Showing: 1051 - 1060 of 1 258 RESULTS
Niitä näitä Ruoka ja viini

Todellakin ”niitä näitä”

On aikaa istahtaa, olla kotona. Ihan kuin ei olisi ollut pitkään aikaan. Se vain tuntuu siltä. Ja ihan niinkuin ei olisi tähdellistäkin tekemistä; imuroida pitäisi, koko viikolla en ole mitään liikkunut, paitsi siis autolla aika paljonkin, etelään päivittäin, pohjoiseen ja itään eilen, mutta ei lenkkiä. Sadetihkuinen ilma on hyvä tekosyy olla menemättä ulos. Erinomainen syy sanon minä.

1-2

Ilman syytä kaadan lasillisen punaviiniä, otan pari palaa tummaa suklaata, ryhdyn pitkästä aikaa kuvien muokkauspuuhiin – eiliseltä on parempiakin otoksia kuin nuo kisassa olevat räpsäykset, joiden tärkein funktio olikin olla kisakuvia. Ryhdyn nyt kokoamaan ensi viikon digikurssin läksyjä – yli kuukausi on ollut aikaa, eikä kuvaakaan vielä (portfolio)kansiossa. Ehtiihän noita.

1

Ruokakuviani katsellessani hoksaan, etten ole tänne pitkään aikaan postaillut mitään ruokaohjeita. Tässä nyt sitten yksi (josta ei tietenkään kuvaa :), mutta osaat mielessäsi nähdä kauniin, kesäisen italialaisen näköisen salaatin): sisilialainen tomaattisalaatti. Rasiallinen kirsikkatomaatteja, puntti tuoretta minttua, yksi (puna- tai roscoff-)sipuli, oliiviöljyä, mustapippuria, sitruunanmehua, pecorino- tai parmesan-lastuja. Puolita tomaatit, silppua sipuli ja minttu. Sekoita keskenään, kaada joukkoon öljy ja sitruunamehu, rouhi päälle mustapippuria, ripottele vähän (sormi)suolaa ja päälle juustolastut. Anna vetäytyä jääkaapissa tunteroinen. Sopii grillatun lihan seuraksi. Ja kun grillistä tuli puhe olethan tänä kesänä muistanut viime vuoden grillikauden huipun: helpoimmalla ja herkullisimmalla mahdollisella tavalla valmistettu entrecote, per favor.

Ja sitten viinivinkki, joka sopii aurinkoisiin hetkiin, puolikuiva (joita en usein suosittele), ei pihville, mutta antipasteille, pastalle, makkaralle ja hapankaalille, sellaisenaan. Alsace Pinot grisiin voi aina luottaa, tähän erityisesti.

1-3

 Aurinkoista viikonloppua odotellessa…

Ruoka ja viini

Koko valööri?

Tummasta kirkkaaseen valoon…

Tänään on ollut monenlaista. Sukupolvien välissä ja niissä elämistä, …

Ja iltapäivällä kokoonnuimme Metsokankaalle kauniin omakotitalon pihalle piknikille. Oli paistinkääntäjien perinteinen (jo kolmas) piknik, jonka teemana tänä vuonna Aasia. Kun 25 alan ammattilaista ja harrastajaa kattaa kokkaamillaan herkuilla pöydän – kahteen kertaan – ei voi muuta kuin todeta, että olisipa useampi vatsa. Tai vielä enempi nälkä….

Minä tein kookosjäätelöä (alin kuva keskellä) , joka nyt ei ollut sellaista kuin olisin toivonut, mutta menihän se(kin) 😉 .

Onneksi on tämä perinne. Monen kanssa totesimme, että voisipa hetkeksi kellot seisauttaa, mutta oli hienoa, että meillä oli nuo hetket … nuo maut .. kaikki tutut ihmiset, laulu, nauru, jutut… onneksi on ihmisiä, ystäviä ja iloa.

aasia piknik-5

aasia piknik-4

aasia piknik-2

aasia piknik

aasia piknik-6

Palatessa  pyöräillessä kaupungin läpi huomasimme Qstockin olevan kaupungissa,

aasia piknik-10

mutta huomasimme myös kaupungin rauhan… kauniin kaupungin …

aasia piknik-7

… taivaan kauneuden.

aasia piknik-9

Emme sitten kuitenkaan festareille menneet…

Luettua Niitä näitä Ruoka ja viini

Lukemista, tekemistä ja maistamista

Luin viime yönä loppuun Juha Itkosen kirjan ”Hetken hohtava valo”. Se on paksu kirja. Merkillistä että kategorioisin sen luokkaan ”historiallinen romaani”. Historiallinen, vaikka se käsitteleekin kaupunkilaista Suomea viimeisen 60 vuoden ajalta. Minun ikäisteni suomalaista arkea, arjen historiaa, jota yritän aina joskus nuorille työkseni opettaa. Se oli merkillisen verkkainen kirja, sanoisinko, että myös tsehovilainen (mitä lie tarkoittaneekaan?), enkä ole ihan varma, pidinkö kirjan rakenteesta (minä-kertoja ja sitten ”minän” vanhempien näkökulma  kolmannessa persoonassa”), mutta kyllä se toisaalta toimi.

