Ruoka ja viini

Jo eilen illalla tunsin puristavan ahdistuksen, aamulla ylähuulessa hikikarpaloita, käsissä lievä tärinä ja surkea avunhuuto jo valmiina purkautumaan ilmoille!!! Oli lähdettävä kaupungille etsimään vaatteita ja kengät. Kahdeksalta olin valmis, huonosti nukutun, hermopaineen alla pätkittäin valvotun ja pätkittäin nukutun yön jälkeen olin jo hyvin varhain, ylikierroksilla, hereillä: hoidellaan tämä nyt alta pois ja se on sitten siinä!

No ennen yhdeksää ei mikään vaate- eikä kenkäkauppa ollut vielä auki, joten ajelin hautuumaalle. Pitkästä aikaa. Kameran kanssa. Hain jo lyhdyn pois, vein kukkia. Ja kiertelin, miten paljon kaikkea uutta löysinkään… [palaan vielä].

Ja sitten kohti sovituskoppeja ja nolostuttavia kenkäsovituksia, – verta, hikeä ja kyyneleitä. Paitsi ettei se ollut ollenkaan noin traumaattista. Minä löysin aika helposti housut, huivin [tuskin ketään yllätti – pehtoori sanoi että ”sullahan on tuommonen ennestään”.], T-paidan, toisenkin, korkkarit, tunikan, paitiksen, arkikengät!! Ja huom. tapani mukaan hyvin mustassa pinossa keltainen pilkahdus!!! Saapa nähdä pidänkö sitä koskaan!

Korkkarit on se, josta olen erityisen ylpeä. Minulla on ollut mustat, mokkaiset juhlakengät, jotka ostin promootioon (2006!!) ja ne on olleet hyvät, Palmrothit, hyvät kävellä, klassiset, niillä on useammatkin akateemiset ja kapitulikestit juhlittu ja tanssittukin, mutta oli jo korkea aika päivittää juhlapukukengät.Nyt  Clarks! Mustat, peruskengät, joilla on hyvä kävellä ja olla. Olen tyytyväinen.

Shoppailureissulla oli meetinki, tapaaminen: siippa tuli kaupunkiin. 😉 Olihan lämmin, olihan kevät, olihan ”Ravintolapäivä 2014” ja Oulussakin monta kymmentä pop-up -ravintolaa pitkin kaupunkia. Meillä oli meetinki Rotuaarille Leskisen pation viereen, jonne Pohjois-Pohjanmaan keittiömestareiden viisi tehonaista olivat pistäneet pystyyn gourmet-pop-up-pisteen. Kahdeksalla eurolla sai lautasellisen makoisia, mausteisia, muikeita makupaloja, – ihan reilu lounas siitä kertyi.

Rotuaarilta lähdettiin vielä kohti Ainolan puistoa. Puolenkymmentä pop-up pistettä käytiin katsastamassa, ei sentään maistamassa.

Paluumatkalla Tubaan, jossa minä en ollut ennen käynyt, kävimme espressolla ja katsomassa Swing-brunssin meininkiä. Hyvältä näytti.

Naapurista – Viskaalin kaupasta – haettiin vähän iltagrillaukseen ja huomiseksi hyvää.

Iltagrillaus jäi ja huominenkin ruokavierasporukka näyttää olemattomalta… Joten ehkä huomenna saattekin pitkästä aikaa virtuaaliruokaa, ja viinivinkkejä kevään kesteihin…

Nyt kun vihdoinkin olen saanut päälle töihin kävely/pyöräilyvaihteen, niin on ihan hiton kylymä. Aurinko on paistanut koko päivän, mutta meri on vielä kylmä. Oululaisittain kylymä, Linnanmaalle mennessä ei niinkään tuntunut, mutta palatessa – vastainen, ja kylmä!

Eihän tuolla Linnanmaalla ruuhkaa ollut.

Niinpä minäkin hyvällä omallatunnolla tyydyin vain hakemaan tulosteet, papereita, luettavaa kotiin, ja sitten takaisin toukokuun hyytävään keliin. Jotta etätyöpäivä, aika kevyt sellainen, tänään.

Iltapäivän lopulla lähdin Stockalle hakemaan ruokaa. Meillä on ”kautta maailman sivu” syöty Nizzan salaattia: Abban tonnikalaa, kananmunia, salaattia ja kesäsipulia, ehkä edellisen päivän keitettyjä perunoita. Mutta tänään nautimme siitä De Luxe -version eli Se Parempi Nizzan Salaatti. Ohje on hyvin pitkälti Tomi Björckin reseptiikkaa… sipuliosuutta säveltelin kun ei ollut aineksia, eikä Stockalta löytynyt tuoreita vihreitä papuja, joten oli tyytyminen tölkkitavaraan, mutta ei huonoa tullutkaan. Tonnikalan paistoin vähän ylikypsäksi, mutta kunnon loraus oliiviöljyä pinnalle auttoi kummasti…

Ja kyllä, kyllä söimme jo uusia perunoita. Kotimaista Timoa, euron kappale!! Eikä tonnikala, eivätkä viiriäisen munatkaan mitään edullisia ole, joten kuten sanoin: De Luxe! Mutta oli se kuulkaa hyvääkin! Björckin kirjassa tämä on alkuruokaosastolla ja annoksesta on tarkoitus riittää neljälle. Me söimme satsin kaksistaan pääruokana.

