Ruoka ja viini – Sivu 101 – Tuulestatemmattua

Kesäruokia vol. 3

Ei mitään rajaa tällä ”edes pienen reissun” -kaipuulla.

Semminkin kun tänään on satanut jotensakin koko päivän, semminkin kun monta kertaa olen muistellut, missä oltiin tasan vuosi sitten (kuinka epätodelliselta tuntuukaan!), semminkin kun on enää seitsemän (työ)päivää lomaan.

Reissukaipuusta ja kesäkuun sunnuntaista huolimatta aika tavanomaista tekemistä tänään. Mutta luulenpa, ettei teitä kiinnosta, kuinka aamupäivällä ajelin tunteroisen pitkin Oulun autioita katuja etsien avoinna olevia ruokakauppoja ja/tai kioskeja (missä-on-ne-tavallisesti-vieroksuttavat-aabeeceet??!!) kun Raksilan Sale, joka on periaatteessa ”aina ympärivuorokautisesti auki”, ja jonka varaan olin laskenut, olikin kiinni! Sekä kotiin että äidille kun piti ruoka- yms. hankintoja tehdä, enkä ollut ollenkaan varautunut siihen, että on helluntai, enkä siis eilen väitöksen jälkeen mihinkään kauppaan mennyt! No mutta, kuten sanottu, tämä EI ole kiinnostava juttu.

Kiinnostavampaa lienee se, mitä sitten lopulta tein ruoaksi, kun parikin pientä Siwaa ja pikku K-kauppaa olin löytänyt, Caritaksessa käynyt, nuorilta saanut lupauksen, että syömään tulevat.

Jotain niinkin proosallista ja suomalaista (muistanette, että tämä kesä on pohjoismaisen keittiön aikaa minun koekeittiössäni :)) kuin juuresröstiä tai -pihvejä karitsanfileiden oheen. Mm. niitä. Tämän tyyppisiä paistelin opiskeluaikana harva se pyhä. Niiden kanssa ei ollut silloin filettä, eikä paljon mitään muutakaan. Nyt pieni variaatio noista 30 vuoden takaisista…

Jollei satu kaapissa olemaan tällaista Italiasta ostettua muskottipähkinää, niin jo vain Santa Marian tavallinen jauhettu käy ihan hyvin.

Juuresrösti

Raastettua porkkanaa (3 isoa tai 6 pientä), raastettua perunaa (3 Isabellaa), silputtua sipulia (2 roscoffia tai muuta makeaa sipulia), raastettua Appenzelleria (sehän se on suomalaista!!), ja desi tai pari murskattuja maissihiutaleita, kananmunia (2 luomua), suolaa, valkopippuria ja muskottipähkinää. Sekoita massa, ja paista lettupannussa (tai tuollaisessa kuin minulla on) erittäin miedolla lämmöllä. Noin 10 minuuttia puoleltaan. Appenzeller on tähän asti havaittu parhaaksi juustoksi, moni muukin varmasti käy.

Pehtoorillie pistin grillille limen puolikkaita grillattavaksi kun Tomi Björck ohjeessaan toteaa, että paahtamalla sitruunaa tai limeä saa oivallisen lisämausteen lautaselle… Hän suosittelee sekä lihalle että kalalle, me ehkä kannattaisimme nimenomaan kalaa. Kevyesti grillatusta limestä kyllä lähti mehut paremmin kuin paahtamattomasta.

Sitten jälkkäriksi (taas) mansikoita ja paahdettua valkosuklaata. Muutama kysely on tullut siitä, mitä suklaata tässä käytin, ja niinpä tänään testaus: onko Fazerin tavallinen (kuvassa sitruuna, jota en ole kokeillut, vaan vastaava tavallinen) vai gourmet-reko-suklaa, joita systeri tässä keväällä joskus käydessään toi, parempaa. Ja äänin 4 – 0 gourmet voitti, vaikkei Fazerkaan syömättä jäänyt. 😀

Gourmet-suklaaseen tuli parempi ”kinuskinen” maku. Pehmeämpi. Ja paahtuikin tummemmaksi.

Mikä ihana ilta!

Oli sovittu että mennään viinikerhon kanssa tänään illalla kaupungille syömään. Minun piti varata paikka, tilata sapuskat, ehdottaa viinitarjoilu.

Mutta kun … mutta kun minä halusin järjestää kesämaistiaiset meillä! Ei ole aikoihin kokoonnuttu meillä – kesällä. Pehtoorin kanssa päätimme viikonloppuna että minnekään Sokeri-Jussiin tai pölyisien metelöivien keskustan ruokaloiden katupöytiin lähdetä syömään. Ja eilen (ja viikonloppuna) vähän teimme hommia, jotta kaikki olisi valmista viettää meillä arki-illan barbeque-partyt. Ensinnäkin on todettava, että vesiKIN maistui hyvälle…

Mutta kyllä tänään viinit (ks. lista) olivat pääosassa. Teemana uutuusviinit ja maaottelu Italia vastaan Itävalta (jota punaviinin osalta oli vahvistettu Ranskalla). Ja vain hienoisesti Italia vei voiton. La Villa oli illan kuningatar. Äänin 10 – 0 valitsimme tuolta listalta parhaaksi.