Puolivälissä kirjan lukemista minun oli googlattava, kuka on kirjan kirjoittanut Juha Itkonen? Minkä ikäinen hän on? Hänen täytyy olla syntynyt 50-luvun alussa? Olin onnistunut Juha Itkosen sivuuttamaan, – en ollut hänestä aiemmin kuullutkaan, kerta kaikkisesti olen onnistunut tämmöisen nuoren lahjakkuuden skippaamaan. Ja kun Wikipediasta luen, että hän on syntynyt vuonna 1975, olen ihmeissäni. Ryhdyn miettimään, miten paljon ja mitä kaikkea hän on tehnyt, lukenut, museoita kierrellyt, vanhoja lehtiä lukenut, jopa Arjen historia tv-sarjaa tai historiakirjasarjaa lukenut, jotta on voinut ko. kirjan kirjoittaa? Ja ennen kaikkea, miten noin nuori mies voi päästä oikeaan ”moodiin”, miten löytää tietyn ikäpolven ja sukupuolen fiilikset tiettynä vuosikymmenenä. Perinteisempiä ”historiallisia romaaneja” (esim. Utrion, Tuurin, Waltarin, Skiftesvikin tuotantoa) lukiessa tämmöisen ”ammatillisen” osaamisen kummastelu ei ole minulle tullut niinkään mieleen. Miksi juuri tämän kirjan kohdalla? En tiedä.

Joka tapauksessa. Lopultakin. Kaikesta huolimatta. Juuri sen takia. Kirjan tunnelma ja ”tarina” veivät .. minä pidin siitä.

Tänään ”lomalistan” (= tämän käsittämättömän pitkän lomajakson aikana aikeissa olleiden hommien) vaatimaa touhuamista.

Ja sitten kokeilimme uutta grilliwokkipannua. Kiehautin kuoritut parsat, käärin pekoniin, pannun pohjalle öljyä ja hiiligrilli kuumaksi. Mukaan muutama mustakalarengas. Lisukkeeksi tarjolla purkki-aiolia. Ihan kelpoa arkeen 🙂 ja kulhollinen salaattia. Parahiksi, illaksi aurinkokin ryhtyi paistamaan.

pihalla-10

pihalla-12

 

pihalla-7

Tämmöisen ostin Meksiko-pilheisiin. Tuoksuu merkilliselle. Kaunis on.

pihalla-6

Sisäänkäynnin begonia ja petunia voivat hyvin.

pihalla-5

Omenapuu yrittää…

pihalla-4

Ensimmäistä kertaa pehtoorin ruusupenkistä talvella
paleltuivat/pakastuivat/muuten kuihtuivat kaikki ruusut yhtä lukuunottamatta.
Se ”vanha” jo kukkii. Uudet vasta nupuillaan.

pihalla-3

pihalla-2

pihalla

pihalla-11

Meksiko Niitä näitä Ruoka ja viini Vanhemmuus

Valmistujaiset Meksiko-menulla

Illalla, jossain vaiheessa, keittiössä täydentäessäni Meksiko-buffeeta, tytär käy sanomassa ”Kiitos”, hymyilee ja lähtee takaisin kavereidensa luo pihalle pitkän pöydän ääreen, – ja mennessään huikkaa vielä ”Elämä on kyllä mukavaa!” – silloin läikähtää jossain, itku ei ole kaukana, silloin on vaan niin hyvä olla ja ajattelee ”tämän-hetken-ja-tunteen-minä-muistan-aina”.

Muistan minä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Meksiko-menu

Toisin kuin sääennuste oli luvannut, eilen oli heti aamusta sumuista, tihkuista, aika viileääkin (+15 C), mutta ei se nyt juhlatunnelmaamme vienyt mihinkään, ja Voilá!: puoli kolmelta (vieraat oli kutsuttu kolmeksi) taivas repesi, sinistä taivasta näkyi ja pian jo aurinkokin. Serkkuja, setä, eno ja tätejä ja näiden perheitä, isovanhempia (ja varasellaisia = eksnaapurit) tuli valmistujaisiin. Niin esikoinen oli toivonut, ja oli kovin iloinen kaikista vieraista. Meksikon kokemuksia ja tulevaisuuden suunnitelmia, Meksiko-menu ja aurinkoista, puheensorinaa ja naurua. Uusia ja vanhoja juttuja, iloa ja haleja.

Päivän kääntyessä iltaan, aloimme odotella pihallemme nuorisoa. Ja tulihan niitä. Taisi lopulta olla/käydä 15 tyttären kaveria. Heille meksikolainen ruoka oli tutumpaa kuin ”ensimmäisen kattauksen” vieraille. Kiitettävästi nuoret (miehet) pöydän antimia nauttivat ja jossain välissä satsatessaan totesivat: ”Eihän me tajuttu,että täällä on oikeesti näin paljon hyvää ruokaa, –  ja juotavatki vielä, Coronaaki! ”. Olimmeko mielissämme? No tietysti olimme!

Puolilta öin koko poppoo lähti, kiittelivät kovasti mennessään, ”täälloli kyllä hyvä palvelu”, totesi nuori mies virne suupielissään. Oli ollut kovin tyytyväinen saatuaan muutaman mansikkamargaritan eteensä. … 🙂 Nämä olivatkin kyllä aika hyviä… 🙂

Meksiko-menu-7

Niin mitäkö sitten oli tarjolla? Melkein kaikki ruoat ovat täällä blogissa jo olleetkin mainittuina, resepteinä, kuvina, silloin kuin niiden ”prototyypit” ja kokeilu ovat olleet ajankohtaisia…

Tässä on eilisen menu…
klikkaamalla menu ja kaikki kuvat suurenevat… suosittelen…

Meksiko-menu 1

Paljolti samanlainen menu oli kalaaseissa.
Niistä ja reseptejä TÄÄLLÄ.

 

Olen opetellut kirjoittamaan menun – paitsi että se on mukava pöydässä, myös itseäni varten. Etten unohda jotain jääkaappiin. Ja nyt olin unohtanut laittaa menuun mansikat ja niiden kaikki lisukkeet, sekä ananakset. Mansikat tilpehööreineen muistettiin, mutta ananasten rooli juhlassa jäi statistin asemaan: olivat mukavia koristeita ikkunalaudalla, vain statisteja vaikka olivat täynnä makeita paloja. Mutta kieltämättä tänään ne ovat maistuneet.

