Ruoka ja viini – Sivu 99 – Tuulestatemmattua

Kalaasien jälkeen.

Palaanpa vielä eiliseen. Vielä yksi postaus kalaaseista, sitten lopetan.

Ensinnäkin se plaseerauskisa. No helpottiko se meidän ”elämää suurempaa plaseerausongelmaa?” Saattaa tuntua pieneltä asialta moinen plaseerausongelma, mutta mepä saimme eilen kortin, josta vahvistui, että ei ole kyse mistään merkityksettömästä jutusta. Mahdollisuuksia kun on aika rutkasti:

87 miljardia!!! mahdollisuutta vapaasti valittavina paikkoina! Ei ole kyse mistään pikku jutusta!

No meillähän oli se skaba (ks. eilinen postaus)! Joka ei sitten yhtään mitenkään millään muotoa auttanut tilannetta. Porukka hoksasi, että jos vastaa ekana, ei saakaan valita kenen vieressä istuu. Oikeita vastauksia pantattiin, taktikointi kohosi ihan arvaamattoman korkeisiin svääreihin! Ja ääntä riitti. No kisa saatiin Laurent-Perrierin (magnum samppanja) oivallisella avustuksella käydyksi ja oli aika siirtyä pöytään. Ja valita paikat tietovisassa sijoittumisen perusteella. Kävikö kätevästi? – No ei käynyt, ei! Kymmenen minuutin vatvomisen ja vaihtamisen jälkeen ystävät olivat paikkansa löytäneet! 🙂 Mitä opimme tästä? – Ensi vuonna määräämme paikat täysin mielivaltaisesti isompia miettimättä ja kyselemättä. 🙂

Kisa oli kyllä opettavainen: uusia asioita opittiin. Alla oikeat vastaukset.

1. Milloin on Suomen lipun päivä?
Juhannuksena

2. Mikä on Suomen kansalliseläin?
Karhu

3. Monennetko kalaasit nämä ovat?
15.

4. Suomen tanssilavoilla, ravintoloissa, radiossa eniten soitettu kappale 2000-luvulla (ja ilmeisesti kautta aikojen)?
Rauli ”Badding” Somerjoen ”Paratiisi”

5. Montako säkeistöä on Suomen kansallislaulussa?
11

6. Montako Pyhän Laurin kirkkoa on Suomessa?
6 (Vantaan, Janakkalan, Mynämäen, Lohjan, Perniön ja Isonkyrön Pyhän Laurin kirkot)

7. Millä vuosisadalla Suomessa alettiin käyttää haarukkaa?
1500-luvulla

8. Mikä on Suomen kansalliskala?
Ahven

9. Montako Michelin tähti -ravintolaa on Suomessa tällä hetkellä?
6 (Olo, Postres, Luomo, Ask, Chef & Sommelier, Demo)

10. Kansalliskoira?
Suomen pystykorva

11. Mikä on eniten ostettu automerkki/tyyppi vuonna 2013?
Volkswagen Golf

12. Missä maassa tuotettua viiniä juodaan Suomessa eniten (Alkon tilaston mukaan)?
Chilessä

13. Suomen kansallispuu?
Rauduskoivu

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Menu oli onnistunut, viinit kohtuullisia. Sankt Laurent 2007 (ostettu Europa-Brückeltä paluumatkalla Umbriasta Suomeen kaksi vuotta sitten) jakoi mielipiteitä: osa ei todellakaan pitänyt, osalle maistui. Wanted Zin oli kaikkien mieleen, kovastikin. (Saa Alkon tilausvalikoiman kautta. Tilaussysteemi toimii hyvin ja nopeasti netin kautta. Ja Haaparannastakin ko. Ziniä saa.) Ja taas kerran ne kolot, jotka meidän viinikaappiin Kalaasien vuoksi tulivat, täyttyivät saman tien; hienoja tuomisia toivat ystävät. Ja viinien lisäksi ihania pyyhkeitä, tiskirättejä ja lautasliinoja – juuri sellaista mistä minä kovasti pidän. Käytännöllistä, tarpeellista ja kaunista! Pitkälle talveen on niistä iloa, tuovat muistoja. 🙂

No entäs ruoka? Ei mokia, ei pettymyksiä. Suomalainen kalaruoka, kesän vihannekset ja marjat maistuivat.

Kurkkukeitto (ohjeen hoksin torstaina Koti & Keittiö -lehdestä kampaajalla) Kurkkua, keltaisia pikkutomaatteja, vihreetä paprikaa, basilikaa, minttua, oliiviöljyä, valkoista balsamicoa, valkosipulia, suolaa blenderillä sekaisin, lopuksi kivennäisvettä. Kevyttä, raikasta, ja sitten noilla ruisraksuilla vähän ruokaisuutta mukaan.