Testasimme rinnakkain kaksi kuohuvaa, kaksi rose-viiniä, kaksi valkkaria, kaksi punaista. Pareittain, ja sitten valittiin voittajat. Ikinä ennen näin (siis avoimena) ei ole testattu, mutta mukava näinkin.

Umbrian Grechettoa jäi, St. Laurent roseeta jäi, mutta La Villa rutistettiin loppuun. Perfetto.

Koekeittiöstä kaikenlaista, parasta oli pääruokana olleet grillatut raakamakkarat ja sitten jälkkärit. Juustoja hillokkeen kera ja marinoituja mansikoita. Niin ja suosiollisen vastaanoton saanut paahdettu valkosuklaa (ks. ohje täällä).

Ja mikä parasta: kesäilta. Itikaton, sateeton, lämmin kesäilta. Pihamme ystäville avoinna. Vähän viiniä, paljon juttuja. Hyvää ruokaa, keskustelua, viineistä keskustelua. En ollut ainoa, joka totesi, että kuin olisimme ulkomailla. Vain illan laskeutuva pimeys puuttui…

Nyt hyvä mieli, kun sittenkin päädyttiin Rantapeltoon, eikä kaupungin pölyisille, ruuhkaisille patioille.

Suklaamintunlehdet marinoitujen mansikoiden päällä olivat meidän monen mieleen.

Eikä todellakaan kukaan hyljeksinyt vuoden 1963 portviinitilkkasta.

Pullo oli ostettu Lissabonista jokunen vuosi sitten, jouluna avattu, ja nyt jäi pienet maistiaiset kaikille.

Yli viisikymppinen port oli vielä vireessä.

Nyt hyvillä mielin, – oli ilo nähdä ystäviä. Minulle ilo järjestää, vaikka vain arki-illan ruokasessio.

Niitä näitä Ruoka ja viini

Kesäruokaohjeita vol. 2

Tänään piti olla puutarhajuhlat eksnaapureiden kanssa. Ei ollut. Vettä satoi koko päivän! Ja illan.

Mutta emme lannistuneet. Kerrassaan oivallinen ilta meillä oli. Festan suojissa nautimme kohtuullisen illallisen. Ja höpöttelimme. Kuten tavallista.

Olin ajatellut tehdä vähän mutta hyvää. No ehkä tavoitteeseen pääsin; siis hyvää ja vähän. Mutta vähän kaikenlaista, aika monenlaisia. Nämä ihmiset kun ovat aina syöneet, mitä olen tehnyt. Eniten kaikista ihmisistä olleet minun sapuskoillani, – perheen lisäksi. Tykänneetkin, ja vielä kiitelleet. Siis kiitollisia ruokavieraita emännän kannalta. Niinpä tänäänkin joutuivat muutamien kokeilujeni koekaniineiksi.

Viime viikonlopun Fat Rooster -illasta jäivät marinoidut mansikat ja paahdettu valkosuklaa mietityttämään ja siis tänään olivat listalla. Ja keräilyerä muista ajankohtaisista.