Muutakin ruokaa jäi. Onneksi molemmat lapset tulivat tänään illansuussa syömään (ja tytär aukaisemaan ja hakemaan lahjansa ja kukkansa. Tykkäsi … kaikista. Kyllä, kaikki olivat mieluisia.) Ja nyt minä en halua muutamaan viikkoon muruakaan meksikolaista ruokaa.

Meksiko-menu-8

Meksiko-menu-14

Meksiko-menu-6

Meksiko-menu-2

Makkaratko eivät kuulu Meksikon keittiöön? Garden partyihin kuuluvat! 🙂 Ja maissit ovat meksikolaisten ”peruskauraa”.

Meksiko-menu-13

Meksiko-menu-15

Meksiko-menu-2-2
Meksiko-menu-3

Meksiko-menu-4

Meksiko-menu-5

Coleslaw, Mexi-kana, whoopies, mansikkamargaritat ja suklaakirsikkakakku olivat ”hittejä”.

Ja jättivaahtokarkit. Minä tykkään vaahtokarkeista ihan hulluna, muillekin maistuivat nämä Haaparannan Candy Worldista löytämäni.. . isot sekä pienet…

Meksiko-menu-3-2

Meksiko-menu-4-2

Meksiko-menu-12

Palaan näihin whoopies- ja kuppikakkuresepteihin myöhemmin….

Meksiko-menu-11

Meksiko-menu-2-3

Nyt on lähdettävä pakkaamaan, loput ruoat, kamera, kumpparit,
… huomenna lähdetään mökille!!! Loma on vaan niin mukavaa!

Huomenna saatte jo kuvan kesäisestä Lapista!

 

Historiaa Niitä näitä Ruoka ja viini

Round trip Tornionjokilaaksoon

Aamukahdeksan jälkeen starttasimme Rantapellosta suuntana Ruotsi! Haaparantaan toki ajelimme, kohtuullisen rankassa sateessa, mutta Tornionjoen ylittäessämme sade jo hieman toennut.

Ihan ensimmäiseksi oli aamukahvin aika: meille tutulla paikalla ollut konditoria oli saanut uuden nimen saanut: Nya Konditoriet. Siellä on monenlaisilla työ- ja muilla reissuilla tullut vuosikymmenien aikana käytyä usein. Mm. elokuussa 1983, jolloin kävimme konditorian nurkan takaa olleesta putiikista ostamassa pehtoorille hääkengät (tarina niistä täällä). Noh, joka tapauksessa hyvät oli baakkelsit ja kahvi nytkin, vitriinissä prinsessakakkujakin, jotka minä miellän niin ruotsalaisiksi kuin vain voi. Ja Facebookissakin tämä mainio aamukahvipaikka on. 🙂

Tornionjokilaakson retki-3

Tornionjokilaakson retki-2

Tornionjokilaakson retki

Sitten ostoksille: Ica Max (Kavlin sulatejuustot ja muutama muu tuote vetivät sinne), hyvä on, IKEAkin (yksi tietty tuote haussa, ja löytyi. Kunhan saan ”rakenneltua”, esittelen, eikä tällä kertaa ollut kyse valokuvakehyksistä.), Systembolaget naturligtvis (ja siellä oli Ferraria!!) ja sitten vielä Candy World (mitä ihania jättivaahtokarkkeja siellä olikaan!).

Kunhan kaupalliset humputukset oli saatu alta pois, palasimme Suomen puolelle, ja lähdimme ajelemaan kohti pohjoista, Tornionjokivartta ylöspäin. Ei todellakaan ole meidän tavallisia ajelureittejä. Komeita nikkarityylin maataloja on Suomenkin puolella.  Ensimmäinen pysähdys oli Kukkolankoskella, jonne saapuessa sade parahiksi hiipui kokonaan. Kalapuojeja ja koskea kuvailin, olipa siellä yksi lippoajakin. Lienee jotain saanutkin kun myynnissäkin oli savusiikoja, ei kuitenkaan Kukkolankosken kuuluja varrassiikoja. Maanantaiaamuisin eivät taida näytösluontoisia varraspaistoja järjestellä.

Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla.

Tornionjokilaakson retki-4

Tornionjokilaakson retki-5

Tornionjokilaakson retki-6

 

Tornionjokilaakson retki-8

Tornionjokilaakson retki-9

Ruotsin puolelle katselimme: tuonne iltapäivällä syömään jos mahdollista.

Tornionjokilaakson retki-7

Kukkolankoskelta matka jatkui Ylitorniolle. Eihän se mikään valtaisa metropoli ole, mutta hautausmaa oli tavattoman viehättävästi tehty törmälle, korkealle Tornionjoen rannalle. Tavattoman kaunis hautausmaa.

Tornionjokilaakson retki-10

Tornionjokilaakson retki-11

Ylitorniolla ajoimme taas joen yli, Ruotsin puolelle. Ja huiputimme Aavasaksan! Autolla tosin. Ihan viimeiset polut ja pieni näköalareitti käveltiin. Edellisen kerran siellä on oltu sellaiset 29 vuotta sitten! 1-vuotishäämatkalta Pohjois-Norjasta palatessa. 🙂 Kansallismaisemaahan se sekin, ei tarvitse lähteä Kolille kun Peräpohjolassakin on komeita näkymiä. Paikkoja joissa on kansainvälisiä matkailijoita ollut jo  vuonna 1776 .  Kaiken kauniin ja komea katsomisen lisäksi siellä oli enemmän sääskiä kuin ikinä missään. Kuvaaminen meinasi käydä kohtalokkaaksi! Kamera ja kuvaaja olivat lentää kallioilta sääskiä huitoessa. Aavasaksa on 242 mpy ja siellä käyntiä voi kyllä suositella. Siellä on mm. yli satavuotias jugend-tyylinen ”Apteekkarin kioski” ja keisarin maja.

