Liikkuminen

Bad Gasteinin kuvia olen tämän helteisen päivän aamusella, aina jossain välissä, nyt iltasella järjestellyt. Se on se vakio 1500 otosta/viikon reissu.

Koskapa Oulussa on ollut ihanainen helle, piha ja erityisesti kesäkukat ovat vaatineet elvytystoimenpiteitä [vaikka on kyllä todettava, että Juniori on paremmin kuin vielä koskaan ennen saanut pihan pidetyksi aika hyvässä hapessa], konnulin sotkut on ollut siivottavana, pyykkiä pestävä ja lenkki [kuinka tasaista!!] tehtävä, kuulumiset äidin ja systerin kanssa vaihdeltu, niin mitään kuvasivustoja en ole edes aloitellut.

Luulen, että tästäkin matkasta teen vielä sellaiset matkakuvakertomukset kuin esimerkiksi Kitzbühelin ja La Gomeran-Teneriffan -vaellusmatkoilta tein. Kiinnostuneille linkit tästä: Kitzbühel 2011 ja La Gomera – Teneriffa 2012

Kolmen vuoden takaisella Kitzbühelin matkalla meillä oli hankittuna melkein samanlainen ”paketti” = vaelluspaketti (johon ei sisältynyt lounaat, niin kuin tällä reissulla sisältyi) ja hotellipaketti, johon sisältyi kolmen ruokalajin illallinen sekä aamiaiset kuten äskeiselläkin reissulla.

Silloinen hotelli Astoria oli PALJON pienempi kuin Salzburger Hof, joka on iso, laadukas hotellikompleksi ja Kitzbühelin Astoriassa illalliselle mahtui maksimissaan 100 henkeä, mikä takasi, että ruoka oli siellä ”vähemmän massaista, enemmän erinomaisen hyvää”.

(alla kolme kuvaa meidän parvekkeelta)

Ehdottomasti kannattaa klikata kaikki kuvat suuremmiksi.

Kaikki muukin oli edellisellä Itävallan vaellusmatkalla pienempää: oli yksi patikkaryhmä, joka tosin yhtenä päivänä hajaantui  kahtia: lommoposket ja tavalliset vaeltajat taivalsivat vuorenrinnettä eri vauhdilla ja korkeusmetreillä. Porukka oli kuitenkin varsin kiinteä, ja oppaat mm. söivät meidän kanssamme samoissa pöydissä hütteillä, toisin kuin tällä nyt tehdyllä reissulla, jolloin lounailla oppailla oli aina omat ”takahuonetarjoilut” (vrt. tilausajokuskit ja rahtarit laivoilla ja isoilla huoltsikoilla), samalle hüttelle kun saattoi sattua myös Alppimatkojen ruotsalaisporukka tai punainen ryhmä tms.

Tuo kohiseva koski, joka komeasti halkoo Bad Gasteinin, on ollut jo vuosisatoja kaikkien kylässä käyneiden kuuluisuuksien kuvausten taustana.

Joka tapauksessa olen edelleen ryhmävaelluksen kannalla, koska 1) kaikki on mietitty valmiiksi 2) mahdolliset bussikyydit naapurikyliin, joista vaellus alkaa/loppuu on tilattu ja maksettu valmiiksi 3) cabinikyydit on tiedossa ja maksettu etukäteen 4) oppaat osaavat kertoa monenmoisia juttuja, tietävät vuoret, kasvit, paikalliset tavat ja reitit 4) ryhmässä tulee tsempattua, – kaksistaan kulkiessa ei löydä kaikkia hienoja paikkoja, tulee levähdeltyä ihan turhankin tiuhaan, 5) tutustuu uusiin ihmisiin, patikoidessa on mukava jutella, vaihtaa kokemuksia muista kohteista, valokuvaamisesta, matkustelusta yleensäkin.

Satunnaisia kaupunkinäkymiä. Kylässäkin riittää korkeuseroja ihan yllin kyllin…

Näissä ryhmäjutuissa on kyllä onnekasta jos sattuu hyvä opas/oppaat ja hyvä poppoo: jos joukossa on yksikään Vilma-Valittaja tai Myrtsi-Martti niin ei hyvää seuraa. Syntymäsynkeät, besser-wisserit tai kovin paljon omaan persoonaansa ihastuneet voivat kyllä tehdä paljon hallaa koko viikon onnistumisen kannalta. Tälläkään patikkareissulla ei ollut sellaisia ongelmia,  – muutamilla muilla reissuilla joskus on ollut.