Ennen kuin oli jälkiruoan aika, oli aika juustoille. Ja Pecorinon ja Appenzellerin seurana tarjosin pikkuraparpereista tehtyä hilloketta. Nimellä ”Rotissöörin raparperihilloke” tämä on ollut täällä ennenkin. Jo vain minä suosittelen, ja kyllä eksnaapureillekin maistui. Ehdottomasti.

~~~~~~

Alkuruokalautanen ei ollut minun tapaistani tarjoilua: siis tarjoilin annoksena.

Haukiceviche kipossa, mätimousse, viiriäisen munia*, riimiporo ja keskellä sipulihilloke. Lisänä omatekoista saaristolaisleipää ja kirnuvoita. Riimiporoa en ollut ennen tehnyt, mutta kyllä se oli hyvää (laitan ohjeen tässä joku ilta). Sipulihillokkeen kanssa varsinkin.

(*Miten saada viiriäisen munien kuoret helposti irti; kiehauttamisen (3 – 4 min.) jälkeen laita ensin kylmän juoksevan veden alle, sitten tunniksi, pariksi vahvaan (3/4) etikkaveteen. Sen jälkeen kuoriminen helppoa kuin heinänteko.

Pääruokana oli uusia perunoita, korvasienikastiketta ja yrttientrecote. Siis normieinettä, mutta sitten vuorossa juustoja ja raparperihilloketta.

Rotissöörin raparperihilloke

1/2 l raparperipaloja
1 punasipuli
1 punainen chili
1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
2 rkl vettä
2 1/2 dl hillosokeria

Kuori raparperit ja punasipulit, ja leikkaa pieneksi silpuksi. Raasta inkivääri. Puhdista chilistä kalvot ja siemenet. Laita kattilaan raparperi, vesi, chili ja sipuli sekä inkivääri. Kuumenna kiehuvaksi.

Lisää joukkoon hillosokeri, sekoita koko ajan. Keitä noin vartin verran. Jäähdytä. Laita puhtaaseen purkkiin ja säilytä viileässä.

Ja huom. käytä ohjeessa hillosokeria, ei marmeladisokeria kuten minä tein. Hillosokerista tulee parempi versio, eikä tule tuollaista takkuista. Ei kyllä maussa haitannut.

Ja sitten jälkiruoka.

Marinoidut mansikat ja PAAHDETTU valkosuklaa.

Ensinnäkin mansikoiden marinointi lähtee näistä aineksista:

Marinoidut mansikat

½ – 1 dl Sailor Jerry -rommia*
½ dl tummaa sokeria (cane, fariini)
1 rkl raastettua inkivääriä
silputtua rosmariinia (maun mukaan: ½ – 1 rkl)
1 sitruunan mehu

Sekoita ainekset keskenään ja kaada mansikonden päälle, anna marinoitua muutama tunti tai yön yli.

En minä tiedä, menikö se ”oikeasti” näin, mutta kehittelin. Eikä kukaan valittanut. 😉

Ja sitten piste iin päälle.

Paahdettu valkosuklaa

Pilko tarvittava määrä valkosuklaata leivinpaperin päälle.

Pistä uuniin, joka on 120-asteteinen, pidä noin puolisen tuntia. Ota uunista. Älä nauti vielä, anna jäähtyä. Tarjoa marinoitujen mansikoiden kanssa. Nauti.

Äärimmäisen helppoa, äärimmäisen hyvää.

* siis ei mitään viskiä kuten vielä viime viikonloppuna höpöttelin. Sailor Jerry on makeaa, vaniljaista, mukavaa ruoanlaittorommia, jota kyllä voi pienen kulauksen nauttia sellaisenaankin.

Niitä näitä Ruoka ja viini

Eilisen jälkeen

Ei varsinaisesti efterdagen, mutta sellainen ”juhlien jälkeen” -olo kuitenkin.

Eilen oli paistinkääntäjien Barbeque-partyt, joista kotiuduimme hiukan ennen puolta yötä. Joista ei ruokaa eikä juomaa puuttunut. Joissa seura oli ensiluokkaista, joissa oli kesä, joissa oli koko illan erinomaista ohjelmaa, mutta ei sittenkään liikaa, joissa oli vaikea muistaa, että Kuusamon tie oli muutaman kymmenen metrin päässä, joissa viskiä oli sekä pää- että jälkiruoassa ja silti molemmat olivat erinomaisia.

Fat Rooster-10

Kaiken ulkona tehdyn, grillatun lisäksi oli monia erilaisia lisukkeita, salaatteja, sipulihilloketta, marinoituja paprikoita… kaikkea.

Tämän allaolevan suklaakakun päällä muruset ovat paahdettua valkosuklaata (ohje kerrottiin meille, – minä aion kokeilla, kerron sitten) ja ohessa oli viskimarinoituja mansikoita, ei kuulosta ehkä ykkösherkulta, mutta oli. Palaan siihenkin heti ensi viikonlopppuna.

Amerikan malliin oli barbeque-herkkuja, eikä siinä vielä kaikki! Rock´n´roll soi ja sai tanssimaan: Converset ja asfaltti ovat oivallinen yhdistelmä sen kannalta! 😀 Buickin ja Fordin vuosimallia -29 kyytiä oli tarjolla ja oli tietysti kokeiltava!

Fat Rooster-36

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kontrastin eiliseen on tehnyt sää: herätessä satoi, aamunpäivän satoi, nyt on muuten vain syksyisen oloinen keli. Kontrasti eiliseen sikälikin, että aikaansaaminen olennaisesti vähäisempää. Äänestänytkin olin ennakkoon, ja päikkärit on otettu ihan että jaksaa pelin vielä katsoa. Ja jotain kuitenkin. mm. sivustollinen kuvia eilisistä kekkereistä.