Tornionjokilaakson retki-12

Keisarinmajan sanotaan olevan Lapin vanhin matkailurakennus. Se on valmistunut vuonna 1882, mutta ei Aleksanteri II eikä III siellä sitten kuitenkaan koskaan käyneet. Matkailuesitteessä lukee näin: ”Maja edustaa romanttista sekatyyliä, joka on sekoitus uusklassista-, karjalaista-, bysanttilaista- ja viikinkityyliä. Pilarit ja kaaret ovat koristeelliset, seinäpaneelit kuvioituja ja ikkunoiden kaiverruksin koristelluissa vuorilaudoissa on Karjalaan viittaavaa ornamentiikkaa.” Noinhan se on.

Tornionjokilaakson retki-16

Tornionjokilaakson retki-13

Tornionjokilaakson retki-14

Tornionjokilaakson retki-15

Tornionjokilaakson retki-17

Pehtoori arveli leppälinnuksi…

Tornionjokilaakson retki-18

Jo vain, minuun iski ikävä tunturiin.

Tornionjokilaakson retki-19

Övertorneolta lähdimme takaisin alas ”väylän vartta” kuten paikalliset tietä nimittävät.
Korpikylässä pieni pysähdys: Hulkoff! Butiken på landet ei ole ohitettavissa.

Tornionjokilaakson retki-21

Eiväthän sitä ohittaneet Kaarle Kustaa ja Silviakaan kun Ruotsinvallan päättymistä ja autonomian alun 200-vuotisjuhlallisuuksia olivat muutama vuosi sitten kunnioittamassa.

Tornionjokilaakson retki-2-2

Vaatemyymälä on siirretty ylisille, ja nyt siellä oli ale – tietysti, joten valikoimasta ei meille mitään vaatteita löytynyt, vaikka aika monta neuletta molemmilla sieltä on hankittu. Pientä kuitenkin. 😉

Tornionjokilaakson retki-20

Mutta miljöö on viehättävä ja alakerrassa on fine dining -ravintola, joka on kylläkin auki yleensä vain tilauksesta. Tilan oman karjan entrecôte on kuulemma maistamisen arvoinen, ehkä me joskus pääsemme testaamaan… mutta jo putiikin takia kannattaa Haaparannan reissulla ajaa 35 km pohjoiseen. On käyty siellä ennenkin, – ja kait jo kaikissa Suomen puolen Butikeneissa… Fiskars, Kulloo, Juva… Onko niitä muita?

Tornionjokilaakson retki-3-2

Butikenista on lyhyt matka Kukkolaforsenille. Ruotsin puolella Kukkolankoskea käytiinkin kolme vuotta sitten, mutta silloin ei ehditty jäädä syömään. Tänään ehdittiin. Olipa hyvä lounasbuffet, siikaa aina moneen malliin ja näköala ihan ainutlaatuinen. Ja tunnelma ihan kuin kauampanakin reissussa.

Tornionjokilaakson retki-4-2

Tornionjokilaakson retki-2-3

Tornionjokilaakson retki-22

Tornionjokilaakson retki-3-3

Aika lähteä ajelemaan sateiseen etelään.

Tornionjokilaakson retki-23

 Yhdeksän tuntia, ja vähän vajaa 400 kilometriä. Mukava rengasmatka tämäkin.

 ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tämä ei kuitenkaan ollut vielä se minun oma päivämatkani, jonka vielä aion tehdä. Sitä varten tuli kyselyyni jo hyviä vinkkejä, kommenteissa niitä on, ja yksi varsin perusteellinen reittiehdotus Savoon ja Iisalmeen tuli sähköpostillakin, kiitos kovasti  siitäkin. Mutta vielä en ole päättänyt, mihin lähden joten vielä rengasmatkareittiehdotuksia voi tehdä, ja tienata kaksi pistettä kesäkisaan…   KS. täältä 

Niitä näitä Ruoka ja viini

Amerikoitten ruokakulttuuria

Oli synkkä ja myrskyinen sunnuntaiaamu! Heräsin ukkoseen seitsemän jälkeen, mereltä kumusi, ja kahdeksan jälkeen vettä tuli kaatamalla. Pihalla lainehti.

Meillä oli tänään aikeena kävellä kaupunkiin brunssille: Puistolassa oli katutanssiviikon päätteeksi amerikkalainen brunssi ja sen ohessa nuorten pieniä tanssiesityksiä. Muuten kaikki onnistui muttei se kävely. Pieni haveri jalkaterässä ja sää on ollut hyvinkin epävakainen, joten lähdimme brunssille autolla.

Pääasia että lähdimme. Näitä Puistolan brunsseja on pitkin kulunutta vuotta ollut, usein on aiottu, mutta aina jäänyt lähtemättä.

brunssi-9

Kaikenmoista hyvää jenkkiruokaa oli tarjolla. Myös etelävaltioiden makuja ja kun minulla on nyt tämä Meksiko-vaihde ruoanlaitossa ja kestejä varten opiskeltavana, niin cajunlohi ja käsitehdyt tortillalastut saivat erityishuomioni.

brunssi-8

Ja pidin niistä kovin.

brunssi-2

Pehtoori nautti ”mini”-hampurilaisenkin.

brunssi-3

Brunssilla pitää olla myös pientä hyvää makeaa… ja olihan sitä. Pannukakkuja ja vaahterasiirappia, ja ties mitä.

Cupcaket jätin väliin, mutta whoopies maistuivat. Hmm,… josko leipoisin niitä lauantaiksi.

(kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)

brunssi-6

brunssi-7
brunssi-5

brunssi-4

Ja lahjakkaita nuoria tanssimassa…

brunssi

Kaikkinensa mukava kokonaisuus.