111-2

Sitten alkuruoka, joka tarjoiltiin (jokaisella pariskunnalla keittiöhenkilökunta-hukinsa aputyövoimana 🙂 ) lautasannoksina. Alkuruokasetti sai kyllä mainesanoja, jopa niin että porukan seniori kiitospuheessaan ilmoitti, että ”Oulun ainoa Michelin-tähti on vastedes Rantapellossa”. Käyvät kuulemma vuosittain tarkistamassa, että taso pysyy … 🙂

Pääruoan ja paljon muuta unohdin kuvata, jälkkäreistä ”likköörikermavaahto” oli tällaisessa muodossa. Olin pakastanut sen jo perjantaina ja kun siinä on muutama liivatelehti, niin muoto on tavallista ”vaahtua” fiksumpi. Suklaamintun-lehdillä on on mukava koristella yhtä sun toista jälkkäriä.

Vettä satoi ihan koko ajan, aina sinne yhteen asti yöllä, jolloin viimeiset vieraat lähtivät. Ukostikin välillä, kovasti. Ei puhettakaan, että olisimme voineet olla ulkona, että olisimme voineet puutarhassa jaloitella ja kuohuvia nauttia, mutta ei se haitannut. Mikään ei haitannut.

Nyt on aika palata arkeen.

Virtuaalikalaasit

No nyt on kaikki valmiina! Kesän 2014 Kalaasit alkakoon!

Laitanpa tähän virtuaalisesti vähän tunnelmia, näkymiä…

Juhlapäivän aamuna Festassa näytti tältä.

Oikeastaan aika valtava määrä astioita tarvitaan, semminkin kun keksin taas kaikkia pikkuruokia tarjottavaksi.

111-16

Ja tylsän näköisestä siikatartaristakin tuli ihan vekkuli ruoka, eikö? 🙂

Kuten näette plaseerauskortteja ei ole! Kuten jo keskiviikkona kerroin, keksimme uuden tavan sijoittaa kuusi pariskuntaa (meillä on vakipaikat pöydän päissä) paikoilleen.

Päätimme pitää pikaisen ”plaseeurauskisan” kekkereiden aluksi. Kisan teema on ruokateemaa (Pohjoismainen, suomalainen keittiö) muokaillen Suomeen liittyvä, ja sitten meidän porukkaamme (Gruppo San Lorenzo) liittyviä muutamia kysymyksiä. Se joka ensimmäisenä vastaa oikein, saa ensimmäisenä valita paikkansa, toiseen kysymykseen ekana oikein vastannut seuraavana jne. ..

Kokeilehan (googlaamatta), moneenko osaat vastata. (voin huomenissa postailla oikeat vastaukset 🙂 ) – Tässä virtuaaliskabassa ei nyt valitettavasti ole palkintoja 🙁

1. Milloin on Suomen lipun päivä?
2. Mikä on Suomen kansalliseläin?
3. Monennetko kalaasit nämä ovat?
4. Suomen tanssilavoilla, ravintoloissa, radiossa eniten soitettu kappale 2000-luvulla (ja ilmeisesti kautta aikojen)?
5. Montako säkeistöä on Suomen kansallislaulussa?
6. Montako Pyhän Laurin kirkkoa on Suomessa?
7. Millä vuosisadalla Suomessa alettiin käyttää haarukkaa?
8. Mikä on Suomen kansalliskala?
9. Montako Michelin tähti -ravintolaa on Suomessa tällä hetkellä?
10. Kansalliskoira?
11. Mikä on eniten ostettu automerkki/tyyppi vuonna 2013?
12. Missä maassa tuotettua viiniä juodaan Suomessa eniten (Alkon tilaston mukaan)?
13. Suomen kansallispuu?

Ja pistänpä tähän vielä menunkin, – Oulun murteella sen koetin vääntää. Pahaltahan se kuulostaa. Murre siis. Toivottavasti ei menu.