Ja eihän aina tarvi tehdä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Edit 26.5. klo 2045. Ei noissa ribseissä ja mansikoissa mitään viskiä ollut makua antamassa! Se oli rommia. Minä jo mietinkin. Eikä sitten ihmekään että pidin. Rommista (Bacardista) pidin varsinkin nuorempan enemmänkin. 😉 Mutta minä palaa tähän vielä …

Niitä näitä Ruoka ja viini Yliopistoelämää

Lukukauden lopulla

Kun lapset olivat eskari/ala-asteikäisiä meillä oli tapana koulun loputtua lähteä neljästään pyörillä Ainolan puistoon piknikille. Eväät oli hankittu yhdessä jo edellisellä kauppareissulla ja/tai ostettiin matkalta. Neljästään mentiin, katettiin puistoon pöytä, juotiin limpparia, syötiin sipsejä, juusto-kurkkuleipiä, keksejä ja karkkeja. Tuomenkukan-kahvilasta käytiin lopuksi ostamassa kesän ekat tötteröjätskit – jos oli niin lämmintä, että tarkeni sellaiset syödä. Poikakin muisti kun tänään kysyin.

Nyt ei ole enää koulukkaita: esikoinen paiskii töitä Meksikossa, poika on parhaillaan duunistaan kesälomalla, tekee isänsä kanssa aitaa ja lukee pääsykokeisiin, miniä on töissä. Ainoa, jolla on lukukausi, olen minä. Ja tänään minun lukukauteni on lopuillaan.

Tohtoriseminaarin istunto iltapäivällä, ja se oli siinä. Jotenkin merkillisesti tuosta istunnosta jäi minulle sellainen työnsankari-olo. Monestakin syystä, eikä vähäisin ollut se, että juuri ennen seminaarin alkua meillä oli töissä kuohuviinitarjoilu, kakkukahvit, ja lisää kuohuviinitarjoilua. Vietettiin 150 v. -synttäreitä. Kolmen kollegan viisikymppiset sattuvat näille viikoille ja olivat päättäneet järjestää yhteisen tilaisuuden ”kiitokseksi muistamisesta”. Siis kuohuvaa ja kahvia kesken työpäivän.

Se oli ”kesken työpäivän” vain minulle ja tohtoriseminaarin toiselle vetäjälle, – muille se oli työpäivän jälkeen. Meidän kahden oli pikaisen alun jälkeen jätettävä muut juhlimaan, nauttimaan kuohuvista, ja väistyttävä takavasemmalle = seminaarihuoneeseen. Sielläkin sitten vetovastuu minulla. Mutta ohi on! Lukukausi paljolti ohi. Taas yksi lukukausi ohi!

Niinpä aika lähteä lasten kanssa piknikille Ainolaan? – No ei. Mutta Pehtoori, Juniori ja Miniä eivät pistäneet pahaksi ehdotustani lähteä ravintola Nallikariin syömään.

Siis äkkiä töistä kotiin poljettua repun kevennys, hampaiden pesu, kenkien vaihto tennareihin (= olennainen osa kesäkauteen siirtymisriiteissä), pientä siistiymistä ja eiku taas pyörän päälle ja hillittömässä vastatuulessa Nallikariin.

Gourmet-hampurilaisia, Miekojärven kuhaa ja simpukoita olivat meidän valintamme. Eikä kukaan valittanut. Minä ehkä vähän kaipasin simpukoille patonkia tai jotain leipää, tai ehkä en sittenkään simpukoille, vaan sille erinomaiselle liemelle, joka simpukkakattilan pohjalla oli.

Ikkunoista katselimme merta ja hiekkamyrskyä, höpöttelimme, mietimme tulevaa ja minä ajattelin, että voisi elämä olla hullumminkin …

WP_20140522_17_56_40_Pro

Lukukauden lopulla-8

Ja tässä vaiheessa voisin suositellan kuvien klikkaamista isommiksi. Ovat siten paremman näköisiä… 🙂

Ruoka ja viini

Kesäksi pikkuruokia (vol. 1)

Tämän kesän alkupalojen vakiotarjottava on löytynyt.

Ensin on vähän kerrottava tästä minun kokkausmaailmani periaatteista tai paremminkin käytännöistä. Minähän kokeilen kaikenmoista, joka viikko ainakin yhtä uutta sapuskaa tai leivonnaista. Jotkut jäävät repetuaariin kun taas toisista en halua edes mainita mitään. Useimmiten jäävät kai yhteenkertaan ”ihan-hyvä-mutta-ehkä-ensi-kerralla-jokin-toinen-ohje-tälle-raaka-aineelle”. Joskus käy niin, että tuunaan alkuperäisohjetta joko vahingossa, tai sitten jonkun keskeisen ainesosan puuttuessa korvaan toisella tai jos ohjeessa on jokin osa, josta perhe ei tykkää tai joku ruokavieras on allerginen, korvaan sen toisella, ja voila! uusi safka on syntynyt. Näin kai useimmat tekee.

