”, mm. kelttiläisiä symboleita ja saatesanoja kristillisten kanssa sopusoinnussa.
- Kuvasin myös bussin ikkunasta (mitä periaatteessa pidän huonona asiana): varsinkin Ring of Kerryn varrella ja Dublinissa. Jälki sen mukaista. Esim. Yrjön aikaisissa taloissa värikkäät, kolkuttimelliset ovet viehättivät minua kovin. Kuvani niistä eivät!! Huoh!
- Muitakin rientoja kuin tepastelua reissulla oli: venekyytiä kolmen järven poikki, hevosvankkuriajelu kaupungin läpi, Celtic Steps (ja Irish Coffee, joka ei lämmittänyt😂 ) naapurikaupungissa.
- Matka oli markkinoitu seniorimatkailuksi, mutta kokeneita patikoijia näette kuvissa, ei mitään vaappujengiä, ei todellakaan.
- Ja kuten aiempia (,parempia) patikkareissujemme kuvakansioita katselleet tietävät, kuvissa näkyy porukan reput, muttei juuri kasvoja, mutta tällä kertaa (palautteen jälkeen 😀 ) Pehtoorista on sentään muutaman kerran kasvot kuvaajaa kohti.
- Linkin takana on kuusi kuvakansiota: yksi/päivä. Muutamissa kansioissa on kännykällä kuvattuja/editoimattomia videoklippejä. Saatan lisäillä sellaisia vielä tässä joku päivä…
LINKKI KUVAKANSIOIHIN:
Reissun matkapäiväkirja on tämän blogin postauksissa: päivä päivältä…
KLIKS: https://www.satokangas.fi/blogi/category/irlanti
Kiitos! <3 Näihin kuviin tulee varmasti vielä palattua moneen otteeseen seuraavaa reissua suunnitellessa. Vaikka itse paikat (Dublinia lukuunottamatta) ovat itselle pääosin uusia, niin kyllähän tuon Irlanniksi tunnistaa ilman tekstejäkin. 🙂
Heittosateista tuli mieleen edellinen vierailu saarella pari vuotta sitten. Kun pääsimme Giant's causewayn alueelle, aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Nopean kahvilakäynnin aikana tuuli oli yltynyt, mutta sää pysyi pilvipoutaisena kun aloimme kävellä kukkulalta alas rantaan päin, olisiko matkaa reilu kilometri ollut (bussillakin olisi päässyt, mutta eihän sellaisen käyttö tule mieleenkään kun kohde on ns. näkyvissä). Puolivälissä rinnettä alkoi tihkusade, joka vähitellen yltyi kovemmaksi. Itsellä kulkee näillä reissuilla mukana sadeviitta, jolla saa itsensä ja repun suojaan. Sateen yltyessä tuli kaivettua viitta esiin ja taiteiltua se tuulessa päälle. Matka jatkui muutaman minuutin ja sitten taas paistoi aurinko siniseltä taivaalta. Ja eikun urheilemaan takaisin viitta pois päältä ja matka jatkuu. Vähän ajan päästä ollaankin jo rannan tuntumassa ensimmäisillä kivillä, tuuli yltyy ja sade alkaa. Ja eikun taas viitta takaisin repun sivutaskusta ulos ja päälle. Tässä vaiheessa tuuli yltyy kunnon puuskiksi, tuosta on olemassa kuvia että viitta ei todellakaan ole päällä vaan lepattaa tuulen mukana vaakasuorassa. Seuraavilla kivillä aurinko tulee taas kirkkaana esiin ja viittajumppa jatkuu. Tätä jatkui koko sen muutaman tunnin ajan kun tuolla olimme eikä se oikeastaan enää edes yllättänyt. 😀
Irlanti ei tosiaan ole ruoastaan tunnettu, mutta kyllä sinnekin helmiä mahtuu, kunhan tarpeeksi kokeilee (ja erehtyy). Pienistä rannikon kylistä löytyy mahtavan tuoreita mereneläviä (etenkin näin suomalaisesta näkökulmasta) ja hyvin tehty tuore soodaleipä voin kera on kaikessa näennäisessä yksinkertaisuudessaan täydellistä herkkua