Jossain välissä viikonlopuksi luvattiin kaunista! Ihan varmasti luvattiin. Ja nyt on +3 C, ja koko aamupäivän satoi, eikä vieläkään mikään kevätkeli ole! Ajatus oli lähteä Suurelle Kuvausretkelle rannoille, Koiteliin, eväät mukana puistoihin, … Ajatukseksi jäi. Hmph!

No sitten ajattelin, että nythän on aikaa lähteä shoppaamaan ja etsimään itselle jotain kesä(reissu)kampetta. No lähdinkin. Etsinkin. En löytänyt. Muutaman kirjan löysin, tai itse asiassa löysin montakin, ostin vain kaksi.

Noh kun kerran ei pääse pihahommiin, eikä paljon muutenkaan ulkoilemaan, niin onneksi on tiedossa muuta mukavaa. Olemme piakkoin lähdössä Oulunsaloon, jossa on viinikerhomme (Botrytis Ouluensiksen)  maistiaiset ja tänään ohjelmassa on:  

IX BOTRYTIS CHALLENGE TASTING, Oulunsalo, Finland, 4th May, 2013

Maisteltavana on kolme valko- ja kolme punaviiniä. Tärkein tunnistettava asia on rypälelajike. Neljä viineistä on yhden lajikkeen, kaksi on sekoiteviinejä (vaihtoehdot annetaan).

Lisäpisteitä saa alkuperämaan (vaihtoehdot annetaan), viinialueen, valmistajan ja palstan tietämisestä.

Tässä on nyt mestaruus puolustettavana. Minä nimittäin voitin tuon skaban viime vuonna, joten olen siis hallitseva mestari. Totuuden nimissä on kyllä kerrottava, että kaikkina edellisenä vuosina olin aina viiden huonoimman joukossa. Pehtoori oli toissa vuonna paras ja viime vuonna kakkonen. Viime vuotiseen menestykseemme oli varmasti merkitystä Umbriassa vietetyllä kuukauden kestäneellä korkeanpaikanleirillämme: tulimme silloin Italiasta liki suoraan kilpailuihin. Ja silloin maisteltavissa ja tunnistettavissa oli monta italialaista viiniä. Tärpit oli siis hanskassa. Tai paremminkin makunystyröissä. 😉

Vaikka tänään menettäisinkin mestaruuteni, on minulla onneksi toinen mestaruus yhä hallussa. Nimittäin myös vappuaattona oli tietokilpailu, erittäin perinteinen sekin. Perinteisessä vappukyläpaikassa on aina ennen illallista tietokilpailu ja meidät viisi pariskuntaaa jaetaan sekapareihin ja meille annetaan puolen tunnin verran aikaa vastailla noin 15 kysymykseen. Kun kilpailun kysymyspaperin laatii aina isäntäpariskunnan feminiini, joka on minun kollegani, ovat kysymykset enemmän vähemmän ”historiallisia”. Tällä kertaa oli enemmän, mikä ehkä selittää sen, että minä parini kanssa voitimme ylivoimaisesti. 🙂 Saatiin essut palkinnoksi.

Mutta nyt siis kisaamaan viinitietoudesta. Päivitän illan lopuksi, palattuamme tähän tuloksen.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

klo 21.38. No niin, selityksiä, selityksiä… mutta en TODELLAKAAN pärjännyt. Päinvastoin. Mutta ei muuta kuin nesteytys kuntoon ja katseet tulevaan kauteen … 🙂

Vieläkin linnut laulavat ihan hurjasti! Mahtavan kuulosta!

Lauloivat aamullakin. Olin jo kahdeksan jälkeen Kauppahallin kupeessa,  – kun kuitenkin saimme ruokavieraita tälle päivälle. Koskapa kokkailujen piti sujua suht nopeasti ja ilman pitkiä kypsymisaikoja, koskapa vieraat (ex-naapurit ja nuoripari) ovat kalaruoka- ja Italia-ruoka-ystäviä suuntasin kalakauppaan Pekurille, Juustokuuhun (tiedättehän, että siellä myydään Oulun parasta Parman kinkkua?) ja vihannespuotiin.