Kylymää kurkku-yrtti-keittua ja raksuja

Sitruunaista mätivaahtua
Siikatartaria
Kuhacevicheä
Jokirapuja omatekosesa soosisa
Pikkusia Toast Skageneita
Riimiporua ja sipulihilloketta

Saaristolaisleipää
Kukkolavorssenin näkkäriä
Paahettua voita ja suolakitteistä voita

Siikaa hiilirillistä
Kanttarellikastiketta
Yrtti-kermaviilikastiketta
Uusija pottuja
Hölskykurkkuja
(Viskaalin rillimakkaroita jos jollaki on lihanhimo :))

Juustua, hillua ja keksejä
(morbier, pecorino, gouda)

Mustikkakukkua ja vaniljakastiketta
Mansikoita ja likköörikermavaahtua, paahettua valakosuklaata

Kahavia
Mozartin tumma suklaa -likkööriä tai Nonnii-amarua

Kalaasit Ruoka ja viini

Perjantaina lyhyesti

Eilen illalla kun olin äidin luona käymässä, kerroin tulevista kalaaseista, siitä, mitä aion tarjota, millaista ”ohjelmaa” meillä on, ja äiti palasi menneeseen, muisteli aikoja Tanskassa ja sitä, että Ruotsissa järjestettiin ennen kalaaseja… mutta kummasteli, etteikö ole iso homma järjestää moisia kestejä? – No on. Onhan se sellainen viikon projekti, mutta kun minulle se on ilo! Ainoa, että toivon, että olisi vähän enemmän aikaa, ehtisin huolellisemmin, enemmän ”pipertää”.

Ajasta on taas muutenkin puute; kaksi viikkoa töissä, ja minulla on jo pula ajasta? – Näinhän se on, ei voi mitään! Kuvaprojektit (Rotissööri piknik, tädin synttärit, väitös & karonkka) laahaavat jäljessä, mitäs olen ”kuvaajan roolin” ottanut? Töissäkin jo huolehdin marraskuun seminaareista, minkä vuoksi kollega oli tikahtua ”et- voi-olla-tosissasi”? – Ihan hyvin voin! Marraskuu on pian!

Nuo ”raksut” tuossa jo katetusssa karussa kalaasipöydässä ovat ruisnaksuja, jotka on maustettu salamilla ja toiset lime-valkosipulilla. Ostin niitä Kalajoen mökkimessuilta. Mistähän niitä saisi lisää? Ovat makoisia keitoissa ja salaateissa.

Mutta nyt jatkan keittiössä — lupaan enemmän kuulumisia huomenna.

Nauttikaapa kesästä, ystävät! Lämpö on hyväksi!!

Niitä näitä Ruoka ja viini

Gruppolle viinejä

Hieman arveluttavaa päivittää blogia, tai siis arveluttavaa on pitää tietokonetta auki; sen verran tymäkästi ukkonen jyrisee ja maa melkein vavahtelee, pimeääkin tuli …

Kovin myöhäiseen meni ennen kuin edes tähän sorville ehdin.

Töistä suoraan kampaajalle, ja jo pelkkä ajatus pari tuntisesta sen muoviviitan alla sai olon tukalaksi. Mutta kestin kuin mies, eiku nainen. Nyt blondius on taas totaalinen. Kalaasit ja kapitulit, työarki ja liikkuminen sujuvat kun on ”tukka hyvin, kaikki hyvin”.

Pitkän, pitkän kauppalapun kanssa ruokakauppaan, ja Alkoon. Eipä ollut noissa ruuhkaa.

Lauantain ystäväporukkamme tunnetaan (me keskenämme tunnemme toisemme) nimellä Gruppo San Lorenzo (kuva), mikä juontaa Pehtoorin 50-vuotissynttäreiden viettoon Italiassa, kalaasiviikkoon Toscanassa.

Mutta siis… Tuon San Lorenzon innoittamana hankin sitten viinejäkin ihan vain nimen perusteella: rose St. Laurent on itävaltalainen http://www.alko.fi/tuotteet/436157/. Se on ihan kelpo rose. Ja Umbrian reissulta palatessa ostimme Itävallasta Sankt Laurent -punaviiniä, jota olen kellaroinut tähän asti, saapa nähdä millaista se on. Alkossakin olisi ollut yksi St. Laurent -punkku, mutta hävyttömän kallis oli; sillä rahalla saa Amaronen, joten jäi ostamatta. Mutta alkuun ostin samppanjaa, joka sekin sopii teemaan: Pyhä Lauri – San Lorenzo – Saint Laurent. Siis samppanja on Laurent-Perrier.

Miten noissa iltapäivälehdissä usein kirjoitetaankaan. ”kuvat eivät kuulu juttuun”. Niin eivät kuulu nytkään, ovat parin viikon takaiselta aamulenkiltä hdr-harjoitelmia. Keskikesän värikylläistä, täyteläistä maisemaa.