Sitten toinen minulle tyypillinen juttu on se, että juuri kesän (kaikki) kestit kokkaan jollain teemalla. Kesällä meillä käy enemmän ruokavieraita kuin muina vuodenaikoina, ja kesällä on kalaasit ja rotissööripiknik ja muuta vähän isompaa ruokasessiota. Monena kesänä on käynyt niin, että meidän viimeisin reissu jättää jälkensä kesän menuihin. Kolme vuotta sitten ainakin Kaiserschmarren Kitzbühelin patikkareissun jälkeen kuului jokaiseen jälkkärikattaukseen, ja kaksi vuotta sitten Umbriassa vietetyn toukokuun jälkeen syötiin kotonakin umbrialaista ja italialaista arjessa ja juhlassa, kalaaseissa ja kesteissä. Viime kesänä paitsi tyttären valmistujaiset, myös kalaasit ja eräätkin muut kestitsemiset sujuivat meksikolaisia makuja hakien.

No tänä kesänä on tiedossa jälleen patikkareissu Itävallan Alpeille (heinäkuu, Bad Gastein), mutta tämän kesän teema ei tule olemaan tirolilainen tai mikään muukaan keski-eurooppalainen keittiö, vaan suomalainen, tai ainakin pohjoismainen, keittiö. Suomalaista kesäruokaa on Rantapellossa ja minun tulevissa kesän nyyttärinyssyköissäni oleva. Tulette varmasti vielä kuulemaan näistä! Ja suosituksia otan erinomaisen mieluusti vastaan.

Näiden johdantosanojen jälkeen siis ensimmäinen uusi juttu. Mätimousse! Mutta eikös minulla ole jo moneen kertaan julkaistuna keittokirjoissa ja joulusivuilla tuo ohje? – On. Mutta tämä on uusi, raikas, kesäinen versio siitä. Tämä on Tomi Björckin versio eli meillä jo nimetty

TB-mätimousseksi

1 dl kermaa 1 dl ranskankermaa 1 punasipuli 100 g siianmätiä puolikkaan sitruunan raastettu kuori pari ruokalusikallista silputtua ruohosipulia suolaa

Vatkaa kerma vaahdoksi, ja lisää siihen ranskankerma. Hienonna punasipuli, ja lisää se sekä mäti, ruohosipuli, raastettu sitruunan kuori kermaseokseen. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa.

Perheen mätimoussevastaava ja tuomari numero 1, eli Juniori, maistoi tämän sunnuntaina. Ja? – Ja kelpuutti. Mutta jouluna pitää kuulemma olla perinteistä, tätä saa tarjota juhannuksena uusien pottujen ja saaristolaisleivän kanssa. Selevä peli. Näin tehdään. Jujuna on sitruuna, se tekee siitä raikkaan, kesäisen.

Tämä toinen pikkuruoka ei tule olemaan osa ”Suomalaiset kesäruoat” -settiäni, mutta olen sen jo pari kertaa tehnyt, paistetun kuhan ja ahvenen lisukkeeksi ja hyvää on.

Japanilaisen kurkkusalaatin -ohje on Alexander ja Hanna Gullichsenin toisesta Safkaa (maanantaista sunnuntaihin) -kirjasta.

2 tuorekurkkua ½ rkl suolaa 2 rkl kurpitsansiemeniä nippu korianteria 2 rkl soijakastiketta 1 rkl riisivinietikkaa 1 rkl limetin mehua 1 rkl piparjuuritahnaa tai ½ rkl wasabia 3 rkl oliiviöljyä

Kuori ja halkaise kurkut, poista siemenkota lusikalla ja leikkaa kurkut viipaleiksi. Ripottele kurkkuviipaleille suola ja jätä ne ”itkemään”. Paahda kurpitsansiemenet kuivalla pannulla, silppua korianteri. Sekoita soija, viinietikka, limetin mehu ja wasabi. Kuivaa kurkut. Sekoittele liemi niiden joukkoon, viimeistele korianterilla ja siemenillä.

Tämä on – samoin kuin edellisestä Safka-kirjasta pysyväisrepetuaariini jäänyt lohisalaatti (ohje) – siitä hyvä, että noita sushin kanssa tarvittavia riisiviinietikkaa, soijaa ja wasabia kuuluu tähänkin. Ei siis jää ne jääkaappiin vanhentumaan.

Näiden ja saaristolaisleivän lisäksi paistetun kuhan kanssa tarjosin parsaa. Keitin 4 – 5 minuuttia (2 rkl merisuolaa, 1 rkl sokeria keitinvedessä), sitten kylmän juoksevan veden alle että kypsyminen pysähtyy ja että väri säilyy. Kun olin paistanut venhäjauhoilla leivitetyt kuhafileet paistinpannulla, lisäsin vähän voita ja paistoin parsat pikaisesti. Sen että kuumentuivat.

Muutama sananen myös viineistä. Piknik-, retki-, buffet- kesän extempore tms. viinipariksi voisin suositella sisilialaisia Montealton simppeleitä viinejä. Eivät nämä mitään hurraa-huutoja ja tähtiluokituksia ole viinikolumnisteilta, -kirjoittajilta tai Viini-lehden arvioitsijoilta saaneet, mutta silti rohkenen niistä muutaman myötämielisen lausahduksen antaa.

Punaviinin etiketissä on taianomainen appassimento (ital. ~lakastuminen, nuutuminen) ei tarkoita että viini olisi lakastunut, vaan että viini on tehty kuivatetuista, vähän kuin jo rusinoituneista rypäleistä, joten siinä on makeutta maussa. Alkon luonnehdinta ” Erittäin täyteläinen, keskitanniininen, makea, herukkahilloinen, kypsän mustikkainen, hennon yrttinen, kevyen mausteinen, lämmin” on tämän viinin kohdalla jotensakin täydellinen. Tämä voisi maistua punaviinin happamaa makua välttelevälle, on ns. ”helppo viini”.