Mutta kun ei voinut syödä ihan niin paljon kuin olisi halunnut, sillä nuoriso oli luvannut tulla illansuussa syömään ja kotona olisi siis tehtävä ruokaa ja vielä ruokapöytään istuttava. Ja meksikolaistahan sitä sitten piti taas kokeilla. Koekeittiö …

Pääruokana oli ruoka, joka keittokirjan ”Elämäniloisia ruokia Louisianasta ja Meksikosta” mukaan on saanut nimekseen Mexi-kana. Ihan vähän taas piti sovellella ja teinpä sitten näin:

Mexi-kana Rantapellossa
(just riitti viidelle tortillojen ja muiden tykötarpeiden (mm. cole-slaw) kanssa)

6 broilerin rintafilettä
1 dl öljyä
2 sipulia pienittynä
4 valkosipulinkynttä murskattuna
2 tomaattia lohkoina
2 punaista chiliä
2 rkl persiljaa
2 dl suolapähkinöitä murskattuna
1 tl timjamia
2 rkl chiliketsuppia
1 plo Sol-olutta

Leikkaa broileri annospaloiksi, ruskista öljyssä ja pistä sitten sivuun.
lisää pannulle loput öljystä ja kuullota siput ja valkosipuli, lisää tomaatit, persiljasilppu, chilit pieninä paloina, suolapähkinät, chiliketsuppi. Mausta broilerinpalat suolalla ja timjamilla, lisää edellisten joukkoon, anna hetken kiehua keskenään. Lisää pullollinen olutta ja hauduta 40 minuuttia.

Buen provecho!


brunssi-12 Tuo Pinto beans -paputahna oli muuten hyvää, erityisesti ranskan kerman ja tortillojen kanssa, ja ihan selaisenaankin.

 

Sitten tein ”jälkijättöisen” nimpparikakun, josta sankari sanoi, ettei ole koskaan nähnyt minun tekevän kamalamman näköistä kakkua. Kieltämättä se näyttääkin kuin olisi upotettu mustikoita Pepsodenttiin, eikö? Tai joltain smurffi-kakulta!

Miksikö se on tuon värinen? Noku. Noku ajattelin, että voisin yrittää tehdä sellaisen värikkään kakkukavalkadin lauantaiksi, kun se teema kerran on se Meksiko. Niin käyttäisin sitä niiden sinistä, oranssinkeltaista, liki fuksianpunaista… mutta tämänpäiväisen kokeilun ja palautteen jälkeen taidan hylätä ajatuksen.

brunssi-11

Ja toinen syy sinisen elintarvikevärikokeiluun oli,
kun minulla on tämä sininen vaihe menossa.
Kuvaamisen kanssa. Ja kattausten kanssa.
Mutta lienee uskottava, että rajansa kaikella.
Ei Pepsodent- tai Smurffi-rahkakermaa enää meillä! 😀

brunssi-2-2

 

Historiaa Niitä näitä Ruoka ja viini

Orvokkien toinen elämä, muita puuhasteluja ja suklaan historiasta

Koskapa kaksi isoa purkillista orvokkeja ihan näköpaikalla olivat kasvaneet yli äyräiden, oli aika leikkoa ne ja siirtää takapihalle, kunnes taas ovat ”kukkimiskunnossa”.  Ajelimme Bauhausiin hakemaan vähän korvaavia kukkia, myös haudalle on aika vaihtaa orvokit begonioihin, ja löysimmekin pihalle yllättävän hyviä surffiinoita ja haudalle ne ruusubegoniat.

Ja sitten Bauhausin viherkasviosastolla oli hyvännäköisiä kaktuksia. Kun niitä kovin vähän Meksikossa näimme, ja kun kesän, tulevien useampienkin kekkereiden teema tullenee olemaan Meksiko (tyttären kanssa jo menuja Karibianrannalla (sushibaarissa istuen!!) suunniteltiin :), oli minulla hyvä peruste ostaa muutamia. Samantien istuttelin ne ”kattauskelpoisiin” purkkeihin.

puuhasteluja-7

Bauhausin reissulla oli asiaa Verkkokauppaan, joka on melkein Bauhausin vieressä – ja siinä välissä on Merimaaria alias Marimekko. ”Piipahdetaanko täällä?” – kyselin pehtoorilta ja marssin sisälle, –  tulihan se sitten pehtoorikin. Ja suunnilleen siinä ovenpielessä, 40 %.n alennuslapun alla mekko/tunika, joka näytti kovin paljon minulta. 😉 Ja se sopi! 131 euroa! Ei paha. Ensi lauantain häihin on tamine. 🙂  Ja olen osani tämän kesän ale-myynnistä suorittanut. Ihan vahingossa.

puuhasteluja-2

Kotiin palattua kukkaistutuksia, ja kaikenmoista muuta huushollausta yllin kyllin.

puuhasteluja-6

Keskenämme söimme, ja olin eiliseltä juhlaruoalta säästänyt yhden palasen suklaakakkua (nuoret veivät muutoin loput dogibageissä koteihinsa) ja sen tänään sitten jaoimme. Eilen tarjosin kakkua kermavaahdon kera, olin maustanut sen ”Meksikon vaniljalla”. Sitä oli reissulla tarjolla kaikissa matkamuistomyymälöisssä yllin kyllin, ja se oli niitä harvoja juttuja, joita matkalla ostin. Paljon muuta ei tullut (onneksi) ostettuakaan. Onneksi, siksi, että lapsi laittoi meidän mukanamme kirjojaan ja kamppeitaan kotiin tuotavaksi, – 20 kg tuli äkkiä niistä täyteen, eikä jäänyt varaa täytellä matkalaukkua ostoksilla. Noh, ei siellä paljon sellaista, mitä olisin halunnut shopata, ollutkaan.