Sen jälkeen kameran kanssa kiertelemään kaupungille. Aurinko paistoi ja oli hulppeaa käveleskellä ristiin rastiin. Piipahdin Valvellakin, pari valokuvanäyttelyä tsekkasin; ei olleet minun juttujani. Eivät hevoset eivät ahdistavat naiskuvat. Jatkoin kävelyä jokirantaan…  Hurahtihan siinä toista tuntia, ja kuvia toistasataa. Sitten Stockan Herkkuun täydennyksille.

Puolenpäivän jälkeen kotipihalla niitä siivoiluja ja istutuksia, jotka eilen jäivät tekemättä. Sekä Festan että pääoven kukkatolppiin orvokit istutettu.

Jälkkäreiden teko vähän vasemmalla kädellä… . Pöydän kattaminen lennosta, tulos ei silmiäni hivellyt… mutta ei estänyt mukavaa iltaa. 😉

Viideltä tulivat Juniori ja J., mukanaan heidän naapuritalossaan asuvat meidän eksnaapurit, joita on vaikea uskoa 75-vuotiaiksi! Söimme verraten hyvin. Ei mitään kovin uutta, mutta erityisesti jälkkäriomenapiiras –  johon voisin palata huomenissa –  oli oivallista…

Myös guacamole kaikkien italialaisten herkkujen keskellä maistui.

 Samoin erinäiset kaapintyhjennysnapostelut.

Toinen jälkkärikakku oli ”Tompan suklaaruudut”;
enpä ole aikoihin tehnyt. Ohje on LappItaliassa… (KLIKS)

Aina vaan ihmiset niistä pitävät. Niitä aion viedä maanantaina töihinkin…

 Mutta ruokaa parempaa oli seura. Kyllä, kyllä meillä on paljon yhteistä muisteltavaa, paljon yhteistä naurua, paljon levollista yhdessäoloa.

Keittiöelämää edelleen… ja digikuvausta. Että minä tunsin itseni viisaaksi kun puolelta päivin seisoin kujallamme kumpparit jalassa keskellä kuralätäkköä ja naapurin rouva oli juuri reippaana lähdössä kävellen Hulareille (joista minä edelleen kieltäydyn…). Kuvailin heijasteita. Tiedättehän, lätäköistä saa kulkaa hienoja heijasteita… mutta ehkä on sittenkin parempi, etten selittele enempää, vaan kerron toisista harjoitelmista, joita tänään oli ohjelmassa.

Lohipastrami, talvisalaatti marinoidun palsternakan kanssa, possun filettä suolakuoressa, ja sitten jälkkäriksi vanha juttu: mantelikakkua… Kaikki meni muuten hyvin, mutta toivoinpa kovasti, että tytärkin olisi ollut tulolla syömään. Mutta pianpa on sentään Skype!

Lohipastramia tein ensinnäkin Hesarin ohjeen mukaan ja samalla oman sovelluksen siitä.

200 g lohta, noin 1 rkl karkeaa merisuolaa,

1 tl roseepippuria

1 tl viherpippuria

1/2 tl mustapippuria

Tuo pippuriversio oli Hesarista, toinen versio muutoin sama mutta pippureiden tilalla Viskaalin kaupassa myytävä Kalamauste, jossa on monia yrttejä…

Leikkaa ison lohifileen pääpuolesta pitkittäin kaksi noin 20 sentin mittaista ja 4–5 sentin paksuista tankoa.

Ripottele suola lautaselle. Pyörittele lohitangot tasaisesti suolan peittoon.

Pyöritä kalat tiukasti kelmuun. Sulje kelmut pyörittämällä molemmista päistä kuin karamellipaperi. Nosta paketit jääkaappiin tunniksi.

Rouhi pippurit ja siemenet morttelissa. Sekoita mausteseokset valmiiksi.

Ota lohitangot jääkaapista ja huuhtele ne suolasta. Kuivaa. Kierittele tangot mausteseoksessa.

Paista tankoja kuumalla pannulla ilman rasvaa yhteensä runsaan minuutin ajan tasaisesti kaikilta puolilta.

Pyöritä tangot uudelleen tiukasti kelmuun. Anna maustua jääkaapissa seuraavaan päivään tai vähintään neljä tuntia.