Ukkonen meni jo … ja nyt ryhdyn laatimaan tori- ja kauppahallilappua Pehtoorille huomiseksi. Jos ihan rehellinen olen, niin voisin todeta, että oikeastaan minua ei huvittaisi huomenna mennä töihin. Mutta ei auta…

Ruoka ja viini

Kalaasien alla

Töiden jälkeen retkahdin kotipiazzalle ja hyvin kategorisesti kieltäydyin laittamasta ruokaa ennen kuin viilenee. Niinpä sitten ryhdyimme suunnittelemaan lauantain kekkereitä! Yksi päänvaivaa aiheuttava juttu on plaseeraus. Katsokaas kun on niin, että nämä kuusi pariskuntaa, jotka meillä kerran vuodessa [useimmiten juuri elokuun toisena viikonloppuna, juuri koulun aloitusviikonloppuna, jolloin monet meistä ovat koulujärjestelmän aikataulutuksista joko omien töiden tai [varsinkin aiemmin] omien lasten koulun alkamisen takia joka tapauksessa jo Oulussa…] istuvat saman ison pöydän ääressä, ovat jo toisiinsa tutustuneet, ystävystyneet, joten he luonnollisesti haluavat kuulla toistensa kuulumisia.

Siis on suotavaa, että vaihdellaan paikkoja. Joinakin vuosina me on jätetty plaseeraus tekemättä, ja se on aiheuttanut kohtuutonta häslinkiä ja melkoista epätietoisuutta ja ystävät erikseen ovat pyytäneet ”ensi vuonna olisi hyvä jos määräisit (!) taas paikat” 😉 . Meidän ruokapöydässä kun ei ole kyse mistään pikku piipahduksesta ruoan äärellä, vaan pöydässä istutaan usein hyvinkin kahdeksan tuntia, joten ei ole ihan sama, kuka kenenkin vieressä istuu. 😀

No, ei se nyt noin vakavaa ole, mutta on mukava kun eri vuosina saa eri ihmisten vieressä istua. Ja plaseeraushan nyt kuuluu minun ”harrastukseeni” [tiedättehän, – hieman nolona – kattaus]. Ks. kuvia muutaman vuoden takaa. Kesän 2012 kalaasit italialaisella teemalla (täällä enemmän) ja viime kesän teemana Meksiko (tuota postausta katsellessa iski ikävä – kirjaimellisesti, liki fyysinen kipu. Snif…) . Viime kesän ”paikkakortit” olivat ihan ylivertaiset. Niiden jälkeen itselläni paineita, mutta me keksimme tuossa illan kuluessa tämän vuotiseen teemaan sopivan tavan päättää istumajärjestyksestä. Palaan asiaan 🙂

Nyt nämät pilheet ovat kai jo viidennettätoista kertaa? Tai riippuu miten lasketaan…

Tänä vuonna teemana suomalainen (tai laajemmin pohjoismainen) keittiö. Jos sinulle sanotaan, että illallisella teemana on ”Pohjoismainen keittiö” niin mitä tulee mieleen? Kerro! Mistä olet aivan varma? Mitä sinun mielestäsi varmasti tarjotaan, kun illallisen teemana on tuo? Minä kerron sitten sunnuntaina tai alkuviikosta, mitä meillä tarjottiin… Muutaman tarjottavan olen jo tehnyt, ja juuri äsken tein ”paahdettua voita”. Mitä ihmettä?

Viime perjantaina kun olimme Helsingissä illalla syömässä ravintola Luomossa, joka on yhden Michelin-tähden ravintola, siellä tarjottiin vaalean, lämpimän focaccia-leivän kanssa paahdettua voita. Pehtoori ilmoitti, että ”saa tehdä kotonakin”. No ei muuta kuin kokeilemaan. Tässä minun ”hatusta vedetty” ohje, joka kai pelitti, sillä Pehtoori maistoi ja sanoi, että on ”hyvää, kelpaa.” 🙂 Ota voi huoneenlämpöön pehmenemään, laita puolet voikimpaleesta (laitoin 125 g) paistinpannulle, anna sen sulaa, vaahtoutua ja vähän ruskistua. Sekoittele, ettei pala. Jäähdytä ruskistettu voi ja sekoita tehosekoittimella lopun huoneenlämpöisen voin kanssa vaahdoksi. Vielä ei ole kuvia… Entäs se focaccia? Yksi meillä pitkään käytössä ollut ohje on täällä (s. 58). Kliks.

Nyt lähden etsiskelemään ne kankaiset lautasliinat, jotka ostin Porvoosta vuonna ??? vai sittenkin Raumalta kesällä 2011. …

Meille tulee omenoita!!