Ja ohje (jota siis tuunasin) menee näin:

Sipulipikkelsi:
2 piehehköä Roscoff-sipulia
1 dl (siideri)valkoviinietikkaa
2 rkl Italian metsähunajaa

(alkuperäisohjeessa on 1 punasipuli, ½ del punaviinietikkaa ja 1 rkl sokeria)

2 tuoretta tonnikalapihviä, sormisuolaa

Salaattia, purkkipapuja
6 uutta perunaa
8 oliivia
8 viiriäisen munaa

Leikkaa sipuli renkaiksi. Kiehauta etikka ja hunaja mikrossa. Laita sipulit lillumaan hunaja-etikkaliemeen. Keitä perunat kypsiksi, samoin viiriäisen munat (n. 2 min.). Kuori ja puolita.

Paista tonnikala oliiviöljyssä ruskeaksi. Anna levähtää hetki, leikkaa paloiksi. Kokoa annokset.

Muistan tehneeni Nizzan salaattia Hailuodon kaivauksilla iltaruoaksi meille kaikille jotka yövyimme koululla. Se oli  monen mielestä hyvää. Muistan tehneeni Nizzan salaattia kalaaseihin kesällä 2002. Se oli monen mielestä hyvää.

Muistan tehneeni Nizzan salaattia Kataloniassa, Rosesissa, kun olimme VMP:n kanssa neljästään lomalla siellä (jolloin pehtoori ja Majakka kävivät notkumassa El Bullin (aivan! se maailman parhaaksi rankattu ravintola!!) portin takana (ks. kuvia) ja valittivat etteivät ole saaneet koko viikon aikana kunnon ruokaa (mokomat kiittämättömät ;)), muistan tehneeni Nizzan salaattia Hangasojalla nuorisolle ja kavereilleen pääsiäisenä, mutta en muista koskaan ennen tehneeni näin ERINOMAISTA Nizzan salaattia.

Kun haluat tarjota vieraillesi simppeliä mutta de luxe -salaattia, kannattaa harkita tätä!

Bon Appetit!

Ouluun uusi ravintola: Nallikarin Rantaravintolasta on talvi kohuttu ja keskusteltu. Vastoin kaikkia perinteitä ja tapojamme varasin jo kuukausi sitten meille (kahdelle) pöydän Vappubrunssille. Yleensä ei sellaisia harrasteta. Vappuna haravoidaan, tehdään pihatöitä, pyöräillään, syödään kotona (parsaa ja prosciuttoa), nautitaan skumppaa naapureiden (ex) kanssa.

Nyt erilainen vappupäivä. Pyöräiltiin kyllä, mutta pyöräiltiin Vappubrunssille Nallikariin. Tiedättehän, – – minulle Nallikari, ja meri ovat tärkeitä paikkoja, nimenomaan lenkillä ja kuvauskohteena, rauhoittumisen paikkana, mutta nyt sinne suuntaan siis syömään.

Ja kyllä kannatti. Suht vilpoinen keli, mutta kahden tunnin brunssin jälkeen oli olennaisesti lämpimämpi sitten kun jatkettiin illansuuksi – ihan vaan perinteinen vuoksi – eksnaapureiden luo vielä ”jälkiviineille”. 😉

Klikkailehan kuvat isommiksi, näet mitä kaikkea hyvää oli tarjolla.

Muutamia poimintoja menusta: jääkellarin lohi, josta yleensä aina pidän, oli erinomaista, tavallista parempaa, rakenne miellyttävän kevyt, lime-graavattu lohi niin hyvää, että tekee mieli kokeilla itsekin. Sillikaviaari – ehkä vappupäivästä johtuen 🙂 – oli mieleeni. Makkaran ystävänä ilahduin hirvimakkaroista (ennenkokematon maku!) ja saaristoleipäänhän minä en kyllästy. Kaikkinensa kalapöytä ja kuminanäkkäri olivat jo sinänsä käynnin väärti.

Kuha on nykyisin ehdoton suosikkikalani, ja nyt saimme kyllä hyvää. Ei kuivaa, ei ylikypsää, rapsakka, kevätsipuli pinnassa oli oivallinen juttu.

Possua ei tullut edes maistetuksi.

Jälkiruoissa ei mitään vikaa, mutta ei mitään ylivertaistakaan. Kahvi oli pahaa. Tarjoilu ja maisema miellyttivät. Viinilistassa muutama mielenkiintoinen erikoisuus, joita nyt ei ehditty testata.

Maistettu Masse Brut Champanja (kuten listassa luki) oli saanut luonnehdinnan ”kuiva, jykevä ja hedelmäinen”. Jykevä samppanja? No joo. Hyvälle sekin maistui.

Tuo ”pömpeli” on kylpyallas. Siellä huipulla voi lillua lämpimässä vedessä…

Ja tämän kaiken jälkeen  poljettiin Alppilaan,  kuten sanottu – perinteistä on hyvä pitää kiinni. Eksnaapureita on aina ilo tavata.