Pakastimesta löytyi puolikas saaristolaisleipä (kuvassa sen päällä kevätsipulihakkelusta ja suolaista voita), lisäksi keittelin viiriäisen munia, ja sinappikastikettakin oli jäänyt ties miltä kekkereiltä. Kaikki komponentit lautasella ja hyvää oli. Äänet Hesarin pippuriohjeen ja Viskaalin kalamaustetun kesken menivät jotensakin tasan. Mutta lopultakin me kaikki pidimme molemmista versioista.

Sitten pääruoalle ajattelin tehdä siitä viime viikolla ostamastani jamssista pyreen, muussin, soseen tai jotain, mutta mokoma oli aika ruskeaksi pilaantunut kun sitä rupesin kuorimaan. Siispä salaattia, talvisalaattia, sellaisena kun saimme sitä Laanilan Kievarissa. Alle ihan normi  salaattipohja jossa roscoff- tai muuta mietoa/marinoitua sipulia ja sitten päälle marinoitua palsternakkaa.

Eilen illalla kuorin ja keitin palsternakkasuikaleet, niiden ollessa vielä rapsakoita ja lämpimiä, kaadoin niiden päälle liemen, jossa oli pari ruokalusikallista hunajaa ja saman verran omenaviinietikkaa, sekä silputtua tuoretta timjamia, vähän pippuria. Etikan määrä olisi voinut olla vähäisempi,,… mutta muutoin olivat oivallisia, ja salaatti sopi oikein hyvin possun fileen kanssa.

Pääruoaksi laitoin viljapossun ulkofilettä. Ja valmistin sen suolakuoressa. Suolakuoressa on tehty ja tarjottu kalaa useinkin, mutta että possua! Ohjeen nappasin Jokihaka kokkaa -blogista, jonka tapa yhdistää kuvia ja tekstiä ihastuttavat minua. Ja nyt sieltä lainattu ohjekin ihastuttaa. Hyvää oli. Ei ollut possu kuivaa, timjami maistui, mutta suolaa ei ollut liikaa.

Fileelle tein kastikkeen, jossa oli ½ litraa Puljongin lihalientä ja puoli purkkia Creme Bonjour Välimeren yrtit -seosta. ja vähän suurustelinkin.

Minulla oli niin iso file kokattavana, että siitä jäi pehtoorille Lappiin vietäväksi huominen ruoka. Ja jälkkäriäkin jäi, ei paljon, mutta jäi.

Mantelikakku on hyvää, mandariinilohkot ”kuvausrekvisiittaa” 🙂 Ohje tämän helpon kakun/jälkkärin tekoon on mm. täällä KLIKS. sivulla 64. Tein tätä mm. pojan lakkiaisiiin gluteenittomana vaihtoehtona, ja kakku loppui paljon ennen kuin muut ”viralliset” lakkiaiskakut.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ja samaan aikaan toisaalla: tyttärellä oli eilen illalla ollut jonkin sortin kekkerit kämpillään… ja lapsi oli sitten päättänyt oikein satsata tarjoiluun ja tehdä mikro-popcorneja…

Kieltäydyn tuntemasta huonoa omaatuntoa siitä, että lapsi on päästetty maailmalle ilman alkeellisintakaan ruoanlaittotaitoa. 😀

Vesisateesta huolimatta, tai ehkä sen tuoman toivon (lumen sulamisesta) myötä ja kunniaksi, tänään parsaa. Kevättähän se tarkoittaa. Tämä vanha hyvä ohje KLIKS oli tänäänkin lyömätön. Parsan rinnalle paistelin makkaraa, Wigrenin JuustoBratwursti oli erinomaisen hyvää tässä(kin) yhteydessä.