Oulu Ruoka ja viini Yliopistoelämää

Voipumista ja herkkutorille

Koko aamupäivä työhön perehdyttämista ja talon tavoista kertomista, kaikenmoisten korttien ja tunnusten hankkimista, paikkojen ja henkilöiden esittelyä uudelle professorille. Tuli jossain vaiheessa itselle mieleen, että on valtavasti asioita ja juttuja, joita ei huomaa olevankaan. Joihin on kasvanut, joita on oppinut käyttämään, löytämään, tuntemaan vuosien ja vuosikymmenten aikana ja että ne eivät olekaan mitään itsestäänselvyyksiä. Työnjakopalaverin olin koolle kutsunut, ja kyllä me sujuvasti hommat saatiin sovituksi.

Sinä samaisena hetkenä kun työhuoneessa elohopea kohosi yli + 30 celsius-asteen, loppui minkäänlainen älyllinen toiminta. Sen jälkeen tyydyin päivittelemään nettisaitteja ja miettimään, kuinka myöhään iltapäivällä sorvin ääressä istuisi. Sitä vain voipuu …

Väistämättä ajatteli ja myötäeli esikoisen duunaamista Meksikossa, jossa on toista kuukautta ollut liki +40 C. Muutama sadepäivä siellä oli välillä ja ilma ”viilentyi” jo alle + 30 asteeseen, mutta nyt taas ”el canicula” (= 40 päivää kestävä vuoden kuumin vaihe, helleaalto) vallitsee täysillä. Tämän kuun lopussa pitäisi kuulemma olla kaikkein lämpimintä. Auringossa on lähemmäs +50 C ja paluu siestalta töihin kolmeksi iltapäivällä on kuulemma hikistä puuhaa. Epäilemättä, semminkin kun pukukoodi ei salli toppeja ja sortseja, vaan paitapusero ja hame on oltava.

111-3

No minä lähdin duunista tänään jo kolmelta pois, pyörällä kohti kaupunkia, jossa Pehtoori odottelikin. Menimme Bon Appetito -ruokatorille, joka on Oulussa ensimmäistä kertaa. Rantakadulla on ruokatori jossa on parikymmentä kojua, joissa myydään prosciuttoa, ranskalaisia juustoja, oliiveja, croissanteja ja muita ranskalaisia leipomuksia, nougatia (ei voinu ostaa, söisin kerralla kaiken niin, että halkeaisin … parempi olla ostamatta). Mutta monta juustokimpaletta ostimme lauantaiksi. Söimme pizza-slicet ja kotiin vähän muitakin herkkuja. Aika hintavaa oli, mutta sorruimme silti.

111-6

Morbieria. Yksi minun lempijuustoistani. Pecorinon ja Appenzellerin ja Emmentalin lisäksi.

Niitä näitä Ruoka ja viini

Helsingin jälkeen kanttarellicrepsejä

Todellinen citybreak meillä oli. Vajaa kaksi vuorokautta Helsingissä tuntui pidemmältäkin lomaselta, eikä se tarkoita pitkästymistä, vaan sitä, että niin monenlaista ehdittiin ja elettiin.

Kotioloissa tahtoo olla, etten paljon iltaisin, iltojen hämärryttyä, yön tullessa, ole ulkona, en ainakaan kävelemässä, enkä kameran kanssa, mutta eilen ja toissa iltana niin tuli tehtyä.

(klikkaa kuvat isommiksi)

Tänään jo aamupäivällä lensimme kotiin, siis vielä sunnuntaikin lomaa! Ja lämmintä. Kuinka ihanaa…

Kotona taas paikka otettu haltuun: Skype Meksikoon, puhelu Caritakseen ja nuoripari kävi syömässä*. Palikat paikoillaan. Huominen työpäivä tavallisesta poikkeava, pitäisi pieni puhekin tässä vielä tehdä. Muun muassa.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

* tuohon liittyen – pitkästä aikaa yksi resepti …

Kanttarellicrepsit

(yläkuvassa kylläkin on tonnikala-raejuusto-täytteisiä)

Crêpes-taikina

5 dl maitoa
4 munaa
4–5 dl jauhoja
40 g voita
1 tl suolaa

Sulata voi ja jäähdytä se. Riko munat ja sekoita maitoon. Lisää jauhot ja suola.Laita taikina jääkaappiin turpoamaan tunniksi. Ennen paistoa lisää sulatettu voi. Paista isossa pannussa 12 crepsiä ja jätä jäähtymään.

