Eilinen vapaapäivä tuntui ihan hurjan mukavalle. Eikä korkealta paistava aruinko yhtään vähentänyt sitä ilon tunnetta, joka jo aamulla ”työttömästä” päivästä oli.
Tyttären lähettämä posti nosti hyvän fiiliksen vielä yhden levelin ylemmäs. Saatuani tuon eilisen pitkän postauksen valmiiksi oli vielä reippaasti pakkasta, joten lähdin ensin kauppaan.
Meidän ”lähikauppa”, Välivainion K-market, rempattiin viime vuonna, laajennettiinkin sitä, mutta ei miksikään valtaisaksi peltomarketiksi. Linnanmaan Prisma ja muut jättikaupat eivät ole mieleeni, mutta tämä uudistettu Välivainio on. Sen hallitsee, siellä on sopivasti kaikkea ja nyt jo kohtuullinen liha- ja kalatiski. HeVi-osasto on petraantunut: ostin eilen jamssia. Onko ideoita mitä ihmettä sillä tekisin? 😉
Siellä oli myös Peronia, italialaista Lageria, jota Umbriassa oli jääkaapissa viime toukokuussa usein ja josta sekä pehtoori että poika pitävät… Kaikenmoista muutakin kokeiltavaa tulin ostaneeksi, ehkäpä kuulette niistä vielä. Tänään syötiin karitsanfileitä sipulin kera, hhhmmmmm
Kaupasta toiseen. Lidlistä kävin ostamassa hurjan ”taskulampun”. Mihinkö moista tarvin? ”Valokuvastudiooni”! Eikä maksanut kuin 22 €. Suosittelen kaikille kuvaajille. Minullekin sitä suositeltiin, ja kun ”kerran halavala sai” niin tietty se oli hankittava. Ja nyt vasta eka kertaa tutustuin Lidlin paljon kehuttuun ”leipäkaappiin”. Siellähän oli vaikka ja mitä! Croissanteja ja Pretzeleitä (ihan kuin Alsacessa!!) ja vaikka ja mitä. Suosittelen. Niitäkin.
Seuraavaksi Puutarhalle. Aleniuksella ovat jo avanneet puutarhan ovet. Siellä on vaan niin kiva käydä… ihan vaan katselemassa. Ja ylikastelemani traakkipuun tilalle ostin pienen palmun ja sitten Festaan jo ”kesäkukkia” purkillisen.
Sitten lenkillä Nallikarissa ja Möljällä. Auringossa.
Iltapäivällä lähdimme kaupungille syömään – Istanbuliin Leenan ja Bahrin hyvään huomaan: edelleen olen sitä mieltä, että se on yksi Oulun kolmesta parhaasta ravintolasta.
Ja sitten leffaan. Maggie Smithin tähdittämä ”Kvartetti” on mutkaton, viihdyttävä, ei-niin-tavattomasti-ajattelemisen-aihetta-antava elokuva. Mutta kepeää, kaunista, hyväntuulista viihdettä, jossa parasta olivat näyttelijäsuoritukset. Ilman Maggieta leffa olisi vähän hengetön. Maggie Smith on Lady Grantham Downton Abbeyssä ja professori Minerva McGarmiwa Harry Potter -leffoissa. Hänen myötään Dustin Hoffmanin, joka hänkin on jo kohta Maggie Smithin ikäinen, ohjaama Kvartetti oli mukava, enemmän kuin ”ihan kiva”.
Tunnelman vaihdos eläkeläisten musiikkitalo -leffasta opiskelijabileisiin Tetralle oli aika iso. Eilen oli fuksien järjestämien bakkanaalien aika. Tänä vuonna ohjelma ei ollut parhaasta päästä, mutta ei mikään floppikaan: antiikkiräppiä ei ihan joka paikassa kuulekaan. 🙂 Juttuseuraa riitti. Hyvä niin. Palautetta opetuksesta ja olemisesta, hyvin hyviä vinkkejä vastaisen varalle, keskusteluja opiskelijoiden jännityksestä ja laskettelusta, professorien eläköitymisestä, uudesta kandisemmasta, elämästä, tulevasta. Mukava kun moni kävi sanomassa että ” kiva ku tulit”. Kaikenmoista.
Ei, kuvassa eivät ole vihkisormukset yöllä kotiin palattua, vaan hehkurenkaat, joilla minut ilokseni rengastettiin heti bakkanaalien aluksi. Hehkuivat vielä puolelta öin kotosallakin. 😉
Tänään? Kun koko aamupäivän kaikenmoisen järjestelyn, pesemisen, vatuloinnin, ruoan esivalmistelujen, mukavan puuhastelun parissa kulutin, olikin puolenpäivän jälkeen jo aurinko pilviverhon takaa näkyvissä. IPod ja kävelysauvat völökkiin ja eikun menoksi. Väistämättä reitti vei merenrantaan. Näkyi kauas. Oli liki lämmin. Hyvä mieli. Kevät.