Pyhä-Nattanen huiputettu!

Sompion kansallispuisto on ennenkäymätön paikka ja sinne on ollut viime aikoina aie useankin kerran mennä. Tänään mentiin. Pakkasyön jälkeen aamulla maisema vielä usvainen, huurteinen, paikoin melkein kelmeä. Ajelimme kohti Vuotsoa. Pieni harharetki Vuotson kanavan reunaa pitkin, mutta sitten oikealle tielle. Siis Vuotsosta käännytään Sompiojärven tielle, ja ajetaan noin 15 km. Siinä on parkkipaikka ja siinä on opaste.

Tuosta vasemman alareunan punaisesta pallukasta lähdimme liikkeelle. Ja menimme ensin hyvin (taula)kääpäisen (huomenna lisää kääpäasiaa) metsätaipaleen läpi laavupaikalle, josta jyrkkä käännös oikealle ja kohti Pyhä-Nattasta.

Kesäkuussa tehty patikkaretki Pielpajärven erämääkirkolle oli vertailukohtena: ja kyllä tänään oli selkeästi vaativampi reitti. Pyhä-Nattasen huippu on 508 mpy. Ja viimeisen kilometrin aikana korkeuskäyrät vaihtuvat tiuhaan. Ja rakkaa, isoa kivirakkaa riitti. Pahimmoillaan kivet olivat vielä liukkaita.(kuvat kai? suurenevat klikkaamalla)

Mutta kyllä kannatti kiivetä. Näköalat olivat ihan suurenmoiset, mielettömän hienot.

Pehtoorin ystävä, Lapista kotoisin, saamelainen syntyjään, tosin oululaistunut, oli todennut kuullessaan, että Pyhä-Nattaselle yritämme, jotta ”lantalaisen unelma: Pyhä-Nattasen huipulla”. Moniselitteistä mutta hieno kokemus se oli.

Sukkulajärven takana näkyvät Terävä-Nattanen ja Suku-Nattanen. Niitä on totuttu katsomaan Kaunispäältä päin; siis pohjoisesta etelään, nyt kerrankin näin päin. Etelästä pohjoiseen.

Ja katsellaanhan noiden tuntureiden silhuetteja mökilläkin: pehtoori nimittäin rakennusvaiheessa keksi, että mökin takan kipinäverkkoon laitetaan tuntureiden profiili. Ja verkossa on alareunassa on Hangasoja. 😉 Laitan huomenna kuvan siitäkin…

Sompiojärvi ja sen takana Lokan allas.

Kolmen tunnin patikoinnin jälkeen tuntui, että oli oltu liikkeellä, liikuttu oikeasti.

Kun kerran olimme Vuotsossa, mentiin siellä kauppaan. Ja jo vain se kannatti. Siepin K-kauppa oli näkemisen arvoinen. Pehtoori tankkasi auton. minä poimin tarpeellisia eineitä. Ostosten ohessa huomasimme että kaupassa on myös baari, posti, veikkauspiste. ja sitten siis huoltsikka ja kauppa. Mitä muuta tarvitaankaan? Eikä ollut mikään ABC-hirvitys… Kun pääsimme kassalle ja ryhdyimme maksamaan, kauppias ynnäsi ostokset ja tankillisen bensaa ja kun vanhanaikainen kassakone laski summan, totesi kauppias: ”Mehän saimme tästä kauhian summan!” (=116 euroa)  Oikeasti oli vaikea pitää hymynkare piilossa.

Vuotsosta ajelimme mökille. Saunan jälkeen tulivatkin jo nuoret. Juniori ja tyttöystävänsä tulivat. Sehän on meille ilo. Iso ilo.

Nyt terve väsy.

Toisen kerran käytiin kesällä 2015 (paremmat kuvat, :)).

______________

* Sompion luonnonpuiston www-sivulla lukee näin:

Pyhä-Nattasen polku kulkee luonnonpuiston länsiosassa. Reitille pääsee Sompiojärven metsäautotieltä luonnonpuiston rajalta. Rengasreittinä kuljettaessa reitin pituudeksi tulee yhteensä 7 km. Polku käy Pyhä-Nattasen huipulla kulkien osan matkaa Nalijokivartta. Reitillä on jyrkkä nousu Pyhä-Nattasen päälle ja lasku sieltä alas, joten reitti ei sovellu huonokuntoisille. Reitti on merkitty maastoon vihreillä tolpilla.

2 kommenttia artikkeliin ”Pyhä-Nattanen huiputettu!”

  1. Kiitos kivasta raportista. Tuonne minäkin tähtään viimeistään ensi suvena. Hauska yhteensattuma, että juuri tänään luin toisestakin blogista Pyhä-Nattasella käynnistä. Nyt viimeistään vahvistui päätös, että ohi ei enää ajeta 🙂

    Vastaa
  2. Ruska, suosittelen. Mutta kannattaa varata aikaa, ja olla varovainen. Nalijoelta päin noustessa rakka on oikeasti aika haastava. Varsinkin pakkasyön jälkeisessä liukkaudessa. Mutta kyllä huiputtaminen kiipeämisen palkitsee. Luulen, että muistan kokemuksen aina.

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.