Täyte

litra kanttarelleja
2–3 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
(Fondia ja vettä)
1 prk ruokakermaa
Kanttarelli-tuorejuustoa, Aura-murua, emmentalia

Huuhdo kanttarellit, valuta ja laita kuumaan pannuun/teflonkattilaan, sekoittele niin kauan, että neste haihtuu. Lisää 2–3 rkl voita, sekoittele, lisää ruokalusikallinen vehnäjauhoja ja anna kypsyä tovi. Lisää joukkoon ruokakermaa purkillinen, ehkä vettä (tai lisää kermaa) ja kasvis- tai kanafondia. Keittele miedolla lämmöllä vartin verran. Mausta suolalla ja (musta/valko)pippurilla. Kanttarelli-tuorejuusto tai Aura-murut sopivat myös makuun…

Laita jokaiselle räiskäleelle pari, kolme ruokalusikallista muhennosta ja kääri rullalle (tai tee kolmionyyttejä) ja laita saumapuoli alaspäin uunipannulle, pinnalle vähän emmental-raastetta ja sitten kuumaan uuniin (225 C) kuorruttumaan.

Syyskesän lemppariruoka on siinä. Enkä missään välissä väittänytkään, että on kevyttä.

Kanttarellicrepsit-2

Niitä näitä Ruoka ja viini

Isolla kirkolla

Helsingissä voi käydä muutenkin kuin työreissulla!

Päivä kierrelty kesäisen Helsingin katuja. Piipahdettu yhteen jos toiseen liikkeeseen katselemaan, etsimään. Rajalan Camera Pro Shopista löysin pieniä iloja, ei juuri muuta. (paitsi Pehtoorille synttärilahja, ks. alempana). Ja lasilliselle ja pienen pienelle lounaalle Boulevard Socialissa. Kyllä pidän paikasta.

Ja Ateneumiin katsomaan Tove Jansson 100 vuotta -näyttelyä. Viehättävä ja vaikuttava näyttely. Suosittelen. Todella. Meriaiheiset taulut ja kirjoihin tehdyt piirrokset näyttelyn parasta antia. Ja sitä antia oli kaikkinensa paljon.

Sitten vietetty Pehtoorin synttäreitä etukäteen. Ja tiedättekös, että insinöörimieheni suostui vihdoin vaihtamaan puhelimen! Pian 7-vuotissynttäreitään viettävä Nokia 6720 sai väistyä uuden älypuhelimen tieltä. Synttärilahjan lisäksi menimme juhlan kunniaksi syömään, mikä ei ketään hämmästyttäne. Kauppatorin rannassa (aiemmin Vironkadulla) olleeseen Luomoon olin tehnyt varauksen.

Ei valittamista. Ei todellakaan. Söimme neljän ruokalajin menun ja saimme alkuun kaksi, ja vielä ennen pääruokaa ja jälkiruokaa pienet ”terveiset keittiöstä” -pikkuannosta. Ainoastaan pääruoan meritaimen oli ”vain” tavallisen hyvää, – ehkä meillä kalaruokavaatimukset tavallista korkeammalla? Mutta todella gourmetia nautimme. Tarjoilu oli sujuvaa, innostunutta, olematta tyrkkyä. Kyllä paikka on Michelin tähtensä ansainnut.

WP_20140801_19_57_56_Pro (Custom)

Ja vähän me on ihmetelty tätä pääkaupungin autokantaa! Kovin ovat ikääntyneitä, joskin komeita nuo helsinkiläisten autot! Eivät ehkä kaikki kovin kauniita, mutta

monet kuitenkin….

Kuulimmepa että (pääosin amerikkalaiset) vanhat autot kokoontuvat joka kuukauden ensimmäisenä perjantaina Kauppatorille. Koko sen kolmituntisen, kun istuimme ravintolassa ja katselimme merelle ja torille, autot kiersivät toria, ja niitä oli kymmeniä, satoja.

Vielä kävelimme Espalla, yömyssyllekin menimme …

Liikkuminen Meksiko Niitä näitä Ruoka ja viini

Hellekin on suhteellinen käsite

Ja mä kelaan että kaikki taitaa olla kohdallaan
Mä taidan kuulua tänne
Mun täytyy kävellä näin
Mun täytyy kävellä näin
Kun jotain herää sisälläin
https://www.youtube.com/watch?v=hqg96jIP_do

Lomalle oli kaikenmoisia isoja ja pieniä suunnitelmia, enimmillään haaveet ovat toteutuneet. On tullut tehtyä, mitä suunniteltiin.

Sitten sellainen juttu, jota varsinkin tällä viikolla olen ajatellut toteuttaa, on ollut herätä aamuvarhain, viideltä?, ja lähteä kuvaamaan heräävää kesäaamua: kastetta, nousevaa aurinkoa, kaupungin hiljaisia katuja, tyyntä merta. Vielä en ole saanut aikaiseksi. Onhan tässä vielä kesäaamuja, – miksei sitä voisi tehdä työpäivän aamunakin?