Vaniljaa on kuitenkin Meksikossa viljelty puolivuosituhatta –  konkistadorit veivät sen Euroopasta mennessään, ja voimallista oli tämä ”artisaanivanilja”. Tänään laitoin kermavaahdon sekaan myös valkosuklaa-lime-rahkaa, mikä sopi kakun kanssa erinomaisen hyvin.

puuhasteluja-4

Ja tuo kakku? Ohje on torstain Hesarista. Prikulleen sen mukaan tein. Ja ihan hurjan hyvää tuli. Helppoa kuin heinänteko, ja kirsikoiden ja jätskin, kermavaahdon tai kermavaahto/rahka-systeemin kanssa TO-DEL-LA hyvää… Tätä tulee olemaan kesän kesteissä monta kertaa.

puuhasteluja-5

SUKLAAKAKKU KIRSIKOIDEN KERA

8–10 palaa

120 g tummaa leivontasuklaata (70 %)

120 g voita
2 munaa
1 1/2 dl sokeria
1/2 dl vehnäjauhoa
1/3 dl mantelijauhoa

Vuokaan:
nokare voita
2 rkl mantelijauhoa

Päälle:
30 g tummaa leivontasuklaata (70 %)

Lisäksi:
tuoreita kirsikoita
vaniljajäätelöä
Sulata paloiteltu suklaa ja voi vesihauteessa tai mikrossa. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Siivilöi joukkoon vehnäjauho ja mantelijauho, sekoita tasaiseksi. Lisää jäähtynyt suklaa-voiseos.

Pingota pienen, halkaisijaltaan 20-senttisen irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Voitele vuoan reunat voilla. Ripottele reunoille mantelijauhoa. Kaada taikina vuokaan. Rouhi 30 g suklaata veitsellä muruiksi ja ripottele kakun pinnalle.

Paista suklaakakkua 175-asteisessa uunissa 35–40 minuuttia. Kakku saa jäädä sisältä kosteaksi. Anna kakun jäähtyä ja tekeytyä ainakin muutama tunti tai seuraavaan päivään. Tarjoa kakku huoneenlämpöisenä tuoreiden kirsikoiden ja vaniljajäätelön kera.

puuhasteluja-10

Tämä kakku suklaineen sopii erinomaisen hyvin meksikolaisiin kesteihin, varsinkin kun suklaan historia on osa Meksikon/atsteekkien historiaa…   Tuleehan suklaa-sana klassisen nahuatlin (atsteekkien kieli) kielen sanasta ”Xocolatl” (kirpeä juoma = kaakao ilman sokeria) ja se liitetään myös atsteekkien jumaluuteen Quetzalcoaltliin, joka toi/varasti kaakaopuun paratiisista ja toi sen maan päälle.

Muinaisuskonnoista puheenollen: sanoin pehtoorille että lähdetään sitten kymmenen jälkeen pyöräileen Nallikariin kun täysikuu, superkuu, nousee… haluan kuvata … Eikä luvannut mies! Ei, vaikkei huomenna aikaisin sitten kuitenkaan lähdetäkään Lappiin ajelemaan, kuten vähän ajatuksena oli. Mie taidan sitten kiivetä katolle kuvailemaan. Höpö, höpö, enkä kiipeä. Mutta kuvailla aion.

Jo tämä illan valo on kovin kaunis.

(klikkaamalla kuvat suurenevat)

puuhasteluja-9

 

Niitä näitä Ruoka ja viini

Välitilajuhannus

Juhannusaatto kaupungissa: merkillisen hiljaista aamulenkillä. Kuin sittenkin olisi Lapissa. Aamuseitsemältä lenkillä on kylmä, vaikka on verkkarit päällä. Kuin sittenkin olisi Lapissa – kuten viimeiset seitsemän (?) juhannusta on oltu. Torille mennessä auton mitttari näyttää + 12 C. Ja sitten ostamme ylenmäärin ruokaa: ”kun huomenna tulee tyär”. ”S. varmaan tykkäisi mansikoista ja kirsikoista, jos teen niille suklaapiirakan – Hesarissa oli hyvä ohje”, ”sehän ”tilasi” savukalaa ja uusia pottuja”, ”ostetaanko kuitenkin vielä myös graavikalaa, ja tietysti vähän kylmäsavuporoa, sitten ehkä vielä…. ”   Tosiasia on, että huomenna kotiutuva ja silloin pari vuorokautta reissannut lapsi, joka oli vielä lähtöä edeltävän yön valvonut ja viettänyt läksäreitään, ei ehkä jaksa edes juhannuspöytään istahtaa, mutta me keskenämme touhotamme.

Noh, tarvittiin sitä ruokaa muutenkin: kävimme murmelille viemässä herkkuja, potut keittämässä, ja kaupungilta palattua systeri piipahti ”etäavokkinsa” (ihan itse keksin moisen nimityksen) kanssa mansikoilla ja jääteellä. Saimme tuliaisia heidän Skotlannin matkaltaan: kaunis pyyhe, jossa kelttiläinen rukous. –  pätkä siitä voisinkin olla juhannustoivotukseni…

Loma-10

Loma-12

Ja ruokaa tarvittiin lisää kun Juniori tuli illansuussa syömään. Perinteisesti meidän juhannusaaton ruoka on kalaa, kalaa graavattuna, savustettuna, moussena, ”sillinä” – kalaa kaikin tavoin, mutta nyt se säästetty huomiseksi. Tänään kokeilin karitsankyljysten rinnalle meksikolaistyylistä papusalaattia, eikä siitä huonoa tullutkaan.