Nero d´Avola -rypäleestä tehdyn kympin viinin lisäksi samalta tuottajalta on myös (muovipullotettu) Syrah, eikä sekään huonoa ole, mutta tämä kuvassa oleva miellyttää minua enemmän. Sellainen naposteluviini, ei todellakaan mikään Suuri Ruoka Viini. Samaan kategoriaan menee Montealton Pinot Grigio. Sen pakkaamista muovipulloon moni piknik-koria kantava varmasti osaa arvostaa. Salaateille ja kylmille antipasteille tai sunnuntai-iltapäivän puutarha-piknikille kelpo italialainen ruokajuoma.

Niitä näitä Ruoka ja viini

Kesäasioita

Runot ja punaviini, kynttilänvalo ja kaipaus kuuluvat syksyyn? Pimeisiin iltoihin, jolloin elämä on jossain sivussa ja kun ei ole muutakaan tekemistä, voi uppoutua runouden pariin? – No joo, noinkin, mutta miksei kevätlauantainakin, rose ja Taberman eivät ole ollenkaan huonoa seuraa…

Chäteau Vignelaure on Provencessa (josta kai kaikkien ”oikeiden”, hienojen roseiden tulee tullakin) tuotettu rose, jota mm. Hesarin viinikolumnisti Jouko Mykkänen kovastikin kehui. Sillä minäkin sen ostin. Hyväähän se on. Raikas, kesäinen, saa väistämättä hakeutumaan kirjahyllylle ja miettimään, josko lukisi uudelleen kaikki Peter Maylen kirjat, ja pari muuta Provencen kesään sijoittuvaa ruokakirjaa, mutta sittenkin Taberman on parempi. Ja kahden pullollisen hinnalla (ihan liian kallis siis) saa kirjan omaksi ja rahaa jäisi halpaan, hyvään punkkuunkin… Siis kohtuuttoman kallis on tuo rose, – minun mielestäni. Hyvä, mutta kallis.

Elinehto

Kaikkea saa tehdä.
Kaikkea pitää tehdä.
Kaikkia ovia täytyy tempoa,
kaikkia kuita kurkotella.

On vain yksi ehto,
elinehto:
Värisevää sielua
ei saa tallata.

(Tommy Taberman 1980)

Hassua mutta tuota lukiessa minulla on mielessä meidän lapset, – hassua, eikö vain?

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Se eilisestä. Entä tänään? Tänään on tullut KESÄ!! Ihanaa!

Merenrannassa aamulla joutsenia, vesi korkealla, liikkuminen ilo, ilo, ilo! Ja sitten pihalle.

Oli aika siivota Huvila. Eilen Suureen Ostoskierrokseeni kuului myös Rauta-Keskolla käynti ja minähän sitten ostin Kärscherin ikkunanpesu”koneen”, 64 euroa. Perheessämme minä en suinkaan ole ikkunanpesuvastaava; mies, tytär, meidän siivooja-S. yleensä hoitavat ikkunoiden pesun. Vain mökin ja Huvilan, joskus Festan, ikkunat ovat minun vastuullani. Mutta, mutta … päätin kokeilla. Ja kyllä minä (jolle parikin tuttua tätä oli suositellut) olen tyytyväinen tähän.

Puhtaat ikkunat tulivat ilman ämpäreitä ja luutuja ja rättejä ja riepuja.

Hain jo viime kesänä tuohon pöytään pitsiliinaa; sellaista paksua, vaikka kalastajalangasta virkattua, tai mieluusti valkoista…

Surffailin silloin sisustus-netti-sivuilla, hain kirppareilta ja käsityöläiskaupoista, mutta en löytänyt. Jos joku jossain näkee tuohon soppelin, voisiko ystävällisesti ilmoitella minulle? – Olisi mukava.

Kevätkaihonkukka on ilta-auringossa kauneimmillaan… Juuri nyt, ja nyt vielä lähden tuohon piazzalle lukemaan… On lämmin, on ihanan kesäinen olo, valo ja lämpö.

– Ja kyllä, oli meillä oli kesäistä ruokaakin, Juniori kävi seuranamme syömässä, kuviakin muistin lisukkeista, mahdollisista pikinik-eväistä, ottaa, mutta palaan niihin tässä lähipäivinä. …

Niitä näitä Ruoka ja viini

Shoppailutuskaa helpottaa hyvä ruoka

Jo eilen illalla tunsin puristavan ahdistuksen, aamulla ylähuulessa hikikarpaloita, käsissä lievä tärinä ja surkea avunhuuto jo valmiina purkautumaan ilmoille!!! Oli lähdettävä kaupungille etsimään vaatteita ja kengät. Kahdeksalta olin valmis, huonosti nukutun, hermopaineen alla pätkittäin valvotun ja pätkittäin nukutun yön jälkeen olin jo hyvin varhain, ylikierroksilla, hereillä: hoidellaan tämä nyt alta pois ja se on sitten siinä!

No ennen yhdeksää ei mikään vaate- eikä kenkäkauppa ollut vielä auki, joten ajelin hautuumaalle. Pitkästä aikaa. Kameran kanssa. Hain jo lyhdyn pois, vein kukkia. Ja kiertelin, miten paljon kaikkea uutta löysinkään… [palaan vielä].