Vappu on nautittu!

Viisi tuntia kokousta yhteen menoon! Sitä ennen viisi tuntia duunia, josta kaksi opetusta. Sellainen syö naista. Eihän siinä muuta, mutta kun kuudelta piti olla keskikaupungilla seuraavassa kokouksessa ja sitten illallisella.

Valitanko? Herra varjelkoon, en! Sekä työpäivä että ilta vallan tyydyttäviä. Hyviä. Itse asiassa – nyt kun asioita mietin – erinomaisia.

Aamun opetustuokiossa tunsi, että ei ole mennyt oma eikä muiden opetus hukkaan. Opiskelijat ovat oppineet, osaavat keskustella, haluavat kertoa osaamisestaan, esittävät fiksuja ajatuksia, ovat miettineet, tietävät, mistä puhuvat. Opettajakin oppii. Siis hyvä.

Vastaanotolla liki ruuhkaa, ja sitten kokoukseen. Koulutusneuvosto ei ole (minulle ainakaan) ihan mikä tahansa luottamustoimi tai homma, joka hoidellaan vasemmalla kädellä. Vaatii kaikenmoista. Mutta palkitseekin.  Ja vie voimia. 😉

Äkkiä kotona vaihtamassa lennosta vaatteet ja Ynninkulmaan: Ouluun saatiin tänään uusi rotissööri-kilpiravintola. Holiday Inn´n Ynninkulma on nyt juhlallisin menoin ja menuin ”aateloitu” kilpiravintolaksi. Eikä syyttä.

Sitruuna-limejäädykettä, mantelikakkua, Grand Marnier -keksi. Eikä tämä todellakaan ollut illan ainoa jumalainen lautasellinen joka eteen kannettiin. Meitä oli kolmisenkymmentä rotissööriä todistamassa ja maistamassa tätä tapahtumaa; ja kuinka mielelläni olisin jäänyt dinnerin jälkeen istuksimaan iltaa ja jutustelemaan ruoasta, ruoan ja Oulun historiasta ja ensi kesän Kuopion kapitulista. Kuinka mielelläni olisin tutustunut jo eilen tapaamiini ruokaihmisiin ja jutellut entisten tuttujen kanssa, mutta … huomenna on klo 8.15 oltava paikassa YY301.

Pehtoorin kanssa lähdimme ensimmäisinä.  🙁

On niitä iltoja, jolloin istun koneen ääreen miettien, minkä ihmeen vuoksi tällaiseen bloggaamiseen olen koskaan ryhtynyt: nyt ei ole mitään sanottavaa.

Ja kuvinakin noita iänikuisia tulppaaneja, – viikosta ja vuodesta toiseen tulppaaneja ja muita samankaltaisia kuvia. …

Eilisen aprillipostauksen huikea suosio (liki 500 klikkausta = liki kaksinkertainen normaaliin tiistaihin verrattuna) pisti miettimään, että voisi postailla enemmän ajankohtaisia juttuja tänne. Ja kun hieman yksioikoinen näissä ajatuksissani olen, ensimmäisenä tuli tietysti mieleen ruoka.

Jotta olisikohan kiinnostusta jos koostaisin keittokirjojeni ja blogin aika massiivisesta reseptiikasta postauksen nimellä ”Pienet ja vähän suuremmatkin ruokavinkit pääsiäisen ruokapöytään”?

Ehkä ensi viikonloppuna, seuraavana viimeistään saattaisin saada aikaiseksi. Juustokakku, mämmiä uudella tavalla, pääsiäistipu alias keltaista broileria tai lammaspaistin ykköslisuke? Jos oltaisiin facebookissa, kirjoittaisin, että kymmenen tai viisikymmentä tykkäystä niin sitten kokoan, mutta kun tämä on tämä minun monologini, jota kaiket illat harjoitan, niin eihän sellaista voi kirjoittaa… mutta joskinlaisen markkinointitutkimuksen haluaisin tehdä. Teidän lukijoiden vastattavaksi pieni kysely

Sitten mietin sitäkin, että mikä merkillinen tarve minulla on saada lukijoita tänne? Tämähän on minun oma henkilökohtainen vuodatukseni, muistiinpanojeni paikka, päiväkirjani, … mutta … mietin taas että ei kukaan täyspäinen ihminen postaile liki 3000 juttua nettiin ihan vaan omaksi ilokseen. Vai postaileeko? Ja kuitenkin vuorovaikutus, vaikkei niin hirmu vilkas olekaan, on mukavaa…

Ruokajuttuja on kyllä tulossa. Pehtoori osti minulle pari viikkoa sitten ”Safkaa maanantaista perjantaihin” -kirjan ja viime perjantaina tullessani töistä oli kotona odottamassa Tomi Björckin kirja.

Yrittääkö mies vihjailla, että arkiruokaa voisi vähän varioida? Yritti tai ei, molemmista kirjoista on yhdet helpot, hyvät ohjeet testattu. Tulette kuulemaan niistä vielä.