Juuri tämän ”ryhmäkoheesion vuoksi” Youtravelin konsepti oli ehkä parempi kuin nyt mennyt viikko, – ainakin meille. Bad Gasteinissa ja Alppimatkojen systeemissä oli vähän sellaista ”massameininkiä”, toisaalta se sitten myös sujui. Ja yhtä aikaa meidän patikkaryhmien kanssa kylään tuli paljon muita suomalaisia, joille oli tarjolla thermal-kylpylää, minigolfia, konserttimatka Salzburgiin, Venetsian retki, viininmaistelua, koskenlaskua, kävelykierroksia, ja ties mitä. Ja monia lapsiperheitä tai eläkeläispariskuntia näistä aktiviteeteista olikin nauttimassa.

Tema-matkojen La Gomeran ja Teneriffan -reissulla, jossa vaihdettin muutaman kerran yösijaa, bussimatkoja taitettiin yhdessä, syötiin illallisetkin yhdessä ja oltiin yhden [erinomaisen, Kanarialla vuosikymmen asuneen] oppaan kaitsettavina, oli ihan omanlaisensa tunnelma. Me tykättiin siitä(kin).

Noilla kahdella edellisellä ryhmävaellusmatkalla [meidän viime syksyn oma Madeira-seikkailu on ihan luku sinänsä!! 🙂 ) olimme poppoossa, jossa vaativuustaso sattui kerralla kohdilleen. Tälle Alppimatkojen reissulle [kuten vakiolukijat hyvin tiedätte] vehtaaminen Alppi+ ja tavisvaeltajien -ryhmän välillä oli minulle kovin vaikeaa. Eikä tieto vaatimustasosta selvinnyt kuin kokeilemalla.

Youtravelilla on mielestäni paremmin kuvattu viikko-ohjelmat ja vaellusten vaativuus. Tosiasia on kuitenkin, että ilman kohtuullista pohjakuntoa ei kannata lähteä ollenkaan. Korkea ilmanala, ja ennen kaikkea korkeusmetrit ja vauhti ratkaisevat. Ja tietysti se, mitä hakee; tavisporukassa patikointi tarjosi minulle ja myös kovakuntoiselle Pehtoorille sen, mitä me haimme: liikkumista, rasitusta, mutta myös mahdollisuuden nauttimiseen, pysähtelyyn, höpöttämiseen.

Hieman jo katselin, jotta josko ensi kesänä vaellusmatka tänne! ja tämäkin kiinnostaisi KLIKS.

Kotivuoreksi kutsuttu Stubnerkogel houkutti meitä ja 12-hengen patikkaporukkaamme tänään. Vartin yli kahdeksan kokoonnuimme ja tunti sen jälkeen olimme jo nousseet cabineilla väliasememalle asti. Siihen asti kovin helppoa.

Olennaista tänään hieno sää: vuorilla helle tuntuu miellyttävänä. Joskin tietysti hiki nousuissa (tänään reilut 400 metriä korkeuseroa). Kokonaismatka oli vain kahdeksan kilometriä, joskin liikkeellä olimme hyvinkin kuutisen tuntia.

Aika paljon meni aikaa erinäisiin kuvaussessioihin.

Stubnerkoglerilla on ”kieleke” jossa kaikki hullunrohkeat kuvaavat toisensa. Kyllä minä kauan mietin, uskallanko: korkeanpaikankammo, erinomaisen alhainen verenpaine, kompastelimismahdollisuus . .. etc. pistivät miettimään… Mutta kun melkein kaikki muutkin uskalsivat, niin jo vain minäkin.

Päivästä olisi paljon kerrottavaa, ja on  liki 300 kuvaa, joista valita julkaistavat…. mutta olemme tässä pakkailleet.

Tulimme aika ”myöhään” (= kello oli yli yhdeksän! kun tulimme syömästä ja kyliltä; täällä on tänään kesän suurin ”festivaali”, nytkin kantautuu tirolilaissävelet tänne huoneeseen …

Huomenna meillä on varhainen lähtö, bussimatka Salzburgiin, lento Helsinkiin ja Ouluun, joten minulla aikaa kirjoitella ja kuvatoimitella.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, Bad Gastein  lopettaa….