Ruotsalaista Limoncelloa? Mitä ihmettä? Nythän on niin, että olen jo vuosia sitten kehitellyt oman reseptini ”Limoncello di casan” valmistamiseksi. Italialainen sitruunalikööri on ollut meillä usean kesän vakiotarjottava jälkiruokien keralla tai niiden jälkeen, täytekakkujen kostuke, boolien perusaines, aperitiivien pohja-aines, pieni hyvä …

Ohjeeni juju on ollut se, että pohja tehdään suomalaiseen Finlandia-vodkaan, mutta mikä lie piru nyt tänään Alkossa iski, kun skippasinkin kotimaisen laatutuotteen, ja ostinkin pullollisen länsinaapurin vodkaa, pullollisen Absolutia. Ehkäpä se oli tuo Citron, joka pisti miettimään, jotta josko likööriin tulisi entistäkin situruunaisempi vivahde tämän myötä? Tiedä häntä, mutta nyt prosessi on alussa. Kerron kesällä, miten onnistui. Jollet halua riskeereta, tee varman päälle, ja osta Finlandia Limeä ja tee liköörisi siitä. Alkuperäinen ohjeeni on täällä KLIKS . Kesävieraasi kiittävät kun nyt teet! 😀

Näitä safkoja ja monia huomisen kokkailuja varten olin aamuvarhain hallissa ja huitelin muuallakin asioilla – ja tietysti läksyjä tekemässä. Kuvailuja kuitenkin aika vähän. Mutta kukkakaupassa kävin, ja Decorassa: tilasin Festaan uuden kaitaliinat! Viisi vuotta Festa on ollut lime/harmaa/valkoinen, mutta nyt tulee uudet kauniit taivaansiniset liinat! Ui-jui…. Mukavaa. Kaunis mattokin siellä olisi ollut, mutta olin tiukkana, enkä sortunut. Festa olkoon matoton.

Iltapäivän ja illansuun olen siivoillut. La Festa on kuurnattu, ja kevättä sinnekin vaihdeltu. Pehtoori on saanut piazzan putsatuksi lumesta, jota muutoin riittää koko pihapiirissä vielä yllin kyllin…

Lauantait ovat leppoisia.

Pitkästä aikaa reseptiikkaa tänne Temmattuun.

Tai noh, ehkä enemmänkin vinkki. Meidän tämän talven ehdoton ykkösuutuus on ollut granaattiomena.

Ei niin, ettenkö olisi joskus ennenkin syönyt ja johonkin sen siemeniä käyttänytkin, mutta nyt tätä herkkua on liki joka viikonloppu tarjolla. Ensimmäistä kertaa opin laittamaan sitä salaattiin reilu vuosi sitten kun oltiin La Gomeralla patikkareissulla (käyhän katsomassa sitä vehreyttä, maisemia, kaikkea! KLIKS). Siellä oppaamme Outi näytti, miten sitä kannattaa vähän kaikkiin salaatteihin ripotella. Ja hän myös opetti että kypsän, muttei ylikypsän, granaattiomenan pitää vähän kiiltää. Mattapintainen on jo vanha…

Ennen kuin halkaiset omenan, puristele sitä käsien välissä tai pyöritä pöytää vasten – siemenet irtovat sen jälkeen vähän helpommin. Valkoista maltoa (onkohan sen nimi malto?) ei syödä (se maistuu pahalle). Siemenien irti kuoputtaminen sotkee aika lailla, joten valkoinen paitapusero päällä tätä hommaa  ei kannata touhuta.

Jouluksi tein meille Ulla Svenskin ohjeen mukaan kakun, johon tuli koristeeksi granaattiomenan siemeniä. Ja tarjosin niitä lisäksi vielä eri kipostakin. Kun luet ainesluettelonkaan voit arvata, miltä maistui.

Granaattiomena-Baileys-kakku

Muropohja

125 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2½ dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta

Täyte

2 dl kermaa
500 g mascarponejuustoa
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 rkl Baileys-likööriä
150 g omenamarmeladia

Kostutus

½ dl vahvaa maitokahvia
3 rkl Baileys-likööriä

Koristeluun granaattiomenan simeniä

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää kananmuna joukkoon hyvin vatkaten. Lisää keskenään sekoitetut jauhot ja sekoita tasaiseksi. Jaa taikina kahteen osaan ja paista pohjia leivinpaperilla vuoratuissa halkaisijaltaan nin 20 cm:n ittopohjavuoissa uunin keskitasolla 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Valmista täyte: vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää mascarponejuusto, mausta täyte sokereilla ja liköörillä. Sekoita maitokahvi ja likööri keskenään. Kokoa kakku kostuttamalla alimmainen murupohja. Levit päälle puolet omenamarmeladista ja sen päälle puolet täytteestä. Aseta toinen murupohja päälle, kostuta ja levitä päälle loppu omenamarmeladi ja täyte. Koristele pinta granaattiomenan siemenillä ja sitruunamelissan lehdillä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kun kansalaisopiston kamerakerho/kurssi alkaa olla lopuillaan, oli tänään illalla hyvä aloittaa uusi digiverkkokurssi, eli sen viime vuotisen haasteellisen, Pekka Punkarin opastaman kurssin jatkokurssi. ”Luovaan ilmaisuun” yritetään nyt oppia. 😉