Toinen juttu, josta on puhuttu, on, että kävellään – ihan niinkuin sitä ei olisi tehty! Mutta että kävellään aamulenkki kimpassa (mitä me emme siis tavallisesti tee, koskapa Pehtoori kulkee minun näkökulmastani ihan liian nopeasti, ja yleensä liian pitkään). Ajatuksena on ollut, että kävellään kaupunkiin – torille tai jonnekin Oulun kahvilaan/konditoriaan/deliin – nauttimaan aamiainen. Tänään sitten käveltiin. Ja torin kautta käveltiin takaisin kotiin.

Puistolaan mentiin. Tuore croissant, tuorepaahdettu kahvi ja tuoreista appelsiineista puristettu appelsiinimehu. Kannatti.

Vielä hieman utuisessa, alkavan hellepäivän väreilevässä aamussa lähdimme ennen kahdeksaa kohti kaupunkia.

Kesäarkea-5

Kesäarkea-6

On Qstock-viikonloppu, Kuusisaareen jo rakentelivat festarikojuja, aitoja alueen reunoille oli jo pystytelty, bajamajoja roudasivat paikalle ja jo tänään esiintyy teinityttöjen fanittama Isaac Elliot. Jo alkuviikosta ovat innokkaimmat fanit pystyttäneet telttansa Raatin kupeeseen. Siellä muutama kymmenen tyttöä kömpi aamusella ylös, kun ohi tepasteltiin. Noin innokasta fanitusta ei meidän perheessä ole kukaan koskaan harrastanut.

Kesäarkea-7

Enkä minä olisi kyllä tytärtä [enkä poikaankaan] tuon ikäisenä mihinkään telttayöpymisiin kaupungille päästänytkään.

Ja eihän me mitenkään järin riemastuneina tytärtä (24 v.) viime syksynä Meksikoonkaan päästetty. No nyt kun on siellä yhdeksän kuukautta ollut, käyttää viikonloppuna kolmannen niistä kuudesta vuosilomapäivästä, jotka Meksikossa työntekijöille annetaan.

Tyttären ranskalainen kaveri Greg avioituu viikonloppuna. Häät eivät ole Monterreyssa, vaan Chiapasissa, Etelä-Meksikossa, jonne tyärkin kavereineen lentää. Siellä on kuulemma vähän viileämpää kuin Montrreyssa, mitä meidän aina paleleva pikkuisemmekin jo ilolla tervehtii. Lapsi lähetti juuri Monterreyn sääennusteen tulevalle viikonvaihteelle. Siellä on öisin melkein se, mitä meillä päivällä!

Juuri kun esikoinen oli viime viikolla (ennätysnopeasti!!) saanut lähettämäni nimipäiväpaketin (sisältäen mm. syksyksi tarkoittamani villasukat), tyttö tekstaili meille Itävaltaan

”täällä alko maanantaina ”canicula” eli vuoden kuumimmat 40 päivää. Kuulemma elokuun viimeiset viikot on pahimmat, saapa nähä. 😀 kyllä täällä nyt jo vähän sulaa.”

Oulussa ei vielä sula. Helle hellii. Sopii minulle.

Bad Gastein Kitzbuhel Ruoka ja viini

Itävaltaisten ruokapöydissä

Itävaltaisesta (italialaisesta) viini-Aperol -juomasta olen jo täällä kirjoitellutkin (KLIKS), mutta nyt tutustuimme uuteen tuttavuuteen nimeltä Hugo.

Siihen tulee seljankukkamehua (saa Stockalta ja luontaistuotekaupoista), proseccoa, vichyä (jonkinlaista kuplavettä) 10 + 10 + 5 cl (esimerkiksi noin, kokeile oman makusi mukainen sekoitus) ja sitten lisäksi limeviipaleita, sitruunamelissaa tai minttua, jäitä, ja jos haluaa vähän makeutta, niin tummaa sokeria, – vähäsen. Hugo on erinomainen hellepäivän juoma. Tänään tein meille tuollaiset. Hyvää oli.

Pehtoori nautti paikan päällä meidän kahdenkeskisessä after-hikessä olutta: Trumer on kuulemma kuuluisaa ja hyvää. Minähän en noiden päälle ymmärrä.

Tuohon Hugoon tuleva seljankukkamehu on Alpeilla tavallista, ja hyvää. Niinkuin kaikki muutkin maistamamme mehut. Mustikka, mustaherukka, … Hütten emännät tekivät niitä itse, luomua ja makoisaa.