Ja sitten kohti sovituskoppeja ja nolostuttavia kenkäsovituksia, – verta, hikeä ja kyyneleitä. Paitsi ettei se ollut ollenkaan noin traumaattista. Minä löysin aika helposti housut, huivin [tuskin ketään yllätti – pehtoori sanoi että ”sullahan on tuommonen ennestään”.], T-paidan, toisenkin, korkkarit, tunikan, paitiksen, arkikengät!! Ja huom. tapani mukaan hyvin mustassa pinossa keltainen pilkahdus!!! Saapa nähdä pidänkö sitä koskaan!

Korkkarit on se, josta olen erityisen ylpeä. Minulla on ollut mustat, mokkaiset juhlakengät, jotka ostin promootioon (2006!!) ja ne on olleet hyvät, Palmrothit, hyvät kävellä, klassiset, niillä on useammatkin akateemiset ja kapitulikestit juhlittu ja tanssittukin, mutta oli jo korkea aika päivittää juhlapukukengät.Nyt Clarks! Mustat, peruskengät, joilla on hyvä kävellä ja olla. Olen tyytyväinen.

Shoppailureissulla oli meetinki, tapaaminen: siippa tuli kaupunkiin. 😉 Olihan lämmin, olihan kevät, olihan ”Ravintolapäivä 2014” ja Oulussakin monta kymmentä pop-up -ravintolaa pitkin kaupunkia. Meillä oli meetinki Rotuaarille Leskisen pation viereen, jonne Pohjois-Pohjanmaan keittiömestareiden viisi tehonaista olivat pistäneet pystyyn gourmet-pop-up-pisteen. Kahdeksalla eurolla sai lautasellisen makoisia, mausteisia, muikeita makupaloja, – ihan reilu lounas siitä kertyi.

Rotuaarilta lähdettiin vielä kohti Ainolan puistoa. Puolenkymmentä pop-up pistettä käytiin katsastamassa, ei sentään maistamassa.

Paluumatkalla Tubaan, jossa minä en ollut ennen käynyt, kävimme espressolla ja katsomassa Swing-brunssin meininkiä. Hyvältä näytti.

Naapurista – Viskaalin kaupasta – haettiin vähän iltagrillaukseen ja huomiseksi hyvää.

Iltagrillaus jäi ja huominenkin ruokavierasporukka näyttää olemattomalta… Joten ehkä huomenna saattekin pitkästä aikaa virtuaaliruokaa, ja viinivinkkejä kevään kesteihin…

Bloggailu Ruoka ja viini

Tuote-esittely vol. IV

Olen joskus vuosia sitten täällä postannut Tuote-esittelyjä Vol. 1 – 3 (KLIKS). Nyt on pitkästä aikaa tällaisia hyväksihavaittuja juttuja.

Meillä on ollut kuukauden päivät Sodastream. Enää ei ole tarvinnut roudata kaupasta Novellea tms. Sitä kului nelisen isoa pullollista viikossa, ja lisäksi pari isoa Pepsi Maxia, jota join vain minä jonkinlaisena ”välipalajuomana” [lue: ihan turhana limpparin lipittämisenä]. Se vain on nyt ihan itsekseen jäänyt pois. Sodastreamilla olen näytepakkauksen verran koettanut tehdä ”Coke Zeroa”, – ei hyvä. Siis ei tarvita enää ollenkaan mitään colajuomaa. Pepsi Maxia vain silloin kun nuoripari tulee syömään.

Muutoin juodaan vain kuplavettä kotikoneella tehtynä. Ja hyvää on. Tulee paljon halvemmaksi, eikä tarvi kantaa kaupasta.

Sitten seuraava juttu on ananaspora! Vacuvin (linkin takana kuva uudenmallisesta porasta, meillä on tosi vanha): nettikauppojen lisäksi niitä on (ainakin ollut) Oulun Stockalla. Se avulla tuoreen ananaksen käyttö helpottuu ja lisääntyy.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Ananas on hyvää (unohda peltipurkkiananakset!), nestettäpoistavaa, kuituista, täyttävää, vähäkalorista. Mutta voi siitä tehdä vähemmän vähäkalorisenkin version. Juhlajälkkäri syntyy näin:

UUNIANANAS

kokonainen ananas/2 ruokailijaa
jäätelöä (parasta mitä tiedät)
2 munanvalkuaista
1 dl hienoa sokeria

Leikkaa anannaksesta hattu ja käytä ananasporaa. Pilko ananasviipaleet. Vatkaa valkuaiset sokerin kanssa tanakaksi vaahdoksi. Täytä ananas kerrostamalla jäätelöä ja ananasviipaleita.
Laita ananaksen päälle valkuaishuntu ja käytä kuumassa (250-asteisessa) uunissa niin että marenki kovettuu ja tummuu kauniisti.
Tarjoa heti. (nyt ei ole uutta kuvaa mutta esim. täällä näet)

Seuraavakin juttu on syötävää. Samppanjaa ja jäätelöä! Samppanjajäätelöä: johan Magnum nyt herkun markkinoille lykkäsi! Olen syönyt jo kaksi! Söisin varmasti nytkin jos sellaisia olisi pakastimessa. Ei ole, – enkä osta. Ovat liian hyviä. Loogista, eikö? – Tiedän, että moni ymmärtää.

Samasta syystä en osta chilisuklaatakaan, enkä persikka-irtiksiä, enkä jukurtti-cashew-pähkinöitä, enkä Ben & Jerry Greek Frozen Jogurttia. En myöskään osta kaappiin ”varalle” brie- tai Appenzeller-kimpaleita, en töihin keksipakettia, enkä käsilaukkuun tai reppuun ”verensokerin äkillisen alenemisen tarpeeseen” suklaapatukoita. (Patikalla on eri juttu. ;))