Lauantaina oli meillä ”illanvietto”, jonka teemana oli ”Italian maakunnat”. Oli meidän vuoro järjestää viininmaistiaiset ja minä halusin tällä kertaa tarjota tavallista iltapalaa reilummin ruokaa, ja niinhän sitten La Festassamme nautittiin kaikenmoista.

Alkupaloina monia perjantain sapuskalta kierrätettyjä lapaksia = lappilaisia tapaksia minun tapaani: mätinapposia, poronfileviipale inkiväärivaahdolla, jääkellarinlohta ja sinappikastiketta (näihin samoin kuin tarjolla olleeseen saaristolaisleipään ohjeet täältä), Iivarin muikkuja (Tertin kartanosta) ja granaattiomenasalaattia.

Ja pääruokana Arezzon ankka. Olen tehnyt tätä ainakin kymmenen kertaa, ja kyllä nyt oli ylivertaisen hyvää. Mistäkö johtuu? Uusi joululahjapata?

Vai ehkä sittenkin se kerrankin itse tehty kanaliemi? Kun tammikuussa pehtoorin kanssa tehtiin tyttären läksäreihin niitä kanawrappeja jäi broilerin luita ja muita roippeita kattilallinen ja keittelin niistä lientä pari litraa. Nyt hain paikastimesta sitä, ja siitäkö se aiempaa täyteläisempi maku? Ehkä se, että hieman tuhlailin tatteja, pistin kaksinkertaisen määrän? Tiedä häntä, mutta hyvää ja helppoa pataruokaa on tämä!

Eilen tarjoilin annoskipoista pojalle ja miehelle,  mitä isosta padasta jäi…  Tein lauantaiksi meidän kymmenen hengen porukalle tupla-annoksen ja se riitti  hyvin. Tämän padan voi tarjota pastan, riisin, risoton tai polentan kanssa.

3 rkl oliiviöljyä
800 g ankkaa fileinä
1 sipuli kuutioituna
1 porkkana kuutioituna
1 sellerinvarsin kuutioituna
2 valkosipulinkynttä silputtuna
½ pkt amerikanpekonia tai pancettaa
3 dl kuivaa valkoviiniä
1 prk tomaattimursketta
3 dl kanalientä
30 g kuivattuja tatteja
2 laakerinlehteä
2 rkl tuoretta salviasilppua
suolaa, mustapippuria

Kuumenna öljy padassa. Ruskista ankanpalat. Lisää paloitellut juurekset, valkosipuli ja pekoni. Anna ruskistua. Kaada viini mukaan ja anna kiehahtaa. Lisää tomaattimurske ja kanaliemi. Sekoita mukaan liotetut sienet ja yrtit. Pippuroi, suolaa, Jätä pata liedelle pariksi tunniksi. Sekoittele välillä. Tarvittaessa lisää nestettä.Poista laakerinlehdet ennen tarjolle vientiä. Bon appetito!

Lauantaina meillä oli ankan kanssa tarjolla pastaa, mutta myös papuja. Sain Umbria-kaupasta kaupanpäällisenä pussillisen uudenlaisia papuja, ja halusin testauttaa ne viinikerholla. Bene!  Annoin itseni ymmärtää, että me kaikki pidimme kovastikin. Näitä tilataan ensi kerralla monta pussillista.   http://www.kauppa.umbria.fi/tuotteet.html?id=35/66

   ”Tämä herkullinen pieni papu on parhaimmillaan perinteiseen tapaan sellaisenaan keitettynä ja maustettuna hyvällä extra-vergine oliiviöljyllä ja ripauksella suolaa.  Sopii lisukkeeksi ateriaan kuin ateriaan.  Pienen koonsa vuoksi helppo ja nopea valmistaa, ei vaadi liotusta ennen keittämistä.  Ennen keittämistä pavut tulee huuhdella vedellä. Keittoaika noin 45 minuuttia.”