Papusalaatti grilliruoan oheen:

salaattipeti jääsalaatista
1 (suippo)paprika
1 makea sipuli
1 prk isoja valkoisia papuja

liemi: 1 dl oliiviöljyä; ½ dl balsamicoa, 1 tl oreganoa, ripaus sokeria, 2 murskattua valkosipulin kynttä, pippuria, suolaa

Kunhan pienit ainekset ja sekoitat liemen, sitten kaikki sekaisin. Ainakin muutama tunti jääkaapissa jalostuttaa makuja. Hyvää oli.

Loma-2-2

Loma-3-2

 Nyt on tyven, mielikin aika levollinen, enkä tunnusta, että haluaisin olla mökillä, Lapissa. Ystävä sieltä suunnalta viesteili, ettei tunturissa – ei Saariselällä eikä Sompiossa –  ole edes sääskiä. Kyllä minä tiedän, ei siellä yleensä juhannuksena ole. Eikä ihan mahdottomasti ole tänään ollut meidän pihallakaan.  

Loma-11

 

Niitä näitä Ruoka ja viini

Kesä ja kesämuistoja

Pyykkipäivä pyhästä huolimatta. Mutta muutoin aika hyvin päivän pyhittänyt ja työttä ollut. Muutaman esseen tarkastus – siinä kaikki. Yhteinen nimittäjä päivän tekemisille on ollut matkalle lähdön valmistelu. Vaateruljanssin lisäksi kaikki paperit ja passit, valuutta ja viemiset järjestetty.

Ja ruokavarastoista sapuskaa tehty: nuoren parin kanssa istuimme pitkään kotipiazzalla ja nautiskelimme päivällistä. Hiiligrillin tuoksussa, ruoan jälkeen vielä istuimme pihalla ja nautimme pullon pohjallisia chileläisestä Prologo-punaviinistä (ihan hurja hyvä viini entrecoten seuraksi, maussa on vadelmaa, mutta voimaakin on viinissä, se on täyteläinen olematta raskas, edes kerran kesällä grilliruoalle kokeile, ja savukalallekin löytyy Chilestä hyvä viini, valkkari: Anakena Riesling maistui tiistaina paistinkääntäjillekin).

Pohjarusketusta hankittu, liikkumista harjoitettu, pihaa reissun ajaksi levolle saatettu. Onneksi nuoripari on täällä kotimiehenä, joten ei tarvi ihan vaille huolehtimista kaikkea jättää. Keskiviikkoaamunahan me vasta lähdemme, mutta huominen ja tiistai lienevät aika hektisiä päiviä, joten parempi ollut tänään asioita järjestellä.

Olen yrittänyt tehdä digikurssin läksytkin, mutta enpä taida saada niitä valmiiksi ennen lähtöä…  kotipihalla kuitenkin ollut kuvattavaa… perhosten perässä olen kameran kanssa kulkenut… Eikä mitään tietoa ”merkistä”. Pehtoori kyllä sanoi, että perhoset eivät ole minkään ”merkkisiä”, mutta eipä hänkään tiennyt, mitä nuo ovat…

Kotipihalla-4

Kotipihalla-3

Ja sitten tälläinen pieni löytyi piazzaltamme, oli kai lentänyt päin ikkunoita. Kun sai vettä ja vähän huilata, lähti lentoon.

Kotipihalla-2

Kotipihalla

Tuli mieleen Nurmijärven lapsuuskesät: meillä oli siellä (siis Kiimingin Nurmijärvellä) mökki, ja mökissä aika isot ikkunat, joihin pääskyset törmäilivät. Osa henkensä heittäen (sitten pidettiin hautajaiset liiterin takana ja kaverini Oilin kanssa veisattiin suvivirttä – lintujen hautajaisissa voi laulaa suvivirttä ;)), mutta ne pienet, jotka vain pökertyivät, me laitoimme kenkälaatikkoon heinien ja pumpulin keskelle, sormen päästä maidolla ruokittiin ja tavattoman paljon toivottiin niiden tokenemista. Useinhan ne voimistuivatkin ja iloksemme lentoon lähtivät.

Scan0013

Kuvassa  ollaan mökillä grillauspuuhissa (kuvat suurenevat klikkaamalla) . Vieressäni on Järvelän setä (mökkimme naapuri, maatalon isäntä, jolla oli OIKEITA lehmiä, joita minä pelkäsin ihan suunnattomasti (tuleva agraarihistorian tutkija ei ymmärtänyt vielä tehdä osallistuvaa havainnointia :)) ja sitten tuon hillittömän stailin cowboy-kaislahatun omistaja on isäni ja oikealla istumassa (yllään valkoinen paita ja solmio!!) Riku-pappa, jonka kädet minä muistan aina. Jotta porukalla poikien kanssa grillailtiin 😉 Mutta tästä kuvasta voi aistia, että silmä kovana harrastan osallistuvaa havainnointia? Eikö? 😀 Meidän paistinkääntäjien on ollut aloitettava harrastuneisuus jo pienenä!

Ruoka ja viini

Kuohuvia …

”Ihminen joka juo vuoden 1952 Dom Perignonia, ei voi olla läpeensä paha”, toteaa James Bond löydettyään pahiksen jemmasta tuota ko. samppanjaa. Bondin juomahan (täällä lisää) on kyllä nimenomaan Bollinger, ei Dom. Täytyy tunnustaa, että  minulla on hyvin läheinen suhde ko. munkkiin, siis Dom Perignoniin. Kuten kuvastakin ilmenee.

Me and Dom

DP

 Täällä Napoleonkin oli usein lasillisella…

IMG_0691

Ja mitäs Churchill totesikaan? Totesi, että ”samppanja on parasta silloin kun se on kuivaa, kylmää ja mieluiten ilmaista”, mutta ensimmäisen maailmansodan aikana totesi myös, että  ”Emme taistele pelkästään Ranskan vuoksi, taistelemme samppanjasta!”