Noiden ”varojen”, varmuuden vuoksi olevien herkkukätköjen, vierasvaraksi (kenelle enää tulee vieraita yllättäin niin, että pitäisi olla puoli kiloa brietä jääkaapissa ja/tai pari litraa umpikalorista jätskiä pakastimessa) hankittujen herkkujen kohtalo kyllä tiedetään! Syön pois ne! Ja sitten on morkkis, – paha ja paksu olo! Heikko on minun tahdonvoimani.

Vielä yksi vinkki: keittiöön kuuluu tämäkin eli iso yrttikori. Joulun kukka-asetelman tyhjennetty kori täyteen yrttimultaa ja siihen istutettuna kaupan pikkuruukkuyrttejä. Säilyvät ja myös kasvavat siten aika paljon paremmin kuin nuutumassa jääkaapissa tai ikkunalaudalla. Kesän tullen voi sitten siirtää suoraan parvekkeelle tai kasvimaalle.

Ja kuten olette jo huomanneet, paluu vanhaan blogiformaattiin on tapahtunut. Mihin vaikutuksensa oli tällä!

”Kyllä kansa tietää!” Kyselyn tulos on linjassa oman tuntumani kanssa, joten viikonpäivällisiin, kellonajallisiin, isokuvaisiin, alhaalla kommentoitaviin postauksiin ja kaksipalstaiseen, yksinkertaiseen, eleganttiin ! 😉 , tosin huonommin mobiileissa ja tableteissa skaalautuvaan, layoutiin on palattu. Olen päättänyt, ugh!

Niitä näitä Ruoka ja viini

Se Parempi Nizzan Salaatti

Nyt kun vihdoinkin olen saanut päälle töihin kävely/pyöräilyvaihteen, niin on ihan hiton kylymä. Aurinko on paistanut koko päivän, mutta meri on vielä kylmä. Oululaisittain kylymä, Linnanmaalle mennessä ei niinkään tuntunut, mutta palatessa – vastainen, ja kylmä!

Eihän tuolla Linnanmaalla ruuhkaa ollut.

Niinpä minäkin hyvällä omallatunnolla tyydyin vain hakemaan tulosteet, papereita, luettavaa kotiin, ja sitten takaisin toukokuun hyytävään keliin. Jotta etätyöpäivä, aika kevyt sellainen, tänään.

Iltapäivän lopulla lähdin Stockalle hakemaan ruokaa. Meillä on ”kautta maailman sivu” syöty Nizzan salaattia: Abban tonnikalaa, kananmunia, salaattia ja kesäsipulia, ehkä edellisen päivän keitettyjä perunoita. Mutta tänään nautimme siitä De Luxe -version eli Se Parempi Nizzan Salaatti. Ohje on hyvin pitkälti Tomi Björckin reseptiikkaa… sipuliosuutta säveltelin kun ei ollut aineksia, eikä Stockalta löytynyt tuoreita vihreitä papuja, joten oli tyytyminen tölkkitavaraan, mutta ei huonoa tullutkaan. Tonnikalan paistoin vähän ylikypsäksi, mutta kunnon loraus oliiviöljyä pinnalle auttoi kummasti…

Ja kyllä, kyllä söimme jo uusia perunoita. Kotimaista Timoa, euron kappale!! Eikä tonnikala, eivätkä viiriäisen munatkaan mitään edullisia ole, joten kuten sanoin: De Luxe! Mutta oli se kuulkaa hyvääkin! Björckin kirjassa tämä on alkuruokaosastolla ja annoksesta on tarkoitus riittää neljälle. Me söimme satsin kaksistaan pääruokana.

Nizzan salaatti

Ja ohje (jota siis tuunasin) menee näin:

Sipulipikkelsi:
2 piehehköä Roscoff-sipulia
1 dl (siideri)valkoviinietikkaa
2 rkl Italian metsähunajaa

(alkuperäisohjeessa on 1 punasipuli, ½ del punaviinietikkaa ja 1 rkl sokeria)

2 tuoretta tonnikalapihviä, sormisuolaa

Salaattia, purkkipapuja
6 uutta perunaa
8 oliivia
8 viiriäisen munaa

Leikkaa sipuli renkaiksi. Kiehauta etikka ja hunaja mikrossa. Laita sipulit lillumaan hunaja-etikkaliemeen. Keitä perunat kypsiksi, samoin viiriäisen munat (n. 2 min.). Kuori ja puolita.

Paista tonnikala oliiviöljyssä ruskeaksi. Anna levähtää hetki, leikkaa paloiksi. Kokoa annokset.

Nizzan salaatti 2

Muistan tehneeni Nizzan salaattia Hailuodon kaivauksilla iltaruoaksi meille kaikille jotka yövyimme koululla. Se oli monen mielestä hyvää. Muistan tehneeni Nizzan salaattia kalaaseihin kesällä 2002. Se oli monen mielestä hyvää.

Muistan tehneeni Nizzan salaattia Kataloniassa, Rosesissa, kun olimme VMP:n kanssa neljästään lomalla siellä (jolloin pehtoori ja Majakka kävivät notkumassa El Bullin (aivan! se maailman parhaaksi rankattu ravintola!!) portin takana (ks. kuvia) ja valittivat etteivät ole saaneet koko viikon aikana kunnon ruokaa (mokomat kiittämättömät ;)), muistan tehneeni Nizzan salaattia Hangasojalla nuorisolle ja kavereilleen pääsiäisenä, mutta en muista koskaan ennen tehneeni näin ERINOMAISTA Nizzan salaattia.

Kun haluat tarjota vieraillesi simppeliä mutta de luxe -salaattia, kannattaa harkita tätä!

Bon Appetit!