Papujakin jäi vähän, ja ”jatkojalostin” ne itselleni evässalaattiin sekoittamalla joukkoon tomaattia ja roscoff-sipulia, huljuttelemalla sekaan vähän lisää oliiviöljyä, tilkan balsamicoa ja rouhittua mustapippuria. Muistuipa mieleen sellainen valkopapujuttu jota harrastelin Toivoniemen vegetaristikaudellani. Ihan kelpo evästä.

Sitten sekä perjantaina että lauantaina oli tarjolla kaarnikkakakkua. Sen omakehittelemäni ohjeenhan olen julkaissut jo viime vuonna. Nyt sellainen parannusehdotus tuohon reseptiin, että pohja kannattaa tehdä puoliksi wilhelmiina- ja puoliksi digestive-kekseistä. Taas vähän lähempänä sitä aitoa Kaunispään huipun kaarnikkakakkua.

Oli meillä sitten myös italialaista suklaakakkua (yksi minun iänikuisista bravuureistani, ohje löytyy keittiöstä), ja sen kanssa (lappitalia-henkeen) tarjosin hillashottia. Lapin jängän hillakastiketta shottilasiin ja pieni loraus limoncelloa siihen. Ei huono. Mutta kuten serkku totesi, olisi ehkä kannattanut laittaa se kastikkeeksi, peiliksi, lautaselle, eikä tarjota shottina. Hyvä idea, ja ensi kerralla taidan tehdä niin, että vatkaan vispikermasta löysän vaahdon ja laitan siihen hillakastiketta ja lorauksen limoncelloa, ja sitten siitä kakulle  kastike.

Sitten meillä oli viinejä: juuri niiden perusteella illan teemana oli Italian maakunnat. Näitä olimme ostelleet Italian matkoilta, pari valkkaria haettiin Alkosta ja sitten olin yhden hieman erikoisen punaviinin tilannut Umbria-kaupasta. Erikoinen siksi, että eihän syrah nyt mikään Italian perinteinen rypäle ole.

Vahinko, että tuo viimeinen Summus jäi vaille ansaitsemaansa huomiota. Se on kuitenkin klassikkoviini ja minusta ja lähimmän pöytäseurani mielestä illan paras… Olisi pitänyt laittaa se pöytään vähän isompien mainesanojen saattelemana, mutta ehkäpä illan myöhäisyys ja runsas syöminen ja maistelu olivat jo vieneet innostuksen …. 🙂

1. Carmen Puthod 2007, Teruzzi & Puthod  (Toscana)  23,-  (ostettu kesällä 2010 San Gimignanosta) 8-   (tämä on siitä jännä viini että se punaisista Sangiovese-rypäleistä tehty valkkari)
2. Vesevo Fiano di Avellino 2010 (Campania)    14, –   (Alko) 7½
3. Planeta Chardonnay 2010 (Sisilia) 20,-  (Alko) 8½
4. Che Syrah sarà IGT 2009 (Umbria) 18, –  (tilattu netistä (kauppa.umbria.fi) 8,50
5. Serralunga d´Alba Barolo 2006 (Piemonte) 40,-  (ostettu Rooman lentokentältä 2010) 8,36
6. Brunello di Montalcino 2005, Fattoria Barbi (Toscana) 44,- (ostettu Montalcinon viiniexposta 2010) 8,25
7. Summus 2005 Banfi 2005 (Toscana) 35,- (ostettu Orvietossa toukokuussa 2012) ei kerätty pisteitä

Niinhän siinä sitten kävi että Umbrian syrah (”pehmeä”, ”liki kosiskeleva”, ”lämmin”, ”helppo olematta tylsä”) voitti nuo arvokkaammat  Brunellon ja Barolon, jotka olivat vielä raakoja! Ainakin pari, kolme vuotta vielä olisivat kestäneet kellarointia. Ei ne huonoja olleet nytkään. 😉

Kyllä se Italia on minun ruoka- ja viinimaani!