Alppimajoilla tarjonta oli hyvin samankaltaista.

Poserhösellä oli erityisen hyvää salaattia,

ja syykin löytyi pihalta, poislähtiessä. Vajan takana oli yrttitarha.

Salaatin jälkeen tarjottiin vielä gemüsesuppe, jonka oletin olevan vihanneskeittoa. Noh onhan se Suomessakin HK:n sininen se suosituin vihannes, joten miksei? Mahtavan yrttistä oli, mutta makkaroita ei todellakaan olisi tarvinnut.

Nämä vaelluspäivin aikana tarjotut lounaat sisältyivät vaelluspakettiin ja ne oli etukäteen tilattu. Juomat ja kakut/sacher-tortut ja kahvit sitten jokainen tilasi ja maksoi mielitekojensa mukaan. Oppaat niitä sitten kantoivat majan keittiöstä pöytiin. Pehtoori ei montaa kertaa jättänyt väliin. 😉

Meillähän oli Villa Oranian ”lukaalissamme” keittiökin ja läheisessä isossa Sparissa oli jos vaikka ja mitä herkullista ja huomattavasti halvempaa kuin Suomessa, ja vähän kyllä teki mieli kokkaillakin. Kokeilla jotain…

Lopulta jätin sapuskan teot kuitenkin väliin, sillä meidän matkapakettiin kuului viiden ruokalajin illalliset viereisessä Salzburger Hofissa.

Kun olimme varanneet matkan ennen maaliskuun loppua, illallispaketti tuli ”kaupanpäällisenä”, siis ilmaiset illalliset. Ei huono. 😉

Mr. Josef Hölzl tiimeineen oli joka illaksi suunnitellut menukokonaisuuden. Teemoina oli aasialainen, itävaltalainen, italialainen…

Alkupalat sai hakea buffetista [joskus muutamia helmiä (jokirapupatee ainakin!)], sitten tuli pieni keitto, jotka kaikki olivat erinomaisia. Erityisesti pidin lämpimästä kurkkukeitosta, jossa oli katkoja.

Pääruokavaihtoehtoja oli kolme: kala, kasvis, liha. Joskus niissä vähän kummallisia, ennakkoluulottomia yhdistelmiä: esim. paistetua lohta ja bearnaise-kastiketta.

Sitten sai taas hakea buffasta juustoja, koetin jättää väliin, mutta ihan joka ilta en välttynyt kiusauksilta.

Jälkkäriannokset olivat kiitettävän pieniä pikkuhyviä.

Kaikkinensa noista jäi sellainen ”parempaa keskitasoa” -vaikutelma, kuitenkin aika raskasta. Juustoa oli melkein kaikissa ruoissa jossain muodossa. No hyväähän se on, mutta … kun piti aina jaksaa seuraavana päivänä oma kroppansa hilata jonkun vuoren huipulle, niin ehkä vähän vähempikin rasva ja liha olisi riittänyt. Ja pystyihän sitä itse tietysti aika pitkälle valitsemaan, mitä lopulta söi.

Ja mehän tosiaan skipattiin tuo Salzburger Hofin illallinen kaksi kertaa. Varsinkin toinen kokemus Lutter & Wegner -ravintola oli hieno.

Kevyen ruoan ja kasvisten kaipuussa teinkin meille tänään italialais-kreikkalaiset salaatti-antipasti-lautaset sapuskaksi. Helteellä tällainen on minusta parasta mitä tiedän. Ja yhä uesammin arkena teen meille muutenkin ”annostarjoiluna” ruoan. Hiljalleen olen oppinut köksäämään vain kahdelle, ja siten, ettei tarvi syödä samaa safkaa kolmea päivää. Noh sunnuntaisinhan sitten homma karkaa käsistä, mutta se onkin eri juttu. 😉

Kun postauksen alussa oli tuo itävaltalainen Hugo, niin voisin vinkata tähän loppuun suomalaisemman mainion kesäjuoman.

Paksu, sakea, ei mielettömän makea, eikä kovin prosenttinenkaan (15 %) on Pople jonka luonnehdinta menee näin: Helakanpunainen, samea, täyteläinen, pehmeä, runsaan mansikkahilloinen. Se on hyvin jäähdyttynä sellaisenaan mukava pieni jälki”ruoka”, sillä on hyvä kostuttaa täytekakku, laittamalla sitä pari senttiä kuohuviinilasin pohjalle, ja proseccoa tai muuta skumppaa päälle, saat erinomaisen tervetuliaismaljan.

Kesälle, ihmiset!