IMG_0693

mC

Edellä olevat kuvat ovat ”pyhiinvaellusmatkalta” Epernayssä maaliskuussa 2011. Moët & Chandon ja monta muuta samppanjataloa tuli Avenue Champagnen varrella kuvattua. Ja muutama samppanjalasillinen tietysti nautittuakin.

Nyt kun tänään on (olisi!) pieni syy juhlistaa yhtä juttua lasillisella, tuli mieleen, että voisin koota tähän kuvat, joita olen ottanut, keräillyt  kevään ja kesän juhlijoita varten.  Ja totta puhuen on näissä taas läksykuviakin joukossa. Ja kaikki kuvathan suurenevat klikkaamalla. Muutama otos on kyllä ihan hyväkin, joten kokeilehan katsoa isompana.

Toki skumppa- ja samppanjasuosituksia ovat lehdet täynnä, Alkon sivuilla on paljon tietoa ja myymälöissä erinomaisia asiantuntijoita ja palvelua, mutta nämä nyt ovat minun/meidän lemppareita. Siis vakaalla maistelukokemuksella (ei niinkään tiedolla ja taidolla) suosittelen kuohuvia lakkiaisiin, valmistujaisiin, piknikeille, häihin,  tasavuosijuhliin ja pieniin juhlahetkiin ja aurinkoisiin päiviin… Onhan noita aina isoja ja pieniä juhlahetkiä, joihin kuohuva sopii…

Ihan ensimmäinen suositukseni on italialainen uutuus Alkon valikoimissa. Divici Prosecco. Se on tehty erikoisesta rypäleestä nimeltä glera, siinä on mielestäni hyvät hapot, mutta siinä on hedelmäisyyttä. Eikä esimerkiksi lakkiaisia ajatellen ole mikään väheksyttävä seikka se, että pullo ja etiketti ovat tyylikkään mustavalkoisia. Ja hintakin on ihan kohtuullinen juhlajuomalle (11,48). Lakkiaiskuohuviini numero yksi?

Kuohuvia kevään juhliin-2 Kuohuvia kevään juhliin

KWV:n rose on ehkä kakkossuositukseni. Se on edullinen, alle kympin kuohuva. Sekään ei ole rutikuivaa, siinä on makua. Se on todella kauniin rose. Ei ehkä buffet-pöytään, mutta nimenomaan onnittelu/juhlajuomaksi oivallinen. Ja varsinkin jollei sellainen rutikuiva kuohuva oikein maistu. Tätä voisi ehkä luonnehtia myös sanomalla, että se on ´helppo´.

Kuohuvia kevään juhliin-5

Kuohuvia kevään juhliin-3-2

 

Alla oleva kuva sopisi vaikka kortiksi, eikö? Okei, on lavstekuva, mutta pidän siitä.

Kuohuvia kevään juhliin-2-2

Jos on roseen ystävä ja haluaa erittäin kuivan sellaisen ja on valmis maksamaan vähän enemmän kuin halpisskumppa maksaa, on meidän esikoisen lakkiaisissa (kuvia) kuohuvana ollut australialainen Taltarni erinomainen valinta, ja uutuuksissa on aiemminkin tavallisena myynnissä ollut, hyväksi havaittu Pongrácz vallan hyvä ja tyylikäs valinta. Viimeisessä Viinilehdessä oli juttu, jossa nimenomaan todettiin, että vaikka rose mielletään jotenkin naiselliseksi kuohuvaksi, roset ovat kuitenkin maultaan kuohuvista maskuliinisimpia, voimakkaita, – usein kaikkea muuta kuin hempeitä maultaan.

Kuohuvia kevään juhliin-4-3

Kuohuvia kevään juhliin-3-4

_MG_6641

Ja samppanjahan on aina samppanjaa! Maksaa enemmän, mutta myös maistuu erinomaiselta. Useimmat ainakin. Pannier Brutia saa nyt Suomestakin, vuosikerta sellaista. Juniorin lakkiaisiin (kuvia niistäkin) sitä hankittiin Systembolagetista kuohuviinin hinnalla, tosin se ei ollut vuosikertasamppanjaa). (ks. kuinka samppanjan hakureissulla olivat meksikolaisetkin mukana! KLIKS)

Kevään kuohuviinit-2

Kuohuvia kevään juhliin-6

Tavatessani Alkon viiniasiantuntijaa ja kouluttajaa tässä jokin aika sitten, kyselin (jo tätä postausta suunnitellessani), mikä on hänen suosituksensa kesän ja kevään juhliin, lakkiaisten samppanja? Hän vinkkasi, että Alkolla on uusi ”kausituotteiden” valikoima, joiden joúkossa on kelpo samppanja Christian de Montaille. Alkon luonnehdinta vaikuttaa lupaavalta; aina kun samppanjassa sanotaan maussa ja tuoksussa olevan ”paahtoleipäisyyttä”, minä pidän siitä. Tätä ei olla testattu, mutta laitoinpa senkin muistilistaan. Toinen muistilistassa oleva, josta ei ole kuvaa, on Araldica Brachetto d´Achui. Se ei – mielestäni – sovi lakkiaisten kuohuvaksi, mutta kesähelteellä jääkylmänä mansikoiden kanssa jo haaveilen sitä lipittäväni. Makea, joka sopii kesän jälkkäreille tai ihan vain nautinnoksi lasillinen.

Kokosin näistä suosituksista ”kauppalapun”, siis pdf:n, jossa on hinnat ja muu tieto. Se on linkin takana ja tulostettavissa. Olkaapas hyvät: täällä  KLIKS!

Toivotttelen ihania juhlia ja pieniä ja kauniita kuplia kaikille. Ja muistutan, että karpalokuohuva, jota on ainakin myyty Stockalla, on hyvä alkoholiton vaihtoehto.

Dom Perignonista ja samppanjavispilästä kannattaa katsoa minun kommenttini täältä.